Mikseri.net

#2 kirjoitettu 25.09.2005 02:31

Eipä meikäläisen puolesta tarvitse olla edes se toinen puoli muusikko niin kyllä on silti musiikkia koko ajan jo melkein pelkästään koulunkin puitteissa plus lisäksi sitten kaikki omat säädöt. Saati sitten että olisi vielä joku muusikko tyttöystävänä niin johan sitä suurinpiirtein tukehtuisi musiikkiin. Tietty jos vain saa sovitettua hommat niin että kun kuunnellaan niin kuunnellaan sitten samaa levyä jne. niin silloin se saattaisi jollain tasolla ehkä jopa toimia. Ehkä ei. Maailmantähdillä sun muilla isoilla nimillä sentään on se etu että ovat halutessaan paljon poissa kotoa eikä siinä kerkiä tappelemaan.

Sen minä sanon että siitä ei seuraa kuin itkua jos vain toinenkin puolisko on muusikko ja musiikkimaut menee mitenkään ristiin, ellei toinen nyt ole ihan hälläväliä-tyyppi musiikin suhteen. Varsinkin jos toinen ei pidä siitä musiikista mitä toinen tekee, niin onhan se vähän typerää kun ei voi kunnolla kysyä sen tärkeimmän ihmisen mielipidettä. Eikä se nyt ainakaan nosta puolison pisteitä jos tämä vääntää innoissaan jotain toisen mielestä karmeaa kissantappomusiikkia.

Ehkä itse kuitenkin nk. pitäisin työn ja perheen erillään kun nyt musiikkialaa opiskelenkin. Käytännössä siis en katsele muusikoita niin paljoa sillä silmällä (koulussa tämä on onneksi helppoa sillä kaikilla musiikkipuolen vuosikursseilla on kaiketi yhteensä kaksi naispuolista jotka käsitykseni mukaan ovat vielä varattujakin). Tietysti jos tunteet sanovat yhtäkkiä toista kun se enkeli sieltä soitin kädessä eteen laskeutuu niin menoahan se on ja katellaan ja tapellaan sitten lisää

#3 kirjoitettu 25.09.2005 09:08

Joono, mul ei oo henk.koht. kokemusta aiheesta, mutta läheltä seuranneena voin kyllä sanoa, että vaikeeta tulee oleen. Tai no, kylhä se riippuu ihan niist tyypeist ittestään, mut taiteilijat nyt vaan sattuu oleen hieman tempperamenttisia ja näin edelleen. Muusikoilla tuo työaikakin on vähän mitä sattuu ja ketä kiinnostaa, niin onhan siinä varmasti omat vaikeutensa. Mutta mikäs siin - kyllähän parisuhteet saa toimimaan, jos nyt ei aivan käsittämättömiä riitoja tule. Itse kyllä välttelen paljon musisoivia tyttöjä, koska musiikin liikakulutus vie siitä sielun.

#4 kirjoitettu 25.09.2005 10:59

Minusta kaksi muusikkoa voi parisuhteessa joko toimia tai sitten ei.

Itselläni tämä onneksi toimii, omia ja toisen biisejä ja tekstejä on mukava käydä läpi yhdessä ja muutenkin juttua löytyy paljon musiikista vaikka muitakin puheenaiheita luonnollisesti on. Luovuus musiikin puolella saattaa joskus ulottua muillekin elämänalueille ja se vasta ilahduttavaa onkin!

Meillä on käynyt sen verran hyvä tuuri etteivät musiikkimaut mene kamalasti ristiin. Itse olen tälläinen soul/jazz/groove/proge-musiikin ystävä ja toiselle putoavat reggae- ja tanssihallirytmit sekä hiphop eniten. Itsekin olen tuohon musiikkiin nyt tutustunut mikä on mielestäni aikamoinen rikkaus.

