Mikseri.net

#2 kirjoitettu 13.02.2006 11:10

Se asia on kiinni ihmisestä. Se, miltä se soundi kuulostaa on kiinni ihmisen korvasta ja ennenkaikkea, ihmisen omista mieltymyksistä. Ei voida yleistää.

#3 kirjoitettu 13.02.2006 12:00

quafka kirjoitti:

Toki, joku voisi tehdä kaksi mp3:sta samasta biisistä, cd:ltä ja vinyyliltä ripattuna, ja ero olisi selkeästi kuultavissa.


Tuossa vertailussa taas ei ole mitään järkeä. Ensinnäkin se vinyyli on turhaan vedetty cd-levyn rajoituksiin. Turha laatuo huonontava ad-muunnos ja kaikki digitaalisuuden ja mp3 haitat päälle.

Lisäksi pitäisi olla tarkkana valittavan Lp-levyn suhteen. Etenkin vanhassa musiikissa se cd-levyn siältä on usein aika radikaalisti masteroitu. Mistä johtuu, että esim. Jimi Hendrixin LP-öevyt rokkaavat täpöllä, kun siihen ei ole heitetty sitä vitun limitteriä pilamaan musiikkia, kuten kaikissa uusissa henkan cd-painoksissa.

#4 kirjoitettu 13.02.2006 13:13

vinyyleissä on jännä juttu ettei vanhan levyn rahina ja rapina tunnu ketään sen koommin häiritsevän, vaikka sehän ei kuulu itse musiikkiin millään tavalla. Monet jopa pitävät vinyylin rahinasta.

mitenköhän on vinyylin toistoalueen laajuus, tietoa aiheesta? kun en jaksa nyt laiskuuttani etsiä

#5 kirjoitettu 13.02.2006 13:19

Jasor Cosmo kirjoitti:

mitenköhän on vinyylin toistoalueen laajuus, tietoa aiheesta? kun en jaksa nyt laiskuuttani etsiä


Bassopäässä se pääsee käytännössä tarpeeksi alas, vaikka bassojen laatu onkin vähän erikoinen viinyyleissä pakollisen bassovähennyksen/korostuksen jälkeen. Lisäksi bassotaajuuksiin tulee pakollista nassoista rotinaa mukaan.

Dikantti päässä uusi vinyyli kyllä päihittää cd-levyn, mutta hyvälläkin soittimella diskanttipää kärsii melko nopeasti alle cd-tason. Toki ilman cd-leyille pakollista LowPass-filtteriä, joten diskanttien puutos on kyllä luontevampi.

Mitään oikeasti tarkoja arvoja noille ei voida esineen fyysisyydestä johtuen sanoa.

#6 kirjoitettu 13.02.2006 13:23

Tonkku kirjoitti:
Haava kirjoitti:
quafka kirjoitti:

Toki, joku voisi tehdä kaksi mp3:sta samasta biisistä, cd:ltä ja vinyyliltä ripattuna, ja ero olisi selkeästi kuultavissa.



Lisäksi pitäisi olla tarkkana valittavan Lp-levyn suhteen. Etenkin vanhassa musiikissa se cd-levyn siältä on usein aika radikaalisti masteroitu. Mistä johtuu, että esim. Jimi Hendrixin LP-öevyt rokkaavat täpöllä, kun siihen ei ole heitetty sitä vitun limitteriä pilamaan musiikkia, kuten kaikissa uusissa henkan cd-painoksissa.



Makuasioita. Henrdixin levyt on täyttä paskaa vaikka millä kuuntelisi miusta.



nyt kyllä sanoit pahasti

#7 kirjoitettu 13.02.2006 13:29

Siddhartha kirjoitti:

nyt kyllä sanoit pahasti


Niimpä. Nyt pitää laittaa Monophobicin tuotteet boikottiin! Käydään myös polttamassa suomen Monophobicin lähetystö! Uhataan kaikkia Monophobicin kansalaisia pommiiskuilla ja julistetaan Tonkulle Fatwa!

Jumalan pilkkaa ei sallita! Edes huumorilla!

#8 kirjoitettu 13.02.2006 13:32

Tonkku kirjoitti:
Hendrixiä kohtaan pitäisi tehdä se 'Myytinmurtajat' ohjelma ja selvittää miksi se on oikeesti niin kova jätkä mukamas...


Itselläni se johtuu aika puhtaasti musiikista. Kun rakastuis siihen musiikiin aivan täysillä ennen kuin edes tiesin mitään hepusta tai ollut edes nähnyt ainoatakaan levynkantta.

#9 kirjoitettu 13.02.2006 14:18

Haava kirjoitti:
Siddhartha kirjoitti:

nyt kyllä sanoit pahasti


Niimpä. Nyt pitää laittaa Monophobicin tuotteet boikottiin! Käydään myös polttamassa suomen Monophobicin lähetystö! Uhataan kaikkia Monophobicin kansalaisia pommiiskuilla ja julistetaan Tonkulle Fatwa!

