Mikseri.net

#2 kirjoitettu 21.02.2022 08:31

Aloitanpa tämän keskustelun.

Aloitin musiikin harrastamisen kuuntelemalla paljon musiikkia. Lapsena kuuntelin sellaista kevyttä ysärin dance-kamaa, joka oli suosittua ja soi radiossa. Hiphoppiin tutustuin murrosiässä. Hyviä artisteja oli vaikeaa löytää. Muutaman vuoden kuunneltuani räbää, aloin itse kirjoittamaan riimejä. Mitään teoriaa ei ollut pohjalla. Opettelin itse miksaamaan, äänittämään, räppäämään ja tekemään sample-pohjaisia biittejä.

Tuntui, että se oli jotain mitä halusin itsekkin tehdä. Suomenkielellä oli vielä siisti tehdä juuri tuohon aikaan. Pisimmät tauot musan tekemisessä on olleet kuukausissa laskettavia. Aluksi tein, koska se oli siistiä, mutta huomasin, että riimien kirjoittaminen ja myös kirjojen lukeminen kasvattaa sanavarastoa ja parantaa taitoja kirjoittaa muttakin tekstiä. Säveltämisestä on hyötyä paitsi musiikin tekemisessä, myös asioiden ja tunteiden käsittelyssä.

Ja aina voi kehittyä lisää. Haluaisin oppia tekemään mahdollisimman monipuolista musiikkia, jonka sanoman pystyisi helposti ymmärtämään. Haluaisin että olisi sanottavaa. Muuten musiikin tekemisessä ei ole itua.

Olen oppinut erittäin paljon musiikin kautta. Teorian omaksumisen taitoni on parantunut ajan myötä. En ole ehkä sellainen artisti, että tästä olisi suoranaista rahallista hyötyä juurikaan. En ole varmaankaan niin kaupallisesti mielenkiintoinen. Enkä haluaisi ollakkaan.

Kun aloitin, en osannut juurikaan mitään. Tavoitteita ei juurikaan ollut. Eka levy ilmestyi 2003 ja se oli iso saavutettu tavoite minulle. En halunnut jäädä rämpimään omakustanne-artistina. Siksi en julkaissut toista levyä missään, mutta kavereille tein levyn vuonna 2008. Sen jälkeen oon julkaissut vain netissä yksittäisiä kappaleita. Olen oppinut vuosien varrella käyttämään sämpleriä, säveltämään, hieman, räppäämään, kirjoittamaan perusrakenteen omaavia räppibiisejä ja miksaamaan, äänittämään, mitä kaikkea vielä..?

Ehkä se pointein pointti on, että en tiedä vieläkään mihin lopulta pystyn. En tiedä, mitä kaikkea osaan kun matka alkaa loppumaan. Se on se syy jatkaa. Ajattelu ja luovuus sekä näkemys kehittyvät.

#3 kirjoitettu 21.02.2022 09:34

Minäkin laitan omat kommentit.
Aloitin musan harrastamisen jo lapsena,sitten tuli tauko joka kesti vuosia.Tarkempi osa historiasta artistisivullani.Aloitin tekemisen ihan puhtaasti harrastuksena.Pikkuhiljaa sitten ajatus kehittyi että tästä voi tulla työ tai sitten harrastuksena pysyy mene ja tiedä.Itsellänikin on ollut tarve kehittyä ja tuntuu ettei tässä vieläkään osaa ihan kaikkea.

#4 kirjoitettu 21.02.2022 11:21

Kiva lukea näitä vastauksia. Vähän sellaista olen miettinyt, että kun on varttuneempi, niin ne lähtökohdat tehdä musaa on erilaiset kuin silloin nuorempana. Toisaalta ei ole niin energinen mutta toisaalta näkemystä on enemmän sekä taitoja. Musan tekeminen kehittyy ja muuttuu kun tulee ikää lisää.

Räp ei ole samanlaista kuin se oli 20 vuotta sitten. Kokeilin viimeisimmässä biisissä vähän lisää uudempaa tyyliä eli tempo on siinä 70-75 bpm tienoilla, kun se oli aikanaan 90 bpm. Flow on uudessa träpissä nopeampaa. On ihan erilaista räpätä vähän nopeemmin kun toisaalta tempo on hitaampi.

Mut samalla sanon et palaan aina välillä siihen vanhaankin koska siihen tää kaikki pohjautuu oli se tyyli sitten uudempaa "mumble" tai vanhempaa "lyrical" räppiä.