Ja tuosta taitelijoiden temperamentistä olen vähän eri mieltä. Meistä ei ole kumpikaan niin mielettömän temperamenttinen ainakaan jatkuvasti. Jos minä kilahdan, syy ei ole yleensä missään omiin tuotoksiin tai muusikkouteen liittyvässä vaan jossain muualla omassa päässä.

Ja kuka sitäpaitsi sanoi että reagointitottumuksia ei voisi muuttaa?

Niin, minulla ei ole omakohtaisia kokemuksia kahden muusikon suhteesta joka ei toimi. Joku joskus sanoi entisestä muusikkopoikaystävästään että tämä oli liian retku. Tiedä siitä sitten, eiköhän tuo ole lähinnä yksilö- eikä ammatti-/harrastuskohtaista.

#5 kirjoitettu 25.09.2005 13:32

Hyviä pointteja olette täällä esittäneet mielenkiintoisesta aiheesta.

Aiemmin olin tilanteessa, jossa ex-tyttöystävä oli äärimmäisen mustasukkainen siitä, että tein musiikkia ja vietin siihen liittyen aikaa paljon bändimme kanadalaisen laulajamimmin kanssa. Paljon lensi tavaraa kotona ilmassa naikkosen raivokohtausten saattelemana. Yritin pitää kuitenkin molempia juttuja jotenkin kasassa ja sen toimimattoman yhtälön seurauksena molemmat kaatuivat-myös se bändi, mikä oli se suurin virhe, koska exä oli mustasukkainen täysin epäoikeutetusti. Ikinä en siihen laulajamimmiin edes koskenut, vaikka siisti pakkaus ulkoisesti olikin. Tilannetta ei helpottanut se, että exä halusi myös aloitella laulajan uraa (hänellä oli aika hyvä lauluääni kyllä) ja hän alkoi arvostelemaan minua siitä, että miksi vietän aikaa tuon toisen naisen kanssa, vaikka hänkin osaisi laulaa

Nykyisin tilanne kotona on hauska: turkkilainen vaimoni kuuntelee sufimusiikkia, joka eittämättä on aika jännittävä musiikin muoto. Minä kuuntelen heviä ja muutenkin raskaampaa tai sitten vaihtoehtomusiikkia. Hyvä pointti on se, että vaikka vaimo ei ymmärrä aina musiikillisia mieltymyksiäni hän ymmärtää sen pointin eli JOKAISEN TULEE SAADA TOTEUTTAA ITSEÄÄN JUURI SILLÄ TAVALLA, MISTÄ SAA NE KICKSIT.

Heikkoa on, jos kumppani pyrkii aliarvioimaan sinun kykysi tai kritisoi musiikkimakuasi ja haluaisi sinun ns. "normalisoituvan" (Lue: diggavan juuri samoja juttuja hänen kanssaan)

#6 kirjoitettu 25.09.2005 13:46

let J. kirjoitti:
Minusta kaksi muusikkoa voi parisuhteessa joko toimia tai sitten ei.



itse olen taas täysin eri mieltä.

#7 kirjoitettu 25.09.2005 13:54

let J. kirjoitti:
Minusta kaksi muusikkoa voi parisuhteessa joko toimia tai sitten ei.






hmm.. kauan tuota mietin ja päädyin siihen tulokseen, että olen erisamaa mieltä .. juu-u kyllä

motion muokkasi viestiä 14:01 25.09.2005

#8 kirjoitettu 25.09.2005 14:19

let J. kirjoitti:
Minusta kaksi muusikkoa voi parisuhteessa joko toimia tai sitten ei.



