Mikseri.net

five stars

#1 kirjoitettu 05.02.2003 12:58

Rapin raakuus
vetää puoleensa


--------------------------------------------------------------------------------
Silmä silmästä, hammas hampaasta,
ja virkavalta pidetään kuvion ulkopuolella
NEW YORK-Heti Manhattanin jälkeen juna nousee tunnelista korkeille kiskoille katujen yläpuolella. Ensimmäinen asema on Yankee Stadium, 161. katu. Alla on Etelä-Bronx.

Talot junaradan varrella näyttävät pommitetuilta. Jätteet kiipeävät seiniä pitkin korkealle siinä, mihin ne on takapihan ikkunoista heitetty. Graffiti polveilee aitoja, kattoja ja taloja pitkin kortteli toisensa jälkeen. Opaskirja listaa alueen yhdeksi maailman tunnetuimmista urbaaneista slummeista ja kehottaa turisteja pysymään junassa.

Mutta Etelä-Bronx on myös rap-kulttuurin kehto. Samaan aikaan, kun rähjäinen mies Bronxin junassa kauppaa pesäpalloräpylää dollarilla, valkoiset nuoret keskikaupungilla kuluttavat viikkorahansa matkiakseen hänen tyyliään. Gheton väkivallasta jalostetut tuotteet käyvät kaupaksi, ja rapin syntysijoilla Bronxissa keskiluokan lapset voivat käydä keräämässä katu-uskottavuutta.
Onneksi siellä ei oikeasti tarvitse asua.

Rap jakaa
sukupolvet

Kaksikymmentä vuotta sitten rap-musiikki ja hiphop-kulttuuri antoivat Yhdysvaltain slummien asukkaille uutta itsetuntoa. Urbaanista kurjuudesta syntyi jotain suurta ja omaperäistä, uusi tapa tehdä musiikkia ja kuulua johonkin. Hiphop oli sisäpiirin juttu, johon musiikin lisäksi kuuluivat break dance ja graffitinmaalaus.

Rap-kulttuurin kaupallistuminen nuorisomuodiksi on aiheuttanut kummallisen ristiriidan. Valkoiset keskiluokkaiset nuoret ostavat nyt gheton elämästä kertovia levyjä innokkaammin kuin ghettojen nuoret. He toistelevat riimejä huumeiden vetämisestä, poliisien ampumisesta ja huorien raiskaamisesta.

Kalliit hiphop-merkit, kuten Tommy Hilfiger, myyvät katujen kapinaa turvallisiin lähiöihin. Niin Yhdysvaltain keskilänteen kuin Espoon Olariinkin on ilmestynyt valkoisten nuorten jengejä, joiden jäsenet yrittävät puhua ja kävellä kuin mustat esikuvansa.

Rap on ylittänyt roturajat ja kertonut keskiluokalle köyhyydestä, joka Yhdysvaltain suurkaupungeissa on siivottu omille alueilleen. Mutta kuinka moni rap-fani tuntee elämää muodin takana?

"Musta keskiluokka on huolestunut siitä, että rap kuvaa vain alamaailmaa", sanoo professori Ethelberg Miller Washingtonin Howardista, kuuluisasta mustien yliopistosta. "Rap ei ole kuin osa mustaa kulttuuria, mutta nuoret ympäri maailmaa tuntevat vain sen. He samastuvat musiikkiin, mutta eivät voi samastua mustiin."

Rap jakaa sukupolvia yhtä rajusti kuin rocknroll aikoinaan. Millerin kotona saa soittaa "rakentavaa" rappia, mutta tytär ei hiphopparien kanssa seurustele.

"Oma ikäluokkani marssi 1960-luvulla kaduilla ja halusi muuttaa maailmaa", Miller sanoo. "Minun korviini rap ei kuulosta vallankumoukselliselta, vaan vain kapinalliselta. Lyriikat kertovat ankeasta todellisuudesta, mutta eivät tarjoa mitään visiota paremmasta tulevaisuudesta."
"Tekee mieli kysyä: Entäs sitten, millaisen maailman te haluatte?"

Räppärin täytyy
kokea kovia

Rap muuttuu raaemmaksi. Hip hop -kulttuurin kaupallistuminen asettaa sisäpiirille uusia vaatimuksia erottua massasta. Jotta musiikki olisi "aitoa", räppärin täytyy itse olla kokenut kovia.

Uskottavimmalta kuulostaa, jos on kasvanut New Yorkin Bronxissa tai Los Angelesin Comptonissa, mutta muutkin huonomaineiset lähiöt käyvät.

