Mikseri.net

#2 kirjoitettu 01.11.2009 07:05

Epoche kirjoitti:

Että kuulostaako tutulta, onko tullut jotain vastaan?


Ei.

#3 kirjoitettu 01.11.2009 09:08

Epoche kirjoitti:
4. Läpileikkaushäiriö. Varmaan monet ovat huomanneet, että toisinaan valon "säteet" näkyvät - esim. jos on silmä ärtynyt tai jos on just rähmäsilmänä heränny. Mutta häiriö siitä tulee, kun valon läpäisemän kohteen mittasuhde valoon muuttuu - yleensä se dramaattisesti pienenee.


Jos nyt ymmärsin selityksen oikein niin tätä tapahtuu itselle harvase päivä. Muita en kyllä ainakaan muistaakseni ole päässyt kokemaan.

#4 kirjoitettu 01.11.2009 13:30

Olen nähnyt Valon!

#5 kirjoitettu 02.11.2009 07:07

On kyl aika vierasta kamaa.

Sen verran samanlaista settiä on ollu havaittavissa että joskus, hyvin harvoin, sitä ikäänkuin herää sellaiseen kaiken kattavaan pienuuteen. Kaikki tila näyttää suhteettoman suurelta ja kaikki esineet pieniltä. Koskettaessa kaikki tuntuu hyvin oudolta ja kovalta. Hankala tuon paremmin selittää, mutta hyvin hämäriä oloja.. Ei kyllä pitkään aikaan oo tuommosta taas ollu mut joskus aikanaan.

#6 kirjoitettu 02.11.2009 09:11

Ei ole tällaisia näköhavaintoja tullut todiistettua. Mutta mulla esiintyy aiheeseen liittyen paljon sellaista ennakoivaa näköä ja kuuloa. Sellaista että tietää täsmälleen ikäänkuin minkälaisen näkö tai kuulohavainnon näkee/kuulee seuraavaksi tai vähän ajan kuluttua. Sitten kun sellainen tulee seuraavaksi niin tulee sellainen "mitä mää sainoin" olo.

Tuo kai liittyy jotenkin aivojen lagaamiseen ja etenkin tuota kuulo häiriötä joskus hurjassa nuoruudessa tuli todistettua sellaisessa pitkässä loopissa erään päihteen vaikutuksen alaisena.

Nykyään siis selvinpäin.

#7 kirjoitettu 02.11.2009 10:06

Epoche kirjoitti:
1. Sokaistuminen: [...] oman pienuutensa toteaminen paljon suurempien voimien edessä. Pitemmistä vaikutuksista voisin mainita vaikka kahlenäön, eli tilanne jossa itse tietää että se mitä silmillään näkee ei ole totta, vaan aivot vanhasta muistista kehittävät korvaavan kuvan oikean heikomman tilalle - tätä kuvaa ei voi näöstään poistaa vaikka tietää kyllä mitä oikeasti katsoo.


Tuo pienuuden/olemattomuuden tunne tulee omalla kohdalla kun sulkee silmät ja yrittää nukahtaa. Alkuun se oli hieman erilaista naperona, ikäänkuin siellä pimeydessä oli jotain saatanallisia lonkeroita päällä eikä voinut liikkua. Ei ollu hääviä, kun mutsikin vaa hermostu että mitä toi ny huutaa keskel yötä olemattomille. Nyttemmin sitä ikäänkuin sulautuu ympäristöönsä yhä voimatta liikkua, ehkä koska sitä kokee tulleensa yhdeksi kaiken kanssa. Myös äänet tuntuvat kuuluvan ihan korvan vierestä/sisältä vaikka tietää lähteen olevan toisessa huoneessa. Peräti oksettavaa usein, vaikea nukahtaa jopa kännissä kun tuo on päällä.

Muut vain kalskahtavat tutuilta, vaikkapa kolmonen. Kun ei osaa unohtaa ja osaa kuvitella ja jos sen vielä yhdistää kahlenäköön ja väsähtäneisiin silmiin niin sitä on ulkona kuin jossai kuvavisailussa, jossa kuva on aluksi sumea ja pitää arvata mitä se esittää. Aivot arvaa useinkin väärin.

