Epoche
Satusetä
41 viestiä

#1 kirjoitettu 27.03.2011 21:11

Miehen versio tapahtumista:

Noheena miehenä kimpoilin rappuset vauhdikkaasti alas, tottakai joku virkeä sielu oli taas jättänyt rapun ulko-oven auki joten enpä pysähtynytkään siihen vaan noheasti kimposin päin ensimmäistä parkissa olevaa autoa - joka onneksi oli BMW. Siitä häkeltymättä jatkoin eräänlaista vaappuvaa käyntiä stonelle, tiskillä tiukan oloinen täti ilmoitti ettei aio myydä minulle alkoholia - totesin tyttelille, että se sopii hyvin - olenkin tupakkia hakemassa. Hieman ilmasta tukea hakien pääsin ulos, hapuilin taskujani hetken tuumiessani suunnitelmaa seuraavaa. Ikäväkseni ymmärsin jättäneeni Zipponi kotio, joten yritin mennä takaisin stonelle ostamaan tulikeppejä. Ovi ei auennut, hetken kiroilin ja poljin maata kunnes päätin jatkaa matkaa kotia kohti. Myöhemmin päähäni pälkähti, että mahdollisesti ovi olisi auennut vetämällä ei työntämällä - se oli myöhäistä. Seilasin huolestuttavassa asennossa keskellä risteystä ja autojen torvien fanfaarien saattamana pääsin kotia johtavalle kadulle, tai ainakin melkein. Joku viheristutuslaitoksen asentaja oli istuttanut roskapöntön juuri siihen paikkaan johon yritin astua - seuraukset voi arvata. Puskassa jalat ylöspäin osoittaen tuumin katkerasti ettei tänään kaikki mene putkeen. Siirryin istuvaan asentoon ja sytytin tupakan, kyllä se stendari taskussa oli ollut en vain löytänyt sitä hämmennyksissäni aikaisemmin. Mutaa vaatteistani puistellen kompuroin kohti E rappua. Karasin pahki rapun ovea, jonka joku virkeä sielu oli sulkenut reissuni aikana - taasen retkotin perseelläni maassa. Ovesta tukea ottaen kampesin itseni ylös ja kaivoin avaimet esiin. Rapussa hetken ähellettyäni pääsin omaan kerrokseeni, ensimmäiseen siis. Avasin oven ja rojahdin lattialle kuin läpimätä lahnan raato. Nyt painelen ajatuksen voimalla näitä näppylöitä ja kerron tarinaani, koska jonkun sekin täytyy tehdä.


Naisen versio tapahtumista:

Uhkeana naisena loikin rappuset rinnakkaasti alas, tottakai joku virkeä sielu oli taas kyrpä pystyssä rapun ulko-oven edessä joten enpä pysähtynytkään siihen vaan rinnat hölskyen kiirehdin kohti ensimmäistä parkkipaikan sankaria - jolla onneksi oli BMW. Siitä häkeltymättä jatkoin eräänlaista edestakaista liikettä stondiksen kimpussa, naamalleni tiukan oloiset mällit heittänyt herrasmies ilmoitti ettei aio antaa minulle alkoholia - totesin pojulle, että se sopii hyvin - olenkin seksiä hakemassa. Hieman ilmaista tukea kelasta hakien pääsin ulos, hapuilin taskujani hetken etsiessäni katumuspillereitä seuraavaa bemaristia etsiessäni. Ikäväkseni ymmärsin jättäneeni paremman minihameeni kotiini, joten riisuuduin nopeasti huoltoaseman vessassa ja kääriydyin toalettipaperiin. Ovi ei auennut, hetken kiroilin ja poljin maata kunnes päätin jatkaa elämääni hulluna toalettihahmona. Myöhemmin päähäni pälkähti, että mahdollisesti ovi olisi auennut vetämällä ei työntämällä - se oli myöhäistä. Seilasin huolestuttavien merimiehen oloisten miesten kanssa asennoissa joista ei voi olla ylpeä, keskellä virtsalätäkköä ja autojen torvien fanfaarien saattamana pääsin orgasmiin johtavalle kadulle, tai ainakin melkein. Jonkun viheristutuslaitoksen asentajan naama oli ikkunassa juuri silloin, paikassa jossa minua astuttiin. Puskastani jalat ylöspäin osoittaen tuumin katkerasti ettei tänään kaikki mene putkeen. Siirryin istuvaan asentoon ja sytytin tupakan - kyllä se stondis miehellä oli, en vain tyydyttänyt sitä hämmennyksissäni enää. Minua vaatteistani puistellen herrasmies kompuroi kohti takarappuani. Kairasi perseeni puhki, jonka joku virkeä sielu oli synnyttänyt maailmaan - jonka jälkeen taasen retkotin perseelläni maassa. Ovesta tukea ottaen kampesin itseni ylös ja kaivoin loput itsetunnostani esiin. Hetken ähellettyäni pääsin ulos vessasta, pikkareista viis. Avasin oven ja rojahdin lattialle kuin läpimätä lahnan raato. Nyt minua painelee voimalla huoltamon näppylänaamainen työntekijä joka ehkä kertoo tästä kavereilleen, koska jonkun sekin täytyy tehdä.

