Mikseri.net

#2 kirjoitettu 24.03.2006 13:08

1. Strange Beautiful Music on paras, koska se on biisimateriaaliltaan tasaisin KOKONAISUUS. Ainoastaan "Sleepwalk"-cover ei kuulu joukkoon. Lisäksi pidän levyn tummasta soundimaailmasta. Miksaus on todella onnistunut !

2. Muutaman kuuntelukerran jälkeen ainoastaan nimibiisi vakuuttaa.

3. Ei laulua kiitos !!!

#3 kirjoitettu 24.03.2006 13:43

Joe pysyköön tosiaan kitaran varressa; laulajaksi hänestä ei ole.
Mutta se soitanto... Damn!

Eka levyni ole "Flyin' in a Blue Dream", joka siitä syystä menee nostalgialistalla ykköseksi.
Crystal Planet on ollut kuuntelussa viime aikoina, kuten myös "Strange Beautiful Music. Toimiva molemmat.
Paha mennä sanomaan suosikkia, kun melkein jokaiselta levyltä löytyy vahvoja suosikkeja. Teenpä siis kokoelman ja nimeän sen parhaimmaksi.

#4 kirjoitettu 24.03.2006 18:16

Lähinnä Ynkkä on naurettava pelle kaikkineen nahkahousuineen.
Ynkkä jauhaa samaa skaala/arpeggio -rallatusta kaikissa biiseissä ja saundikin on syvältä.

Vai taas vuorostaan sortuu välillä mielestäni pahasti tekotaiteellisuuden puolelle, mutta vetää musiikkiaan omansa näköiseen suuntaa, mikä on erittäin harvinaista ja hyvä asia kyseisessä genressä. Erittäin pätevä kitaristi.

Satriani on näistä herroista se mielenkiintoisinta musiikkia tekevä, minun mielestäni. Yksi niistä harvoista jonka tiluttelua jaksaa kuunnella.

Näistä asioista voisi keskustella ikuisuuden mutta se ei taida olla tämän viestiketjun tarkoitus, joten en jatka paasaamista.

#5 kirjoitettu 24.03.2006 21:26

Satrianin levyistä paras on varmaan Is there love in space?

Super Colossal kuulostaa todella tylsältä kahden kuuntelukerran jälkeen.

Niin taitava kitaristi kun Joekin on, laulajana hän ei minua vakuuta.

#6 kirjoitettu 24.03.2006 23:08

Joe pysyy - kokeiluistaan huolimatta - selkeästi perinteisehkön rockin puolella. Eihän tuo uusi levy tarjoa juurikaan mitään uutta, mutta sitäkin paremmin taattua perusmättöä pienillä vivahteilla a la Joe Satriani.

Minulle maistuu kyllä.

#7 kirjoitettu 25.03.2006 00:22

No täytyy tähän ensiksi sanoa, että totta kai Yngwie Malmsteen on kitaransoiton jumala ja tulee aina olemaan, senhän nyt voi melkeinpä tieteellisesti todistaa. Ja jos sitä ei vielä usko niin voihan niitä levyjä alkaa kuuntelemaan ihan oikeasti.

Satrianillakin on todella hyviä levyjä. Oma suosikkini on luultavasti Flying in a Blue Dream, siinä on hyviä biisejä kuten Forgotten ja Bells of Lal. Myöskin esikoislevy Not of this Earth on aikas hyvä, sekä Extremist. Tietty väliin on mahtunut ihan roskakoppaan joutavia teoksia kuten -95 vuoden "Joe Satriani". Yllätyin kun uusi Love In Space levy kuulosti taas vanhalta Satrianilta.

Ei Joe-poika kyllä oikein laulaa osaa, mutta kyllä nekin biisit nyt menettelee autossa kuunneltaessa.

#8 kirjoitettu 25.03.2006 00:27

Niin ja Super Colossal levystä vielä, se ei ole mielestäni yhtä hyvä kuin Satrianin edellinen "Is There Love in Space" eli vaikuttaa taas vähän tylsemmältä levyltä.

