Mikseri.net

#2 kirjoitettu 03.02.2005 10:05

Sanoisin, ettei kummallakaan tavalla ole suoranaista yhteyttä sävellystyön laatuun.
Kannatan välimuotoja.
Yleensä käytän niin soittamiseen että säveltämiseen KÄSIÄ. Omia tai lainattuja.
Järkevä tunne.

#3 kirjoitettu 03.02.2005 10:14

Innovitaation iskiessä, rationaalinen ja kappaleen hyväksi todettu looginen ajattelu on heikossa asemassa. viimeistely vaiheessa kokoan kappaleen järjellä, ja siinä sitten ratkaistaankin - jääkö tunne mukaan vai ei?.

#4 kirjoitettu 03.02.2005 10:29

Sävellykset yleensä tunteella ja sen jälkeen tuotoksen tarkastelu järjellä ja tunteella. Yleensä se järki on kuitenkin jäänyt taka-alalle bänditreenien alkaessa ja mopo karkaa käsistä jossain vaiheessa sävellystä, sovitusta ja tarkastelua. Biisien ja jamien nauhoittaminen mahdollistaa sen, että tuotokset voi jättää vähäksi aikaa koneelle hautumaan ja kuunnella ne muutaman päivän/viikon/kuukauden/vuoden päästä seuraavan kerran uudestaan, jolloin siihen on saanut sopivasti etäisyyttä. Olisi hienoa jos pystyisi aivan kokonaan unohtamaan oman biisin ja sitten kuuntelemaan sen ikään kuin ensimmäistä kertaa.

Itse soittamisessa tekniikkaharjoittelu on jäänyt valitettavan paljon taka-alalle viime aikoina. Tuntuu, että muutama vuosi sitten sormet liikkuivat huomattavasti paremmin.

#5 kirjoitettu 03.02.2005 10:39

Kun ensin treenaa ajatuksella ja viilaa sitä pilkkua ja hinkkaa jokaista yksityiskohtaa, niin lopulta on teknisesti (osaa kyseisen biisin tai soitto/laulutekniikka ihan yleensä) niin hyvä, ettei tarvitse enää keskittyä siihen, sujuuko kaikki niin kuin pitää, vaan ainoastaan itse fiilikseen.

Englanninkielessä on termi 'effortless playing', eli ts. soiton pitäisi olla mahdollisimman vaivatonta. Tämä taas saavutetaan ainoastaan teknisellä taituruudella.

Siinä vaiheessa kun vedetään kunnolla, ei saa enää ajatella mitään, vaan antaa palaa vaan!

...
Sävellyksessä mun mielestä kaikkia konsteja saa puolestaan sekoittaa niin kuin parhaakseen tykkää. Joskus biisi syntyy yhdellä rykäyksellä, joskus taas sitä pitää väännellä ja käännellä kaikilla osaamillaan konsteilla, että tulee valmista.

#6 kirjoitettu 03.02.2005 10:55

Asettelen palikat sekvensseriin suurella tunteella

#7 kirjoitettu 03.02.2005 11:20

teempee kirjoitti:
Sanoisin, ettei kummallakaan tavalla ole suoranaista yhteyttä sävellystyön laatuun.
Kannatan välimuotoja.
Yleensä käytän niin soittamiseen että säveltämiseen KÄSIÄ. Omia tai lainattuja.
Järkevä tunne.


Näinpä juuri.

Jonnekin harmaaseen 50/50-välimaastoon tipahtaa oma vastaukseni, on välttämätöntä pitää silmä/korva-yhteys tarkkana kun on kyse (tieto)konemusiikista. Yleensä siinä tunteen palossa miksaa päin pystymetsää tai tekee muuten vain strategisia virheitä joita sitten joutuu korjailemaan jälkeenpäin.

#8 kirjoitettu 03.02.2005 12:21

Kummin syntyy hyvä sävellys?

-Toki molmmilla voidaan tehdä, mutta sanoisin että parhaimmat tulevat rentoutuneesti ja vähän niinku bon voyage.

Soitatko/sävellätkö itse rationaalisesti vai fiiliksellä?

-Fiilis on mun toinen nimi, Tune Fiilis, en edes uskalla koittaa rationaalista tyyliä..

