Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.05.2009 11:53

WALL•E

Mitähän tästä elokuvasta sanoisi. Paras mainstream animaatio mitä on koskaan tehty. Tässä elokuvassa toimi kaikki. Äärettömän älykäs leffa hyvin monella tapaa. Viihdytti joka sekunnillaan.

Paskinta tässä elokuvassa on DVD:n kannessa lukeva "Disney" teksti. Sen tekstin takia leffa ei saanut täysiä tähtä. Muuten olisi saanut.

****+/*****

#3 kirjoitettu 29.05.2009 12:24

The Blindness

Jos joskus tulee leffan aikana sellainen olo että alkaa huutamaan tv:lle että tee jotain, samalla kun päähahmo vammailee elokuvasssa niin tämä elokuva oli yksi pitkä sellainen kohtaus. Nöyttelijät eivät olleet millään tavalla uskottavia, koko käsikirjoitus oli täysin typerä, visuaalinen anti oli ihan anaalista.

Eniten koko leffassa vitutti se että ainoa ihminen joka näkee koko ajan ei tee asioille mitään kun tämä selvästi voisi. Tyypit kapinoivat karanteenissä ja vievät toisten ruuat ja niistä pitää alkaa maksaa ensiksi koruilla ja sitten seksillä. Muija olisi alusta lähtien voinut ottaa kuokan käteensä ja mennyt telomaan jokaisen kapinoivan jannun. Mutta eeeiiiii. Minä annna niiden raiskata ensiksi parikymmentä naista ja tappaakkin vielä yhden. Sitten koko leffan aikana tälle "lääkärille" ei tullut mieleen että vittu minähän näen! Ei kai minussa olisi jotain salaisuutta miten saataisiin parannuskeino tähän tautiin?


Tämä koko leffa on täyttä paskaa. Yksi huonoimmista elokuvista mitä olen ikinä nähnyt.

Älkää missään nimessä koskaan kattoko tätä.

0/5

#4 kirjoitettu 29.05.2009 16:22

Eiks tää ollu ennen gallupeissa?

#5 kirjoitettu 29.05.2009 20:22

Scarface - en ollut ennen nähnyt.

#6 kirjoitettu 29.05.2009 21:10

Original Free Soul kirjoitti:
Scarface - en ollut ennen nähnyt.


Tämän katsominen olisi riittänyt.

#7 kirjoitettu 29.05.2009 21:52

eR3o kirjoitti:
Raep-FIN kirjoitti:
Original Free Soul kirjoitti:
Scarface - en ollut ennen nähnyt.


Tämän katsominen olisi riittänyt.


Ja vitut.


niin no ampumistilanteet jäivät pois. niitä onkin.

#8 kirjoitettu 30.05.2009 21:30

Pallosalama

007 ottaa kurssin kohti Nassauta jäljittäessään häikäilemätöntä rikollista, joka uhkaa syöstä maailman ydintuhoon.


Conneryn Bondiksi tää oli aika mieto. Mutta silti varsin hyvä pätkä. ***+ / *****


Kahden tunnin pituutta olis voinut karsia hieman. Suurin osa äksönistä tapahtuu veden alla, näkymät silloin ovat toki upeat, mutta liikkeissään hitaat tyypit painimassa märkäpuvuissa ei ole oikein sellaista toimintaa joka jaksaisi pitää kauan otteissaan. Vedenalaisuuden runsas määrä toi myös paljon plussaa elokuvaan, sukeltelevien naisten muodossa. Connery oli jotenkin löysempi kuin mitä muissa elokuvissaan, mutta silti köyri kolmea muijaa ja heitti hyvää läppää ajoittain.

#9 kirjoitettu 31.05.2009 16:37

You only live twice


Sean Connery on jälleen agentti 007, joka matkustaa japaniin pysäyttämään pahan SPECTRE-rikollisjärjestön ja sen pirullisen johtajan, Ernst Stavro Blofeldin suunnitelmat käynnistää maailmanlaajuinen sota massiivisesta tulivuoreen rakennetusta päämajastaan.


Timanttinen meininki. Bondia parhaimmillaan. ****+ / *****


Bond heittää hyvää läppää, sai räpsää monelta neidolta (joista osa japanialaisia), juo vodkamarttiinia ja polttaa tupakkia. Eli toisinsanoen tekee kaikki ne asiat, jotka tekevät vanhoista Bondeista täysin ylivertaisia uusiin nähden. Juoni on hyvä ja pääpahiksena itse Ernst Stavro Blofeld, eli kaikki hyvän elokuvan ainekset oli kasassa, enkä joutunut pettymään. Upea meininki.

#10 kirjoitettu 31.05.2009 16:56

Dude, where's my car?

Sekopääkomedia jossa ei ole mitään järkeä, ja sen genren parhaimmistoa. Lainatakseni tuttua sanontaa: "niin huono että se on hyvä".

Paljon "hyviä" yksittäisiä kohtauksia, kuten tatuointijutska "Dude, what does it say?" "Dude. What does it say?" "Sweet. What does it say?" "Dude. What does it say?" "Sweet. What does it say?" (ja sitä rataa) ja kiinalais-take-awayn boxi joka sanoo "And then?" jatkuvasti. Ne olisivat voineet ärsyttää, mutta koska siinä mentiin reippaasti yli, niin ei voinut kuin nauraa. Tai ainakin mulle tämän leffan älyvapaahuumori toimii. Eihän tämä ole laadulla pilattu, mutta tekijät tiesivät sen itsekin joten leffa on kieli poskessa tehty ja sen huomaa viihdyttävyydessä.

Jossain puolen välin jälkeen leffa hieman hiipuu mutta nousee sitten taas lopussa, vaikkakaan ei pääse alun tasolle. Mää en tykänny kaksosista, ne ei oikein toiminu kemiat niillä näyttelijöillä. "Juonen" kannalta niillä oli kuitenkin "tärkeä" merkitys joten ei niitä poiskaan voinu heittää.