Minun mielestestäni sillä ei ole suurta merkitystä(ihmisistä riippuen), onko molemmat muusikoita vai ei?
Itse olen seurustellu useamman muusikon kanssa, ja kyl se musiikki on ollu enemmän yhdistävä tekijä. Kaikki suhteet ovat kyllä kaatuneet aivan eri seikkoihin. Musiikki ja sen teko on enemmän auttanut tietyssä olosuhteissa.
Minun mielipiteeni on että kaksi luovaa rakastavaista saavat paljon toimivamman suhteen kuin että toinen ei olisi.
Itselläni on välillä niin pimeitä luovuuden puuskauksia, ettei kaikki "ei-luovat"-ihmiset niitä ymmärtäisi, kestäisi tahi sietäisi.



legotron muokkasi viestiä 14:27 25.09.2005

#9 kirjoitettu 25.09.2005 14:44

Asiahan taitaapi olla niin että muusikon elämänrytmi (ainakin rokkarin yms) on aikalailla painottunut sen kuuluisan yön puolella kekkaloimiseen. Useat vielä alkoholisoituvatkin työn puolesta tarjottavan iloliemen runsauden vaikutuksesta.. Kuka osaisi paremmin tätä ymmärtää kuin toinen samanlainen, turmeltunut muusikonretku?

Toisaalta asiallahan ei todellisuudessa ole mitään tekemistä tämän kanssa. Se siis voi joko toimia tai sitten ei, niinkuin tässä on hoettu.

#10 kirjoitettu 25.09.2005 14:48

Zitru kirjoitti:

muusikon elämänrytmi (ainakin rokkarin yms) on aikalailla painottunut sen kuuluisan yön puolella kekkaloimiseen. Useat vielä alkoholisoituvatkin työn puolesta tarjottavan iloliemen runsauden vaikutuksesta.. Kuka osaisi paremmin tätä ymmärtää kuin toinen samanlainen, turmeltunut muusikonretku?


Parisuhteen onnitumisen kannalta tämä "ymmärtäminen" on toki keskeistä, mutta pelkkä ymmärtäminen ei kyllä riitä. Oikeastaan tärkeintä olisi, että ne elämävtavat käyvät tunnetasolla yksiin. Se, että ymmärtää toisen elämäntyyliä, mutta se ei silti itselle sovi on aika heikko pohja parisuhteelle.

#11 kirjoitettu 25.09.2005 15:05

Alasta riippumatta, niin kauan kuin homma ei mene siihen, että että käydään koko ajan samassa duunipaikassa (esim. sama bändi muusikoiden tapauksessa), niin mikseipä hyvinkin voisi toimia. 24H/vrk kimpassa kyllä tukehduttaa suhteen kuin suhteen melko varmasti. Hengitystila on tärkeää.

#12 kirjoitettu 25.09.2005 15:17

passe kirjoitti:
Alasta riippumatta, niin kauan kuin homma ei mene siihen, että että käydään koko ajan samassa duunipaikassa (esim. sama bändi muusikoiden tapauksessa), niin mikseipä hyvinkin voisi toimia.


Minä tiedän sellaisen parisuhteen, jossa molemmat ovat tehneet toistensa kanssa tiiviisti duunia nyt yli 25 vuotta. Hyvin näyttää vielä menevän. Yritätkö nyt sanoa, että heidän parisuhteensa ei voi toimia?

#13 kirjoitettu 25.09.2005 15:31

Haava kirjoitti:
passe kirjoitti:
Alasta riippumatta, niin kauan kuin homma ei mene siihen, että että käydään koko ajan samassa duunipaikassa (esim. sama bändi muusikoiden tapauksessa), niin mikseipä hyvinkin voisi toimia.


Minä tiedän sellaisen parisuhteen, jossa molemmat ovat tehneet toistensa kanssa tiiviisti duunia nyt yli 25 vuotta. Hyvin näyttää vielä menevän. Yritätkö nyt sanoa, että heidän parisuhteensa ei voi toimia?