#5 kirjoitettu 21.02.2022 11:56

geeli kirjoitti:
Varmasti moni on aloittanut musiikin tekemisen, kun se on ollut niin "cool" harrastus.
[...]
Saako sillä seksiä tai edes parisuhteen? Onko hyvät musiikot rikkaita?

teen musaa siks kun musan tekeminen ja sen kuunteleminen on kivaa. se on aina kiinnostanu itseisarvoisesti, eikä se oo koskaan ollu mulle mikään väline saavuttaa jotain muuta. oon ollu lapsesta asti tosi kiinnostunut musajutuista ja erityisen utelias tyyliin "vau siistin kuulonen juttu mitenköhän toi on tehty millähän toi on tehty mitenköhän tost sais vähän erilaisen mäki haluun oppii".

musan tekoa ja seksiä on huono yhdistää ku ne vaan häiritsee toisiaan.

#6 kirjoitettu 21.02.2022 18:01

geeli kirjoitti:

Mietitkö miksi aloit musaa tekemään? Tai miksi yhä teet sitä?…
…Ja hidastuuko meno, kun tulee ikää…?


Pienestä pitäen olen kuunnellut musiikkia, aika ajoin uppoutunut, ja toisinaan paennut siihen.
Teini-iässä akustinen kitara ja huuliharput tulivat kuvaan, itsekseni rämpyttelin ja yritin jotain oppia. En sen jälkeenkään ole oikeastaan kenenkään kanssa soitellut, koska ei ole löytynyt yhteistä säveltä. Vasta nelikymppisenä (ihan totta!) hankin sähkiksen ja vahvistimen, ja aivan viime vuosiin asti soitteluni oli ajoittaista: silloin tällöin saatoin tarttua soittimeen, ja sitten saattoi taas mennä vuosia…

Musiikin kuuntelu sen sijaan on ollut tiivistä ja intensiivistä koko ajan. Viimeisen parinkymmenen vuoden aikana musiikin tekeminen on saanut uutta potkua tietokoneen mukana auenneista mahdollisuuksista (= ohjelmista, sovelluksista yms.)

Mutta itse asiaan: miksikö teen musiikkia? Vastaus voisi olla fiiliksestä riippuen ”en tiedä”, tai ajankulukseni tai että se on hauskaa ja siitä saa tyydytystä. Koen luovani jotain?

Täytyy tunnustaa, että en kai sitten ole ”kuka tahansa”, koska en ole oppinut - heh, olenko edes opetellut? - säveltämään, sanoittamaan, äänittämään enkä miksaamaan ja tuottamaan musiikkia, vaan teen vain musiikkia ja välillä tallennan tuotoksiani, koska se on nykyään maallikollekin mahdollista.

Kumma kyllä, viime vuosina kun on ollut enemmän aikaa ja itsekritiikki on madaltunut, niin ainakin Mikseri-kriteereillä tahti on vain kiihtynyt: ”julkaisin” täällä viime vuonna n. 80 kappaletta, ja edellisenäkin n. 50, sitä ennen huomattavasti vähemmän.

#7 kirjoitettu 21.02.2022 23:07

Alunperin siksi, että urheilusta ei tullut mitään ja halusin ihmisarvon.

Myöhemmin siksi, että en ollut keksinyt helpompaa tapaa maksaa laskuja.

Nykyään kun en muutakaan osaa.

#8 kirjoitettu 22.02.2022 21:29

Nosiis...

Ihan pienestähän asti musiikkia on tullut vain kuunneltua ja myöhemmin ala-asteen loppumerkeillä tutustuin paremmin Leevi and the Leavingsiin, joka oli niin poikkeavaa ja niin minunlaista. Näin omassa elämässä samanlaisia ominaisuuksia kuin Göstan elämässä, toki olin todella nuori, joten en sitten tiedä.

Täällä joku vastasikin jo, että murrosiässä rupesi jokin kiinnostaa, mutta minä itse nyt murrosikäisenä, yläasteikäisenä kiinnostuin musiikin tekemisestä jo ala-asteella.