Harjoitteletko instrumentin soittoa analysoiden virheitä ja viilamalla vai fiilispohjaisella jammailulla?

-Aloitin aikanaan analysointi ja über haavailu tunnelmissa, mutta homma on "riistäytynyt" käsistä Tune Fiilis meiningiksi.

Järki vai tunne?

-Ensimmäistä ei ole, niin eiköhän valita sitten vaihtoehto kolme.

#9 kirjoitettu 03.02.2005 12:26

Shoganai kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Kummin syntyy hyvä sävellys?


Määrittele hyvä sävellys.


Ihan subjektiivista hyvyyttä juuri sinulle tarkoitin.

#10 kirjoitettu 03.02.2005 13:39

Haava kirjoitti:
Kummin syntyy hyvä sävellys?

Soitatko/sävellätkö itse rationaalisesti vai fiiliksellä?
Harjoitteletko instrumentin soittoa analysoiden virheitä ja viilamalla vai fiilispohjaisella jammailulla?

Järki vai tunne?


Mä harrastan eniten tämmöstä iteroivaa lähestymistapaa. Eli toistan samaa juttua uudestaan ja uudestaan ja kokeilen eri juttuja. Sitten jätän ne jutut jotka toimii ja jatkan samaa.

Ei toi oo oikein kumpaakaan; järkeä tai tunnetta.
Jos on pakko valita, niin kuitenkin enemmän tunnetta, koska tuolla systeemillä on lähes mahdotonta arvata mitä syntyy lopputulokseksi ja sitä kautta mitenkään järkevästi suunnitella mitään. Tosin yksittäisissä valinnoissa tietysti saatan käyttää jotain logiikan tapaista.

Sama lähestymistapa on mulla käytössä sekä sekvensserien kanssa että ihan oikean bändin kanssa instrumenttiä soittaessa. Bändin kanssa varjopuolena tässä on että biisit muuttuu koko ajan.

#11 kirjoitettu 03.02.2005 13:59

Parhaat jutut tulevat "tuosta vain", sen hetken fiiliksestä.
Mutta niitä parhaimpia juttujakin joutuu hieman viilaamaan
jotta päästään parhaaseen mahdolliseen(?) tulokseen.
Taitoa on lopettaa ajoissa.

#12 kirjoitettu 03.02.2005 14:33

Inspiraation iskiessä ei siinä juurikaan järjellä ajatella mikä on kappaleen rakenteellisuuden kannalta tärkeätä tai mikä on kaupallisesti kannattavaa ja mikä ei. Jälkikäteen eli kappaleen ylös kirjoittamisen jälkeen sitten joutuu keksimään kappaleeseen lisää osia tai jopa muuttamaan ja poistamaan joitain osia, jotta kappaleesta tulisi mielenkiintoisempi ja vältettäisiin turhaa toistoa tai tylsiä kohtia.

#13 kirjoitettu 03.02.2005 15:22

Molemmat samaan aikaan.

#14 kirjoitettu 03.02.2005 23:35

Haava kirjoitti:
Voidaan tehdä joko äärimmäisen tunteella tai äärimmäisen rationaalisesti.

Todella kiinnostaisi tietää, miten ihminen voisi säveltää kappaleen puhtaan rationaalisesti...

#15 kirjoitettu 04.02.2005 09:25

[

Todella kiinnostaisi tietää, miten ihminen voisi säveltää kappaleen puhtaan rationaalisesti...



kai jos tekee tarkoituksella jotain mainstream hittiä... esim. britney sprearssin biisin tekijä. siinä järjen käytöllä on suuri osa. sataan kertaan ennen tehty, joten soinnut vain sopivaan järjestykseen ja 4/4 perusbiitti taustalle eikä yhtään tunnetta tai no ei sekään ihan puhtaasti järkipohjalta tuu, mut enemmän kuin jonkun, joka tekee musiikkia itselle eikä muille... luulisin...

