Mikseri.net

#2 kirjoitettu 17.08.2008 21:58

Kristian Smedsin ohjaama tuntematon sotilas tuli kansallisteatterissa tsiigattua.

Aika hiljaiskesi veti esitys. Niin läpensä loistavaa kamaa, että ei voi kuin ihmetellä. Yllättävän uskollinen alkuperäiselle romaanille, mutta silti modernin teatterin keinoilla saatu aivan uutta syvyyttä. Rokan ja Lammion roolit olivat vertaansa vailla perinteisessäkin mielessä. Honkajoki oli koko esityksen syvintä iskua.

Tämä ei ollut teatteria Väinö Linnan romaanista, vaan sen vallitsevasta tulkinnasta. Loistavaa.

Tämä saa täyden kympin. Parasta teatteria sitten ryhmäteatterin "helsingin taivaan alla"-esityksen.

#3 kirjoitettu 17.08.2008 22:03

Viimeksi katsoin Zambezi esityksen Stoassa, seuraavat esitykset ovat Aleksanterin teatterissa, Helsingissä siis, kevätkaudella.

Todella mainio, vakuuttava ja asiapitoinen näytelmä, johon olisin toivonut kyllä vielä hiukan raadollisempaa näkökulmaa, nyt mentiin vielä aika pehmeillä tassuilla yleisöä kohti ja samoin heidän arvomaailmaansa myös.

#4 kirjoitettu 17.08.2008 22:05

En ole ikinä nähnyt yhtään teatteriesitystä. Ja en tule näkemäänkään niin kauan kuin itse pystyn asiaan vaikuttamaan.

Goatsemencommando muokkasi viestiä 22:06 17.08.2008

Eikun olempas muuten, joskus yläasteella koulun kanssa pakotettiin katsomaan. Muistan sen kun ne näyttelijät tuli heilumaan sinne yleisön joukkoonkin ja vitutti aivan tolkuttomasti.

#5 kirjoitettu 17.08.2008 22:06

Se oli edellisen vuoden kesällä paikallisen kesäteatterin tuotanto "Astuvan Amatsonit", perustuen Astuvansalmen kalliomaalauksiin. Kyseessä oli musikaalityyppinen tarina rautakauden Suomesta ja mytologiasta. Ihan komeaa katsottavaa, hienot lavasteet ja hyvät musat (by the legendary Rinneradio). Tanssi oli nätisti koreografioitua ja puvut näyttäviä. Ihan professionaalinen produktio oli kyl.

accent muokkasi viestiä 22:06 17.08.2008

#6 kirjoitettu 17.08.2008 22:12

Haava kirjoitti:
Mitäs teatteria ja missä viimeksi tsekkailit?


Taisi olla Valehtelevat Poliisit, Vaasan Kaupunginteatterissa. Ihan kohtuuhauska farssihan tuo, sellaista loistavaa kuivaa brittihuumoria ja tilannekomiikkaa. Tosin kaipasin lisää tempoa koko näytelmään, vitsit olisivat minusta silloin toimineet paremmin. Kouluarvosana 7.

Sitä ennen katsoin Sydänmaan, myöskin Vaasan Kaupunginteatterissa. Koskettava ja intiimi draama pienellä näyttämöllä, joka ketoi erään pohjalaisen perheen tarinaa ja samalla sen suvun historiaa sisällissodan ajalta, heitellen repaleisesti aikajanalla edestakaisin. Omaperäinen kerrontatapa toimi loistavasti ja sai minut imeytymään kuuntelemaan tarinaa hyvin intensiivisesti. Kouluarvosana 10.

#7 kirjoitettu 17.08.2008 22:17

Anton Tšehovin Lokin kävin keväällä kattomassa. Kaipa se teatteriesitykseksi ihan jees oli. En niin hirveesti oo teatterista innostunu ja tuonki menin kattoo ku siskolla oli liput eikä se ketää muuta saanu lähtee.

#8 kirjoitettu 17.08.2008 22:21

impronen kirjoitti:

Nii ja vittu mut ammuttiin siinä lopussa!! Tai yhessä vaiheessa, en muista sitä kronologiaa mut jee!!