Seiska luokasta lähtien olen kirjottanut lähes päivittäin yks tai kaks biisiä. Nyt olen siis kahdeksannella luokalla Eli vaikka on mennyt vain vuosi, olen silti saanut kirjoitettua noin 250 omaa biisiä, vailla vain bändiä, jolle on vielä runsaasti aikaa. Joten kaikki sanoitukset laitan vain talteen, odottamaan hetkeä jolloin jostain saisin soittokavereita, tekemään bändin tällä tai jollain toisella nimellä

#9 kirjoitettu 22.02.2022 22:43

Tarve ilmaista itseäni.

#10 kirjoitettu 23.02.2022 00:20

aurinkoP kirjoitti:
Eetu ja mauttomat Tytöt kirjoitti:
Eli vaikka on mennyt vain vuosi, olen silti saanut kirjoitettua noin 250 omaa biisiä,

Wow. Tuo ylittää meikänkin hurjimmat kaudet. Joskus aikanaan saatoin vaikka istua junassa (ihmisiä ja vilinää ympärillä, huh) ja kuvitella mielessäni kokonaisen albumin, jonka yhtään biisiä ei ollut olemassa ennen junamatkaa. Ne syntyneet biisit olivat vieläpä ihan hyviä. Mutta ei minulla useimpina päivinä syntynyt yhtään. Nykyäänkin osaan kyllä sävellellä, mutta aika harvoin tunnen tarvetta, kun vanhoja toteuttamattomia ideoita on muistissa niin paljon.


Mulla piti tossa jokunen vuosi sitten lopettaa kitaran soitto kokonaan. Aina kun tartuin soittimeen niin syntyi uusia riffejä, hyviä vieläpä. Kyllästyin niiden nauhoittamiseen. Nyt olen tässä hiljakseen aloitellut soittamista uudestaan.

#11 kirjoitettu 23.02.2022 08:19

Prosessi kiteytettynä: Ympäröivän maailman aiheuttamasta frustraatiosta johtuva pakkoliike kanavoituu ääninä, jotka silloin tällöin ehkä muistuttavat musiikkia.

Mitä se on: pakoon juoksemista.

#12 kirjoitettu 23.02.2022 08:24

Kas siksipä niin, sanoi Gogol.

Tämä äidinkielen opettajani lausahdus on hyvä vastaus.

#13 kirjoitettu 23.02.2022 12:09

Ihan vaan kun se on hauskaa. Ja meno ei ainakaan hidastu, tai ainakin haaveena saada joskus bändi kasaan ja päästä lavalle vetämään sellaista räminärokkia täysillä, että leveet lahkeet lepattaa!

#14 kirjoitettu 27.02.2022 13:08

Oon miettinyt viime aikoina, että kun iän myötä testosteroni-tasot miehillä laskee, niin miten se on vaikuttanut lyriikoiden ja ulosannin aggressiivisuuteen...Ehkä se siinä kohtaa hieman vaikuttaa...

#15 kirjoitettu 28.02.2022 19:52

geeli kirjoitti:
Oon miettinyt viime aikoina, että kun iän myötä testosteroni-tasot miehillä laskee, niin miten se on vaikuttanut lyriikoiden ja ulosannin aggressiivisuuteen...Ehkä se siinä kohtaa hieman vaikuttaa...


ai että aggret alkaa nouseen kun ei ota enää täysillä eteen? Siinä vaiheessa taitaa lyriikkahuolet tuntua aika toissijaisilta.

Onneksi on lääketiede. Testogeeliä käsivarsiin ja sininen nappi nasuun niin alkaa runosuoni(kin) taas sykkimään.

#16 kirjoitettu 28.02.2022 20:10

Siitä asti kun kiinnostuin laulamisesta ja soittamisesta musiikkiterapian kautta myös musiikinteko kiinnosti jonkin verran. Musiikin kuuntelun kautta tavallaan löytyi tarve itseilmaisulle sillä aluksi keskityin vaan sanoittamiseen.

Mutta sitten 2010-luvulla alkoi myös säveltäminen kiinnostamaan kun en keksinyt muutakaan ja sillä tiellä ollaan yhä edelleen, tein musiikkia sitten itselleni tai muille. Aluksi en ajatellut että ryhtyisin laulaja-lauluntekijäksi mutta nykyään olen sitäkin.

