"Silloin meinasin kuolla"

Kirjoittaja	"Silloin meinasin kuolla"
DJ Psyche	#1 kirjoitettu 18.03.2007 17:23 Niin eli jos teillä on kokemuksia joita muistatte missä olitte lähellä kuolemaa niin kertokaa täällä itselläni on elämässä ollut jo 3 hengenvaarallista hetkeä Ensimmäistä en muista, se tapahtui joskus 3 vuotiaana, isä kertoi että hän oli pesemässä autoa ja minä olin hänen seurassaan, ja sitten meidän aita aukesi mistä pääsi autotielle, ja minä aloin juoksemaan täyttä vauhtia tietä päin, ja isä näki miten oikealta puolelta iso kuorma-auto nopeaa vauhtia, ja minä vain jatkoin juoksemista ja se sitten osui niin hyvin että ehdin juuri rekan alta pois kun rekka ajoi ohitse, taisi olla joku 30cm ero minun ja rekan välillä silminnäkijöiden perusteluilla Mietityttää se että oli hyvä tuuri koska jos olisin alkanut juoksemaan sitä autotietä päin sekunttiakin myöhemmin niin olisin jo kuollut Toinen oli se kun olin joskus 4 vuotiaana isoisän luona virossa, ja hänen lempiharrastus oli mehiläisten kasvatus, ja kerran pääsin isoisän takapihalle horhoilemaan ja sitten menin niitten mehiläismökkien luo ja aloin potkimaan niitä (en tiedä miksi ) ja sitten koko mehiläisparvi hyökkäsi minun kimppuun ja en muista muuta kuin sen että äitini tuli sieltä marjapuskien välistä ottamaan minut syliin ja viemään sairaalaan Kolmas oli kyllä ehkä pahin, siinä on vähän hupaisampi tarina joka tapahtui minun ollessani jotain 6 tai 7 vuotias. Minä ja isoveljeni saimme lahjaksi erään Age of Empires pelin ja tykkäsimme siitä kovasti, ja kun kerran isoveljellä oli kaveri kylässä, niin he pelasivat sitä, ja minä häiritsin heitä painamalla kokoajan Esc- nappia, ja lopulta isoveli heitti minut huoneesta ulos ja piti ovea kiinni, ja se ovi oli sellainen että siinä oli alapuoli puuta ja yläpuoli lasia, ja mitä otin vauhtia koko ajan ja juoksin kädet edellä aina sitä lasia päin koska halusin saada oven auki, ja parin yrityksen jälkeen lasi meni rikki ja oikeaaseen käsivarteeni tuli tosi iso haava, ja isoveli ei sitten osannut edes ambulanssia kutsua ja oli vain paniikissa ja pakotti minua menemään vessaan huuhtelemaan haavaa, ja äitikään ei ollut kotona, mutta onneksi äiti sitten tuli kotiin 5 min päästä jä juoksin näyttämään haavaa, ja sitten hän kutsui heti ambulanssin paikalle, sitten myöhemmin kun pääsin jo tulemaan sairaalasta niin sain kuulla että jos haava olisi ollut 2 millimetriä syvempi niin se olisi osunut pääsuoneen ja sitten olisin heti vuotanut kuiviin. Niin ja vähän sen jälkeen kun sain haavan käteeni niin koko talo oli täynnä verta koska minä vain juoksin siellä ympäriinsä Niin ja silloin kun löin lasin rikki niin isoveli sai pienen haavan vasemman silmän yläpuolelle ja hänen kaverinsa päälakeen tuli pieni viilto, melkoinen kamikaze
^	Vastaa Lainaa