Mitenkä niinku käytännössä tämä tapahtui?

#9 kirjoitettu 18.08.2008 00:13

Haava kirjoitti:
Mitäs teatteria ja missä viimeksi tsekkailit?

Laita mielellään lyhyt arvio ja kerro mitä pidit.


J+J Teatterin Badding&Badding

Kantaesityksen ensi-ilta.

Nimestään huolimatta näytelmä ei pyörinyt vain Sommerjoen ympärillä, vaan enemmän "Badding:n" ympärillä.
Sommerjoen biisit oli vahvasti mukana ja ne oli hyvin kirjoitettu itse juoneen mukaan. Ens-illassa hiukan tekniikka petti, mutta näyttelijä suoritukset olivat taas kerran loistavia. Suffle King (Warner bros) toi oman hyvän leimansa musisoinnillaan. Nautin erittäin paljon näytelmästä vaikka kesken kaiken sainkin n 10min kestävän yskänkohtauksen enkä pystynyt itse näytelmään keskittymään mitenkään.

Olisin toistamiseenkin mennyt katsomaan mutta kun ainoina mahdollisina päivinä mokoma oli loppuunmyyty...

5/5

Nyt jo odottelen J+J:n talven näytöksiä

Sitä ennen kävin katsomassa J+J Teatterin lastenryhmän - Pieni Sininen Miehen, Kummitustarhan sekä Poika joka keksi mitävain. Näitä en sentään arvioi, kun kyseessä sentään lastenteatteri. Mutta erittäin viihdyttäviä nuokin oli

#10 kirjoitettu 18.08.2008 11:23

Olin teatterissa viimeksi joskus 8-vuotiaana opettajan pakottamana..

#11 kirjoitettu 19.08.2008 08:02

Endorpheeny kirjoitti:
Neil Harwickin (kirjotetaanko se noin?) ohjaaman paskan sekoilu-juoksentelu-huuto-komedian harjoittelunäytöksen joskus about vuonna 2002. En muista nimeä. Tampereen Työväen Teatteri tais olla paikka.


Kyseessä on lienee ollut saranat ja sardiinit.

Siinä ylinäyteltiin, huudettiin ja juostiin ympäri lavaa.


Kyseessä on ollut saranat ja sardiinit.

Olen nähnyt tuon näytelmän, mutta mitään muistikuvaa siitä ei enää ole jäljellä. Sen muistan, että ei se erityisesti kolahtanut.

Mark T. Jailbird kirjoitti:
Tästä olisi kiva kuulla lisää! 2002 oliko se just sitä Hardwickin pahinta masennuskautta? Se meinaan kyllä selittäisi tuon.


Ei ollut. Se masennus oli 90-luvun lopulla. Se kirja siitä masennuksesta ilmestyi joskus 2000-luvun kynnyksellä. Eli masennuksesta toipumisen jälkeistä aikaa tuo oli.

#12 kirjoitettu 19.08.2008 09:02

Valitettavasti siitä on jo aikaa pari vuotta, mutta Lappeenrannan teatterissa tuli käytyä katsomassa Ihmeidentekijä. Oikein mahtava näytelmä. Antoi ihanan kosketuksen kuuro-mykkä-sokean elämään.

#13 kirjoitettu 19.08.2008 09:31

Chadonna kirjoitti:

Oikein mahtava näytelmä. Antoi ihanan kosketuksen kuuro-mykkä-sokean elämään.


Istuitte kaksi tuntia hiljaa pimeässä teatterissa? Oliko edes hyvät väliaikatarjoilut?

#14 kirjoitettu 19.08.2008 16:36

Kävin viimeksi katsomassa Günter Grassin Peltirummun Q-teatterissa. Se oli aivan liian pitkä enkä pitänyt pääosan esittäjästä yhtään. Päätä alkoi jomottaa se ainainen peltirummun paukutus. Hyvää näytelmässä oli vaikuttavat lavasteet sekä pyrotekniikka!

Tässä hyvä tiivistelmä.

