Mikseri.net

#2 kirjoitettu 09.11.2004 21:20

Välillä tulee mietittyä jotain aikaisempaa hauskaa asiaa ja naurua ei silloin aina voi estää. Siinä sitten on muilla ihmettelemistä kun yhtäkkiä vaan rupeaa nauramaan. Ja jos kysytään, mikä naurattaa niin ei sitä viitsi sanoa. Eihän siinä mitään, hyvä että tulee naurettua mutta vähän outona minua saattaa joku pitää (enkö muka ole?).

#3 kirjoitettu 10.11.2004 08:26

Se tapahtuu aina juuri silloin kun ei saisi.Pari kertaa olen poliisien edessä alkanut nauramaan kun ne on kyselly tai jutellu jotain.. Sit kaikis mahollisis tilanteis kun joku saarnaa ni sillon repee aina..

Jeff says: or something


JAMBA!

#4 kirjoitettu 10.11.2004 10:57

Olen nauranu usein ihmisille jotka ovat ihan skitsois vaikka mun pitäs olla vakavana. Sit ne suuttuu vielä enemmän!

#5 kirjoitettu 10.11.2004 12:22

Minullakin on tapana nauraa vähän väärissä paikoissa. Meinasin esimerkiksi kuolla nauruun kun eräs kaveri aikoja sitten sanoi hänen marsunsa kuolleen. Siinä tosin ei ollut mitään kovin noloa, sillä kaverini liittyi nauruun melkein heti.

Elokuvateatterit ovat pahoja paikkoja. Niissä tulee usein naurettua sen verran, että joku samaista elokuvaelämystä katsomaan tullut jo aiheesta huomauttaa, sekä vielä vähän sittenkin. Myös julkisissa kulkuneuvoissa yksin matkustaessa on sangen ärsyttävää alkaa nauraa. Taannoin meinasin melko täynnä olevassa bussissa kuolla nauruun miettiessäni miltä näyttäisi Lirma-niminen nainen. ...

#6 kirjoitettu 10.11.2004 14:57

AnyoneElseButMe kirjoitti:
Tuntuu toisinaan,että minulla on vaikeuksia olla hienotunteinen juuri silloin,kun se olisi kaikkein suotavinta.En tiedä miksi näin on.

Esimerkiksi n.2 kk sitten olin silloisen uuden poikaystäväni kanssa alkoholin täyttöisen illan jälkeen menossa nukkumaan.Hän leperteli aikansa tunteistaan,jne. ja odotti ilmeisesti että vastaan jotakin samantapaista.Kuka tahansa normaali ihminen olisi varmaankin näin tehnyt,mutta repesin vain hysteeriseen nauruun.En todella tiedä miksi näin tapahtui.
Lopulta sain soperrettua jotain samantapaista takaisin,pyysin anteeksi ja sanoin etten nauranut hänelle ja että alkoholi on syy ylikierroksilla käymiseeni.
Eipä ole tippunut mitään "herkkää" hänen suunnastaan sen koommin.



Jep. Äärimmäiset tunteenosoitukset aiheuttavat joskus
vastareaktioita..pateettisuus saattaa naurattaa...

#7 kirjoitettu 10.11.2004 15:15

Minä olen nauranut lukiessani adresseja isoisäni hautajaisissa.

Lapset! Tämä tarina on tosi!

#8 kirjoitettu 10.11.2004 15:34

Hissin hiljaisuus saa aina naurattamaan. Kyllä mitä absurdeimmissa tilanteissa tulee naurettua, varsinkin suuttuneena. Se saa toisen ihmisen ihan raivoksi kun tämä kokee ettei tätä ota tosissaan...

#9 kirjoitettu 10.11.2004 16:11

Kaveri nauro sen mummin hautajaisissa kun seiso jonkun saksalaissuomalaisen haudan vieressä. Hänen nimi oli Heinz-Günther Schneider... ja tämä nimi sattuu olemaan meidän sellanen hauska-nimi mitä käytetään aina kun on kyse jostakin saksalaisesta. Aikamoinen sattuma vai mitä?