#8 kirjoitettu 03.11.2009 08:13 Muok:03.11.2009 08:14

Kyllä, jotain näistä oon kohdannu. En oo varma, mutta tässä ei oikein kerrottu, miten voi olla, että välillä kun katselen ympärilleni kaikki näyttää suuremmalta ja lähemmältä kuin se todellisuudessa on. Kerro minulle oi epoche, miksi näen esimerkiksi käteni 20 sentin päässä vaikka se on oikeasti puolen metrin päässä? Onko se tuo vitonen sitten tavallaan?

Chadonna muokkasi viestiä 08:13 03.11.2009

Sokaistuminen on kyllä kaikkein tutuin näistä. Välillä tietty pimenee ihan kokonaan mut se on kyllä enemmän sen vika, että nousee liian nopeasti ja korvissa alkaa humista.

#9 kirjoitettu 04.11.2009 08:27

Epoche kirjoitti:
Varmaan syyllinen löytyy epästimuloiduista aivoista ja väsymyksestä, sekä ehkä keskittymiskyvyn herpaantumisesta. Kun se on aivoille helpompaa peittää niitä taustan yksityiskohtia pois sillä asialla mihin näkö on tarkentunut, säästää vähän niinkuis prosessointitehoa esim. hereilläpysymiseen. Oletan nyt että siis se esim. käsi näyttää mittasuhteiltaan oikealta..

Aivothan käsittelevät rinnakkain kahta kuvavirtaa, tarkkaa ja epätarkkaa. Epätarkan tarkkaan visualisoimiseen vaaditaan paljon aivoilta, joten varsinkin jos itse hyväksyt harhan - etkä yritä tarkentaa väkisin katsettasi, niin aivot eivät edes yritä. Jos moista sattuu usein, varsinkin pirteänä, niin saatat jo sairastaa lievää dementiaa. Oletko huomannut valaistuksen vaikuttavan asiaan?


Yleensä tää tapahtuu hämärässä vähän ennenkuin käyn nukkumaan ja sitten leikittelen vähän aikaa tällä kivalla harhalla. Eli ei, en oo kovin pirteällä tuulella sillo.

#10 kirjoitettu 04.11.2009 10:26

Eipä nyt muuta tuu mieleen kuin se, että päihtyneenä+väsyneenä on joskus tullut sellainen hetki että jotenkin mukamas vasta silloin täysin näkee kaiken. Valoisuus ja kontrasti tuntuvat suuremmilta, vähän kuin olisi photoshopissa nostanut kontrastia hieman turhan paljon. Kaikki tuntuu lähemmältä ja konkreettisemmalta, kovemmalta. Sitä voisi verrata siihen, että olisi ikään kuin vasta ilmestynyt tähän maailmaan ja sitä ennen elänyt jossain sumeassa unessa tajuamatta kuinka sumea se oikeastaan onkaan ollut.

#11 kirjoitettu 04.11.2009 10:29 Muok:04.11.2009 10:29

accent kirjoitti:
Eipä nyt muuta tuu mieleen kuin se, että päihtyneenä+väsyneenä on joskus tullut sellainen hetki että jotenkin mukamas vasta silloin täysin näkee kaiken. Valoisuus ja kontrasti tuntuvat suuremmilta, vähän kuin olisi photoshopissa nostanut kontrastia hieman turhan paljon. Kaikki tuntuu lähemmältä ja konkreettisemmalta, kovemmalta. Sitä voisi verrata siihen, että olisi ikään kuin vasta ilmestynyt tähän maailmaan ja sitä ennen elänyt jossain sumeassa unessa tajuamatta kuinka sumea se oikeastaan onkaan ollut.


MItä sie oot vetäny :O

Chadonna muokkasi viestiä 10:29 04.11.2009

Ja mistä minäkin saisin?