dbgirl 4818 viestiä	#2 kirjoitettu 18.03.2007 17:31 Joskus 3-vuotiaana olin sellainen että en osannut liikkua muuten kuin juoksemalla, käveleminen ei tullu kuuloonkaan. Juoksin isää pakoon sähkövoimalinja-aitaukseen (tai mikä onkaan, sellanen joka on ympäröity rauta-aidalla ja siellä on voltteja vaikka kuinka monelle jakaa) ja pääsin kiipeämällä aidan ylitse ja lähdin tutkiskeleen paikkoja. Meinasin saada siellä 30 000 woltin tukankäristyksen ilman että parturille olis tarvinnu maksaa Ja sit tietenki on paljon näitä et pompitaan tien yli ja meinaa jäädä auton alle. Hyvin järkevää onkin tehdä niin todella vilkkaalla 4-kaistaisella tiellä... dbgirl muokkasi viestiä 17:31 18.03.2007
^	Vastaa Lainaa
trikrank 1120 viestiä	#3 kirjoitettu 18.03.2007 18:04 Taisi olla 18 -vuotiaana kun asuin vielä noin 16km lähimmästä kaupungista. Tuli vietettyä railakas baari-ilta, jonka jälkeen viimeiseen bussiin yrittäessäni en löytänytkään bussikorttiani mistään. Käteistäkään ei enää ollut. Päätin sitten kännisissä uhoissani että "kyllähän tosimies aina parit hassut kilometrit kävelee". Oli siis talvi, kymmenen ja rapiat pakkasta, minulla kevyt vaatetus päällä. Lähdin sitten kävelemään kotia kohti, ja pääsinkin melko lähelle. Loppuvaiheessa iski tajuton jano, jonka yritin sammuttaa eräästä lammesta, vaan en saanut hakattua jäätä rikki nyrkeilläni. Söin sitten lunta. Tämän jälkeen iski aivan tajuton väsymys. Kaaduin maahan, kävelytielle, ja mietin mielessäni ettei varmaan haittaa jos tässä "ihan hetkisen lepään". Heräsin aamulla sängystäni, enkä tiennyt miten olin päässyt kotiani. Myöhemmin selvisi että erään kaverini äiti oli minut bongannut makoilemasta aamuvarhain töihin matkatessaan. Hän sitten toimitti minut kotiin. Hävetti aivan helvetisti, mutta kukkia oli vietävä. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta kun kukaan joutuu henkeäni pelastamaan.
^	Vastaa Lainaa
JM 18460 viestiä	#4 kirjoitettu 18.03.2007 19:18 Diabeteksen diagnosointi pääsi venymään niin pitkälle, että muutaman viinkon päässä hengenlähtö. Ja tulihan siinä vähän rasitusta elimille, joita nyk. elämäntapani ei myöskään helli, joten kyllähän se kokoajan on "lähellä" siinä mielessä, ettei äkillisesti, vaan niin, että sairastelee ja voi tulla sokeaksi, verenkirertohäiriöitä jne. Sitten olin se, kun minua koulussa kiusannut jengi tökkäsi minut liikkuvan auton eteen pulkassa 2. luokalla. Auto ehti jarruttaa vähän ja tie oli niin jäinen, että pulkka ei jäänyt auton alle, vaan auti tökkäsi pulkkaa eteenpäin ja pysähtyi. Sitten oli, kun oltiin ukin kanssa tekemässä metsähommia ja iso mänty kaatui päälleni. paikalla oli lunta yli 1,5m eli päätäni korkeammalle eli sain pienen kolauksen ja painuin lumen alle puu selän päällä. kaksi viimeistä oliaika vaarallisia tilanteita, mutta molemmat tapahtui niin pienenä.. Auton alle työntyminen pelotti eniten, kun ne poijjat teki sen. Puun alle jäämisestä mustelmalla selviäminen oli jälkeenpäin ajatellen todellinen ihme, muttase ei silloin tuntunurt miltään. Puu vain tuli kohti ja kaivauduin lumeen ja sitten tuntui isku olkapääjän ja kohta ukin kädet jo vetikin minut hangesta pois ja sitten metsuroitiin lisää. Ei sitä silloin oikein tajunnut, että siinä oli vammautuminen todella lähellä ellei jopa todennäköisempää kuin vammoitta selviäminen. onneksi en kertonut kenellekkään, mummo ja äiti olisivat suuttuneet ukille. En muista kumman virhe se oli - eli olinko itse mennyt sahattavan puun väärälle puolen vaiko ukki ollut huolimaton. Muistan vain, kun painava puu laskeutui selän päälle ja olin hangen sisällä. Nooh, ei mitään kovin pahoja mulla. joskin tuo terveydentila osoittaa nykyään sen, että kovin pitkät eivät ole eliniänennusteet. Miten vaan.
^	Vastaa Lainaa
SleeperXxX 1024 viestiä	#5 kirjoitettu 18.03.2007 21:26 Ei heikko hermoisille. The number one: Noin 7-vuotiaana juoksin tien yli, auto tuli. PLÄTS !!! PAM !!! ja SWIRLLLL !!! Eli yli mentiin, kallosta halkesi puolet irti, aivot valui päästä ulos, sisälmykset pitkin teitä ja niin edelleen. Kuolema raapi persettä. Mutta siitä selvittiin ja lääkäritkin olivat aivan ihmeissään että tuosta yleensä selvisi hengissä ja kaikenlisäksi palautui vielä ihan normaaliksi... siis että kaikki toimii niinkun pitääkin. Äh... olinkin kuusivuotias... etsin nimittäin juuri lehtileikkeen tapahtumasta. Lehtileikkeessä lukee: Kuusivuotias loukkaantui vakavasti Ylihärmässä Kuusivuotias poika loukkaantui vakavasti jäätyään auton alle Ylihärmän Rannanjärvellä perjantaina illansuussa. Kolmen pojan kanssa maantiellä leikkimässä ollut pikkupoika lähti ylittämään tietä eikä huomannut henkilöautoa. Poika kiidätettiin EteläPohjanmaan keskussairaalaan. Päähän ja vartaloon loukkaantuneen tila on poliisin mukaan kriittinen. The number two: Liukastuin laiturilta, lensin veteen... en osannut uida. Valuin pohjaan. Ajattelin mielessäni että tässä se sitten oli ja luovutin. Tuli rauhallinen olo ja kuulin vain veden huminaa. Yhtäkkiä aloin vispata jaloillani minkä pystyin ja yhtäkkiä opinkin uimaan. Uin takaisin pinnalle ja sen jälkeen osasin uida. The number three: Hyppäsin saunan katolta mutapohjaiseen järveen jalat edellä. Jalat upposi mutaan polviin asti ja olin kokonaan veden alla, ja kun yritin kiskoa jalkojani ylös mudasta niin muta vain imaisi jalat takaisin. Mutta sain sitten kovalla yrityksellä jalkani lopulta irti ja pääsin pinnalle. The number four: Kissani käveli tiellä ja huomasin auton tulevan kohti kissaa lujaa hidastamatta. Lähdin juoksemaan täysiä tielle ja sieppasin kissan kainaloon ja hyppäsin ojaan kissan kanssa. Auto miltei hipoi jalkojani. The number five: Mulla oli ennen paha astma, ja eräänä iltana mun hengitys lakkasi ihan yhtäkkiä täysin. En saanut vedettyä happea ja olin ihan varma että nyt lähti henki, mutta äitini vei mut sairaalaan hoitoon ja jäin sinne tiputukseen. Selvisin. The number six: Ajoin kaverin kanssa talvella liukkailla, yhtäkkiä matkalla alkoikin auto puskea suoraa puuta kohti, yritin kääntää autoa mutta mikään ei auttanut, katsoin kaveria ja sanoin että nyt muuten tuloo kolari... PAM!!! Puu meni konehuoneen läpi ja kojelauta paukahti keskeltä kahtia. Kun sain kaverin hereille, näin lähestyvät autonvalot ja lähdin juoksemaan tielle, auto pysähtyi, kääntyi ja pakeni paikalta. Sinänsä kyllä ymmärrän tuon reaktion koska mulla oli koko naama ihan veressä, niin sielä oli ilmeisesti ratintakana joku hermoheikko henkilö. Sitten kaivoin autonromusta kännykkäni ja soitin äitin hakemaan. Äitee vei meirät sairaalaan ja ei sitten ollut onneksi mitään muuta tullut kun meikäläiseltä oli vaan murtunut nenä. Säikähdin kyllä että kaverilla olisi tullut jokin vaurio päähän, kun se puhui ihan sekoja... mutta se oli vaan jonkin näköinen aivo tärähdys onneksi. The number seven: Ajoimme kavereiden kanssa tieltä ja muistan kuinka lasit paukahteli ja hakkasin päätä kattoon. Sitten tuli pimeys. Kuului huutoa. Näkö palautui ja näin kun siskoni kontti verissään pellolla ja kuski roikkui tajuttomana turvavöistä väärinpäin. (auto siis oli katollaan) Juoksin autosta pihalle ja menin pitämään siskosta huolta ja huikkasin kahdelle muulle pojalle että menee katsomaan kuskia. Hetkenpäästä pojat tuli pummimaan tupakkaa ja sanoivat kävelevänsä kotiin ja lähtivät kävelemään. Ajattelin että voi paska ne on sekaisin. Sitten käsittääkseni ambulanssikuskit oli napannu pojat jostain kyytiin ja ambulanssi tuli paikalle... siskolle pistettiin niskatuki ja vietiin paareilla autoon. Mä sanoin niille vaan et ei mun mikään oo. Sitten sairaalassa lääkäri tutki mun päätä kun valitin kipua ja sanoi ettei täälä mitään ole. Sitten mentiin kattomaan mun siskoa kun saatiin tietää että se on hengissä. Sitten sielä multa alkoi itseltäkin tiristä verta päästä. Koittelin päätä ja sehän oli ihan täynnä lasin siruja, ei tajua miksei se lääkäri muka sieltä mitään löytäny. Ite selvisin vaan noilla lasinsiruilla, siskolta meni niskat ja sille tehtiin sitten vielä hoitovirhekkin ja myöhemmin tuumattiin että jos se olis kerrankin kaatunu niin siltä olis lähteny välittömästi henki. Mut siinä kolaris oli vähän kaikilla mukana olleille semmonen lähdönpaikka lähellä. Mut hyvin selvittiin ja siskokin on suht. kunnos jo. Huh huh... on noita lisääkin paljon, ei vaan jaksa kirjottaa just nyt enempää... SleeperXxX muokkasi viestiä 21:27 18.03.2007 SleeperXxX muokkasi viestiä 01:35 19.03.2007 Josko tätä vähän jatkaisi kun tässä ollaan... eli... The number eight: Ajoin pienempänä motocrossia ja tuli sitten vastaan helv* korkea hyppyri, jostain idioottimaisesta syystä päästin krossin kaasun pohjaan ja kuinka ollakkaan krossi lensi, poika lensi... sitten putosin maahan selälleni ja näin kun krossi lensi voltilla meikäläistä kohti ja "TUFF!!!" suoraa meikäläistä mahaan. Siinäkin oli sinänsä lähellä kun ajattelee että jos se krossi olisi tipahtanut renkaat edellä ja hieman ylemmäs, niin sehän olisi sutaissut meikäläiseltä kylkiluut säpäleiksi... ja sitä ei tiedä kuinka pahasti olisi käynyt. The number nine: Kersana tykkäsin leikkiä sähköllä ja pitihän mun sitten mennä ja ruuvata pistorasia seinästä auki. No onneksi en sitten sormiani sinne tökännyt, vaan pidin piuhaa kädessä ja pistin sen piuhan toisen pään sinne rasiaan. Ja voi hel* mitkä tärskyt sieltä tuli. Onneksi tärskyn voima paukautti meikäläisen seljälleen ja piuha irtosi rasiasta. The number ten: Hmm... kaippa tämäkin lasketaan... kerran ukkosella löi salma ihan viereen. Sillä oli joksenkin samanlainen vaikutus kun tuolla pistorasia hommalla, paitsi en lentänyt mihkään mutta henki salpaantui ja kroppa veti kramppiin ja sydän takoi miljoonaa. Voin sanoa että pelkään ukkosta. No joo, kymppiin on hyvä lopettaa. Tai sitten ei... Heräs tuossa äitini kanssa keskustelu aiheesta että kuinka usein meikäläinen on sitä kuolemaa ollut arpomassa. Niin löytyihän sieltä vaikka mitä lisää. Näitä en kyllä kaikkia itse edes muistanut... The number eleven: Kersana tuota edellistä laiturilta liukastumis jupakkaa oli tapahtunut vastaavanlainen tilanne kun olin leinninyt laiturilla ja mulle oli huudettu monesti kauempaa että katto nyt sitten ettet putoa järveen... sitten kun oli silmä välttänyt niin enkähän mä ollu sielä järvessä ja mulla oli kuulemma semmoset vaatteet päällä että niihin jäi ilmaa ja ne nosti mut siihen pinnalle niin että semmonen vaatekupla näkyi siinä vedenpäällä. Sitten väki huomas meikäläisen kellumas sielä ja paappa oli juossu ja kiskonu mut sieltä vedestä pois. The number twelve: Piti kersana leikkiä Harley-Davidson myymälän yläkerrassa ja sielä oli hissikuilu jonka pohjalla oli sementtilattia. No tottakai meikä onnistui sitten siinä juoksennellessaan hyppäämään sinne hissikuiluun pääedellä. Poika mätkähti sementtilattiaan, mutta siitäkin selvittiin vaan sillä kun äiti nyppi pinseteillä kiviä mun kropasta. The number thirteen: Mä en oikeen tajua mikä tämä juttu on, mut mulla on ollu kersana kuulemma joku tauti että mun maha oli avattu ja sitten mun suolet roikkui ulkona jatkuvasti... kuulemma oli niin pidemmän aikaa. Äiti joutui kuulemma aina laittaa ne suolet takaisin mun mahaan kun ne pursus pihalle. Niissä oli vissiin jokin tukos ja siksi niitä piti roikuttaa ulkona. Mut äiree kyl sano et ei mulla siinä kuolema ollu lähellä kun se osas hoitaa mua niin hyvin... mutta mielestäni kuitenkin mainitsemisen arvoinen juttu. The number fourteen: (Se mistä kaikki alkoi) Eli kun synnyin niin synnyin kuulemma napanuora kaulan ympärillä... ja oli se kuolema lähellä jo silloin kun vasta olin tulossa tähän maailmaan. --- nooh nyt ei tuu mieleen enää mitään... toivottavasti.
^	Vastaa Lainaa
Krista 4618 viestiä	#6 kirjoitettu 18.03.2007 21:37 SleeperXxX kirjoitti: -paljon kaikkea- Hmh, pitäsköhän sun ottaa vähän iisimmin ja ennen kaikkee ajaa vähän fiksummin! =/ (mä odotin koko ajan et tuol lopus lukee "tällasia unia mä oon nähny!")
^	Vastaa Lainaa
Free-Soul Soldier of Love 9011 viestiä Luottokäyttäjä	#7 kirjoitettu 18.03.2007 22:12 Parivuotiaana jouduin vatsahuuhteluun, kun olin syönyt tuhkakupillisen tupakantumppeja. Mahtoivat olla hyviä. Siitä parin vuoden päästä, kun opettelin ajamaan pyörällä ilman apurattaita, olin uudesta taidostani niin innostunut että koetin rinkuttaa soittokelloa ja vilkuttaa isälleni samanaikaisesti. Tämä ei tietenkään onnistunut hirveän hyvin, ja pyörän sarvet karkasivat hallinnastani ja kääntyivät poikittain, iskeytyen vatsaani vasten samalla kun lensin sarvien yli. Taju meni kivusta, ja minut kidätettiin sairaalaan, jossa todettiin että haimani on repeytynyt. Vietin seuraavat kaksi viikkoa sairaalassa, joista ensimmäisen viikon nenämahaletkussa. Sinä päivänä kun täytin kahdeksantoista, olin kaikessa rauhassa ajamassa pyörällä pyörätietä pitkin kun auto peruutti päälleni. Kuski ei edes ensin huomannut minua, vaan raahauduin auton alla pyöräni kanssa monta metriä. Ihmeen kaupalla säilyin vain naarmuilla vaikka selkäreppu oli kääntynyt vatsan puolelle ilman että tajusin miten se oli siihen joutunut ja pyörä oli mennyt ihan ruttuun. Lähdin eräänä päivänä autolla kauppaan ollessani vanhempieni luona käymässä, kun yhtäkkiä parikymmenen metrin päässä loikkasi hevonen metsiköstä auton eteen. Mietin vain että jos olisin lähtenyt sekuntia aikaisemmin liikkeelle niin olisi voinut käydä todella huonosti.
^	Vastaa Lainaa
Goatsemencommando 18200 viestiä	#8 kirjoitettu 18.03.2007 22:15 Reilu kuukausi sitten meinasin saada puukosta, mutta en voi varmasti sanoa että olisiko siinä voinut käydä kuolemaa lähellä. Väistin kuin Keanu Reeves konsanaan, kaveria osui takkiin, muttei tullut edes haavaa. Ei ole oikein tullut kuolemaa uhmattua näköjään, kun ei tule ainakaan mitään tuon lisäksi mieleen. Goatsemencommando muokkasi viestiä 22:15 18.03.2007 Tulipas mieleen sittenkin! Sain n. vuosi sitten antibioottikuurin hammassärkyyn, ennen ei ole kuureja ollut. Söin niitä tabuja päivän verran, ja sitten töissä alkoi kurkunpää turpoamaan umpeen. Happi ei oikein kulkenut. Siitä sitten lääkäriin ja vastalääkettä naamariin. Hetken ahisti, sitten olikin taas hyvä meininki. Sain 1päivän sairaslomaakin.
^	Vastaa Lainaa