#16 kirjoitettu 04.02.2005 09:56

Johann Onn kirjoitti:
Järki vai tunne? = 50 /50. Kumpaakin tarvitaan, ettei tule tehtyä mitään kymmenen minuutin proge sekoiluja tai venetettyä yhtä osaa 6-7 minuuttia.


mutta sehän on just parasta. itse teen kyllä jutut mahdollisimman tunteella, jopa ne sekvensseri pläjäykset, kuuntelen vaan että tuntuuko tää nyt musta hyvältä vai ei.

mut soitto jutuissa en ole oikeastaan koskaan "säveltänyt" mitään tai edes soittanut sävellettyä musiikkia, vaan aina kaikki ollut lähes yksinomaan improvisaatiota.

#17 kirjoitettu 04.02.2005 09:59

Tämä on varmasti jo sanottu tässä foorumissa moneen otteeseen, mutta minulla prosessi menee usein näin:

Analysointivaihe--> viilausvaihe --> tekniikan unohtaminen --> tunteella tekeminen

Monesti myös huomaan, että joihinkin perusasioihin palaamien auttaa. Ja eikun taas viilaamaan...

#18 kirjoitettu 04.02.2005 17:17

mastachillah kirjoitti:
kai jos tekee tarkoituksella jotain mainstream hittiä... esim. britney sprearssin biisin tekijä. siinä järjen käytöllä on suuri osa. sataan kertaan ennen tehty, joten soinnut vain sopivaan järjestykseen ja 4/4 perusbiitti taustalle eikä yhtään tunnetta tai no ei sekään ihan puhtaasti järkipohjalta tuu, mut enemmän kuin jonkun, joka tekee musiikkia itselle eikä muille... luulisin...



Väitän kuitenkin, että kyllä paatuneempikin ristoasikainen käyttää kappaleiden teossa myös tunnepuolta, vaikka laskelmoitu työstäminen etusijalla olisikin. Eri asia sitten, välittyykö näistä kappaleista se tunne.

Nin, ja Britneyllähän on muutama helvetin kova kappale, esim. "Toxic" ja "Crazy 4 U"... Nuo jos mitkä ovat luovuuden riemuvoittoja, siis ihan oikeasti. Saadaan noin absurdeja teoksia myymään aivan saatanasti... Se vaatii taitoa!

#19 kirjoitettu 04.02.2005 17:17

Mä en voi oikein tehdä suoranaisesti fiilispohjalta, koska en osaa soittaa mitään instrumenttia. Yleensä kun tulee joku idea, niin saa hakemalla hakea, että mikä nuotti tuleekaan seuraavaksi. En nyt oikein ole varma jos ymmärsitte, mut jos ette niin ei se mitään haittaa..

#20 kirjoitettu 05.02.2005 14:32

Minulla on periaatteessa ainakin alkeelliset valmiudet musiikin teoreettiseen lähestymistapaan. Osaan lukea nuoteista, tiedän miten soinnut rakentuvat skaalojen eri sävelistä ja niin edelleen...

Kuitenkin, säveltäessä pyrin unohtamaan teorian täydellisesti ja fiilistelen erilaisia versioita biisinalusta akustisella kitaralla. Itseasiassa sovitan sähkiksellekin kuuluvat osiot myöhemmässä vaiheessa akustisella. Joskus teen melodianpätkiä, joita mietiskelen mahdollisina biisin osioina. Joskus joku biisi syntyy yhdellä istumalla, ensin melodia (hyräillen ja skitalla veivaten) ja sitten sanat. Usein jätän myös biisinraakileita hautumaan ja tartun niihin aina silloin tällöin uudestaan, joskus myös niitä toisiinsa yhdistellen.

Äänitysvaiheessa pyrin pitämään biiseissä yllä yllätysmomenttia siten, että en koskaan sovita niitä aivan valmiiksi, vaan jätän tilaa mahdollisille yllätysratkaisuille. Koskaan en myöskään sävellä mitään kitarasooloja, vaan soitan aina improvioiden äänitystilanteessa useampia versioita jälleen fiilistelypohjalta...

