Mikseri.net

#2 kirjoitettu 29.03.2007 10:14

Riippuu. Ensimmäistä bassoani en myy pois, sillä on oikeasti tunnearvoa. Lisäksi se on erinomainen soittaakin. Muuten tuppaavat olemaan lähinnä työkaluja jotka lähtevät vaihtoon kun ne eivät enää sovellu hommiin kunnolla. Toisaalta myös esim. meikäläisen kitara on sen verran "kuosissa" että ei siitäkään niin paljoa rahaa saisi että sitä kannattaisi edes harkita myyvänsä.

#3 kirjoitettu 29.03.2007 10:34

En kyllä ole vielä törmännyt tilanteeseen, että olisi käynyt edes mielessä myidä yhtään soittimistani. Jokaisen niiden kanssa on kuitenkin kasvettu tovi aikaa, jotta ovat vähän enemmän minulle kuin puuta ja metallia.

#4 kirjoitettu 29.03.2007 10:48

Myin viime kesänä kontrani pois jolla olin
soittanut vuodet 1985-1998. Ei tehnyt tiukkaa.

#5 kirjoitettu 29.03.2007 12:28

En osta soittimia joita en tarvitse.

#6 kirjoitettu 29.03.2007 13:46

En myy ikinä mitään.

#7 kirjoitettu 29.03.2007 13:56

Olen onnellinen, jos silloin tällöin on vara ostaa jotain. Niin en sitä helpolla lähde myymään. Ennemmin esim. kitaroissa harrastuspohjalta koitan rakennella siitä paremman tai ainakin siistimpi kuntoisen.

#8 kirjoitettu 29.03.2007 17:51

yks ibanezin romu on nurkassa, josta voin luopua. Mitään muuta en sit myykään/myisikään....enää....ikinä...koskaan...milloikaan...sössönsössön..

#9 kirjoitettu 29.03.2007 18:48

Riippuu sen soittime ainutlaatuisuuden asteesta eli onko se kuollut sarjatuotantotyökalu vai ainoa lajiaan maailmassa. Sarjatuotantoki voi olla epämääräisesti persoonallista jos se on huonoo sarjatuotantoo. Sit joihinki kyl tulee tunnearvoa esim. siitä mis tilanteessa se on ostettu tms.

odkid muokkasi viestiä 18:48 29.03.2007

En muista myyneeni ku yhen efektilaitteen.

#10 kirjoitettu 29.03.2007 19:10

Ainoa "soitin" tietokoneen lisäksi on sellainen kolmen napin Lego-valo/ääni hommeli joka säksättää ja vilkuttaa valoa. Ajattelin että sitä voisi ehkä koettaa cricuit bendata. En ole varma koska sillä on tunnearvoa. Kiusasin sillä aina pikkusiskoa joka inhosi sen "säksäksäksäk-tilutilutilu-whhhhhhoo-oo--ooo--oosssssshhh!" ääniä.

#11 kirjoitettu 29.03.2007 21:00

Effekt kirjoitti:
En osta soittimia joita en tarvitse.


Entä jos tilanne muuttuu? Joku hyvinkin tarpeellinen voi muuttua tarpeettomaksi.

Tietysti jos tilanteesi ei muutu, mutta sellaisen ennusteen tekeminen on aika rohkeaa pitkällä tähtäimellä. Toisaalta voisi olla aika tylsääkin jos sen saisikin toteutumaan.

#12 kirjoitettu 29.03.2007 21:15

Elektrojänis kirjoitti:
Entä jos tilanne muuttuu? Joku hyvinkin tarpeellinen voi muuttua tarpeettomaksi.

Tietysti jos tilanteesi ei muutu, mutta sellaisen ennusteen tekeminen on aika rohkeaa pitkällä tähtäimellä. Toisaalta voisi olla aika tylsääkin jos sen saisikin toteutumaan.


Omistan tenoripasuunan, bassopasuunan, venttiilipasuunan ja pianon. Jokainen niistä on tarpellinen ja tulen taatusti säilyttämään ne, vaikka ostaisinkin uusia soittimia.

Effekt korjasi 21:18 29.03.2007

#13 kirjoitettu 29.03.2007 22:06

En vaan kykene myymään. Kaikki liian rakkaita...

#14 kirjoitettu 29.03.2007 22:34

Kerran on lähtenyt uutena hankkimani Les Paul maailmalle..
Muutaman vuoden jälkeen hieman salapoliisityötä ja takaisin osto (hinnalla millä hyvänsä).
Heh, nyt se seisoo omassa kotelossaan noin metrin päässä sängystä.
Enkä myy enää!

#15 kirjoitettu 29.03.2007 22:44

christoart kirjoitti:
Tuli vain mieleen kun katselen noita nurkkiin kertyviä romuja.. Välillä ajattelee, että joo tuota kitaraa en ole soittanut pariin vuoteen, pitäisköhän myydä pois.. Sitten tulee huono omatunto, että ei saa syrjiä tuota, onhan se kuitenkin inhimillinen kitara ja meillä on yhteinen menneisyytemme, eihän sitä voi myydä. Ja nurkat pikku hiljaa täyttyvät. Miten suhtaudutte soittimiinne, ovatko ne vain esineitä, joista on helppo luopua, jos esimerkiksi rahantarve yllättää?