Harvemminpa näihin juttuihin mitään absoluuttisia totuuksia löytyy. Aivan loistava juttu jos ovat tosiaan saaneet homman toimimaan! Ymmärsit kuitenkin varmaankin pointtini ja lienet suht samaa mieltä siitä, että kyllä siinä melkoisen punnerruksen joutuu läpi käymään, 9:ssä tapauksessa 10:stä.

passe muokkasi viestiä 15:39 25.09.2005


Omasta parisuhteestani sen verran, että emäntä ei harrasta musiikkia sitten lainkaan. Hammasta purren yrittää venyttää kumilankaansa, kun jätkien kanssa yläkerrassa nauhoitellaan. Kun minä sitten vihdoin tulen alas sieltä yläkerrasta pää täynnä musiikkia ja takki tyhjänä, mutta kuitenkin innoissani, on se aina yhtä epätodellinen tunne kohdata se täysin toisenlainen ajattelumaailma alakerrassa. Back on earth! esim. tältä kanntiltahan muusikkoparisuhteessa on selkeitä etujakin.

#14 kirjoitettu 25.09.2005 15:33

passe kirjoitti:

Ymmärsit kuitenkin varmaankin pointtini ja lienet suht samaa mieltä siitä, että kyllä siinä melkoisen punnerruksen joutuu läpi käymään, 9:ssä tapauksessa 10:stä.


En nyt mitään todennäköisyyksiä aja heitellä, mutta se siinä on, että tuollaisella elämäntyylillä ne ongelmat joutuu kyllä varmasti kohtamaan mikä saattaa toki aiheuttaa melkoisesti ongelmia etenkin lyhyellä tähtäimellä.

#15 kirjoitettu 25.09.2005 15:41

Haava kirjoitti:
passe kirjoitti:

Ymmärsit kuitenkin varmaankin pointtini ja lienet suht samaa mieltä siitä, että kyllä siinä melkoisen punnerruksen joutuu läpi käymään, 9:ssä tapauksessa 10:stä.


En nyt mitään todennäköisyyksiä aja heitellä, mutta se siinä on, että tuollaisella elämäntyylillä ne ongelmat joutuu kyllä varmasti kohtamaan mikä saattaa toki aiheuttaa melkoisesti ongelmia etenkin lyhyellä tähtäimellä.


Nimenomaan, hyvä pointti tuo lyhyellä tähtäimellä... Oli sitten muusikko tai ei, niin hyvähän se olisi sopia ne "raamit" hyvinkin selkeästi mahdollisimman pian. "minulle musiikki on intohimo sekä tärkeä ja aikaa vievä osa elämää..." jne.

passe muokkasi viestiä 15:47 25.09.2005

#16 kirjoitettu 25.09.2005 15:44

passe kirjoitti:
hyvähän se olisi sopia ne "raamit" hyvinkin selkeästi mahdollisimman pian.


Niin. Parisuhde on viikädessä kuitenkin "sopimuskysymys". Hyvä olisi, jos se sovittu sopimus sopisi molemmille myös tunnetasolla.

#17 kirjoitettu 25.09.2005 15:46

Haava kirjoitti:
passe kirjoitti:
hyvähän se olisi sopia ne "raamit" hyvinkin selkeästi mahdollisimman pian.


Niin. Parisuhde on viikädessä kuitenkin "sopimuskysymys". Hyvä olisi, jos se sovittu sopimus sopisi molemmille myös tunnetasolla.


just näin! (kuten viikon newbie-lausahdus kuuluu...)

#18 kirjoitettu 25.09.2005 16:40

Pieni tarkennus tähän väliin, että itse miellän 'muusikkouteni' aktviisena harrastajana, en ammatikseni. Sama pätee kumppaniin. Mutta kyllä se musiikki välillä on niin paljon kuvioissa että kyllä se melkein työstä käy. Mutta en kyllä osaisi kuvitella muunkaanlaista tilannetta. Vaikka välillä tulee aivan käsittämättömiä kilpailuhenkisiä (egojen taisteluja) vääntöjä ja hermot kiristyvät äärimmilleen, aina selvitään kuitenkin ehjänä. Joskus kyllä harmittaa se kun ei meidän suunnittelemat esmes coverbiisiprojektit koskaan oikeasti tapahdu, ei jaksata treenata keskenään, kumpikin vaan hioo omia juttujaan. Ja tosiaan joskus bänditreenit venähtävät pitkään, lähinnä minulla meidän tapauksessa, ja siitä voi tulla sanomista. Että oikeastaan, aika pitkäpinnaiseksi tässä kasvaa, vaikka välillä tekisi mieli sulkea kaikki soittopelit lukkojen taakse ja nauttia hiljaisuuden äänestä...(pärähtäessä yleensä tulee tämmöisiä visioita)