Jumalan pilkkaa ei sallita! Edes huumorilla!


nimenomaan, vähemmästäkin on lähetystöjä palanu

#10 kirjoitettu 13.02.2006 19:07

Quafkalla on hyviä pointteja. Vinyylillä soivassa musiikissa on aina eri tavalla persoonaa kuin cdltä soivassa.

Lisäisin vielä sen, että kun levyjen keräily on kuitenkin materian haalimista, niin mielummin haalin sitä vinyyliä kun se on kaiken muun lisäksi vielä huomattavasti näyttävämpi kuin cd.

Vinyylillä on myös etunaan levyjen kaksi- (tai useampi-) puolisuus. Tällä on olennainen vaikutus levyn kappalejärjestyksen dynamiikkaan. Lisäksi kun vinyyli täytyy puolen loppuessa kääntää, tulee musiikkiin keskityttyä eri tavalla kuin cd-musiikkiin, puhumattakaan jostain mp3-playlististä jonka voi laittaa taustalle pyörimään vaikka kuinka moneksi tunniksi. Oma lukunsa tässä ovat 7 tuumaiset vinarit, jotka vaativat huomiota osakseen jokaisen biisin jälkeen. Formaatti melkeinpä pakottaa kuuntelijan keskittymään kuuntelemaansa musiikkiin.

Cdllä on toki omat hyvät puolensa, jotka taas vinyylistä uupuvat. Niinpä levyhyllystäni löytyy molempia formaatteja sulassa sovussa keskenään.

#11 kirjoitettu 13.02.2006 19:37

Vinyyleissä on monesti vähemmän kansilehden sisältöä kuin CD:n kansissa. Vinyylissä on kyllä tunnelmaa. mp3 on ihan kätevä kun se ei kulu eikä naarmuutu hajalle eikä mene hukkaan eikä...

#12 kirjoitettu 13.02.2006 19:42

muistan joskus kouluaikoina tehneeni esitelmän tuosta aiheesta. enää en kyllä muista kaikkea, mutta käytännössähän se menee niin, että vinyylin ääni-alue on periaatteessa rajaton. Ääneen vaikuttaa sitten soittimen laatu - esim. kuinka tarkka ja hyvä neula on.

Vinyylissä ääni on taltioitu uraan, jonka muoto vaihtelee (syvyys, leveys...)

Ceedeessä äänialue on keinotekoisesti rajoitettu muistaakseni aika tarkasti ihmisen kuuloalueeseen, elikkäs se on suurinpiirtein
20 -20 000 Hz

Soundien ero saattaa osin johtua tuostakin, mutta loppujen lopuksi näissä High End vertailuissa liikutaan melkoisen pitkällä henkimaailman puolella.

Erilaisten testien mukaan ääneen vaikuttaa, jos cd- soitin on asetettu äärikalliiden piikkijalkojen päälle, toisten mielestä kaiutin kaapeleiden pitää olla ranteen vahvuisia, vaikka periaatteessa poikkipinta-alana riittäisi 1,5 neliön säikeinenkin piuha...

###
muistelen jostain lukeneeni testistä, jossa testaajia huijattiin käyttämällä samaa vahvistinta, mutta erivärisenä.

Olikohan niin, että testin mukaan mustat vahvistimet ja puunväriset kaiuttimet soivat muita paremmin. Myös sillä minkä merkkiset pahvilaatikot eteiseen oli laitettu, oli vaikutusta äänenlaatuun.

en tiedä oliko urbaanilegendaa, mutta tuollainen epävirallinen testi oli kuulemma joskus jossain tehty.

#13 kirjoitettu 13.02.2006 19:45

säämiskä kirjoitti:
vaikka mitä..

Mutta mitä väliä on mitä ääniä se formaatti voi sisältää jos äänentoisto ei voi niitä toistaa?

#14 kirjoitettu 13.02.2006 21:09

JM kirjoitti:
säämiskä kirjoitti:
vaikka mitä..

Mutta mitä väliä on mitä ääniä se formaatti voi sisältää jos äänentoisto ei voi niitä toistaa?


aivan. tätä juuri tarkoitin

säämiskä kirjoitt:
Ääneen vaikuttaa sitten soittimen laatu - esim. kuinka tarkka ja hyvä neula on.


Siis kaiuttimienkin täytyisi olla todella hyvät, että sen äänen eron huomaa. uskon, että ero on useimmiten lähinnä kuviteltu - "musta tuntuu, että tää soundaa paremmalta".