#9 kirjoitettu 25.03.2006 01:59

Taisi olla crystal planet se viimeisin Satchin lätty jota on tullut kuunneltua, ei muistaakseni ollut levyllä enää kovinkaan montaa ideaa jotka olisivat yllättäneet. Se punakantinen nimikkoalbumi on kyllä meikäläisen listalla aikas lailla kärjessä. Aivan loistava tuotanto/soundimaailma ja kermana päällä, manu katche rummuissa. Satrianissa minua on kyllä aina vähän vaivannut sen "kliinisyys". Soitosta puuttuu se hien haju ja tekemisen meininki. Tunnetta ja sitä vanhaa kunnon munaa saisi olla enemmän. Jeff Campitelli on mielestäni täysin samanlainen rumpujensa takana, siksi en oikein jaksa lämmetä levyille joilla pojat soittavat yhdessä. Joo, laulajana ei kyllä joe ole paljon esa pakarista kummempi.

#10 kirjoitettu 25.03.2006 08:12

Ai niin Satrianiahan se oli toinen niistä kahdesta pellestä, jotka kävivät Frippin kanssa Helsingissä. Sillä erotuksella, että Satrianin huumori ei aina ollut tahatonta Vain oli.

#11 kirjoitettu 25.03.2006 10:15

passe kirjoitti:
Tunnetta ja sitä vanhaa kunnon munaa saisi olla enemmän.


Kyllä Satchilla on paljonkin tunnetta soitossa. Kysehän on siitä, että sinä et sitä vain biiseistä aisti.

Se on kummallista kun siinä räkäsessä blues-rockissa on aina "enemmän tunnetta" kun Satrianssa, Yngwiessä jne.

#12 kirjoitettu 25.03.2006 16:53

Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Tunnetta ja sitä vanhaa kunnon munaa saisi olla enemmän.


Kyllä Satchilla on paljonkin tunnetta soitossa. Kysehän on siitä, että sinä et sitä vain biiseistä aisti.

Se on kummallista kun siinä räkäsessä blues-rockissa on aina "enemmän tunnetta" kun Satrianssa, Yngwiessä jne.


Eipäs oteta rantapalloa nenään. Ei sinua kukaan kiellä pitämästä Satrianin musiikkia kyrväkkäänä. Älä sinäkään erehdy pitämään omia henkilökohtaisia maku mieltymyksiäsi minään absoluuttisina totuuksina. Taas kerran, mitäs se musti sanoikaan...

#13 kirjoitettu 25.03.2006 19:46

passe kirjoitti:
Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Tunnetta ja sitä vanhaa kunnon munaa saisi olla enemmän.


Kyllä Satchilla on paljonkin tunnetta soitossa. Kysehän on siitä, että sinä et sitä vain biiseistä aisti.

Se on kummallista kun siinä räkäsessä blues-rockissa on aina "enemmän tunnetta" kun Satrianssa, Yngwiessä jne.


Eipäs oteta rantapalloa nenään. Ei sinua kukaan kiellä pitämästä Satrianin musiikkia kyrväkkäänä. Älä sinäkään erehdy pitämään omia henkilökohtaisia maku mieltymyksiäsi minään absoluuttisina totuuksina. Taas kerran, mitäs se musti sanoikaan...


Puhuinko edes omista mieltymyksistäni? Huomautin vain, että kuuntelijan on turha sanoa etteikö kitaristilla olisi tunnetta soitossa.

Sitäpaitsi, minä en edes pidä Satrianin musiikista juuri ollenkaan.

#14 kirjoitettu 25.03.2006 20:23

Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Tunnetta ja sitä vanhaa kunnon munaa saisi olla enemmän.


Kyllä Satchilla on paljonkin tunnetta soitossa. Kysehän on siitä, että sinä et sitä vain biiseistä aisti.

Se on kummallista kun siinä räkäsessä blues-rockissa on aina "enemmän tunnetta" kun Satrianssa, Yngwiessä jne.


