Mikseri.net

#42 kirjoitettu 09.09.2024 18:49

Niin Suomi tosiaan.

Menestyneimmät suomalaiset bändit taitavat lipsahtaa juuri ja juuri metallin puolelle. Nightwish ja HIM ovat myyneet molemmat tietääkseni kahdeksannumeroisen määrän albumeita "striimausvuosina". Nightwishin ja Holopaisen suosio ja arvostus tuntuu yhä olevan noususuuntainen. HIM ehkä oli enemmän oman aikansa muoti-ilmiö, joten en tiedä voiko siitä puhua yhtenä 'kaikkien aikojen' bändeistä.

Hanoi Rocks ei tainnut kummoisesti myydä levyjä, mutta vaikutuksensa puolesta (musiikki + imago) se varmaankin on "kaikkien aikojen merkittävin" suomalainen rock-yhtye ihan objektiivisesti arvioituna. En noiden muidenkaan listojen (USA/UK/Muut) kohdalla miettinyt bändejä jotka olivat merkittäviä vain kotimaassaan, joten en sitä tekisi Suomenkaan kohdalla.

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.

#43 kirjoitettu 09.09.2024 19:27

art074 kirjoitti:

Niin Suomi tosiaan.

Menestyneimmät suomalaiset bändit taitavat lipsahtaa juuri ja juuri metallin puolelle. Nightwish ja HIM ovat myyneet molemmat tietääkseni kahdeksannumeroisen määrän albumeita "striimausvuosina". Nightwishin ja Holopaisen suosio ja arvostus tuntuu yhä olevan noususuuntainen. HIM ehkä oli enemmän oman aikansa muoti-ilmiö, joten en tiedä voiko siitä puhua yhtenä 'kaikkien aikojen' bändeistä.

Hanoi Rocks ei tainnut kummoisesti myydä levyjä, mutta vaikutuksensa puolesta (musiikki + imago) se varmaankin on "kaikkien aikojen merkittävin" suomalainen rock-yhtye ihan objektiivisesti arvioituna. En noiden muidenkaan listojen (USA/UK/Muut) kohdalla miettinyt bändejä jotka olivat merkittäviä vain kotimaassaan, joten en sitä tekisi Suomenkaan kohdalla.

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


No mutta sehän nyt onkin pääasia, että nimenomaan löysit sen "sisäisen setäihmisesi"...

Se juuri onkin tämän langan ei-julkituotu piilotarkoitus...

#44 kirjoitettu 09.09.2024 20:13

art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)

#45 kirjoitettu 09.09.2024 20:38

cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.



Ganesin kuuntelussa on kieltämättä myötähäpeän tunne aina hyvin voimakkaana läsnä, mutta Järvisen kitaransoitosta ja soundista Roadrunnerilla olen penskasta asti pitänyt.

#46 kirjoitettu 09.09.2024 20:56

art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.



Ganesin kuuntelussa on kieltämättä myötähäpeän tunne aina hyvin voimakkaana läsnä, mutta Järvisen kitaransoitosta ja soundista Roadrunnerilla olen penskasta asti pitänyt.


Ääh... nää tällaiset myötähäpeän tunteet ja muut sen sellaiseet on ihan täti-ihmisten juttuja...

En muista itsekään koska olisin Hurriganesin tuotantoa viimeksi kuunnellut, mutta en mä saa näppyjä siitä vaikka kuuntelisinkin...

Hurriganes oli kuitenkin yksi niitä bändejä joka oli tuomassa ihan perus Rock meininkiä Suomeen kun muut kuunteli jotain progea, Dannyä ja Katri Helenaa... Ei kyllä Dannyssäkään ja Katri Helenassa mitään vikaa ole, mutta Hurriganes oli kuitenkin Rock ja hyvällä asenteella...

Varmaan on monia parempia myöhemmin tulleita suomalaisia Rock bändejä kuin Hurriganes, mutta Ganes oli siellä ensimmäisten joukossa ja juuri sillä Rock asenteella...

Ja parhaimmillaanhan tuo Hurriganes oli juurikin sellainen Power Trio, jonka läpi on aika monikin suomalainen muusikko kulkenut näiden tunnetuimpien ohella...

#47 kirjoitettu 09.09.2024 20:58 Muok:09.09.2024 21:03

cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)


"I Will Stay" on silti yksi parhaita suomalaisia Rock cover piisejä ikinä, sanoit mitä tahansa...


Tosta mallia: I Will Stay


En voinut vastustaa kiusausta... Omistettu cedarille...

#48 kirjoitettu 09.09.2024 21:14 Muok:09.09.2024 21:16

#49 kirjoitettu 09.09.2024 21:15

IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)


"I Will Stay" on silti yksi parhaita suomalaisia Rock cover piisejä ikinä, sanoit mitä tahansa...


Tosta mallia: I Will Stay


En voinut vastustaa kiusausta... Omistettu cedarille...

Kiitos vaan, kyllä minäkin aion pysyä rinnallasi (??), mutta Lollipopsin versio on mieluisampi.

#50 kirjoitettu 09.09.2024 21:30

cedarbear kirjoitti:
IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)


"I Will Stay" on silti yksi parhaita suomalaisia Rock cover piisejä ikinä, sanoit mitä tahansa...


Tosta mallia: I Will Stay


En voinut vastustaa kiusausta... Omistettu cedarille...


Kiitos vaan, kyllä minäkin aion pysyä rinnallasi (??), mutta Lollipopsin versio on mieluisampi.


Kummassakin versiossa on hohtonsa...

Mutta pointsit siitä Ganesille, että kovat rokkikundit päättivät tehdä coverin tuollaisesta teinipoikabändin hitistä... Eli kyllä Ganesissa oltiin hajulla musiikista ja siitä, että missä sitä potentiaalia on...