#17 kirjoitettu 28.02.2022 22:45

10 vuotiaana vanhemmat palkkasivat mulle pianon kotiopettajan ja siinä sitten tampattiin kaksi vuotta Aaronin musiikkikirjoja. Teknisen taidon edistyessä huomasin tekeväni enemmän ensimmäisiä omia melodisia kokeiluja kuin opettajan antamia läksyjä. Siinä kohtaa opettaja lopetti kotikäynnit ja jatkoin itsenäisesti nuottien ja melodioiden mielenkiintoisessa maailmassa itsenäisesti, koska oman luominen viehätti ja viehättää edelleen. Seuraava looginen askel oli opetella kitaran soitto. Sekä pianon että kitaran soitossa olen huonon ja huonon plus välimaastossa, mutta riittävän hyvä tekemään omasta mielestäni hyviä biisejä. Kuuntelen kansainvälisten bändien ja artistien biisejä ottaen niistä vaikutteita, lähinnä sovitus ja melodia mielessä. Muuten en juurikaan ole musiikin suurkuluttaja, autossa soi lähinnä omat biisit tai YLE Puhe

#18 kirjoitettu 02.03.2022 12:34

Miksi teen musiikkia?

Jotenkin tällaisena uhkaavana ja pelottavanakin aikana musan tekeminen tuntuu aika turhalta ja itsekkäältäkin. Toisaalta, itse voi asioille ja niiden kululle aika rajallisesti ja onhan se niinkin, että etukäteen murehtiminen on hukkaan heitettyä aikaa ja elämää.

En tiedä, kokevatko muutkin näin?

#19 kirjoitettu 03.03.2022 08:20

SampoM kirjoitti:
Miksi teen musiikkia?

Jotenkin tällaisena uhkaavana ja pelottavanakin aikana musan tekeminen tuntuu aika turhalta ja itsekkäältäkin. Toisaalta, itse voi asioille ja niiden kululle aika rajallisesti ja onhan se niinkin, että etukäteen murehtiminen on hukkaan heitettyä aikaa ja elämää.

En tiedä, kokevatko muutkin näin?


Juuri nyt koen, että elämää suuremmat kysymykset Ukrainassa ja Suomen asema jatkossa vievät niin paljon ajasta ja henkisestä kapasiteetistani, että omat musiikkiviritykset tuntuvat kovin merkityksettömiltä ja tarpeettomilta.

On tietysti selvää, ettei omilla tekemisilläni ole mitään merkitystä isossa kokonaisuudessa, mutta siltikin.

#20 kirjoitettu 03.03.2022 09:23 Muok:03.03.2022 09:24

Joku voisi polkaista Sodanvastainen laulu- kisan käyntiin.

#21 kirjoitettu 03.03.2022 09:27

Kyllä koko ajan tuntuu ja tulee mieleen tämänhetkinen tilanne Ukrainassa. Pitäisi jatkaa ja tehdä juttuja, joita tekee muutoinkin. Mitä jos tilanne pahenee, mitä siellä juuri nyt tapahtuu, jne.

Eilen en pystynyt nauttimaan täysipainoisesti pelaamisesta. Ja pelinä oli tietysti toiseen maailmansotaan sijoittuva ammuskelupeli. Pelasin silti hetken.

Arki pyörii. Käyn kaupassa. Uutisia en jaksa aina lukea.

Musan tekeminen on vaikeaa nyt, koska ei voi antaa ajatusten virrata samalla tavalla, kuin jos kaikki olisi edes suunnilleen kohdillaan globaalisti.

Eli vastauksena - on vaikuttanut paljon tekemiseen ja ajatus Ukrainan tilanteesta on jatkuvasti jollain tasolla mielessäni.

#22 kirjoitettu 03.03.2022 10:03

aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Juuri nyt koen, että elämää suuremmat kysymykset Ukrainassa ja Suomen asema jatkossa vievät niin paljon ajasta ja henkisestä kapasiteetistani, että omat musiikkiviritykset tuntuvat kovin merkityksettömiltä ja tarpeettomilta.

On tietysti selvää, ettei omilla tekemisilläni ole mitään merkitystä isossa kokonaisuudessa, mutta siltikin.

Täällä aika lailla päinvastoin. Kun maailmassa tapahtuu ihan hirveää paskaa (ja sitä on tapahtunut koko ajan ennenkin tätä sotaa), jonkin niin itsearvoisen ja lähtemättömän kuin musiikin luominen muodostaa sille hyvän vastapainon. Musiikilla voi kapinoida, sillä voi myös päästä pakoon, ja vielä hurjempaa on kun tietää millaiset voimat musiikilla ainakin periaatteessa on vaikuttaa sekä ihmisten että ihmisjoukkojen mieleen. Musiikki on maailman todellinen ihme ja jumalallinen kieli.