Eipäs oteta rantapalloa nenään. Ei sinua kukaan kiellä pitämästä Satrianin musiikkia kyrväkkäänä. Älä sinäkään erehdy pitämään omia henkilökohtaisia maku mieltymyksiäsi minään absoluuttisina totuuksina. Taas kerran, mitäs se musti sanoikaan...


Puhuinko edes omista mieltymyksistäni? Huomautin vain, että kuuntelijan on turha sanoa etteikö kitaristilla olisi tunnetta soitossa.

Sitäpaitsi, minä en edes pidä Satrianin musiikista juuri ollenkaan.


No mutta onhan se nyt niin, että kun minä levykaupassa maksan sen pari kymppiä levystä, niin minulle on aivan sama kuinka tunteella/jortikalla artisti itse kokee/sanoo soittavansa. Valitsen levyt omien, en artistien mieltymyksien mukaan. Ne levyt, jotka minusta ovat latteita tai muuten ei-kiinnostavia, jäävät hyllyyn.

#15 kirjoitettu 25.03.2006 21:53

passe kirjoitti:
Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Tunnetta ja sitä vanhaa kunnon munaa saisi olla enemmän.


Kyllä Satchilla on paljonkin tunnetta soitossa. Kysehän on siitä, että sinä et sitä vain biiseistä aisti.

Se on kummallista kun siinä räkäsessä blues-rockissa on aina "enemmän tunnetta" kun Satrianssa, Yngwiessä jne.


Eipäs oteta rantapalloa nenään. Ei sinua kukaan kiellä pitämästä Satrianin musiikkia kyrväkkäänä. Älä sinäkään erehdy pitämään omia henkilökohtaisia maku mieltymyksiäsi minään absoluuttisina totuuksina. Taas kerran, mitäs se musti sanoikaan...


Puhuinko edes omista mieltymyksistäni? Huomautin vain, että kuuntelijan on turha sanoa etteikö kitaristilla olisi tunnetta soitossa.

Sitäpaitsi, minä en edes pidä Satrianin musiikista juuri ollenkaan.


No mutta onhan se nyt niin, että kun minä levykaupassa maksan sen pari kymppiä levystä, niin minulle on aivan sama kuinka tunteella/jortikalla artisti itse kokee/sanoo soittavansa. Valitsen levyt omien, en artistien mieltymyksien mukaan. Ne levyt, jotka minusta ovat latteita tai muuten ei-kiinnostavia, jäävät hyllyyn.


Aivan, aivan. Tuossa aiemmassa postissasi esitit asian vain niin, että ikääkuin SATRIANILLA ei olisi tunnetta soitossa, mikä tietenkin on mahdottomuus.

#16 kirjoitettu 25.03.2006 22:08

Kyllä varmaan jokaisella artistilla on tunnetta pelissä, kuulosti soitto sitten kuinka kliiniseltä tahansa jonkun korvaan. Vaikea kuvitella, että yksikään ammatikseen esiintyvät artisti tekisi hommaansa täysin tunteettomana ja välinpitämättömänä, puhtaasti rutiinimeiningillä. Sellaisia muusikoita saattaa löytyä tangokuninkaallisten taustabändeistä, mutta tuskin omilla nimillään esiintyvistä artisteista.

Mutta itse kunkin soittoa on mahdollista analysoida ainakin tiettyyn rajaan asti puhtaan objektiivisesti/analyyttisesti ja tällä tavoin voidaan halutessaan tehdä jonkinlaisia linjanvetoja siitä, kuinka rönsyilevää, erilaisia rakenteita hyödyntävää ja omintakeista syntynyt musiikki on. Tällainen analyysi ei välttämättä ole missään mielessä mielekästä, mutta sellaista on yhtäkaikki mahdollista tehdä. Tietyt rakenteet herättävät tiettyjä mielikuvia tietyissä kuuntelijoissa. Joitakuita nopeat skaalaluritukset miellyttävät, toiset pitävät niitä typerinä ja mielenkiinnottomina. Toisia viehättää äärimmäisen pelkistetty ja rosoinen, jopa naivistinen blues-kitarointi, toiset pitävät sitä amatöörimäisenä.