Kuinkahan moni suomalainenkin on saanut alkunsa siitä, että pariskunta on silloin joskus tanssineet piisin tahdissa jossakin räkälässä ja löytäneet toisensa...

PS. Tuli kuunneltua tuo Roadrunnerkin kun nyt alkuun päästiin...

#51 kirjoitettu 09.09.2024 21:50

IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)


"I Will Stay" on silti yksi parhaita suomalaisia Rock cover piisejä ikinä, sanoit mitä tahansa...


Tosta mallia: I Will Stay


En voinut vastustaa kiusausta... Omistettu cedarille...


Kiitos vaan, kyllä minäkin aion pysyä rinnallasi (??), mutta Lollipopsin versio on mieluisampi.


Kummassakin versiossa on hohtonsa...

Mutta pointsit siitä Ganesille, että kovat rokkikundit päättivät tehdä coverin tuollaisesta teinipoikabändin hitistä... Eli kyllä Ganesissa oltiin hajulla musiikista ja siitä, että missä sitä potentiaalia on...

Kuinkahan moni suomalainenkin on saanut alkunsa siitä, että pariskunta on silloin joskus tanssineet piisin tahdissa jossakin räkälässä ja löytäneet toisensa...

PS. Tuli kuunneltua tuo Roadrunnerkin kun nyt alkuun päästiin...


ensin hitaat räkälässä ja kotona sitten 'Täällä hässii Lassi'

#52 kirjoitettu 09.09.2024 21:57

art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.

(Joojoo, ei tullut tämäkään tunnustus yllätyksenä!)


"I Will Stay" on silti yksi parhaita suomalaisia Rock cover piisejä ikinä, sanoit mitä tahansa...


Tosta mallia: I Will Stay


En voinut vastustaa kiusausta... Omistettu cedarille...


Kiitos vaan, kyllä minäkin aion pysyä rinnallasi (??), mutta Lollipopsin versio on mieluisampi.


Kummassakin versiossa on hohtonsa...

Mutta pointsit siitä Ganesille, että kovat rokkikundit päättivät tehdä coverin tuollaisesta teinipoikabändin hitistä... Eli kyllä Ganesissa oltiin hajulla musiikista ja siitä, että missä sitä potentiaalia on...

Kuinkahan moni suomalainenkin on saanut alkunsa siitä, että pariskunta on silloin joskus tanssineet piisin tahdissa jossakin räkälässä ja löytäneet toisensa...

PS. Tuli kuunneltua tuo Roadrunnerkin kun nyt alkuun päästiin...


ensin hitaat räkälässä ja kotona sitten 'Täällä hässii Lassi'


Heh... Joo, ensin kolmen minuutin hitaat räkälässä, ja sitten kolmen minuutin nopeat kotona...

#53 kirjoitettu 09.09.2024 22:30

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Mutta joo, näin setäihmisenä tietysti laitan ennemmin soimaan Roadrunnerin kuin mitään noilta yllä mainituilta bändeiltä.


Enpä minäkään kuuntelisi (enkä ole koskaan kuunnellutkaan) Himiä tai Naitvissiä, mutta ei saatana musta setäihmistäkään saa, koska en koskisi pitkällä tikullakaan Ganesiin.



Ganesin kuuntelussa on kieltämättä myötähäpeän tunne aina hyvin voimakkaana läsnä, mutta Järvisen kitaransoitosta ja soundista Roadrunnerilla olen penskasta asti pitänyt.


Ääh... nää tällaiset myötähäpeän tunteet ja muut sen sellaiseet on ihan täti-ihmisten juttuja...



Kyky tuntea myötähäpeää juontuu kyvystä tuntea empatiaa, eli se onkin epäilemättä
luokiteltavissa hyvin feminiiniseksi ominaisuudeksi.

#54 kirjoitettu 10.09.2024 07:58

Tulipa tässä aamun tunteina kuunneltua Hurriganesia, ja nostanpa heidän jokaiselta studio albumiltaan yhden mielenkiintoisen raidan esiin, joka ei ole cover vaan Ganesin omaa tuotantoa...


Hurriganes - Indian
Rock and Roll All Night Long (1973)

Hurriganes - Get On
Roadrunner (1974)

"Roadrunner on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen loppuvuodesta 1974 julkaistu toinen albumi. Sitä on pidetty suomalaisen rockmusiikin mahdollisesti merkittävimpänä albumina. Roadrunner oli Suomen myydyin kotimainen äänite vuoteen 1985 asti, ja sitä on myyty maassa yli 170 000 kappaletta."

Hurriganes - Chinatown
Crazy Days (1975)

Hurriganes - Hey Bo Diddley
Hot Wheels (1976)

Hurriganes - Baby Got Your Note
Tsugu Way (1977)

Hurriganes - Shanandoah
Hanger (1978)

Hurriganes - Brand New Sucker
Jailbird (1979)

Hurriganes - Somebody Help Me
10/80 (1980)

Hurriganes - Woman
Fortissimo (1981)

Hurriganes - Alone In The Night
Rockin' (1982)

Hurriganes - Don't Cry
Seven Days, Seven Nights (1983)

Hurriganes - Heartbreak Woman
Hurrygames (1984)


Tuossa siis maistiainen Hurriganesin kultakin 12 albumilta, jotka ilmestyivät vuosina 1973-1984...

Noita kappaleita kun kuuntelee, niin ihan hyvää perus rockiahan tuo on, joten itse en ainakaan tuntenut mitään myötähäpeää noita kuunnellessa...

Ja nuo Ganesin 1980-luvulla julkaistut albumit kappaleineen ei ole ollenkaan pöllömpiä, olkoonkin että ne ei enää sopineet samalla tavalla ajan henkeen kuin esiin nousseet metallibändit...


