Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.11.2007 12:15

impronen kirjoitti:
JM kirjoitti:
Onko sinusta jokin juttu ollut tekopyhyyttä nyt tässä viime päivinä? Mikä on ja mikä ei ehdottomasti ole?


Minun mielestäni tämä http://iltasanomat.fi/...
on tekopyhää. Vaatimus siitä, että pitäisi kaikki sovitut jutut lopettaa ja perua kaikki iloiset tapahtumat jotka on sitten sovittu etukäteen.


Totta. Mun kaverilla on synttärit huomenna. On varmaan tosi törkeää, että se juhlii Kemissä synttäreitään kun Tuusulassa vasta ammuskeltiin.

#3 kirjoitettu 09.11.2007 12:16

Kävin tossa YouTubelta kattomassa englannin- ja suomenkielisiä sekä Pekka-Eric Auvisen kunniaksi että hänen surmaamiensa ihmisten muistolle tehtyjä muistovideoita.

En ymmärrä.

Täällähän on meidän hyvä märistä näppiksen takana.

#4 kirjoitettu 09.11.2007 12:32

Tekopyhyys just on pahinta. Ei siinä mitään jos joku oikeesti tuntee jotain tai uskoo johonkin. Mut se että ei oikeesti kelata asioita päissään ja tunnusteta omia aitoja tunteita ja ajatuksia on ärsyttävää. Mennään vaan kirkkoon muistotilaisuuteen kun "se on hyvän ihmisen merkki" tai "kun muutkin hyvät kristityt seurakuntalaiset tekee". Ja silti ei oikeasti tunnusteta itsellekään sitä että aidosti tapaus ei liikuttanut yhtään.

#5 kirjoitettu 09.11.2007 12:33

sv kirjoitti:
tää tekopyhyys juttuhan tuli siitä ku Räävis kerto siitä et koulussa pietään hiljasia hetkiä aina ku tämmösiä tapahtuu..
mie en oo ikin tajunnu et mikä juttu niis hiljasis hetkis oikee on?

No ne nyt on vaan sellainen perinne.. Sillai, vähä-n sama, kuin että mikä siinä kättelyssä nyt on. Tai poskisuudelmissa. Tai joulukuusessa. Tai ainakin minä otan sen sellaisena symbolisena eleenä sen hiljaisen hetken.
jos ei niinku itteä kosketa millää tavalla ni mikä juju siin on?

No ei minuakaan sillai varsinaisesti kovinkaan syvästi kosketa, että jossain ihan muualla on kuollut kahdeksan ihan minulle tuntematonta ihmistä. Käsittääkseni alkoholiin kuolee Suomessa kokoajan enemmän porukkaa ja ei me silti viinakaupan jonossa vietetä vakavia hiljaisia hetkiä.

Mutta se saattoi koskettaa jotain muuta meidän luokalla, joten oli korrektia käytöstä osallistua siihen. Vähän niinkuin on korrektia kätellä tietyissä tilanteissa, vaikkei pitäisikkään henkilökohtaisesti kättelyä mitenkään erikoisen järkevänä.

JM muokkasi viestiä 12:33 09.11.2007
Andy Livid kirjoitti:
Mut se että ei oikeesti kelata asioita päissään

minä muuten kelaan oikeasti asioita usein päissään.. D:

#6 kirjoitettu 09.11.2007 13:31

Meneekö tämä OT:n puolelle, mutta mitä on sitten pyhyys ?

(Tämä on taas tätä hiustenhalkomista ja pilkunhöyläystä.)

Monelle varmasti ns. "pyhyys" on "tekopyhyyttä".

#7 kirjoitettu 09.11.2007 13:37

Mullakin oli synttärit torstaina, ja varmasti aion (osittain siitä syystä) viikonloppuna nauttia viinistä & elämästä riippumatta Jokelan tapahtumista.

#8 kirjoitettu 09.11.2007 15:11

sv kirjoitti:

mie en oo ikin tajunnu et mikä juttu niis hiljasis hetkis oikee on? jos ei niinku itteä kosketa millää tavalla ni mikä juju siin on?


Jep... En mäkään tajua niitä hiljasia hetkiä... Itselläni menee aina pokka tollasissa tilanteissa... Onneksi ei tarttenut olla koulussa eilen...

#9 kirjoitettu 09.11.2007 15:18

Electrical Shaman kirjoitti:
sv kirjoitti:

mie en oo ikin tajunnu et mikä juttu niis hiljasis hetkis oikee on? jos ei niinku itteä kosketa millää tavalla ni mikä juju siin on?


Jep... En mäkään tajua niitä hiljasia hetkiä... Itselläni menee aina pokka tollasissa tilanteissa... Onneksi ei tarttenut olla koulussa eilen...


Meillä oli hiljainen hetki vasta tänää. siinä kait ideana on hiljentyä kunnioittamaan kuolleiden muistoa tai jotain vastaavaa.

#10 kirjoitettu 09.11.2007 17:03

Se, että heittäytyy marttyyriksi ja yrittää saada sääliä vaikka tapahtuma ei kosketa on moukkamaista.