#10 kirjoitettu 10.11.2004 16:26

Olen helvetin kova nauramaan ja kerran ainoissa hautajaisissa, missä olen käynyt, niin onnistuin munaamaan itseni; kun kaikki nyyhkyttivät ja olivat hiljaa, niin aloin keskittymään yhden virsin aikana kuuntelemaan kanttorin työskentelyä ja soitto oli niin päin vakoa menevää, että aluksi meni huulet hymyyn, sitten purskahdin. Muut taisi kahtoa pahasti, ei ihmekkään. Rumuuteni lisäksi onnistuin nauramaan hautajaisissa, mutta syy oli hyvä; harvoin sitä kohtaa huonoa kanttoria. Onhan tästä kyllä aikaa... Eli ei ihme, jos ei hautajaisiin enään kutsuta. Harmi juttu, syytän tästä koiraani. Pirskatti.

#11 kirjoitettu 10.11.2004 18:55

Oltiin parin työkaverin kanssa tupakalla Lauttasaren Esson edessä. Siinä meidän vieressä oli kyltti "avotulen teko kielletty". Kaikkihan siinä polttelee (myös henkilökunta), joten ei se meitä haitannu. Sit paikalle sattu tulee yks TODELLA virkaintonen poliisi ja huus yhdelle mun työkaverille:
"Osaat sä lukee!!"
kavereni vastas tähän tyynenä:
"osaan kyllä! Voinko jotenkin auttaa?"
Mä en vaan pystyny olee repeemättä. Onneks ei tullu siitä mitään sanktioita mulle.

Sandman muokkasi viestiä 19:03 10.11.2004

#12 kirjoitettu 11.11.2004 20:20

Empä muista tilannetta jossa olisin nauranut ihan väärässä tilanteessa.

Eikun joo... setäni hautajaisissa, siunauksen jälkeisessä muistotilaisuudessa, suku alko laulaa jotain virttä, ja istuin siskoni kanssa joidenkin vanhojen mummojen pöydässä ja ne veti virttä ihan tunteella mutta lauluääni oli kaikilla aivan kamala. Rupesi repeilyttämään ihan tajuttomasti kun kuunteli sitä. Eikä tilannetta auttanut se, että kun vilkaisin siskooni, näin senkin pidättelevän naurua. Mutta en kyllä nauranut yhtään, onneksi pokka piti aika hyvin.

Ja joissain tilanteissahan nauru on vaan refleksi jostain ahdistavasta tilanteesta jota ei osaa muuten käsitellä. Kun tuo em. setäni kuoli, sairaalassa tämän teini-ikäinen tytär alko hillittömästi nauraa kun kuuli lääkäriltä asiasta. Eikä kyseessä ollut siis mitään hauskaa, se nauru olis aivan hyvin voinut olla itkua.

#13 kirjoitettu 11.11.2004 20:21

olen revennyt työhaastattelussa..oli niin helvetin tyhmä ääni kyseisen firman bossilla... en saanu töitä :/

#14 kirjoitettu 11.11.2004 21:15

Pari kertaa on käynyt niin, että porukalla katsoessamme kauhuelokuvaa ovat kaikki muut katsoneet hiljaisina kun päästelen naurunpurskahduksia samaan aikaan kun populaatiolta pistetään päitä viikatteella poikki nje.

#15 kirjoitettu 11.11.2004 21:27

Naurusta ei aina meinaa tulla loppua. Välillä käy niin, että en pysty naurultani selittämään mikä naurattaa. Tämä on johtanut siihen, että esim. siskoni nauraa lopulta mukana, ymmärtämättä mille nauretaan, minä puolestani yritän selittää, välillä kykenen lopettamaan nauramisen siksi aikaa, että saan sanottua pari sanaa, mutta sitten se alkaa taas, vettäkin siinä alkaa silmistä joskus vuotamaan. Varsin toivotonta.
Aivan täysin väärässä paikassa en ole nauranut, joskus tosin tulee tilanteita kun naurattaa, vaikka ei tarvitsisi, pitää käyttäytyä edes vähän...