Mutta, edelleen, Hurriganes on kaikkien aikojen suomalainen Rock bändi!

#55 kirjoitettu 10.09.2024 08:08

Joo, Ganes. Kuulin niitä ekan kerran livenä Ruotsinpyhtäällä kun bändin ura oli juuri lähtenyt nousuun. Matot lavalla oli jotain ennennäkemätöntä. Järvinen soitti SAATANAN kovaa mutta hyvin. Remu, jonka olin nähnyt aiemmin Haminan Tervaniemessä bändissä jonka nimeä en enää muista, mesosi englantia muistuttavalla kielellä ja hakkasi rumpuja; Cisse soitti bassoa siten kuin me kitaristit pruukkaamme tehdä. Katselimme meininkiä huuli pyöreänä mutta kansa kyllä tykkäsi. Korvat soivat vielä kotonakin.

Toisen kerran kuulin Ganesia 70-luvun alkupuolella kun olin Intissä Haminassa. Soitto kulki kohtuullisemmalla volymella ja muutenkin paremmin (ehkä Alppu oli selvänä?) mutta jonkinmoinen puutumus alkoi vaivata minua jo toisen setin aikana koska aika yksi-ilmeiseksihän se touhu alkoi mennä. Olisinko tykännyt enemmän jos Remu olisi pysynyt paremmin tahdissa ja olisi pystynyt monipuolisempaan vokalisointiin? Veikkaan, että olisin.

Sitten "I will stay" ... ikävä kyllä kuulun niihin jotka joutuvat sen paljon puhutun myötähäpeän valtaan joka kerran kun kuulen biisin Ganesin versiona. Cissen laulustemmat menettelivät keikoilla taustalaulussa mutta eihän mies mikään soololaulaja ollut, minkä "I will stay" karulla tavalla todistaa jumalattomasta kaiusta huolimatta. Biisin B-osa menee hädintuskin ja pahasti rimaa hipoen.

Mutta kyllähän bändi menestyi puutteistaan huolimatta sekä Suomessa että Ruotsissa ja voitti kertaalleen European Pop-Juryn (?) mikä oli siihen aikaan kova suoritus. Bändillä on minusta ollut myös oma kiistaton merkityksensä suomalaisessa rockissa; itsekin kuuntelin ja yritin soitella Road Runnerin biisejä monen muun kitaranomistajan tavalla.

Albert Järvinen olisi ollut parhaina päivinään mitat täyttävä kitaristi paljon kovempaankin bändiin. Elintärkeässä rock-asenteessakaan Ganesilla ei ollut mitään vikaa, vaan päinvastoin, mutta olisihan se pahuksen komppi voinut kulkea paljon paremminkin ...

#56 kirjoitettu 10.09.2024 08:42

AnttiJ kirjoitti:

Joo, Ganes. Kuulin niitä ekan kerran livenä Ruotsinpyhtäällä kun bändin ura oli juuri lähtenyt nousuun. Matot lavalla oli jotain ennennäkemätöntä. Järvinen soitti SAATANAN kovaa mutta hyvin. Remu, jonka olin nähnyt aiemmin Haminan Tervaniemessä bändissä jonka nimeä en enää muista, mesosi englantia muistuttavalla kielellä ja hakkasi rumpuja; Cisse soitti bassoa siten kuin me kitaristit pruukkaamme tehdä. Katselimme meininkiä huuli pyöreänä mutta kansa kyllä tykkäsi. Korvat soivat vielä kotonakin.

Toisen kerran kuulin Ganesia 70-luvun alkupuolella kun olin Intissä Haminassa. Soitto kulki kohtuullisemmalla volymella ja muutenkin paremmin (ehkä Alppu oli selvänä?) mutta jonkinmoinen puutumus alkoi vaivata minua jo toisen setin aikana koska aika yksi-ilmeiseksihän se touhu alkoi mennä. Olisinko tykännyt enemmän jos Remu olisi pysynyt paremmin tahdissa ja olisi pystynyt monipuolisempaan vokalisointiin? Veikkaan, että olisin.

Sitten "I will stay" ... ikävä kyllä kuulun niihin jotka joutuvat sen paljon puhutun myötähäpeän valtaan joka kerran kun kuulen biisin Ganesin versiona. Cissen laulustemmat menettelivät keikoilla taustalaulussa mutta eihän mies mikään soololaulaja ollut, minkä "I will stay" karulla tavalla todistaa jumalattomasta kaiusta huolimatta. Biisin B-osa menee hädintuskin ja pahasti rimaa hipoen.

Mutta kyllähän bändi menestyi puutteistaan huolimatta sekä Suomessa että Ruotsissa ja voitti kertaalleen European Pop-Juryn (?) mikä oli siihen aikaan kova suoritus. Bändillä on minusta ollut myös oma kiistaton merkityksensä suomalaisessa rockissa; itsekin kuuntelin ja yritin soitella Road Runnerin biisejä monen muun kitaranomistajan tavalla.

Albert Järvinen olisi ollut parhaina päivinään mitat täyttävä kitaristi paljon kovempaankin bändiin. Elintärkeässä rock-asenteessakaan Ganesilla ei ollut mitään vikaa, vaan päinvastoin, mutta olisihan se pahuksen komppi voinut kulkea paljon paremminkin ...


Joo, varmaan Ganesilla oli paljonkin puutteita, ja nuo "Roadrunner" albumin piisit on varmaan bändin tunnetuimpia... Eli ne piisit kun bändi oli suosionsa huipulla...

Mutta toisaalta kun kuuntelin summan mutikassa noita albumeita läpi, niin ne Ganesin parhaat piisit ei välttämättä kaikki löydy sieltä 1970-luvun alusta, vaan bändi teki onnistuneita piisejä myös 1980-luvulla...