Ja lopun jättiläisnainen oli niin kökkö juttu, ettei tosikaan

2/5
Viihdyttävyystasolla: 4/5

#11 kirjoitettu 31.05.2009 18:15

Henrik Olofsson kirjoitti:
Eiks tää ollu ennen gallupeissa?


Kyllä ainakin edellinen oli täällä yleississä. Kuten minusta pitääkin. Täällä saa kustella noista leffoista ja analysoidaan niitä muutenkin yleensä kuin vain "Se ja se leffa".

Ihan kunnon keskustelua on ollut ja osaa olla jatkossakin.

Lisäämpä vielä tuonne aloitusviestiinkin.

#12 kirjoitettu 31.05.2009 19:51

Coivisto kirjoitti:
The Blindness

Jos joskus tulee leffan aikana sellainen olo että alkaa huutamaan tv:lle että tee jotain, samalla kun päähahmo vammailee elokuvasssa niin tämä elokuva oli yksi pitkä sellainen kohtaus. Nöyttelijät eivät olleet millään tavalla uskottavia, koko käsikirjoitus oli täysin typerä, visuaalinen anti oli ihan anaalista.

Eniten koko leffassa vitutti se että ainoa ihminen joka näkee koko ajan ei tee asioille mitään kun tämä selvästi voisi. Tyypit kapinoivat karanteenissä ja vievät toisten ruuat ja niistä pitää alkaa maksaa ensiksi koruilla ja sitten seksillä. Muija olisi alusta lähtien voinut ottaa kuokan käteensä ja mennyt telomaan jokaisen kapinoivan jannun. Mutta eeeiiiii. Minä annna niiden raiskata ensiksi parikymmentä naista ja tappaakkin vielä yhden. Sitten koko leffan aikana tälle "lääkärille" ei tullut mieleen että vittu minähän näen! Ei kai minussa olisi jotain salaisuutta miten saataisiin parannuskeino tähän tautiin?


Tämä koko leffa on täyttä paskaa. Yksi huonoimmista elokuvista mitä olen ikinä nähnyt.

Älkää missään nimessä koskaan kattoko tätä.

0/5


Mä olen nyt kyllä vähän eri mieltä.

Toki hyvät pointit sulla tuossa juu, mutta jos sen avuttoman akan jättää huomiotta, elokuvasta voi saada paljonkin irti.

Itse annan 3/5

#13 kirjoitettu 31.05.2009 22:08

Jarhead (Suom. Merijalkaväen mies)



Elokuva seuraa Swoffia alokasleirin vakavoittavasta komennuksesta aktiivipalvelukseen, jossa hän kulkee tarkkuuskivääronsä kanssa lähi-idän aavikoiden läpi vaillla suojaa sietämättömältä kuumuudelta ja irakilaissotilailta. Tappamaan koulutetut merijalkaväen sotilaat mukaan lukien Swoff joutuu brutaaliin tilanteeseen taistellessaan sodassa, jota he eivät käsitä syystä jota he eivät täysin ymmärrä.



Helposti tylsin ja huonoin sotaelokuva jota olen koskaan nähnyt, ja jota todennäköisesti tulen koskaan näkemäänkään. * / *****




Ihan hillitöntä paskaa koko elokuva. 1 tyyppi ammutaan koko elokuvan aikana, ja sekin harjoituksissa vahingossa. 1 VITUN TYYPPI!! Menee niitä toki ilmahyökkäyksissä jokunen, mutta silti aivan vitun liian vähän. Elokuvan pääpointti oli vissiin se, et sota on niinQ tyhmää, amerikkalaiset vaa sotii ku ne on niinQ sotahullui tappajii kaikki, lähi-idässä ei kuole ketään muita ku siviilejä jotka koittaa vaa päästä niinQ pakoon kamalilt amerikkalaisilt, jotka sit menee lopuks himaa ja juovat kokist, niinQ.

Vittu mitä paskaa.

#14 kirjoitettu 31.05.2009 22:48

The Blues brothers

Hyvää musiikkia ja vitusti kolarointia autoilla. Pääosan esittjäistä tulee mieleen lähinnä jenkkien vastine Leningrad Cowboysseille. Vitusti hyvää musiikkia on ja puolissa välein näky JOHN LEE HOOKER!! UI JUMA! Ihan hasuak ,vaikka välillä vähän tylsä ja ohjaaja ei ihan hallinnut ilmaisua. Mut musiikkihan tässä oli kova juttu.

****/*****

#15 kirjoitettu 05.06.2009 11:11

SUNSHINE, viime yönä leffakanavalta

kertoo juutalaisen suvun vaiheista Unkarissa kolmen sukupolven aikana, alkaen jostain 1800-luvun lopusta, päätyen jonnekin 1960-luvulle (kai).

Sangen viihdyttävä draama, pääosan esittäjä Ralph Fiennes esittää vaiheittain kolmen eri sukupolven henkilöä. Elokuvassa nähdään hyvin kuinka korkeassa asemassa oleva suku alennetaan juutalaisuutensa takia.

4/5

#16 kirjoitettu 05.06.2009 12:00

Push (2009)

