Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Minä en millään saa tarpeekseni Willien muusikista. Löysin Willien jokunen vuosi sitten, tarkalleen ottaen en muista mistä löyty.
Tottakai ensimmäisenä Williestä huomaa nasaaliäänen ja hieman laahavan ja erikoisen fraseerauksen. Tulkitsijana omaa luokkaansa. Kaikkia ääni ei miellytä, mutta minä pidän.
Willieltä tulee jatkuvalla syötöllä uusia levyjä. Uusimmista Songbird ja It always will be ovat mm hyviä.
Willie tunnetaan myös hampun puolesta puhujana. Hän julkaisi myös kokonaisen levyn reggae- musiikkia nimellä Countryman. Ompahan mies poltellut myös valkoisen talon katolla
Willien Trigger kitara on kuuluisa rosoisesta ulkokuorestaan. Willie on myös persoonallinen kitaristi. Hän oli myös vahva rajojen rikkoja Nashvillessä ja erosi muista kantrilaulajista rosoisella ulkonäöllään ja intiaani-olemuksellaan. Ensimmäisiä todellisia outlaw country miehiä muiden highwaymen kaverien kanssa.
Outlaw-miehet on ihan ohittamattomia, ainakin nämä Highwaymenit.
Joskus ihan pikkupoikana kuuntelin pimeässä yksikseni sitä Nelsonin levyä, jossa se vetää kantriksi näitä jazzstandardeja, muistaako joku levyä, mulla ei enää sitä ole ? Siinä oli kai kannessa tällainen Teksasin tähti.
Ei ollut mitään western swingiä se, vaan silkkaa jazzia countrysoittimilla ja soittajilla. Ja yleensä ottaen Willien harpistit on osanneet tyylitellä taustalla ilman turhia sooloja. Varmaan aikalailla sama harppujätkä sillä on ollut, vaikka noissa em. videoissa ei siltä näyttänyt. Kuka lie se joka vetelee kromaattista harppua niin että selkäpiitä karmii ihanasti.
Huuliharpisti nimeltä Mickey Raphael on soitellut Willien tallissa jo pitempään. On soittanut jo 70-luvulla. Ja soittaa kummassakin pätkässä mitä laitoin, kampaus vaa hieman erilainen
Toimii kyllä. Willie Nelsonin loistava, persoonallinen ääni saa jopa hiukan vähemmät loistavatkin biisit toimimaan paremmin, ja onhan herralla ehdottomasti roppakaupalla loistavia biisejä. On The Road Again on sellainen biisi, että sen lähtiessä soimaan ei voi olla pahalla tuulella.
Ostin tässä viikonloppuna Willien "A Horse Called Music"-levyn kirpputorilta, ja vaikka se on aika poppi ja hiukan erilainen kuin muu kuulemani Willie Nelson-tuotanto, toimii sekin mainiosti.
Willien versio Always On My Mindista on hiton upea. Selkeästi parempi kuin Elviksen versio samasta biisistä.
Ja VH1 Storytellers-live Johnny Cashin kanssa on niinikään rautaa. Hitto, kun (Ghost) Riders In The Sky lähtee soimaan kahden suosikkikantrilaulajani laulamana, kylmät väreitähän se aiheuttaa.