Se vaan että aika ajoi ohi bändistä, kun "hevi tuli ja hevi tappoi"...

Monelle Ganes on yhtä kuin "Roadrunner" albumi, mutta jos ajattelee bändin kokonaiskuvaa noiden 12 albumin valossa, niin olihan se paljon muutakin...

Joka tapauksessa bändin musiikki edustaa hyvää perus rockia... Jos ei tällaisesta tavarasta edes millään tavalla viisari värähdä, niin jossakin mättää... Enkä nyt kohdistanut tätä kritiikkiäni suhun Antti, vaan puhun yleisemmällä tasolla...

Monelle 80-luvullakin kasvaneelle sen 1970-luvun alun perus rock soundi tuntuu vieraalta, kun on tottunut metallibändien soundimaailmaan, mutta tuollainen soundi kuin mikä Ganesillakin on, niin sellaiseltahan se perus rock kuulosti 1970-luvun alussa...

#57 kirjoitettu 10.09.2024 11:16

Mietiskelinpä aikani kuluksi kotimaisia bändejä ilman genrerajoitusta. Yksi, josta en ole löytänyt mitään jäpittämistä edes huonona päivänä, on Von Hertzen Brothers joka säveltää hienoja kappaleita ja vetää livenäkin kovat versiot biiseistään. Tässä yksi biisi malliksi: https://youtu.be/lZ19o...

Kansainvälisen tason bändi jota ei tarvitse hävetä missään. Harmi, ettei "Timanttinen keikka" ole enää YLE-Areenassa mutta tässä "Kiss a Wish" näytteeksi ko. ohjelmasta: https://areena.yle.fi/...

#58 kirjoitettu 10.09.2024 11:25

Von Herzen Brothers on kyllä aivan loistava !

#59 kirjoitettu 10.09.2024 11:40

IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Joo, Ganes. Kuulin niitä ekan kerran livenä Ruotsinpyhtäällä kun bändin ura oli juuri lähtenyt nousuun. Matot lavalla oli jotain ennennäkemätöntä. Järvinen soitti SAATANAN kovaa mutta hyvin. Remu, jonka olin nähnyt aiemmin Haminan Tervaniemessä bändissä jonka nimeä en enää muista, mesosi englantia muistuttavalla kielellä ja hakkasi rumpuja; Cisse soitti bassoa siten kuin me kitaristit pruukkaamme tehdä. Katselimme meininkiä huuli pyöreänä mutta kansa kyllä tykkäsi. Korvat soivat vielä kotonakin.

Toisen kerran kuulin Ganesia 70-luvun alkupuolella kun olin Intissä Haminassa. Soitto kulki kohtuullisemmalla volymella ja muutenkin paremmin (ehkä Alppu oli selvänä?) mutta jonkinmoinen puutumus alkoi vaivata minua jo toisen setin aikana koska aika yksi-ilmeiseksihän se touhu alkoi mennä. Olisinko tykännyt enemmän jos Remu olisi pysynyt paremmin tahdissa ja olisi pystynyt monipuolisempaan vokalisointiin? Veikkaan, että olisin.

Sitten "I will stay" ... ikävä kyllä kuulun niihin jotka joutuvat sen paljon puhutun myötähäpeän valtaan joka kerran kun kuulen biisin Ganesin versiona. Cissen laulustemmat menettelivät keikoilla taustalaulussa mutta eihän mies mikään soololaulaja ollut, minkä "I will stay" karulla tavalla todistaa jumalattomasta kaiusta huolimatta. Biisin B-osa menee hädintuskin ja pahasti rimaa hipoen.

Mutta kyllähän bändi menestyi puutteistaan huolimatta sekä Suomessa että Ruotsissa ja voitti kertaalleen European Pop-Juryn (?) mikä oli siihen aikaan kova suoritus. Bändillä on minusta ollut myös oma kiistaton merkityksensä suomalaisessa rockissa; itsekin kuuntelin ja yritin soitella Road Runnerin biisejä monen muun kitaranomistajan tavalla.

Albert Järvinen olisi ollut parhaina päivinään mitat täyttävä kitaristi paljon kovempaankin bändiin. Elintärkeässä rock-asenteessakaan Ganesilla ei ollut mitään vikaa, vaan päinvastoin, mutta olisihan se pahuksen komppi voinut kulkea paljon paremminkin ...


Monelle Ganes on yhtä kuin "Roadrunner" albumi, mutta jos ajattelee bändin kokonaiskuvaa noiden 12 albumin valossa, niin olihan se paljon muutakin...



Veikkaan, että suosion hiipuminen johtui ainakin osittain siitä, että Road Runneria (julkaistu -74; Suomen myydyin albumi 171.000 kpl vuoteen 1985 asti) seuranneet levyt eivät pystyneet ylittämään edeltäjäänsä vaikka myivätkin kultaa (myynnit 15 - 50.000). Niistä löytyy hyviä vetoja mutta se ei ehkä kuitenkaan riittänyt pitkässä juoksussa. Olisikohan jonkin sortin tasapaksuuskin ollut vaivana? Tai sitten ostavan yleisön odotukset olivat liian korkeat.

Myös WP:ssä todetaan että "10/80 on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen marraskuussa 1980 julkaistu kahdeksas albumi. Tukholman Polar-studioilla äänitettyä albumia pidetään yleisesti Hurriganesin parhaana Roadrunnerin jälkeen. Musiikillisesti se on aiempia levyjä monipuolisempi, ja sillä on yhtyeelle tavanomaisen rock and rollin lisäksi progressiivisia vaikutteita ja rautalankahenkisyyttä. Albumi myi kultaa, ja singlenä julkaistu kappale ”Bourbon Street” oli Hurriganesin suurin hitti pitkään aikaan." Ko. levyä on myyty sitäkin Road Runneriin verrattuna suhteellisen vähäisesti eli n. 25.000.

