Mikseri.net

#2 kirjoitettu 08.09.2006 16:28

Tuohan riippuu ihan henkilöstä ja tekemästään musiikista. Siinä missä kovasti musiikkiin koulutetun rokkivääntäminen voi olla kornia, en näkisi mitä tahansa itseoppinutta säveltämässä sinfonioita yms. Kokemus on omista ja koulutus muiden virheistä oppimista, enkä oikein muuta osaa siitä sanoa.

Kaikkein vaarallisinta on valita tie, joka vie pois musiikista. Itse kouluttauduin tietoliikenneinsinööriksi ja kaikki siihen liittyvä on syönyt innostustani musiikin tekemisteen. Menetelmät, kaavat ja tietyt tavat tehdä eivät kannusta luovaan ajatteluun ja pelkäänkin menettäväni kyvyn tehdä juurikaan mitään musiikillista, mistä ennen niin suuresti nautin.

Tärkeintä on pysyä musiikin ääressä.

#3 kirjoitettu 08.09.2006 17:26

Ei tietenkään voi olla esteenä. Vaan kiinostus on esteenä ja tosi huono mielikuva. Saako kitaraa soittaa jos ei osaa säveljuttuja tai mitään muita kuin tabulatuureja?

#4 kirjoitettu 08.09.2006 17:28

NORTON kirjoitti:
Niin, toisaalta hommahan ei kyllä mene niinkään, että kun vain ei opiskele mitään, niin kehittyy hyväksi rock-muusikoksi.

Eräs kaverini puhui luonnetyypeistä. Hänen mielestään jotkut tyypit eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi rentoja kyetäkseen soittamaan jazzia hyvin. Voisi ehkä ajatella, että rockinkin soittamisessa on kyse enmmän oikeanlaisesta luonteenlaadusta. Koulutuksella ei sinänsä olisi merkitystä.


Nii. Eräs Progehevibändi haki rivistöönsä kitaristia ja sieltä karsittiin kuulemma ihan kaikki jazzipetterit, kaipa niiltä puuttu asenne heviin. Oli varmaan täyden kympin arvosia musiikissa teoriassa mutta luonne ei sopinu kertakaikkiaan heviin. Ehkä niitä vaan kiinosti päästä hevibändiin ja haki siihen.

#5 kirjoitettu 08.09.2006 17:33

Rock-musiikin idea (alunperin?) oli se että se on niin helppoa, että kaikki pystyy vetämään kolmella soinnulla 12-tahin vetoja. Sitä kauttahan sillä ei ole väliä, onko koulutusta vai ei, koska joka tapauksessa sekä kouluja käynyt muusikko että tavallinen tyyppi pystyy vetämään ne biisit.

Ehkä se ero on periaatteellisella tasolla, rock-musiikki on pohjimmiltaan työläisnuorten alakulttuuria, jossa vierastetaan porvarillista koulusta. Puhutaan "asenteesta", joka ilmeisesti häviää koulutuksen myötä. Hevimuusiikissa tälläiseen harvoin törmää, kitaran soiton treenaus kuuluu muutenkin ns. hevihyveisiin.

Eli mielestäni käytännössähän sillä ei pitäis olla väliä onko kouluja käynyt vai ei, mutta kyllähän "opistobändejä" tietyissä piireissä karsastetaan. Ehkä niiltä puuttuu se "asenne"...mitä ikinä se tarkoittaakin

#6 kirjoitettu 08.09.2006 18:01

Asenne sanasta tulee aina mieleen asenoituminen, mikä kuulostaa jotenkin teennäiseltä. Aivan kun asioihin pitäsi aina erityisesti asenoitua tietyllä tavalla. Itse pyrin ottamaan asiat sellaisena kuin ne ovat, ilman erityistä asennetta.

#7 kirjoitettu 08.09.2006 18:20

Osaaminen ei välttämättä ole este, mutta voi olla että on. Esimerkiksi kitaristi joka ei tiedä teoriasta yhtään mitään voi säveltää upean soolon joka kuitenkin on kaiken teorian mukaan kappaleeseen sopimaton. Ja vastaavasti oppinut kitaristi saattaa joutua turvautumaan opittuihin sääntöihin sävellyspuuhissaan saaden aikaan oikeaoppisen mutta ehkä laimeamman kuuloisen soolon. Tietysti luonne on myös ratkaiseva tekijä, korkeastikoulutettu ja röyhkeä kitaristi voi tarttua skaalasta kiinni, kääntää sen ylösalaisin, ravistella sitä, katsoa mitä sieltä putoaa ja alkaa miettimään mitä pudonneista palasista saisi aikaan.

