Mikseri.net

#2 kirjoitettu 15.08.2010 01:08

Se mikä kuulostaa hyvältä, kuulostaa hyvältä. Kokeilemalla selviää parhaiten.

Oon saanu oikein miellyttävää tulosta yhteen funkkijuttuun yhdellä Shuren SM58:lla. Mut näis jutuissa rumpalin ja tilan merkitys nousee, mutta toisaalta jos noi asiat on kunnossa ni yhellä mikillä saa aika helpostikin hyvää lopputulosta. Mut pääasiassa kannattaa kyl suosii nimenomaan kondensaattorimikkejä jos koko settiä mikittää. Paitsi jos tila on tosi huono. Tästä selityksestä just näkee että oikeeta ja väärää tapaa ei oikeestaan oo : D

Mikään äänitystapa ei ole loppujen lopuksi huono jos lopputulos vain miellyttää korvaa. Toisaalta huono mikitys saattaa hankaloittaa miksausta aika runsaasti.

Eli tee se mikä kuulostaa hyvältä. Vaikee kohta on oikeestaan se ku pitää päättää mikä kuulostaa hyvältä.

#3 kirjoitettu 15.08.2010 14:01

Mikki (mielellään isokalvoinen konkka) n. metrin päähän rumpujen eteen, ja korkeutta säätämällä balanssi basarin ja muiden kilkuttimien kanssa kohilleen. Paras olisi, jos linja virveliin esteetön eli tomppaa pois edestä. Loppu riippuukin sitten rumpalin kyvystä säädellä soittoaan.

#4 kirjoitettu 26.08.2010 08:31 Muok:26.08.2010 08:52

yks Otto kirjoitti:
Kertovat tarinaa, että John Bonham (Led Zeppelin) halusi mikin sijoitettavan kahden kapulan päähän virvelistä ylöspäin. Siihen aikaan ei ollut vielä paljon raitoja käytettävissä. En tiedä tehtiinkö äänitykset yhdellä mikillä, mutta tarina kuulostaa ihan kivalta. Itse olen äänittänyt rummut pienikalvoisella konkkamikillä kahden metrin päästä passarin etupuolelta ja taitavan jazzahtavan rumpalin nyanssit kyllä tulivat soitosta esiin.


Ei tehty yhdellä mikillä. Eikä kyse ollut vain raitojen säästöstä. Ideana oli nimeomaan tyoda se dynaamisuus ja iskevyys (eikä pöffäftävyys jota nykyään äänityksistä kovasti haetaan) niihin rumpuihin. Noin äänitettynä kaikki rumpu kanavat votavat aivan älyttömästi toisiinsa, mutta entäs sitten? Antaa vuotaa ja säädetään vain äänenvoimakkuudet spiviksi siten, että vuotavat. Saundi on silti parempi kuin lähimikityksellä ikinä tulee olemaan.

Muutenkin Zeppelinillä on jänniä rumpukokeiluja. "When the Levee Breaks"-biisissä esim rummut äänitettiin rappukäytävässä siten, että mikit olivat eri kerroksessa kuin rummut.. Tuolta voi lukea lissää yksityiskohtia jos kiinnostaa.

Haava lisäsi viestiä 08:50 26.08.2010

Kuntota biisiä muuten kuuntelee, niin taas muistaa kuinka väärässä Montin onkaan. Vitsit kun noissa on fiilistä noissa Zeppelinin parhaissa biiseissä. Soitossa, laulussa ja kaikessa.

#5 kirjoitettu 29.08.2010 11:11 Muok:29.08.2010 11:12

yks Otto kirjoitti:
Anteeksi, nythän me puhumme ihan eri asiasta, lopetetaan ennen kuin se alkaakaan.
Totuus on kuitenkin vain kahden kapulan päässä, mitä se sitten ikinä tarkoittaakaan.


Pakko olla eri mieltä. Itse tiedän niin maan monta biisiä, jotka on pilattu ns "hyvillä" soundeilla. Sävellys ja kaikki maholliset rumpalintaidot ja muut menee aivan harakoille, jos soundikokonaisuus biisissä on sellainen, ettei dynamiikan vaihteluita kuule jne. Tuollainen äänimaailma sopii ehkä johonkin elektroon ja räppiin, mutta ei soitettuun musiikkiin. Tosin, tää taitaa olla pitkälti makuasia

SaastanenHippi muokkasi viestiä 11:12 29.08.2010

#6 kirjoitettu 31.08.2010 08:30

Vähän asian sivusta. Mahdollisimman vähillä mikrofoneilla saa aikaan kirkkaimman tuloksen. Vastassa on eri soitinten (äänilähteiden) tasapainotuksen vaikeus. Kuunnelkaapa 1940-luvun vinyyliltä esityksiä, joissa kaikki lauloivat yhteen mikkiin ja orkesteri soitti toiseen. Niissä ei ole monen mikrofonin kautta tuleen äänen aiheuttamaa suttuisuutta. CD-versiona ne on pilattu keinotekoisella monikanavamuutoksella.