IdiotPunk muokkasi viestiä 16:38 19.08.2008

Sitä ennen kävin katsomassa Teatteri Jurkassa näytelmän Nollaneljäviisi. Se kertoo huumeista ja mitä ne tekevät perheelle. En pitänyt tästäkään näytelmästä hirveästi, koska se oli jotenkin niin suomalainen. LIIKAA HUUTAMISTA!

Jännittävää Jurkassa oli se, että esiintymistila oli pieni huone. Pamela Tolakin oli aika söpö!

IdiotPunk muokkasi viestiä 16:43 19.08.2008

Ehei, teatterikokemukseni eivät ole olleet pelkästään negatiivisia! Muutama vuosi takaperin kävin katsomassa näytelmän Kiviä taskussa. Siinä Martti Suosalo ja eräs toinen näyttelijä (esitti Oivaa Ansassa ja Oivassa) esittivät kaikki näytelmän roolit. Ja niitä oli monta! Se oli tosi hauska.

IdiotPunk muokkasi viestiä 16:49 19.08.2008

Ja seuraavaksi sitten TUNTEMATON SOTILAS!

(Muokkauksen muokkauksen muokkauksia, jee)

#15 kirjoitettu 20.08.2008 12:49

Joku puoli vuotta sitten kävin katsomassa Kuin Tuhka Tuuleen näytelmän Kotkan Kaupunginteatterissa.

Aluksi oli hieman epäilyksiä, koska en ole koskaan liiemmin teatterista innostunut, mutta näytelmä osoittautuikin ihan siedettäväksi ja taisin jopa nauraa kerran tai kaksi.

#16 kirjoitettu 20.08.2008 13:20

Mark T. Jailbird kirjoitti:

Sinä ja Haava kuulutte sitten tuohon vähemmistöjoukkoon. Luuserit!


Niin kai sitte. Vaikea sanoa kun ei muista mitään siitä. Sinällään Hardvikissä ei ole mitään vikaa.

#17 kirjoitettu 21.08.2008 16:28

impronen kirjoitti:
accent kirjoitti:
impronen kirjoitti:

Nii ja vittu mut ammuttiin siinä lopussa!! Tai yhessä vaiheessa, en muista sitä kronologiaa mut jee!!


Mitenkä niinku käytännössä tämä tapahtui?


Videokameralla kuvataan ihmisiä yleisöstä, heijastetaan kuva valkokankaalle näyttämön taakse ja sitten siihen kuvaan tulee luodinreikiä.


Tunnetko himoa koulumurhaamisen tämän tapahtuman jälkeen?

#18 kirjoitettu 21.08.2008 21:25

Köhm, tämä kyllä menee mainostamiseksi mutta kävin katsomassa eilen sen mitä mainostan tuossa omalla etusivullani. Eli kenraaliharjoitukset kävin katsomassa ja huomenna olisi sitten ensi-ilta. Itse olen tehnyt kyseiseen näytelmään musiikit. Ja hyvähän se oli. Mitään juonipaljastuksia en nyt ala kertomaan kun näytelmää ei ole vielä yleisölle esitetty. Sitä ennemmin kävin myös katsomassa näytelmän johon itse olin säveltänyt musiikit. Eli tuleehan noita katsottua kun itse olen ollut mukana näytelmien tekemisessä.

#19 kirjoitettu 24.08.2008 21:28

Kouvolan teatterissa viime vuonna mennyt komediallinen näytelmä Yövieras. Siellä esiintyi meidän luokan valmistama vanhoista peltipurkeista, maksalaatikkofolioista, rautalangoista ja popniiteistä kasattu vuohi nimeltänsä Irmeli.

Näytelmä oli muutenkin hauska, mutta koko luokka repesi varsinkin Irmelin ilmestyttyä näyttämölle. Hih!

#20 kirjoitettu 18.09.2008 16:38

Tuntematon sotilas Kansallisteatterissa oli mielenkiintoinen kokemus. Näytelmän ensisijainen tarkoitus ei ollut kertoa sotilaiden tarinaa, vaan saada yleisö ajattelemaan maailman nykytilaa ja samalla myös suomalaisuutta. Se ei ollut Linnan, vaan Smedsin oma Tuntematon.