hapou 21350 viestiä	#9 kirjoitettu 18.03.2007 22:16 Joskus juoksin Punkalaitumen hautausmaan tiellä, ja meinasin jäädä auton alle. Onneksi auton kuljettajana oli pappa eikä mikään saatanan hurjastelija teini jolla on näytettävää.
^	Vastaa Lainaa
Krista 4618 viestiä	#10 kirjoitettu 19.03.2007 00:33 Mä en muista meinanneeni kuolla.. ihanku eläisin liiankin varovaisesi.. No pienenä mulla oli jotain ongelmia ja olin ekat viikkoni muistaakseni (viitaten äipän kertomuksee, ei omaan kokemukseen ) sairaalassa tai ainakin jotenkin vähän välii piti mennä sinne takasin. Mä kyl hämärästi muistan olleeni aurooran sairaalassa missä olinkin aika paljon. Jotain ongelmii tais olla kyl siihe asti ku menin kouluu.. en vaan nyt muista kuinka lähellä kuolemaa olin tuon takia.. Tarhassa tipuin kiipeilytelineeltä ja mursin käden, mutta ei kai siinä kuolema ollu kovin lähelläkää.. paitti jos oisin nyt ihan päälleni tippunu mut tipuin kädelleni.. Äh, mä oon tylsä ku en oo meinannu kuolla.. johtuukohan se siitä että iskä kuoli niin oon varovainen..
^	Vastaa Lainaa
SleeperXxX 1024 viestiä	#11 kirjoitettu 19.03.2007 01:33 Krista kirjoitti: SleeperXxX kirjoitti: -paljon kaikkea- Hmh, pitäsköhän sun ottaa vähän iisimmin ja ennen kaikkee ajaa vähän fiksummin! =/ (mä odotin koko ajan et tuol lopus lukee "tällasia unia mä oon nähny!") Ei kun pitää elää täysillä vielä kun elää ja ton toisen kolarin kuskina en itse ollut vaan toinen kaveri, sillon mulla ei ollu vielä ajokorttia... itse istuin takana. Tuon itse ajamani kolarin jälkeen ei ole enää pahemmin kaasujalkaa pakottanut.
^	Vastaa Lainaa
Barbara Stewart-Baxter 2490 viestiä	#12 kirjoitettu 19.03.2007 01:50 Olimmepa kerran kaverini kanssa leikkimässä läheisillä hiekkakasoilla. Vierin yhden kasan reunaa pitkin ja jos olisin vähän eri tavalla pyörinyt niin minulta olisi mennyt oksa pahasti mahasta läpi. Onneksi menin sopivasti sen ja maan väliin.
^	Vastaa Lainaa
Ted Nugentti II 2422 viestiä	#13 kirjoitettu 19.03.2007 18:44 Ajettiin toiselle puolelle suomea paskalla ford orionilla (1.4l). Pikkusisko juuri ajokortin saanena ratissa. Sitten kaikki 4 ihmistä kävi yhtä aikaa säätämään jotain helvetin tuuletinta ja kattomaan karttaa. Auto käväisi pientareella, vauhtia 60-80 kmh.Nnäin vaan sivusilmällä kun nopeusrajoitusmerkki oli muutaman kymmenen sentin päästä auton oikeasta etukulmasta. Vanhana colin mcrae-pelin guruna sisko korjasi täydellisillä korjausliirroilla auton takaisin tielle.
^	Vastaa Lainaa
Taakka	#14 kirjoitettu 19.03.2007 19:37 En ole tainnut ikinä käydä kovin lähellä kuolemaa, jos ei syntymää lasketa. Keskoisuus, elvyytys kahdesti, ja se, että lääkärit meinasivat ottaa vallan pois hengityskoneesta, kertonevat tarpeeksi. Arpia siitä kyllä jäi, mutta kuten sanonta kuuluu "Arvet kertovat eletytä elämästä." Ai niin, ja viime talvena meinasin Huittisissa jäädä linja-auton alle, mutta onneksi lähettyvillä oli eräs ihminen, joka repäisi - kirjaimellisesti - minut pois sen laiturin läheisyydestä, johon olin luistamassa. On se kivaa, kun linja-autoasemilla ei ole mitään, mistä saisi otteen, jos sattuu käymään vastaavasti. :(
^	Vastaa Lainaa
akhi	#15 kirjoitettu 19.03.2007 23:48 Krhöm.
^	Vastaa Lainaa

akhi	#16 kirjoitettu 20.03.2007 19:04 Bloodhound kirjoitti: akhi kirjoitti: Krhöm. Tuossa oli sen verta vähemmän näitä kertomuksia, että se on nyt lukossa. Näin kävi nakki tällä kertaa. Kiitän kuitenkin huomiosta! Eli tässä jatkuu keskustelu. en olis varmaan edes muistanut koko ketjua wellen itse olisi joskus aloitanut, kunhan halusin muistuttaa foorum haun olemassa olosta. nimimerkillä, joskus itsekkin perustellut olemassa olevia kyselyitä. Onko kukaan koskaan Kuollut? Ja ytuotu sen jälkeen henkiin elvyytyksellä tai vastaavalla?
^	Vastaa Lainaa
Krista 4618 viestiä	#17 kirjoitettu 20.03.2007 19:08 akhi kirjoitti: Bloodhound kirjoitti: akhi kirjoitti: Krhöm. Tuossa oli sen verta vähemmän näitä kertomuksia, että se on nyt lukossa. Näin kävi nakki tällä kertaa. Kiitän kuitenkin huomiosta! Eli tässä jatkuu keskustelu. en olis varmaan edes muistanut koko ketjua wellen itse olisi joskus aloitanut, kunhan halusin muistuttaa foorum haun olemassa olosta. nimimerkillä, joskus itsekkin perustellut olemassa olevia kyselyitä. Onko kukaan koskaan Kuollut? Ja ytuotu sen jälkeen henkiin elvyytyksellä tai vastaavalla? Ai ku karmee kysymys.. =/ Mut ei, en oo tainnu kuolla.. en haluis kokee semmosta! Halusin vaan tuoda esimme järkytykseni että menit tollasta kysymään!
^	Vastaa Lainaa
SaastanenHippi 4225 viestiä	#18 kirjoitettu 20.03.2007 19:34 hmm. Joskus pienenä leikimme isäukon kiväärillä autotallissa ja se pyssy sitten laukesi. Hetken panos kimpoili seinissä, mutta onneksi ei keneenkään se vihulainen osunut. Auto lähti isoveljen ohjauksessa vesiliirtoon ja rekka ajoi sopivasti vastaan. Ei ollut monenkaan metrin päässä kolari silloin. Aika hyvin sitä on oltu koheltamatta. Kerran sammuin lumihankeen ja pääsin piipaa -autolla sairaalaan nukkumaan. SaastanenHippi muokkasi viestiä 19:34 20.03.2007 Niin ja uimataidottomana sitä on tullut koettua kaikenlaista laitureilla ja uimahalleissa.
^	Vastaa Lainaa
Deadful 3813 viestiä	#19 kirjoitettu 20.03.2007 20:43 Joskus kahdeksanvuotiaana olimme tulossa perheen kanssa mummolasta Luumäeltä, muistaakseni hiihtolomalta. Keli oli järkyttävän huono; keli oli nollassa ja lunta tuli niin ettei nenääpidemmälle nähnyt. Jossakin Utin kohdalla sitten automme pyörähti ilmeisesti jarrutuksen jälkeen alamäessä 360* suoraan penkkaan. Vastakkaisella kaistallatuleva auto ei ollut kauhean kaukana ja penkanviereinen metsäkin taisi jäädä n. puolenmetrinpäähän. Ehkä 4-vuotiaana. Olimme jouluna toisessa mummolassani Lappeenrannassa. Pappani oli jäädyttänyt takapihalleen pienelle natiaiselle sopivan luistelu"radan" kun joululahjaksi olin ensimmäiset luistimeni saanut. Jostain kumman syystä olin sitten kiivennyt parimetrisen viereisen halkopinon päälle ja sieltähän tultiin jäihin pääedellä, tai ainakin niin, että pääni kolautin ja sain elämäni ensimmäisen aivotärähdyksen. Myös jos syntymä lasketaan niin siitäkin kait olisin voinut selvitä elämättä hetkeäkään tässä maailmassa, kun olin niin vallan perkeleesti pyörinyt äidin masussa ja olin jalat edellä tulossa ulos ja vissiin napanuorakin olisi ollut kaulanympärillä, että pakko oli leikata ulos. Eipä nämä nyt oikeastaan ole pahojakaan, kun vertaa aiempiin kokemuksiin, mutta kai siinä on riipperiä jossain määrin uhmattu.
^	Vastaa Lainaa
Taakka	#20 kirjoitettu 20.03.2007 22:05 akhi kirjoitti: akhi kirjoitti: Onko kukaan koskaan Kuollut? Ja ytuotu sen jälkeen henkiin elvyytyksellä tai vastaavalla? Minäminä! Syntyessäni keskosena ja minut elvyytettiin kahdesti, lääkärit olivat 99% varmoja siitä, että olen mennyttä. Joskus vanhempani tulivat kauhealla kiireellä katsomaan minua TAYS'iin, kun sieltä oltiin soitettu, etten voi selvitä, ja jos vanhemmat haluavat nähdä minut, heidän on tultava paikalle nopeasti. Jotta matka ei suinkaan olisi sujunut ongelmitta, matkan varrelle sattui ratsia. Poliisit olivat kuulemma vain heilauttaneet kättä, että "anna mennä vaan, ei tartte pysähtyä." Kuulostaa karulta, mutta totta se on, todisteena lukuisat arvet kehossani, niistä yhtäkään en ole itse tehnyt, kaikki ovat hengityskoneessa vietetyn ajan jäljiltä. Taakka paranteli tekstin luettavuutta 22:05 20.03.2007
^	Vastaa Lainaa
iskujuuri 4869 viestiä	#21 kirjoitettu 21.03.2007 00:35 Syntyessäni minulla oli napanuora kuulemma...oliko se nyt viisi vai kolme kertaa kaulan ympärillä. Muuten mä olenkin sitten kattonu vähä eteeni ettei tu mitään vahinkoja...
^	Vastaa Lainaa
sipulipekka 1367 viestiä	#22 kirjoitettu 21.03.2007 13:34 Krista kirjoitti: Mä en muista meinanneeni kuolla.. ihanku eläisin liiankin varovaisesi.. Mullakin taitaa olla näin. Multa ei oo edes murtunu mikään luu koskaan. Ja sillonkin, kun varovaisuudesta ei ole ollut tietoakaan, ei meikäläiselle ole käynyt mitään vakavaa. Iha jees tuuri.
^	Vastaa Lainaa

