Mikseri.net

#2 kirjoitettu 20.09.2005 16:55

Tässä hyvä idea rumpuraitojen käsittelyyn. Tällä saa hyvää rähinää settiin:

Softana Cubase Sx

Rumpuraitojen pitää aluksi olla audiota.
Tee ryhmäkanava johon ohjaat rummuista snaren, bassarin ja tomit.

Seuraavaksi tee fx channel johon otat efektiksi jonkun hyvän kompressorin.

Valitse rumpuryhmän sends- valikosta tuo kyseinen kompurakanava.
Klikkaa kompura "päälle" siitä power- symbolista ja säädä sen alla olevan liu'un avulla sopiva taso. Tasoa voit sitten säädellä joko siitä tai mikserin kautta.

Aja kompura oikein pumppaavaksi. Voit jopa ajaa sitä yli niin että soundi menee hiukan ruvelle.

Tämän jälkeen voit säätää rumpujen luonnollisen soundin (rumpuryhmä) ja kompuran (fx channel) suhdetta mieleiseksesi.

Tällä saa rumpuihin hyvää atakkia ja runkkua ilman että originaalisoundit häviävät. Ideana on siis säätää originaalisoundin ja efektoidun soundin suhde omaa korvaa miellyttäväksi.

Tätäå menetelmää kutsutaan nimellä New York- kompressointi.

Fx channeliin voi laittaa myös jonkin hyvän särön (esim Izotope Trash) ja ajaa snaren sen kautta. Tällöin päällekkäin ovat luonnollinen soundi ja särötetty soundi.

#3 kirjoitettu 20.09.2005 17:13

Niin houkuttelevalta kuin 80sForeverin antamien vinkkien tyylisten ohjeiden soveltaminen saattaa tuntua, niin jäitä hattuun.

passe kirjoitti:

Niin paljon olisi kysyttävää myös mm. panoroinnista, eq:ttamisesta, stereokuvan laajennuksesta ja ties mistä, mutta aloitetaan nyt näillä. Toki jos joitain pieniä tai suuria käytännön niksejä tulee mieleen, niin enpä valita!


Älä turhaan pohdiskele mitään kompressointia, masterointia EQ:ta tai muuta turhaa. Aloita sillä, että teette hyvin sovitettuja biisejä, jotka on miksattu niin hyvin, että ne toimivat ilmankin. Jos miksaus ei toimi, niin vika on yleensä sovituksessa. Muttakaa mielummin sitä.

Kun kaiken edellä mainitun olette oppineet ja saaneet kuntoon, niin kädessänne onkin jo niin hyvää materiaalia, että sitä on helppoa EQ:ttaa ja kompuroida haluamakseen. Harjoitelkaa ensin se tärkeä asia ja sitten vasta tuo nippelisäätö.

#4 kirjoitettu 20.09.2005 17:36

Haava kirjoitti:
Niin houkuttelevalta kuin 80sForeverin antamien vinkkien tyylisten ohjeiden soveltaminen saattaa tuntua, niin jäitä hattuun.

passe kirjoitti:

Niin paljon olisi kysyttävää myös mm. panoroinnista, eq:ttamisesta, stereokuvan laajennuksesta ja ties mistä, mutta aloitetaan nyt näillä. Toki jos joitain pieniä tai suuria käytännön niksejä tulee mieleen, niin enpä valita!


Älä turhaan pohdiskele mitään kompressointia, masterointia EQ:ta tai muuta turhaa. Aloita sillä, että teette hyvin sovitettuja biisejä, jotka on miksattu niin hyvin, että ne toimivat ilmankin. Jos miksaus ei toimi, niin vika on yleensä sovituksessa. Muttakaa mielummin sitä.

Kun kaiken edellä mainitun olette oppineet ja saaneet kuntoon, niin kädessänne onkin jo niin hyvää materiaalia, että sitä on helppoa EQ:ttaa ja kompuroida haluamakseen. Harjoitelkaa ensin se tärkeä asia ja sitten vasta tuo nippelisäätö.



Tämähän se myös turhan helposti usein unohtuu, totta puhut. Biisien kirjoittelusta, sovittamisesta ja ennen kaikkea studiossa istumisesta on toki jo kohtuullinen määrä kokemusta (eipä tuota ikinä tietenkään liikaa ole). Ongelman yksi syy on luonnollisesti se, että ajatus/idea halutusta soundista istuu takaraivossa tanakasti. Sen sijaan miksaus ja näiden vähäisten laitteiden hallinta istuu takaraivossa vähemmän tanakasti(kolmen kopla kuljettaa hengentuotostaan halvoilla hevoskärryillä kohti hollywoodia, karttakin unohtui matkasta, perhana...)

