Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.08.2007 00:03

Kuten jo vastasin kun kyseltiin nuita viisuja jotka ovat saaneet itkemään, on tähänkin sanottava Black Label Societyn In this river ja erityisesti sen musavideo kun sitä toistuvasti katselin Dimen kuoleman viimevuosipäivänä. Siinä oli parku herkässä.

Vähän positiivisempi on Diablon The preacher jossa mr. Nygård huudahtaa alussa maailman historian sielukkaimman Perkeleen! Siinä on varmasti purettu vuoden vitutus ja itsellekin se kolahti niin perkeleesti ja sain aivan järjettömän hyvän fiiliksen siitä.

Viimeisin erittäin voimakas tunnereaktio tuli oikeastaan kokonaisen levyn myötä kun Jethro tullin teemalta näytetystä keikasta innoittuneena kaivoin pitkästä aikaa faijan Songs From The Woodin hyllystä. Kun levy loppui makasin sängylläni ihan hiljaa ja ajattelin että kuka voi tehdä näin perkeleen mahtavaa musaa? Erityisesti pidan Hunting Girlistä.

Deadful posti tarpeettoman ässän jonka oli vahinkossa deetä painaeissa painanut 00:16 10.08.2007

#3 kirjoitettu 10.08.2007 00:05

Kovan tunnereaktion aiheutti kun kuuntelin kaverilla Tea hiillosteen tytöt tykkää ALBUMIN!!!
En oo ikine nauranu niin paljon yhden levyn ääressä, varsinkin tahattoman huumorin osalta

Toisen todella vahvan tunnereaktion aiheutti niinkin mitäänsanomaton kappale kuin
The Fray - How to save a live.
Kaverin paras ystävä oli tappanut itsensä hyppäämällä sekaisen illan päätteeksi alas parvekkeelta. vieläkään en ole aivan varma oliko tapaus tahallinen vai ei.

Se ei vielä vaikuttanut itseeni oikeastaan yhtään kun en tiennyt tyyppiä ollenkaan mutta kun se kaverini ei tullut pariin päivään kouluun ja näin sen kaupungilla oli aika sydäntäsärkevän näköinen...
Varsinkin kun normaalisti en ole ikinä nähnyt tyyppiä huonolla tuulella.
Sitten siinä parin päivän aikana satuin katsomaan tuon musiikkivideon ja kun satuin tietämään mistä kappale oli kirjoitettu oli aika paljon itskkussa pitelemissä.

Eli loppujen lopuksi itse kappale ei vaikuttanut niin paljon vaan se että miksi se oli tehty.

#4 kirjoitettu 10.08.2007 00:23

Minuun musiikki vaikuttaa monesti todella vahvasti. Eikä ihmekkään.

John Fogerty - De ja vu all over again

Kun tuon kuulin niin oli fiilikset hyvät. Yksinkertaisesti vain pidin biisistä niin paljon. Koskettava biisi ja tarina niin totta kuin vaan voi olla.

Don Henley - the end of the innocence

Kyllä tää Donin biisi menee minun suosikkeihini. Saa aina ajattelemaan.

Bruce Springsteen - promise

Tämä pomon biisi oli ensimmäisellä dvd:llä minkä sain. Kyseinen biisi omaa tunnelmaa.

#5 kirjoitettu 10.08.2007 00:29

impronen kirjoitti:
Itselle yksi väkevimmistä musiikillisista tunnekokemuksista ikinä on ollut Beethovenin yhdeksäs sinfonia. Kyseessä on vain niin täydellinen, hiuksianostattava ja väkevä elämys että vapisen ja hikoilen joka kuuntelun jälkeen. Tunnen voimaa. Herkkyyttä. Maailman koko väkevyyden ja pehmeyden.


Voimallisuudessaan samassa sarjassa painii Vivaldin "Neljä vuodenaikaa", varsinkin Kesä. Todella paljon dynaamista vaihtelua ja voimaa.

Voimakkaan tunnereaktion on itsellenikin aiheuttanut jo mainittu Albinonin Adagio g-mollissa. Pidän yksinkertaisesti yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista sävelmistä, mahtuu ainakin kolmen parhaan joukkoon.

#6 kirjoitettu 10.08.2007 00:42

Eilenku kuuntelin Vesku Loirin tulkintaa Tontusta nii se sai pienen tipan silmään. Ja olo oli mitä mainioin. Sitä ennen olin kattonu Kaksoisagentti.