Suomalaisuuden pohtiminen pyrki jatkuvasti esiin. Erilaiset yksityiskohdat, kuten Mannerheimin muuttuminen Kaj Stenvallin Aku Ankaksi, presidentin ja sotaveteraanien ampuminen sekä Muumimamman polttaminen roviolla käänsivät perinteiset arvot päälaelleen. Näytelmä sisälsi useita pieniä yksityiskohtia, jotka jäivät katsojan tulkittavaksi. Esimerkiksi Rokan ja Koskelan humalaista huojumista säestänyt Lemmenlaivan tunnusmusiikki saattoi viitata suomalaisten rakastamiin ryyppyristeilyihin.

Huumori oli välillä varsin halvahkoa, mutta sen tarkoitus saattoikin olla pistää ihmiset miettimään mille he oikeastaan nauravat.

Maailman ongelmat heijastuivat sodankäynnin hulluuden korostamisella. Kärjistetty esimerkki oli Lahtisen (?) sadattelu samalla kun hän kiipesi pylvästä ylös. Myös yhteiskunnan epäoikeudenmukaisuus tuli esiin, ainakin kehitysvammaisten huonon kohtelun osalta.

Visuaalisena kokemuksena näytelmä oli varsin mainio. Kuvaajien ja näyttelijöiden yhteistyö oli mutkatonta, kameroiden käyttö päästi katsojan mukaan sotatantereelle. Teatteritilan käyttö oli myös kekseliästä.

En sanoisi Tuntematonta lempinäytelmäkseni, mutta kaikin puolin se oli varsin nautittava kolmetuntinen.

IdiotPunk muokkasi viestiä 16:41 18.09.2008

Kannattaa ottaa korvatulpat mukaan.

#21 kirjoitettu 20.09.2008 19:37

Naisten juomaa.

Kokoelma lyhyitä tarinoita jotka kertovat naisten alkoholismista. Monella tavalla liikuttava näytelmä, itkin, nauroin ja pohdin. Asiaa käsiteltiin monesta eri näkökulmasta, ilman sääliä tai tuomitsemista. Todella hyvä näytelmä, koska herätti ajattelemaan aihettansa vielä pitkään näkemisen jälkeenkin.

#22 kirjoitettu 20.09.2008 20:14

kukka muu ei käy teaterissa ku Haava. ja sekää ei OIKEASTi käy.

#23 kirjoitettu 22.09.2008 09:25

Original Free Soul kirjoitti:
Naisten juomaa.

Kokoelma lyhyitä tarinoita jotka kertovat naisten alkoholismista. Monella tavalla liikuttava näytelmä, itkin, nauroin ja pohdin. Asiaa käsiteltiin monesta eri näkökulmasta, ilman sääliä tai tuomitsemista. Todella hyvä näytelmä, koska herätti ajattelemaan aihettansa vielä pitkään näkemisen jälkeenkin.


Pyöriikö tuo vielä? Hmm.. Missäs tuon katsoit? Varmaan eri produktio kun mitä minä kävin katsomassa?

Erinomainen oli ainakin se versio jonka minä katsoin joskus vuosia sitten. Hyvin näytety ja loistava teksti. Oikeaa ymmärrystä taas aiheeseen.

#24 kirjoitettu 22.09.2008 14:11

Haava kirjoitti:
Original Free Soul kirjoitti:
Naisten juomaa.

Kokoelma lyhyitä tarinoita jotka kertovat naisten alkoholismista. Monella tavalla liikuttava näytelmä, itkin, nauroin ja pohdin. Asiaa käsiteltiin monesta eri näkökulmasta, ilman sääliä tai tuomitsemista. Todella hyvä näytelmä, koska herätti ajattelemaan aihettansa vielä pitkään näkemisen jälkeenkin.


Pyöriikö tuo vielä? Hmm.. Missäs tuon katsoit? Varmaan eri produktio kun mitä minä kävin katsomassa?

