Mikseri.net

#2 kirjoitettu 16.02.2006 17:08

NORTON kirjoitti:
En tajua sitä. Voisiko joku selittää sen yksinkertaisesti?

Jos minä nyt aloittaisin veistelemään neitseellistä vinyylilevyä, niin miten minä onnistuisin raapustamaan siihen sellaiset lovet, että se kuullostaisi siltä kuin Jimi Hendrix soittaisi kellarissani kahden promillen humalassa?


Wikipediasta voi lukea...

...mutta yritän selittää yksinkertaisesti mono-vinyylistä, että Siinä on raapustettuna se ääniaalto samassa muodossa kuin ne ääniaallot värähtelevät ilmassa. Eli neula värähtelee samaan tapaan kuin (ideaali) kaiutin värähtelee. Kun neulan värähtely muuttuu sähköksi (joka siis muuttuu sen värähtelyn tahtiin möys), niin sitten se vain vahvistetaan ja ajetaan sellaisenaan kaiuttimeen. Kaiutin taas värähtelee sen musiikin tahtiin, luoden ilmanpaineen vaihtelua (sen saman värähtelyn tahtiin) joka ihmisen korva sitten kuulee vaikkapa Jimi Hendrixinä.

Saiko tuosta selvää? Yksikertaistettu, mutta kysykää ihmeessä lisää/tarkennuksia.

Streovinyylissä sitten tuli pystysuuntainen liike muistaakseni mukaan myös. Vai olikohan se sivusuuntainen.. Ei muista. Jokatapauksessa stereovinyylissä sekä neulan sivu, että pystysuuntaisella liikkeellä on väliä.. monossa vain toisella liikkeellä.

Haava lisäsi viestiä 17:15 16.02.2006

Sen verran vielä, että se vinyylin pinnassa oleva "värähtely" on jo itsessään valmista musiikkia. Jos laittaa savikiekko soittimista tutun torven ja kalvollisne neulan siihen soittimeen, niin musiikin voi kyllä kuulla heikosti vinyylsitäkin. Siis monovinyylistä. Savikiekko soittimissa urat olivat vain isompia, joten musiikki oli siis jo fyysisesti vahvistettu enemmän, joten sen saa helpommin kuulumaan ilman vahvistusta.

Haava lisäsi taas viestiä 17:17 16.02.2006

Vinyyli on siis itseasiassa vain sähköiseen käyttöön ja massatuotantoon suunniteltu versio Edisonin Phonografista. Toimintaperiaate on itseasiassa hyvin sama.

http://en.wikipedia.or...

#3 kirjoitettu 16.02.2006 18:01

NORTON kirjoitti:
Juu. Mutta miten se levy sitten käytännössä tehdään. Säröjen mitoituksen täytyy olla erittäin tarkkaa hommaa. Millä periaatteella ääni osataan muuttaa sellaiseen muotoon, että se saadaan toistettua pyörittämällä neulaa erillaisten rösöjen ja urien yli?

Vai voiko tuota nyt enää yksinkertaisesti selittää?


Yksinkertaisesti siten, että tehdään homma toisinpäin. Johdetaan sähkövirtaa neulaan joka sitten tärisee sen sähkövirran (biisi) tahtiin jossain niin pehmeässä aineessa, että siihen jää siitä neulasta jälki. Sitten sitä käytetään muottina, kun "painetaan" niitä lpullisia vinyylejä ihan valamalla.

Entä miten tuo käytännön mallintaminen on tapahtunut?


Ööhh.. Mikä mallintaminen?

#4 kirjoitettu 16.02.2006 18:03

Aiheeseen jokseenkin liittyen olen miettinyt semmoista, että kun tosiaan tallennettu musiikki on vaikkapa vinyylillä taikka sitten tietokoneen kovalevyllä wavina niin kuulostaako aina identtisen näköinen ura tai wavin aaltokäyrää aina samalta? Eli siis voisiko vaikka Jimi Hendrixin kappaleen "luoda uudelleen" vain katsomalla jostain audioeditorista biisin äänikäyrää ja sitten piirtämällä mallista samanlaisen käyrän (jos siis on jotain ohjelmia, jolla voi piirtää ääniaaltoa, jota sitten voi myös kuunella)?

Ääh, aika sekavaa, mutta minun on vain jotenkin vaikea käsittää, että miten kaikki eri instrumentit ja vokaalit yms. ovat vain jonain kuoppana levyn pinnassa tai suht yksinkertaisen näköisenä aaltokuviona jotka sitten voidaan muuttaa monimutkaiseksi sekoitukseksi erilaisia ääniä..

#5 kirjoitettu 16.02.2006 18:08

e2 kirjoitti:

kuulostaako aina identtisen näköinen ura tai wavin aaltokäyrää aina samalta?


Teoriassa kyllä. Siis jos se toistetaan samalla tavalla. Ei siinä äänessä ole mitään muuta kuin se aalto.

Eli siis voisiko vaikka Jimi Hendrixin kappaleen "luoda uudelleen" vain katsomalla jostain audioeditorista biisin äänikäyrää ja sitten piirtämällä mallista samanlaisen käyrän (jos siis on jotain ohjelmia, jolla voi piirtää ääniaaltoa, jota sitten voi myös kuunella)?


Teorissa kyllä. Käytännössä ei, koska älyttömän pienetkin muutokset siinä käyrässä saavat aikaan erittäin isoja muutoksia. Kaksi suht paljon samannäköistä aaltoa silmälle voivat olla yllättävän erilaisen kuuloisia. Toisaalta kaksi täysin erinäkösitä aaltoa saattavat olla käytännössä lähes identtisen kuuloisia.

Ääh, aika sekavaa, mutta minun on vain jotenkin vaikea käsittää, että miten kaikki eri instrumentit ja vokaalit yms. ovat vain jonain kuoppana levyn pinnassa tai suht yksinkertaisen näköisenä aaltokuviona jotka sitten voidaan muuttaa monimutkaiseksi sekoitukseksi erilaisia ääniä.


Ei se ole yksinkertaisen näköistä kun katsot vähän tarkemmin. Otapa joku ääni editori ja ota sieltä 0,1 sekunnin pätkä ääntä. Sitten kuuntele kuinka nopeasti se soi. Sitten zoomaile sitä vähän lisää ja huomaat kuinka paljon zoomattavaa vielä on.

#6 kirjoitettu 16.02.2006 18:14

NORTON kirjoitti:

Nyt tajusin. Yksinkertainen homma. Olisihan tuo täytynyt itsekin ymmärtää. Mitään laskutoimituksia ei siis tarvitakkaan.


Joo... Analogi ainakana kaikki oli vielä yksikertaista. Erinomaisen simppeli tuo toiminta periaate kokonaisuudessan. Täysin sama perus toiminta periaate kuin tuolla Phonografilla, joka sentään keksittiin 1800-luvun puolivälissä. Siitä phonohgrafista on muuten sanottu, että se on yksi niistä historian keksinnöistä jotka olisi voitu keksiä paljon aiemminkin. Tarvittava tieto äänen teoriasta ja sellaisesta oli ollut jo 1700-luvun puolellakin. Tarvittiin vain insinööritaitoinen ihminen, jonka teorian taito ja luovuus yhdistyivät sopivalla hetkellä.