Tällaista olen joissain ihmisissä huomaavinani, mutta toisaalta en voi tietää. Jotkut nimittäin ovat esim. tänään koulussa puhuneet, kuinka he ovat ahdistuneita ja mieli maassa tapahtuneesta, mutta jos he oikeasti ovat, niin mikä minä olen kutsumaan sitä tekopyhäksi. Tunteet kun on sellainen juttu, että minusta ulkopuolelta ei voi mennä sanomaan, että onko joku "oikeaa" vai ei. Toki voi olla, että joku kerää jotain huomiota tai "pisteitä" olemalla kamalan järkyttynyt, vaikkei olisikaan. Tällaisille ihmisille kai on myös jonkinlainen diagnoosi.

#11 kirjoitettu 09.11.2007 17:10

NORTON kirjoitti:
Muodollisuudet on hyvä hoitaa. Jois joku puolituttu kuolee, niin esitetään ne pahoittelut omaisille, vaikka asia ei niin kauheasti koskettaisikaan, jne.

Mutta ei tarvitse silti lähteä esittämään sen enempää kuin kokee. Esittäminen menee tekopyhyyden puolelle.


Juuri näin ajattelen minäkin. En jaksaisi kirjoittaa samaa uudestaan...

#12 kirjoitettu 09.11.2007 17:56

JM kirjoitti:
Sen sijaan, kun joku TV-lanava päättää olla lähettämättä jotain "rajua" ohjelmaa on. Ei televisiokanava ole mikään sellainen, millä on tunteet ja minkä kuuluu niitä näyttää, vaan moinen toiminta on vain suosionkalastelua ja pisteidenkeruuta.


Päätöksiä niistä ohjelmavalinnoista siellä televisiokanavilla kuitenkin tekee tuntevat ihmiset. Jos töllön tarkoitus tiedonvälityksen lisäksi on eskapismi, moinen pieni huomioiminen ahdistavista ajatuksista pois pyrkiviä ihmisiä kohtaan on mielestäni ihan perusteltua ja empaattista.

Kyynisyys on tekopyhää.

#13 kirjoitettu 09.11.2007 18:05

Mutta ihana ja rakastamani mummu kun kuoli niin isäni pyysi minut siihen eturiviin. Siioninvirsiä veisaamaan.

Hyviä lauluja on ne, ja kun kunnon keskipohjalainen körttiväki alkaa silmät kirkkaana tykittämään.

Onko siis tekopyhyyttä jättää mainitsematta, että siinä itkevän isän vieressä muhkeassa pilvessä istuessa en saanut ihanaan mummuuni henkistä yhteyttä ?

Seuraavana päivänä jatkoin sitä taivalta peukalokyydillä Altaan ja Tromssaan.

Hemmetti, ollapa nuori ja ollapa ruohoa ja ollapa vielä se ihana mummu.

Pieni ja sitkeä.

Hep.

#14 kirjoitettu 09.11.2007 19:05

impronen kirjoitti:
Vaatimus siitä, että pitäisi kaikki sovitut jutut lopettaa ja perua kaikki iloiset tapahtumat jotka on sitten sovittu etukäteen.


Näin. Kyllä, ilman muuta on hyvä pysähtyä ajattelemaan asiaa hetkeksi, jos siltä tuntuu, mutta miten se muka auttaa Jokelan ammuskelusta järkyttyneitä, että viedään kaikilta muilta ilot pois? Minua ainakin ihan aidosti vitutti, ettei eilen tullut telkkarista Dexteriä.

Pisti myös vituttamaan koulussa tapahtuva "muistohetki"... Mitä vittua, sehän tapahtui eilen, kai mä sen nyt muistan! Ja toisaalta en mä edes tuntenut ketään sieltä, ketä mä muistelisin?

Vakavasti puhuen minua ei tippaakaan huvita se, että koululaitokseni sanoo minulle jotta "Nyt sinun on Juho surtava, koska me sanotaan näin ja koska muut on kärsinyt". Muistan kun viime kerralla oli jotkut Madridin pommitukset ja tuli ihan puun takaa ilmoitus, että "nyt pidämme hiljaisen hetken" - silloin vitutti todella. Otin saman tien kimpsut ja kampsut ja painuin vittuun. Mä olen koulussa opiskelemista, en itkemässä maailman pahuutta. Sekin vituttaa, että minua joku jaksoi syyttää siitä että nostin itseni toisten yläpuolelle - ei se siitä ole kiinni, minä en vaan tuntenut tippaakaan surua ko. terroroisti-iskun takia. Vittu turha minua on tulla syyllistämään siitä että olen elossa.

Tasan tarkkaan olisin boikotoinut kyseistä kahden minuutin hiljaisuutta torstaina kävelemällä ulos luokasta - siis siinä tapauksessa että olisin ollut koulussa enkä nukkumassa pois krapulaani.