Mitä Satrianiin tulee, niin kyllähän Joen soittoa on tullut kuunneltua, ja vaikka en enää viime vuosina ole jaksanut hänen materiaaliin liiemmin tarttua, niin kyllä pidän häntä mielenkiintoisimpana tämän linjan kitaristina. Vain soitto on omaan makuuni teknisesti liian täydellistä ja hiottua ja ikävä kyllä joudun yhtymään siihen porukkaan, jonka mielestä Yngwien skaalaruljanssit ovat huvittavia. Oma kitaransoittomakuni on jostain tuntemattomasta syystä lipunut hitaasti mutta varmasti kohti fuusio-jazz maisemia ja tätä nykyä tyylillisiä mieltymyksiä edustavat parhaiten John McLaughlin, Pat Metheny ja Mike Stern.

#17 kirjoitettu 25.03.2006 22:34

Satrianin haastettelu YleX:sällä kohta...uusinta päivällä tulleesta ohjelmasta.

#18 kirjoitettu 25.03.2006 22:43

Jopas tämä nyt meni riitelyksi siitä mikä on hyvää kitarointia ja mikä ei. Se ei varsinaisesti ollut tarkoitukseni tässä viestiketjussa. Toinen tykkää äitistä ja toinen naapurin mummosta, turhaa tappelette. Helpompaa on ehkä keskustella siitä että mikä biisi/levy jollain artistilla on paras kuin että kuka artisti on paras...vaikka saahan siitäkin varmasti jonkin sortin kähinän aikaiseksi

#19 kirjoitettu 25.03.2006 22:47

Michikawa kirjoitti:
Kyllä varmaan jokaisella artistilla on tunnetta pelissä, kuulosti soitto sitten kuinka kliiniseltä tahansa jonkun korvaan. Vaikea kuvitella, että yksikään ammatikseen esiintyvät artisti tekisi hommaansa täysin tunteettomana ja välinpitämättömänä, puhtaasti rutiinimeiningillä. Sellaisia muusikoita saattaa löytyä tangokuninkaallisten taustabändeistä, mutta tuskin omilla nimillään esiintyvistä artisteista.

Mutta itse kunkin soittoa on mahdollista analysoida ainakin tiettyyn rajaan asti puhtaan objektiivisesti/analyyttisesti ja tällä tavoin voidaan halutessaan tehdä jonkinlaisia linjanvetoja siitä, kuinka rönsyilevää, erilaisia rakenteita hyödyntävää ja omintakeista syntynyt musiikki on. Tällainen analyysi ei välttämättä ole missään mielessä mielekästä, mutta sellaista on yhtäkaikki mahdollista tehdä. Tietyt rakenteet herättävät tiettyjä mielikuvia tietyissä kuuntelijoissa. Joitakuita nopeat skaalaluritukset miellyttävät, toiset pitävät niitä typerinä ja mielenkiinnottomina. Toisia viehättää äärimmäisen pelkistetty ja rosoinen, jopa naivistinen blues-kitarointi, toiset pitävät sitä amatöörimäisenä.

Mitä Satrianiin tulee, niin kyllähän Joen soittoa on tullut kuunneltua, ja vaikka en enää viime vuosina ole jaksanut hänen materiaaliin liiemmin tarttua, niin kyllä pidän häntä mielenkiintoisimpana tämän linjan kitaristina. Vain soitto on omaan makuuni teknisesti liian täydellistä ja hiottua ja ikävä kyllä joudun yhtymään siihen porukkaan, jonka mielestä Yngwien skaalaruljanssit ovat huvittavia. Oma kitaransoittomakuni on jostain tuntemattomasta syystä lipunut hitaasti mutta varmasti kohti fuusio-jazz maisemia ja tätä nykyä tyylillisiä mieltymyksiä edustavat parhaiten John McLaughlin, Pat Metheny ja Mike Stern.


Olen samaa mieltä kanssasi, suurimmaksi osaksi. Tosin, en oikein ymmärrä miten musiikki voi olla teknisesti liian täydellistä.