Se on vähän sama juttu, kuin se, että tosi hifisti, ei koskaan käytä loudnessia - tai äänen sävysäätöjä - tosi hifisti hankii kymmenien tuhansien laitteet saadakseen hyvän äänenkuvan ilman säätöjen käyttöä. Toisaalta se loudness täysillä kuunteleva kaveri ei välttämättä huomaa suurtakaan eroa lopputuloksissa, mutta hifistin mielestä ero on valtava. (tottakai, koska hän juuri tuhlasi omaisuuden high end laitteisiinsa)

Itse ajattelin ostaa ensikuun tilistä parit Sphäron Excaliburit ([link]http://www.tricell-ent...[/url])
ja vaikka Gryphonin Encore vahvistin Mikado Cd - soittimella ([link]http://www.gryphon-aud...[/url]) , jos ei tule jotain muuta tärkeämpää ostamista mieleen.

Luulisi, ettei kukaan tule sen jälkeen rutisemaan, että sen LP - soitin ja hikiset kaiuttimet kuulostaa paremmalta.

säämiskä muokkasi viestiä 21:12 13.02.2006

no ehkä tuo 2x1000 wattinen vahvistin on vähän ylimitoitettu, kun tuo Sphäroni 100W jatkuvana. Vähän turhakin herkkiä nuo Acapellan über kaiuttimet.

#15 kirjoitettu 14.02.2006 09:58

Se on se hetki, kun aamulla herää ja saa itsensä kävelemään keittiöön asti ja napsauttaa kahvin tippumaan. Sitten sitä kävelee automaattisesti levyhyllylle, valitsee sieltä juuri sen fiilikseen sopivan levyn ja asettaa sen pyörimään. Ennen kun musiikki alkaa kuuluu sekunti pari mukavan pehmeää rahinaa neulan liikkuessa kevyesti levyn pinnalla. Kaadan kahvin kuppiin ja istun sohvalle nauttimaan musiikin aiheuttamasta tunteesta.

Tätä ei CD voisi ikinä voittaa.

Tai sitä, kun on pihistellyt kasaan sen sata-parisataa euroa hiellä ja saa vihdoin raahattua itsensä viiskulmalle. Sitten sitä miettii, että mistä aloittaisi, mitä tekisi juuri nyt mieli hankkia.
Ensimmäiseen kauppaan mennään vaan pikaisesti, sieltä pääsee vähän niin kun vauhtiin. Sormet liikkuvat nopeasti pläräten vinyylikasoja. Välillä sormet pysähtyät hetkeksi, kädet nostavat levyn pois pinkasta, silmät tutkailevat ihmeellistä kansitaidetta ja käyvät nopeasti läpi levyn kunnon. Okei, tämä levy pääsee syrjään. Puolituntia kaivamista, pari levyä kasassa, kassan kautta ulos. Seuraava levykauppa on jo muutaman metrin päässä.
Se onkin sitten suosikkiliike. Tunti-pari intohimoista kaivamista, jatkuvia "helvetti, tääkin lätty on täällä" -kokemuksia, levyjen kuuntelua, tuttuihin törmäämistä, myyjän kanssa keskustelua, sohvalla rentoutumista ja lopulta ihanan, sopivan kokoisen levykasan kanssa kassan kautta ulos.
Sitten vielä ehtii käydä tarkistamassa sen ja sen kaupan uutuudet ja viimeisimmät käytetyt. Kaivaa jaksaa helposti ainakin sen tunnin vielä, pari uskomattoman timmiä levyä löytyy kuitenkin.
Ja niiden jälkeen, koska on mukava sää, ja on hyvä fiilis, voi kävellä vielä lapinlahdenkadun kaupan kautta kotiin. Juhalla on siellä aina joku hyvä levy tarjolla juuri minulle.
Sitten sitä selviää kotiin, pussit täynnä maailman parasta musiikkia juuri itselleen. Sitä voi arvata miten se ilta ja seuraava päivä käytännössä kuluu ja kuinka suuri onni niistä levyistä syntyy. On hienoa laittaa se uuden uusi levy, jonka musiikilista antia suorastaan himoitsee, siihen lautaselle pyörimään, odottaa sen ensi tahteja, tutkia tarkkaan sen kansia ja katsella kuinka se pyörii siinä edessä. Mutta silti sitä on heti alettava kasata sitä uutta rahasatsia, että kuukauden sisään pääsisi uudelle kierrokselle.

Minä en pystyisi tuohon, jos nuo levyt olisivat CD:itä.

#16 kirjoitettu 14.02.2006 15:51

Effekt kirjoitti:
Se on se hetki, kun aamulla herää ja saa itsensä kävelemään keittiöön asti ja napsauttaa kahvin tippumaan. Sitten sitä kävelee automaattisesti levyhyllylle, valitsee sieltä juuri sen fiilikseen sopivan levyn ja asettaa sen pyörimään. Ennen kun musiikki alkaa kuuluu sekunti pari mukavan pehmeää rahinaa neulan liikkuessa kevyesti levyn pinnalla. Kaadan kahvin kuppiin ja istun sohvalle nauttimaan musiikin aiheuttamasta tunteesta.