#8 kirjoitettu 08.09.2006 20:55

No tottakai se voi olla este. Esim. tietotekniikan tai muiden laitteiden käyttäminen. En osaa vieläkään tehdä jotain juttuja mitä haluaisin, eli siis osaaminen tai sen puute aiheuttaa rajoituksia. Luulen ettei tämä häviä koskaan. Aina on jotain ideoita, mutta ei vaan osaa vielä toteuttaa niitä haluamallaan tavalla.

#9 kirjoitettu 08.09.2006 22:25

Jotkut opistoissa pidempään opiskelevat tuttuni tuntuvat asettavan vähän turhankin naurettavia rajoituksia säveltämiselle. "Ei tuota tuohon, kirjakin sanoo toisi, eikä tätä tähän, sillä se ei noudata sääntöä X", ja niin edelleen.

Eli, no. Koulutus voi olla jollain tavalla este oman luovuuden, mielikuvituksen ja rohkeuden kohdalla. Osaamista on vähän vaikeampi kuvitella esteeksi, ellei kyse ole jostain noise-elementeillä varustetusta HC/punk-musiikista, jossa amatöörimainen ote nimenomaan on se soundin perusta. Tässä päästään kyllä kanssa siihen, että tarpeeksi osaavan luulisi osaavan myös imitoida tällaista soundia helvetin hyvin, vaikka silloinkin tulee varmasti puheeksi se aitous-elementin rehellisyys.

Esimerkiksi death metallissa osaaminen on kuitenkin hyvin iso etu, ja myös aivan laaja teoriatuntemus on osoittautunut monilla yhtyeillä hedelmälliseksi. Sitä pitää vaan osata käyttää tietyllä tavalla. Eihän se luovan työ ole helppoa kenelläkään.

#10 kirjoitettu 08.09.2006 23:09

Shoganai kirjoitti:
Musiikkia ei missään nimessä kannata opiskella. Kaikki luovuus ja omat ajatukset siinä katoavat, ja sinusta tulee tylsä opistomuusikko, jonka soitossa ei ole tunnetta, asenteesta puhumattakaan.

Just niin!

Ei mitään kannata opetella, senku vetää vaan ja sitä tunnetta peliin! Nuotteja on ihan turha opetella, kun sitte sä vaan aina vaan katot nuotteja eikä mikään enää kelpaa. Nih.

Ihan vakavissaan ottaen, ehkä ei kannata opiskella liikaa. Siinä vaiheessa kun löydät itsesi pohtimassa uuden trancevääntösi bassolinjan intervalleja, etkä saa rauhaa kun jokin tuntuu teknisesti sotivan sitä toonikaa vastaan vaikka kuulostaakin ihan rapealta, niin suosittelisin omaehtoista aivopesua vaikkapa HC-punkin parissa. Tai noisen..
Toisaalta voihan toki ihminen nauttia myös pedanttisen teknisesti korrektista musiikista ja sen valmistamisesta. Kai...

#11 kirjoitettu 08.09.2006 23:31

Kyllä ja ei.

Riippuu ihan täysin ihmisestä. Olen soittanut todella monen ns. "opistohahmon" kanssa erinäisissä yhteyksissä ja tämä "okeli-spede"termi pätee itseasiassa yllättävänkin suureen osaan niistä, mutta toki aivan loistavia tyyppejä ryhmään mahtuu. Joillekin näistä hahmoista on jäänyt päälle sellainen varomisen mentaliteetti. Ei uskalleta ottaa ns. härkää sarvista ja puristaa siltä härältä myös ne pallit kuiviin! Perushyvä suoritus oppikirjan mukaan. Ei hyvä...

Monia aivan loistavia opistomuusikoita löytyy todella paljon. Muutaman kerran nähnyt Marzi Nymanin livena ja kyllä se toimii ja mies on loistava muusikko. Lukuunottamatta niitä koomisia aspekteja kyseisen herran live-esiintymisessä.

Itse kyllä pidän keskimäärin enemmän itseoppineista muusikoista. Uutta ei helposti synny, jos kaikki musiikin/soiton tekniikat opetetaan kädestäpitäen. Eli näin pitää toimia...muu on väärin. Ei tarvitse kuunnella kuin Ac/dc:n Brian Johnssonin laulua. Olisi mielenkiintoista kuulla miten sitä tyyliä opetetaan opistossa

#12 kirjoitettu 09.09.2006 00:15

VOI!

#13 kirjoitettu 09.09.2006 01:03

Oisne kirjoitti:
Esimerkiksi kitaristi joka ei tiedä teoriasta yhtään mitään voi säveltää upean soolon joka kuitenkin on kaiken teorian mukaan kappaleeseen sopimaton. Ja vastaavasti oppinut kitaristi saattaa joutua turvautumaan opittuihin sääntöihin sävellyspuuhissaan saaden aikaan oikeaoppisen mutta ehkä laimeamman kuuloisen soolon.

Samaa mieltä...