Omakin musiikkimakuni on viime aikoina suuntautunut enemmän tuonne jazz-puolelle. Sellaisiin artisteihin kuin Frank Gambale, John Scofield ja Django Reinhardt. Unohtamatta tietenkään Weather Reportia ja Mahavishnu Orchestraa.

#20 kirjoitettu 25.03.2006 22:48

Simon Kotikutomo kirjoitti:
Jopas tämä nyt meni riitelyksi siitä mikä on hyvää kitarointia ja mikä ei. Se ei varsinaisesti ollut tarkoitukseni tässä viestiketjussa. Toinen tykkää äitistä ja toinen naapurin mummosta, turhaa tappelette. Helpompaa on ehkä keskustella siitä että mikä biisi/levy jollain artistilla on paras kuin että kuka artisti on paras...vaikka saahan siitäkin varmasti jonkin sortin kähinän aikaiseksi


Ei tässä kukaan riitele. Kunhan mielipiteistämme keskustelemme.

#21 kirjoitettu 25.03.2006 23:40

Mikael Karppinen kirjoitti:
Tosin, en oikein ymmärrä miten musiikki voi olla teknisesti liian täydellistä.

Hassu ilmaus minulta. Tarkoitin lähinnä sillä sitä, että kun jokin prosessi hiotaan äärimmilleen, mielestäni se muuttuu tietyllä tavalla mekaanisen/kliinisen oloiseksi, siinä missä epätäydellisyyteen liittyy tietynlaista rosoa ja satunnaisuutta. Tosin tämäkin on, kuten kaikki muukin tässä ketjussa mainittu, mielipidekysymys.

#22 kirjoitettu 26.03.2006 00:55

Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Mikael Karppinen kirjoitti:
passe kirjoitti:
Tunnetta ja sitä vanhaa kunnon munaa saisi olla enemmän.


Kyllä Satchilla on paljonkin tunnetta soitossa. Kysehän on siitä, että sinä et sitä vain biiseistä aisti.

Se on kummallista kun siinä räkäsessä blues-rockissa on aina "enemmän tunnetta" kun Satrianssa, Yngwiessä jne.


Eipäs oteta rantapalloa nenään. Ei sinua kukaan kiellä pitämästä Satrianin musiikkia kyrväkkäänä. Älä sinäkään erehdy pitämään omia henkilökohtaisia maku mieltymyksiäsi minään absoluuttisina totuuksina. Taas kerran, mitäs se musti sanoikaan...


Puhuinko edes omista mieltymyksistäni? Huomautin vain, että kuuntelijan on turha sanoa etteikö kitaristilla olisi tunnetta soitossa.

Sitäpaitsi, minä en edes pidä Satrianin musiikista juuri ollenkaan.


No mutta onhan se nyt niin, että kun minä levykaupassa maksan sen pari kymppiä levystä, niin minulle on aivan sama kuinka tunteella/jortikalla artisti itse kokee/sanoo soittavansa. Valitsen levyt omien, en artistien mieltymyksien mukaan. Ne levyt, jotka minusta ovat latteita tai muuten ei-kiinnostavia, jäävät hyllyyn.


Aivan, aivan. Tuossa aiemmassa postissasi esitit asian vain niin, että ikääkuin SATRIANILLA ei olisi tunnetta soitossa, mikä tietenkin on mahdottomuus.


Tämä "tunne" nyt on taas näitä käsitteitä, jotka ovat jokaisen kuulijan varsin subjektiivisia näkemyksiä. Paljon käytetty käsite arkikielessä, jolla useat ihmiset tarkoittavat useita eri asioita. Käsitteen määrittely olisi toki aina paikallaan ennen kuin näistä abstrakteista käsitteistä aletaan keskustelemaan. Sitä tyrkytetään niitä omia mielipiteitä ja sitten lopuksi huomataan, että puhuttiinkin eri asioista...