#5 kirjoitettu 20.09.2005 18:50

Mä olen Haavan kanssa samaa mieltä.

Sovituksessa kun pitää eri soittimet riittävän eri korkeuksilla, ja soittaessa kun käskee kitaristin vähentää sekä bassoa että diskanttia, ja basistin vähentää diskanttia, niin pääsee jo pitkälle.

Miksatessa lähtökohtana voi pitää turhien asioiden poistamista, eli vähennetään kitaran bassoa ja diskanttia lisää. EQ:n kanssa korostelemiseen ei juuri kannata lähteä, ja efektoinnissa kannattaa olla varovainen, ellei sitten jotain todella ovelaa ole mielessä.

Yksi mainitsemisen arvoinen asia jota välillä ei tunnuta muistava (tai uskovan) pitää kyllä mainita: masterointivaiheessa viimeistään, ennenkuin yrittää normalisoida, pakata materiaalia, tai mitä nyt kukin tekee, kannattaa ajaa koko biisi high-pass filtterin läpi, ja leikata kaikki taajuudet alta 20Hz. Niitä ei mikään toista, ja jos niitä on päässyt mukaan, niin ne syövät helposti kamalia määriä dynamiikkaa. Samalla pääsee eroon myös DC offsetistä jos sellainen biisissä oli. Materiaalista riippuen ylempääkin, rockin kanssa voisi laittaa jakotaajuden varmaan jonnekin 50Hz tietämille, ellei ylemmäskin, riippuen vähän filtteristä (lähinnä sen jyrkkyydestä, ja tässä hommassa jyrkempi ei välttämättä ole parempi).

#6 kirjoitettu 20.09.2005 18:57

Aah, tuosta idean ja toteutuksen impedanssierosta voisin sanoa sen verran että itsellä auttaa usein kun siinä vaiheessa kun suunnitelee sovituksen yrittää hetkeksi unohtaa kokonaan miltä biisin oikeasti pitäisi kuulostaa, ja yrittää päässää sovittaa sen mahdollisimman puhtaille, jopa akustisille soundeille sopivaksi.

Jos jokin toimii akustisesti, niin se todennäköisesti toimii efektoitunakin.

#7 kirjoitettu 21.09.2005 11:48

Samaa mieltä olen toki kommenteistanne biisien rakenteesta ja perusasioiden tärkeydestä. Mutta kun teknisiä ideoita kysyttiin niin laitoin

Tärkeintä kuitenkin ennen äänen jälkikäsittelyä on hyvä äänitys. Kannattaa treenata eri instrumenttien äänitystä, mikitystä, jne jne. Huonosti äänitetystä soittimesta tai laulusta ei saa hyvää vaikka laittaisi kaikki maailman mulineksit päälle.

Hyvään äänitykseen kuuluu myös se että tuntee soittimensa ja vahvistimensa ja osaa vääntää jo siihen hyvän soundin. Hyvään kotiäänitykseen riittää mielestäni muutama hyvä mikki. Joku isokalvoinen studiomikki, SM58, SM57. Näillä pärjää jo tosi pitkälle.

#8 kirjoitettu 21.09.2005 12:26

passe kirjoitti:

Ongelman yksi syy on luonnollisesti se, että ajatus/idea halutusta soundista istuu takaraivossa tanakasti.


Voisin tähän väliin sanoa heti, että valitettavasti en suosittele. Tai siis noh... Yleensä homma menee niin, että tuollainen ajatus siitä saundista jonka tahtoo ja jonka osaa pääsään kuvitella ei ole realistinen. Se ei yksikertaisesti ole mahdollista kyseiseen biisiin, ei ainakaan sillä omalla laitteistolla. Sitten kun on jo kokemusta siitä saundien säätämisestä, niin siinävaiheessa vasta on varaa sellaiseen ylellisyyteen, kuin kuvitteluun, että miltä sen äänen juuri pitäisi kuullostaa. Toki siinävaiheessa on jo tullut tervettä nöyryyttä, että tajuaa, että kuinka mahdoton ajatus se kuitenkin usein on.

Biisin ehdolla vääntämään. Ei sisäisen mielikuvituksen. Ihan oikeasti kannattaa yrittää tyhjentää pää moisesta mielikuvasta ja alkaa vääntää hyvin toimivaan miksaukseen/sovitukseen niitä effyjä siten, että miten sen biisin hyviä puolia ja pointtia voisi tuoda esiin.

Ihan näin mielipiteenä. Tiedän, että toisenlaisiakin koulukuntia on.