Sitten Maj Karmalla ainakin Aaverakastajat on sellainen hieno piisi missä minulle tulee ylihienoja tunnekohtauksia. Kuuntelen melko paljon yöllä näitä hienoja kipaleita nii sillo on tunteet parhaimmillansa.

Samaa asiaa aja Varjon Viimeinen yö. Ja sitten Sade kipalessa se kirkauskohtaus on mitä uskomattomin.

#7 kirjoitettu 10.08.2007 00:46

The Cars - Drive

mieletöntä haikeudentunnetta luo tuo aina vaan ja uudellaan ja voimakkaammin ja voimakkaami

#8 kirjoitettu 10.08.2007 00:52

Kerran kun olin yksistä bileistä hieman sellaisessa mitäänsanomattomassa humalassa menin cd soittimen viereen ja tajusin että laitampas sisälle Manicsin kokoelma.

Se pyörimään ja makaamaan tuoliin.
Siinä ekan biisin kohdalla lKNVkU3DTA" target="_blank" class="bb-url">Design for live tajusin kuinka vitun kova bändi Manics on.

Se oli varmaan positiivisin musiikillinen kokemus mitä ikinä olen tuntenut

#9 kirjoitettu 10.08.2007 01:25

KorgTriton kirjoitti:
Kovan tunnereaktion aiheutti kun kuuntelin kaverilla Tea hiillosteen tytöt tykkää ALBUMIN!!!
En oo ikine nauranu niin paljon yhden levyn ääressä, varsinkin tahattoman huumorin osalta



Tahattoman? Levyhän on tehty kieliposkessa iloisella meiningillä. Pitäisi se jokaisen kuulla jo muutenkin, mutta Tea on tämän itsekin varmistanut



Kyllä sen on huomannut mutta levyn slovarit toivat tipan linssiin
Eikä todellakaan niiden herkkyyden takia

#10 kirjoitettu 10.08.2007 03:07

Kummasti liikuttaa aina tuo Asan kappale Vaaranmaa. En ymmärrä vieläkään miksi...

#11 kirjoitettu 10.08.2007 11:00

tahtila kirjoitti:
impronen kirjoitti:
Itselle yksi väkevimmistä musiikillisista tunnekokemuksista ikinä on ollut Beethovenin yhdeksäs sinfonia. Kyseessä on vain niin täydellinen, hiuksianostattava ja väkevä elämys että vapisen ja hikoilen joka kuuntelun jälkeen. Tunnen voimaa. Herkkyyttä. Maailman koko väkevyyden ja pehmeyden.


Voimallisuudessaan samassa sarjassa painii Vivaldin "Neljä vuodenaikaa", varsinkin Kesä. Todella paljon dynaamista vaihtelua ja voimaa.

Voimakkaan tunnereaktion on itsellenikin aiheuttanut jo mainittu Albinonin Adagio g-mollissa. Pidän yksinkertaisesti yhtenä kaikkien aikojen kauneimmista sävelmistä, mahtuu ainakin kolmen parhaan joukkoon.






Hienoja piisejä - mutta eikö ole aika kuluneita ?

Muistan kun tuon alkupäässä ketjua mainitun yllätyssopraanon lempikappale oli Albinonin Adagio ja laitoin sen kerran rakastelumusiikiksi.

Eihän siitä meinannut tulla mitään, ei voinut keskittyä.



Mutta Daven niihin aikoihin ilmestynyt Aino-levy
(Sähkökitara ja jousikvartetti...) toimi paremmin.

Ensimmäisen lapseni nimi muuten on sattumoisin Aino.
Hienoja muistoja

#12 kirjoitettu 10.08.2007 15:08

Coivisto kirjoitti:
Kerran kun olin yksistä bileistä hieman sellaisessa mitäänsanomattomassa humalassa menin cd soittimen viereen ja tajusin että laitampas sisälle Manicsin kokoelma.

Se pyörimään ja makaamaan tuoliin.
Siinä ekan biisin kohdalla lKNVkU3DTA" target="_blank" class="bb-url">Design for live tajusin kuinka vitun kova bändi Manics on.

Se oli varmaan positiivisin musiikillinen kokemus mitä ikinä olen tuntenut


Melkein kyllä itellänikin. Mulla vaan toi wow kappale oli Tsunami.