#21 kirjoitettu 05.02.2005 21:01

Tärkeimmät melodiat ja sointukulut tulevat yleensä aina inspiraation avulla. Joskus ne saattavat syntyä myös improvisoinnin tuloksena. Biisin rakentaminen on sen sijaan puhtaan rationaalinen prosessi, jossa pyrin kerta kerralta parempaan muodon hallintaa ja ammattimaisemman kuuloiseen sovitukseen. Toisinaan tuntuu siltä, että tämä analyyttisyys jopa tavallaan estää säveltämistäni, kun mikään ei kelpaa enää itselleen. Nykyään en esimerkiksi enää useinkaan sävellä yli 10 minuutin teoksia, joissa tulisi koko ajan uutta materiaalia vähän niin kuin jollain Infected Mushroomilla. Nuorempana tämä sen sijaan onnistui minulta paljon luontevammin, vaikka tekninen taso olikin aivan surkea, koska en tiennyt vielä silloin niin paljon teoriasta ja muusta sellaisesta.

Soiton harjoittelussa analyyttisyydestä on kehittynyt itselleni oikea ongelma. Joudun oikein tosissani hakemalla hakemaan tunnetta ja fiilistä soittooni. Saan kuulla tästä lähes jokaisella soittotunnillani. Jotenkin en vain voi välttää sitä, että ajattelen jatkuvasti pelkkiä sointufunktioita, äänenkuljetuksia yms. teknisiä juttuja soittaessani mitä tahansa biisiä, vaikka pitäisi keskittyä enemmän itse ääneen ja sen tuottamiseen. Olen kyllä kehittynyt onneksi jonkin verran tämän suhteen viime aikoina.

#22 kirjoitettu 05.02.2005 21:44

Hombre Muerto kirjoitti:
mastachillah kirjoitti:
kai jos tekee tarkoituksella jotain mainstream hittiä... esim. britney sprearssin biisin tekijä. siinä järjen käytöllä on suuri osa. sataan kertaan ennen tehty, joten soinnut vain sopivaan järjestykseen ja 4/4 perusbiitti taustalle eikä yhtään tunnetta tai no ei sekään ihan puhtaasti järkipohjalta tuu, mut enemmän kuin jonkun, joka tekee musiikkia itselle eikä muille... luulisin...



Väitän kuitenkin, että kyllä paatuneempikin ristoasikainen käyttää kappaleiden teossa myös tunnepuolta, vaikka laskelmoitu työstäminen etusijalla olisikin. Eri asia sitten, välittyykö näistä kappaleista se tunne.

Nin, ja Britneyllähän on muutama helvetin kova kappale, esim. "Toxic" ja "Crazy 4 U"... Nuo jos mitkä ovat luovuuden riemuvoittoja, siis ihan oikeasti. Saadaan noin absurdeja teoksia myymään aivan saatanasti... Se vaatii taitoa!


Puhtaasti "rationaalinen" säveltäminen tarkoittaa omasta mielestäni ennemminkin sitä että sävellys koostetaan peräkkäisistä toisiinsa sopivista intervalleista/suhteista. En tiedä miten asia ilmaistaan oikein, mutta uskon että käsititte pointtini.

#23 kirjoitettu 05.02.2005 21:57

Omia kappaleita säveltäessä se riippuu oikeastaan tilanteesta. Balladit ja instrumentaalit sävellän täysin tunne- ja fiilispohjalta. Myös rap-sanoituksissa käytän tunnetta melkoisesti, koska minulla on yleensä jotain sanottavaa kuuntelijalle, mutta silti välillä joudun täyttämään "pakkoväsäyksellä" joitakin sanoituksia. Tällöin jälki ei tosin ole yhtä tasokasta.

Opetellessani kappaleita opettelen ne aina analyyttisesti. Koitan soittaa monia kohtia mahdollisimman tehokkaasti. Tiestysti välillä pienistä lipsahduksista (sormet ihan väärillä koskettimilla, Oskar Merikannon kappaleen lopetukseen blues-soinnut yms.) tulee aihetta naureskeluun ja fiilistelyyn, ja jos jossain kappaleessa (esim. jazz-biisissä) on mielestäni mukava sointukulku, saatan sen mukaan fiilistellä omia melodioitani, mutta sitä en laske täysin kappaleen harjoittelemiseksi.

#24 kirjoitettu 05.02.2005 22:41

Hyvän kappaleen tekemiseen tarvitaan sekä järkeä että tunnetta. Tunnepohjalta kaikki (ainakin minulla) syntyy, mutta, jos kappaleesta haluaa jossain määrin kuunneltavan, niin kannattaa sitä järkeäkin sen teossa olla mukana!