Näen asian siten, että teoriat on tehty musiikin pohjalta.
Vai luuleeko joku, että ensin oli musiikin teoria, ja sitten SEN pohjalta alettiin luomaan organisoitua ääntä?

Mitä enemmän musiikin teoriaa yleensäkin opiskellaan, sitä kauemmaksi niinkutsutuista teoriasäännöistä päästään. Mikä ratkaisee, on se, minkä kuulemme.

Kaikilla ei ole musiikillista intuitiota, luovuutta tai "mitään omaa sanottavaa", vaikka kuinka asiaa opiskelisi. Itse opiskelu tai asioiden selkeämpi tiedostaminen sensijaan ei vähennä luontaisen hedelmällisyyden tuottoisuutta.

#14 kirjoitettu 09.09.2006 08:51

Ei, koska en minäkää osaan tehä musiikkia, mutta tein dance e-jay 7 jonkun huononbiisin. Ihku ensimmäinen

#15 kirjoitettu 10.09.2006 13:51

NORTON kirjoitti:
Voiko osaaminen olla este musiikin teossa?


Voi, mutta ei välttämättä ole.

Ehkä koulutuksella on kuitenkin sellainen vaikutus, että sen kehittyessä ihminen alkaa kiinnittää huomiota enemmän "epäolennaisiin" asioihin.


Joissain tapauksissa noinkin voi käydä.

#16 kirjoitettu 10.09.2006 15:41

[ sam ] kirjoitti:
Kaikkein vaarallisinta on valita tie, joka vie pois musiikista. Itse kouluttauduin tietoliikenneinsinööriksi ja kaikki siihen liittyvä on syönyt innostustani musiikin tekemisteen. Menetelmät, kaavat ja tietyt tavat tehdä eivät kannusta luovaan ajatteluun ja pelkäänkin menettäväni kyvyn tehdä juurikaan mitään musiikillista, mistä ennen niin suuresti nautin.


Muuttaisin ensimmäistä lausetta muotoon "Kaikkein vaarallisinta on valita tie, joka vie pois luovasta toiminnasta", tosin tätäkään en täysin allekirjoita. Monille opistomuusikoista jää jelposti kuva, että siellä opitaan soittamaan oikein ja opiskelijat tungetaan putkeen, jonka päästä valmistuu taitavia aivopestyjä markkinavoimien koneita, joille oma luova ajattelu/itsensä toteuttaminen ei kuulu sanavarastoon. Uskoisin, että mikäli henkilöltä löytyy luovuutta, niin osaaminen on vain plussaa.

Insinööritieteiden kaavamaisuus voi tappaa luovuutta, mutta ajattele asiaa toisinpäin: Miten musiikinteko ja luovuus on vaikuttanut tietoliikenneinsinöörin työhön?

Insinööritieteet ja vasinkin luonnontieteet ovat kaavamaisia, mutta tappaako se luovuuden? Se, että asialle on kaavamaiset lainalaisuudet, joiden sisällä pitää pysyä (fysiikan lait/tekniset rajoitukset) ei poista luovuutta, päivastoin. Sama asia musiikkisoftien kanssa. Mitä rajoitetumpi ohjelma, sitä luovempi täytyy olla, saadakseen siitä kaiken irti. Kun ohjelmaa osaa käyttää oikein, voi siitä repiä irti vielä enemmän. Luovuuden käyttö muuallakin kuin musiikissa, ei voi tappaa musiikillista luovuutta.

Omalta kohdaltani tutkijan työssä olen havainnut, että näiden lainalaisuuksien/rajoitusten kanssa on vain pelattava, mutta se miten haluttuun lopputulokseen päästään, täytyy vain tehdä niin kuin musiikissa: tehdä se toista (yleensä vaikeampaa) kautta. Esim. Miten lähteä tekemään hyvää supersahaa Reasonilla? Helpostihan se onnistuisi muutamalla VSTllä, mutta käyttämällä luovuutta, saadaan hyvää supersahaa myös Reasonista, mikäli osaaminen on hallussa (oli se sitten itse opittua tai opistossa opittua.)

Summa summarum, vastaus aiheen kysymykseen: ei.

Tärkeintä on pysyä musiikin ääressä.


Totta. Jos ei muuten ehdi, niin ainakin kuuntelemalla.


Shoganai kirjoitti:
Musiikkia ei missään nimessä kannata opiskella. Kaikki luovuus ja omat ajatukset siinä katoavat, ja sinusta tulee tylsä opistomuusikko, jonka soitossa ei ole tunnetta, asenteesta puhumattakaan.


Opiskelu ei tapa luovuutta, se lisää sitä. Tosin, jos ei osaa kyseenalaistaa oppimaansa tai soveltaa sitä, silloin tuossa pointissasi on jotain järkeä. Valitettavsti tällaisiakin tapauksia on.