#13 kirjoitettu 10.08.2007 15:11

Talpa - Ray Of light

En osaa kuvailla sitä reaktiota kun nainen alkaa laulamaan. Biisi on samaan aikaan eteerisen kaunis, helvetin agressiivinen ja todella kako.

Kylmät väreet sain.

#14 kirjoitettu 10.08.2007 16:12

sisäinen verenvuoto kirjoitti:
Cradle Of Filth - Sleepless.


...on kylläkin Anatheman kappale. En nyt yritä loistaa lähes olemattomalla musiikkitietoudellani tai vittuilla, ajattelin vaan, että jos et tiennyt, niin kannattaa kuunnella myös se alkuperäinen versio. Löytyy levyltä Serenades. Kummallakin omat puolensa, itse kallistun ehkä hieman alkuperäisen version karuuden puolelle.

#15 kirjoitettu 10.08.2007 16:20

Yksi jännä tapaus mikseristä oli ...For the Death of Mankind -projektin kappale 'Summers End'.

Ekan kerran kun kuulin joskus 2005, se ei herättänyt mitään muuta kun tylsistyneisyyttä yksinkertaisuutensa ja minimalistisuutensa takia.

Kun satuin kuuntelemaan kappaleen uudestaan tän vuoden puolella, hiljenin ihan kokonaan ja tuijotin samaan kohtaan koko kappaleen 9 minuuttia.
Kappale kuvasti niin selvästi sitä oloa, mikä mulla on ollut koko viimesen parin vuoden ajan. Kuunnellessani tota padia mieleeni muistuu kaikenlaisia tapahtumia viime kesiltä. Se tunnereaktio oli se hiljentyminen ja pysähtyminen.
Kiva biisihän se onkin.

#16 kirjoitettu 10.08.2007 17:13

Fear Factory - Timelessness

Taitaa olla ainoa kappale mikä on saanut minut itkemään, tosin olin helvetin masentunut silloin kun se tapahtui.

#17 kirjoitettu 10.08.2007 17:22

sisäinen verenvuoto kirjoitti:
Tätä en tiennytkään!! Kiitos tiedosta. Pitääpä siis tsekata Anathema.

En ois käsittänykkää vittuiluks enkä pätemiseks, vaik oisit jättäny mainitsematta mut kiitos valaisusta.


Juu kannattaa tosiaan tsekata. CoF ei ole coverissaan lähtenyt varsinaisesti riffejä tai sovitusta juurikaan muuttamaan, mutta soundimaailma on todella erilainen.

Olkaa hyvä vain!

#18 kirjoitettu 10.08.2007 20:01

Aleksandr Skljarin levyltä Vedmyi i Stervyi biisi Diamanda saa minut aina valtavaan tunnekuohuun, itkuun, niin syvältä kumpuavaan itkuun, ettei sillä ole pohjaa, ei alkua eikä loppua. Kerta kerran jälkeen se koskettaa tumman sieluni syvimpiä sopukoita. Siinä biisissä on kaikki, koko tarina ihmisistä jotka ovat vaeltaneet, paenneet, tulleet tuomituiksi, tulleet surmatuiksi, mutta myöskin tulleet armahdetuiksi, onnellisiksi, tulleet tänne, lähellenne.

Oh Lord, tsisos, pamagishe jej... let my people go.....

#19 kirjoitettu 11.08.2007 03:13

En tiedä, tässä suht lähiaikoina Jenni Vartiainen - Tunnoton pisti tajun kankaalle lähes kirjaimellisesti. Melkein ajoin töissä traktorilla perävehkeineen ojaan kun ensimmäistä kertaa radiosta kuuntelin ja sen jälkeen ainoa mitä on odottanut sieltä kuuluvan, pirun latauksellinen viisu.

#20 kirjoitettu 11.08.2007 03:19

Art of Noise - The Holy Egoism Of Genius

Kylmiä väreitä ja kyyneleitä.

#21 kirjoitettu 12.08.2007 11:24

http://www.youtube.com...

JA

http://www.youtube.com...

JA

http://www.youtube.com...

JA

http://www.youtube.com...

#22 kirjoitettu 12.08.2007 13:54

the future sound of london - my kingdom

liian hieno biisi. muutti koko käsityksen konemusasta. sellainen kokonaisvaltainen ymmärryksen tunne.