#60 kirjoitettu 10.09.2024 11:50

Tossa hieno video, jossa kaksi kovaa suomalaista yhdessä:

Kingston Wall by JJylli, Kuoppis & VHB – Shine On Me+I'm Not The One+Fire – 15.3.2019 Turku, Logomo


Äänenlaatu ei ole paras mahdollinen kun tuo on kuvattu puhelimella, mutta onhan tuo "Shine On Me" yksi suuria suomalaisia rock anthemeja...

#61 kirjoitettu 10.09.2024 11:56

AnttiJ kirjoitti:
IT kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:

Joo, Ganes. Kuulin niitä ekan kerran livenä Ruotsinpyhtäällä kun bändin ura oli juuri lähtenyt nousuun. Matot lavalla oli jotain ennennäkemätöntä. Järvinen soitti SAATANAN kovaa mutta hyvin. Remu, jonka olin nähnyt aiemmin Haminan Tervaniemessä bändissä jonka nimeä en enää muista, mesosi englantia muistuttavalla kielellä ja hakkasi rumpuja; Cisse soitti bassoa siten kuin me kitaristit pruukkaamme tehdä. Katselimme meininkiä huuli pyöreänä mutta kansa kyllä tykkäsi. Korvat soivat vielä kotonakin.

Toisen kerran kuulin Ganesia 70-luvun alkupuolella kun olin Intissä Haminassa. Soitto kulki kohtuullisemmalla volymella ja muutenkin paremmin (ehkä Alppu oli selvänä?) mutta jonkinmoinen puutumus alkoi vaivata minua jo toisen setin aikana koska aika yksi-ilmeiseksihän se touhu alkoi mennä. Olisinko tykännyt enemmän jos Remu olisi pysynyt paremmin tahdissa ja olisi pystynyt monipuolisempaan vokalisointiin? Veikkaan, että olisin.

Sitten "I will stay" ... ikävä kyllä kuulun niihin jotka joutuvat sen paljon puhutun myötähäpeän valtaan joka kerran kun kuulen biisin Ganesin versiona. Cissen laulustemmat menettelivät keikoilla taustalaulussa mutta eihän mies mikään soololaulaja ollut, minkä "I will stay" karulla tavalla todistaa jumalattomasta kaiusta huolimatta. Biisin B-osa menee hädintuskin ja pahasti rimaa hipoen.

Mutta kyllähän bändi menestyi puutteistaan huolimatta sekä Suomessa että Ruotsissa ja voitti kertaalleen European Pop-Juryn (?) mikä oli siihen aikaan kova suoritus. Bändillä on minusta ollut myös oma kiistaton merkityksensä suomalaisessa rockissa; itsekin kuuntelin ja yritin soitella Road Runnerin biisejä monen muun kitaranomistajan tavalla.

Albert Järvinen olisi ollut parhaina päivinään mitat täyttävä kitaristi paljon kovempaankin bändiin. Elintärkeässä rock-asenteessakaan Ganesilla ei ollut mitään vikaa, vaan päinvastoin, mutta olisihan se pahuksen komppi voinut kulkea paljon paremminkin ...


Monelle Ganes on yhtä kuin "Roadrunner" albumi, mutta jos ajattelee bändin kokonaiskuvaa noiden 12 albumin valossa, niin olihan se paljon muutakin...



Veikkaan, että suosion hiipuminen johtui ainakin osittain siitä, että Road Runneria (julkaistu -74; Suomen myydyin albumi 171.000 kpl vuoteen 1985 asti) seuranneet levyt eivät pystyneet ylittämään edeltäjäänsä vaikka myivätkin kultaa (myynnit 15 - 50.000). Niistä löytyy hyviä vetoja mutta se ei ehkä kuitenkaan riittänyt pitkässä juoksussa. Olisikohan jonkin sortin tasapaksuuskin ollut vaivana? Tai sitten ostavan yleisön odotukset olivat liian korkeat.

Myös WP:ssä todetaan että "10/80 on suomalaisen Hurriganes-yhtyeen marraskuussa 1980 julkaistu kahdeksas albumi. Tukholman Polar-studioilla äänitettyä albumia pidetään yleisesti Hurriganesin parhaana Roadrunnerin jälkeen. Musiikillisesti se on aiempia levyjä monipuolisempi, ja sillä on yhtyeelle tavanomaisen rock and rollin lisäksi progressiivisia vaikutteita ja rautalankahenkisyyttä. Albumi myi kultaa, ja singlenä julkaistu kappale ”Bourbon Street” oli Hurriganesin suurin hitti pitkään aikaan." Ko. levyä on myyty sitäkin Road Runneriin verrattuna suhteellisen vähäisesti eli n. 25.000.


Varmaan näin on kuten kirjoitat... Mutta mä sanoisin, että varmasti taustalla on myös koko musascenen muuttuminen... Heavy Metal, Punk ja niin pois päin oli 80-luvulle tultaessa se juttu, joka villitsi nuorison...

Kuten toteat, niin jonkin sortin tasapaksuus noita myöhempiä levyjä vaivaa siinä mielessä että niitä aggressiivisimpia vetoja niiltä on turha odottaa ehkäpä?

Se aggressio sitten siirtyi Heavy Metal ja Punk bändien musiikkiin, ja maailma meni menojaan...

#62 kirjoitettu 10.09.2024 11:59

Sivuhuomautus:
Jaa, taitaa olla populaarimusiikissa vähän niin kuin itse elämässä, että millään muulla kuin menestyksellä ei ole mitään merkitystä.

