Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.07.2005 10:01

JamesMercy kirjoitti:
Hei, puhutaanhan kappalejärjestyksestä?


Erinomainen aihe. Tosiasia on, että huonolla kappalejärjestyksellä albumi saattaa olla ylättävänkin paljon huompi kuunneltava kuin hyvällä.

Erot eri genrejen albumeillahan ovat suuret, mutta jos mietitään esimerkiksi kappaleiden tunnelmaa, intensiivisyyttä ja sovituksia, niin jonkinlaisia yleistasoisia ohjeviivoja kappaleiden järjestykselle varmaan löytyy.


Yksi ohje on, että tunnelmaa kannattaa joskus virittää.

Toinen ohje olisi minusta pohtia että kokonaisuus on selkeälinjainen. Toisaalta kaikkien hitaiden biisien länttääminen peräkkäin voi joskus tehdä lbumista eheän ja joskus taas osoittutua tylsemmäksi ratkaisuksi kuin monipuolisemman jaottelun.

Tosiasia kuitenkin on, että arvotus perusteita on PALJON. Niitä on vaikea analysoida jne... Eli lähinää aiak intuitiivisesti ainakin itse yritän koota sitä järjestystä ihan vain "yritys ja erehdys" metodilla säätämällä sitä albumin järjestystä kuntoon. Jonkun peruspohjan yleensä väännän säröisyyden, rankuuden tai nopeuden perusteella, mutta en anna senkään liiaksi sitoa.

Minkälaisella kappaleella albumi on hyvä aloittaa? Mille raidoille laitetaan ne hiteimmät tuotokset ja minkälaiseen luomukseen levy kannattaa lopettaa?


Henkilökohtaisesti en ottaisi kappaleen "hittisyyttä" millään tavalla huomioon albumia kootessani. Albumi on kuitenkin kokonaisuus jota ihmiset kuuntelevat paljon siinä järjestyksessä kuin ne biisit siinä ovat. Eheys on tärkeämpää kuin hittien sijainti siinä sopassa.

Miten singlen tai ep:n järjestys eroaa albumista?


Singleissähän homma tietysti alkaa sillä sinkku biisillä ja loppu häröily tuee perässä/toisella puolella.

#3 kirjoitettu 28.07.2005 10:05

Rock-musiikissa käsittääkseni käytetään usein sellaista järjestystä, että ensimmäiseksi laitetaan varsin menevä kappale, josta epäillään potentiaalista hittiä. Viimeisimmäksi kappaleeksi puolestaan laitetaan joku rauhallisempi kappale, joka tavallaan lopettaa siististi levyn. Muiden kappaleiden järjestys sitten on vaikeammin määriteltävä käsite. Jotenkin siten, että ne muodostavat ehyen kokonaisuuden.

Toisaalta rock nyt on sellainen genre, että siinä tykätään aina tehdä omia ratkaisuja.

Itse käytimme ensi demolla sellaista ratkaisua, että laitoimme alkuun kappaleen, mikä alkaa rauhallisesti ja kasvaa sitten massiivisemmaksi. Kuitenkaan mikään kovinkaan iskevä ja menevä kappale ei ollut. Viimeisimmäksi laitoimme puolestaan kappaleen, jonka soundit olivat menneet pahiten perseelleen johtuen siitä että kappaleen pohjat oli nauhoitettu heikommassa studiossa. Tuo piti nimetä alunperin 'Haudan takaa'-mix:ksi, mutta jätettiin kuitenkin väliin...

Uusi demo sitten tehtiinkin niin, että alkuun laitettiin juuri tuollainen iskevämpi kappale. Viimeiseksi puolestaan sellainen kappale, joka loppui n. 15 sekunnin ajan kestävään pelkästään rumpujen tomien pärisyttämiseen (noitarumpu-like). Sitä kappaletta jos olisi tunkenut keskelle levyä, olisi saanut aikaan vaan vitutusta kuuntelijoissa, koska levy olisi miltei pysähtynyt pidemmäksi aikaa...

#4 kirjoitettu 28.07.2005 10:09

Sistis kirjoitti:

Itse käytimme ensi demolla sellaista ratkaisua, että [...]


Demo on sitten kokonaan eri tapaus kuin varsinainen albumi. Demossa on yleensä ideana esitellä sen bänsin 2-3 parasta biisiä, että jos joku nyt olisi kiinnistunut ottamaan meidät levyfirman listoille tai antamaan keikan. Demoissa valitaan selkeät hitit ja ei jaaritella eikä änlytetä yhtään siinä biisin valinnassa. Järjestyksessä vielä, että isommat hitit ensin. Jos se ensi biisi on huono, niin mahdollisuuden, että ketään kiinnostaa se toinen ovat melkoisesti pienenmmmät.