JM 18460 viestiä	#23 kirjoitettu 21.03.2007 13:54 Zen Attitude kirjoitti: Iha jees tuuri. Niin muuten, kummalla on parempi tuuri, sellaisella, joka ei koskaan edes joudu mihinkään onnettomuuksiin tai tiukkoihin paikkoihin, vaan sellaisella, joka joutuu niihin joka toinen päivä, mutta sleviää aina kaikkia todennäköisyyksiäja odotuksia paremmin?
^	Vastaa Lainaa
pallomember 258 viestiä	#24 kirjoitettu 21.03.2007 13:58 Joskus alle kouluikäisenä olin lähdössä pihastamme polkupyörällä rälläämään, samassa naapuristamme (bout 100m päästä) kuului pienoiskiväärin laukaus ja samalla sekunnin kymmenyksellä pyöräni etukumi repesi rikki. Jostain syystä silloin taaperona en edes tajunnut potentiaalista vammautumista. Armeijassa kouluttajamme otti tulta perseelle kun kannoin nestekaasusäiliötä palava tupakka suussa. Oli kuulemma paska tankki ja hieman vuotikin. Ei se mitään. Seuraava nyt ei aiheuttanut välitöntä kuolemanvaaraa, mutta joskus hyppäsin suurehkon kaasutankkerin päältä keskelle ruusupusikkoa tajuamatta mitä pensaiden seassa olisi. Silloiseen pukeutumiseeni kuului vielä lökäpöksyt ja puskien seassa törröttävä erittäin terävä lepänkanto sujahti lahkeeseeni. Ensimmäinen kommentti oli "oho"
^	Vastaa Lainaa
Taakka	#25 kirjoitettu 21.03.2007 14:11 JM kirjoitti: Zen Attitude kirjoitti: Iha jees tuuri. Niin muuten, kummalla on parempi tuuri, sellaisella, joka ei koskaan edes joudu mihinkään onnettomuuksiin tai tiukkoihin paikkoihin, vaan sellaisella, joka joutuu niihin joka toinen päivä, mutta sleviää aina kaikkia todennäköisyyksiäja odotuksia paremmin? Väittäisin, että jälkimmäinen omaa paremman tuurin. Ihan vain siksi, että ensimmäisessä tapauksessa ei satu mitään, mistä pitäisi selviytyä. Eihän mitään voi sattua, jos vain istuskelee kotona tuijottamassa töllöä. (Ei tässä nyt ihan noin jyrkästi taidettu asiaa tarkoittaa, mutta pointti on se, että kyllä sillä, jolle sattuu jotakin, on parempi tuuri.)
^	Vastaa Lainaa
Taakka	#26 kirjoitettu 21.03.2007 14:15 pallomember kirjoitti: Joskus alle kouluikäisenä olin lähdössä pihastamme polkupyörällä rälläämään, samassa naapuristamme (bout 100m päästä) kuului pienoiskiväärin laukaus ja samalla sekunnin kymmenyksellä pyöräni etukumi repesi rikki. Onneksi ei sattunut mitään. On se kiva, kun ihmiset eivät ajattele, mitä tekevät, kun heillä on käsissään jotakin, mikä saattaa tappaa hyvinkin nopeasti, tai loukata hyvinkin verisesti. Mitä seuraavaksi? Joku jysäyttää tykinkuulan ikkunasta? "Oho.. tuollainen lensi metrin päästä. No, onneksi ei osunut." Ei kai sentään.
^	Vastaa Lainaa
jmm	#27 kirjoitettu 25.03.2007 01:07 Ajoin autollani yli sataaviittääkymppiä ohuella hiekkatiellä humalassa ja huomasin metsän lähenevän. Sitten muistin Enskan sanat ja hiljensin ja jäin henkiin
^	Vastaa Lainaa
Electrical Shaman	#28 kirjoitettu 25.03.2007 13:29 Vähän erilainen vastaus, mut kumminkin... Lähellä kuolemaa ollaan oltu... Monellakin tavalla! Järkyttävin kokemus on ollut aina, kun on joutunut kavereitaan auttaan tilanteessa, kun he kertovat että huomenna lähtee henki... Ei ole vielä kertaakan se henki lähtenyt niiltä, koska olen aina saanut nämä ylipuhuttua jäämään, mutta noi on aina todella rankkoja tilanteita... Sitten... Omaa kokemusta... No ainakin tiedän, että olen joskus edellisessä elämässäni kuollut oman vaimoni takia... Oikeastaan oma vaimo päätti murhata mut... Sitten on tullut omissa dexmi matkoissa koettua kaikenlaista joka on tuntunut kuolemalta... Esim kokemukset tunnelissa ja tämän tunnelin päässä nähnyt jeesuksen yms... Mutta joo onhan kuolema jo nähty ja koettu läheltä...
^	Vastaa Lainaa
CinnamonishAngelieh	#29 kirjoitettu 28.03.2007 17:40 Meinasin kuolla syömishäiriööni.
^	Vastaa Lainaa

makes69 1587 viestiä	#30 kirjoitettu 31.03.2007 07:15 Mopolla kaaduin polviaukesi siitä erittäin paha verenmyrkytys 86 sairaalassa tovi... Autokolari 87 todella paha...halvaantuminen oli erittäin lähellä ja toipuminen kesti jonkin aikaa, tunnottomuutta selässä oli vuosia vieläkin niskaa särkee ja puutuu paikat...samana päivänä yksi ns. kaveri meinasi ampua minut..oli muuten mieleenjäävä päivä ja vuosi. 240 V sähköjohdon piikasin poikki 1998... Päähän tippui mineriitti levy 1998 3mesta metristä otsaluu murtui venttinäkyy vieläkin meinas niskat taittuu aivotärähdyksellä selvisin. Kun tekee tapahtuu.... Lisään vielä tähän sellaisen jutun tehtiin omatekoinen suustaladattava tykki ei iso pieni mutta pippurinen sillä pystyi ampumaan kakkosnelosen läpi itse tehtiin räjähdysaine sekoittamalla muutamaa juttua. Ladattiin kuten sanottu tykin suusta hakattiin tiukempaan räjähdettä...laitettiin kuula..hakattiin pumpulia tiukempaan ja silloin räjähti minulla oli tykki pöydällä kahdenkäden välissä kaveri hakkasi latausta naulankannalla kuula lähti ja vei kaveriltani keskisormenpään luu vaan törrötti ja peukalosta nahkat...hitto tän olin jo unohtanut....kuula upposi rapattuun betoni kattoon.... makes69 muokkasi viestiä 09:19 31.03.2007
^	Vastaa Lainaa
grazyguitarist	#31 kirjoitettu 31.03.2007 09:00 No ei niitä paljoa ole... Mieleenpainuvin oli kun minun mökiltä oltiin soittokavereiden kanssa tulossa.Tultiin sitten jollekkin isomalle tielle ja nähtiinpä yks liftari.Tuli ensimmäiseksi mieleen että otetaan kyytiin kun kellokin oli siinä 02:00 yöllä.Hidastan vauhtia mutta kun tullaan lähemmmäs niin vaistomaisesti käännyin ja lisäsin vauhtia ja perältä kuului aika kova pamaus.No ajettiin toisen kaverin pihalle siinä klo 6:00 aamulla ja kun tulin ulos autosta oli takana(hinauskoukussa) moottorisahanketju ja 2 sormea.Jos se "mukava" liftari olisi sillä moottorisahan ketjulla saanut lyötyä naamaan niin olisi ollut leikki kaukana.Sitten vaan poliisin juttusille eikä mennyt kuin pari päivää oli sairaallaan mennyt mies jolta oli puuttunut 2 sormea ja saatiinhan se sitten kiinni.
^	Vastaa Lainaa
Krista 4618 viestiä	#32 kirjoitettu 31.03.2007 11:43 grazyguitarist kirjoitti: No ei niitä paljoa ole... Mieleenpainuvin oli kun minun mökiltä oltiin soittokavereiden kanssa tulossa.Tultiin sitten jollekkin isomalle tielle ja nähtiinpä yks liftari.Tuli ensimmäiseksi mieleen että otetaan kyytiin kun kellokin oli siinä 02:00 yöllä.Hidastan vauhtia mutta kun tullaan lähemmmäs niin vaistomaisesti käännyin ja lisäsin vauhtia ja perältä kuului aika kova pamaus.No ajettiin toisen kaverin pihalle siinä klo 6:00 aamulla ja kun tulin ulos autosta oli takana(hinauskoukussa) moottorisahanketju ja 2 sormea.Jos se "mukava" liftari olisi sillä moottorisahan ketjulla saanut lyötyä naamaan niin olisi ollut leikki kaukana.Sitten vaan poliisin juttusille eikä mennyt kuin pari päivää oli sairaallaan mennyt mies jolta oli puuttunut 2 sormea ja saatiinhan se sitten kiinni. Sä oot lukenu tän jostai kirjasta tai nähny teeveessä!
^	Vastaa Lainaa
grazyguitarist	#33 kirjoitettu 31.03.2007 15:12 Krista kirjoitti: grazyguitarist kirjoitti: No ei niitä paljoa ole... Mieleenpainuvin oli kun minun mökiltä oltiin soittokavereiden kanssa tulossa.Tultiin sitten jollekkin isomalle tielle ja nähtiinpä yks liftari.Tuli ensimmäiseksi mieleen että otetaan kyytiin kun kellokin oli siinä 02:00 yöllä.Hidastan vauhtia mutta kun tullaan lähemmmäs niin vaistomaisesti käännyin ja lisäsin vauhtia ja perältä kuului aika kova pamaus.No ajettiin toisen kaverin pihalle siinä klo 6:00 aamulla ja kun tulin ulos autosta oli takana(hinauskoukussa) moottorisahanketju ja 2 sormea.Jos se "mukava" liftari olisi sillä moottorisahan ketjulla saanut lyötyä naamaan niin olisi ollut leikki kaukana.Sitten vaan poliisin juttusille eikä mennyt kuin pari päivää oli sairaallaan mennyt mies jolta oli puuttunut 2 sormea ja saatiinhan se sitten kiinni. Sä oot lukenu tän jostai kirjasta tai nähny teeveessä! Enpäs olekkaan.Ihmetyttää kyllä että miksi oli mennyt lyömään ennen kuin ovi oli avattu.Oli varmaan tuskallista ku ketju ottaakin auton hinauskoukkuun kiini ja repii pari sormea irti siinä samalla.
^	Vastaa Lainaa
Electrical Shaman	#34 kirjoitettu 01.04.2007 15:19 Viime lauantai aamuna... lääkkeitä ja alkoholia illalla ja sitten oksentelin kurkkuuni sammuneena... Ihme, etten tukehtunut... Meinaan oli joka paikka oksennuksessa seuraavana aamulla... Ps. ja nyt on toista päivää kestänyt krapula... Ja humala tila...
^	Vastaa Lainaa
makes69 1587 viestiä	#35 kirjoitettu 02.04.2007 21:05 Electrical Shaman kirjoitti: Viime lauantai aamuna... lääkkeitä ja alkoholia illalla ja sitten oksentelin kurkkuuni sammuneena... Ihme, etten tukehtunut... Meinaan oli joka paikka oksennuksessa seuraavana aamulla... Ps. ja nyt on toista päivää kestänyt krapula... Ja humala tila... Voodoo child? Woke up this morning and found my self in dead.....
^	Vastaa Lainaa
Nevermind 2882 viestiä	#36 kirjoitettu 04.04.2007 18:08 Mulla ei oikeestaan oo mitää, mikä olis voinu johtaa siihen, et kuolisin.. Oon tapaturma-altis ja kaikkee on tapahtunu, muttei kuitenkaa mitää, mikä olis voinu johtaa kuolemaan... Ainakaa en muista.. tai kerran löin pääni ja tuli paljon verta, mutten tiiä, olisinko voinu kuolla.. olin pieni, tarhaikänen...
^	Vastaa Lainaa