Tätä ei CD voisi ikinä voittaa

Niin, ehkä siinä on nimenomaan kyse siitä tunnelmasta enemmän, kuin mistään äänenlaadullisesta paremmuudesta. CD:stä ei tosiaan saa samanlaisia fiiliksiä irti - kaikkein kamalin ajatus on mielestäni biisien netistä lataamalla ostaminen. Siinä ei ole mitään hienoa - ei mitään. Toimii ehkä tusina, rahastus poppiksella, muttei mielestäni silloin jos todella arvostaa jotain artistia.

"hei kato, löysin vanhan miles davisin vinyylin kaupasta" vai "hei kato, latasin eilen miles davisin levyn, voisin polttaa nää ceedeelle ja kuunnella autossa - ei nää biisit maksanukkaa ku 20 senttiä kappale."

#17 kirjoitettu 14.02.2006 15:53

säämiskä kirjoitti:
muistan joskus kouluaikoina tehneeni esitelmän tuosta aiheesta. enää en kyllä muista kaikkea, mutta käytännössähän se menee niin, että vinyylin ääni-alue on periaatteessa rajaton

Rajaton äänialue? Eipäs mennä nyt heti alkuun ihan noin pitkälle -- ettäkö LP-soittimen neulan äänirasian värähtelytaajuuden maksimi olisi ääretön? Jotenkin en oikein jaksa uskoa tuohon. (Kyllä kyllä, sanoit, että neula vaikuttaa. Mutta lienee turha puhua itse median laadun täydellisyydestä, jos sitä "täydellistä" ääntä ei saa millään toistettua. Ja loppujen lopuksihan sen levyn ääni on vain niin laadukasta, kuin ne laitteet joilla se on tallennettu.)

Joskus noin vuosi sitten keskustelimme (no okei, väittelimme) muutamien kavereideni kanssa aiheesta, kummassa on parempi äänenlaatu, LP:ssä vaiko CD:ssä. Emme oikein päässeet yhteisymmärrykseen. Joka tapauksessa periaatteessa LP-levyn "laatu" on täydellinen, koska ääni muodostuu analogisesti. Kuitenkin sillä äänirasian värähtelylläkin on rajansa, joten käytännössä LP:ltä ei äärettömän korkeita ääniä saa ulos. Sitä en tiedä, millaisia nuo maksimitaajuudet ovat CD:hen verrattuna (eli pystyykö se yli 20 000 Hz taajuuksiin).

Toisaalta "periaatteessa" esimerkiksi CD:ltä soiva konemusiikki on täydellisempää kuin LP:ltä kuuluva 60-luvun musiikki, sillä digitaaliset soittimet kuulostavat täsmälleen siltä kuin niiden "pitääkin", kun taas vanhanajan musiikintallennuslaitteet tuovat akustiseen musiikkiin omat häiriönsä ja virheensä. Myös LP-soitin lisää ääneen rahinaa ja häiriöitä. Tietysti tällaisessa vertailussa pitäisi ottaa huomioon myös vahvistin -- toiset sanovat, että analoginen putkivahvistin on paras valinta, kun taas digitaalisena ääni tulee (periaatteessa) virheettömänä ulos, kun analogiset häiriöt signaalissa eivät muuta niitä ykkösiä ja nollia mihinkään suuntaan.

Mutta tietäisikö joku niitä levysoitinten äänirasioiden värähtelytaajuusmaksimeja tai vaihtoehtoisesti äänityslaitteiden vastaavia ominaisuuksia? Millä tarkkuudella LP-levylle yleensä on mahdollista painaa/kaivertaa uraa (eli mikä on suurin mahdollinen taajuus vinyylillä)?

Siihen, kumpi media on kuuntelukokemuksena parempi, en ota kantaa.

#18 kirjoitettu 16.02.2006 15:38

säämiskä kirjoitti:

käytännössähän se menee niin, että vinyylin ääni-alue on periaatteessa rajaton.


Teoriasssa teoriassa bassopäässä asia on näin. Toisaalta niin on cd-levyssäkin. Sen sijaan diskantti päässä mitä korkeampi ääni, niin sitä nopeampaa aaltoliikettä urassa on. Ei tarvitse olla kovakaan ruudinkeksijä tajutakseen, että siinä tulevat rajat vastaan niin teoriassa kuin käytännössäkin.

muistelen jostain lukeneeni testistä, jossa testaajia huijattiin käyttämällä samaa vahvistinta, mutta erivärisenä.


Kyllä. Tuota on tehty useampaan otteeseen useammassakin testissä. Laitteiston ulkonäöllä on tosiaan vaikitusta äänenlaatuun, mikä on sinällään psykologiaan ymmärtävälle aika itsestään selvää.

techrono kirjoitti:
Joka tapauksessa periaatteessa LP-levyn "laatu" on täydellinen, koska ääni muodostuu analogisesti.