#15 kirjoitettu 09.11.2007 21:43

Nurse Phil kirjoitti:
Andy Livid kirjoitti:
Tekopyhyys just on pahinta. Ei siinä mitään jos joku oikeesti tuntee jotain tai uskoo johonkin. Mut se että ei oikeesti kelata asioita päissään ja tunnusteta omia aitoja tunteita ja ajatuksia on ärsyttävää. Mennään vaan kirkkoon muistotilaisuuteen kun "se on hyvän ihmisen merkki" tai "kun muutkin hyvät kristityt seurakuntalaiset tekee". Ja silti ei oikeasti tunnusteta itsellekään sitä että aidosti tapaus ei liikuttanut yhtään.


Mun mielestä siinä ei oo mitään pahaa että tekee jotain siksi koska se on "hyvän ihmisen merkki."


Mä käsitän sen itsepetokseksi. Jos todellakaan asia ei liikuta itseään millään tavalla vaan mennään sen vuoksi suremaan jotta voitaisiin esittää muille sitä että kuinka empaattinen ihminen on.

#16 kirjoitettu 09.11.2007 21:49

Entäs, jos ihan oikeasti rehellisesti kannattaisi asiaa, mitä ne "terroristit" tai mitä nyt milloinkin surraan, kannattaisi. Noh, minä monesti kannatan. Mutta jos vielä sen lisäksi kannattaisi sitä tappamista sinä keinona?? Niin pitäisikö silloin rehellisesti hiljaista hetkeä ehdotettaessa sanoa, että "minä olen sitä mieltä, että isku oli oikein"?

Minusta ei. Voi sitä sopeutua siihen luokan tunnelmiin ja mennä mukana, ihan vin kun ei jaksa alkaa arkielämässä tappelemaan vastaan, vaikak tahtoisi.

#17 kirjoitettu 10.11.2007 00:45

Andy Livid kirjoitti:
Nurse Phil kirjoitti:
Andy Livid kirjoitti:
Tekopyhyys just on pahinta. Ei siinä mitään jos joku oikeesti tuntee jotain tai uskoo johonkin. Mut se että ei oikeesti kelata asioita päissään ja tunnusteta omia aitoja tunteita ja ajatuksia on ärsyttävää. Mennään vaan kirkkoon muistotilaisuuteen kun "se on hyvän ihmisen merkki" tai "kun muutkin hyvät kristityt seurakuntalaiset tekee". Ja silti ei oikeasti tunnusteta itsellekään sitä että aidosti tapaus ei liikuttanut yhtään.


Mun mielestä siinä ei oo mitään pahaa että tekee jotain siksi koska se on "hyvän ihmisen merkki."


Mä käsitän sen itsepetokseksi. Jos todellakaan asia ei liikuta itseään millään tavalla vaan mennään sen vuoksi suremaan jotta voitaisiin esittää muille sitä että kuinka empaattinen ihminen on.


Miksi ajattelet asian noin päin, etkä esimerkiksi niin, että ihminen menisi sen vuoksi suremaan, että se voi tuoda helpottavaa oloa sekä itselle että muille? Minusta ainakaan ei ole mitään väärää siinä, että tuodaan muille sympatian ja empatian tunteita, vaikka sitä ei välttämättä itse tuntisikaan.

#18 kirjoitettu 10.11.2007 00:52

BluesWoman kirjoitti:
Tekopyhyys on sitä, että käy sunnuntaisin kirkossa ja yrittää näyttää muille, kuinka harras hän on, mutta omassa piilossaan harrastaa kaikkea siveellisestä kaukana olevaa touhua.


Ei omissa oloissaan tapahtuva siveettömyys välttämättä ole ristiriidassa kirkkossa tapahtuvan hartaana olemisen kanssa. Tuosta lauseestasi tulee vähän mieleen se, että uskovaisille ei välttämättä edes suoda sitä oikeutta toteuttaa itseään seksuaalisesti muuten, kuin valot pois päältä lähetyssaarnaajassa.

Silleen, että ensin nauretaan uskovaisia sillä, että ne ei varmaan harrasta muuta seksiä, kuin tuota äsken mainitsemaani ja sitten jos paljastuu, että he tekevätkin niin, niin sitten taas aletaan haukkua valehurskaaksi.

En tiedä onki sinulla itselläsi tuollaista asennoitumista asiaan, mutta kirjoitinpa tämän nyt kuitenkin, kun kerta tuosta kirjoituksestasi se mieleen tuli.

tai, että on muka pahoillaan, kun inhoamansa ihmisen kanamunapaketti putoaa ja särkyy, mutta mielessään nauraa, että siitäs sait.


Tavallaan joo. Mutta toisaalta onko siinä järkeä pahoittaa kananmunapaketin tiputtaneen mieltä entistäkin enemmän nauramalla siihen päälle ääneen?

#19 kirjoitettu 10.11.2007 04:54

Mua ei suoraan sanottuna kiinnosta.

Mua kiinnosti kyllä tuo aihe jossain määrin, ja kun sain siitä mielestäni riittävästi tietoa, olin valmis jättämään sen taakse eilen tapahtuneena.
Huomennakin on uusi päivä, ja ties mitä silloin tapahtuu. Surkaamme huomenna niitä jotka tänään kuolevat, jos surettaa.