Mitenköhän tämän alottaisi?
Push kertoo toisen maailmansodan aikana perustetusta ryhmästä nimeltä Division joka kerää ihmisiä joilla on supervoimia kuten teleknesia, tulevaisuuden näkeminen, nuuhkiminen (missä asioita haistamalla näkevät sen historian), ihmisten mielten hallinta jne.
Elokuva alkaa kun pääpahis tappaa päähenkilön isän kun päähenkilö on pikkupoika ja sitten kymmenen vuotta myöhemmin tämä asuu Hong Kongissa nykyaikana. Päähenkilönä on Ihmeneloset elokuvista tuttu Liekki eli Chris Evans joka on siis surkea näyttelijä. Tämä osaa telekinesiaa ja jonkin takia hän leikkii sillä kuin olisi juuri keksinyt sen. Kaikki tässä elokuvassa käyttävät niitä voimiaan todella typerästi. Yksi päähahmoista on Cassie Holmes (Dakota Fanning) joka pystyy näkemään tulevaisuuteen ja Division on vanginnut tämän äidin Divisionin syvimpään asteeseen koska tämä on kaikkein paras näkijä, eli voi nähdä tulevaisuuden. Cassie menee pyytämään päähenkilöltä apua koska on nähnyt että se menee niin. Yksi asia mikä koko ajan häiritsi elokuvan aikana oli Dakota Fanning. Oli hän elokuvan paras päänäyttelijä mutta kenen idea oli pukea Dakota mekkoon mitä moni muu nainen pitäisi vyönä lanteillaan? Koko ajan tulee kohtauksi missä mennään niin hilkulla nähdäänkö minkäväriset matot ovat että odottaa vain kännykkä kädessä milloin soittaa poliisille. Ou lawd iz that som CP? + Dakota juo itsensä humalaan elokuvassa... Minne helvettiin katosi se Dakota Fanning jonka me kaikki tunnemme? Sitten yksi naurettavimmista asioista koko elokuvassa olivat kiinalaiset pahikset joiden kyky oli jumalauta huutaa niin lujaa että paikat räjähtelevät. Miten helvetissä päähenkilöt voivat juosta ääntä pakoon kun näiden ympärillä räjähtelee tavaroita? Tässä elokuvassa ääni on helvetin hidas.
Elokuvassahan Cassien äiti auttaa yhden Divisioniin napatun naisen vapauttamisessa koska tämä selviää hengissä aineesta joka voimistaa näitten kykyjä. Koska tämä oli ainoa ihminen joka on selvinnyt hengissä niin haluavat pahikset tämän takaisin hinnalla millä hyvänsä. Tämä paennut muikkeli sattuu kun sattuukin olemaan päähenkilön entinen tyttöystävä joka katosi jossain vaiheessa. Tämä pystyy ottamana ihmisten mielen hallintaan jos he katsovat tätä silmiin.
Harmi kun se seerumi mistä tuo muija selvisi hengissä ei tuntunut tekevän tälle mitään tai sitten alunperin tuo muija oli todella TODELLA surkea.
Efekteiltään tämä elokuva on vain yksinkertaisesti naurettava. Kun päähenkilö telekineettisesti ohjaa pistooleita näyttää kuin niitä kannateltaisiin kahdella narulla. Mikään tämän leffan efekti ei ole b-luokkaa parempi vaikka tämän on tarkoitus olla iso Hollywood tuotanto. Elokuvassa on jotain pahasti vialla kun kaikki kolme päähenkilöä + yksi sivuhahmo ovat huoneessa ja sivuhahmon näyttelijä on näistä selvästikkin paras näyttelijä. Koko elokuva on yhtä typerää kohtauksiin hyppelemistä ilman minkäänlaista järkeä. Nostalgia Critic pelailee sellaista peliä leffojen kanssa kuin Spot the joke. Tämän leffan kanssa voisi leikkiä sellaista peliä kuin Spot the plot. Vammaisin hahmo koko leffassa on kyllä pääpahiksen henkivartija joka itsekkin on "liikuttelija" ja ei koko leffan aikana päästä äännähdystäkään. Hienoa. Yksi vittunaamainen mykkä ruotsalainen. Sitä tämä leffa kaipasikin. Lopussa on kohtaus missä pahikset haluavat seerumin takaisin niin päähenkilö viedään seerumin olopaikalle ja pihalla Victor pamauttaa telekineettisen lyönnin tämän vatsaan ja heittää paksiin. Sitten myöhemmin kun tämä pääsee sieltä pois kun rakennuksessa pahikset tappelevat kiinalaisten pahisten kanssa seerumin hallussapidosta tippuu auton päälle parit kiinalaiset ja päähenkilö jotenkin on laittanut itselleen käsiraudat... MIKSI HELVETISSÄ SE LAITTOI ITSELLEEN KÄSIRAUDAT! Ajatteliko se että ompas tylsää... Mitkäs nämä on? *click*
Kun tämä menee ylös hän sanoo että vetäisee seerumin suoneensa. Pahis sanelee että et voi kun sinä kuolet. Satojen joukossa oli vain yksi ihminen joka selvisi siitä ja hän on tässä nyt. Tämä pääpahis oli siis mennyt sen muikkelin mielen sisään ja antanut tälle käsityksen että hän oli ollut vapaaehtoinen ja Divisionin oma agentti. Päähenkilö vetäisee ruiskun suoneensa ja niinsanotusti kuolee ja päähenkilöt lähtevät. Jos hän olis kuollu siinä kohtaa olisi oikeasti ollut hauska. Mutta EEEEEIIIIiiiiiii. Cassie tulee hakemaan tätä ja päähenkilö kysyy että mitä minä oikeasti ruiskutin suoneeni? No soijakastiketta tietysti... VITTU VÄHEMMÄSTÄKIN KUOLEE IHMISIÄ JUMALAUTA!
Lista asiosta mitä tämä leffa on varastanut muilta on tuhottoman pitkä, ja parhaiten kuvailisin tätä Heroes sarjan vammaiseksi elokuvaserkuksi. Kaikki leffan hahmot käyttävät voimiaan täysin vammaisesti. ANTAKAA MINULLE JOKU TUOLLAINEN VOIMA NIIN TUHOAN KOKO PLANEETAN!

Tämä oli sanoinkuvailemattoman typerä elokuva mikä toimi pelkästään tahattoman huumorin tarjoana erittäin hyvinkin.

1/5 Mutta jos haluatte heittää aivot narikkaan ja nauraa Hollywood meiningin paskuudelle niin kannattaa tarkastaa.
Kaiken hauskan lisäksi elokuva loppuu kesken.

#17 kirjoitettu 05.06.2009 14:29

Hyppymiina kirjoitti:
The Blues brothers



Joo. Yks timanttisimmista kohtauksista se, jossa ne tyypit menee soitinliikkeeseen ja myyjänä on Ray Charles.. joka alkaa sitten soittaa hyvää settiä jollain vanhalla rhodesilla.