Juuri noin ajattelin itsekin nuorempana ja täytyy sanoa, että oli monenlaista syytäkin. Jossakin vaiheessa ajan kuluessa tajuaa, että lopulta sitä on "koiran kusiläntti lyhtypylväässä" ja parhaimmillaankin jonkin inhimillisen jatkumon viejänä. Sekin on hyvä.

Mutta kuten Geeli tuossa aiemmin pohdiskeli ikääntymistä, niin tämäkin kuuluu ikään. Stondis ja idealismi lorpahtavat käsikynkkää

#23 kirjoitettu 03.03.2022 12:28

SampoM kirjoitti:
aurinkoP kirjoitti:
AnttiJ kirjoitti:
Juuri nyt koen, että elämää suuremmat kysymykset Ukrainassa ja Suomen asema jatkossa vievät niin paljon ajasta ja henkisestä kapasiteetistani, että omat musiikkiviritykset tuntuvat kovin merkityksettömiltä ja tarpeettomilta.

On tietysti selvää, ettei omilla tekemisilläni ole mitään merkitystä isossa kokonaisuudessa, mutta siltikin.

Täällä aika lailla päinvastoin. Kun maailmassa tapahtuu ihan hirveää paskaa (ja sitä on tapahtunut koko ajan ennenkin tätä sotaa), jonkin niin itsearvoisen ja lähtemättömän kuin musiikin luominen muodostaa sille hyvän vastapainon. Musiikilla voi kapinoida, sillä voi myös päästä pakoon, ja vielä hurjempaa on kun tietää millaiset voimat musiikilla ainakin periaatteessa on vaikuttaa sekä ihmisten että ihmisjoukkojen mieleen. Musiikki on maailman todellinen ihme ja jumalallinen kieli.


Juuri noin ajattelin itsekin nuorempana ja täytyy sanoa, että oli monenlaista syytäkin. Jossakin vaiheessa ajan kuluessa tajuaa, että lopulta sitä on "koiran kusiläntti lyhtypylväässä" ja parhaimmillaankin jonkin inhimillisen jatkumon viejänä. Sekin on hyvä.

Mutta kuten Geeli tuossa aiemmin pohdiskeli ikääntymistä, niin tämäkin kuuluu ikään. Stondis ja idealismi lorpahtavat käsikynkkää


omg, kyllä tämä ikääntymisen mukanaan tuoma välttämättömyys tuli minullekin aikamoisena yllätyksenä, koska olen hyvin pitkälti aurinkoP:n kanssa samoilla linjoilla.

Ja minä se vasta”vanha” olenkin.

#24 kirjoitettu 03.03.2022 12:42

15 vuodessa on mulla vauhti hidastunut...Joo. Mut vois olla huonomminkin, tietysti.

"Hiphop for life, mitä vittuu..." -Elastinen

Liikuntaa olisi tarkoitus myös lisätä. Sehän parantaa mm. mielialaa.

#25 kirjoitettu 06.03.2022 13:29

En oikein tiedä. Ehkä ihan vaan siksi että pystyn, ja maailmassa on sitten enemmän sellaista musiikkia mistä tykkään. Sama homma muunkin median kanssa: kirjoittelen tarinoita, yritän tehdä pelejä ja piirrän sarjakuvia koska tykkään niistä ja olen sattunut löytämään välineet niiden tekemiseen. Vain organisointikyvyn ja sosiaalisten taitojen puutteen takia en tee mitään minkä tekemiseen vaadittaisi enemmän ihmisiä (bändihommat, isommat peliprojektit, elokuvat).