Niin, että en oikeastaan kiinnitä huomiota ihmisten motiiveihin.. Tuo Improsen postaama Iltasanomien vainohaastis oli kyllä vähän ilmiselvää tekopyhyyttä, ja mun myötätunto menee haastateltavalle jopa enemmässä määrin kuin vainajille tai heidän omaisilleen.

Enkä halua kuulla keneltäkään olevani huono ihminen kun en sure omaisten kanssa. Ette tekään oikeasti surisi minun kanssani, ellei omaisiani kuolisi tuollaisen mediapyörityksen ohessa.

#20 kirjoitettu 10.11.2007 05:07

After-Ego kirjoitti:
Niin, että en oikeastaan kiinnitä huomiota ihmisten motiiveihin.. Tuo Improsen postaama Iltasanomien vainohaastis oli kyllä vähän ilmiselvää tekopyhyyttä, ja mun myötätunto menee haastateltavalle jopa enemmässä määrin kuin vainajille tai heidän omaisilleen.

Enkä halua kuulla keneltäkään olevani huono ihminen kun en sure omaisten kanssa. Ette tekään oikeasti surisi minun kanssani, ellei omaisiani kuolisi tuollaisen mediapyörityksen ohessa.


Omat tuntoni pyörivät sataprosenttisesti näillä main. Hävettää toimittajan puolesta, onkohan hän todellakin aikoinaan ajatellut, että "juuri tällaisella haluan palkkani ansaita"? En ymmärrä ihmisten mustamaalaamista tällaisessa tilanteessa. Miten se lohduttaa ketään, että Iltasanomissa on annettu rivien välissä ymmärtää, että tämä ja tämä firma ei välittäisi vittujakaan heidän tuskastaan?

Minua oikeastaan kiinnostaa kuulla joltakulta olevani huono ihminen. Ja toki perusteet tälle, sen verran kiinnostunut muista olen. Kirjoitin tuossa keskiviikko-iltana Messengeriini henkilökohtaiseksi viestikseni "Auviset huomenna". Olihan se kieltämättä tosi mauton kommentti kun sen repii irti kontekstistaan, mutta kun tuo sanonta oli kaveripiirissäni olemassa jo kymmenen vuotta sitten entiseen ala-asteen rehtoriimme viitaten. Tuostakin sain illan/yön/aamun aikana kommenttia joltakin random-puupäältä että "Ei ole kyllä tippaakaan hauska tuo sinun tekstisi". Tästä närkästyneenä totesin asian todellisen laidan vaihtamalla tekstin muotoon "Auviset siirretty perjantaile kovan kankkusen takia". Hajotkaa, niin minäkin tekisin.

#21 kirjoitettu 10.11.2007 18:25

Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.

#22 kirjoitettu 10.11.2007 18:52

NORTON kirjoitti:
har kirjoitti:
Meneekö tämä OT:n puolelle, mutta mitä on sitten pyhyys ?

(Tämä on taas tätä hiustenhalkomista ja pilkunhöyläystä.)

Monelle varmasti ns. "pyhyys" on "tekopyhyyttä".


Tämä pitäisi saada esitettyä siten, että jokainen ymmärtäisi ajatuksen ehdottomuuden kristilliseltä kannalta. Silloin ei tulisi enää näitä perinteisiä vastakkainasetteluita, joissa jonkun ajatellaan luulevan, että hän on toisia parempi ja pyhempi, kun käy vaikkapa kirkossa jne.



http://plaza.fi/kaista...-

http://ranneliike.net/...

http://www.joelhallika...

http://www.katrihelena...



Näistä kaksi ensimmäistä edustaa pyhyyttä ja kaksi jälkimmäistä helvetinmoista kliseistä tekopyhää paskaa.

Vaikka kaikki osaavat laulaa Jumalan antamalla lahjalla.

har lisäsi sanan tekopyhä, ettei mene offtopicciin, senkin hippokraattiset hypocriitit 21:07 10.11.2007

har muokkasi viestiä 07:12 11.11.2007



Niin piti mainita vielä, että Katri Helenan kirkkokonsertteja minä vain kritisoin.

Sitä, että digataan kristillisyyttä kun sitä voi tehdä fanittamisen ja hyvin matalan musiikillisen ymmärryksen nimissä.

#23 kirjoitettu 10.11.2007 23:18

diary kirjoitti:
Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.


Mummosi ei menettänyt elämäänsä väkivalloin aivan yhtäkkiä kovasti nuorena.

#24 kirjoitettu 12.11.2007 00:35

Fuck-sanojen sensurointi piippauksilla on tekopyhää.
(myönnytys - katsoin 15min MTV;ltä jotain Scarred-ohjelmaa missä joku tekonuorekas emo juonsi ja tyyppien tuskissaan päästämät kiroilut oli korvattu piipeillä.)

#25 kirjoitettu 12.11.2007 01:11

Airola kirjoitti:
diary kirjoitti:
Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.


Mummosi ei menettänyt elämäänsä väkivalloin aivan yhtäkkiä kovasti nuorena.


Afrikassa kuolee pieniä lapsia päivittäin enemmän kuin Jokelassa kuoli opiskelijoita.



Kysyn vaan, onko tämä elämä enää elämisen arvoista, jos kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä täytyy surra?