Lapsi_ajassa 2467 viestiä	#37 kirjoitettu 07.04.2007 16:57 Auto tuli ja jyräs meitin. Mutten vissiin kuollut.
^	Vastaa Lainaa
hapou 21350 viestiä	#38 kirjoitettu 07.04.2007 17:32 sisäinen verenvuoto kirjoitti: ... Säähä itsetuhoinen kaveri olet.
^	Vastaa Lainaa

#1 kirjoitettu 18.03.2007 17:23

Niin eli jos teillä on kokemuksia joita muistatte missä olitte lähellä kuolemaa niin kertokaa täällä

itselläni on elämässä ollut jo 3 hengenvaarallista hetkeä

Ensimmäistä en muista, se tapahtui joskus 3 vuotiaana, isä kertoi että hän oli pesemässä autoa ja minä olin hänen seurassaan, ja sitten meidän aita aukesi mistä pääsi autotielle, ja minä aloin juoksemaan täyttä vauhtia tietä päin, ja isä näki miten oikealta puolelta iso kuorma-auto nopeaa vauhtia, ja minä vain jatkoin juoksemista ja se sitten osui niin hyvin että ehdin juuri rekan alta pois kun rekka ajoi ohitse, taisi olla joku 30cm ero minun ja rekan välillä silminnäkijöiden perusteluilla Mietityttää se että oli hyvä tuuri koska jos olisin alkanut juoksemaan sitä autotietä päin sekunttiakin myöhemmin niin olisin jo kuollut

Toinen oli se kun olin joskus 4 vuotiaana isoisän luona virossa, ja hänen lempiharrastus oli mehiläisten kasvatus, ja kerran pääsin isoisän takapihalle horhoilemaan ja sitten menin niitten mehiläismökkien luo ja aloin potkimaan niitä (en tiedä miksi ) ja sitten koko mehiläisparvi hyökkäsi minun kimppuun ja en muista muuta kuin sen että äitini tuli sieltä marjapuskien välistä ottamaan minut syliin ja viemään sairaalaan

Kolmas oli kyllä ehkä pahin, siinä on vähän hupaisampi tarina joka tapahtui minun ollessani jotain 6 tai 7 vuotias.
Minä ja isoveljeni saimme lahjaksi erään Age of Empires pelin ja tykkäsimme siitä kovasti, ja kun kerran isoveljellä oli kaveri kylässä, niin he pelasivat sitä, ja minä häiritsin heitä painamalla kokoajan Esc- nappia, ja lopulta isoveli heitti minut huoneesta ulos ja piti ovea kiinni, ja se ovi oli sellainen että siinä oli alapuoli puuta ja yläpuoli lasia, ja mitä otin vauhtia koko ajan ja juoksin kädet edellä aina sitä lasia päin koska halusin saada oven auki, ja parin yrityksen jälkeen lasi meni rikki ja oikeaaseen käsivarteeni tuli tosi iso haava, ja isoveli ei sitten osannut edes ambulanssia kutsua ja oli vain paniikissa ja pakotti minua menemään vessaan huuhtelemaan haavaa, ja äitikään ei ollut kotona, mutta onneksi äiti sitten tuli kotiin 5 min päästä jä juoksin näyttämään haavaa, ja sitten hän kutsui heti ambulanssin paikalle, sitten myöhemmin kun pääsin jo tulemaan sairaalasta niin sain kuulla että jos haava olisi ollut 2 millimetriä syvempi niin se olisi osunut pääsuoneen ja sitten olisin heti vuotanut kuiviin. Niin ja vähän sen jälkeen kun sain haavan käteeni niin koko talo oli täynnä verta koska minä vain juoksin siellä ympäriinsä Niin ja silloin kun löin lasin rikki niin isoveli sai pienen haavan vasemman silmän yläpuolelle ja hänen kaverinsa päälakeen tuli pieni viilto, melkoinen kamikaze

dbgirl
4818 viestiä

#2 kirjoitettu 18.03.2007 17:31

Joskus 3-vuotiaana olin sellainen että en osannut liikkua muuten kuin juoksemalla, käveleminen ei tullu kuuloonkaan. Juoksin isää pakoon sähkövoimalinja-aitaukseen (tai mikä onkaan, sellanen joka on ympäröity rauta-aidalla ja siellä on voltteja vaikka kuinka monelle jakaa) ja pääsin kiipeämällä aidan ylitse ja lähdin tutkiskeleen paikkoja. Meinasin saada siellä 30 000 woltin tukankäristyksen ilman että parturille olis tarvinnu maksaa

Ja sit tietenki on paljon näitä et pompitaan tien yli ja meinaa jäädä auton alle. Hyvin järkevää onkin tehdä niin todella vilkkaalla 4-kaistaisella tiellä...

dbgirl muokkasi viestiä 17:31 18.03.2007

trikrank
1120 viestiä

#3 kirjoitettu 18.03.2007 18:04

Taisi olla 18 -vuotiaana kun asuin vielä noin 16km lähimmästä kaupungista.
Tuli vietettyä railakas baari-ilta, jonka jälkeen viimeiseen bussiin yrittäessäni en löytänytkään bussikorttiani mistään. Käteistäkään ei enää ollut.

Päätin sitten kännisissä uhoissani että "kyllähän tosimies aina parit hassut kilometrit kävelee". Oli siis talvi, kymmenen ja rapiat pakkasta, minulla kevyt vaatetus päällä.

Lähdin sitten kävelemään kotia kohti, ja pääsinkin melko lähelle. Loppuvaiheessa iski tajuton jano, jonka yritin sammuttaa eräästä lammesta, vaan en saanut hakattua jäätä rikki nyrkeilläni. Söin sitten lunta. Tämän jälkeen iski aivan tajuton väsymys. Kaaduin maahan, kävelytielle, ja mietin mielessäni ettei varmaan haittaa jos tässä "ihan hetkisen lepään".

Heräsin aamulla sängystäni, enkä tiennyt miten olin päässyt kotiani. Myöhemmin selvisi että erään kaverini äiti oli minut bongannut makoilemasta aamuvarhain töihin matkatessaan. Hän sitten toimitti minut kotiin.

Hävetti aivan helvetisti, mutta kukkia oli vietävä. Ensimmäinen ja toivottavasti viimeinen kerta kun kukaan joutuu henkeäni pelastamaan.

JM
18460 viestiä

#4 kirjoitettu 18.03.2007 19:18

Diabeteksen diagnosointi pääsi venymään niin pitkälle, että muutaman viinkon päässä hengenlähtö. Ja tulihan siinä vähän rasitusta elimille, joita nyk. elämäntapani ei myöskään helli, joten kyllähän se kokoajan on "lähellä" siinä mielessä, ettei äkillisesti, vaan niin, että sairastelee ja voi tulla sokeaksi, verenkirertohäiriöitä jne.

Sitten olin se, kun minua koulussa kiusannut jengi tökkäsi minut liikkuvan auton eteen pulkassa 2. luokalla. Auto ehti jarruttaa vähän ja tie oli niin jäinen, että pulkka ei jäänyt auton alle, vaan auti tökkäsi pulkkaa eteenpäin ja pysähtyi.

Sitten oli, kun oltiin ukin kanssa tekemässä metsähommia ja iso mänty kaatui päälleni. paikalla oli lunta yli 1,5m eli päätäni korkeammalle eli sain pienen kolauksen ja painuin lumen alle puu selän päällä.

kaksi viimeistä oliaika vaarallisia tilanteita, mutta molemmat tapahtui niin pienenä.. Auton alle työntyminen pelotti eniten, kun ne poijjat teki sen. Puun alle jäämisestä mustelmalla selviäminen oli jälkeenpäin ajatellen todellinen ihme, muttase ei silloin tuntunurt miltään. Puu vain tuli kohti ja kaivauduin lumeen ja sitten tuntui isku olkapääjän ja kohta ukin kädet jo vetikin minut hangesta pois ja sitten metsuroitiin lisää. Ei sitä silloin oikein tajunnut, että siinä oli vammautuminen todella lähellä ellei jopa todennäköisempää kuin vammoitta selviäminen. onneksi en kertonut kenellekkään, mummo ja äiti olisivat suuttuneet ukille. En muista kumman virhe se oli - eli olinko itse mennyt sahattavan puun väärälle puolen vaiko ukki ollut huolimaton. Muistan vain, kun painava puu laskeutui selän päälle ja olin hangen sisällä.

Nooh, ei mitään kovin pahoja mulla.

joskin tuo terveydentila osoittaa nykyään sen, että kovin pitkät eivät ole eliniänennusteet. Miten vaan.

SleeperXxX
1024 viestiä

#5 kirjoitettu 18.03.2007 21:26

Ei heikko hermoisille.

The number one:

Noin 7-vuotiaana juoksin tien yli, auto tuli.
PLÄTS !!! PAM !!! ja SWIRLLLL !!!
Eli yli mentiin, kallosta halkesi puolet irti,
aivot valui päästä ulos, sisälmykset pitkin teitä
ja niin edelleen. Kuolema raapi persettä.
Mutta siitä selvittiin ja lääkäritkin olivat aivan
ihmeissään että tuosta yleensä selvisi hengissä
ja kaikenlisäksi palautui vielä ihan normaaliksi...
siis että kaikki toimii niinkun pitääkin.

Äh... olinkin kuusivuotias... etsin nimittäin juuri lehtileikkeen
tapahtumasta. Lehtileikkeessä lukee:

Kuusivuotias loukkaantui vakavasti Ylihärmässä
Kuusivuotias poika loukkaantui vakavasti jäätyään
auton alle Ylihärmän Rannanjärvellä perjantaina illansuussa.

Kolmen pojan kanssa maantiellä leikkimässä ollut
pikkupoika lähti ylittämään tietä eikä huomannut henkilöautoa.
Poika kiidätettiin EteläPohjanmaan keskussairaalaan.
Päähän ja vartaloon loukkaantuneen tila on poliisin mukaan kriittinen.

The number two:

Liukastuin laiturilta, lensin veteen...
en osannut uida. Valuin pohjaan.
Ajattelin mielessäni että tässä se sitten oli ja luovutin.
Tuli rauhallinen olo ja kuulin vain veden huminaa.
Yhtäkkiä aloin vispata jaloillani minkä pystyin
ja yhtäkkiä opinkin uimaan. Uin takaisin pinnalle
ja sen jälkeen osasin uida.

The number three:

Hyppäsin saunan katolta mutapohjaiseen järveen jalat edellä.
Jalat upposi mutaan polviin asti ja olin kokonaan veden alla,
ja kun yritin kiskoa jalkojani ylös mudasta niin
muta vain imaisi jalat takaisin. Mutta sain sitten kovalla yrityksellä
jalkani lopulta irti ja pääsin pinnalle.

The number four:

Kissani käveli tiellä ja huomasin auton tulevan kohti kissaa
lujaa hidastamatta. Lähdin juoksemaan täysiä tielle ja
sieppasin kissan kainaloon ja hyppäsin ojaan kissan kanssa.
Auto miltei hipoi jalkojani.