Unohtui muuten tuossa aiemmin mainita se Satchin livelätty, jolla se oli hommannut Jonathan Mover:in komentamaan kannujen taakse. Bändinä pidin "satrianista" eniten tuolloin. Sitä levyä tuli diggailtua aika kybällä silloin joskus nuorena ja villinä. Perhana kun ei muistu mieleen sen hienon wah-vänkytys biisin nimi!

passe muokkasi viestiä 00:56 26.03.2006

#23 kirjoitettu 27.03.2006 12:36

Satriani.... no joo. taitava kitaristihan hää...mut jotenkin kyl menee itelläkin sellaseks turhaks tilutteluks. The Extremist on herran omista levyistä muistaakseni se mielenkiintosin...niissä sitä vanhemmissakin levyissä on muutama ihan kuunneltava veisu.
joskus kuulin/näin videon jossa herra pilasi, suorastaan raiskasi, muiden tiluliluveivareiden kanssa hendrixin tuotantoa = anteeksi antamatonta!!!
ei löydy iteltäni ainoatakaan herran levyä ja tuskin tulen koskaan ostamaankaan.

#24 kirjoitettu 27.03.2006 14:23

Tykkäsin setistä jossain "kitarashwssa" minkä sain kaverilta katottavaks, "G3" joku sellanen, varsinkin biisi "surfing with alien" iski kovasti, waretin sitten sen levyn miltä se löyty (joojoo, eipä jeesustella, waretan levyn aina ennenkuin päätän, etät onko se ostamisen arvcoinen..) mutta ei sitten muuten sytyttänytkään yhtään. Kitarointi oli hienoa, mutta biisit oli jotenkin ontuvia. Surfing with alien:in voi silti aina silloin tällöin kuunnella..

#25 kirjoitettu 27.03.2006 14:51

Juu ehkä se sana tekotaiteellisuus oli vähän turhan voimakas ja väärä ilmaisu minulta. Kyseisen hepun live vedot on kyllä mahtavan näköistä ja kuuloista tavaraa,Varsinkin G3 konsertit, mutta minun mielestäni välillä yliampuvia. Johtuuko se sitten siitä että oma "taiteellisuudentajuni" on melko rajoittunutta tiedonpuutteen takia niin en osaa sanoa...mielipiteitä on monenlaisia.

Jos joku on nähnyt uusimman G3 konsertin niin voi todeta että ei voi kun ihmetellä sen Petruccin ilmeettömyyttä lavalla. Taitava on mies mutta ei niinkään esiintyjä. Taitaa olla melko vähän tehnyt noita soolokeikkoja, korjatkaa jos olen väärässä. Melkoinen "konesormi", ottaa pattiin ku itselläni ei sormet toimi samalla tavalla vaikka kuinka treenaisi.

Tossa aikaisemmin oli keskustelua tunnetilan välittymisestä kuulijalle levyn kautta. Siihen sanoisin että Vai onnistuu siinä mielestäni paremmin kuin Satriani. Vai on tosiaan nero ja hallitsee soittimensa mielettömän hienosti.

#26 kirjoitettu 28.03.2006 00:35

Simon Kotikutomo kirjoitti:
Juu ehkä se sana tekotaiteellisuus oli vähän turhan voimakas ja väärä ilmaisu minulta. Kyseisen hepun live vedot on kyllä mahtavan näköistä ja kuuloista tavaraa,Varsinkin G3 konsertit, mutta minun mielestäni välillä yliampuvia. Johtuuko se sitten siitä että oma "taiteellisuudentajuni" on melko rajoittunutta tiedonpuutteen takia niin en osaa sanoa...mielipiteitä on monenlaisia.

Jos joku on nähnyt uusimman G3 konsertin niin voi todeta että ei voi kun ihmetellä sen Petruccin ilmeettömyyttä lavalla. Taitava on mies mutta ei niinkään esiintyjä. Taitaa olla melko vähän tehnyt noita soolokeikkoja, korjatkaa jos olen väärässä. Melkoinen "konesormi", ottaa pattiin ku itselläni ei sormet toimi samalla tavalla vaikka kuinka treenaisi.

Tossa aikaisemmin oli keskustelua tunnetilan välittymisestä kuulijalle levyn kautta. Siihen sanoisin että Vai onnistuu siinä mielestäni paremmin kuin Satriani. Vai on tosiaan nero ja hallitsee soittimensa mielettömän hienosti.