#26 kirjoitettu 16.07.2023 20:23

Ehkä kaikki lähti siitä, kun löysin pikkujullina jostain vintin perukoilta vanhan akkarin. Siinä ei ollut kuin yksi kieli, mut kun sillä soitteli jotain Ukko Noaa -melodioita niin olihan siinä jotain aika mystistä fjongaa. Olin ehkä 7- tai 8-vuotias. About 10-vuotiaana kuulin Iron Maidenin musaa ensimmäistä kertaa ja keksin, että haluaisin soittaa rumpuja. Sehän ei tietty kerrostalossa oikein ois käynyt - eikä viel oikee rivarissakaan, jossa budjattiin kun olin yläasteella; joten ensimmäiseksi instrumentiksi päätyi sittenkin sähkökitara. Jotain vitun mystistähän siinä on täytynyt tapahtua, koska silloin jullina jaksoi veivata sitä skebaa niillä olemattomilla taidoilla helposti 8 tuntia päivässä. 18-vuotiaana päädyin sitten kitaristiksi serkkupojan bändiin - tyylilaji oli sekoitus Hendrix-tyyppistä retroilua ja psykedeliaa ja progea. Bändissä ei ollut vakkaribasistia, joten keikkailu oli vähän hankalaa - toinen kitaristeista joutui aina "uhrautumaan"
Noh, muutamassa vuodessa oli Hendrix-maneerit apinoitu aika hyvin ja tuntui, ettei oma soitto oikein kehity mihinkään suuntaan; taisin soittaa vähän aikaa bassoa silleen "tosissaan" ennen kuin sit keksin, ett "Vittu, meikä haluaa soittaa koskettimia!" - ehkä se lähti siitä, ett treeniksen nurkassa oli vanha Yrjö Pilvisen polkuharmooni, jonka kanssa oli hauska pelleillä. Hommasin jonkun halvan "My First Keyboard"-tyyppisen romun, ja aloin opetella samalla metodilla kuin opettelin kitaraakin soittamaan: lempparilevyt tulille ja luurit korville ja menoks. Vitun pitkä ja kivinen tiehän se on ollut - mut nyt melkein 30 vuotta myöhemmin kai osaa jo jotain soittaakin. Se tietty on jeesannut, ett on saanut soittaa itseä taitavampien seurassa koko ajan ja hommassa on aina ollut kunnollinen ripaus improvisointia, joten pakostakin on kehittynyt soittajana. Akkaria on tullut soitettua siinä sivussa ja 2000-luvun alussa soitin parissakin bändissä hetken aikaa bassoa - itse asiassa, olisin varmaan basistina teknisesti parempi kuin kiipparistina, mut en ees omista omia bassokamoja - mut Pekka Pohjolan matsku on aina ollut kova juttu, joten silloin kun bassoa tuli soitettua enemmän, se oli se "maali" jota kohti yritin riupeloida ja ilmeisesti jossain vaiheessa alkoi jo vähän samanlaiset sfäärit onnistuakin.
Joten: miksi teen musiikkia?
Kai se on jonkinlaista tutkimusmatkailua. Erilaisin äänimaisemin saa luotua jänniä ja mystisiä fiiliksiä itselle - joskus hyvällä tsägällä myös muille. Toisaalta diggaan tehdä biisejä yksin himassa, silloin voi uppoutua täysillä ja kokeilla kaikenlaisia hassuja yhdistelmiä kaikessa rauhassa. Toisaalta livenä muiden kanssa soittamisessa pääsee parhaassa tapauksessa sellaisiin tiloihin, ett ei oikein osaa sanoiksi ees pukea. Yksi parhaista keikoista, joilla olen itse soittanut, ei ees ollut yleisöä - ehkä viis ja niistäkin yks tais olla miksaajan tyttöystävä - mut silti sillä keikalla meni kylmät väreet pariinkiin otteeseen pitkin selkäruotoa, koska se musa vain otti aika vitun mystisellä tavalla otteen aivoista. Silloin kaikki vain toimi ihan vitun hyvin yhteen.
Ehkä se on just joku tollanen fiilis, mitä musiikin tekemisellä hakee - ett pääsee kurkistamaan jonnekin toiseen ulottuvuuteen, tai ett kokee sellaisen mystisen "ajattoman" hetken, kun vain leijuu jossain ei-missään. Joskus jotain tollaista voi kokea myös yleisön puolella, kun fiilistelee jotain älyttömän huikeaa bändiä sen keikalla (viimeks esim Gojiran keikalla tän vuoden Tuskassa), mut siltikin se fiilis on x100 voimakkaampi silloin kun itse on lauteilla.

#27 kirjoitettu 06.08.2023 10:04

Miksi teen musiikkia? Tarkemmin en tiedä, mutta jokin siinä vetää voimakkaasti puoleensa ja se on ollut mulle aina semmoinen luonnollinen kanava ilmaista itseään ja omia tunteitaan, koska muuten kyseiset asiat on aina ollut itselle suhteellisen haastavia.