Öööh... Täydellinen? Mitä ihmettä tarkoitat täydellisellä? Eikö täydellinen äänentaletus formaatti toista äänen mahdollisimman samanlaisena kuin millaisena se on sienne työnnetty?

Täytyy kuitenkin muistaa, että cd-levyllä voi paremmin äänenlaadullisesti emuloida LP-levyä kuin toisin päin. Jos joku tahtoo LP:n rahinaa biisiinsä, niin sen CD:n voi nauhoittaa LP:ltä. Jos joku tahtoo LP:n ilman rahinoita, niin se on vain voi voi...

Kuitenkin sillä äänirasian värähtelylläkin on rajansa, joten käytännössä LP:ltä ei äärettömän korkeita ääniä saa ulos. Sitä en tiedä, millaisia nuo maksimitaajuudet ovat CD:hen verrattuna (eli pystyykö se yli 20 000 Hz taajuuksiin).


Käytännössä ensimmäisellä soittokererralla (korkeiintaan ensimmäisillä, jos soitin/neulat ovat todella hyviä) LP:stä saa enemmän diskanttia ulos kuin CD-levystä. Myöhemmillä soittokerroilla korkeimpien diskanttin määrä on siimnä määrin kärsinyt, että CD käytännössä päihittää LP:n taajuuksissa. Eriasia mikä niiden diskanttien laatu on sillä cd:issä on ylädiskanteissa onmat ongelmansa mm. filtteröinnistä johtuen.

#19 kirjoitettu 16.02.2006 16:27

techrono kirjoitti:
Joka tapauksessa periaatteessa LP-levyn "laatu" on täydellinen, koska ääni muodostuu analogisesti.

Haava kirjoitti:
Öööh... Täydellinen? Mitä ihmettä tarkoitat täydellisellä? Eikö täydellinen äänentaletus formaatti toista äänen mahdollisimman samanlaisena kuin millaisena se on sienne työnnetty?

Juu kyllä. "Täydellisellä" tarkoitin tässä, että analogisessa äänessä ei ole pakkausvirheitä kuten esim. cd-audiossa tai mp3:ssa. Tietenkään LP:n ääni ei missään nimessä toista livesoittoa autenttisesti.
sanoin:
Ja loppujen lopuksihan sen levyn ääni on vain niin laadukasta, kuin ne laitteet joilla se on tallennettu.

Käytännössä ensimmäisellä soittokererralla (korkeiintaan ensimmäisillä, jos soitin/neulat ovat todella hyviä) LP:stä saa enemmän diskanttia ulos kuin CD-levystä. Myöhemmillä soittokerroilla korkeimpien diskanttin määrä on siimnä määrin kärsinyt, että CD käytännössä päihittää LP:n taajuuksissa. Eriasia mikä niiden diskanttien laatu on sillä cd:issä on ylädiskanteissa onmat ongelmansa mm. filtteröinnistä johtuen.

Laserilla toimivat LP-soittimethan eliminoivat levyn kulumisen. Jos soitin ja levy sijoitetaan tyhjiöön, pölyyntyminenkään ei ole ongelma.

#20 kirjoitettu 16.02.2006 17:14

techrono kirjoitti:

Juu kyllä. "Täydellisellä" tarkoitin tässä, että analogisessa äänessä ei ole pakkausvirheitä kuten esim. cd-audiossa tai mp3:ssa. Tietenkään LP:n ääni ei missään nimessä toista livesoittoa autenttisesti.


Minsuta LP:n rahina, taajuusvasteen muuttuminen ja säröytyminen ovat tavallaan "pakkausvirheitä" siinä missä cd-levykin heikkoudet ovat "pakkauvirheitä". Eikö? Cd-levyähän ei pakata, kuten .mp3:sia.

Laserilla toimivat LP-soittimethan eliminoivat levyn kulumisen. Jos soitin ja levy sijoitetaan tyhjiöön, pölyyntyminenkään ei ole ongelma.


Näinhän se on. Tosin laserilla kuuntelu ei ole LP:n standardien mukaista, mutta silti olet oikeassa. Periaatteessa sen neulan mokia pitäisi emuloida myös siinä soitossa, joten kyseessä olisi LP:soitin emulaatio.

#21 kirjoitettu 20.02.2006 08:49

nojaa. ite kyllä pidän cd:tä palju parempana

#22 kirjoitettu 10.03.2006 09:50

jaa saattaapi olla

#23 kirjoitettu 10.03.2006 13:53

Haava kirjoitti:
säämiskä kirjoitti:

käytännössähän se menee niin, että vinyylin ääni-alue on periaatteessa rajaton.