#23 kirjoitettu 12.08.2007 13:58

Kaikki mitä Joy Division on julkaissut.

#24 kirjoitettu 12.08.2007 14:33

Genesis - Dancing with the Moonlit Knight

http://youtube.com/watch?v=RdD6L4cKKU8

Tämä on ehkä paras biisi mitä on koskaan tehty. Paljaasta laulusta alkava hidas kehittely virittelee odottavan tunnelman joka laukaistaan siinä vaiheessa kun riffi alkaa. Nerokasta, kertakaikkiaan. Aiheuttaa väristyksiä.

#25 kirjoitettu 13.08.2007 13:06

Busta Rhymesin As I Come Back. Kuunneltuna autossa. Se aiheutti melkein kolarin tossa taannoin. Niin VITUN kovaa saundii, varsinkin 3. verse.

#26 kirjoitettu 13.08.2007 18:11

Beethoven: kuutamo sonaatti

ja eritoten se ensimmäinen osa siitä.
ei jumalauta...jos täs maailmassa on jossain muotoa täydellisyyttä niin se on siinä. ei muuta sanottavaa.

#27 kirjoitettu 13.08.2007 21:25

Sibeliuksen d-molli-viulukonsertto. En ole niin kova klassisnörtti että osaisin nimetä tästä parhaita esityksiä, mutta kappale itsessään saattaa hyvinkin olla maailmankaikkeuden hienoin. Felix Mendelssohnin viulukonsertto e-mollissa yltää myös aika lähelle.

Klassisen musiikin ulkopuolelta kärkisijoille kirmaavat useat Vashti Bunyanin, Marissa Nadlerin ja Ulverin biisit, sekä ainakin tällä hetkellä esim. tämä: http://www.youtube.com...

Kaikenlainen nostalgia ja kappaleiden herättämät muistot ovat tietysti asia erikseen, ja ne saattavat itse asiassa hyvinkin synnyttää jopa voimakkaampia reaktioita. En kuitenkaan laske niitä mukaan, koska siinä ei silloin ole kysymys musiikista itsestään vaan silkasta assosiaatiosta.

#28 kirjoitettu 13.08.2007 22:03

Nine Inch Nailsin The Becoming, jota monet on pitänyt tylsänä kappaleena, muhun se puree ihan täysillä.
Niin täyteen ladattu asennetta ja tekisi mieli vaan tappaa kaikki ympäriltä kun sen kuulee. Ja ne huudot siellä taustalla, woah mikä tunnelma. Raivo joka ei pääse purkautumaan.

Ja kuitenkin se on aika yksinkertainen kappale.

#29 kirjoitettu 14.08.2007 15:15

Voimakkaita tunnereaktioita herättäneitä on niin paljon (määrättyjä teoksia ympäripyöreästi suunnasta Lutoslawski, Stravinsky, Rachmaninov, Prokofiev, Ravel, Beethoven, Dvorak jne. jne. jne.) etten millään avuin osaa nimetä voimakkainta.

Mutta mieleenpainuvimman ja hypnoottisimman kyllä. György Ligetin Atmosphères, kun sen ensi kertaa kuulin, tuo onnekkaasti oli "live-keikka", elämässäni on harvoja hetkiä että olen ollut niin täysin hereillä ja niin perusteellisen keskittynyt, tipahdin ajan kulun raiteilta pientareen puolelle enkä kai hievahtanutkaan, tuskin pahemmin hengitinkään, hetkeksi unohdin nimeni ja kaiken tässä maailmassa.

#30 kirjoitettu 14.08.2007 16:53

Siddhartha kirjoitti:
Beethoven: kuutamo sonaatti


Harvinaisen nätti biisi.

Pidän muistakin hitaista 'poppiklassisista' kuten Albinonin Adagiosta tai
Smetanan Moldausta.

Kuitenkin itselle on vaikea saada tunnereaktioita pelkästään musiikista; nuokin kappaleet tuntuvat enemmän herättävän ajatuksia ja mielikuvia kuin varsinaisia tunteita.

#31 kirjoitettu 14.08.2007 17:08

MInulla yleisestikkin musiikki aiheuttaa suuria tunteita. Viimeeksi se taisi olla Dj Sammyn We're In Heaven, mutta ei se rado editti vaan joku 9/11 editointi, jossa siinä välissä lapsi puhui kuolleelle isälleen. Jotenkin vaan oli just sellanen olo,että alko vaan vollottamaan sille, miten lapsi oli menettänyt isänsä.