#17 kirjoitettu 10.09.2006 15:55

Voi olla ja ei, riippuu täysin musiikista.

Täällä puhutaan musiikin opiskelijoista monella eri äänen sävyllä, joka sinäänsä on hieman tyhmää. Miten voidaan puhua kaikkien musiikin eri alojen opiskeilijoista yhtenä pakettina? "ei saa opiskella koska se vie mielikuvituksen musiikista" - hmm. aika mielenkiintoista.
Itse soitin viulua ja nyt alttoviulua Sibelius-Akatemian nuorisolla, jossa opiskellaan soittamaan sekä YMMÄRTÄMÄÄN musiikkia sekä opitaan tuomaan OMAA TULKINTAA ja MIELIKUVITUSTA eri biiseihin. Eipä tässä muuta, halusin tämänkin tuoda vain esille. Itse oppiminen viulun soitossa on melko vaikeaa BTW

#18 kirjoitettu 10.09.2006 16:04

RHP kirjoitti:

Voi olla ja ei, riippuu täysin musiikista.


Sanosin pikemminkin henkilöstä.

#19 kirjoitettu 10.09.2006 16:05

Haava kirjoitti:
RHP kirjoitti:

Voi olla ja ei, riippuu täysin musiikista.


Sanosin pikemminkin henkilöstä.


Aivan, sekin

#20 kirjoitettu 10.09.2006 16:31

Kaikessa taiteen opiskelemisessa on mielestäni se ulottuvuus, että oppimansa pitää pystyä kumoamaan, repimään riekaleiksi, raiskaamaan ja vielä sylkemään päälle päästäkseen itseilmaisussa uudelle tasolle. Koulutuksen tehtävä taas on tuottaa opittavaa, joka on lopulta mahdollisimman vaikeaa kumota ja siten sulattaa lopullisesti omaan käyttöönsä.

On hankalahkoa (mutta ei mahdotonta) opettaa ajattelemaan luovasti, menettämään itsekritiikkinsä sopivalla tavalla ja taas ottamaan sen itsekritiikin oikeassa työstövaiheessa työkalupakista esiin.

Kun on oppinut perusteet, niistä pystyy vielä helposti riuhtomaan itsensä irti. Taiteentekijän taidot kasvavat sitä paremmiksi, mitä vaikeammin kumottavia 'tosi'asioita pystyy kumoamaan.

Kun taas jos ottaa tekniikan, teorian ja harmonian sääntöinä joilla voi huh, vihdoin soittaa "oikein" niin syntyy näitä joita ivallisesti opistomuusikoiksikin kutsutaan. Tilipatitippan-kitarakuvioita syntyy ja missään ei ole riitasointuja (vuosisatoja taaksepäin terssiä pidettiin riitasointisena).

Eli voi olla este jos suhtautuu oppimaansa kritiikittömästi.

Nimim. kirjoittamisen, kirjallisuuden ja musiikkitieteen opiskelija joka ei jatkossa enää halua puhua normatiivisesti oikeaa suomea eikä pysyä timessä.

#21 kirjoitettu 10.09.2006 16:34

Onhan tästä ollut aikaisemminkin puhetta.

Osaaminen ei ole este, vaan henkilön mieltymykset/kunnianhimo voi kehkeytyä esteeksi. Osaamisesta tulee siinä vaiheessa este, kun aletaan hakemalla hakemaan kaikenmaailman skaaloja ja efektikokeiluja---voihan sitä sanoa, että se on pitkäjännitteisyyttä mutta se hidastaa esim. työn alla olevan kappaleen tuoreutta. Muusikko ja muusikon mieltymykset muuttuvat ajan mittaan ja mitä kauemmin hinkataan jotakin yhtä juttua, niin huomenna onkin jo mieltymykset jotain aivan muuta.

Toisaalta voidaanhan sitä yrittää luoda jotakin 'ajatonta', mutta harvoin tuo nykyään onnistuu, kun on jo Beatlesit ja Black Sabbathit.

Eli musiikista on tullut 'henkilösävytteistä' tai jotain...

#22 kirjoitettu 20.09.2006 10:10

Eäh... vaikka jonkin artistin/bändin kipale kuulostaisi suurimman osan mielestä aivan karmealta, maailmasta saattaa löytyä edes yksi henkilö joka tykkäisi siitä kyseisestä biisistä

#23 kirjoitettu 21.09.2006 13:25

Siinä on se kikka että useimmissa "musiikkikouluissa"
opetetaan soittamaan puhtaasti ja tarkasti.
Kumpikaan noista ei sovi rokkiin, vaan soundin pitää olla
räkäistä ja arvaamatonta.
Tuohan riippuu tietenkin opettajan ajatusmaailmasta...
olen törmännyt musiikinopettajaan joka melkein peitti korvansa
kun heitti murtosoinnun ja toiseen opettajaan joka vuorostaan
nimen omaan käski soittaa niitä murtosointuja.
Ja tämä korvien peittäjä kehtasi pitää itseään jonain
musiikin kaikkitietävänä. Eli aika paksulti opettajasta kiinni että
katoaako se Rokin osaaminen vai ei.