Alienin versio tapahtumista:

Outona alienina levitoin rauhassa rappukäytävässä, toki jokin virkeä sielu oli edessäni joten ammuin sen atomeiksi sädeaseellani - vahingossa aseeni säde osui parkkipaikalla olevaan BMW tyyppiluokintaiseen automabiiliin joka tapauksessa muuttui atomaattoreiksi. Häkeltymättä surullisesta höyryävästä läjästä ruosteista metallimabobiilia jatkoin levitoimistani läheisen kerrostalokompleksin kattojen yli. Laskeuduin stone-merkkiselle houltoma-asemavälineelle tankkaamaan levitaatiolaitettani, päästyäni tiskille tiukahkon oloinen maan asukas tylytti minua sanomalla ettei myyntikataloogista löydy vetyä, ei plutoniumia eikä uraniumimiuta. Sanoin femaaliselle maan edustusvälineelle etten moisia tarvitsekkaan, vaan ihan dieselimaböölinen öljy kelpaa. Tankkauksen jälkeen vauhkohkosti ilmaa käsilläni huitoen saavutin järjestelmääni täydellisen tasapainon polttoaineisesti. Toalettitiloista kuuluvaan epämääräiseen voihkintaan huomiota kiinnittämättä aloin keräämään korkeutta. Tarkoituksenani oli lentomabiilimoisen reppuvehjeeni avulla lentää omalle planeetellani, saavutettuani tarvittavan nopeuden painovoimakentästä ulospääsyä varten irrotin ylimääräiset polttomadieselsäiliöni ja annoin niiden tippua maahan. Etääntyessäni maasta näin erään hoipertelevaisesti etenevän yksilön kompastuvan tiputtamaani polttoma-ainessäiliöön - se yksilö kiroili hetken puskassa jalat ylös osoittaen ja sitten aloitti tupakoimistapahtumabiilimäisen toiminnan. Minulle jäi mukavia muistoja maasta kotiplaneetalleni vietäväksi.

Tetrafoobikon versio tapahtumista:

Välttäen visusti jokaista neljättä rappuaskelmaa pääsin rapunovelle. Ulkona neljännessä parkkiruudussa vasemmalta oli bemari, työnsin kolmion muotoisen perunan sen pakoputkeen. Jatkoin matkaani kohti huoltoasemaa joka seitsemännellä askeleella hypähtäen. Huoltoasemalle pompittuani ostin 6-päkin olutta, viisi siideriä ja pussin perunalastuja. Päästyäni ulos huoltoasemalta laskin perunalastupussin sisällön kappalemäärän ja varmistin ettei se ole neljällä jaollinen - niitä oli yllättävän monta. Heitin matkalla kotiini yhden savukkeen roskiin koska se oli askin neljäs, sytytin viidennen. Kuuntelin ohimennessäni kaikki paitsi joka neljännen sanan puskassa ketarat ylöspäi makaavan juopon horinoista. Päästyäni takaisin rapunoveni eteen otin avaimet esille, laskin niitä: 1=verkkokellarin avain, 2=takalukon avain, 3=autonavain ja 4=kotiavain. Käytin moisen pirullisen välineen sijaan polkupyörätelinettä avatakseni oven. Kotiini päästyäni käperryin 6-kulmaiseen asentoon epäsymmetrisessä sängyssäni ja osoitin 16:9 suhteista televiisoriani kaukomaboliittisella ohjainvehjeellä - valitsin kanavakseni kolmosen. Laskien hiljaa päässäni, ohittaen joka neljännen numeron makoilin ja katselin televiisorista vastaanottomabiilia kunnes oli aika mennä nuggumaan. Laskin kolme lammasta nukahtaakseni ja rupesin kuorsaamaan 7/16 rytmissä. Tiesin että herätessäni aamulla olisi neljäs neljättä ja luultavasti saisin foobisen halvauksen, tahi vastaavan pelkomaattisen kohtauksen. Kuolin yöllä kello 4.00 pelkoon.