#5 kirjoitettu 28.07.2005 10:15

Kannattanee biisien intensiteetin lisaksi katsoa myos savellajeja (jos niin biisissa on ...). On puuduttavaa jos 3 ekaa biisia menee aasta ....

Jos kykenee rakentamaan teemalevyn (esim kuten Donald Fagen: Nightfly), niin siinahan stoori etenee ja se ikaankuin sanelee jarjestyksen.

Ehkapa kuitenkin tassakin toimii kokeilu. Tee itsellesi albumi biiseista ja heita autoradioon ja kuuntele pari paivaa. Skippatko aina jonkin biisin yli (onko biisi paska vai sen paikka?). Onko joku osio levysta liian kiree tai liian loysa, jne.

Itse olen huomannut albumeissa etta mita vanhemmaksi tulen sita vahemman tykkaan yllatyksista. ELi pidan levysita jotka biisijarjestyksessakin "rakentuvat" jotenkin mielekkaasti ja ei vedeta laidasta laitaan.

#6 kirjoitettu 28.07.2005 10:20

JamesMercy kirjoitti:


Mille raidoille laitetaan ne hiteimmät tuotokset ja minkälaiseen luomukseen levy kannattaa lopettaa



Olen huomannut että varsinkin populaarimusiikissa jostain syystä tuntuu olevan tuo levyn neljäs biisi useimmiten se "hittibiisi"...

Hyvät levyt on kuitenkin vaikea kuvitella toimivan eri biisijärjestyksellä.
Jotain maagisuutta siinä biisijärjestyksessä täytyy olla...

#7 kirjoitettu 28.07.2005 10:24

Haava kirjoitti:

Demo on sitten kokonaan eri tapaus kuin varsinainen albumi. Demossa on yleensä ideana esitellä sen bänsin 2-3 parasta biisiä, että jos joku nyt olisi kiinnistunut ottamaan meidät levyfirman listoille tai antamaan keikan. Demoissa valitaan selkeät hitit ja ei jaaritella eikä änlytetä yhtään siinä biisin valinnassa. Järjestyksessä vielä, että isommat hitit ensin. Jos se ensi biisi on huono, niin mahdollisuuden, että ketään kiinnostaa se toinen ovat melkoisesti pienenmmmät.


Jep, näin on. Meidän ensimmäinen demo oli kuitenkin poikkeuksellisen suuri, siinä oli nimittäin 6 biisiä. Mielestäni se menee jo lähelle albumia. Demo-EP:nä sitä nimitettiin. Sen suuri koko oli ihan tarkoin harkittu juttu, haluttiin antaa vähän laajempi kuva soitosta, kun materiaalia oli kuitenkin ihan riittävästi kertynyt. Ja palautteen nojalla tuo 'harkittu riski' onnistui ihan kivasti.

Toinen demo olikin tosiaan enemmän demo-luonteinen, sisältäen vain kolme biisiä. Siinä laitettiin biisit ns. järkevältä kuulostavaan järjestykseen, koska emme ainakaan itse osanneet päätellä, mikä voisi olla potentiaalinen hittibiisi. Sen verran monisäikeistä materiaalia kun suollamme...

#8 kirjoitettu 28.07.2005 10:53

Antti Kaukomaa kirjoitti:

Ehkapa kuitenkin tassakin toimii kokeilu. Tee itsellesi albumi biiseista ja heita autoradioon ja kuuntele pari paivaa. Skippatko aina jonkin biisin yli (onko biisi paska vai sen paikka?). Onko joku osio levysta liian kiree tai liian loysa, jne.


Juuri näin. Kokeilua ja kokeilua. Taukoa ja taas kokeilua. Se kannattaa.

Itse olen huomannut albumeissa etta mita vanhemmaksi tulen sita vahemman tykkaan yllatyksista. ELi pidan levysita jotka biisijarjestyksessakin "rakentuvat" jotenkin mielekkaasti ja ei vedeta laidasta laitaan.


Kyllähän se niin on, että selkeä ja looginen kokonaisuus on yleensä toimivin ratkaisu. Vellomisesta se punainen lanka katoaa ja biisit eivät yksinäisinäkään toimi niin tehokkaasti.