#19 kirjoitettu 25.09.2005 16:45

Päivinsäde kirjoitti:
Pieni tarkennus tähän väliin, että itse miellän 'muusikkouteni' aktviisena harrastajana, en ammatikseni.


Sehän se vasta paha onkin, kun molemmilla on iso aikaa vievä harastus. Oikeastaan uskon, että se on aika sama mikä se paljon aikaa ja ajatuksia vievä harrastus on. Samalla lailla se helposti saattaa asettua myös parisuhteen intressien edelle.

#20 kirjoitettu 25.09.2005 16:54

En nyt tiiä, mutta semmonen olo kyllä välillä on että tässä huushollissa on jalkavaimoja sen neljän kitaran verran mitä on. Toisaalta, minä saatan joskus tuntikausia vääntää photoshopin kanssa tai hieltä haisten jumpata meitin olohuoneessa, että ennysitiiä. Mielestäni yhteisellä aktiivisella harrastuksella on hyvät ja huonot puolensa. Juuri oli yhteinen keikkatapahtuma tässä ja loppujen lopuksi ihan hyvin se meni, ellei nyt 'pikku' riitelyä julisteiden jakamisesta ennen keikkaa lasketa miinukseksi.

#21 kirjoitettu 26.09.2005 07:33

Itse olen vastaavassa tilanteessa ollut. Aluksi homma toimikin hienosti, kunnes alkaa kilpauilu siitä, että kumpi on parempi missäkin yms...

Rakentava kritiikki rupes olemaan toisen haukkumista ja oman egon pönkittämistä. Toisen tekemisiä vähäteltiin ja haukuttiin! Kuten oma viulunsoitonopettajani aikoinaan sanoi:"älä ikinä seurustele tai mene naimiisiin samaa instrumenttia soittavan naisen kanssa". Pitää paikkansa se! Kilpailu on väistämätöntä, jos molemmat ovat kunnianhimoisia muusikoita.

#22 kirjoitettu 26.09.2005 12:20

Omista kokemuksista sen verran, että olen huomannut että täytyy olla muusikko, että ymmärtää sen kuinka paljon aikaa sille musiikille todellakin täytyy elämästään panostaa. Musiikki on intohimo, elämä ja rakkaus, ja sen tärkeyden voi todella ymmärtää vain toinen muusikko. Mieluiten vielä samanlaisella päivärytmillä elävä muusikko, jottei sille toisen uralle tarvitse olla mustasukkainen.

Henkilökohtaisesti en enää pysty kuvitella itseäni parisuhteeseen ei-muusikon kanssa, mutta toki vannomatta paras, eihän sitä koskaan tiedä.

Kotirauhan ja onnen kannalta on myös eduksi, jos musiikkimaut käyvät yksiin. Oi sitä onnea, kun rakas tykkää samasta musiikista kanssasi!

#23 kirjoitettu 26.09.2005 12:55

Original Free Soul kirjoitti:
Henkilökohtaisesti en enää pysty kuvitella itseäni parisuhteeseen ei-muusikon kanssa, mutta toki vannomatta paras, eihän sitä koskaan tiedä.



En pysty itse kuvittelemaan avo/avioliiton auvoiseen satamaan pakettitalostaan enthusiaisminsä ammentavaa kukkakuosisohvanvaltaajaa, joka miinoittaa pihamaan puutarhatontuilla ja haaveilee delfiinikaakeista viidentoista neliön kodinhoitohuoneen seinällä puhviverhojen lomassa.