Ite näin viimeksi Watchmenin lentokoneessa. Ei ihan sytyttänyt, 2/5. Sitä ennen Last Chance Harvey...

#18 kirjoitettu 06.06.2009 14:10

Melkein puolet Dogvillestä

En vielä saanu siitä mitään irti, ei jaksanu kattoo loppuun, alko väsyttää ja menin nukkuu.. Saa nähä sit ku jaksaa loppuun kattoo et löytyykö sieltä loppupuoleltakaan mitään sanottavaa..

#19 kirjoitettu 06.06.2009 15:52

Miehet jotka vihaavat naisia

Just jåå... Mitähän tästä sanosii. DVD:ltä tamä olisi ollut ihan sairaan tappavan perseestä. Elokuva formaatissa kuvaus oli kivaa katseltavaa suurimmaksi osaksi ja olikin ainoa joka piti hereillä. Miespääosan esittäjä oli ihan saatanan turhan tylsä hahmo ja ei muissakaan nyt liikaa ollut kehumista. Joo joo.... Lisbeth oli ihan hyvä, mutta vittu parkele jaksa jotain myrha "mysteeriä" katsoa kolmea tuntia kun on ihan saatanan selvää jo kukkatauluista lähtien että [****] (kaikki jotka leffan ovat katsoneet tietävät tämän ja muille en spoilaa). Kuinka vähämielinen pitää olla, että ei tajua? uutenkin poskettoman tylsää "johtolankojen kalastelua" eli perus dekkari paskaa joka ei jaksa kiinnostaa ellei ole kurkku perseessä.

Elokuva oli tylsän hyvin tehty ja ihan saatanan tyhjä sisältä. Tämä elokuva ei sisällä YHTÄÄN MITÄÄN. Jos aivosikaan eivät sisällä yhtään mitään, niin saatat tykätä tästä, muuten tajuat että tämä on ihan paskaa.

**/*****

#20 kirjoitettu 06.06.2009 22:39

Dogville

Noniin nyt katsottu kokonaan. Kävi sitten niin, että juurikin se kohta johon jätettiin, oli se käännekohta koko tarinassa ja vasta siitä se alko olla vähääkään mielenkiintonen. Loppu oli aika jänskä näin jälkeenpäin summattuna ihan kelpo pätkä. Aikamoinen väsytystaistelu vaan se alku =/

Kai siinä oli joku elämää suurempi "oonpas nytvähän erikoinen"-pointti siinä ihme hallikuvauksessa ilman rekvisiittaa, mutta mä oisin kyllä kaivannu siihen vähän seiniä.. vähän tolleen turhan yritetään-olla-tosi-taiteellista mun makuun.. tiijä sit kyllä oisko se alkupätkä kärsiny siitä vielä enemmän..

Ihan ookoo, heti en uudestaa jaksas kattoo (sen vert pitkä ja vähän kuitenki asiaa), mut saattasin suositella jollekulle.

#21 kirjoitettu 06.06.2009 22:54

eR3o kirjoitti:
Krista kirjoitti:

Kai siinä oli joku elämää suurempi "oonpas nytvähän erikoinen"-pointti siinä ihme hallikuvauksessa ilman rekvisiittaa, mutta mä oisin kyllä kaivannu siihen vähän seiniä.. vähän tolleen turhan yritetään-olla-tosi-taiteellista mun makuun.. tiijä sit kyllä oisko se alkupätkä kärsiny siitä vielä enemmän..



No ei se pointti oo siinä, että yritetään olla erikoisia, melkeenpä yks niitä elämää suurempia elokuvia kyllä.

Jos ei nyt paras 2000-luvulla tehty elokuva niin todella lähellä sitä.


No mikäs sitten? Jos elokuva näyttää siltä että siinä yritetään tahallaan jotain tosi hienoa, niin sitten se on ihan se ja sama onko se oikeesti niin, hölmö vaikutelma siitä silti tulee. Sama pätee kyllä ihan kaikkeen muuhunkin.

Itelleni ei mee läpi tollaset, siks Tarantinotkaa ei oikee uppoo ku niistä aina paistaa läpi se että nyt hakemalla haetaan jotain kulttierityispiirrettä..

#22 kirjoitettu 07.06.2009 00:23

eR3o kirjoitti:

Mut joo. Turha tästä on väitellä, koska jos tästä ei tykkää niin tästä ei tykkää. Sääli sinänsä koska niin hieno teos tämä on. Toisaalta suurin osa hienoista teoksista on sellaisia, ettei niistä läheskään kaikki voi pitää.


Jos luit koko tekstin, ni en mä siellä sanonukaan että koko elokuva oli täyspaska vaan ja ainoostaan siks ku tuo lavaste oli tuollanen outo. Se nyt oli kuitenki aivan erillinen juttu siihen nähden mitä mä ite elokuvasta sanoin (että ol ialuks tylsä mut lopuks nivoutu ihan ookoo).

#23 kirjoitettu 07.06.2009 01:02

eR3o kirjoitti:
Krista kirjoitti:
No mikäs sitten? Jos elokuva näyttää siltä että siinä yritetään tahallaan jotain tosi hienoa, niin sitten se on ihan se ja sama onko se oikeesti niin, hölmö vaikutelma siitä silti tulee.

Korostaa näyttelijätyötä, tarinaa tuo fiilistä siihen meininkiin. No sen verran siinä voi olla erikoisuuden tavoittelua, että von trier haluaa muistuttaa sulle katsojana, että sä katsot kokoajan jotain keinotekoista; elokuvaa. Sitähän Trier on tehnyt käytännössä aina, eikä ole ensimmäinen eikä viimeinkään joka näin tekee.