#25 kirjoitettu 06.02.2005 17:51

Hombre Muerto kirjoitti:

Todella kiinnostaisi tietää, miten ihminen voisi säveltää kappaleen puhtaan rationaalisesti...


Jos esim. sijoittelen nuotteja seqvensseriin siten, että ne muodostavat geometrisia kuvioita tai jotain sen tapaista, niin kutkuisin tätä varsin rationaaliseksi säveltämiseksi. Lisäksi jo jos esim. tilastollisten laskelmien pojalta synnyttää jotain puhtaasti matemaattisesti pohjustettuja moderneja sävellyksiä, niin niissä ei säveltäjämn kannalta tarvitse teoriassa olla juurikaan sitä "tunneilmaisua" mukana. Lopputuloksessa ehkä, mutta se onkin sitten jo aivan toinen juttu.

#26 kirjoitettu 07.02.2005 15:01

Fum kirjoitti:

Käsittääkseni jotain tällaisia on tehtykin jossain joskus?



Tutustu Band-in-a-Box:iin. Tämä tekee kaiken mainitsemasi ja enemmänkin. Eikä käyttäjän tarvitse tietää mistään mitään.

#27 kirjoitettu 08.02.2005 09:38

Hombre Muerto kirjoitti:
mastachillah kirjoitti:
kai jos tekee tarkoituksella jotain mainstream hittiä... esim. britney sprearssin biisin tekijä. siinä järjen käytöllä on suuri osa. sataan kertaan ennen tehty, joten soinnut vain sopivaan järjestykseen ja 4/4 perusbiitti taustalle eikä yhtään tunnetta tai no ei sekään ihan puhtaasti järkipohjalta tuu, mut enemmän kuin jonkun, joka tekee musiikkia itselle eikä muille... luulisin...



Väitän kuitenkin, että kyllä paatuneempikin ristoasikainen käyttää kappaleiden teossa myös tunnepuolta, vaikka laskelmoitu työstäminen etusijalla olisikin. Eri asia sitten, välittyykö näistä kappaleista se tunne.

Nin, ja Britneyllähän on muutama helvetin kova kappale, esim. "Toxic" ja "Crazy 4 U"... Nuo jos mitkä ovat luovuuden riemuvoittoja, siis ihan oikeasti. Saadaan noin absurdeja teoksia myymään aivan saatanasti... Se vaatii taitoa!



näinpä, mut näillä on muutenkin isompi ryhmä takana varmistamassa et kaikki pelaa... ei siis ihan suomen mittakaavaa jos jotkut niin jenkit eivät pistä miljooniaan hukkaan.. tuskin Britney on edellämainitsemiisi kappaleisiin ollut paljoa omia ideoitaan tuppaamassa. muut tyypit hoitaa sen puolen. siispä--> Britney Spears on Entertaimenttia eikä pelkää musiikkia. siksipä on vaikea puhua tässä säveltämisestä, kun kaikki tehdään tiettyyn formaattiin missä monta osa-aluetta on mukana... (Tanssi,Live koreografia, imago, muoti, videot & musiikki)

ei mun keikalla tarvi tuollaisia miettiä...

#28 kirjoitettu 08.02.2005 10:18

Yleensä biisini syntyvät niin, että päässä kehkeytyy kaiken maailman ideoita ja säveliä, jotka sitten yritän parhaani mukaan rustata trackerialustalle. Nakutan nuotteja, editoin heksaa ja kikkailen efekteillä. Tulos ei ole ikinä läheskään sitä mitä yritin alussa tehdä.

Toinen tapa on vain rassata ihan vaan jotain sävelkulkua läpi uudelleen ja uudelleen, ja siihen lisätyin efektikikkailuin alkaa uusia ideoita syntyä ja lopulta ympärille rakentuvat rumpukompit, bassokuviot ja kaikki muu tilpehööri. Tulos on jälleen jotain mitä ei koskaan olisi osannut kuvitellakaan.

Meneekö tämä nyt sitten tunteen vai tiukan järjestelmällisyyden piikkiin?

