|
niilo
|
#1 kirjoitettu
08.05.2005 13:26
Kuuntelin kaikessa rauhassa A Perfect Circlen uusinta lattya kun tajusin ettei nykyaan pysty enaa kuuntelemaan mitaan oikeaakaan musiikkia ilman etta tulee seuraavan kaltaisia ajatuksia paahan "mjoo, virveli vois olla vahan teravampi", "kitarat on pannattu arsyttavasti", "bassosoundi on vahan tuhnu", "tassa olis voinu koittaa jotain taustavokaalijuttua" jne. jne. Voi j******** p******** v****s*****! Tamanko siita tunnollisesta kommentoinnista sitten sai palkaksi? Muilla samanlaisia "ongelmia"?
|
|
A1mo
569 viestiä
|
#4 kirjoitettu
08.05.2005 16:40
No, on alkanu kiinnittää enemmän huomiota virheisiin, soundeihin, yms. . Ei siitä kyllä mitään haittaa ole ollut, pikemminkin päinvastoin.
|
|
Nyhde
Take it sleazy!
3097 viestiä
Ylläpitäjä
|
#7 kirjoitettu
09.05.2005 02:01
Niilon aloitusviestissään kuvailema ongelmatilanne kuulostaa kieltämättä kovin tutulta. Vuosikaudet musiikkia enemmän tai vähemmän kriittisesti kuunneltuaan löytää paitsi kuuntelemastaan musiikista, myös itsestään aivan uusia puolia. Se taitaa lopulta olla jotain, miltä ei vain yksinkertaisesti voi välttyä. Kokemus tuo mukanaan kaikenlaista pientä, eikä kaikesta siitä ole aina pelkkää hyötyä.
Itselläni samainen ongelma alkoi oikeastaan jo silloin, kun rupesin itse tekemään musiikkia. Olenkin siitä lähtien varoitellut musiikin tekemisestä kiinnostuneita kyseisestä ilmiöstä; se on vähintä mitä voin tehdä toisten musiikkinautinnon säilyttämisen eteen. Kerran musiikin tekemisen aloitettuaan paluuta ei oikeastaan ole, sillä vähitellen alkaa tasaisen äänimassan sijaan kuulla monista osista koostettuja, monista osista miksattuja ääniteoksia. Tarkkuuden harjaannuttua alkaa vähitellen löytää tasottomammastakin miksauskokonaisuudesta paitsi basson ja kitaran maagisen rajan, myös esimerkiksi käytetyn mikrofonin etäisyyden kohteestaan. Oppiipa samalla myös hahmottamaan nauhoitustilan kokoluokan, sekä panemaan merkille muita nauhoitustilanteeseen liittyviä akustisia seikkoja.
Tämä kaikki saattaa olla todella raivostuttavaa, jos ei täysin hallitse keskittymiskykyään, sen ymmärrän kyllä itsekin saman kokeneena. Mikään muu aihetta sivuava ei tunnu tutummalta, kuin muuten loistavan kappaleen miksausta kuunnellessaan jonkin pikkuyksityiskohdan tähden ääneen kiroileminen. Moni mikseriläinenkin on varmasti saanut osansa "miksei tästä löydy bassopuolta" -tason kommenteistani. Varmasti täysin perusteltujahan kyseiset kommenttini ovat olleet, mutta voi kappaleista muutakin kuunnella.
Itselläni ratkaiseva tekijä avoimemman suhtautumisen löytämiseen piili ymmärryksessä. Elämänfilosofiaani on aina kuulunut muiden ihmisten tekemisten ymmärtäminen ja kunnioittaminen. Suhtautumiseni musiikin kuuntelemiseen selkiytyi välittömästi, kun ymmärsin suhtautua musiikkiin myös muiden ihmisten tekemien valintojen kautta.