Tuo herra joka käski mun soittaa niitä murtosointuja + jne...
opettikin mulle paljon soittamisesta, tämä opetti sillä tavalla
että saattoi soittaa taustaa ja sanoi että
"soita jotakin ja koita erilaisia juttuja"
eikä sen enempää neuvonut, siinä piti sitten riskillä uskaltaa
vetää jotain päälle ja toivoa että saisi jotain hyvää
aikaiseksi... Toisin kuin tämä korvien
peittäjä ei pystynyt opettaa mitään mitä en olisi jo tiennyt.
Ja tämän mielestä kaikki piti tehdä niinkuin paperille on kirjoitettu,
mielikuvitus oli ehdottomasti kiellettyä. Siltä en oppinut yhtään mitään.

Mielestäni pitäisi olla jokin musiikinopettajan tarkastaja joka
käy katsomassa opettajien oppitunteja ja lajittelee opettajat
kahteen kategoriaan Avoinmielisiin / Ahdasmielisiin...
niin oppilaatkin tietäisivät minne itsensä laittavat.
Tuollainen ahdasmielinenhän ei pahemmin voi kunnon rokkia opettaa
koska niiden biisien puhtauden takia siitä tulee pelkkää poppia.
Mutta klassistahan nämä varmaan opettavat hyvin jos jotain
positiivistä niistä haetaan.

#24 kirjoitettu 21.09.2006 16:34

Emmäny tiä. Aina noit opistomuusikoita haukutaan, mutta kyllähän se niin on, jotta kun osaa SOITTAA, muuta ei tarvita ja luonnistuu mikä tahansa, miten tahansa. Ehkäpä keskinkertaisen opistomuusikon tunnistaa vain siitä, että tuo on kaavoihin kangistunut ja jokseenkin näkemyksetön puurtaja. Kyllä ne opistot opettavat myös näkemystä ja luovuutta siinä missä tekniikkaakin.

#25 kirjoitettu 21.09.2006 20:26

Moro!

Kyllä se on niin että musiikin tekemiselle on vain yksi este ja se on se että on liian vakava ja pidättäytynyt! Musiikki on kyllä kaikista taiteista se joka kysyy musikantilta rohkeutta päästää tunteet ja ajatukset valloilleen. Kyllä muuten kuulostaa tuotokset kuin olisi muusikko tehnyt vero ilmoitusta ja samalla lauleskellut rakkauden tunteista!

#26 kirjoitettu 22.09.2006 18:27

NORTON kirjoitti:
Niin, toisaalta hommahan ei kyllä mene niinkään, että kun vain ei opiskele mitään, niin kehittyy hyväksi rock-muusikoksi.

Eräs kaverini puhui luonnetyypeistä. Hänen mielestään jotkut tyypit eivät yksinkertaisesti ole tarpeeksi rentoja kyetäkseen soittamaan jazzia hyvin. Voisi ehkä ajatella, että rockinkin soittamisessa on kyse enmmän oikeanlaisesta luonteenlaadusta. Koulutuksella ei sinänsä olisi merkitystä. Ehkä koulutuksella on kuitenkin sellainen vaikutus, että sen kehittyessä ihminen alkaa kiinnittää huomiota enemmän "epäolennaisiin" asioihin.


Rock ja erityisesti metalli ovat tyovaen luokan omaisuutta/vitutusta, niin se vaan on. Se menee melkein poikkeuksetta Totoksi kun ei-duunarit alkavat rokkaamaan.

#27 kirjoitettu 24.09.2006 08:28

Voiko osaaminen olla este?
- Tottakai voi olla, mutta jos ei tiedetä mitenpäin soitinta soitetaan ja miten sitä läiskitään niin eihän sitä voi soittaa. Sama koskee lauluääntä, sitähän tarvitsee myös harjoittaa, että tulee kelvollista ääntä. Ihminen oppii läpi koko elämänsä uusia asioita.
Tarkoitetaanko tuolla otsikon osaamisella sitä, ettei osata soittaa musiikkia vai sitä, ettei kouluttaudu muusikoksi?

Tunnen monia ihmisiä jotka ovat käynneet kuuden vanhasta soittamassa musiikkiopistolla ja kolme kertaa viikossa erikseen teoriatunneilla. Itse olen käynnyt yksityisellä ja samaan puoleen tuntiin (viikossa) tulee sen verran teoriaa mitä biisin soittamisessa tarvitaan.
Vai tarkoitetaanko tässä teorialla musiikinhistorian syvimpiä kierteitä ja kikkoja?
En tiedä mitään muuta Mozartista kuin minkä näköinen kaveri oli ja parit sävellykset. Siinä se.