#29 kirjoitettu 08.02.2005 10:24

Kyllä perhe jyrää tunteen voimalla. Biisejä muokataan kunnes ne "tuntuu" istuvan hyvin. Kai se järkikin jossain taka-alalla piilee muttei kovin voimakkaasti. Eli teemme tunteella tunteettomia kappaleita, kuulostaa pöljältä mutta pöljiä poikia ollaankin.

#30 kirjoitettu 19.02.2005 14:34

Kummin syntyy hyvä sävellys?

Kuopiolaisen urheiluhallin juoksuradan seinässä luki -80 luvulla.

"Nopeus on voimaa jota taito hallitsee"

Edellisestä voisi muokata:

" Musiikki on tunteita joita järki hallitsee"

Omassa musiikissani molemmilla on veto-oikeus. Läpi ei pääse niin tunteeton kuin järjetönkään musiikki.

On järjetöntä tehdä tunteetonta musiikkia.

Mielestäni se graafisella asettelulla tehty musiikki on yhtäaikaa järjetöntä ja tunteetonta.

Musiikki on " sielun tiedottomasti harjoittamaa salaista aritmetiikkaa" sanoi saksalainen Gottfried Leibniz 1600 luvulla.

Musiikki on sarja erikorkuisia ja pituisia ääniä, jotka on järjestelty korvia mielyttävällä tavalla, ei silmiä. Sanoin minä tänään tietosanakirjan inspiroimana.

#31 kirjoitettu 19.02.2005 14:45

Harjoitteluvaiheessa kyse on teknisten asioiden viilaamisesta ja puhtaasta analysoinnista (soinnut, muoto...). Tottahan toki silloin, kun kappale tulee tutummaksi, alkaa myös sävellyksen tunnemaailma ja luonne avautua.
Harjoitteluvaiheessa yritän päästä nuoteista eroon mahdollisimman nopeasti, sillä silloin voi keskittyä vain kappaleen herättämiin tunnetiloihin, eikä ole enää nuoteissa kiinni.

Säveltäessä toimin oikeastaan vain tunteella ja yritän unohtaa kaikki teoreettiset seikat.

#32 kirjoitettu 19.02.2005 15:25

Ainaki alottaa niin paljon fiiliksellä kuin voi!

#33 kirjoitettu 16.03.2005 04:07

4-vaihe-malli on meikäläiselle luontevin.
1) Tunne synnyttää idean/aihion, johon liittyy aina jonkinasteinen sisältö. Toisinaan kyseessä on tekstinpätkä, toisinaan riffi tahi melodia, joskus jopa kokonainen kertosäe. Tätä aihiota pyörittelen niin kauan, että saan sisällöstä (kappaleen sielusta) otteen. Jos en saa niskaotetta, aihio päätyy sinne kuuluisaan pöytälaatikkoon, sillä juuri sisällön kautta löytyy kappeleen muoto, tyylilaji ja yleensä tempokin. Kaikki edellä mainittu on koko lailla tunnevetoista fiilistelyä.
2) Hahmon ja kappaleen rungon löydyttyä alkaa sovitustyö, joka on melkoisen rationaalinen ja analyyttinen vaihe. Mahdollisten stemmojen hakeminen, tahtilajien vaihdokset, intervallipelleilyt, modulaatiot jne. ovat enimmäkseen pelkkää teoriaa, mutta välttämätön työvaihe, sillä tämän vaiheen kautta kappaleelle etsitään ammattimainen, ilmava ja ennen kaikkea omintakeinen ilmaisu.
3) Tulkinta. Kipaletta harjoitellessa palataan taas tunnevetoiselle alueelle. Itse en harjoittele oikeastaan lainkaan analyyttisesti, sillä en sävellä kipaleita, joita en osaa itse myös soittaa. Joten harjoittelu on enemmänkin tulkinnan hakemista/harjoittelua. Ja sitten ei muuta kuin jatketaan fiilistelyä ja laitetaan kipale purkkiin. (No, äänittäminen on aika analyyttista puuhaa.)
4) Miksausvaiheessa analyyttisyys on hyve, mutta kliinisen lopputuloksen välttämiseksi kahvitauot ja luovat (narsistiset) fiilistelyt tarvitsevat ehdottomasti oman tilansa...