#26 kirjoitettu 12.11.2007 08:36

After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
diary kirjoitti:
Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.


Mummosi ei menettänyt elämäänsä väkivalloin aivan yhtäkkiä kovasti nuorena.


Afrikassa kuolee pieniä lapsia päivittäin enemmän kuin Jokelassa kuoli opiskelijoita.



Kysyn vaan, onko tämä elämä enää elämisen arvoista, jos kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä täytyy surra?


Ei kukaan ole pakottanut suremaan. Täällä ollaan kyseenalaistettu Jokelan tapausta surevia ja minä kyseenalaistan sen kyseenalaistuksen.

Se on ihan ymmärrettävää, että moni suree enemmän Suomessa tapahtuvia traagisia kuolemia, kuin kaukana Afrikassa tapahtuvia traagisia kuolemia. Sekin on ihan ymmärrettävää, että joku suree niitä Afrikankin tapauksia. Ja sekin on ihan ymmärrettävää, jos joku ei sure noita kumpaakaan.

Mutta totta vie ihmisellä on oikeus surra.



(plus että vaikka kuinka surisi Jokelan uhreja JA Afrikassakin tapahtuvia kuolemia, se ei tarkoita, että surisi kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä. voipa siis olla elämä elämisen arvoista suremisesta huolimatta. tai vaikka suremisen takia jopa.)

#27 kirjoitettu 12.11.2007 10:08

NORTON kirjoitti:

Kyse on empatiasta. Se ei vaadi omakohtaista surua, vaan toisen surun huomioimista.


Empatia on tunne. Korrekti ja huomioonottava voi olla ilman sitä empatian tunnettakin. Kyllähän toki osanotto on "aidompi" jos kokee empatiaa sitä surevaa kohtaa, mutta ehdottoman samaa mieltä olen siinä, että hyvä ja korrekti käytös edellyttää tuossa kohtaa sitä osanottoa.

#28 kirjoitettu 12.11.2007 10:10

har kirjoitti:

Onko siis tekopyhyyttä jättää mainitsematta, että siinä itkevän isän vieressä muhkeassa pilvessä istuessa en saanut ihanaan mummuuni henkistä yhteyttä ?


Ei ole. tekopyhyyttä on esittää kamalan surevaa. Tuon asian mainitseminen taas on vain huonoa ja ilkeää käytöstä.

#29 kirjoitettu 12.11.2007 12:47

NORTON kirjoitti:

Minusta se on taas laajempi elämän ymmärtämiseen liittyvä kokonaisuus. Ei pelkästään järki tai tunne, vaan jonkinlainen vaisto tai luonnostaan tuleva reagointitapa.


Yleensä tuolla sanalla tarkoitetaan nimeomaan tunnetta. No joo.. Minusta se tunne on sinällään ihan hyvä erittää omaksi asiakseen, sillä sen tunteen perusteella voi toimia tai olla toimimata. Sitä voi myös tukahduttaa niinkuin muitakin tunteita jne..

Regointi on jotain ihan muuta kuin se tunne. Jso kminä vihaan, en bälttämättä lyö. Jos koen empatiaa en välttämättä anna kerjäläiselle kolikkoa.

Ihan käsitteellisesti puolluistaisin sen ajattelemista tunteena, mutta saat toki esittää perusteluita miksi olen väärässä?

#30 kirjoitettu 12.11.2007 13:54

NORTON kirjoitti:

Mutta minusta empatia vain ilmenee siten, että siinä yhtyy ymmärrys elämän olemuksesta ja tunteeseen niiden edessä olemisesta.


Olen erimieltä. Empatian tunne syntyy minusta vaikka ei olisikaan niin ymmärrystä elämän olemuksesta. Se on tunne, joka syntyy joissakin ihmisssä kun he näkevät toisen ihmisen tunteita.

Empatia ei ole niin kuin kipu tai jokin muu tunne, joka ei kaipaa juuri muuta sisältöä kuin itsensä. Siinä on mukana myös suhde toisiin ihmisiin,


Minusta se taas on juuri kuin muutkin tunteet, vaikka sillä on suhde toisiin ihmisiin. Tosin muillakin tunteilla voi olla sunhde toisiin ihmisiin.

ja sitä kautta jonkinlainen itseymmärryksen taso.


Tästä en ole ollenkaan vakuuttunut. Mistä olen moiseen åäätelmään päätynyt? Siis muuten kuin tuon laiseen alun perusteella?

Sillä nyt ei liene kovin suurta merkitystä, millä nimellä tuota sitten kutsutaan, kunhan ei vain rajaa ilmiötä liian suppeasti.


...tai liian laajasti, jos se laaja rajaus ei ole yhtä hyvin suhteessa todellisuuteen? Ylipäänsä se miten sanoja rajataan ei ole yhdentekevää, jos se rajaus vaikeuttaa sen ilmiön tajuamista. Sen virheen voi yleisesti otten tehdä sekä liian suppealla, että liian ahtaalla rajauksella.