En ole kouluttautunut opistossa en voi siis olla saletisti muusikko.

#28 kirjoitettu 02.10.2006 10:14

Shoganai kirjoitti:
Musiikkia ei missään nimessä kannata opiskella. Kaikki luovuus ja omat ajatukset siinä katoavat, ja sinusta tulee tylsä opistomuusikko, jonka soitossa ei ole tunnetta, asenteesta puhumattakaan.


Joskus joku aina kysyy että mikset menisi johonkin musiikkiopistoon? Tuntuu että menettäisin luovuuteni ja särmän sellaisessa touhussa. Itseopiskelu rok.
Tuli vain mieleen;
Opiskeliko muuten zappa ihan virallisesti opistossa?

Zomby Woof muokkasi viestiä 14:47 03.10.2006

Niin, siitä piti vielä sanoa. Kun aikoinaan aloitin kitaran soiton, niin erään Tolosen kirjoittama kitaransoitto-opas aloittelijoille karsi meikästä helvetisti omia juttuja. Esim. olin oppinut soittamaan plektraa peukalolla + keskisormella kuin joku Claptoni ikään. Noh, Tolonenhan sanoi kirjassaan että miten kaikki pitää tehdä hänen tavallaan. Etusormi, etusormi...

Ei hitto kun huonoja muistoja tulee noista. En enää koskaan opiskele muuta kuin muiden artistien tabulatuureja ja biisejä

Opiskelu hävittää hiukan luovuutta ja tuo tilalle jäykkiä sääntöä. Toisaalta taas se tuo uusia työkaluja, kuten sanottu.

#29 kirjoitettu 04.10.2006 18:55

Kyse on paljon myös ihmisestä, koska yksinkertaisemmat ihmiset monesti "jämähtävät" toteuttamaan asiat opetetulla tavalla ts. eivät uskalla (tai eivät hallitse asiaa tarpeeksi hyvin) lähteä kokeilemaan toteutettavassa asiassa ohjeiden ulkopuolelta. Tämä pätee varsinkin esim. ruoanlaitossa. Kyllähän sitä osaa tehdä reseptin mukaan ja moni tyytyykin siihen tai ei omaa uskallusta lähteä sen ulkopuolelle. Fiksu taaas miettii, että miten reseptiä voisi parantaa ja kokeilee.
Kyllähän tuota voiajatelle myös musiikissa. lahjakas muusikkovoi osata soittaa nopeasti ja tarkkaansitä jatätä, mutta onko hänellä luovuutta esim. varioida ja antaa oman mausteensa biisiin?

#30 kirjoitettu 05.10.2006 13:21

En usko että musiikin tekemisessä, mutta ehkä käytännön kehittymisessä.
Aika moni asia on kuitenkin omasta aseenteesta kiinni ja jokainen joka rakastaa musiikkia ja omaa palavan halun tehdä sitä, niin myös tekee.

#31 kirjoitettu 05.10.2006 14:23

Tuskin se ainakaan este on, päinvastoin. On hyvä hallita ainakin perusasiat, toisin kuin minä. Ja sen huomaan 8 vuotta koneilua takana ja biisit on mitä on, ja valmiiksi asti tulleita biisejä on vain muutamia. Useat jää ikuisuus projekteiksi, toivoen että saisi joskus sellaiseen kuosiin että kehtais julkasta. Eli parempia pitää olla mitä mun vanhat väännökset.

Taidan myös vaan olla aika lahjaton, mutta en sitä itselleni ole tietoisesti ainakaan vielä myöntänyt (enkä halua).

#32 kirjoitettu 05.10.2006 14:53

Riippuu siitä mitä musiikkia tekee. Esim. klassisen okesterimusiikin teossa osaaminen (esim. teorian perusteet...) voi olla haitta, mutta ei täydellinen este, jos vain mielikuvitusta ja luovuutta riittää. Jos yhtään hallitsee musiikin ns. perusasioita, kuten teoriapuolta, niin se vain hyödyttää itseä säveltämisessä.

#33 kirjoitettu 05.10.2006 16:57

Tempo kirjoitti:

Insinööritieteiden kaavamaisuus voi tappaa luovuutta, mutta ajattele asiaa toisinpäin: Miten musiikinteko ja luovuus on vaikuttanut tietoliikenneinsinöörin työhön?

