Mikseri.net

#2 kirjoitettu 10.02.2006 22:16

Heräsin

Huulemme koskettivat, kevyesti kuin höyhenet. Lämmintä. Yhä lämpimämpää. Kuumaa. Kätesi kulki vatsaani pitkin tutkiskellen lihaksien kumpuja. Kutitti, joten naurahdin. Valkeat hampaani välähtivät. Käteni etsiytyi hiuksillesi hellään kosketukseen. Tulihan se hymy sinunkin täyteläisille, punaisille huulillesi, joista katseeni siirtyi silmiin. Kaksi syvää, sinistä lähdettä, täynnä intohimoa ja myöskin viesti: olen sinun. Ikuisesti. Sydämeni täyttyi tuolla puuduttavalla ja huumaavalla tunteella, rakkaudella. Huulemme kohtasivat taas. Silloin heräsin tuosta ihanasta unesta, jonne sinä jäit. Ikuisesti.

#3 kirjoitettu 10.02.2006 22:47

Herääminen

Silmät auki saan, taas ihana kirkas aamu vituttaa. Vaatteet päälle kiskaisen, kahvit naamaan vetäisen, takin kiinni saan ja repun selkään vetäisen. Yö jälleen mielen puhdistaa, nukkumaanmenoon aika on ja sekös vasta kurjaa on. Ja jälleen aamu unet tukahduttaa, näin ne parhaimmat hetket ohi on taas.

#4 kirjoitettu 11.02.2006 00:56

Heräämisiä.

Katson, mutten näe. Kuuntelen kuulematta. En tunne, olen tuntematon. Tunne säröytyy ja todellisuus iskee epätodellisena, kuin tuhat volttia kananmunasta. Mitä on normaali? Autot kulkevat ohitseni nopeammin, kuin televisio sammuu virtapainikkeesta. Kaikki tuntuvat puhuvan minusta. Aika on saanut materian. Se on seittiä, ajan harsoa, joka pysyy paikallaan ympärilläni minne vain katsonkaan. Ajatukset sekoittuvat toiseen todellisuuuteen, siihen, jossa kaikki muut ovat läsnä.
Jokin ajaa minua eteenpäin jatkamaan. Teen omia surkeita tehtäviäni siihen asti kunnes ruumiini sanoo itsensä irti tästä hetkestä, ja lomauttaa tahtoni lamauttavasta tarpeesta toimia vastoin kaikkea järkeä ja olen vireä hetken, kun nukun, kunnes taas herään.

#5 kirjoitettu 11.02.2006 14:16

Herääminen

Liian monta pahaa sanaa, liian monta valhetta. Liian paljon rikkoutui yhden harkitsemattoman lauseen seurauksena ja vasta nyt näen sen, nyt, kun täydellistä onnea varjostaa vain yksi korjaamaton vääryys, nyt, kun puhelimen näyttöön piirtyviä sanoja ei koskaan voi lähettää. Nyt, kun kaikki on kuollut, minä viimein näen sen mikä on tärkeätä. Ja viimein minä herään, ymmärrän ettei tuhoutunutta ystävyyttä voi enää herättää henkiin ja itken, itken uuden aamun syntyessä, itken sitä minkä tuskan sokaisemana turmelin, itken koska olen vihdoin herännyt huomaamaan että vaikka saisinkin sinut takaisin, ei mikään enää koskaan olisi kuten ennen.

#6 kirjoitettu 11.02.2006 16:30

The Awakening - Silmät auki Seatlessa

Heräsin kirkkaaseen valoon. Se valo oli täynnä toivoa. Se valo oli Jeesus, jota myös Kristukseksi kutsutaan. Hän oli valinnut minut sanansaattajakseen. Kuuluin harvojen valittujen joukkoon. Jeesuksen eliittijoukkoon! Taistelussa pahaa vastaan.

Kieroutuneessa maailmassa, jossa abortit ovat sallittuja, jossa kondomeja saa lähikaupasta, jossa homoseksuaalit saavat harjoittaa moraallittomuuksiaan vapaasti, nousee uusi toivo. Jeesuksen iskuryhmä!
On aika potkia saatana ulos Seatlesta.