#31 kirjoitettu 12.11.2007 14:56

pieslice kirjoitti:
Fuck-sanojen sensurointi piippauksilla on tekopyhää.
(myönnytys - katsoin 15min MTV;ltä jotain Scarred-ohjelmaa missä joku tekonuorekas emo juonsi ja tyyppien tuskissaan päästämät kiroilut oli korvattu piipeillä.)


Jenkkilässä on kammottavan paljon tekopyhää. HYI!

#32 kirjoitettu 12.11.2007 16:45

417K kirjoitti:
Tää ketju on tekopyhä.


Itse olet tekopyhä syyttäessäsi ketjua tekopyhäksi. Itse olet vain täysin turhilla kommenteillasi vain vajottanut sen tasoa alemmaksi.

#33 kirjoitettu 13.11.2007 03:08

Airola kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
diary kirjoitti:
Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.


Mummosi ei menettänyt elämäänsä väkivalloin aivan yhtäkkiä kovasti nuorena.


Afrikassa kuolee pieniä lapsia päivittäin enemmän kuin Jokelassa kuoli opiskelijoita.



Kysyn vaan, onko tämä elämä enää elämisen arvoista, jos kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä täytyy surra?


Ei kukaan ole pakottanut suremaan. Täällä ollaan kyseenalaistettu Jokelan tapausta surevia ja minä kyseenalaistan sen kyseenalaistuksen.

Se on ihan ymmärrettävää, että moni suree enemmän Suomessa tapahtuvia traagisia kuolemia, kuin kaukana Afrikassa tapahtuvia traagisia kuolemia. Sekin on ihan ymmärrettävää, että joku suree niitä Afrikankin tapauksia. Ja sekin on ihan ymmärrettävää, jos joku ei sure noita kumpaakaan.

Mutta totta vie ihmisellä on oikeus surra.



(plus että vaikka kuinka surisi Jokelan uhreja JA Afrikassakin tapahtuvia kuolemia, se ei tarkoita, että surisi kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä. voipa siis olla elämä elämisen arvoista suremisesta huolimatta. tai vaikka suremisen takia jopa.)


No siinähän se oli pähkinänkuoressa.

Tarkoitin tuon kysymyksen siis tosiaan ihan yleisellä tasolla, enkä ainoastaan Jokela/Afrikka -akselille..
Toki pyrin myös topakasti kyseenalaistamaan kyseenalaistuksesi Jokelan tapausta surevien kyseenalaistuksesta.

Tottahan sitä surra saa, ja pitääkin jos surettaa.

Mulle ei vaan ole tullut (ainakaan vielä) sellaista elämäntilannetta eteen, että olisi pitänyt oikeasti pysähtyä pidemmäksi aikaa kierimään pahassa olossa. Eikä varsinkaan tuntemattomien takia. Onneksi.

#34 kirjoitettu 13.11.2007 09:39

After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
diary kirjoitti:
Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.


Mummosi ei menettänyt elämäänsä väkivalloin aivan yhtäkkiä kovasti nuorena.


Afrikassa kuolee pieniä lapsia päivittäin enemmän kuin Jokelassa kuoli opiskelijoita.



Kysyn vaan, onko tämä elämä enää elämisen arvoista, jos kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä täytyy surra?


Ei kukaan ole pakottanut suremaan. Täällä ollaan kyseenalaistettu Jokelan tapausta surevia ja minä kyseenalaistan sen kyseenalaistuksen.

Se on ihan ymmärrettävää, että moni suree enemmän Suomessa tapahtuvia traagisia kuolemia, kuin kaukana Afrikassa tapahtuvia traagisia kuolemia. Sekin on ihan ymmärrettävää, että joku suree niitä Afrikankin tapauksia. Ja sekin on ihan ymmärrettävää, jos joku ei sure noita kumpaakaan.

Mutta totta vie ihmisellä on oikeus surra.



(plus että vaikka kuinka surisi Jokelan uhreja JA Afrikassakin tapahtuvia kuolemia, se ei tarkoita, että surisi kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä. voipa siis olla elämä elämisen arvoista suremisesta huolimatta. tai vaikka suremisen takia jopa.)


No siinähän se oli pähkinänkuoressa.

Tarkoitin tuon kysymyksen siis tosiaan ihan yleisellä tasolla, enkä ainoastaan Jokela/Afrikka -akselille..
Toki pyrin myös topakasti kyseenalaistamaan kyseenalaistuksesi Jokelan tapausta surevien kyseenalaistuksesta.

Tottahan sitä surra saa, ja pitääkin jos surettaa.

Mulle ei vaan ole tullut (ainakaan vielä) sellaista elämäntilannetta eteen, että olisi pitänyt oikeasti pysähtyä pidemmäksi aikaa kierimään pahassa olossa. Eikä varsinkaan tuntemattomien takia. Onneksi.


nos, mikä on pidempi aika?
Ovakkos jotkut jo surreet tätä tapausta sen pidemmän aikaa? Jos on, niin ketkä? Ehkä?

#35 kirjoitettu 13.11.2007 12:51

Airola kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
diary kirjoitti:
Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.


Mummosi ei menettänyt elämäänsä väkivalloin aivan yhtäkkiä kovasti nuorena.