Erinomainen oli ainakin se versio jonka minä katsoin joskus vuosia sitten. Hyvin näytety ja loistava teksti. Oikeaa ymmärrystä taas aiheeseen.


Vaasan Ylioppilasteatteri Ramppi esitti, en usko että pyörii enää.

Todellakin loistava teksti, ja hyvin lähestyttiin aihetta tässä minunkin näkemässäni versiossa, näytelmän ulkoiset puitteet toteutettuna hyvin pelkistetysti siten että itse aihe nousee pääosaan.

#25 kirjoitettu 16.11.2008 11:35

Aleksanterin teatterissa - Akka pakka

Kolme aikuista naista päätää puhua suunsa puhtaaksi ja keskustelevat naiseudesta ja ympäröivästä maailamasta.

"He ovat siinä iässä. Heistä on tullut niitä naisia, jotka hikeentyvät kaupan jonossa ja nukkuessaan. He unohtelevat silmälaseja otsalle ja huomaavat yhä useammin käyttävänsä äitiensä opettamia iskulauseita. Heillä on laukkuja ja listoja joka lähtöön. Kaikkien näiden vuosien ja kokemusten jälkeen heissä on energiaa, seksiä ja tyyliä, (toki myös ryppyjä ja arpia, karvoja ja rasvasoluja yllättävissä paikoissa), mutta ennen kaikkea persoonallisuutta."

Hmm.. siis oikein viihdyttävä esitys oli. Ei ihan täydellisyyteen hiottua, mutta hauskaa ja kiva katsella koko pätkä. Vähän terävämpi ja vähän syvemminkin olisi voinut aihetta vielä käsitellä, mutta siis hauskaa oli.

Hyvä, mutta ei nerokas.

#26 kirjoitettu 14.12.2008 12:17

Tampereen Teatteri
Joe Masteroff - Fred Ebb - John Kander - Cabaret

Eihän tätä voinut olla kokojan vertaamatta Bob Fossen elokuvaversioon jostain seitkytluvulta. Onneksi esitys oli kuitenkin tehty omanlaiseksi ja Elsa Saisio ei jäänyt Liza Minellin varjoon, vaikka ei toki aivan yhtä häikäisevään suoritukseen kyennytkään. Silti posittiivisesti yllättynyt, sillä viime Elsan esityksestä kasvanut näyttelijänä selkeästi. Mikä noissa Saision naisissa on kun osaavat?

Elävä musiikki toimi ja tanssi skulasi huvin. Näyttelijäsuoritusksen olivat vahvoja ja Heikki Kinnunenkaan ei yritännyt olla olematta Heikki Kinnunen mikä oli sekä hyvä, että huono asia.

Älyttömän viihdyttävää perinteistä teatteria. Toimi.

***+/*****

#27 kirjoitettu 14.12.2008 15:43

quafka kirjoitti:
Itseltäni jäi Smedsin Tuntematon sotilas näkemättä, mutta onneksi tulee edes tv-versio Yle Teemalta 7.2.09


Pitää varmaan katsoa ihan mielenkiinnosta, että kuinka hyvin saaneet sen putkkiin. Älyttömän vaikea minusta purkittaa, kun se fyysisyys on niin tärkeää siinä näytelmässä.

ps vaikkei ketään kiinnostakaan: Tutulla on tekeillä gradu tuosta näytelmästä, sitä käsittelevästä keskustelusta, ja kansalaisuskonnosta.


Tottakai kiinnostaa.

#28 kirjoitettu 15.12.2008 07:49

Semmonen Kalevala -aiheinen moderni nukketeatteriesitys oli tuolla koululla tossa joskus.

Siinä oli kiva, ku poro laukkasi menemään. Silleen semmonen isoista paksuista oksista tehty poro. Eri ihmiset liikutteli eri raajoja.

Ja jänis oli myös. Näyttikin ihan jänikseltä, vaikka oli puita vainen.

Ja kaikki äänet ja musat tuli ihmisten suista.

Se oli ihan kiva se esitys.

Sellaisen teateriesityksen katsoin viimeksi.