#9 kirjoitettu 28.07.2005 11:39

Aloitusviisuksi sellainen, joka lähtee rytisten liikkeelle, vaikka biisi olisikin muuten lälly. Esim. U2:n Achtung Babyn levynavaus on mitä mainioin. Hitaasti nouseva surina tms. on todella kenkku, kun ei yhtään tiedä, onko volumetasot kohdallaan vai pitääkö sitä puolen minuutin kuluttua syöksyä vääntelemään potikkaa paremmille tasoille.

Kuuntelijaystävällisyys on albumin biisijärjestyksen avainsana. Se miten ne slovarit ja nopeat sinne väliin heittää on aina tapauskohtausta. Tiukka rypistely on toki vielä tiukempi, jos sitä ennen on kuulijaa väsytetty kolmella balladilla ja minuutin linnunlaululla. Ja se progein 20 minuuttinen trippailu kannattaa suosiolla jättää lopetusraidaksi, ettei puoli albumia mene hukkaan, kun kuuntelijan keskittyminen herpaantuu kuitenkin spagetinkeittopuuhiin siinä kolmannen tilulilu-soolon kohdalla.

Raplevyissä suositut minuuttien pelkkää puhetta tai sekavaa dialogia sisältävät jutut on pidemmän päälle kuuntelukelvottomia, ja saa toisen kuuntelukerran jälkeen tuomiokseen next-napin painalluksen.

Ikävää kun nykyään CD aikana albumeilla on vain yksi avaus ja yksi lopetus. Vinyyliaikaan sai säätää A- ja B-puolet erikseen. Albumille siunaantui kuin luonnostaan kaksi eri tunnelmaa.

Tuleeko kenellekään mieleen albumia, jossa tuntuisi olevan vallankin ihan väärä biisijärjestys? Mua häiritsee, että Ismo Alangon Kun Suomi putos levyn vika raita on Tuupovaara-Helsinki ja toiseksi viimeinen on Hetki hautausmaalla, vaikka niiden pitäisi olla toisin päin. Tahallaan se on ne väärinpäin laittanut, ryökäle.

Ja miksi tupla-CD hajoaa MELKEIN aina ihan hutuksi?

#10 kirjoitettu 28.07.2005 11:49

Henrik Olofsson kirjoitti:

Ja miksi tupla-CD hajoaa MELKEIN aina ihan hutuksi?


Koska suurin osn tupla-cd:n tekijöistä on niin päättämättömiä, että he änkevät kaiken materiaalin lelyille, jotta ei tarvitsisi karsia sitä itse kustua kultaa pois. Noh... Sitten on tupla-cd best offit jotka hajoavat myös hutuksi koska best of konsepti on useimmissa tapauksissa kuitenkin niin hankala.

Ayreon: Into The Electric Castle on hyvä tuplalevy.

#11 kirjoitettu 28.07.2005 12:54

Kingston wallilla on täydellinen biisi järjestys kakkos albumilla. Huono biisi järjestys on sellanen mikä alkaa hyvällä biisillä siinä välissä on huonoja biisejä ja sit tulee joku hyvä biisi ja siitä jatketaan loppuun paskoilla biiseillä. Hyvä taas on sellanen mikä alotetaan vaatimattomalla biisillä siitä nostetaan tunnelmaa keskikohtaalle ja ehkä biisin verran yli ja loppuun saatetaan levy vaatimattomalla biisillä. Sitenku hyvät kirjat tai leffat menee.

#12 kirjoitettu 28.07.2005 13:10

Esim Nirvanan "Nevermind" -Albumilla on mielestäni täydellinen kappale järjestys. Eli lähtee rytisten liikkeelle ja päättyy hienoon balladiin.
Yleensä levyn paras anti on 4-6 ekaa biisiä, ja loppu puoli on vähän niin ja näin. Ainakin itse laittaisin kovimman valtin heti ensimmäiseksi. Nykyään on liikaa "hittejä". Kokonaisuus ei enään paljoa merkkaa.
Kyllä nykään tehdään vielä ihan hyvää musaa, mutta yleensä albumit pilataan sillä että mukaan tungetaan kaikenlaista turhaa, joka sotkee koko albumin.
Sen takia varmaan anssi kelan "Nummella" myi niin vitusti, koska siinä oli 9 tasapainoista biisiä. Vaikka en ite kelasta tykkää niin silti kunnioitan sitä että on pokkaa laittaa vaan 9 biisiä levyllee.
Siis...lyhyet levyt kunniaan...pituutta max. 40 minuuttia.

#13 kirjoitettu 28.07.2005 13:14

hapou kirjoitti:
Huono biisi järjestys on sellanen mikä alkaa hyvällä biisillä siinä välissä on huonoja biisejä ja sit tulee joku hyvä biisi ja siitä jatketaan loppuun paskoilla biiseillä.