Afrikassa kuolee pieniä lapsia päivittäin enemmän kuin Jokelassa kuoli opiskelijoita.



Kysyn vaan, onko tämä elämä enää elämisen arvoista, jos kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä täytyy surra?


Ei kukaan ole pakottanut suremaan. Täällä ollaan kyseenalaistettu Jokelan tapausta surevia ja minä kyseenalaistan sen kyseenalaistuksen.

Se on ihan ymmärrettävää, että moni suree enemmän Suomessa tapahtuvia traagisia kuolemia, kuin kaukana Afrikassa tapahtuvia traagisia kuolemia. Sekin on ihan ymmärrettävää, että joku suree niitä Afrikankin tapauksia. Ja sekin on ihan ymmärrettävää, jos joku ei sure noita kumpaakaan.

Mutta totta vie ihmisellä on oikeus surra.



(plus että vaikka kuinka surisi Jokelan uhreja JA Afrikassakin tapahtuvia kuolemia, se ei tarkoita, että surisi kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä. voipa siis olla elämä elämisen arvoista suremisesta huolimatta. tai vaikka suremisen takia jopa.)


No siinähän se oli pähkinänkuoressa.

Tarkoitin tuon kysymyksen siis tosiaan ihan yleisellä tasolla, enkä ainoastaan Jokela/Afrikka -akselille..
Toki pyrin myös topakasti kyseenalaistamaan kyseenalaistuksesi Jokelan tapausta surevien kyseenalaistuksesta.

Tottahan sitä surra saa, ja pitääkin jos surettaa.

Mulle ei vaan ole tullut (ainakaan vielä) sellaista elämäntilannetta eteen, että olisi pitänyt oikeasti pysähtyä pidemmäksi aikaa kierimään pahassa olossa. Eikä varsinkaan tuntemattomien takia. Onneksi.


nos, mikä on pidempi aika?
Ovakkos jotkut jo surreet tätä tapausta sen pidemmän aikaa? Jos on, niin ketkä? Ehkä?


Tapauksessa, jossa uhrit ovat surijalle täysin tuntemattomia, alkaa yli päivän kestävä sureminen olla liioiteltua.

Media, ja sen mukana kaikki pulla-aivot.

#36 kirjoitettu 13.11.2007 13:37

417K kirjoitti:
Unlimitor on ilmiselvästi itse niin korkealla tasolla muihin verrattuna että kokee olevansa valmis arvostelemaan muita. Ja tämän ketjun tekopyhyydestä todisteena on jo se, että tässä ketjussa olevat keskustelijat joutuvat kiistelemään siitä mikä on tekopyhää ja mikä ei.

Sillä pohjimmiltaan "aidon" pyhyyden ja tekopyhyyden ero ei ole mikään mielipidekysymys. Enkä kyllä väitä että pystyisin itse sen Eron yksiselitteisesti ja yksinkertaisesti tänne kirjoittamaan.
Aivan sama.


Kannattaa ensin varmistaa, mitä tekopyhyys tarkoittaa, ennenkuin keskustelee siitä.

Eikä täällä kukaan ole kiistellyt, täällä on keskusteltu, tämähän on keskustelufoorumi.

#37 kirjoitettu 13.11.2007 20:07

NORTON kirjoitti:

Etupäässä ns. isojen asioiden kuten kuoleman tai sairauden (rajatilanteiden) ajattelun kautta. Niissä avautuu elämän olemus kokemuksellisena, ei vain tiedollisena asiana. Siis elämän rajallisuus, jne.


En nyt oikein tajunnut tätä? Siis se, että tunne on iso ei vielä tarkoita etteikö se olisi tunne?

Samalla tavalla, mutta eri mittakaavassa, tapahtuu mielestäni myös empatiassa pienempien asioiden suhteen. Empatia tekee vieraasta, tiedollisesta asiasta minäkohtaisen. Se ei ole kohteetonta iloa, surua, jne., vaan se asettaa ihmisen jotenkin kasvokkain maailmassa olemisen perusasioiden kanssa.


Tässä en näe yhtään syytä miksei se silti olisi tunne?

Se on "aidompaa" kuin tieteen tieto,


En kyllä näe mitään järkeä tuossa vertauksessa? Siis eihän tieteellinen tieto ole oikein verrattavissa mihinkään tunteeseen? Yhtä hyvin kuin voi verrata kampelaa ja pötälamppua. Eriasiota, jotka eivät ole oikein yhteismitallisia millään tavalla.

mutta kuitenkin sidotumpaa kuin subjektiivinen tunne.


Täh? Millä tavalla se on sidotumpaa? Mikä siinä sotovuudessa tekee siitä epätunnemaisen?

#38 kirjoitettu 13.11.2007 20:25

pieslice kirjoitti:
Fuck-sanojen sensurointi piippauksilla on tekopyhää.
(myönnytys - katsoin 15min MTV;ltä jotain Scarred-ohjelmaa missä joku tekonuorekas emo juonsi ja tyyppien tuskissaan päästämät kiroilut oli korvattu piipeillä.)