Hyvä pointti. Muutenkin kirjoitit mainiota tekstiä, jonka pointtia en itse tullut edes ajatelleeksi. Musiikinteko, luovuus ja yleensäkin kaikki luovemmat harrastukset ovat tarkemmin ajateltuna antaneet hämmästyttävän paljon uusia näkökulmia niinkin fakkiintuneeseen työhön kuin insinöörityö. Mutta koska olen keskittänyt syystä kaiken tarmoni työhöni, en enää jaksa panostaa luovuuteen. Kuten joku jossain artikkelissa sanoi, prässi näivettää luovuuden.

Tämä on syytä pitää myös mielessä, kun alkaa musiikkia tieteistämään ja tekemään siitä puurtamista. Koulutetut muusikot eivät yleensä kouluttaudu muuhun, kenties varmemman toimeentulon takaavaan ammattiin, ja näin joutuvat tekemään kovasti hommia ja altistuvat prässille ihan siinä missä naapurin Kalle. Ja taas luovuutta kiusataan.

#34 kirjoitettu 06.10.2006 01:03

-Osaaminen ei ole este musiikin teossa. Harvemmin siitä haittaa on.


-On omasta päästä kiinni katoaako luovuus- huom! luovuus ei ole opetettava aine, tai en ole ainakaan kuullut vielä että olisi. Kokemukseni mukaan valtion musiikkikouluissa keskitytään tekniikan ja taitojen lisäämiseen ja yleisen tietouden jakamiseen karkeasti sanottuna...

-Pari osaavaa/koulutettua kitaristia suomen huipulta: Marzi Nyman, tai Varre Vartiainen/Husband. Me like.

#35 kirjoitettu 06.10.2006 03:48

Asiaa pohdin minäkin jonkin aikaa sitten Kirjallisessa lopputyössäni "säveltäminen ja sen problematiikka ".
Ajatuskaari on pitkä eikä yksiselitteistä vastausta ole Sanottakoon, että 25 vuotiaana aloitin musiikin teorian opiskelut ja konservatoriosysteemit. Sitä ennen muistan käyttäneni argumenttejä luovuuden katoamisesta ja ammattimuusikoiden kaavamaisesta jäykkyydestä jne.. ym. ym. Kyllähän ammattirumpalin kanssa stoogesin vääntäminen vähän köykäistä oli, mut sekin on taas henkilökohtainen tatsi juttu.
Rokkipändeissä kovaa meni ilman opiskeluitakin, mutta... yritän nyt lyhyesti asian ilmaista, mutta taitaa pitkäksi mennä..

Itselleni oli hämmästys, kun eräs säestäjätyttönen ei osannut improvisoida vaan kaikki piti lukea paperilta, mutta se mitä paperilta ilmoille pianosta loihe, oli kaunista musiikkia. Mikä ettei. Jos tytölle joskus iskee luomisvimma, niin luulen sieltä melko helposti ja nopeasti löytyvän oivaa tavaraa. Hänen kun ei tarvitse samaan aikaan opetella soittamaan. Musiikin opiskelijat treenaa muuten ihan helvetisti. Itse uskon työn tekoon.Musiikissa ja kimppa säveltämisessä teoria helpottaa Kommunikaatiota. Ei tarvitse selitellä frendille, et soita jotai hattaraa sit niinku tsöm tsöm tsöm. Itselläni muuten jo pelkkä rytmitreenaus avasi uusia kappale aihioita runsauden pulaan asti.
Populaarimusiikki monesti perustuu lyhyisiin sanoitus/sävellyksiin, jonka esittää tekijä itse ja näin antaa vahvan persoonallisen leiman hengentuotteelleen. Sillä voi jopa tehdä hetken rahaa. Itse en tässä asiassa ole vielä valitettavasti onnistunut.

Kyse on omista mieltymyksistä ja haluista. Muuhan on aina vähintäänkin epäilyttävää, naapurit mukaan lukien.
Itselläni musanteoria ja sitä myötä musiikki maaston laajeneminen populäärimusiikin saroilta kaikkeen mahdolliseen vain ruokki mieltäni ja tavallaan osaaminen on rikastuttanut musiikin tekoani...on tavallaan suurempi supermarketti, jossa voi huoletta varastella sitä mitä lystää. Jos joku väittää, ettei ota vaikutteita mistään niin...väittäköön niin. Voi olla että oikeasti myös luulee niin. enivei Esim musan teoria on varsin oiva työkalu, joka helpotaa ideoiden työstämistä. Joka muuta lausuu, saa olla mieltänsä vapaasti. Rokkihan on sitä avarakatseisuutta ? Toivottavasti joku jotain ymmärsi tästä sepustuksesta. Hasta proxima.

hopeakuula muokkasi viestiä 03:53 06.10.2006

hopeakuula muokkasi viestiä 04:32 06.10.2006

hopeakuula muokkasi viestiä 04:48 06.10.2006

hopeakuula muokkasi viestiä 04:49 06.10.2006

#36 kirjoitettu 06.10.2006 10:16

Osaaminenhan on este muusiikinteossa. Jos et osaa tehdä musiikka et silloin tee musiikkia, tokihan osaamista on eriasteista, mutta kukaan joka tekee musiikkia ei voi väittää ettei tiedä musiikista yhtään mitään, se olisi kuin laittaisi kitaran käteen ihmiselle joka ei ole koskaan kuullutkaan musiikkia.