Näin täälläpäin

#34 kirjoitettu 16.03.2005 20:00

Kyllä se fiilis vie.

#35 kirjoitettu 17.03.2005 01:09

Kyllä se kunnon manaamisesta lähtee.

Päässä soi joku sävel ja yrität epätoivoisesti sen manifestoida lihaksi sekvensseriin. Joskus onnistuu, yleensä ei.

#36 kirjoitettu 17.03.2005 03:05

Analyyttisesti tunteella, toisin päin tai sekä että.

#37 kirjoitettu 17.03.2005 04:37

mie vaa soitan tunteel. sit spekrtum-analysoin ja järkee käytään vaa reasonissa...

nykäne muokkasi viestiä 04:38 17.03.2005

-ä

#38 kirjoitettu 18.03.2005 14:02

Tripper kirjoitti:
Haava kirjoitti:
Järki vai tunne?


Aina aluksi tunne.
Viimeistelyssä kärsivällisyys (eli järki alkaa vallata tilaa)




tähän voisin sanoa että AIVAN!!! tämä on ainakin minun mielipiteeni tästä asiasta.. ja näin mä sen ittekki teen....

#39 kirjoitettu 22.03.2005 12:27

Enpä oikein osaa sanoa. Tunteesta se kaikki lähtee, ja jossain kohden päätä on sellainen jalostus/tulkkauskoneisto joka vääntää niistä tunteista musiikkia. Tämän takia jatkuvasti soi päässä riffejä, typeriä lausahduksia, hassuja rytmejä tai bassolinjoja yms, jotka jossain vaiheessa alkavat pelata toistensa kanssa. Silloin on parasta siirtyä koneelle ja alkaa sovittaa niitä pätkiä tai palasia toisiinsa. Yleensä teen musaa purskahduksissa, joiden aikana pääsee N metriä eteenpäin koko sävellysprosessissa. Monta biisiä tietenkin koko ajan teolla. Kappaleet jätetään kovalevylle hautumaan ja kaivetaan seuraavan purskahduksen aikana esiin ja työstetään edelleen eteenpäin. Jotkut biisit kuolevat ja joistakin tulee valmiita. Päässä on tälläkin hetkellä vähän liian paljon kamaa siihen nähden ettei ole paskan vertaa aikaa saattaa niitä edes koneelle saakka. Heheh.

Jammailen tunteella. Sävellän tunteella. Järkeä kurmuutan ja alistan ihan surutta.

Kaurismaki muokkasi viestiä 12:27 22.03.2005

#40 kirjoitettu 29.03.2005 15:18

Intuitiolla toivoen, etten toista kenenkään muun intuitiota...

En lähtisi erottelemaan järkeä (analytiikkaa) ja tunnetta toisistaan sävellystyön kahtena tekijänä, mikäli ne nämä kaksi ovat.

Musiikkihan koetaan aina subjektiivisesti, ja on vaikea uskoa, että kukaan kykenisi puhtaan analyyttisesti tekemään "hyvää" tavaraa, jota itse inhoaisi.

Esimerkkejä varmaan löytyy, mutta tällöin kyse on todennäköisesti onnesta tai jo tehdyn (keksityn) matskun riittävän mallikkaasta apinoinnista suunnattuna kuulijakunnalle, joka ei kusestustaan/vapahtajansa motiivia ymmärrä.

Eikä em kamalla olesi mitään jatkuvuutta, koska sen tekijä ei enää tietyn vaiheen jälkeen saisi perusteita ylläpitää motivaatiotaan jatkuvaan paskanlapiointiin.

Analyyttisyyttä voisi kuvata paremmin sanalla objektiivisuudentaju, mitään monimutkaisuuden kanssa sillä ei ole tekemistä. Eli kykyä luoda tunteenpalolla materiaalia suodataen sen "kuulijakuntafiltterin" läpi. Tämä prosessi ei ole kaksiosainen vaan jatkuva sävellystyön alkumetreiltä lopulliseen sovitukseen saakka.

Mutta pohjimmiltaan vitut sitä tuosta, eiku treeniä alle ja sitten fiilistelemään! Paskanjauhannalla ei saa sitäkään vähäää aikaan!