Mikseri.net

#2 kirjoitettu 05.08.2005 08:23

Rojola kirjoitti:

kyllä realismi on hyvä romantiikan tappaja, ja todenäköisesti vain sen takia että olen epäonnistunut yhdistämään ne. joskus sitä on romanttisempi ja joskus realistisempi, se on sellaista aaltoliikettä. mutta kuitenkin omasta mielestäni liikaa kallellaan tonne realismiin. todisteena siitä on jo pelkästään tämä selkeä käsitys omasta romantiikan ja realismin suhteesta.


Nimenomaan pitää tähdentää, että toki minussakin on vielä se romanttinen puoleni. Ja uskon että kaikilla sellainen on olemassa. Mutta realismilla voi tuhota kauniit romanttiset aatokset sekunnin murto-osassa.

#3 kirjoitettu 05.08.2005 10:30

wiren kirjoitti:
Joskus minulla on taipumusta vajota inhorealismiin, siihen katkeraan itäsuomalaiseen mielialaan joka laittaa vaan kuivasti naurahtamaan kun mummo tippuu jäihin.

Kiitos! Melkein purskauttelin aamukahvit näppikselle. Suusta pääsi semmonen pahantahtoinen matala muahaha, että oikein pelottaa itseäkin..

Vähän sama vika. Jostain syystä aika usein radalla ollessa ottavat monet kaverit aika raskaasti kaiken ja pitäisi tehdä sitä ja tätä ja ehtiä ja keritä.. Siinä vaiheessa oikein toivoo että tulisi jotain muuta mikä estäisi kiirehtimästä... Näin perjantaina on kiva muistaa tämä, taas radalle tänään pitäisi.....


Yleisesti kysymykseen: Täysi romantikko. Pää pilvissä. Realismi on ikävä häiriötekijä joka pitää eliminoida.

#4 kirjoitettu 05.08.2005 14:13

Realisti. Kai minussa on vähän romantikkoakin, mutta realistipuoleni pitelee romantikkopuoltani vakaassa nahkahansikkailla ryyditetyssä kuristusotteessa. Romantikkona olisi niin paljon helpompaa, mutta minkäs sitä itselleen voi.

#5 kirjoitettu 05.08.2005 15:16

Olen realisti.On minua kutsuttu myös huumorintajuttomaksi pessimisti-kusipääksi, ajaakohan saman asian?

#6 kirjoitettu 05.08.2005 16:55

Jaijot kirjoitti:
Taidanpa olla voittopuolisesti romantikko. Se, että se olisi helpompaa kuin realismi en allekirjoita. Ongelma kai on siinä että tunteiden vallassa vellominen on niin "kivaa" että mieluummin sitä ottaa vaikka vähän aikaa ihanaa ja sen vastineeksi pitkästikin ikävää tunnetta, kuin että ottaisi koko senkin ajan tasaisen tylsää realismia.


Realismi on ainakin henkilökohtaisesti minulle ollut se kohta mistä se aitakin on matalin. Siis huomattavasti helpompi tapa lähestyä asioita ja ihmisiä. Valitettavasti se vain on pirun tylsää, onpa siitä myös joskus inhimillisyyskin kaukana.

#7 kirjoitettu 05.08.2005 17:12

Ennen olin tyhmä kuin saapas, nyt olen realisti. Välillä kuitenkin romantisoin vaikka olen koko ajan silti realisti.

#8 kirjoitettu 08.08.2005 11:05

Minä olen inhorealisti... Eli romantikko.