Mitään varsinaista musiikillista taustaa ei perheen tai ylipäätänsä suvun puolelta ole ja olen täysin itse oppinut kaiken. Vaari vainaalla oli joskus joku vanha Casion syntikka ja Landolan akustinen ns. sisustuelementteinä, mutta minä niitä pimputtelin ja rämpyttelin yleensä jotenkin. Jostain polvenkorkuisesta asti ollut kuitenkin levyhylyillä kaivelemassa musiikkia ja viimeistään alakoulu ikäisenä ollut myös jo suht kirkkaasti mielessä, että joskus tulen tekemään itsekkin biisejä.

Siitä en tiedä olenko siinä juurikaan kehittynyt tai onko se muille antanut mitään, mutta omaksi ilokseni ja ajatuksieni selventämiseksi lähinnä musaa teenkin. Ennen kaikkea se on itselle jonkinlainen "pakokeino" yhteiskunnan luomasta paineesta ja tästä todellisuudesta.

#28 kirjoitettu 07.08.2023 17:00

SampoM kirjoitti:
Miksi teen musiikkia?

Jotenkin tällaisena uhkaavana ja pelottavanakin aikana musan tekeminen tuntuu aika turhalta ja itsekkäältäkin. Toisaalta, itse voi asioille ja niiden kululle aika rajallisesti ja onhan se niinkin, että etukäteen murehtiminen on hukkaan heitettyä aikaa ja elämää.

En tiedä, kokevatko muutkin näin?


Ei varmaan ole näin. Perspektiivisi ymmärrän, mutta vain, jos sitä ei jaa minnekään.

#29 kirjoitettu 24.08.2023 00:51

Minulle se on hyvä tapa olla luova. Musiikin teossa on paljon juttuja. Sanoitukset, äänimaailma, visuaalinen ilme. Pääsee kunnolla toteuttamaan itseään monella tapaa. Ja onhan se siistiä työstää biisejä. Minua ei raha kiinosta ja tunnettavuuskin on vain osa tekemistä. Itse tekeminen on minulle tärkeää. Ja onhan se kiva jos porukka sattuu luovuudestani pitämään

#30 kirjoitettu 05.09.2023 14:10 Muok:05.09.2023 14:12

Tänä päivänä omaan musan tekoon on vaan kaks syytä:

1) Se on kiinnostavaa. Siis niinkun mielenkiinnosta. Ei välttämättä aina hauskaa tai nautittavaa mutta aina mielenkiintosta.

2) Joskus lopputulos on joku semmonen pätkä mistä oikeesti ite tykkään tosi kovin. Eikä kukaan muu ois sitä tehny. Pääsen kuuntelee musaa mistä tykkään.

Sunt1o muokkasi viestiä 14:11 05.09.2023

Jos joku tekee musaa saavuttaakseen sillä jotain muuta (vs. että tykkäis siitä ite toiminnasta) niin... no ei kai siinä mitään vikaa oo mut en vaan usko et se tulee kovin pitkään hommaa jatkamaan.

#31 kirjoitettu 12.11.2023 13:13 Muok:12.11.2023 14:32

Teen musaa, koska se on jännää ja siitä saa onnistumisen kokemuksia. Kitaran takana, luurit päässä olen aivan toisessa maailmassa. Biisin teossa on monta vaihetta, joista jokainen vaike on erilainen. Itsellä se menee suunnilleen näin. 1 säveltäminen. 2 biisin soiton opettelu. 3 purkitus. 4 miksaus ja masterointi. Jokainen vaihe tuntuu aina urakalta, josta siirrytään toiseen. Käytän aikaa biisin opetteluun yleensä paljon, koska purkitus on helpompaa, kun osaa biisin hyvin. Joskus teen biisejä myös niin, että aloitan säveltämisen esim. bassolla muutaman tahdin ja jatkan säveltämistä jollain muulla instrumentilla jne. Se on jännää, kun ei itsekkään tiedä lopputulosta. Jokainen biisi on kovan työn takana ja valmistuerssaan se on ns. lempilapsi. Usein miksaus ja masterointi on aikaa vievä prosessi, koska sitä ei voi tehdä kovinkaan kauaa yhtäjaksoisesti. Kuuroutuu miksaukselle. Seuraavana päivänä kun kuuntelee edellisen päivän mukamas onnistunutta tuotosta, usein joutuu toteamaan, että joku soitin on liian pinnassa.