Airola muokkasi viestiä 07:49 15.12.2008

ja oli siinä tyttö myös yläosattomissa, mutta selkä kohti yleisöä. Mutta näkyi vähän tissinreunaa sivulta!
Sekin oli ihan kiva.

Airola muokkasi viestiä 07:51 15.12.2008

niinniin, tuo oli Turun taideakatemian nukketeatterilinjan joku esitys. Ehkä lopputyö joltakulta. Tai joiltakuilta.

Oli se kyllä hyvä!

#29 kirjoitettu 25.10.2009 08:38

Pel S. Kalva kirjoitti:
Voisikos herra Haava mitenkään muokata tuota otsikkoa suomenkielellisesti oikeampaan muotoon?


En viitsi. Riittävän hyvä noin.

Perusluku- ja kirjoitustaito olisi kiva asia oppia jo ala-asteella.


Joo. Ei siitä toki haittakaan olisi ollut.

#30 kirjoitettu 06.11.2009 20:35

Espoon kaupunginteatterin sovitus Dostojevskin Idiootti kirjasta.

Rautaa. Tulkinta (mitä on pakosti paljon kun tiiliskivi typistetään pariin tuntiin) oli hieno. Ihmiset, joka ovat romaanin keskiö oli oivalettu mielestäni oiein ja näyttelijäsuoritukset vaihtelivat hyvästä erinomaiseen. On se Dostojevski vaan aika äijä. Kuvatessaan venäjän yläluokkan ihmisyyden ydintä hän ikäänkuin sattumalta osui nykyisen modernin hyvinvointivaltion ihmisyyden ytimeen. Hienoutta.

****/*****

#31 kirjoitettu 12.12.2009 14:19

Lukkosulaa ja lumpeenkukkia

Heli Laaksosen näytelmä, joka meni muuten aika ohi, mutta upea laitilan murre jota kuultiin koko näytelmän ajan pelasti kovasti. Ei kaunimppa kiält varma olekka.


En oo yläasteen jälkeen käyny teatterissa ja toivottavasti en enää joudu menemäänkään. Vittu 2 tuntia jouduin odottamaa ennen ku pääsin nauttimaan ilmaista viinaa. Mut Heli Laaksosta on hyvä kuitenki supportoida, Halla-ahokin diggaa siitä.

#32 kirjoitettu 12.12.2009 17:32

Viimeisin teatteri esitys minkä kävin katsomossa oli J+J Teatterin nuortenryhmän Pekka Töpöhäntä.

Itse näytelmä nimestään huolimatta pyöri enemmän Monnin ympärillä kuin itse Pekan, mutta hyvällä tavalla. Kyseinen esitys oli enemmän suunnattu nuoremmalle katsojakunnalle (lue: lapsille) mutta oli kuitenkin hyvin muistettu myös varttuneemmat katsojat. Näytelmään oli hyvin valittu esittäjät ja juonikin oli hyvin otettu usemmasta Pekka Töpöhäntä kirjasta, eikä suoraan yhdestä ainoasta kirjasta. Näytelmä oli hyvä, mutta ei kuitenkaan nuorten ryhmän paras, sillä ainakin viime talven Ronja Ryövärintyttärestä pidin enemmän. Ehkä juuri sen tummemman ilmapiirin vuoksi.

4,5/5

Nyt odotan Himos Teatterille tulevaa J+J Teatterin Sotatalvea, jonka tuossa jonkin ajankuluttua pitäisi alkaa. Kyseessä siis ulkoilma teatteri näin talvella ja ainakin panostajalle on kuulemma hiukan enemmänkin hommaa

#33 kirjoitettu 12.12.2009 17:37

Joskus miljoona vuotta (2 vuotta?) sitten joku näytelmä jonka nimeä en enää muista, kävin katsomassa kun sain kutsun ku kaveri esiinty siinä. se oli ihan havska

#34 kirjoitettu 27.09.2010 11:33

Juha Luukkonen - Finnhits (Espoon kaupunginteatterin vierailu)

Teatteriesitys jossa ei ollut lainkaan vuorosanoja. Pelkästään taustalla soiva Leevi And Leavingsin musiikki. Muutenkin "modernia" teatteria, jossa käytettiin valoja, videota, kuvia ja muuta lavastusta luovasti ja sykmbolistisen tehokkaasti.