Eri juttu on tietysti, jos kaikka raidat äänitetään yksitellen yhdellä mikrofonilla ja miksataan. Jonkinlainen nyrkkisääntö kirjoissa monen mikrofonin käytöstä on, että niiden välisen voimakkuuseron täytyy olla reilusti yli 30 dB. Klassisen musiikin äänityksissä näkee usein vain muutaman mikrofonin korkealla katossa eikä tämä johdu rahan puutteesta. Nykyään muodissa olevat päässä pidettävät pikkumikit ovat tavallaan käteviä, mutta niiden ääntä joutuu ekvalisoimaan raskaasti, mikä vie äänen laatua pois.

Kondensaattorimikrofoni rumpujen lähellä hirvittää, ettei se vaan ylikuormitu ja muuta ääntään pysyvästi.

#7 kirjoitettu 31.08.2010 08:49

Itte olen saanut hyvinkin miellyttävää ääntä yhdellä mikillä rummuista. Olen käytännössä aina tehnyt niin, että sijoitan konkkamikin juurikin reilun metrin päähän ellei kauemmas ja säätänyt sen korkeimman symbaalin kohdille about, että basarikin tutisee. Sit kun treenikämppä hieman vielä kaikuu, niin soundi oli mahtava.

Siinä sitten kompressointi hoiti pitkälti suurimmat dynamiikkaerot pois. Oikein kivaa ja helppoa. Monimikityksestä sen sijaan en edes tajua yhtään mitään.

#8 kirjoitettu 31.08.2010 09:00

pling kirjoitti:
Vähän asian sivusta. Mahdollisimman vähillä mikrofoneilla saa aikaan kirkkaimman tuloksen.


Ööh.. En kyllä käyttäisi sanaa kirkas tässä kohtaa? Siis voihan sitä laittaa vaikka kuinka monta mikkiä ja ei se tulos siitä tummene?

Vastassa on eri soitinten (äänilähteiden) tasapainotuksen vaikeus.


Tämä taas on totta. Paljon mikrofone --> Paljon ongelmia. Itse suosisin rumpumikityksessä kolmea mikkiä. Stereopari + bassarimikki.

Kuunnelkaapa 1940-luvun vinyyliltä esityksiä, joissa kaikki lauloivat yhteen mikkiin ja orkesteri soitti toiseen. Niissä ei ole monen mikrofonin kautta tuleen äänen aiheuttamaa suttuisuutta. CD-versiona ne on pilattu keinotekoisella monikanavamuutoksella.


Puhutko nyt siitä saman esityksen modernista cd-versiosta vai kahdesta saman kappaleen eri levytyksestä?

Eri juttu on tietysti, jos kaikka raidat äänitetään yksitellen yhdellä mikrofonilla ja miksataan.


Ei siinä katoa kuin mikrofoni vuodot? Muuten iha sama tilanne? Ei ne vuoditkaan nyt yleensä mitään pilaa?

Kondensaattorimikrofoni rumpujen lähellä hirvittää, ettei se vaan ylikuormitu ja muuta ääntään pysyvästi.


Kyl noi modernit konkat kestää yleensä aika hyvin painetta. Toki ne mikin speksit pitää lukea kunnolla ja pistää pädit päälle siitä.

#9 kirjoitettu 31.08.2010 10:49 Muok:31.08.2010 10:55

Testattiin/nauhoteltiin ystäväni kanssa ipodin Blue Mikeyllä ja vahingossa saimme narulle erittäin mielyttävää soundia rummuista, ainakin minun mielestäni. Mikki oli sijotettu urkujen taakse seinän ja urkujen väliin (lähes ensimmäisiä paikkoja johon päätimme mikin törkätä). Tarkotus oli testata miten hyvin se nappaa lähietäisyydeltä ne urut, mutta kaveri innostu soittelee samaan aikaan rumpuja, mielyttävin tuloksin.

Raita dropboxissa

Raitaa ei ole käsitelty muuten ku muutettu mp3 muotoon.

aluminiumblade muokkasi viestiä 10:55 31.08.2010

rummuttelu alko muistaakseni siinä 2-3min kohdalla jos haluu suoraan kelata rumpukohtaan.

#10 kirjoitettu 05.09.2010 09:34

Puhutko nyt siitä saman esityksen modernista cd-versiosta vai kahdesta saman kappaleen eri levytyksestä?

Tarkoitin samasta levystä tai kantanauhasta tehtyä uuttaa äänitettä.

Kirkkaudella tarkoitan suunnilleen samaa kuin putkimiehet sanalla "clarity" tai "clearness". Ottamatta sen kummemmin kantaa, minusta tuntuu, että kunnon muuntajilla tehty putkipäätevahvistin antaa monissa tapauksissa parhaan äänen. Minulla ei ole, mutta olen kuunnellut kavereiden vehkeillä.