#16 kirjoitettu 11.11.2004 22:51

Aluksi sanon ainakin että vaikeinta on olla nauramatta juuri silloin kun nauraminen on kaikkein vähiten sallittu.
Liian monesti olen joutunut pitämään pokkaani kunnes repeän ja nolaan itseni/hermostutan muut.
Pahimmillaan tällaiset tilanteet tapahtuvat töissä kun työkavereiden kanssa on ensin puhuttu pskaa pomosta ja tämä paukahtaa paikalle. Hautajaisissa ei ole kovinkaan paljon koskaan huvittanut, mutta muissa yleisissä tilaisuuksissa kyllä. Kutsunnoissa, rippikoulussa, koulun joulujuhlissa tai vastaavissa. Yleensä jonkun puheen aikana kun on kiusallisen hiljaista ja naurun pääseminen vaikuttaa pahimmalta mahdolliselta ajankohdalta.
Asiaa pahentaa aina se jos lähellä sattuu olemaan joku kaveri, jonka kanssa läppä lentää mitä erikoisimmista asioista ja mitä erikoisimmissa tilanteissa.

#17 kirjoitettu 11.11.2004 23:05

Muistuu mieleen intti ja alokasaika..
virkaintoisilla alikessuilla oli tapana juoksuttaa porukkaa
ensin pihalle ja sitten takaisin tupiin pienimmästäkin
(usein keksitystä) syystä.

No. Taas kerran juostiin takaisin pihalta repimään
ryhtiä tuvan jakkaroille ja eihän moiselle voinut
kuin nauraa. Minun "pyynnöstäni" koko komppania
juoksi vielä 3 kertaa edestakaisin...joka rundilla
tuppasi naurattamaan.

Ihan piruuttani vaan..


(kumma kyllä porukka ei muiluttanut siitä hyvästä)

#18 kirjoitettu 11.11.2004 23:20

tammina kirjoitti:
Muistuu mieleen intti ja alokasaika..


Ja nyt imetään se hymy pyllyyn!

*imun ääntä*

...lopputulos: ...

#19 kirjoitettu 12.11.2004 13:45

juuh... tuleeha sitä välil hörästettyä silloin ku ei pitäisi!
kerran systerin ka oltiin kattomas leffateatteris Hiipivää tiikeriä ja piilevää lohikäärmettä vai mikä sen leffan nimi ny olikaan... mut anyways... siel me sit kummatkin vähän väliä repesimme nauramaan joidenkin ihan typerille kohtauksille... ei ollu varmaan muille siel katsojille kovin nautinnollinen ilta... kaiken lisäksi se sali oli ihan täynnä... naama punaisena lähdimme hieman aikasemmin sielt pois.

#20 kirjoitettu 30.11.2004 17:58

Joskus kun kävelee kadulla saattaa tulla mieleen
joku aiemmin tapahtunut hauska juttu ja rupee naurattamaan
niin penteleesti.. Ihmiset hieman kahtoo...

#21 kirjoitettu 01.12.2004 20:45

tammina kirjoitti:

Esim:

*Hörähdätkö hautajaisissa kun mummolta
pääsee pieru tämän laskiessa seppelettä
arkun juureen?

*Nauratko leffateatterissa kesken
nyyhkykohtauksen(muiden ollessa hiljaa)?


Jos pokkasi ei kerran pidä silloin kun "pitäisi"
niin kerropa tarinasi...




kuulemma on niin että nauaraminen ns väärissä tilanteissa voipi olla oire jonkinsortin psykoosista.

#22 kirjoitettu 01.12.2004 20:45

[

#23 kirjoitettu 11.12.2004 12:37

Aika yleinen juttu jossa repee:
On koulun kuntotesti, olemme jaettu pareihin, toinen pitää kaveria jaloista kiinni että toinen kaveri voi tehdä rauhassa vatsalihas liikkeitä ja mikäs se sieltä tuleekaan, pieru...
Siinähän sitten yleensä kaikki repee nauramaann..

#24 kirjoitettu 11.12.2004 13:39

Kyllä mä siinä tilanteessa jotenkin saan pokkana pidettyä mutta sen jälkeen kyllä repeän.Viimeksi noin kävi muutama päivä sitten kun talkkari tuli jotakin selittämään.