Näytelmä kertoo tarinan "yhdestä" suomalaisesta suvusta. Jatkosodasta, taistolaisuudesta, 80-luvun talouskasvusta, modernista individualismista ja niin edelleen. Kaikki kuitenkin sen pienen ihmisen näkökulmasta, johon suomalaiskansallisesti kuuluu myös väkivata ja alkoholi. Syy miksi kirjoitin "yhdestä"-sanan lainausmerkeissä johtuu siitä, että vaikka tarina onkin kertovinaan vain "yhden" syvyn tarinan se kertoo silti koko miljoonien suomalaisten tarinan.

Elokuva ei trvinnut vuorosanoja. Kaikki se tunne välittyi ilmeistä ja eleistä. VAHVAA ja hyvää teatteria jossa tekijällä oli ollut selkeä ja hieno visio yhdistettynä taiteelliseen kunnianhimoon siinä määrin, että harvoin näkee vastavaa. Loistavaa näyttelijäntyötä ja mahtavia ideoita. Näytelmä käy läpi kaikki ihmistunteet surusta komediaan. Vuoroin naurattaa ja vuoroin tuntee suurta surua. Välillä molempia yhtäaikaa. Mahtavuutta! Teatteri esitys joka oikeasti herätti jotakin!

Tämä naytelmä oli suomalaisuuden ja ihmisyyden juurilla, eikä vain irrallinen kokoelma Göstä Sundqvistin lyriikkaa.

"Jos etsit kadonnutta aikaa, jotain josta jouduit luopumaan, liian usein huomaat: ei se totta ollutkan.." - Leevi And The Leavings

Paras tetteriesitys jossa olen koskaan ollut (ja olen nähnyt niitä monta):

*****/*****

#35 kirjoitettu 27.09.2010 12:00

Rakkausjuttu

Teini-ikäisten ongelmia rakkaudesta, seksuaalisuudesta ja aikuisten tavasta hoitaa kyseisiä asioita.
Humoristinen pätkä alusta loppuun loistavilla näyttelijöillä, samalla tarvitessaan jopa koskettava. Jokainen hoiti roolinsa paremmin kuin hyvin. Yllättävän paljon käytettiin screenejä mikä minulle oli näytelmissä aika uutta. Kekseliäs draamakomedia loistavilla musiikkivalinnoilla.

4.5/5

#36 kirjoitettu 25.11.2012 11:03

Kansallisteatteri - Patriarkka, suuri näyttämö

Suuri näyttämö on vaikea teatterille. Erityisen vaikea se on silloin kun kyseessä on niinkin hienovarainen henkilökuvaus kuin perheen sisäinen dynamiikka aidoin tuntein, eikä teatraalisesti esitettynä. Tämä näytelmä ei olisi toiminut 10 vuotta sitten. Ei millään eikä mitenkään. Ellei näyttämön koko olisi ollut kellariluokkaa ja yleisö näyttelijäiden nenien alla. Sen sijaan modernin teatterin tehtyä läpimurtonsa, eli viimeistään Smedsin tuntemattoman jälkeen tällä oli mahdollisuuksia, sillä kaikilla näyttelijöillä oli mikrofonit. Pieninkin kuiskaus ja pieninkin nyanssi välittyi takariviinkin saakka. Se teki näyttelyn tyylistä elokuvamaisemman, mutta ilman turhia leikkauksia. Ikäänkuin yhdisti teatterin ja elokuvan hyvät puolet sellaiseksi joka juuri tässä näytelmässä oli täysosuma.