No joo, tavallaanhan siinä kyllä korostuu niiden näyttelijöiden suoritukset ja voihan sitä sanoa, että se tuo fiilistä ja voihan siitä "syvällisemmin" sanoa, että koitetaan esittää katsojalle, että se katsoo jotain keinotekoista; elokuvaa.

Mutta siis onhan se aivan selvä juttu, että tuon lavastuksen tyylissä on ennen kaikkea kyse tarinankerronnasta. Ilman seiniä saadaan elokuvaan aivan uudenlaisia tilanteita aikaiseksi. Tai ei itse tilanteista niin uudenlaisia, mutta siitä tilanteen näyttämisestä elokuvassa uudenlaista. Eikä se uudenlaisuus ole tässä itseisarvo, vaan ne sen mahdollistamat tilannekuvaukset on se tärkein juttu.

Onhan se toki jo vanha juttu, että elokuvassa voidaan näyttää vaikka kahta vierekkäistä huonetta samanaikaisesti jolloin molemmissa huoneissa olevien ihmisten väliset suhteet ja tilanteet voidaan katsojalle esittää kerralla.

Esimerkiksi vaikka jossain trillerissä normaalisti näytettäisiin ensin toisessa huoneessa vaanivaa tappajaa. Sitten leikataan toisessa huoneessa olevaan mahdolliseen uhriin. Luodaan jännitettä tolleen. Mutta kun ne näkyvätkin samanaikaisesti ruudulla, niin tilanteesta voi saada paljon enemmän jännitystä irti.

Tollanen on ihan perusjuttu näytelmäteatterissa, jossa monesti katsojat pääsevät näkemään useampaan huoneeseen samanaikaisesti. Tässä taas homma on viety askeleen verran pidemmälle ja käytetty kameran tuomaa mahdollisuutta luoda sellaiseen kerrontatyyliin vielä lisää mahdollisuuksia.


Mä en tätä von Trierin valintaa pidä mitenkään erityisemmin erikoisuudentavoitteluna. Mun mielestäni se on lähinnä vaan todella hyvä idea tarinankerronnan kannalta. On kutkuttavaa nähdä samanaikaisesti mitä tapahtuu vaikkapa talon edessä ja talon takana samalla tietäen, että elokuvan hahmot eivät sillä tavoin pysty näkemään. Se on jännempi nähdä kaikki kerralla samassa kuvassa, kuin että jouduttaisiin leikkaamaan kuvien välillä näyttääkseen asioita.

Harmi vaan, että Dogvillessä tämän kerrontatavan luomia mahdollisuuksia ei käytetä ainakaan alkupuolella sitä vertaa, että saisi katsojan nauliintumaan telkkarin äärelle. Tai ei ainakaan mua ja Kristaa ole saanut.

Airola muokkasi viestiä 01:03 07.06.2009

#24 kirjoitettu 07.06.2009 01:21

Hitler - The Rise Of Evil

Kertoo Hitlerin Aatusta ennen toista maailmansotaa, kuinka hän nousi vaatimattomasta puhujasta aina valtakunnan kansleriksi niihin aikoihin asti, kun valtuuslaki pantiin täytäntöön.

Hitlerin morkkaaminen - muun muassa hänen etäisyys ja outo suhde naisiin sekä erikoinen lapsuus - on hoidettu tehokkaasti pois alta heti alussa, jotta natsirunkkarit pääsevät nauttimaan hirmuvallan muodostumisesta täysin rinnoin tämän lähes kolmituntisen aikana. Elokuva on tehty melkoisella tarkkuudella seuraten oikeita tapahtumia, tosin en tiedä, ovatko jotkin pienemmät tapahtumat totta.

Groteskius ja hollywoodismi on jätetty paljolti elokuvasta pois ja keskitytty tarinan kerrontaan. Lisäksi kuvaus on onnistunutta tunnelman luomisessa sekä Hitlerin henkilöhahmoa (jos hän edes oli ihminen!!!111) ja hänen persoonaansa seurataan tarkasti.

Elokuva oli viihdyttävä. Annan sille kolme pääkalloa viidestä sekä kärjellään seisovan hakaristin bonukseksi ruokalusikallisesta dokumentaarista otetta.

#25 kirjoitettu 07.06.2009 03:14

Calamari Union

Oli hauska. Tässä oli varmaan syvää sosiofilosofista metaforaa jota en ehkä tajunnut 100% koksa ne ole 70/80-luvun lapsi. Kuitenkin tavallaa tajusin pohjavireen joka oli vakava ja samalla aikaa elokuva itsessään oli aika hulvaton. Digsin. Tähtiä en harrasta.

#26 kirjoitettu 07.06.2009 11:45

Tourette kirjoitti:

Aargh. Luki siinä Disney tai ei, niin se itse leffa on täsmälleen sama. Arvostele leffa omana itsenään.


Huumoria Tourette! Huumoria

#27 kirjoitettu 07.06.2009 11:48

eR3o kirjoitti:

Oliko kovat odotukset, ennen katsomista?


Aika laimeat. Seuraksi menin katsomaan. Yksin en olisi mennyt. Alittuivat odotukset hienoisesti silti sisällön osalta. Teknisen tason osalta ylittyivät.

#28 kirjoitettu 07.06.2009 11:53

Krista kirjoitti:

Kai siinä oli joku elämää suurempi "oonpas nytvähän erikoinen"-pointti siinä ihme hallikuvauksessa ilman rekvisiittaa, mutta mä oisin kyllä kaivannu siihen vähän seiniä.. vähän tolleen turhan yritetään-olla-tosi-taiteellista mun makuun.. tiijä sit kyllä oisko se alkupätkä kärsiny siitä vielä enemmän..


Airola jo vähän selittikin, mutta itse täsmennän vielä että nimeomaan tuo enemmän niitä ihmisiä esiin tuo idea. Juuri ne ihmiset ovat sen elokuvan pointti. Lisäksi sitä yhteisön kokonaisuutta pystyttiin kuvaamaan aivan älyttömän tehokkaasti noin. Ja kuitenkin se yhteisön kokonaisuus oli se asia mitä tuo elokuva yritti kertoa ihmisyydestä.