Ben Affleck
Mel Gibsonin elokuvassa...
The Awakening - Silmät auki Seatlessa.

Lokakuussa subilla.

#7 kirjoitettu 12.02.2006 17:13

Harmaata kuin uni

Olen elänyt koko elämäni unessa. Tai siis, kaikki on todellista mutta ei tunnu elämältä, vaan unelta. Mitä teen, mitä koen - se kaikki on niin harmaata. Tavallisen harmaata ja tasaista. En ole koskaan elänyt elämääni - olen vain seurannut sitä vierestä. Milloin herään ja voin aloittaa elämän?

#8 kirjoitettu 12.02.2006 17:48

Unitodellisuus - kun vain yö tuo täydellisyyden

Aamu. Kurkistus silmien välistä. Työ, koulu, vailla heräämistä.
Ilta. Toinen saapuminen. Tuskin hetkeäkään hereillä mieleltään.
Yöllä. Uuden kaipuun saapuminen. Elektroniikka vain välissämme heräämme toiseen ulottuvuuteen. Uni on poistunut yön tieltä ja kaunis kuu loimottaa minun kiihottuneilla poskillani. Vain sinä ja minä. Näinhän sen täytyykin. Kietoudun sinuun. Olen herännyt täydellisesti palvomaan sinua ja vartaloasi omallani.

Mutta sinä olet herännyt katsomaan Conania.

#9 kirjoitettu 12.02.2006 18:07

Pumpulivirrain äärelle

Silmäluomet tuskin ovat nousseet hitaammin
koskaan ennen.
Kun trumpettien, fanfaarien puuttuessa elämästäni
on niin vaikea nousta, ilman pakkoa..


ilman pakkoa. Jos jäisikin pois?

Ehkä kuulakärkikynän kärjenkin olisi parempi pysytellä
piilossa tänään, sisällä, piilossa, olisihan se
toki mielekkäämpää! Mutta ehei.

"Tauriini? Äh..."

Ja jos palaisin pumpulivirrain äärelle, rauha palaisi,
saisi taas odottaa heräämi...

Silti ylihuomenna en taas malta odottaa
ja niin turhalta tuntuvat vierivät luomet,
nyt niin turhalta.

#10 kirjoitettu 12.02.2006 19:11

!!!

Herätkää pahvit! Onko näissä kilpailuissa mitään järkeä? Pelkkää tekotaiteellisuutta ja mukariemukasta rehvastelua! Ei näin!

#11 kirjoitettu 12.02.2006 20:14

Herääminen

En herännyt

#12 kirjoitettu 12.02.2006 21:38

krapula

tärisen, vapisen
syy on tämän kankkusen
siirsin sen ja siirrän sen
tänään tätä kärsi en

olut ihana joskin laimea
oloani helpottaa
päälle vähän kossua
kohta alkaa tanssittaa

taas paistaa päivä
ihmeellisen värinen
siihen loistaa häivä
silmieni punaisten

loistava on rommi lämpöinen
siihen herää ruumiini viimeinkin
vapina vaipuu unholaan taas
kunnes huomi koittaa maas

herääminen koittaa taas

oravan pyörästä hyppäisin pois
jos vain ruumini rauhan sois
elämäni krapulaa poden ikuista
vailla lopullista helpostusta

jonain päivänä henkäisen
herätyksen viimeisen

niin toivottavaa ja väistämtöntä on se
sillä kuolemaan johtaa tää tie

viimeinen herääminen
on vihdoinkin todellinen

#13 kirjoitettu 13.02.2006 01:29

Herääminen

Huomasin, että lapsuuteni on mennyt aivan ohi. Aivan samalla tavalla lapsuus meni minulta ohi kuin jotkut tyhmät vitsit. Lapsuuteni oli siis tyhmä vitsi, joka meni minulta aivan ohi. Tässä kökötän ja mietin, onko mitään lapsuutta ollutkaan.

Kaikki tekemäni asiat menevät tulevaisuudessa ohi, jos en tee mitään hyödyllistä. Hyödyllisetkin asiat menevät jossakin vaiheessa ohi, mutta siinä kestää hieman kauemmin. Kannattaako venyttää sitä, että kaikki tehty menee kuitenkin ohi jossakin vaiheessa? Kyllä, koska muuten ohi menevällä elämällä ei ole mitään sisältöä. Päätin ryhtyä etsimään töitä.