Ihan tosi?


Voiko ärhäkkään kappaleen jälkeen tulla seuraavaksi rauhallinen, vai pitääkö välissä olla tasapainottava tekijä? Entä toisinpäin?

#14 kirjoitettu 28.07.2005 13:25

JamesMercy kirjoitti:
hapou kirjoitti:
Huono biisi järjestys on sellanen mikä alkaa hyvällä biisillä siinä välissä on huonoja biisejä ja sit tulee joku hyvä biisi ja siitä jatketaan loppuun paskoilla biiseillä.

Ihan tosi?


Voiko ärhäkkään kappaleen jälkeen tulla seuraavaksi rauhallinen, vai pitääkö välissä olla tasapainottava tekijä? Entä toisinpäin?


Tasapainottava tekijä on hyvä. Jos ärhäkkäällä biisin jälkeen tulee hyvin rauhallinen biisi se on melkein sama ku menis kuumasta saunasta heti kylmään veteen. Paitsi jos ne sopii hyvin yhteen.

#15 kirjoitettu 28.07.2005 13:25

JamesMercy kirjoitti:

Voiko ärhäkkään kappaleen jälkeen tulla seuraavaksi rauhallinen, vai pitääkö välissä olla tasapainottava tekijä? Entä toisinpäin?


Voi. Kyse on vain siitä, että biisit sopivat yhteen. Ähäkkyys ja rauhallisuus ovat vain yksi lukuisista tekijöistä joilla määrittää mitkä biisit sopivat yhteen.

#16 kirjoitettu 28.07.2005 13:34

JamesMercy kirjoitti:
Voiko ärhäkkään kappaleen jälkeen tulla seuraavaksi rauhallinen, vai pitääkö välissä olla tasapainottava tekijä? Entä toisinpäin?

Koko levy voi olla toimivasti silkkaa ärhäkkyyttä alusta loppuun, jos se tehdään oikein, kuten Slayerin Reign in Blood -klassikko osoittaa.

#17 kirjoitettu 28.07.2005 13:35

Haava kirjoitti:
Voi. Kyse on vain siitä, että biisit sopivat yhteen. Ähäkkyys ja rauhallisuus ovat vain yksi lukuisista tekijöistä joilla määrittää mitkä biisit sopivat yhteen.


Eli muutamien tekijöiden välinen, suurikaan kontrasti ei haittaa, jos muut tekijät ovat vastaavasti lähempänä toisiaan? Mitä nämä tekijät ovat?

#18 kirjoitettu 28.07.2005 13:39

NapalmHead kirjoitti:
Koko levy voi olla toimivasti silkkaa ärhäkkyyttä alusta loppuun, jos se tehdään oikein, kuten Slayerin Reign in Blood -klassikko osoittaa.


Eikö tällainen kokonaisuus ole puuduttava? (Levyä koskaan kuulematta) tuntuisi, että ärhäkkyys menettää tehonsa loppupuolella, jos mukana ei ole sitä tasapainoittavia elementtejä. Eikö dynamiikka olekaan näissä asioissa jonkinlainen taikasana?

#19 kirjoitettu 28.07.2005 15:17

JamesMercy kirjoitti:
Eikö tällainen kokonaisuus ole puuduttava? (Levyä koskaan kuulematta) tuntuisi, että ärhäkkyys menettää tehonsa loppupuolella, jos mukana ei ole sitä tasapainoittavia elementtejä. Eikö dynamiikka olekaan näissä asioissa jonkinlainen taikasana?


Kyllä monesti tuollainen alusta loppuun tuuttaus alkaa turruttamaan siinä puolivälin kohdalla. Tämä onkin ongelma monissa äärimetalli-albumeissa, ei kuitenkaan Slayerin Reign in Bloodissa. Ensinnäkin levy on vain vajaat puoli tuntia pitkä ja toiseksi yhtye osoittaa, että sitä suoraa väkivaltaista kohkaustakin voi tehdä niin monella tavalla. Dynamiikkaa voi löytyä siis myös brutaalien kappaleiden välillä.

#20 kirjoitettu 28.07.2005 15:53

Kuka hippi nyt enää kuuntelee levyjä alusta loppuun?

Itsellä ainakin on sormi kelausnappulalla koko ajan kun kuuntelen musiikkia - skippausta vartenhan ne on keksitty.