#9 kirjoitettu 08.08.2005 12:33

Olen tosi romantikko, se ei välttämättä tee minulle hyvää. Elän monissa kuvitelmissa, ja todellisuuden käsittäminen on paikka paikoin todella vaikeaa. Elämä tuntuu paremmalta kun asiat voi kääntää omikseen, vaikka toisaalta pelkän mukavuudenhalun takia en niin tee. Toisaalta tykkään esim. inhorealistisista ja naturalistisista kirjoista ja elokuvista, joten siinä asiassa hommma on toisinpäin. Niinkuin haava tuossa ylempänä sanoi, sekin on kyllä romantisointia, siis mikä tahansa asian johonkin suuntaan mielikuvituksella vieminenhän on romanttista, ettei katso asioita niinkuin ne on vaan niinkuin ne kokee/näkee.

#10 kirjoitettu 08.08.2005 12:36

odkid kirjoitti:
Elän monissa kuvitelmissa, ja todellisuuden käsittäminen on paikka paikoin todella vaikeaa.


Huomattiin viimeyönä... bitch...

#11 kirjoitettu 08.08.2005 12:40

Zitru kirjoitti:
odkid kirjoitti:
Elän monissa kuvitelmissa, ja todellisuuden käsittäminen on paikka paikoin todella vaikeaa.


Huomattiin viimeyönä... bitch...


R U tryinna scratch my itch, [tähän lempisanasi]?!

#12 kirjoitettu 10.08.2005 17:46

Jaahah, olin ennen romantikompi kuin nykyään, eli kait sitten realisti, tosin en oikein allekirjoita tätäkään. Hitto kun näitä vaihtoehtoja on aina niin vähän. Olen enemmänkin realistimystikko ja seuraelämään viitaten tahaton humoristi.

#13 kirjoitettu 10.08.2005 18:24

NORTON kirjoitti:
ei sellaista ole olemassa kuin realismi. Ihminen voi luoda omat realiteettinsa.


Soot vaa liia kromanttinen.

#14 kirjoitettu 10.08.2005 21:33

Olen ehdoton romantikko mitä tulee omaan rakkauselämääni, jonka suhteen aina, siis aina, elän kuvitelmissa. Ja myös kärsin siitä aika ajoin.

Suhteessa muihin asioihin, sekä omaan elämääni liittyviin että muuhun maailmaan, olen pragmaattinen realisti.

#15 kirjoitettu 27.10.2005 13:19

Mä oon semmonen mussukka, etten mieti ollenkaan tommosia

#16 kirjoitettu 27.10.2005 13:29

Stocco kirjoitti:
Mä oon semmonen mussukka, etten mieti ollenkaan tommosia


Se on kyllä tiedossa. I U

#17 kirjoitettu 28.10.2005 01:48

Vaihtelee aika paljon. Välillä olen kovinkin realistisella tuulella ja joskus ihan heittäytynyt romantikoksi.

#18 kirjoitettu 15.11.2005 11:14

Noin 25% romantiikkaa ja 75% realismia. Minua on sanottu useampaan otteeseen tylsäksi ihmiseksi juuri tuon realismin takia.

#19 kirjoitettu 15.11.2005 12:00

Minä taasen olen romanttinen realisti.

#20 kirjoitettu 16.11.2005 17:02

Olen aina ollut romantikko. Totaalinen sellainen. Parinkympin tietämillä realismi nosti päätään, mutta ei kuitenkaan ottanut valtaa parin aivosoluni joukossa.

Nykyään olen edelleen romantikko, joskin tiedän, että suuri osa kauniista sanoista on valetta (vaikka sitä menevällä hetkellä tarkoittaisikin) ja, että kaunis auringonlasku merellä oikeastaan vaan peittää pimeydellä saasteisiin kuolleet kalat.

Romantiikka on silti söpöä ja kun aika moni naispuolinen tuosta kuitenkin pitää niin ei siitä kokonaan kannata luopua.

#21 kirjoitettu 17.11.2005 09:43

viidakkoveitsi kirjoitti:

Taidan olla melankoliafriikki masokisti.


Sehän on vain yksi yltiöromantiikan muoto.

#22 kirjoitettu 17.11.2005 16:09

Realisti... välillä kyllä myös romantikko.