Toinen kanssa on tuo Zen Cafen Rakastele mua. Se vaan on niin.. kuvastaa jotenkin niin täyteläistä rakkautta, että alkaa itkettämään. Varmaan jostain kaipuusta sitä kohtaan, että joku sanoisi minullekkin, että korjaa minut ja pidä hyvänä ja rakastellaan, kuten rakastavaiset tekee. Jotenkin noin.

Egotripin biisit saa yleensä miut erittäin hyvälle tuulelle. Niinkuin myös Hukkaa päivä ja Jessica Simpsonin Public Affair

#32 kirjoitettu 15.08.2007 08:16

Siddhartha kirjoitti:

Beethoven: kuutamo sonaatti


Minullakin tuo aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion. Sellaisen, että ei vittu jaksa enää kuulla tuota ikinä. Sellainen tekopatettinen olo tulee. Yäk.

#33 kirjoitettu 15.08.2007 10:13

Haava kirjoitti:
Siddhartha kirjoitti:

Beethoven: kuutamo sonaatti


Minullakin tuo aiheuttaa voimakkaan tunnereaktion. Sellaisen, että ei vittu jaksa enää kuulla tuota ikinä. Sellainen tekopatettinen olo tulee. Yäk.


Onhan se kuitenkin erittäin älykäs kappale. Tehty vähällä ja ihmiset muistaa sen vielä monen sadan vuoden päästä. Pystytkö samaan?

#34 kirjoitettu 15.08.2007 10:27

Chadonna kirjoitti:

ihmiset muistaa sen vielä monen sadan vuoden päästä. Pystytkö samaan?


En pysty. Onneksi. Olisi saanut jäädä Beethoofeniltakin tekemättä. Tyydyn kuuntelemaan yhdeksättä sinfoniaa, joka ei aiheita samankaltaista inhoreaktiota.

#35 kirjoitettu 18.08.2007 13:56

Kuutamo sonaatti

#36 kirjoitettu 19.08.2007 21:39

En tiedä kyllä miksi mutta Satanic Warmaster - My Kingdom Of Darkness.. Tai Hornan Kuoleva Lupaus. Jostain ihmeen syystä nuo ovat koskettaneet monella tapaa.

#37 kirjoitettu 05.09.2007 10:50

Anatheman The Natural Disaster levy.. heti alusta alkaen kun kuuntelee niin olo menee jotenki vaikeaksi ja vois vaa tuijottaa yhteen pisteeseen. sama tila tulee aina tästä. kai sit se on jonkinlainen vahva suru tai masennus reaktio tunnelman takia.

#38 kirjoitettu 05.09.2007 12:21

Vakiovastaus:

Portishead - Roads (Live at NYC-dvd:llä erityisesti)

#39 kirjoitettu 24.10.2007 14:18

Dream Theaterin Disappear - biisiin on kyllä ladattu niin suuri ahdistusryöppy ettei toista, se viimeinen osa joka alkaa sanoilla "so I'm moving on.." on kyllä niin hienosti toteutettu että biisiin pystyy eläytymään ihan täydellisesti mukaan.

Mutta sillon ku reilu 60 000 ihmistä huusi kurkku suorana Angelsia Heinäkuun 2. päivänä 2006 Göteborgin Ullevilla niin tiesi ettei ehkä vastaavaa fiilistä tuu ikinä, ihan järjetöntä. Siinä biisissä on selvästi keikoilla joku taika, en oo nähny millään keikalla yleisön olevan niin hurmoksessa (videollakaan, ellei oteta jotain 60-luvun hippivideoita) ku Angelsin aikana, kaikuu kyllä kilometrien päähän ja jää soimaan stadionin seiniin. Robbie Williamsin keikasta siis kyse, sillon se oli vielä iskussa.

#40 kirjoitettu 24.10.2007 16:12

Satyriconin Mother North ehkäpä. Kuuntelin biisin varmaan kymmenen kertaa peräjälkeen ja ihailin sitä kokonaisuutta. Niin mahtava kappale. Turraksi veti.

Myöskin Burzumin Dunkelheit ja Sonata Arctican San Sebastian aiheuttivat aikoinaan kovia tunnereaktioita (jos siis vaan pysytään positiivisten tunnereaktioiden puolella).