(Jatkakaa!)

#63 kirjoitettu 10.09.2024 13:04

Suomalaisesta musiikista kun tässä on jaariteltu, niin tulipa mieleen että ainoa kotimainen levy - jos unohdetaan laskuista Tabula Rasan ja myös Sakari Kuosmasen kasetit - jonka olen koskaan omistanut, on Kari Peitsamon Gulliverin retket. Siltähän löytyy miehen magnum opus (”nevöhööd”) Anna vielä aikaa. No, sittemmin mies on paljastunut täydeksi idiootiksi, joten onko sattumaa että hän siirtyi saman tien myös ”rehelliseen rokkiin”.

#64 kirjoitettu 10.09.2024 13:15

cedarbear kirjoitti:

Suomalaisesta musiikista kun tässä on jaariteltu, niin tulipa mieleen että ainoa kotimainen levy - jos unohdetaan laskuista Tabula Rasan ja myös Sakari Kuosmasen kasetit - jonka olen koskaan omistanut, on Kari Peitsamon Gulliverin retket. Siltähän löytyy miehen magnum opus (”nevöhööd”) Anna vielä aikaa. No, sittemmin mies on paljastunut täydeksi idiootiksi, joten onko sattumaa että hän siirtyi saman tien myös ”rehelliseen rokkiin”.


Sulla on aika jänniä korrelaatioita: idiootti = rehellinen rokki...

Ajatteletko myös, että jäätelönmyynnin lisääntyminen lisää hukkumiskuolemia?

#65 kirjoitettu 10.09.2024 13:20

IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:

Suomalaisesta musiikista kun tässä on jaariteltu, niin tulipa mieleen että ainoa kotimainen levy - jos unohdetaan laskuista Tabula Rasan ja myös Sakari Kuosmasen kasetit - jonka olen koskaan omistanut, on Kari Peitsamon Gulliverin retket. Siltähän löytyy miehen magnum opus (”nevöhööd”) Anna vielä aikaa. No, sittemmin mies on paljastunut täydeksi idiootiksi, joten onko sattumaa että hän siirtyi saman tien myös ”rehelliseen rokkiin”.


Sulla on aika jänniä korrelaatioita: idiootti = rehellinen rokki...

Ajatteletko myös, että jäätelönmyynnin lisääntyminen lisää hukkumiskuolemia?


Lue tarkemmin: kysyin - kylläkin ilman kysymysmerkkiä - että onko sattumaa. Vastaus on varmaan, että on. Siis sattuma! Come on!

#66 kirjoitettu 10.09.2024 13:24

cedarbear kirjoitti:
IT kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:

Suomalaisesta musiikista kun tässä on jaariteltu, niin tulipa mieleen että ainoa kotimainen levy - jos unohdetaan laskuista Tabula Rasan ja myös Sakari Kuosmasen kasetit - jonka olen koskaan omistanut, on Kari Peitsamon Gulliverin retket. Siltähän löytyy miehen magnum opus (”nevöhööd”) Anna vielä aikaa. No, sittemmin mies on paljastunut täydeksi idiootiksi, joten onko sattumaa että hän siirtyi saman tien myös ”rehelliseen rokkiin”.


Sulla on aika jänniä korrelaatioita: idiootti = rehellinen rokki...

Ajatteletko myös, että jäätelönmyynnin lisääntyminen lisää hukkumiskuolemia?


Lue tarkemmin: kysyin - kylläkin ilman kysymysmerkkiä - että onko sattumaa. Vastaus on varmaan, että on. Siis sattuma! Come on!


Sattumia oli aikoinaan lähinnä intin keitoissa...

Tuli siis tosta sun edellisestä kommentista sellainen "Spinal Tap" -fiilis noin niin kuin rehellisesti sanottuna, mutta ehkäpä sitten tulkitsin sen väärin?

#67 kirjoitettu 10.09.2024 13:46

Tuli tosta Kari Peitsamosta sellainenkin asia mieleen, että vaikka hänen musiikistaan olisi mitä mieltä tahansa, niin se on ainakin fakta, että hän on varmaankin eniten omia kappaleita levyttänyt ja julkaissut suomalainen muusikko...

Tuossa listaa hänen kappaleistaan, jolla mukana 1010 kappaletta tällä hetkellä:

Luettelo Kari Peitsamon kappaleista


Eli kyllähän tuollaisellakin ennätyksellä pääsee jollakin tapaa suomalaisen rock musiikin historian kirjoihin...

#68 kirjoitettu 10.09.2024 14:31

IT kirjoitti:
Tuli tosta Kari Peitsamosta sellainenkin asia mieleen, että vaikka hänen musiikistaan olisi mitä mieltä tahansa, niin se on ainakin fakta, että hän on varmaankin eniten omia kappaleita levyttänyt ja julkaissut suomalainen muusikko...

Tuossa listaa hänen kappaleistaan, jolla mukana 1010 kappaletta tällä hetkellä:

Luettelo Kari Peitsamon kappaleista


Eli kyllähän tuollaisellakin ennätyksellä pääsee jollakin tapaa suomalaisen rock musiikin historian kirjoihin...


"Kauppaopiston naiset" nauratti kyllä hitokseen ensikuulemalla koska olen käynyt myös kauppaopistoa. Sen jälkeen ei hirveästi naurattanut ...

Mutta onhan tuo levytettyjen biisien määrä suorastaan kauhean suuri. Joku Peitsamon cover-biisi osui joskus korvaan mutta eipä ole juuri muuta osunutkaan. Kuuntelisinko koko satsin jos joku lupaisi viissatasen moisesta urakasta? Aikaa menisi kai luokkaa 50 tuntia, mutta kuuntelematta taitaisi jäädä kympin tuntipalkalla.