Tarina kertoi yhden perheen tarinan jatkumalla takauma ryöpyllä (sekin hyvin elokuvamainen keino) yhden perheen tarinan. Kuvasi perheen neljän ihmisen dynamiikkaa yhdistäen siihen muutaman läheisen oleellisen ihmisen siltäosin kuin he liittyvät juttuun. Käsikirjoitus oli murhaavan osuva ja terävä. Aitoa ihmistuntemusta ja ymmärrystä aimo ripauksella raakaa rehellisyyttä. Vuosikymmenet ja suomalaisen asenneilmaston muutos 70-luvulta nykypäivän paketoitiin hienossti henkilöiden kautta mitään turhaa alleviivaamatta tai muuta turhaa kikkailua. Silkkaa parhautta.

Tekniikasta sen verran vielä, että "läpinäkyvää peiliä", videokameroita ja sen sellasita modernin teatterin roinaa käytettiin äärimmäisellä osaamisella ja hienoudella. Täysin kikkailematta, mutta hyvin tarinaa tukien taustalla. Totaalisen erilaisesti kuin naamalle hyppäävissä toteutuksissa joita olen aiemmin nähnyt. Täydet pojot tästäkin.

Modernia tatteria, joka luotti perinteiseen tarinaan ja hyviin henkilöihin

Suosittelen todella lämpimästi. Taitaa olla loppuunmyyty, mutta saman päivän peruutuspaikkoja puoleen hintaa näytti saavan ainakin eilen. Olisi ollut enemmänkin.

#37 kirjoitettu 29.11.2012 21:42

Viimeeksi olen katsonut 31.5. 2006 Oulun Kaupunginteatterissa Mestaritontun seikkailut -esityksen. Koulujuttuja. Muistikuvat nollassa, mutta lippu on edelleen tallessa.

Sitä edellinen kerta joskus '99 tai 2000 Helsingissä katsomani heviooppera jossa oli mukana Waltarista tuttu Kärtsy Hatakka. Melekonen spektaakkeli oli ujolle maalaispojalle, mutta tarkkoja muistikuvia ei ole siitäkään. Näin..

#38 kirjoitettu 29.11.2012 23:45

Tulipunainen hevonen Q-teatterissa viime viikonloppuna.

Tarina kertoo Kostista, ex-lahkolaisesta, joka perustaa oman uskonnottoman "lahkonsa" nimeltä Rakkauden piiri.
Näytelmässä käsitellään kristinuskon pelotekuvastoa ja ihmisen mielen sirpaloitumista, ja Jeesuksenkin tarinaan puututaan.

Kirjottelin jo vähän lisää, mutta enpäs sanokaan mitään. Suosittelen katsomaan itse.

4/5

#39 kirjoitettu 30.11.2012 08:06

Kuningatar K.

täyttä roskaa. nimittäin oli vähä niiq 'modernisoitu'. eli ilman lavasteita heilutaan ja perseillään ja puhutaan paskaa. mie niin kaipaisin klassista teatteria ja pukujuttuja ja jne you know. jos ohjaajat ja tuottajat on niin kyllästyneitä tavalliseen mukavaan teatteriin niin lopettaisivat koko touhun. ei yleisöä kiinnosta nähä tämmöstä paskaa.

parasta oli väliajalla; kävin ottamaa valokuvaa 'lavasteista' (tyhjä lava), niin teatterin herra isoherra tuli nalkuttamaa että ei saa ottaa kuvaa lavasteista, koska tekijänoikeus-sitä-sun-tätä. noh, pitänee ottaa sitten valokuva kun kyseiset lavasteet raahatan pois lavalta (ei lavasteita). psykedeelistä.

ja mie kun vielä tarjosin paskateatterille alice cooperin welcome to my nightmaren suomalaista versiota, vittu niitä kiinnosta. ehkä joku harrastelijateatteri kiinnostus.

#40 kirjoitettu 30.11.2012 08:15

Kostiainen kirjoitti:

Sitä edellinen kerta joskus '99 tai 2000 Helsingissä katsomani heviooppera jossa oli mukana Waltarista tuttu Kärtsy Hatakka. Melekonen spektaakkeli oli ujolle maalaispojalle, mutta tarkkoja muistikuvia ei ole siitäkään. Näin..


Evankeliumi

Taisi balettina olle enemmän markinoitu kuin oopperana. Siis heviä soittivat ja modernia tanssia. Jorma Uotinen on aina kova kyl.