Myös sinun tilannettasi saattaisi auttaa tällainen pieni hyvä ajatus: "kuulemani kappale on teos, joka kuulostaa juuri sellaiselta kuin sen tekijä on halunnutkin." On luonnollisesti totta, etteivät kaikki kiinnitä esimerkiksi miksausjälkeen ja tuotantoon niin paljoa huomiota, eivätkä sen tähden ole aivan suoraan samalla tavalla arvotettavissa, mutta kyse on silti taiteilijan omasta näkemyksestä, jota tulisi omasta mielestäni kunnioittaa sellaisenaan ainakin osoittamalla tiettyä arvokkuutta toisen työtä kohtaan.
Etsivä onneksi löytää. Elämä kuitenkin tuntuu sen ohilipuvan hetken ajan todella mukavalta, kun vain poistaa huoneestaan kaikki turhat häiriötekijät, peittelee korvansa kauniisti soivilla kuulokkeilla, asettaa levysoittimensa pesään jonkun itselleen soitannollisesti ja tuotantojäljeltäänkin mieluisan albumin, käy pitkälleen sängylleen ja unohtaa kaiken epäolennaisen reiluksi tunniksi. Musiikki vain kuulostaa parhaimmillaan aika pirun hyvältä, kun todella ymmärtää kaiken sen vaivan, mitä soivan äänen koko loiston esillepanon eteen on nähty.
08.05.1921 Kuolemanrangaistus kumotaan Ruotsissa.
|
|
Kukkonen
1735 viestiä
|
#8 kirjoitettu
09.05.2005 02:13
Olen kieltämättä ruvennut kuuntelemaan musiikkia analyyttisemmin. Se ei kuitenkaan ole vienyt pois nauttimisen ja syventymisen tunnetta. Pystyn varsin helposti uppoutumaan biisiin teknisistä virheistä huolimatta.
Useimmiten kuulemani virheet ovat miksaukseen liittyviä, soundivalintoja ja muuta sisältöön ei niin hirveästi liittyviä. Vaikken itse osaakaan pahemmin miksata yhtään mitään, niin pystyn sanomaan jotenk kuten missä mentiin metsään. Onko se sitten vain luulosairautta vai "pätemistä", mitä muuten en ole itselläni havainnut. Sävellyspuolella en kiinnitä niin paljon huomiota valintoihin, ne kun tuppaavat olemaan artistin itse tekemiä, ilmeisesti tietoisesti kuuntelijaan vaikuttamista. Siellä ei sitten mielestäni pahemmin virheitä ole.. 
Monasti myös kuuntelen miten esim joku yksittäinen ääni on saatu aikaiseksi, tietyn genren vakiokuvioita ja "katselen" stereokuvaa - päässäni. Vakiokuvioista esimerkkinä reggaen rumpukomppi: miksi niin usein sillä tahdin ekalla iskulla ei ole basaria? Miten sen pois jättäminen vaikutti lopputulokseen? Olisiko sen voinut tehdä muullakin tavalla?
Mielestäni analyyttisempi kuuntelu ei ole rajoittanut kuuntelunautintojani yhtään. Päinvastoin, nyt osaan taas uutta ja opin koko ajan tutkimalla muita biisejä, vaikken sitä genreä itse harrastaisi.
|
|
Zeip
1047 viestiä
|
#10 kirjoitettu
09.05.2005 10:00
Kyllä sitä musiikkia todella nykyisin kuuntelee aivan eri tavalla kuin ennen. Varsinkin jos kyse on esim. mikserin artisteista, niin tuo nipotus/analysointi -kuunteluvaihe menee päälle. Syy on siinä, että itse on musiikkia tehnyt ja kiinnittää huomiota aivan eri tavalla musiikin laatuun, saundeihin, pienempiin yksityiskohtiin ja miksaukseen. Näin se musiikkikorva kehittyy. Ja syy on aivan itsesi. Äläs tuu syyttelee mikseriä siitä  .
|
Ladataan