Sinänsä kahden saman ammatinharjoittajan maailmankuva tuntuu usein kohtaavan mallikkaasti. Vaan eipä se takaa suhteen automaagista onnistumista, jos kemiat/naama/tv-kanavat/muu tekosyy omille epäonnistumisille rupeaa risomaan aikavälillä x, ja jäljelle jää vain se professionaalisuudesta kehkeytynyt toverillisuus. Tätä kulissia on toki helpompi ylläpitää kuin intressiristiriidoissa alusta asti painineen pariskunnan, joka on pitänyt hommaa alusta asti seksuaalivietin varassa kasassa.

#24 kirjoitettu 26.09.2005 16:43

Päivinsäde kirjoitti:
Onko paljon näitä ihmisillä ja mitä mieltä? Itse asun muusikon kanssa muusikkona ja välillä raivostuttaa, välillä ilostuttaa... Lähinnä raivostuttaa kun sitä musiikkia on koko ajan (LUE-> avomies soittaa koko ajan skittaa, se keppi on lähes kasvanut siihen jätkään kiinni...) ja ei ole hiljaista hetkeä, toisaalta, tuleehan sitä taustahälyä esmes telkusta koko ajan...

Hyviä hetkiä on yhteiset jammailutuokiot, omien biisien pohtiminen yhdessä, kannustava ja rakentava kritiikki janiispoispäin


Itse en elä tällaisessa suhteessa, mutta monesti on mietityttänyt miltä se tuntuisi. Raivostuttavaa se luultavasti olisi, mutta yhteinen asia lähentäisi kummasti, ainakin luulisin. Tuo rakentava kritiikki on hyvä huomio ja varmasti myös kehittävä joka suhteessa.

Eihän sitä tiedä, vaikka joskus kävisikin näin

#25 kirjoitettu 26.09.2005 16:49

NORTON kirjoitti:
Enpä kyllä haluaisi sellaisen naisen kanssa seurustella, joka on muusikko. Tai sitten sen pitäisi olla sen verran älykkäämpi muusikko, että tajuaisi olla puhumatta musiikista, koska se on jotenkin niin vastenmielisen ja tyhmän kuuloista kun aikuinen ihminen jaksaa tosissaan jaksaa jotain sellaista.

Muuten homma voisi mennä hyvinkin. Nainen olisi paljon poissa kotoa, ja saisi munaa muualta, joten minun ei tarvitsisi vaivautua naimaan sitä, vaan voisin keskittyä itseäni kiinnostaviin asioihin, kuten karaokeen ja olueen.


Mikä ihastuttava näkemys! Miksen heti keksinyt tätä!

----
No joka tapauksessa...

Ammatti ei vielä kerro ihan kaikkea. Muusikko-sanan takana kun piilee monta eri merkitystä niinkuin tässäkin keskustelussa on tullut ilmi. Muusikko voi olla keikkamuusikko, säveltäjä, opettaja, harrastaja tai melkein mitä tahansa muuta musiikin alalta.

Itse olen edelleenkin sitä mieltä että parisuhteen voi helposti kaataa moni muukin asia kuin puolison ammatti, mutta sen voi kaataa myös puolison ammatti.

Parisuhteen toisen osapuolen huomioiminen on tärkeää, voihan sen aina sanoa jos toisen tekemiset ärsyttävät.

Suhde kaatuu kyllä helposti ajanpuutteeseen mutta eivätkö muillakin aloilla tai muidenkin asioiden parissa pyörivät voi yhtä hyvin järjestää aikataulunsa täyteen töitä niin ettei varsinaiselle elämälle jää aikaa?

Mitäpä sitä selittelemään, itse olen kovin onnellinen siitä että toinen ymmärtää musiikkia ja suhtautuu siihen yhtä rakastavasti kuin minä itse.