Teoriasssa teoriassa bassopäässä asia on näin. Toisaalta niin on cd-levyssäkin. Sen sijaan diskantti päässä mitä korkeampi ääni, niin sitä nopeampaa aaltoliikettä urassa on. Ei tarvitse olla kovakaan ruudinkeksijä tajutakseen, että siinä tulevat rajat vastaan niin teoriassa kuin käytännössäkin.


teoriassa ja käytännössä on todistettu että cd-levystä saatava korkein puhdas taajuus on puolet näytteenottotaajuudesta eli 44100hz/2 = 22050hz

vinyylipuolella hifimmätkin rasiat, siis ei high-end, ylittävät tämän reilusti. tästä johtuu se että vinyllillä musiikki kuulostaa "ilmavammalta"

#24 kirjoitettu 10.03.2006 16:20

Kuten on jo todettukin, vinyyli on parempi. "When will humans understand the superior quality of vinyl!?" tai jotain ton suuntaista se Dick Solomonkin tokaisi eräässä Kolams kivi auringosta sarjan jaksossa.

Kids love wax

#25 kirjoitettu 10.03.2006 16:42

techrono kirjoitti:
Rajaton äänialue? Eipäs mennä nyt heti alkuun ihan noin pitkälle -- ettäkö LP-soittimen neulan äänirasian värähtelytaajuuden maksimi olisi ääretön? Jotenkin en oikein jaksa uskoa tuohon. (Kyllä kyllä, sanoit, että neula vaikuttaa. Mutta lienee turha puhua itse median laadun täydellisyydestä, jos sitä "täydellistä" ääntä ei saa millään toistettua. Ja loppujen lopuksihan sen levyn ääni on vain niin laadukasta, kuin ne laitteet joilla se on tallennettu.)


juuri näin.
tallennusmedia on äänenlaadullisesti lähestulkoon täydellinen - on eri asia, missäkohtaa tulee äänitys- ja äänentoistolaitteiden rajat vastaan.

e p p u kirjoitti:
teoriassa ja käytännössä on todistettu että cd-levystä saatava korkein puhdas taajuus on puolet näytteenottotaajuudesta eli 44100hz/2 = 22050hz

vinyylipuolella hifimmätkin rasiat, siis ei high-end, ylittävät tämän reilusti. tästä johtuu se että vinyllillä musiikki kuulostaa "ilmavammalta"


pitää muuten täsmälleen paikkansa. Se on tietysti oma juttunsa, kuinka moni huomaa sen "ilmavuuden" - eihän ihmisen pitäisi pystyä kuulemaan ääniä, jotka ylittävät tuon 20 000 hz.

#26 kirjoitettu 11.03.2006 16:44

eihän ihmisen pitäisi pystyä kuulemaan ääniä, jotka ylittävät tuon 20 000 hz.


ei ehkä kuulemaan mutta... OT ja hokkuspokkus warning!!

olin ammoin tekemässä taustamusaa yhelle rentoutuskasetille jolle piti musan sekaan ujuttaa yyber-matalia taajuuksia. (tiedän, tiedän. ei niitä mikään voi toistaa.) infra-taajuudet, jotka liikkuvat samoilla hertsilukemilla kuin ihmisen aivot, vievät aivoja kuin eilistä leipää niihin tietoisuuden tasoihin mihin kyseinen hertsilukema niitä osoittaa. 4Hz - syvä uni ja n.14Hz valveilla on abt.skaala.

no, aikamme infra-taajuuksia kuunneltuamme rupes väsyttää ihan vitusti koska taajuudet vievät aivoja, joten vastapainoksi kuuntelimme välillä yli 20kHz - TÄYSIÄ. nousee muuten tukka pystyyn ja olo on kuin olis vetäny huomaamattaan pari kuppia kahvia liikaa.

tästäpä väsyneet mielemme kehittivät testin. kuinka ylös ja alas pääsee juno106:den filtterillä. reso täysille ja oskillaattorit pois. otettiin liu'un keskikohdasta n.Hz arvo, liikutettiin yks pykälä ylös jolloin huomattiin arvon tuplaantuneen. pienen laskutoimituksen jälkeen todettiin että alin arvo olis n.2,5Hz ja ylin arvo n.125kHz. ei siis ihme että analogisynien filttereillä saa kaiutinelementtejä paskaks!!

mieleen pärähti seuraava kysymys. jos 20kHz nostaa tukan pystyyn, niin mitä tekevät sitä ylemmät taajuudet. kaikki taajuudet osuvat johonkin kohtaa kehoa. esim 50Hz polviin, (lahkeet lepattaa) 80Hz pakaroille, (basso potkii persiille) 110Hz palleaan jne. 4kHz osuu korviin jonka takia se sattuu eniten. entä jos mennään yli kehon alueen???