SaastanenHippi muokkasi viestiä 01:33 13.02.2006

#14 kirjoitettu 13.02.2006 07:47

Herääminen

Hän istuu hiljaa vieressäni. Katselen häntä ja ajattelen, että rakastan kaikkea hänessä: hänen nauruansa, hänen ylipitkiksi kasvaneita hiuksia, hänen omituisia luonteenpiirteitäkin.. Katson hänen siniharmaisiin silmiinsä. Ne ovat täysin eleettömät, hän ei reagoi millään tavalla. Hymyilen ujosti, mutta hänen suunsa pysyy viivasuorana. Yritän tarttua häntä kädestä, mutta hän vetää sen nopeasti pois. Herään, havahdun vihdoinkin todellisuuteen. Hän ei rakasta minua.

#15 kirjoitettu 13.02.2006 08:26

Suussa maistuu eilisen illan ilonpito. Ihan kuin pienet ötökät pitäisivät suussani juhlia. Tällaiset heräämiset haluaisin unohtaa...itse-asiassa en ole herännyt koska en ole edes nukahtanut.
Aika on menettänyt merkityksen.
Ainoa mistä haluan herätä on tämä merkityksetön uni....

Bad Dog muokkasi viestiä 08:26 14.02.2006
Otsikko on siis herääminen

#16 kirjoitettu 13.02.2006 15:50

Herääminen

Tunsin sen taas, tai oikeastaan en, sillä käteni oli jälleen kerran mennyt tunnottomaksi yön aikana. Väittävät johtuvan liikunnan puutteesta, ettei veri kierrä kunnolla. Uskonko heitä? Se on aivan toinen tarina. Hapuilin toimivalla kädelläni sängyn vieressä olevaa matkapuhelintani, nähdäkseni kuinka paljon se kello taas olikaan. Työttömän arki on usein järjettömästi rytmitetty ja jälleen kerran totesin aamun alkaneen puolilta päivin. Saatuani viimein itseni kammettua ylös, pukeudun ja siirryn yksiöni toiseen ääripäähän, jota myös keittiöksi on kutsuttu. Täytän muovisen Coca-Cola mukini vedellä ja aloitan päivän ensimmäisen savukkeen käärimisen. Vedestä aikani nautiskeltuani, siirryn ulkotiloihin ja asetan sätkän huulilleni. Huokaisen ja sytyttimen kanssa taistellessani tajuan taas heränneeni uuteen, iloiseen päivään.

#17 kirjoitettu 14.02.2006 10:43

Herääminen

Herään huomatakseni, että tyynyni on kuolassa, naamani on kuolassa ja kuolaan yhä. Suljen suuni, isken naamani peiton syrjään ja huojennun. Huojennus jää lyhytaikaiseksi; tajuan heränneeni yhä soivaan puhelimeen. Nousen istumaan yrittäen kurkottaa kohti luuria, mutta käteni ovat puutuneet.

Ei helvetti.

Yritän vimmaisesti avata puhelimen läppää turtuneilla käsillä, joista se lipeää lattialle. Luuri rallattaa yhä pilkallisesti Soul Bossa Novaa ja mieleni tekee huutaa jotain vähemmän pirteää. Hampailla auttaen saan vihdoin puhelimen auki, jolloin se parahiksi lakkaa soimasta ja päättää vielä sammuakin. En tiedä soittajaa enkä saa sitä selville, koska puhelimessani on sellainen ominaisuus.

Hyvää huomenta, ja ei, en tarkoita sitä.

#18 kirjoitettu 14.02.2006 14:32

Herääminen

JOHANNES VAPAHTAJA NOUSI VIIDENTENÄ PÄIVÄNÄ VAPAUTTAAKSEN TEIDÄT KAIKKI SYNNEISTÄNNE. JOHANNES VAPAHTAJA ON KESKUUDESSANE NYT RAKASTAEN JA TUKIEN TEITÄ TIELLÄNNE POIS SYNNEISTÄ JA NÄYTTÄEN TEILLE UUDEN AJAN TULEVAN!