The number five:

Mulla oli ennen paha astma, ja eräänä iltana mun hengitys lakkasi
ihan yhtäkkiä täysin. En saanut vedettyä happea ja olin ihan varma
että nyt lähti henki, mutta äitini vei mut sairaalaan
hoitoon ja jäin sinne tiputukseen. Selvisin.

The number six:

Ajoin kaverin kanssa talvella liukkailla, yhtäkkiä matkalla
alkoikin auto puskea suoraa puuta kohti, yritin kääntää autoa
mutta mikään ei auttanut, katsoin kaveria ja sanoin että nyt muuten
tuloo kolari... PAM!!! Puu meni konehuoneen läpi ja kojelauta paukahti
keskeltä kahtia. Kun sain kaverin hereille, näin lähestyvät autonvalot
ja lähdin juoksemaan tielle, auto pysähtyi, kääntyi ja pakeni paikalta.
Sinänsä kyllä ymmärrän tuon reaktion koska mulla oli koko naama ihan
veressä, niin sielä oli ilmeisesti ratintakana joku hermoheikko henkilö.
Sitten kaivoin autonromusta kännykkäni ja soitin äitin hakemaan.
Äitee vei meirät sairaalaan ja ei sitten ollut onneksi mitään muuta
tullut kun meikäläiseltä oli vaan murtunut nenä.
Säikähdin kyllä että kaverilla olisi tullut jokin vaurio päähän,
kun se puhui ihan sekoja... mutta se oli vaan jonkin näköinen
aivo tärähdys onneksi.

The number seven:

Ajoimme kavereiden kanssa tieltä ja muistan kuinka lasit paukahteli
ja hakkasin päätä kattoon. Sitten tuli pimeys. Kuului huutoa.
Näkö palautui ja näin kun siskoni kontti verissään pellolla
ja kuski roikkui tajuttomana turvavöistä väärinpäin. (auto siis oli katollaan)
Juoksin autosta pihalle ja menin pitämään siskosta huolta
ja huikkasin kahdelle muulle pojalle että menee katsomaan kuskia.
Hetkenpäästä pojat tuli pummimaan tupakkaa ja sanoivat kävelevänsä
kotiin ja lähtivät kävelemään. Ajattelin että voi paska ne on sekaisin.
Sitten käsittääkseni ambulanssikuskit oli napannu pojat jostain
kyytiin ja ambulanssi tuli paikalle... siskolle pistettiin niskatuki
ja vietiin paareilla autoon.
Mä sanoin niille vaan et ei mun mikään oo.
Sitten sairaalassa lääkäri tutki mun päätä kun valitin kipua
ja sanoi ettei täälä mitään ole. Sitten mentiin kattomaan mun siskoa
kun saatiin tietää että se on hengissä. Sitten sielä multa alkoi
itseltäkin tiristä verta päästä. Koittelin päätä ja sehän oli ihan täynnä
lasin siruja, ei tajua miksei se lääkäri muka sieltä mitään löytäny.
Ite selvisin vaan noilla lasinsiruilla, siskolta meni niskat
ja sille tehtiin sitten vielä hoitovirhekkin ja myöhemmin tuumattiin
että jos se olis kerrankin kaatunu niin siltä olis lähteny välittömästi
henki. Mut siinä kolaris oli vähän kaikilla mukana olleille semmonen
lähdönpaikka lähellä. Mut hyvin selvittiin ja siskokin on suht. kunnos jo.

Huh huh... on noita lisääkin paljon, ei vaan jaksa kirjottaa just nyt enempää...

SleeperXxX muokkasi viestiä 21:27 18.03.2007

SleeperXxX muokkasi viestiä 01:35 19.03.2007

Josko tätä vähän jatkaisi kun tässä ollaan... eli...

The number eight:

Ajoin pienempänä motocrossia ja tuli sitten vastaan helv* korkea
hyppyri, jostain idioottimaisesta syystä päästin krossin kaasun
pohjaan ja kuinka ollakkaan krossi lensi, poika lensi...
sitten putosin maahan selälleni ja näin kun krossi lensi voltilla
meikäläistä kohti ja "TUFF!!!" suoraa meikäläistä mahaan.
Siinäkin oli sinänsä lähellä kun ajattelee että jos se krossi
olisi tipahtanut renkaat edellä ja hieman ylemmäs,
niin sehän olisi sutaissut meikäläiseltä kylkiluut säpäleiksi...
ja sitä ei tiedä kuinka pahasti olisi käynyt.

The number nine:

Kersana tykkäsin leikkiä sähköllä ja pitihän mun sitten mennä
ja ruuvata pistorasia seinästä auki. No onneksi en sitten sormiani
sinne tökännyt, vaan pidin piuhaa kädessä ja pistin sen piuhan
toisen pään sinne rasiaan. Ja voi hel* mitkä tärskyt sieltä tuli.
Onneksi tärskyn voima paukautti meikäläisen seljälleen ja piuha
irtosi rasiasta.

The number ten:

Hmm... kaippa tämäkin lasketaan...
kerran ukkosella löi salma ihan viereen. Sillä oli joksenkin
samanlainen vaikutus kun tuolla pistorasia hommalla, paitsi
en lentänyt mihkään mutta henki salpaantui ja kroppa veti kramppiin
ja sydän takoi miljoonaa. Voin sanoa että pelkään ukkosta.

No joo, kymppiin on hyvä lopettaa.

Tai sitten ei...

Heräs tuossa äitini kanssa keskustelu aiheesta että kuinka
usein meikäläinen on sitä kuolemaa ollut arpomassa.
Niin löytyihän sieltä vaikka mitä lisää.
Näitä en kyllä kaikkia itse edes muistanut...

The number eleven:

Kersana tuota edellistä laiturilta liukastumis jupakkaa
oli tapahtunut vastaavanlainen tilanne kun olin
leinninyt laiturilla ja mulle oli huudettu monesti kauempaa
että katto nyt sitten ettet putoa järveen...
sitten kun oli silmä välttänyt niin enkähän mä ollu sielä
järvessä ja mulla oli kuulemma semmoset vaatteet päällä
että niihin jäi ilmaa ja ne nosti mut siihen pinnalle niin
että semmonen vaatekupla näkyi siinä vedenpäällä.
Sitten väki huomas meikäläisen kellumas sielä ja paappa
oli juossu ja kiskonu mut sieltä vedestä pois.

The number twelve:

Piti kersana leikkiä Harley-Davidson myymälän yläkerrassa ja
sielä oli hissikuilu jonka pohjalla oli sementtilattia.
No tottakai meikä onnistui sitten siinä juoksennellessaan
hyppäämään sinne hissikuiluun pääedellä.
Poika mätkähti sementtilattiaan, mutta siitäkin selvittiin
vaan sillä kun äiti nyppi pinseteillä kiviä mun kropasta.

The number thirteen:

Mä en oikeen tajua mikä tämä juttu on, mut mulla on ollu kersana
kuulemma joku tauti että mun maha oli avattu ja sitten
mun suolet roikkui ulkona jatkuvasti... kuulemma oli niin
pidemmän aikaa. Äiti joutui kuulemma aina laittaa ne suolet
takaisin mun mahaan kun ne pursus pihalle. Niissä oli vissiin
jokin tukos ja siksi niitä piti roikuttaa ulkona.
Mut äiree kyl sano et ei mulla siinä kuolema ollu lähellä
kun se osas hoitaa mua niin hyvin... mutta mielestäni kuitenkin
mainitsemisen arvoinen juttu.

The number fourteen: (Se mistä kaikki alkoi)

Eli kun synnyin niin synnyin kuulemma napanuora kaulan ympärillä...
ja oli se kuolema lähellä jo silloin kun vasta olin tulossa
tähän maailmaan.

--- nooh nyt ei tuu mieleen enää mitään... toivottavasti.

Krista
4618 viestiä

#6 kirjoitettu 18.03.2007 21:37

SleeperXxX kirjoitti:

-paljon kaikkea-

Hmh, pitäsköhän sun ottaa vähän iisimmin ja ennen kaikkee ajaa vähän fiksummin! =/ (mä odotin koko ajan et tuol lopus lukee "tällasia unia mä oon nähny!")

Free-Soul
Soldier of Love
9011 viestiä
Luottokäyttäjä

#7 kirjoitettu 18.03.2007 22:12

Parivuotiaana jouduin vatsahuuhteluun, kun olin syönyt tuhkakupillisen tupakantumppeja. Mahtoivat olla hyviä.

Siitä parin vuoden päästä, kun opettelin ajamaan pyörällä ilman apurattaita, olin uudesta taidostani niin innostunut että koetin rinkuttaa soittokelloa ja vilkuttaa isälleni samanaikaisesti. Tämä ei tietenkään onnistunut hirveän hyvin, ja pyörän sarvet karkasivat hallinnastani ja kääntyivät poikittain, iskeytyen vatsaani vasten samalla kun lensin sarvien yli. Taju meni kivusta, ja minut kidätettiin sairaalaan, jossa todettiin että haimani on repeytynyt. Vietin seuraavat kaksi viikkoa sairaalassa, joista ensimmäisen viikon nenämahaletkussa.

Sinä päivänä kun täytin kahdeksantoista, olin kaikessa rauhassa ajamassa pyörällä pyörätietä pitkin kun auto peruutti päälleni. Kuski ei edes ensin huomannut minua, vaan raahauduin auton alla pyöräni kanssa monta metriä. Ihmeen kaupalla säilyin vain naarmuilla vaikka selkäreppu oli kääntynyt vatsan puolelle ilman että tajusin miten se oli siihen joutunut ja pyörä oli mennyt ihan ruttuun.

Lähdin eräänä päivänä autolla kauppaan ollessani vanhempieni luona käymässä, kun yhtäkkiä parikymmenen metrin päässä loikkasi hevonen metsiköstä auton eteen. Mietin vain että jos olisin lähtenyt sekuntia aikaisemmin liikkeelle niin olisi voinut käydä todella huonosti.

Goatsemencommando
18200 viestiä

#8 kirjoitettu 18.03.2007 22:15

Reilu kuukausi sitten meinasin saada puukosta, mutta en voi varmasti sanoa että olisiko siinä voinut käydä kuolemaa lähellä. Väistin kuin Keanu Reeves konsanaan, kaveria osui takkiin, muttei tullut edes haavaa.

Ei ole oikein tullut kuolemaa uhmattua näköjään, kun ei tule ainakaan mitään tuon lisäksi mieleen.

Goatsemencommando muokkasi viestiä 22:15 18.03.2007

Tulipas mieleen sittenkin!
Sain n. vuosi sitten antibioottikuurin hammassärkyyn, ennen ei ole kuureja ollut. Söin niitä tabuja päivän verran, ja sitten töissä alkoi kurkunpää turpoamaan umpeen. Happi ei oikein kulkenut. Siitä sitten lääkäriin ja vastalääkettä naamariin. Hetken ahisti, sitten olikin taas hyvä meininki. Sain 1päivän sairaslomaakin.

hapou
21350 viestiä

#9 kirjoitettu 18.03.2007 22:16

Joskus juoksin Punkalaitumen hautausmaan tiellä, ja meinasin jäädä auton alle. Onneksi auton kuljettajana oli pappa eikä mikään saatanan hurjastelija teini jolla on näytettävää.