eikun resonanssi täysille ja cutoffia nostamaan... pitkään aikaan ei tuntunut missään ... sitten ... molempia tyyppejä rupes vihlomaan hampaita samaan aikaan??? oltiin niin ylhäällä et kuuloalue ei yletä, kaiuttimien ei pitäis enää toistaa, gainia oli ihan perkeleesti että saatiin maksimaalinen efekti. (jos olis vetäny jonku normaalin äänen, olis koko kuuntelu menny uusiks.)

mut summa summarum. väitän että se, että ihminen ei tietoisesti aisti tiettyjä asioita, ei terkoita sitä etteivätkö ne voisi meihin vaikuttaa.

jos jollakulla nyt heräsi päässä leikkisä pikku pirulainen, niin noi infra-taajuudet ei oo sitten mitään lastenleikkiä. 7.5Hz on maankuoren värähtelytaajuus ja jos sitä tuuppaa liian kovaa, sortuu talot ja halkee kallo. oikeesti, ei metafora. myöskin tiedetään tutkijoita joilla matalat taajuudet ovat rikkoneet aivojen hermoratoja, ja he ovat halvaantuneet pysyvästi. puhumattakaan siitä että ne rikkovat munuaisten hiusverisuonet. jos ootte joskus kovaäänisen diskoillan jälkeen miettiny miks kusi on punaista, niin se johtuu juurikin munuaisten sisäisestä verenvuodosta.

kaikki muuten sitten liittyy kaikkeen. tää värähtely on jännä juttu. jos otetaan pianon ylin kosketin ja mennään siitä tarpeeksi monta oktaavia ylös (muistaaksen n.22) saadaan ... punainen väri.

semmottista...

e p p u muokkasi viestiä 16:56 11.03.2006

#27 kirjoitettu 11.03.2006 17:51

e p p u kirjoitti:
kaikki muuten sitten liittyy kaikkeen. tää värähtely on jännä juttu. jos otetaan pianon ylin kosketin ja mennään siitä tarpeeksi monta oktaavia ylös (muistaaksen n.22) saadaan ... punainen väri.

Tosin elektromagneettinen säteily on aivan eri asia kuin väliaineessa (kuten ilmassa) tapahtuva värähtely. Punaisen värin aallonpituus on noin 700 nm, ja tätä aallonpituutta vastaava äänen taajuus on (nopeasti laskettuna) noin 48600 Hz.

#28 kirjoitettu 11.03.2006 20:24

onhan niissä oma soudinsa

#29 kirjoitettu 12.03.2006 21:05

hmm.. mitä enemmän rätinää sen enempi säpinää!

#30 kirjoitettu 13.03.2006 00:52

paljon on tuttuja tunteita tullut ilmi, tässä vielä omat tuntemukseni ja käyttötavat molempien formaattien kohdalla:

cd:
juurikin se koko ja käyttöhelppous (kopiosuojatut unohtaen) ovat cd:n suurimpia etuja. automatkoilla cd-soitin ja iso kasa levyjä on enemmän kuin rok, pidän siitä levyjen pläräämisestä kesken ajon näin vaarantaen liikenteen. ostan melkeinpä pelkästään kokoelmalevyjä ja pääosin tuon autojupakan takia (toki voisin polttaakin matkamusaa mutta siinä ei olisi sitä tietynlaista aitoutta silloin.) ei ole kyllä aikoihin tullut uusia levyjä ostettua. nyt olen uuden koneen myötä innostunut laittamaan kaikki levyni koneelle jotta siitä olisi helppo niitä tuhansia biisejä kuunnella shuffle päällä ilman levyjen vaihtelua.

vinyyli:
omanlaisensa rosoinen soundi, fyysisyys ja juurikin se mitä effektkin sanoi, vinyyli on soidessaan läsnä ja esillä. myönnän että on tullut hankittua vinyyleitä ihan vain senkin takia että ne näyttävät hyvältä ja vievät kivasti tilaa hyllyssä. ne vain ovat niin pirun kauniita esineitä ja semmoisen kun ostaa taloon uuden, niin ei sitä fiilistä vain pysty selittämään. ja kaupan päälle kun saa vielä useita minuutteja kestävää musiikkia, niin eihän sitä osaa sanoa ei. aina kun vain on aikaa eikä mitään keskeytyksiä kestämätöntä ole käynnissä niin valintani on lé vinyl.

vaikea sanoa että kumpi olisi parempi. ite kyllä nautin enemmän uuden vinyylin hankkimisesta kuin uuden cd:n.
autoihin pitäisi saada levarit vakiona.

#31 kirjoitettu 14.03.2006 14:42

techrono kirjoitti:
e p p u kirjoitti:
kaikki muuten sitten liittyy kaikkeen. tää värähtely on jännä juttu. jos otetaan pianon ylin kosketin ja mennään siitä tarpeeksi monta oktaavia ylös (muistaaksen n.22) saadaan ... punainen väri.