#21 kirjoitettu 28.07.2005 17:06

On joissain oman alani levyissä (roke sun muut hapot) tullu mieleen et alussa on helpoiten lähestyttävä biisi tai se eepos-biisi. Eli levy alkaa joko 20 minuutin jeesustelulla tai sitten se on se eniten suureen massaan menevä.

Esim. Yesin Close to the Edge alkaa eepoksella, ja taas Fragile alkaa aika popilla biisillä, ELP:n Tarkus on myös eeposalkuinen, tähän aikaa oli kuitenkin vinyylit joten eepos vei usein koko ensimmäisen tai toisen puolen. Vaikka Rainbow hard rockia onkin on sen levyllä Rising koko B-puoli yhtenäistä tarinaa jaettuna kahteen biisiin.

Tuo "4 biisin teoria" on muuten aika totta, kun tässä levyhyllyäni selailin.

Satuilin vähän liikaa tässä, anteeksi.

#22 kirjoitettu 28.07.2005 17:22

dip flirt kirjoitti:
Kuka hippi nyt enää kuuntelee levyjä alusta loppuun?


Ketä hippi nyt kattoo sarjoja tai elokuvia alusta loppuun? mulle ainaki musiikin kuuntelu on melkein sama asia ku ohjelmien kattominen koska molemmat on viihdettä.

Ja kyllä olen hippi.

#23 kirjoitettu 29.07.2005 10:46

dip flirt kirjoitti:
Kuka hippi nyt enää kuuntelee levyjä alusta loppuun?



Tämä hippi ei muuta teekkään! Tykkään ajatella levyjä Levyinä. Suosikeista mainittakoon SymphonyX:V ja Rhapsodyn koko tuotanto. Riippuu varmaan siitä, mitä kuuntelee; Jos kuuntelee Incredible Booty Dance Hits Vol.84:sta, niin ehkä sillä ei ole edes väliä, missä järjestyksessä ne biisit tulee. Taas kun kyseessä on tarina tai muuten etenevä teema, ei vaihtoehtoja marssijärjestyksen suhteen hirviästi ole.
Ja ei, en dissaa mitään musiikin lajia, mutta miettikääs sitä tarkoitusta, mitä varten se levy on. Taideteoksena levy on mielestäni kokonaisuus vaikkei tarinaa tai teemaa olisikaan. Taas jos kyseessä on "bailulevy", onko sillä järjestyksellä niin väliä, kun ei sitä kukaan kuitenkaan kuuntele kun kaikki on niin kännissä. Itse en biletä joten lienen jäävi sanomaan, mutta sainpahan pois tunnoltani.

#24 kirjoitettu 29.07.2005 12:21

Pitäisikö kokoelmalevyssä sijoittaa kappaleet järjestykseen samoin perustein kuin tavallisilla albumeilla, vai jotenkin muuten? Kronologisesti?

#25 kirjoitettu 29.07.2005 12:32

JamesMercy kirjoitti:
Pitäisikö kokoelmalevyssä sijoittaa kappaleet järjestykseen samoin perustein kuin tavallisilla albumeilla, vai jotenkin muuten? Kronologisesti?


Jos kokoelmalevy on yhden artistin/bändin niin kronologinen järjestys tuntuu mielekkäältä, vaikka harvemmin sitä on silti käytetty. Semmoisissa useamman CD:n bokseissa, joissa esitellään retroperspektiivisesti artistin tuotantoa, tuo kronologinen järjestys on erittäinkin perusteltu.

Kun itse taas olen kasannut kokoelmia suomi-iskelmäjäljitelmä-äänityksistä on biisien järjestykseen laittamisessa luotettu harkittuun sattumaan ja puhtaaseen intuitioon. Hassu homma, että mulla on mp3-soittimessa yhden tällaisen levyn biisit aakkosjärjestyksessä ja se tuntuu heti jotenkin paskemmalta, kuin itse harkittu "oikea" järjestys.

Kova bändi tekee tietenkin koko tuotantosa aakkosjärjestyksessä.

#26 kirjoitettu 02.08.2005 14:06

JamesMercy kirjoitti:
Pitäisikö kokoelmalevyssä sijoittaa kappaleet järjestykseen samoin perustein kuin tavallisilla albumeilla, vai jotenkin muuten? Kronologisesti?


Tämä riippuu. Etenkin monia vuosikymmeniä vaikuttaneilla bändeillä se Kronologinen järjestys on muuten monessa tapauksessa osoittatunut erinomaiseksi. Saundit muuttuvat yleensä silloin loogisen etenevästi muodoin mukana. En silti kronologista järjestystä valitsisi ellei se lopputulos kuullosta eheältä siten.