Oli muuten hauskaa kun katsoin jotain jenkkikanavaa TVU-ohjelmalla. Siellä oli pyörimässä leffa, jossa neljä (?) poikaa menevät Kissin konserttiin. Nimeä en muista. Leffassa tapahtui mm. seuraavia asioita: Käytettiin huumausaineita, laitettiin huumausaineita papin pitsaan, stripattiin, oksennettiin strippauksen yhteydessä tuoppi täyteen, menetettiin neitsyys katolisen kirkon tunnustuskopissa, lauettiin ennenaikaisesti, hakattiin, ruhjottiin, kusetettiin, ryypättiin, vittuiltiin jne. Mutta luojan kiitos kaikki kirosanat oli piipattu päälle että ei lapsukaiset opi tuhmia sanoja.

#39 kirjoitettu 13.11.2007 21:45

After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
After-Ego kirjoitti:
Airola kirjoitti:
diary kirjoitti:
Tuli mieleen, että montako suomalaista pitää tappaa/kuolla, ennen kuin heidän muistokseen pidetään hiljaisia hetkiä tai muita muistotilaisuuksia. Ylipäätään täällä kuolee ihmisiä koko ajan, mutta ei heidän kuolemaa nosteta kansalliselle tasolle.

Kaveri oli tällä viikolla mummonsa hautajaisissa. Hän on samassa koulussa minun kanssa, ja nuokin hautajaiset kosketti meidän lukiota varmasti enemmän, kuin kymmenen vastaavaa tapahtumaa Jokelassa. Kuitenkaan kaverin mummosta ei mainittu, vaikka opettajat tiesivät siitä, mutta Jokelalle, muistettiin sytyttää kynttilät.

Toisaalta, voi olla epäkorrektia lisätä yhden ihmisen surua koko koulun hiljaisella hetkellä, mutta silti.


Mummosi ei menettänyt elämäänsä väkivalloin aivan yhtäkkiä kovasti nuorena.


Afrikassa kuolee pieniä lapsia päivittäin enemmän kuin Jokelassa kuoli opiskelijoita.



Kysyn vaan, onko tämä elämä enää elämisen arvoista, jos kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä täytyy surra?


Ei kukaan ole pakottanut suremaan. Täällä ollaan kyseenalaistettu Jokelan tapausta surevia ja minä kyseenalaistan sen kyseenalaistuksen.

Se on ihan ymmärrettävää, että moni suree enemmän Suomessa tapahtuvia traagisia kuolemia, kuin kaukana Afrikassa tapahtuvia traagisia kuolemia. Sekin on ihan ymmärrettävää, että joku suree niitä Afrikankin tapauksia. Ja sekin on ihan ymmärrettävää, jos joku ei sure noita kumpaakaan.

Mutta totta vie ihmisellä on oikeus surra.



(plus että vaikka kuinka surisi Jokelan uhreja JA Afrikassakin tapahtuvia kuolemia, se ei tarkoita, että surisi kaikkea muille tapahtunutta vääryyttä. voipa siis olla elämä elämisen arvoista suremisesta huolimatta. tai vaikka suremisen takia jopa.)


No siinähän se oli pähkinänkuoressa.

Tarkoitin tuon kysymyksen siis tosiaan ihan yleisellä tasolla, enkä ainoastaan Jokela/Afrikka -akselille..
Toki pyrin myös topakasti kyseenalaistamaan kyseenalaistuksesi Jokelan tapausta surevien kyseenalaistuksesta.

Tottahan sitä surra saa, ja pitääkin jos surettaa.

Mulle ei vaan ole tullut (ainakaan vielä) sellaista elämäntilannetta eteen, että olisi pitänyt oikeasti pysähtyä pidemmäksi aikaa kierimään pahassa olossa. Eikä varsinkaan tuntemattomien takia. Onneksi.


nos, mikä on pidempi aika?
Ovakkos jotkut jo surreet tätä tapausta sen pidemmän aikaa? Jos on, niin ketkä? Ehkä?


Tapauksessa, jossa uhrit ovat surijalle täysin tuntemattomia, alkaa yli päivän kestävä sureminen olla liioiteltua.

Media, ja sen mukana kaikki pulla-aivot.


Ja jos joku suree vaikka kahtena peräkkäisenä päivänä, voi olla, että toikin henkilö on surrut hetken ekana päivänä, unohtanut asian loppupäiväksi ja taas seuraavana päivänä vähän surrut. Ei suru, empaattisuus ja myötätunto ole välttämässä kytköksissä päivien määrään.

Jotain voi vielä surettaa ajatus talvisodassa tapahtuneista ikävistä ihmiskohtaloista. Joku voi surra Jeesuksen kokemaa kärsimystä. Toiset kokevat Suomen sotilaat, toiset Jeesuksen ja toiset nuoret koululaiset lähellä sydäntä oleviksi. Muisto se on, joka yleensä surettaa. Ei aina tietty hetki.

#40 kirjoitettu 13.11.2007 22:54

After-Ego kirjoitti:

Tapauksessa, jossa uhrit ovat surijalle täysin tuntemattomia, alkaa yli päivän kestävä sureminen olla liioiteltua.


Mihinköhän tämäkin käsityksesi perustuu? Omaan kokemukseen?