#69 kirjoitettu 10.09.2024 14:42

AnttiJ kirjoitti:
IT kirjoitti:
Tuli tosta Kari Peitsamosta sellainenkin asia mieleen, että vaikka hänen musiikistaan olisi mitä mieltä tahansa, niin se on ainakin fakta, että hän on varmaankin eniten omia kappaleita levyttänyt ja julkaissut suomalainen muusikko...

Tuossa listaa hänen kappaleistaan, jolla mukana 1010 kappaletta tällä hetkellä:

Luettelo Kari Peitsamon kappaleista


Eli kyllähän tuollaisellakin ennätyksellä pääsee jollakin tapaa suomalaisen rock musiikin historian kirjoihin...


"Kauppaopiston naiset" nauratti kyllä hitokseen ensikuulemalla koska olen käynyt myös kauppaopistoa. Sen jälkeen ei hirveästi naurattanut ...

Mutta onhan tuo levytettyjen biisien määrä suorastaan kauhean suuri. Joku Peitsamon cover-biisi osui joskus korvaan mutta eipä ole juuri muuta osunutkaan. Kuuntelisinko koko satsin jos joku lupaisi viissatasen moisesta urakasta? Aikaa menisi kai luokkaa 50 tuntia, mutta kuuntelematta taitaisi jäädä kympin tuntipalkalla.


Joo, mutta jos tuon kuuntelisi silleen että 10 tuntia päivässä, niin tuohon menisi yksi 5 päiväinen viikko maanantaista perjantaihin...

Mutta joo, on niin suuri määrä piisejä että taitaisi jäädä kuuntelematta kympinkin tunti palkalla... Mutta jos joku hyväntekijä maksaisi satasen per tunti, niin saattaisi kiinnostaakin tuo urakka...

#70 kirjoitettu 10.09.2024 14:52

Tuli tässä mieleen, että tuolla suuressa maailmassa (lue: USA) ihmisiä arvostetaan heidän nettovarallisuutensa mukaan, jossa nettovarallisuus siis on varat miinus velat....

High-net-worth individual (HNWI)


Ja tuossa listoja rikkaimmista muusikoista:

List of music artists by net worth

Forbesin ja brittiläisen Sunday Timesin listoilta löytyy mielenkiintoisia nimiä...


Mutta onko niin, että ihmisen arvo ja merkitys mitataan tuolla suuressa maailmassa hänen nettovarallisuutensa mukaan?

Ja noita on aika liuta...


Mitenkäs sitten tällaiset pers'aukiset harrastelija muusikot: tarvitaanko meille kokonaan oma kategoriansa eli "Zero-Net-Worth Individual"... Noh, pääasia ettei ole sentään pakkasella tuo arvostus...

#71 kirjoitettu 10.09.2024 18:01

Kiinnostuksestani Kari Peitsamoa kohtaan kertonee se, että piti ihan googlettaa mikä miehestä tekee idiootin. No, hyvin nopeastihan tuo kävi selväksi.

En oikein usko että hevimetallin suosion kasvulla oli isommin tekemistä Ganesien suosion hiipumisessa. Hyviä biisejä ja levyjä tekemään pystyneet rokkibändit (ja muutkin) selvisivät siitä ajasta ihan kunnialla. Yhtä lailla Ganeskin selvisi 70-luvun loppupuolen punk-aallosta tekemällä vielä ihan ok levyjä ja sinkkuja. Ja selvisiväthän siitä lopulta myös ne parhaat "teennäiset progebändit", joita vastaan punkin väitettiin kapinoivan.

Uudet tyylisuunnat (punk, new wave, grunge esim.) toki aina suosioon noustessaan karsivat sen pahimman roskan pois kilpailevista tyylisuunnista, jos ei muuta.
80-luvun metalli lähinnä innosti osaa meidän sukupolven penskoista kiinnostumaan musiikista ylipäätään. Oliko se sitten merkittävissä määrin muilta genreiltä pois?

Jälkikäteen voisi spekuloida että esim. Stray Catsin suuren suosion vanavedessä 80-luvun alkupuolella olisi Ganesin tyyppisillä rock 'n roll bändeillä ollut hyvinkin saumaa kasvattaa suosiotaan, jos vaan biisinteko- ja soittopuolella olisi ollut eväitä kilpailla Catsien ja Brian Setzerin kaltaisten kanssa.

#72 kirjoitettu 11.09.2024 13:42

Tuosta Arton kommentista tuli mieleeni pohdiskella oman fanitukseni olemusta tilanteessa jossa uusia genrejä tulee markkinoille. Olen fanittanut (ja fanitan edelleen) Beatlesia, Creamia, Hendrixiä, Tina Turneria (ja muita vanhoja soul-artisteja), Black Sabbathia, Deep Purplea, Procol Harumia, Santanaa, BS&T:a, Chicagoa, Count Basieta, Michael Nesmithiä, Pocoa, Eaglesia, Duke Ellingtonia, EW&F:a, TOP:a jne. Eri genrejä ja artisteja on siis aikamoinen kasa.

Uuden genren "fanitus" ei koskaan ole pudottanut noita aiemman fanittamiseni kovan ytimen bändejä pois tutkastani. Johtuneeko tuo ehkä siitä, että nuorempana tuli kuunneltua musiikkia aika monipuolisesti. Vanhempana on tietysti ollut helpompaa kun ei ole "ympäristön tai kavereiden luomaa painetta" mihinkään suuntaan.

Pitääkin kuunnella Purplen "Lazy" pitkästä aikaa ...