Mahdotonta verrata siiihen jos tuo elokuva olisi tehty perinteisissä lavasteissa. Veikkaan että olisi olisi ollut hyvä, muutta huonompi. Noin se yhteisö ja ihminen saivat sen korostetun aseman tuossa leffassa.

Airola kirjoitti:

Harmi vaan, että Dogvillessä tämän kerrontatavan luomia mahdollisuuksia ei käytetä ainakaan alkupuolella sitä vertaa, että saisi katsojan nauliintumaan telkkarin äärelle. Tai ei ainakaan mua ja Kristaa ole saanut.


Niin. Sen elokuvan alun aika keskeinen tehtävä on perehdyttää yhteisöön ulkopuolisesta näkökulmasta ensin ja sitämyötä luoda se koko leffan idea. Haastava tehtävä jossa minusta trier onnistui erinomaisesti. Vaikea toki sanoa olisiko se voitu tehdä vielä "vetävämmin". Ehkä.

#29 kirjoitettu 07.06.2009 11:57

Tourette kirjoitti:

Tollasista ei aina tiedä.


Ei toki, mutta siis viiden tähden leffa se oli oikeasti. En tiedä joo.. Minsuta se tujntui vaan niin itsestään selvältä tulkinnalta, etta oli "hassua" sanoa se noin. Ikäänkuin "kuittina" kaikille disneytä vihaaville.

Näitä mielipiteitä on usein että "Shostakovich on hyvä säveltäjä koska sävelsi Stalinin vainon alla"


Eriasia tarkoittavatko noinkaan sanovat sitä ihan kirjaimellisesti.

#30 kirjoitettu 07.06.2009 13:31

Juu kyllä mä sen ymmärsin et siinä ikäänku näki sen koko pikkukaupungin "suljettujen seinien sisällä" -tapahtumat samalla kertaa, ilmeisesti yritti jotenkin tehdä pointin just siihen että usein naapurit ei tiedä mitä naapurissa tapahtuu.. Mutta kun tässä elokuvassa niillä ei ollu siellä suljettujen oviensa takana oikeen mitään, ainoo kohta oli se eka "tapaus" (en ny spoilaa kai), niin siinä ainoona kertana tuntu että siinä seinättömässä esitystavassa oli joku pointti. Muuten se oli vaan musta enempi sellanen "kokeillaan nyt tälleen esittää". Itseasiassa tuli jopa mieleen että olipa niillä pieni budjetti (kuitenkin yhteistyö ylen kanssa näytti olevan, niin eihän niillä rahoilla mitään tehdä.. ).

Eli siis ymmärsin kyllä että siinä koitti olla joku idea, mutta musta se ei vaan ollu niin hyvä että se ois ollu riittävän perusteltua. Ite oisin halunnu nää sen silleen "kunnon" lavasteissa, mutta (kuten jo sanoin) voi tosiaan olla ettei sellaseen ois stoori riittäny. Nyt se oli ikäänkun vaan näytelmä, ja nehän toimii kuitenki aina vähän eri priaatteilla ku elokuvat. Vähän ku ois Catsiä kattonu (joka on siis lavalta kuvattu).

Ja siis se oli musta ihan ookoo, se loppu oli kyllä hyvä. Sanoin että suosisttelisin, joten ei se ihan huono voinu olla Sen sijaan se alku oli niin pitkäveteinen etten jaksas kattella sitä ehkä uusiks. Olihan siinäki sitä rakentelua, mutta silti hyvä ettei kesken jääny. Ei elokuvassa se rakenteluvaihe pitäs olla sellanen että se ei saa katsojaa kiinnostumaan..
Mutta tosiaan loppu nitos ne hyvin yhteen ja ehkä sitä alun väsytystaistelua yms. se loppu ei ois ollu niin "hihihii!" ku nyt oli. Jos se ois loppunu jotenki muuten, ni ois jääny aika turha maku, mutta nyt kun se loppu oli sen verran "raju" (ikäänku salisten vikan jakson loppu ) niin se nosti alkustoorinkin hieman paremmalle tasolle.

Hankala selittää, mutta siis ihan ookoo tuo oli, en sanoin mikskään minkään vuosisadan ym. parhaaks leffaks, mutta olihan siinä joku idea. Edelleenkin kuitenkin se lavastustyyli ei ollu musta ihan kunnolla perusteltua (ois ollu jos siellä ois oikeesti tapahtunu kaikenlaista mitä ei ois muutenn nähny, mutta kun ei tapahtunu..).

Krista muokkasi viestiä 13:34 07.06.2009

Lisäänpä tähän vielä iham uuten vaan, että mulle leffat on aina viihdykemuoto. Mulle ei leffassa riitä pelkästään se että siinä on joku tyyliin yhteiskunnallisesti kriittinen tarkastelukulma ym, vaan siellä saa ihan vapaasti olla niitä, kuhan se viihdyttää. Sitä mikä viihdyttää, en taas osaa selittää. Se on vaan se sellanen tietty tunne joka joko on tai ei oo leffan jälkeen.
Tän leffan jälkeen se oli, muttei sen aikana. Johtuen siis lopusta. Sikäli vaikea sanoa mitään kun nuo on niin ristiriidassa..

#31 kirjoitettu 07.06.2009 14:04

Krista kirjoitti:
Edelleenkin kuitenkin se lavastustyyli ei ollu musta ihan kunnolla perusteltua (ois ollu jos siellä ois oikeesti tapahtunu kaikenlaista mitä ei ois muutenn nähny, mutta kun ei tapahtunu..).


Tupla virhe. a) Sinä ajattelet hommaa likaa tapahtumien kannalta. b) Siellä tapahtui vaikka mitä moninaista.

Siinä leffassa on juuri hienoa se, että vielä kolmannellakin kerralla ainakin itse tajusin aivan älyttömsäti lisää kaikkia hienouksia siltä mitä sieltä itseasiassa näkeekin.

