Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Ensinnäkin: Se nimihän on suomalaisittain "Teollisuus Munkki", kuten herra Tappi Suominen on sen kuolemattomasti aikoinaan ilmaissut.
Toiseksi: "Round About Midnight", jonka em. herra Suominen ynnä MusicLoversit versioivat n. kerran vuodessa on kelpo kappale (jopa suomennoksena) mutta neroksi en Theoloniusta leimaisi, kuten ei hänkään.
Miehellä oli omaperäinen tyyli soittaa jazzia ja improvisoida. 'Round Midnightiä ja Straight No Chaseria on itsekin tullut soiteltua. Mielestäni kaikki, jotka ovat 1900-luvulla (ja sitä ennenkin) kehittäneet jazzia eteenpäin tuoden siihen uusia ulottuvuuksia, ovat (olleet) neroja. Thelonious Monk kuuluu heihin.
T Daddy B kirjoitti:
Harvoin kuulee livenä sen sävellyksiä.
Kui niin? Onhan osa Monkin sävellyksistä sentään stankkuja nykyään.
Kyllä Monk mielestäni oli tavallaan nero. Herra oli sentään mukana bebobin synnyssä ja tuomassa mm miinus vitosta jazziin mukaan joten ei voi kun nostaa hattua. Enemmän silti kumarran Monkkia säveltäjänä ja uudistajana kun pianistina. Melko hassu soitto- sekä esiintymistyyli herralla oli. Monkin sävellysten logiikka on mielestäni hienon puhdasta ja omalla tavallaan niin upean loogista. Jotenkin kai hän vain näki että kuinka niiden juttujen täytyy mennä. Ilman niitä Mintonin jameja toisen maailmansodan aikoihin joissa Monk myös oli osallisena jazz olisi nykyään varmaankin hyvin erinäköistä. Eli ei voi kuin arvostaa.
Suosikki sävellyksiä mm Round Midnight, Ruby, My Dear, Epistrophy, Straight, No Chaser, Monks Mood ja Blue Monk.