Musiikin opiskeluakin on erilaista, oma tapani, enkä väitä että se olisi jotenkin parempi tapa, on ollut yritys ja erehdys. Kuitenkin kuultu musiikki vaikuttaa niin paljon, että muutama vuosi sitten aloin vähän ottamaan selvää musiikin teoriasta, koska minusta tuntui että olin jumittunut kaavoihini ja halusin päästä niistä eroon tajusin, että näille kantapäänkautta oppimilleni asioille on teoriassa myös nimet. Kuitenkin musiikin perustuntemusta lukuunottamatta olen soittanut ikäni kuulolta, mutta silti kokeilemalla oppinut suht samat asiat kuin oppikirjoissa.

Että sinänsä puollan teorian opiskelua ainakin jossain muodossa jos et halua keksiä ruutia uudestaan. Toki asioiden itse oivaltaminen on hienoa, ja sinänsä teorian opiskelu vie siitä vähän intoa kun ei saa itse oivaltaa asioita. Poikkihuilua oli äärettömän hienoa opetella soittamaan tutkimalla sen mekaniikkaa, huomasin että se oli huomattavasti helpompi ja palkitsevampi tapa kuin opetella kirjasta otteita.

Mutta teoriassa on kääntöpuolensakin, olen innoissani toki opetellut rikkomaan pinttyneitä tapojani, mutta samalla huomannut että maailma joka teorian kautta aukeaa sai minut tajuamaan etten voi koskaan oppia kaikkea, aina kun opit jotain uutta aukeaa sata uutta asiaa jotka voisi oppia.

Pitää vaan yrittää hyväksyä se fakta että kaikkea ei voi eikä kannatakaan opetella. Voin rehellisesti sanoa, että kun lueskelin erästä kirjasarjaa jazzin teoriaan liittyen, rupesi masentamaan niin perkeleesti että rupesin miettimään, että josko valokuvaaminen, jota sillointällöin harrastelen musiikin vastapainona, sittenkin se parempi harrastus. Olin aika lähellä pistää hanskat naulaan. Tosin sitten taas laitoin kirjat sivuun hetkeksi ja pakotin itseni koskettimien ääreen takaisin vetämään muutakin kuin skaaloja, ja huomasin että soittaminenhan on aika hauskaa. Pitää vissiin pitää ne kirjat kirjastossa nyt vähän aikaa ja vain nauttia musiikista.

Teoria kyllä osasi viedä jalat alta aika totaalisesti, tai lähinnä sen tajuaminen että kuinka vähän sitä todella osaakaan. Mutta jos jotain teorian opettelusta on hyötyä, niin ainakin rikkomaan vähän omia kaavojansa, sitä jää niin helposti jumiin omaan pinttyneeseensä tyyliin, enkä tarkoita genrejä vaan juuri sointukuvioita ja skaaloja, itse koin hyvinkin vapauttavana nähdä jotain muutakin kuin ne samat skaalat joita olen hakannut 10 vuotta.

#37 kirjoitettu 06.10.2006 10:40

Ei osaaminen mikään este ole, mutta pitää osata tehä ja kokeilla jotain semmosiakin juttuja joitten tietää itsekkin menewän wasten teoriasääntöjä..Jonkun werta musiikinteoriaa itehki tajuan, mut yleensä kun kirjotan jotain rokki/hewibiisii nii yritän sulkee mielestäni ne säännöt totaalisesti..
Rajoja pitää olla mut rajoi pitää myös uskaltaa rikkoo..

Paljon riippuu tietysmi että mitä musiikkii tekee. Klassisessa on toisaalta helppo tehä mielikuwituksellisia ratkasuja, mutta lopputulos on usein kowin "moderni", mikä ei usein ole kowin hywä asia..Wälillä on wirkistäwää kuunnella rokkibändii joka wetää ihan "teoriaopus rokkii", ja wälillä tuntuu et ku rokkibiisiin tekee jonkun tosi "owelan ja omalaatusen" trikin, nii se ei hetkauta ketää kun semmoset on jo niin tawallisii..

Kyllä asiotten ymmärtäminen aina auttaa asioitten luomista, sekä warsinkin auttaa muita ymmärtämään mitä on luomuxessa ajettu takaa..Jokanen kuitenkin tyylillään, muuten loppuu maailmasta tyyli

#38 kirjoitettu 06.10.2006 17:34

Ei voi. Tosin osaamattomuus voi olla.