#73 kirjoitettu 11.09.2024 17:21

AnttiJ kirjoitti:
Tuosta Arton kommentista tuli mieleeni pohdiskella oman fanitukseni olemusta tilanteessa jossa uusia genrejä tulee markkinoille. Olen fanittanut (ja fanitan edelleen) Beatlesia, Creamia, Hendrixiä, Tina Turneria (ja muita vanhoja soul-artisteja), Black Sabbathia, Deep Purplea, Procol Harumia, Santanaa, BS&T:a, Chicagoa, Count Basieta, Michael Nesmithiä, Pocoa, Eaglesia, Duke Ellingtonia, EW&F:a, TOP:a jne. Eri genrejä ja artisteja on siis aikamoinen kasa.

Uuden genren "fanitus" ei koskaan ole pudottanut noita aiemman fanittamiseni kovan ytimen bändejä pois tutkastani. Johtuneeko tuo ehkä siitä, että nuorempana tuli kuunneltua musiikkia aika monipuolisesti. Vanhempana on tietysti ollut helpompaa kun ei ole "ympäristön tai kavereiden luomaa painetta" mihinkään suuntaan.

Pitääkin kuunnella Purplen "Lazy" pitkästä aikaa ...


Mukavaa pohdintaa tämä, sillä usein minäkin kelaan noita ”fanituksiani”. Vaikka en ehkä nykyään enää ihan fani ole, niin silti arvostan edelleen suuresti Creamia, Henkkaa, Rory Gallagheria ja sen genren musiikkia. Varsin pian noiden jälkeen sain kuitenkin jonkinlaisen jazzrock- ja fuusioherätyksen (Mahavishnu, jopa Weather Report ja ECM-jazz), mutta innostuin myös ajallaan folk-rockista, punkista, grungesta, post-punkista, shoegazesta, post-rockista, dub reggaesta jne. Kaikesta tuosta löytyy vieläkin kuunneltavaa. Pitkään - jo Beatlesistä lähtien! - on taustalla ollut vahva psykedelian pohja, ja sen sittemmin syntyneet alamuodot, joista ei enää sitä alkuperäistä tunnistakaan. Genrejen tunnistaminen ja niiden nimeäminen onkin tullut entistä hankalammaksi, ja en valitsekaan kuuntelujani genren mukaan, vaan sen pohjalta, mikä miellyttää tai vaikuttaa kiinnostavalta. Vieläkin, utelias kun olen, pyrin löytämään joitain uusia juttuja, vaikkapa etnisiä.
Vaikka en olekaan genreen sidottu, niin kaavoihin kangistunut kuitenkin: kaiken takana on blues.

#74 kirjoitettu 11.09.2024 20:54

Njoohhh ... Tässä Rollari-biisissä on kyllä se olennainen sanoma mitä rockmusiikki on. Ja tämä biisi kyllä tukee tuota sanomaa paremmin kuin hyvin, paino sanalla only ... Siinähän tuo junnaa eteenpäin kuin juuri rikkoontuva laakerivikainen malmivaunu ja skitat räpeltelee siellä kuin jarruvikainen veturi huojuen puolelta toiselle Mick-veturimiehen vaikeroidessa kuin kuumehoureessa, että kyllä myö tätä tykätään tehä ... uskokaa joo ...

https://youtu.be/DmgCy...

#75 kirjoitettu 11.09.2024 21:43

Uppe kirjoitti:
Njoohhh ... Tässä Rollari-biisissä on kyllä se olennainen sanoma mitä rockmusiikki on. Ja tämä biisi kyllä tukee tuota sanomaa paremmin kuin hyvin, paino sanalla only ... Siinähän tuo junnaa eteenpäin kuin juuri rikkoontuva laakerivikainen malmivaunu ja skitat räpeltelee siellä kuin jarruvikainen veturi huojuen puolelta toiselle Mick-veturimiehen vaikeroidessa kuin kuumehoureessa, että kyllä myö tätä tykätään tehä ... uskokaa joo ...

https://youtu.be/DmgCy...


Neil Youngin perjantaina julkaistulta 17 cd:n Archives III-boksilta löytyi aikoinaan (-84) unohdettu Crazy Horse-biisi, jossa lauletaan että

"it sure looks like we're all gonna rock forever"

mikä kuulostaa enemmän elinkautistuomiolta kuin rokin ilosanoman julistukselta. En tiedä kummaksi oli tarkoitettu. Laittaisin linkin mutta ei ole vielä YouTubessa.

#76 kirjoitettu 12.09.2024 08:38

art074 kirjoitti:
Uppe kirjoitti:
Njoohhh ... Tässä Rollari-biisissä on kyllä se olennainen sanoma mitä rockmusiikki on. Ja tämä biisi kyllä tukee tuota sanomaa paremmin kuin hyvin, paino sanalla only ... Siinähän tuo junnaa eteenpäin kuin juuri rikkoontuva laakerivikainen malmivaunu ja skitat räpeltelee siellä kuin jarruvikainen veturi huojuen puolelta toiselle Mick-veturimiehen vaikeroidessa kuin kuumehoureessa, että kyllä myö tätä tykätään tehä ... uskokaa joo ...

https://youtu.be/DmgCy...


Neil Youngin perjantaina julkaistulta 17 cd:n Archives III-boksilta löytyi aikoinaan (-84) unohdettu Crazy Horse-biisi, jossa lauletaan että

"it sure looks like we're all gonna rock forever"

mikä kuulostaa enemmän elinkautistuomiolta kuin rokin ilosanoman julistukselta. En tiedä kummaksi oli tarkoitettu. Laittaisin linkin mutta ei ole vielä YouTubessa.

Tiukan paikan tullen, fiiliksen ollessa pohjalukemissa on ikälopunkin rockarin salainen ase hasis, amfetamiini, kokaiini, ja sitten voi taas julistaa olevansa rokin ytimessä täysin rinnoin.