#19 kirjoitettu 15.02.2006 13:25

Pois

Istun tässä näin, aloillani. Katselen ikkunasta viimassa kylpevään vapauteen ja säälin itseäni. Istun tuoliini juurtuneena kuin hyisen meren raiskaama ankkuriköysi, yrittäen piiskata itseni takaisin siihen tilaan, josta muut ovat aina voineet olla minussa ylpeitä. Mutta en voi. Heräämiseni on tullut hitaasti kuin nukkuvan kuolema ja olen pikkuhiljaa tajunnut haluavani elämältä enemmän. Nousen tuolista, kävelen ovesta ja etsin itselleni uuden työpaikan.

#20 kirjoitettu 21.02.2006 03:37

Pohjakosketus

Harmaudesta mustaan, ja takaisin harmaaseen. Vähitellen valkea kirkkaus pakottaa itsensä tietoisuuteeni nahkaverhojeni välistä.

Taisi onnistua. Tältä se nyt sitten tuntuu.

Oikeanpuoleinen korvani tajuaa sen ensin: Ääni. Käännän refleksinomaisesti päätäni. Samassa kiinteä, syvä kipu säteilee selkärankaani, katalysoiden heräämistäni väkivaltaisella tavallaan. Sumeat, geometriset peruskuviot pienenevät ja tarkentuvat ihmiseksi, naiseksi, ja lopulta itkeväksi, rumaksi ämmäksi. Nykiviä suunliikkeitä, vaimeaa huminaa. Kiitos, etten kuule sinua, äiti.

Hinausköyden kyllä pitäisi kestää. Osaan tehdä solmun. Vanhempieni asunnossa on vahvat puolat katossa. Jos siltä unohtui avaimet, lompakko tai jotain. Tai sitten se arvasi. Paskat se mitään arvannut.

Nyt sitä ollaan sitten pohjalla, kun ei tämäkään onnistu.

#21 kirjoitettu 21.02.2006 06:26

Kauniita unia

Itkettää.

"Mutta tämähän on vain unta."
"Ei se muuta mitään."

Tietävätkö he kuinka tärkeitä he ovat minulle? Voivatko he edes ymmärtää? Bussipysäkillä on vilkasta, mutta kukaan ei näytä välittävän. Ehkä se tarkoittaa jotain. Toivon, että muistan tämän kaiken vielä aamulla. "Yritän tulla takaisin," sanon ja suutelen häntä hellästi poskelle. Hyppään bussiin ja annan kaksi banaania silmälasipäiselle gorillalle.

"Menopaluu", sanon.
"Pelkästään menolippuja jäljellä."
"Eipä sillä niin väliä"

Jostain syystä bussin moottori piipittää ärsyttävästi.

Herään. Herätyskellon tiputan vahingossa yöpöydän taakse. Yhtäkkiä tuntuu siltä kuin välittäisin paljon vähemmän.

#22 kirjoitettu 21.02.2006 17:20

Todellisuuskatsaus

Herään kietoutuneena maailman kauneimpaan olentoon. Talviauringon ensisäteet hyväilevät hänen pehmeää ihoaan. Silitän hänen vaaleita hiuksiaan, enkä voisi mitenkään olla onnellisempi. Suutelen häntä kevyesti, yritän olla herättämättä.

Saan välittömästi nyrkistä.

"Mitä helvettiä", hän keuhkoaa, "kuka vittu sä olet?!" En ehdi hämmästykseltäni edes aloittaa, kun hullu huora jo rysäyttää otsallaan päin näköä. Molemmat etuhampaani katkeavat, ja paniikissa artikuloin verisotkua valkoiselle tyynyliinalle: "M-Mika, ala-asteelta — tavattiin illalla baarissa!" Sanani helisevät kuuroille korville, ämmä potkaisee alimman kylkiluuni nahasta läpi.

Seison ilkosillani koleassa rappukäytävässä. Itkua tihrustaen soperran latteuksia: "Meillähän oli ihan — !"

"Lämmittääpä kuule aivan saatanasti! Painu helvettiin siitä, vitun homo!"

Matkapuhelimeni intoutuu soimaan oven takana.