Mutta siis kuten jo itsesanoin, niin se että sitä koko yhteislö kuvataan antaa sen jujun siinä. Siinä ikäänkuin näytetään "läpinäkyvänä" se koko yhteisö ja sitä myötä metasolla antaa elokuvaan hienoa fiilistä.

Lisäänpä tähän vielä iham uuten vaan, että mulle leffat on aina viihdykemuoto. Mulle ei leffassa riitä pelkästään se että siinä on joku tyyliin yhteiskunnallisesti kriittinen tarkastelukulma ym, vaan siellä saa ihan vapaasti olla niitä, kuhan se viihdyttää.


TÄYSIN samaa mieltä. Siksi minusta Dogville onkin minsuta edelleen paras näkemäni elokuva omalla vuosikymmenellään.

#32 kirjoitettu 07.06.2009 14:42

Tourette kirjoitti:
Joitain viihdyttää nimenomaan aivoton viihde, ja joitain viihdyttää älykäs viihde. Ja usein menevät ristiin myöskin, esim. South Park on yhtäaikaa täysin typerää ja helvetin älykästä.


se on southparkin kantava voima. vetoaa moniin ihmisiin.

minua viihdyttää yhä enemmän aivoton viihde. en tiedä miksi. ehkä en kaipaa enää sitä älyllistä haastetta mitä trilleri juonenkäänteineen voi tarjota. nauraa-röhötän avoimesti aivan vammaisille asioille. onko minusta tulossa vammainen? tai juonenkäänne: olenko aina ollut vammainen mutta en ole sitä tiennyt? ääh, sekavaa, menen katsomaan televisiota ->

#33 kirjoitettu 07.06.2009 14:45

Twight kirjoitti:
onko minusta tulossa vammainen?


Kannattaa varmaan soittaa johonkin vammaisten liittoon ja kysyä, että miltä se tuntuu, kun "tulee vammaiseksi". Useimmat ovat kyllä taitaneet tulla aika kovalla rytinällä ja kerta-iskusta, jotkut kylläkin ovat ihan synnynnäisesti.

Että näin nopeasti en uskoisi, että vammaiseksi tulee nauramalla hölmöille jutuille.

#34 kirjoitettu 07.06.2009 14:52

JM kirjoitti:
Kannattaa varmaan soittaa johonkin vammaisten liittoon ja kysyä, että miltä se tuntuu, kun "tulee vammaiseksi". Useimmat ovat kyllä taitaneet tulla aika kovalla rytinällä ja kerta-iskusta, jotkut kylläkin ovat ihan synnynnäisesti.

Että näin nopeasti en uskoisi, että vammaiseksi tulee nauramalla hölmöille jutuille.


älä vaan luule että teen pilaa kehitysvammaisista tai kehitysvammoista. koska en tehnyt.

#35 kirjoitettu 07.06.2009 14:56

Twight kirjoitti:
JM kirjoitti:
Kannattaa varmaan soittaa johonkin vammaisten liittoon ja kysyä, että miltä se tuntuu, kun "tulee vammaiseksi". Useimmat ovat kyllä taitaneet tulla aika kovalla rytinällä ja kerta-iskusta, jotkut kylläkin ovat ihan synnynnäisesti.

Että näin nopeasti en uskoisi, että vammaiseksi tulee nauramalla hölmöille jutuille.


älä vaan luule että teen pilaa kehitysvammaisista tai kehitysvammoista. koska en tehnyt.


Ei, voihan sitä tosiaan vammautua monella muullakin tavoin, kuin erilaisten kehitysvammojen johdosta. Aika suuri osa vammaisista on vammautunut esim. auto-onnettomuudessa. Siksi epäilinkin, että nauraminen tyhmille asioille ei varmaan ole merkki siitä, että olisi jotenkin "hiljalleen vammautumassa2.

#36 kirjoitettu 07.06.2009 15:04

Haava kirjoitti:
Krista kirjoitti:
Edelleenkin kuitenkin se lavastustyyli ei ollu musta ihan kunnolla perusteltua (ois ollu jos siellä ois oikeesti tapahtunu kaikenlaista mitä ei ois muutenn nähny, mutta kun ei tapahtunu..).


Tupla virhe. a) Sinä ajattelet hommaa likaa tapahtumien kannalta. b) Siellä tapahtui vaikka mitä moninaista.



Ei siinä oo mitään virhettä. Mä katon leffaa niin ku katon, en mä jaksa sitä mitenkään etukäteen suunnitella että miten mä tän nyt katon, katon vaan. Se tulee sitten ihan luonnostaan mitä siitä sain irti. Ei se sen kummempaa. Ja tie sitten johtuko musta vai mistä, niin ei siellä mun silmään näkyny oikeen mitään, ne vaan siellä hihhuloi. Edelleenkin vaikka siellä ois kissoja tapettu niin jos se mun silmään ei osunu ni ei se mun katselukokemusta silti mihkään muuta.

Ei näillä mielipiteillä ja muilla mitään syitä oo, eikä pidäkään olla. Ne vaan tulee mistä tulee ja niin se vaan on. Sori nyt jos en tajunnu asiaa yhtä hienon filosofisesti kun esim. sinä Haava, mä vaan en oo sellanen

#37 kirjoitettu 07.06.2009 15:13

King Kong (USA 1933)

Päätinpä katsoa tämän kun eilen tuli telkkarista, eka kerta kun näin. Joskus sitä vain haluaa nähdä klassikoita.

Mielestäni alku ei ollut kovin houkutteleva, olisin helposti voinut jättää koko elokuvan katsomatta. Muutenkin minua harvemmin kiinnostaa katsoa elokuvassa elokuvan tekoa/näyttelijää näyttelemässä näyttelijää.