No aina vähän tarvitaan offariakin...

Joo, odotin G3:n lättyä Petruccin kanssa aika kiimassa. Olihan se hämmentävää nähdä kuinka Petruska seisoi kuin tatti pa****sa. Toisaalta, eipä tuo paljoa hillu DT:nkään keikoilla, mutta jotenkin näytti mies tuntevan itsensä kovin pieneksi kahden elävän legendan välissä. Toki vähän syystäkin, mutta kyllä Petruccin saappailla voisi jo tänä päivänä ottaa aikas lailla rennosti, seurassa kuin seurassa.

Kyllä se Vai on se kestosuosikki tässäkin taloudessa. Muut tulee ja menee, Vai kestää isältä pojalle...

EDIT Heh... Ynkkä kyllä sitten veti puolestaan showta enemmän kuin tarpeeksi. Vieläköhän se potkii vaivalloisen näköisesti ilmaan kuuskymppisenäkin...

#27 kirjoitettu 28.03.2006 00:49

toinen miinusmerkkinen huomio Petruccin kannalta G3:sessa oli se kun se vilkuili niissä yhteisjammailussa koko ajan mitä Vai soittelee. Eikö se osannut biisejä vai mikä oli?

DT:n keikoilla se on vain yksi soittaja muiden huippujen joukossa, ei tarttee loistaa yksin. Ei tosiaankaan ole kovinkaan räiskyväluonteinen heppu.

#28 kirjoitettu 28.03.2006 09:32

Simon Kotikutomo kirjoitti:
toinen miinusmerkkinen huomio Petruccin kannalta G3:sessa oli se kun se vilkuili niissä yhteisjammailussa koko ajan mitä Vai soittelee. Eikö se osannut biisejä vai mikä oli?

DT:n keikoilla se on vain yksi soittaja muiden huippujen joukossa, ei tarttee loistaa yksin. Ei tosiaankaan ole kovinkaan räiskyväluonteinen heppu.


Ne jotkaa ei osaa, heiluu.

En noista pojista tiedä, mutta muhun tämä ainakin pätee.



"Spinning, Whirling"

#29 kirjoitettu 28.03.2006 11:02

Luulenpa että tässä tapauksessa on kuitenkin kyse siitä että on niin pirun hankala veisu mitä yrittää soittaa niin ei voi paljoa tehdä ylimääräisiä kuvioita.

Esiintymiseen ja lavashowhun kiinnitetään mielestäni vähän liikaa huomiota joissakin genreissä, jolloin musiikilliset arvot saattavat jäädä taka-alalle.

Esim. "tusinapopissa" kun ei ole mitään mullistavaa musiikillisesti niin täytyy laittaa joku MegaTissiBeibe ähkimään mikrosfooniin että saadaan myyvä video. En ole Pinkin suuri fani mutta nautin aina kun näen sen videon missä se herjaa muutamaa artistia, jotka tykkäävät esitellä muotojaan videoissaan tavalla joka menee jo naurettavuuksiin asti. Eihän siinä mitään jos artistilla on kaunis vartalo, mutta tarviiko kaikki sen artistin videot perustua kyseisen henkilön kropan esittelemiseen ja PERSEEN KETKUTTAMISEEN (pahasti sanottuna)?

...tässähän ihan verenpaine nousee...

#30 kirjoitettu 17.05.2006 15:53

en osaa vastata kysymyksiin mutta hyvä kitaristi.

#31 kirjoitettu 17.05.2006 16:05

Tässä nyt mennään taas aiheen vierestä, mutta jos tästä kolmikosta Satriani-Vai-Malmsteen pitää mielenkiintoisin kitaristi valita, niin se on ehdottomasti ynkkä. Syistä ehkä vahvin löytyy siitä, että ynkkä soittaa musiikkia, joka on lähinnä sydäntäni. Luonnollisesti sellaista on mukavin kuunnella mistä pitää.

Mitä Satrianiin tulee niin alkupään levyt on ehkä parhaimmistoa.. mene ja tiedä.