En osaa luopua mistään. Vieläkin pidän vanhaa C64:ni pölyä keräämässä. Sama juttu Akain hardissamplerilla ja parilla synalla. Sekä vanhalla macilla. Niillä on yksinkertaisesti liikaa tunnearvoa, että tulisin koskaan luopumaan niistä. Vien ne hautaan mukanani.

#16 kirjoitettu 29.03.2007 22:49

Myin pari vuotta sitten surullisenkuuluisan Zoom 606:n 60 eurolla. Maksoin uutena kait sataneljäkymppiä. Sain mielestäni hyvät rahat eikä kaupan jälkeen kaduttanut, koska mielestäni olin lopettanut kitaransoiton ja siirtynyt bassoon. Nyt huvittaisi useinkin kotosalla räimiä yksinään sähkiksellä, vaikka soitankin edelleen bassoa. Minkäänlaista toimivaa kitaravahvaria en omista, treenikämpällä lepäilee yksi halvaantunut Yamaha odottelemassa parempia aikoja. Eihän se 606 häävinen peli ollut, mutta nyt sitä on ikävä, koska olishan siitä saanut säröt ja siinä oli kuulokeliitäntä. Hyvin ajaisi asiansa kotona.

Eli vahingosta viisastuu, en taatusti myy enää ikinä yhtään mitään. Kaikkea voi kuitenkin johonkin käyttää.

PwrTorch muokkasi viestiä 22:51 29.03.2007

#17 kirjoitettu 29.03.2007 23:52

Ensimmäistä kitaraani en myy! Se on kaiken alku ja erityisen rakas. Sillä on tunnearvoa niin paljon etten sitä halua myydä. Toisekseen ei siitä paljoakaan kukkaro pullistuis.

#18 kirjoitettu 30.03.2007 07:14

Jos saan hyvän hinnan, niin hyvillä mielin jos huonon, niin en myy laisinkaan.

#19 kirjoitettu 30.03.2007 15:25

Olen myynyt ensimmäisen sähkikseni (Rocky) ja toisen sähkiksen (Jackson). Jacksonin korvasin Carvinilla, joka ei ollutkaan oikein metal. Että siksi vähän harmitti jälkikäteen se Jacksonin myynti. Nyt ei enää harmita kun on Ibanez. Myöskin myin aikanaan kaverille Marshallin Valvestate 8080:sen ja korvasin sen Zoomin 3030-lattiamultiefectillä. Harmitti kun karu totuus Zoomin sointivaroista valkeni. Korvasin sen Zoomin sitten Rath-Ampin Retro 80:sellä ja J-Stationilla. Ei nekään ole niin hyviä kuin se Marsu, mutta niillä mentiin monta vuotta. Nyt on putkinuppi ja 412 kaappi eli ei harmita. Rath Amp on ehkä kaupan.
Eniten kuitenkin harmittaa myymäni Casio-kosketinsoitin. Sen soundit oli silleen hyvällä tavalla huonot, retrot - if you will. Mutta eihän sitä silloin tajunnut.

#20 kirjoitettu 31.03.2007 18:51

BrZ kirjoitti:
Ensimmäisen kitarani myin kaverilleni vuonna 2000 - 2001 ja sitä en kaipaa, kun se oli kaikin puolin kulahtanut, eikä soinut enää kovinkaan hyvin.
Viimevuoden lopussa myin yhden jacksoneistani ja ainoan ltd:ni pois ja pakkoa sanoa että kyseistä jacksonia kyllä kaipailen silloin tällöin.
Pakko sitä on varmaan pian uusi keppi tilata, kun on 4 ständiä ja 2 kitaraa.


Ei kitaraa pidä ylimääräisen ständin takia ostaa! Se pitää ostaa jos sitä tarvii. Turha niiden määrällä on leveillä.

#21 kirjoitettu 01.04.2007 12:50

Kaduttaa vieläkin että n. 6 kk sitten myin BassStationini pois. Vaikka kyseessä ei ollut ominaisuuksiltaan mitenkään mullistava vehje, tuli siihen tykästyttyä muita synia vahvemmin. Vähän lohduttaa se fakta, että bassokone pääsi sentään hyvään kotiin eräälle mikseriläiselle.

#22 kirjoitettu 01.04.2007 14:14

Eka kitara meni vaihdossa, ei tullut ikävä. oli se niin paska epeli vaan. Nykyistä kitaraani en myy, kun kerran sain 670e:llä aivan älyttömän tasokkaan yksilön. Kaupassa ei tarvinnu kauaa miettiä.

Behringerin multieffa tuli kans myytyä, parikymppiä alta myyntihinnan, eikä kaduta paskaakaan. Ostin tuossa vuodenvaihteella viidelläkympillä Digitechin ikivanhan multiefektin kitaraopettajaltani, ja siitä lähtee mielettömästi parempi särö.

Eli nykyisiä kamojani en myy. Mutta jos saan parempaa tilalle, niin harvoin jään haikailemaan vanhan perään.

#23 kirjoitettu 02.04.2007 13:32

Enemmänkin kaduttaa se ostos.

Jos pois myydään, tavara on joko turha tai sitte poteen jonkinlaista rahanpuutetta

#24 kirjoitettu 02.04.2007 14:04

Riippuu ihan kyseisestä soittimesta ja siihen muodostuneesta tunnesiteestä.

Ensimmäiset soittimeni myin ihan hyvällä omatunnolla eteenpäin, nykyisistä en haluasi luopua.