#11 kirjoitettu 06.09.2010 00:05

ossi kirjoitti:

ku äänittää kuoroja tai vaikka kuoroa ja orkesteria yhtäaikaa, niin vastassa on haasteita. esimerkiksi pitää olla oikeanlainen tila jossa heijasteet ei sotke saundeja, pitää pystyä sermittämään soittajia omiin nurkkiinsa ettei tule vuotoja ja joistain soittimista pitää saada täysn kuivat saundit.


Sellanen juttu, että ei kyllä missään klassisessa pyritä mitenkään maksimaalisesti minimäomaan niitä vuotoja, vaan nimeomaan toisin kuin populaarimmassa musiikissa niin vuodoista ei ihan niin paljon välitetä ja miksataan se koko kama vuotoineen niin hyvin kuin mahdollista.

Mitä tulee "oikeanlaiseen tilaan jossa heijasteet eivät sotke saundeja", niin klassisen musiikin ammattitermistössä sitä kutsutaan simppelimmin vain akustiikaksi.

#12 kirjoitettu 06.09.2010 12:03

moik!
Toi Bonham juttu on ihan tosi,ja se on myös toimiva.toteutetaan kahdella mikillä niinku joku tais mainita bassari ja toinen mikki kahden kapulan korkeuteen virvelistä.ainoo huono asia tossa on että tulee symbaalit aikalailla kovempaa kuin muu setti joten niitä joutuu soitteleen hiljempaa. sen ne huomasi siellä Zeppelin äänityksissäkin.mutta joo uhraisin sen toisen mikrofonin kyllä bassariin muuten voi jäädä aika huonon kuuloiseksi rummut.

#13 kirjoitettu 07.09.2010 17:19

Varmaan tämä on jo kerrottukin mutta klassisen jazz-soundin saa aikaan yhdellä, n. metrin, puolentoista päähän suunnilleen peltien korkeudelle sijoitettavalla konkkamikillä. Vaatii tosin hyvässä vireessä olevan setin, hyvin soittavan rumpalin ja hyvältä soundaavan huoneen.

#14 kirjoitettu 13.09.2010 08:56

yks Otto kirjoitti:
Minulle ajautui joskus käyttööni Sonyn sanelukoneen stereomikki. Se oli jonkinlainen konkkamikki, jossa oli puolentoistavoltin patteri.


Elektreettikondensaattori. Eli konkkamikki, jossa se taustalevy kiinteästi jännitteellinen. Herkyydeltään vastaa aitoja konkkia, mutta taajuusteen kanssa ongelmallisia, koska niissä on tehdasvalmisteisina jo samaltakin tuotantolinjalta hyvin suuret vaihtelut.

Sen aikaisissa nauhoituksissa se oli aivan ylivoimainen kaikkiin dynaamisiin mikkeihin verratuna.


Herkkyydessä aina ihan ylivoimaisia dynamisiin nähden.

#15 kirjoitettu 13.09.2010 09:14

ossi kirjoitti:
klassinen musiikki on siinä mielessä eriasia että suuri osa soittimista on itseasiassa tehty semmosiksi että ne kuulostaa parhaalta vaikka muutaman metrin päästä. tai näin joku arvostamani musiikintuottaja sanoi, en tiiä oliko puoleksi leikillään.. mutta että paras saundi ei ole välttämättä lähisaundi.

Tuskin oli yhtään leikillään. Esimerkiksi kontrabasson paras sointi syttyy vasta parin metrin päässä, viulut, huilut, trumpetit yms. korkeat soittimet lähempää. Joka tapauksessa tila on äärettömän tärkeä osa klassisen musiikin sointia joten lähimikitystä ei harrasteta. Ellei haluta jotain efektiä, mutta silloin se musa ei todnäk ole enää kovin klassista.

Niin ja sitä suttuisuutta ei todellakaan tee moniraitaäänitys vaan soivien instrumenttien määrä ja kompressointi. 50-luvulla 5-henkisen rock'n'roll-bändin levyllä soi se 5 soitinta plus laulut. 2000-luvulla 5-henkisen bändin levyllä voi soida kaikki gospel-kuorosta sinfoniaorkesterin kautta sataan synamattoon, puhumattakaan siitä että rummut on tuplattu ja kitarat soitettu 10 kertaa. SE tekee sitä suttua. Jos äänitetään se 5 soitinta + laulut niin ei se yhtään suttuisempaa ole kuin esim. 40-50-luvulla. Sitä vaan ei juuri enää tehdä, tai ne jotka tekevät, tekevät sen koska enempää mikkejä ei ole ja niin perseelleen että se kuulostaa karmealta.

Onneksi taiteessa kaikki on sallittua. Lopputuloksesta voi sitten pitää tai sitä voi vihata. Vaihtoehtoja onneksi on