Krista
4618 viestiä

#10 kirjoitettu 19.03.2007 00:33

Mä en muista meinanneeni kuolla.. ihanku eläisin liiankin varovaisesi.. No pienenä mulla oli jotain ongelmia ja olin ekat viikkoni muistaakseni (viitaten äipän kertomuksee, ei omaan kokemukseen ) sairaalassa tai ainakin jotenkin vähän välii piti mennä sinne takasin. Mä kyl hämärästi muistan olleeni aurooran sairaalassa missä olinkin aika paljon. Jotain ongelmii tais olla kyl siihe asti ku menin kouluu.. en vaan nyt muista kuinka lähellä kuolemaa olin tuon takia..

Tarhassa tipuin kiipeilytelineeltä ja mursin käden, mutta ei kai siinä kuolema ollu kovin lähelläkää.. paitti jos oisin nyt ihan päälleni tippunu mut tipuin kädelleni..

Äh, mä oon tylsä ku en oo meinannu kuolla.. johtuukohan se siitä että iskä kuoli niin oon varovainen..

SleeperXxX
1024 viestiä

#11 kirjoitettu 19.03.2007 01:33

Krista kirjoitti:
SleeperXxX kirjoitti:

-paljon kaikkea-

Hmh, pitäsköhän sun ottaa vähän iisimmin ja ennen kaikkee ajaa vähän fiksummin! =/ (mä odotin koko ajan et tuol lopus lukee "tällasia unia mä oon nähny!")

Ei kun pitää elää täysillä vielä kun elää ja ton toisen kolarin kuskina
en itse ollut vaan toinen kaveri, sillon mulla ei ollu vielä ajokorttia... itse istuin takana.
Tuon itse ajamani kolarin jälkeen ei ole enää pahemmin kaasujalkaa pakottanut.

Barbara Stewart-Baxter
2490 viestiä

#12 kirjoitettu 19.03.2007 01:50

Olimmepa kerran kaverini kanssa leikkimässä läheisillä hiekkakasoilla. Vierin yhden kasan reunaa pitkin ja jos olisin vähän eri tavalla pyörinyt niin minulta olisi mennyt oksa pahasti mahasta läpi. Onneksi menin sopivasti sen ja maan väliin.

Ted Nugentti II
2422 viestiä

#13 kirjoitettu 19.03.2007 18:44

Ajettiin toiselle puolelle suomea paskalla ford orionilla (1.4l). Pikkusisko juuri ajokortin saanena ratissa.
Sitten kaikki 4 ihmistä kävi yhtä aikaa säätämään jotain helvetin tuuletinta ja kattomaan karttaa. Auto käväisi pientareella, vauhtia 60-80 kmh.Nnäin vaan sivusilmällä kun nopeusrajoitusmerkki oli muutaman kymmenen sentin päästä auton oikeasta etukulmasta.
Vanhana colin mcrae-pelin guruna sisko korjasi täydellisillä korjausliirroilla auton takaisin tielle.

Taakka

#14 kirjoitettu 19.03.2007 19:37

En ole tainnut ikinä käydä kovin lähellä kuolemaa, jos ei syntymää lasketa. Keskoisuus, elvyytys kahdesti, ja se, että lääkärit meinasivat ottaa vallan pois hengityskoneesta, kertonevat tarpeeksi. Arpia siitä kyllä jäi, mutta kuten sanonta kuuluu "Arvet kertovat eletytä elämästä." Ai niin, ja viime talvena meinasin Huittisissa jäädä linja-auton alle, mutta onneksi lähettyvillä oli eräs ihminen, joka repäisi - kirjaimellisesti - minut pois sen laiturin läheisyydestä, johon olin luistamassa. On se kivaa, kun linja-autoasemilla ei ole mitään, mistä saisi otteen, jos sattuu käymään vastaavasti. :(

akhi

#15 kirjoitettu 19.03.2007 23:48

Krhöm.

akhi

#16 kirjoitettu 20.03.2007 19:04

Bloodhound kirjoitti:
akhi kirjoitti:
Krhöm.

Tuossa oli sen verta vähemmän näitä kertomuksia, että se on nyt lukossa. Näin kävi nakki tällä kertaa. Kiitän kuitenkin huomiosta!

Eli tässä jatkuu keskustelu.

en olis varmaan edes muistanut koko ketjua wellen itse olisi joskus aloitanut, kunhan halusin muistuttaa foorum haun olemassa olosta.

nimimerkillä, joskus itsekkin perustellut olemassa olevia kyselyitä.

Onko kukaan koskaan Kuollut? Ja ytuotu sen jälkeen henkiin elvyytyksellä tai vastaavalla?

Krista
4618 viestiä

#17 kirjoitettu 20.03.2007 19:08

akhi kirjoitti:
Bloodhound kirjoitti:
akhi kirjoitti:
Krhöm.

Tuossa oli sen verta vähemmän näitä kertomuksia, että se on nyt lukossa. Näin kävi nakki tällä kertaa. Kiitän kuitenkin huomiosta!

Eli tässä jatkuu keskustelu.

en olis varmaan edes muistanut koko ketjua wellen itse olisi joskus aloitanut, kunhan halusin muistuttaa foorum haun olemassa olosta.

nimimerkillä, joskus itsekkin perustellut olemassa olevia kyselyitä.

Onko kukaan koskaan Kuollut? Ja ytuotu sen jälkeen henkiin elvyytyksellä tai vastaavalla?

Ai ku karmee kysymys.. =/ Mut ei, en oo tainnu kuolla.. en haluis kokee semmosta! Halusin vaan tuoda esimme järkytykseni että menit tollasta kysymään!

SaastanenHippi
4225 viestiä

#18 kirjoitettu 20.03.2007 19:34

hmm.

Joskus pienenä leikimme isäukon kiväärillä autotallissa ja se pyssy sitten laukesi. Hetken panos kimpoili seinissä, mutta onneksi ei keneenkään se vihulainen osunut.

Auto lähti isoveljen ohjauksessa vesiliirtoon ja rekka ajoi sopivasti vastaan. Ei ollut monenkaan metrin päässä kolari silloin.

Aika hyvin sitä on oltu koheltamatta. Kerran sammuin lumihankeen ja pääsin piipaa -autolla sairaalaan nukkumaan.

SaastanenHippi muokkasi viestiä 19:34 20.03.2007

Niin ja uimataidottomana sitä on tullut koettua kaikenlaista laitureilla ja uimahalleissa.

Deadful
3813 viestiä

#19 kirjoitettu 20.03.2007 20:43

Joskus kahdeksanvuotiaana olimme tulossa perheen kanssa mummolasta Luumäeltä, muistaakseni hiihtolomalta. Keli oli järkyttävän huono; keli oli nollassa ja lunta tuli niin ettei nenääpidemmälle nähnyt. Jossakin Utin kohdalla sitten automme pyörähti ilmeisesti jarrutuksen jälkeen alamäessä 360* suoraan penkkaan. Vastakkaisella kaistallatuleva auto ei ollut kauhean kaukana ja penkanviereinen metsäkin taisi jäädä n. puolenmetrinpäähän.

Ehkä 4-vuotiaana. Olimme jouluna toisessa mummolassani Lappeenrannassa. Pappani oli jäädyttänyt takapihalleen pienelle natiaiselle sopivan luistelu"radan" kun joululahjaksi olin ensimmäiset luistimeni saanut. Jostain kumman syystä olin sitten kiivennyt parimetrisen viereisen halkopinon päälle ja sieltähän tultiin jäihin pääedellä, tai ainakin niin, että pääni kolautin ja sain elämäni ensimmäisen aivotärähdyksen.

Myös jos syntymä lasketaan niin siitäkin kait olisin voinut selvitä elämättä hetkeäkään tässä maailmassa, kun olin niin vallan perkeleesti pyörinyt äidin masussa ja olin jalat edellä tulossa ulos ja vissiin napanuorakin olisi ollut kaulanympärillä, että pakko oli leikata ulos.

Eipä nämä nyt oikeastaan ole pahojakaan, kun vertaa aiempiin kokemuksiin, mutta kai siinä on riipperiä jossain määrin uhmattu.

Taakka

#20 kirjoitettu 20.03.2007 22:05

akhi kirjoitti:
akhi kirjoitti:

Onko kukaan koskaan Kuollut? Ja ytuotu sen jälkeen henkiin elvyytyksellä tai vastaavalla?

Minäminä! Syntyessäni keskosena ja minut elvyytettiin kahdesti, lääkärit olivat 99% varmoja siitä, että olen mennyttä. Joskus vanhempani tulivat kauhealla kiireellä katsomaan minua TAYS'iin, kun sieltä oltiin soitettu, etten voi selvitä, ja jos vanhemmat haluavat nähdä minut, heidän on tultava paikalle nopeasti. Jotta matka ei suinkaan olisi sujunut ongelmitta, matkan varrelle sattui ratsia. Poliisit olivat kuulemma vain heilauttaneet kättä, että "anna mennä vaan, ei tartte pysähtyä." Kuulostaa karulta, mutta totta se on, todisteena lukuisat arvet kehossani, niistä yhtäkään en ole itse tehnyt, kaikki ovat hengityskoneessa vietetyn ajan jäljiltä.

Taakka paranteli tekstin luettavuutta 22:05 20.03.2007

iskujuuri
4869 viestiä

#21 kirjoitettu 21.03.2007 00:35

Syntyessäni minulla oli napanuora kuulemma...oliko se nyt viisi vai kolme kertaa kaulan ympärillä. Muuten mä olenkin sitten kattonu vähä eteeni ettei tu mitään vahinkoja...

sipulipekka
1367 viestiä

#22 kirjoitettu 21.03.2007 13:34

Krista kirjoitti:
Mä en muista meinanneeni kuolla.. ihanku eläisin liiankin varovaisesi..

Mullakin taitaa olla näin. Multa ei oo edes murtunu mikään luu koskaan. Ja sillonkin, kun varovaisuudesta ei ole ollut tietoakaan, ei meikäläiselle ole käynyt mitään vakavaa. Iha jees tuuri.

JM
18460 viestiä

#23 kirjoitettu 21.03.2007 13:54

Zen Attitude kirjoitti:
Iha jees tuuri.

Niin muuten, kummalla on parempi tuuri, sellaisella, joka ei koskaan edes joudu mihinkään onnettomuuksiin tai tiukkoihin paikkoihin, vaan sellaisella, joka joutuu niihin joka toinen päivä, mutta sleviää aina kaikkia todennäköisyyksiäja odotuksia paremmin?

pallomember
258 viestiä

#24 kirjoitettu 21.03.2007 13:58

Joskus alle kouluikäisenä olin lähdössä pihastamme polkupyörällä rälläämään, samassa naapuristamme (bout 100m päästä) kuului pienoiskiväärin laukaus ja samalla sekunnin kymmenyksellä pyöräni etukumi repesi rikki.
Jostain syystä silloin taaperona en edes tajunnut potentiaalista vammautumista.