ricbay muokkasi viestiä 14:31 12.11.2023

#32 kirjoitettu 12.11.2023 16:12 Muok:12.11.2023 16:18

Tää ei suoraan liity kysymykseen miksi teen musiikkia, mutta liittyy kuitenkin biisin tekoon. Onko teillä muilla sellaista ilmiötä, että kun rec on päällä, niin alkaa joskus tehdä soitosssa virheitä jossain ihan helpoissakin kohdissa. Itse kutsun ilmiötä rec-fobiaksi.

ricbay muokkasi viestiä 16:18 12.11.2023

#33 kirjoitettu 12.11.2023 17:04

Päätin edes kerran kokeilla sitä, että teen ensin valmiin taustan ja katson löytyykö siihen sopiva & toimiva melodia. Saa nähdä tuleeko muuta kuin sanomista.

#34 kirjoitettu 14.11.2023 22:43

Koska musiikin teko on kiva harrastus.

Mutta kohta ei ehkä ole harrastus: https://soundcloud.com...

Ylläpito saa vapaasti poistaa tulevan levyni mainoksen, jos nämä näin haluavat.

#35 kirjoitettu 15.11.2023 15:10

30v halunut olla rock stara....Ehkä joku päivä...

#36 kirjoitettu 28.07.2024 04:45 Muok:18.08.2024 12:18

Eskapismiä parhaimmillaan. Halu saada ne mielessä pyörivät melodiat soimaan monitoreista oikeina ääniaaltoina.
Se on itselle sitä laatuaikaa, kun saa keskenään tai ystävän kanssa väkertää jotain, josta niin kovasti pitää.
Tässä on vasta muutaman vuoden sisään löytynyt se oma juttu, vaikka musiikkia ollaan jo pitkään tehty.
On hieno fiilis, kun saa tuotettua biisin, joka herättää itsessä jotain.

#37 kirjoitettu 30.07.2024 07:16 Muok:30.07.2024 07:17

Olen tietty parempi (kitaran)soittaja kuin aloittaessani 25 vuotta sitten. Meno on kylläkin hidastunut. Aika harvoin tulee tartuttua skebaan ja silloinkin se on yleensä jotain (vanhojen) biisien äänittelyä / tapailua. Yhtä ainutta cover-biisiä en osaa soittaa kokonaan. Joskus olen joitain lempibändien tai ei välttämättä lempibändienkään, mutta kuitenkin biisien riffejä ja melodioita tapaillut / harjoitusmielessä veivannut. Klassista musiikkia olen soittanut (tai pitäisi kuulemma puhua taidemusiikista, mikä on hölmöä, koska kaikki musiikkihan on taidetta!) niin nailonkielisellä klasarikitaralla kuin jonkin verran pianollakin. Mutta en ole siinä hyvä. Se ei kyllä pidä paikkaansa, että rokkihommat olisi sen helpompia kuin ''klasarimusiikki''. Kun kuuntelee vaikka jotain Battle Beastin kitarasooloja, niin ei voi muuta kuin haavi auki ihmetellä, miten joku voi soittaa tuolla tavalla. (tuo nyt oli vain yksi esimerkki). Enkä minä teknistä virtuositeettia pidä minään, jos ei biisi ole hyvä. Ja hyvän biisin tekemiseen ja esittämiseen ei virtuositeettia tarvita. Tietysti joskus nämä kaksi kohtaavat, hyvä biisi ja virtuositeettimainen soitanta, ja silloinhan se on todella vaikuttava musiikillinen kokemus.

Taisi mennä jo vähän ohi aiheen.

Yöbimbo muokkasi viestiä 07:17 30.07.2024

#38 kirjoitettu 30.07.2024 11:57

Kitaraa en ole koskaan osannut soittaa. Oon räpännyt yli 20 vuotta. Täytyy sanoa että on miinullakin vauhti hidastunut iän karttuessa. Nykyajan nuoret muusikot räppää vähän eri tyylillä, biitit on erilaisia, ja semmosta. Aika kuluu. Kukaan ei ole nuori ikuisesti.

Sitä myös mietin, miten ihminen jotenkin luonnostaan etsii kypsään ikään tultuaan vähän "hitaampaa" musiikkia. Tähän saattaa olla, tai varmaan onkin, jokin selitys ihmisen biologiassa/anatomiassa.