Comptonissa sai alkunsa gangsta-rap eli väkivaltaisiin sanoituksiin ja gangsterimeininkiin perustuva musiikin haara, joka alkoi kilpailla New Yorkin rapin kanssa. Gangsta-rap sai nopeasti maineen väkivaltaan lietsovana musiikkina, jonka sanoituksissa ihmishengellä ei ole arvoa.

Joskus tämä pitää oikeassakin elämässä paikkansa. Yhdysvaltain itärannikon ja länsirannikon räppärien keskinäinen sota ei ole enää pelkkää mainoskikkailua, jolla on tarkoitus lisätä levyjen myyntiä. Tänä talvena vihoittelu sai uutta uskottavuutta, kun kaksi kuuluisaa rap-laulajaa ammuttiin kuoliaaksi ohiajaneista autoista.

Länsirannikolla uraansa luonut räppäri Tupac Shakur ammuttiin Flamingo Boulevardin liikennevaloihin Las Vegasissa viime syyskuussa. Hänelle vihoitellut itärannikon tähti Notorious B.I.G. koki saman kohtalon Los Angelesissa helmikuun alussa. Nämä miehet ansaitsivat miljoonia levyillään, mutta säilyttivät "aitoutensa" jatkamalla rikoksia.

Shakurin ja B.I.G:n murhien huhutaan liittyvän toisiinsa, sillä molempien tähtien levy-yhtiöillä oli yhteyksiä Los Angelesin kilpaileviin katujengeihin. Shakurin taustalla olivat Bloodsit, B.I.G:n takana heidän verivihollisensa Cripsit.

Poliisi ei ole pystynyt pidättämään kummankaan rap-tähden murhasta ketään. Se sopii hyvin gangsta-kuvioon: silmä silmästä, hammas hampaasta, ja virkavalta pidetään kuvion ulkopuolella.

Notorious B.I.G. sai juuri ennen kuolemaansa valmiiksi levyn nimeltä Life After Death (Elämä kuoleman jälkeen). Sillä hän räppää "Youre nobody / until somebody kills you" (Et ole mitään, ennen kuin joku tappaa sinut).

Kuolema myy seksiäkin paremmin. Life After Death julkaistiin Yhdysvalloissa toissa viikolla ja revittiin käsistä.

Tuhoaako rap
mustan kulttuurin?

Shakurin ja Notoriouksen murhat ovat saaneet mustat aktivistit tuomitsemaan gangsta-rapin jyrkin sanoin. Jos koko kulttuuri syntyi nostamaan mustaa itsetuntoa valkoisen rahan keskellä, räppärien keskinäinen veriviha ei vaikuta oikein viisaalta.

Yksi gangsta-rapin vaikutusvaltaisimmista vastustajista on C. DeLores Tucker, mustien naisten kansallisen kongressin johtaja. Hänen mielestään musiikin markkinoima elämäntapa järkyttää koko amerikkalaista yhteiskuntaa.

"Koko historian ajan viihdeteollisuus on kohdellut mustia alamaisina ja palvelijoina. Nyt gangsta-rap kohtelee mustia naisia huorina ja mustia miehiä tappajina", Tucker sanoo. "Me olemme selvinneet orjuudesta ja rotuerottelusta, ja nyt musiikki on tuhoamassa meidät."

Tucker muistuttaa, että joissain Yhdysvaltain suurkaupungeissa yli puolet nuorista mustista miehistä on vankilassa tai ehdonalaisella.

"Gangsta-rap opettaa lapsillemme, että väkivalta on ainoa tapa selviytyä. Sen sijaan heidän tulisi ymmärtää, että he ovat vapaustaistelija Nelson Mandelan perillisiä, Afrikan tyttäriä ja poikia."

Jos Tucker saisi tahtonsa läpi, gangsta-rapin lyriikoita sensuroitaisiin rajusti. Todellisuutta se ei muuttaisi. Etelä-Bronxin kadunkulmassa seisoisi yhä mies, joka kerjää rahaa pahvimukiin, koko omaisuus ostoskärryyn sullottuna, kaulassaan lappu "Jumala siunatkoon sinua".

"Rap ei ole vaarallista. Vaarallisia ovat ne taloudelliset olot, joissa se syntyy", professori Miller sanoo. "Minä en aio syyttää uhreja."

Kirjoittaja on Helsingin Sanomien avustaja Washingtonissa.



Helvetin vanha teksti mut aika asiaa.

KP