Armeijassa kouluttajamme otti tulta perseelle kun kannoin nestekaasusäiliötä palava tupakka suussa. Oli kuulemma paska tankki ja hieman vuotikin. Ei se mitään.

Seuraava nyt ei aiheuttanut välitöntä kuolemanvaaraa, mutta joskus hyppäsin suurehkon kaasutankkerin päältä keskelle ruusupusikkoa tajuamatta mitä pensaiden seassa olisi. Silloiseen pukeutumiseeni kuului vielä lökäpöksyt ja puskien seassa törröttävä erittäin terävä lepänkanto sujahti lahkeeseeni. Ensimmäinen kommentti oli "oho"

Taakka

#25 kirjoitettu 21.03.2007 14:11

JM kirjoitti:
Zen Attitude kirjoitti:
Iha jees tuuri.

Niin muuten, kummalla on parempi tuuri, sellaisella, joka ei koskaan edes joudu mihinkään onnettomuuksiin tai tiukkoihin paikkoihin, vaan sellaisella, joka joutuu niihin joka toinen päivä, mutta sleviää aina kaikkia todennäköisyyksiäja odotuksia paremmin?

Väittäisin, että jälkimmäinen omaa paremman tuurin. Ihan vain siksi, että ensimmäisessä tapauksessa ei satu mitään, mistä pitäisi selviytyä. Eihän mitään voi sattua, jos vain istuskelee kotona tuijottamassa töllöä. (Ei tässä nyt ihan noin jyrkästi taidettu asiaa tarkoittaa, mutta pointti on se, että kyllä sillä, jolle sattuu jotakin, on parempi tuuri.)

Taakka

#26 kirjoitettu 21.03.2007 14:15

pallomember kirjoitti:
Joskus alle kouluikäisenä olin lähdössä pihastamme polkupyörällä rälläämään, samassa naapuristamme (bout 100m päästä) kuului pienoiskiväärin laukaus ja samalla sekunnin kymmenyksellä pyöräni etukumi repesi rikki.

Onneksi ei sattunut mitään. On se kiva, kun ihmiset eivät ajattele, mitä tekevät, kun heillä on käsissään jotakin, mikä saattaa tappaa hyvinkin nopeasti, tai loukata hyvinkin verisesti. Mitä seuraavaksi? Joku jysäyttää tykinkuulan ikkunasta? "Oho.. tuollainen lensi metrin päästä. No, onneksi ei osunut." Ei kai sentään.

jmm

#27 kirjoitettu 25.03.2007 01:07

Ajoin autollani yli sataaviittääkymppiä ohuella hiekkatiellä humalassa ja huomasin metsän lähenevän. Sitten muistin Enskan sanat ja hiljensin ja jäin henkiin

Electrical Shaman

#28 kirjoitettu 25.03.2007 13:29

Vähän erilainen vastaus, mut kumminkin...

Lähellä kuolemaa ollaan oltu... Monellakin tavalla!

Järkyttävin kokemus on ollut aina, kun on joutunut kavereitaan auttaan tilanteessa, kun he kertovat että huomenna lähtee henki... Ei ole vielä kertaakan se henki lähtenyt niiltä, koska olen aina saanut nämä ylipuhuttua jäämään, mutta noi on aina todella rankkoja tilanteita...

Sitten...

Omaa kokemusta... No ainakin tiedän, että olen joskus edellisessä elämässäni kuollut oman vaimoni takia... Oikeastaan oma vaimo päätti murhata mut...

Sitten on tullut omissa dexmi matkoissa koettua kaikenlaista joka on tuntunut kuolemalta... Esim kokemukset tunnelissa ja tämän tunnelin päässä nähnyt jeesuksen yms...

Mutta joo onhan kuolema jo nähty ja koettu läheltä...

CinnamonishAngelieh

#29 kirjoitettu 28.03.2007 17:40

Meinasin kuolla syömishäiriööni.

makes69
1587 viestiä

#30 kirjoitettu 31.03.2007 07:15

Mopolla kaaduin polviaukesi siitä erittäin paha verenmyrkytys 86 sairaalassa tovi...

Autokolari 87 todella paha...halvaantuminen oli erittäin lähellä ja toipuminen kesti jonkin aikaa, tunnottomuutta selässä oli vuosia vieläkin niskaa särkee ja puutuu paikat...samana päivänä yksi ns. kaveri meinasi ampua minut..oli muuten mieleenjäävä päivä ja vuosi.

240 V sähköjohdon piikasin poikki 1998...

Päähän tippui mineriitti levy 1998 3mesta metristä otsaluu murtui venttinäkyy vieläkin meinas niskat taittuu aivotärähdyksellä selvisin.

Kun tekee tapahtuu....

Lisään vielä tähän sellaisen jutun tehtiin omatekoinen suustaladattava tykki ei iso pieni mutta pippurinen sillä pystyi ampumaan kakkosnelosen läpi itse tehtiin räjähdysaine sekoittamalla muutamaa juttua. Ladattiin kuten sanottu tykin suusta hakattiin tiukempaan räjähdettä...laitettiin kuula..hakattiin pumpulia tiukempaan ja silloin räjähti minulla oli tykki pöydällä kahdenkäden välissä kaveri hakkasi latausta naulankannalla kuula lähti ja vei kaveriltani keskisormenpään luu vaan törrötti ja peukalosta nahkat...hitto tän olin jo unohtanut....kuula upposi rapattuun betoni kattoon....

makes69 muokkasi viestiä 09:19 31.03.2007

grazyguitarist

#31 kirjoitettu 31.03.2007 09:00

No ei niitä paljoa ole... Mieleenpainuvin oli kun minun mökiltä oltiin soittokavereiden kanssa tulossa.Tultiin sitten jollekkin isomalle tielle ja nähtiinpä yks liftari.Tuli ensimmäiseksi mieleen että otetaan kyytiin kun kellokin oli siinä 02:00 yöllä.Hidastan vauhtia mutta kun tullaan lähemmmäs niin vaistomaisesti käännyin ja lisäsin vauhtia ja perältä kuului aika kova pamaus.No ajettiin toisen kaverin pihalle siinä klo 6:00 aamulla ja kun tulin ulos autosta oli takana(hinauskoukussa) moottorisahanketju ja 2 sormea.Jos se "mukava" liftari olisi sillä moottorisahan ketjulla saanut lyötyä naamaan niin olisi ollut leikki kaukana.Sitten vaan poliisin juttusille eikä mennyt kuin pari päivää oli sairaallaan mennyt mies jolta oli puuttunut 2 sormea ja saatiinhan se sitten kiinni.

Krista
4618 viestiä

#32 kirjoitettu 31.03.2007 11:43

grazyguitarist kirjoitti:
No ei niitä paljoa ole... Mieleenpainuvin oli kun minun mökiltä oltiin soittokavereiden kanssa tulossa.Tultiin sitten jollekkin isomalle tielle ja nähtiinpä yks liftari.Tuli ensimmäiseksi mieleen että otetaan kyytiin kun kellokin oli siinä 02:00 yöllä.Hidastan vauhtia mutta kun tullaan lähemmmäs niin vaistomaisesti käännyin ja lisäsin vauhtia ja perältä kuului aika kova pamaus.No ajettiin toisen kaverin pihalle siinä klo 6:00 aamulla ja kun tulin ulos autosta oli takana(hinauskoukussa) moottorisahanketju ja 2 sormea.Jos se "mukava" liftari olisi sillä moottorisahan ketjulla saanut lyötyä naamaan niin olisi ollut leikki kaukana.Sitten vaan poliisin juttusille eikä mennyt kuin pari päivää oli sairaallaan mennyt mies jolta oli puuttunut 2 sormea ja saatiinhan se sitten kiinni.

Sä oot lukenu tän jostai kirjasta tai nähny teeveessä!

grazyguitarist

#33 kirjoitettu 31.03.2007 15:12

Krista kirjoitti:
grazyguitarist kirjoitti:
No ei niitä paljoa ole... Mieleenpainuvin oli kun minun mökiltä oltiin soittokavereiden kanssa tulossa.Tultiin sitten jollekkin isomalle tielle ja nähtiinpä yks liftari.Tuli ensimmäiseksi mieleen että otetaan kyytiin kun kellokin oli siinä 02:00 yöllä.Hidastan vauhtia mutta kun tullaan lähemmmäs niin vaistomaisesti käännyin ja lisäsin vauhtia ja perältä kuului aika kova pamaus.No ajettiin toisen kaverin pihalle siinä klo 6:00 aamulla ja kun tulin ulos autosta oli takana(hinauskoukussa) moottorisahanketju ja 2 sormea.Jos se "mukava" liftari olisi sillä moottorisahan ketjulla saanut lyötyä naamaan niin olisi ollut leikki kaukana.Sitten vaan poliisin juttusille eikä mennyt kuin pari päivää oli sairaallaan mennyt mies jolta oli puuttunut 2 sormea ja saatiinhan se sitten kiinni.

Sä oot lukenu tän jostai kirjasta tai nähny teeveessä!

Enpäs olekkaan.Ihmetyttää kyllä että miksi oli mennyt lyömään ennen kuin ovi oli avattu.Oli varmaan tuskallista ku ketju ottaakin auton hinauskoukkuun kiini ja repii pari sormea irti siinä samalla.

Electrical Shaman

#34 kirjoitettu 01.04.2007 15:19

Viime lauantai aamuna... lääkkeitä ja alkoholia illalla ja sitten oksentelin kurkkuuni sammuneena... Ihme, etten tukehtunut... Meinaan oli joka paikka oksennuksessa seuraavana aamulla...

Ps. ja nyt on toista päivää kestänyt krapula... Ja humala tila...

makes69
1587 viestiä

#35 kirjoitettu 02.04.2007 21:05

Electrical Shaman kirjoitti:
Viime lauantai aamuna... lääkkeitä ja alkoholia illalla ja sitten oksentelin kurkkuuni sammuneena... Ihme, etten tukehtunut... Meinaan oli joka paikka oksennuksessa seuraavana aamulla...

Ps. ja nyt on toista päivää kestänyt krapula... Ja humala tila...

Voodoo child? Woke up this morning and found my self in dead.....

Nevermind
2882 viestiä

#36 kirjoitettu 04.04.2007 18:08

Mulla ei oikeestaan oo mitää, mikä olis voinu johtaa siihen, et kuolisin.. Oon tapaturma-altis ja kaikkee on tapahtunu, muttei kuitenkaa mitää, mikä olis voinu johtaa kuolemaan... Ainakaa en muista.. tai kerran löin pääni ja tuli paljon verta, mutten tiiä, olisinko voinu kuolla.. olin pieni, tarhaikänen...

Lapsi_ajassa
2467 viestiä

#37 kirjoitettu 07.04.2007 16:57

Auto tuli ja jyräs meitin. Mutten vissiin kuollut.

hapou
21350 viestiä

#38 kirjoitettu 07.04.2007 17:32

sisäinen verenvuoto kirjoitti:
...

Säähä itsetuhoinen kaveri olet.

Mikseri.net

Showcase