Tarina ei ollut minun mielestäni kovin kummoinen, hyvin hätäisesti kirjoitetun oloinen, ei kovinkaan syvällinen ja paikoin liian junnaava, paikoin liian nopeasti etenevä. Toki se oli idealtaan hyvä, rahdataan otus vieraaseen kulttuuriin jossa sitä kohdellaan ala-arvoisesti, näyttelyeläimenä ja tapetaan se kun kaikki ei mennytkään niin kuin piti. King Kongin surulliseen ulkopuolisen asemaan (ulkopuolinen=hirviö) voivat monet samaistua. Mielestäni tarinassa hyvää oli myös se, miten olin havaitsevinani jonkinasteista (lämminhenkistä) ivailua patrioottisia amerikkalaisia kohtaan.

Vaikka itse tarinasta en pitänytkään, niin mielestäni elokuva oli teknisesti todella taitavaa tekoa ollakseen sen ajan tekele.

3/5

#38 kirjoitettu 07.06.2009 22:47

Krista kirjoitti:

Ei siinä oo mitään virhettä. Mä katon leffaa niin ku katon, en mä jaksa sitä mitenkään etukäteen suunnitella että miten mä tän nyt katon, katon vaan.


Minä katson ihan samalla tavalla. Minä en analysoinut "virheilläni" sitä miten sinä katsoit leffaa. Jos sinä tykkäät jostain leffasta, niin hyvä Jos et, niin sekin on hyvä. Minulla ei ole mitään sitä vastaan, että et tykkää dogvillen lavastusideasta, eikä minua haittaa se, vaikka et tykkäisi koko digvillestä.

Minä analysoin sinun analyysiäsi dogvillen lasvastus/kuvaus tyylistä ja minusta siinä sinun analyysissäsi oli selkeitä asiavirheitä.

Se tulee sitten ihan luonnostaan mitä siitä sain irti. Ei se sen kummempaa. Ja tie sitten johtuko musta vai mistä, niin ei siellä mun silmään näkyny oikeen mitään, ne vaan siellä hihhuloi.


Oma näkemykseni on, että et vaan huomannut ja kuten jo vähän sanoin, niin itsekkin olen kokoajan huomannut sieltä lisää ja lisää tavaraa kun olen sen leffan jo kolme kertaa katsonut.

Edelleenkin vaikka siellä ois kissoja tapettu niin jos se mun silmään ei osunu ni ei se mun katselukokemusta silti mihkään muuta.


Sitähän minä en ole yrittänytkään muuttaa, vaan nimomaan sitä analyysiäsi vain kritisoinut. Sitä asiaa mitä kirjoitit elokuvasta.

Sori nyt jos en tajunnu asiaa yhtä hienon filosofisesti kun esim. sinä Haava, mä vaan en oo sellanen


Anteeksipyyntösi on turha, et ole pahoittanut mieltäni millään tavalla. Minä olen edelleen sitä mieltä, että kuka tykkää mistäkin leffasta niin se on hyvä. Kaikessa omassa "filosofisuudessani" olen päätynyt siihen, että suuri "filsofisuus" ei ole mikään ihmiselämän suuri päämäärää, vaan enemmänin tällä pallolla Utai vaikka sen ulkopuolella) viihtyminen.

#39 kirjoitettu 08.06.2009 17:37

Trierin Antichristin..Kaunis, julma ja taiteellinen.Mukavasti Lynch elementtejä ja kaunista musiikkia.Pidin kovasti.

#40 kirjoitettu 09.06.2009 16:58

Magnolia. En ollut ennen katsonut ja joku suositteli niin tuli tsekattua. Niin.. sinälläänhän tuo on mielestäni todella vaikea elokuva arvioida. Onhan siinä elämää suurempia kohtauksia ja mielenkiintoisia teemoja, mutta tuntuu siltä että osa elokuvan sivujuonista on ympätty sekaan väkisin, ja ne eivät palvele elokuvan sanomaa riittävästi ollakseen oikeutetusti osa elokuvaa.

Osa elokuvan sivujuonista sitä paitsi tuntuu menevän "päällekkäin" keskenään eli samoja asioita tunnutaan vatvovan useampaan kertaan, mikä aiheuttaa lievää puutumista. Oliko esimerkiksi välttämätöntä, että leffassa keskityttiin kahdessa eri sivujuonessa kahteen syöpään kuolevaan vanhempaan herraan, jotka yrittävät saada anteeksiantoa tekemistään virheistä?

Yleisenä teemanahan lienee anteeksianto ja tuskallisen menneisyyden aiheuttama taakka ihmiselle. Parhaiten tämä mielestäni kiteytyy tuossa Tompan roolissa ja tavassa jolla hän aliarvioi menneisyyden vaikutusta ja tärkeyttä ihmiselle, vaikka itseasiassa menneisyyden aiheuttamat traumat vahingoittavat häntä sitä enemmän, mitä enemmän hän pyrkii niitä unohtamaan. Tästä sivujuonesta tykkäsin kyllä kovasti.

Sammakkokohtausta en ymmärtänyt. Jos tarkoituksena oli vihjata jonkun korkeamman voiman olemassaolosta, niin sitten se oli minusta mautonta. Jos sen tarkoituksena oli kertoa konkreettisessa muodossa siitä, kuinka elokuvan henkilöiden kyvyttömyys olla kosketuksissa menneisyytensä kanssa tuhoaa heidän nykyisyytensä, niin se oli liian ilmiselvää ja muutenkin painotettu jo useaan kertaan elokuvan aikana.

Vaikka juonta kuljetetaan jatkuvasti eri henkilöiden ja tapahtumapaikkojen välityksellä ja sivujuonet kohtaavat vain melko harvoin, on merkittävää se, miten hyvin juoni tästä huolimatta pysyy kasassa. Itse ainakin katsoin melko hypnoottisella mielenkiinnolla leffan alusta loppuun, ja pidin sitä koskettavana ja sanomaakin sieltä löytyi. Näyttelijäsuorituksetkin olivat mainioita, suorastaan erinomaisia.

Niin ja se katsojaa kohtaan suunnattu hymy oli hieno lopetus.


4½/5