Tosin elektromagneettinen säteily on aivan eri asia kuin väliaineessa (kuten ilmassa) tapahtuva värähtely. Punaisen värin aallonpituus on noin 700 nm, ja tätä aallonpituutta vastaava äänen taajuus on (nopeasti laskettuna) noin 48600 Hz.


en tunne teoriaa teesin takana. lukenu/kuullu jostain mua viisaammaksi pitämästäni lähteestä.

#32 kirjoitettu 17.03.2006 11:12

Rahina on ihan kodikkaan kuuloista. Ja vaikka CDssä on huomattavasti enemmän kapasiteettiä, niin koko formaatissa on yksi vika: iso naarmu CDssä on pahempi kuin iso naarmu vinyylissä!

#33 kirjoitettu 17.03.2006 15:07

spiritworld kirjoitti:
iso naarmu CDssä on pahempi kuin iso naarmu vinyylissä!


tämä on NIIN totta.

varsinkin tuolla dj-puolella, missä cd:t ja vinyylit joutuvat vähän kovemmalle käytölle ja arveluttaviin olosuhteisiin.

1 naarmu vinyylissä, ja saattaa kuulua *naps naps* tai sit ei. jos jää paikalleen jytäämään, niin bumppaat sormella millin-kaks ja bileet jatkuu.

1 naarmu cdssä, ujokin, mut väärään suuntaan, saattaa tuhota koko homman. kelaus ei tällöin aina ees toimi niinkuin pitäis, ja helpoin tapa ratkaista ongelma on vaihtaa levy samantien.

#34 kirjoitettu 31.03.2006 09:12

Haava kirjoitti:
Jimi Hendrixin LP-öevyt rokkaavat täpöllä, kun siihen ei ole heitetty sitä vitun limitteriä pilamaan musiikkia, kuten kaikissa uusissa henkan cd-painoksissa.


Lainasin kirjastosta Hendrixin LP-levyjä, ja huomasin että ovat todellakin parempia kuin cd:t , mitä itselläni on. Vahvistin on kyketty LP-soittimeen ja tietokoneeseen, josta kuuntelin cd-version. En tiedä minkä verran tietokoneen äänikortti vaikutti asiaan, mutta kyllä Jimin kitarat murisivat aivan eri tavalla LP:ltä. Ja muutenkin biisejä oli olevinaan "paranneltu" cd:llä. Efektit oli erillaisia, ja esim. Red Housen jälkeen cd:ltä oli leikattu jonkun kommentit pois, kun jimi kyseli että mites meni? Pitääpäs etsiä lp:t jostain ja äkkiä.

rawhead muokkasi viestiä 09:12 31.03.2006

rawhead muokkasi viestiä 09:20 13.04.2006

#35 kirjoitettu 10.04.2006 12:55

e p p u kirjoitti:

teoriassa ja käytännössä on todistettu että cd-levystä saatava korkein puhdas taajuus on puolet näytteenottotaajuudesta eli 44100hz/2 = 22050hz

vinyylipuolella hifimmätkin rasiat, siis ei high-end, ylittävät tämän reilusti. tästä johtuu se että vinyllillä musiikki kuulostaa "ilmavammalta"


Se on sitten eriasia miten ne levyt ylittävät sen. Ei nimittäin tarvitse montaakaan kertaa levyä kuunnella, niin se diskanttipitoisuus on helposti pudonnut jo sinne cd:n tasolle. Silti ne kuullostavt vielä ilmavilta ne levyt. Myös jos vinyylille laitretaan audiota joissa ei ole diskanttia, niin edeleen se kuullostaa ilmavalta.

Toisaalta jos soitetaan digitaalisesti 96khz audiota jossa on diskantteja, niin silti se ei välttämättä kuullosta ilmavalta. Eli siis vinyyliin "ilmavuus" ei johdu tuosta.

säämiskä kirjoitti:
pitää muuten täsmälleen paikkansa.


Jos joku kirjoittaa paskaa foorumilla, niin miksi pitää sanoa, että "pitää paikkaansa", kun ei edes pidä?

#36 kirjoitettu 13.04.2006 16:22

Haava kirjoitti:
Jos joku kirjoittaa paskaa foorumilla, niin miksi pitää sanoa, että "pitää paikkaansa", kun ei edes pidä?


Se mistä kukakin päättelee tuon "ilmavuuden" johtuvan on jokaisen oma makuasia. totesin vain, että se näytteenottotaajuus- asia pitää paikkansa.

#37 kirjoitettu 23.04.2006 23:55

Tosiasiassa LP on siksi ihmisten mielestä paremman kuuloinen (visuaalinen ja fiilis kysymysten lisäksi), koska se särkee korvalle mukavankuuloisella tavalla. Ihan sama kuin esim. putki vekottimissa.