Mikseri.net

#962 kirjoitettu 14.09.2025 11:32 Muok:14.09.2025 11:37

The Depth Beneath Us: Descent
Tesseract: Polaris
Shinedown: Threat to Survival
Red Hot Chili Peppers: One Hot Minute
Pink Floyd: Wish You Were Here
Bring Me the Horizon: That's the Spirit
Jord: Emellan Träden
Amorphis: Under the Red Cloud
Jack the Joker: The Devil to Pay in the Backlands

joo, enimmäkseen rieskoja jotka ovat just täyttäneet pyöreitä, koska raapustelin niistä anniversary-tyyppisiä arvosteluja Tuonela Magazineen; uusia lättyjä tuossa nivaskassa ovat vain Amerikkalaiset post-rokkarit The Depth Beneath Us, joiden uusin lätty on todella hyvä, ja Jordin atmosfääribläkkistelyt ja sit brassiretkue Jack the Jokerin uus lätty. Kaikki nää uutukaiset on ehdolla tän vuoden kovimpien rieskojen Top-20:iin - saas nyt sit nähdä, pudottaako joku viel ne sieltä. Noist vanhoista toi Shinedown oli parempi kuin muistin, vaik eihän siitä ees oo vasta kuin 10 vuotta! Muutenhan noi on kaikki tiukkaa kamaa - joo, jopa toi RHCP:n anomaliarieska ysäriltä, kun Dave Navarro kävi piipahtamassa bändissä; paljon tiukempaa kamaa kuin oikeestaan mikään mitä bändi on julkaissut Californicationin jälkeen, lukuun ottamatta ehkä biisiä "Dark Necessities."

Seuraavat arvosteluun tulevat rieskat, jotka täyttävät pyöreitä, ovatkin sit Van Der Graaf Generatoria, Sevendustia, Deftonesia, Steve Hackettia ja Pekka Pohjolaa...

karman hardon muokkasi viestiä 11:33 14.09.2025

Ai niin, kunhan The Butterfly Effectin levy "Final Conversations with the King" saapuu postissa, sitä joutunee kuuntelemaan niin maan perkeleesti ja tasaseen! Lätyn CD-painos on ilmeisesti aika rare, oon metskannut sitä yli 10 vuotta sopuhintaisena ja nyt viimein tärppäs! Okei, pandemian aikaan löysin levyn jostain australialaisesta levybazaarista, mut lockdownien vuoksi ne ei voineet lähettää sitä Suomeen, saatana! Enkä viitti sentään maksaa CD-levystä yli viittä kymppiä, mitä joissain lähempää löytyvissä online-puljuissa ton levyn importista on pyydetty, joten toi on jääny roikkumaan. Tiukkaa kevytprogea kenguruiden maasta - bändi ehti jo lopettaa kertaalleen, mut teki comebackin tuossa muutama vuosi sitten. Se uu levy "IV" on sekin perkeleen kovaa kamaa.

#963 kirjoitettu 14.09.2025 15:29

Elastinen - EK2 (2024)

Kuuntelinpa tämän kokonaisen levyn viimeksi. Ihmettelin yllättävän pitkään levyn nimeä. Onko kyseessä viittaus ralliautoiluun ("erikois koe")? Sitten, kun olin hyvää matkaa kuuntelemassa levyä, ymmärsin, että kyseessä on viittaus Elastisen 2004 ilmestyneeseen Elaksis Kivi levyyn ja levyn nimeen. Eli EK2 tarkoittaa Elaksis Kivi 2.

Onko oikeasti kulunut 20 vuotta näiden levyjen välissä? Kun kuuntelee Elastisen ulosantia ja kuinka kokeneemmalta, mutta samalla ehkä hieman hillitymmältä sanat kuulostavat tämä käy ilmi, vahvasti. Puhutaan esim. lapsista, arjesta kotona ja siitä, miten Elastinen on välttynyt kunnioitettavasti yli 40-vuoden ikään koskematta kovempiin huumausaineisiin. Hän puhuu kokemuksesta kokemuksella.

Tunnen kylmiä väreitä, kun kuulen levyn lopulla samplejä alkuperäiseltä Elaksis Kivi -levyltä... "Anna mun jatkaa"...kaikuu biitin tiputtua vielä kerran...

Toivon mukaan Elastiselta tipahtaa vielä monen monta levyä. Sen verran laadukasta tavaraa tämäkin albumi on. Mainittakoon myös, että tämä levy on aika lailla ja kaiken kaikkiaan todellakin "hiphop".

#964 kirjoitettu 17.09.2025 14:21

Ice Cube - Man Up

Ice Cube:n tuorein albumi-julkaisu, jonka kuuntelin Spotifyssa. Albumien julkaisuun liittyvä jänntys on muuttunut paljon, kun joskus muinaishistoriassa ostettiin tai ostin levyn n. 20 eurolla ja nyt reaktio asiaan on: "Aha. Tällänen tuli. Laitetaan soimaan Spotifyssa." Ei mitään tätä vastaan, toisaalta, mutta eihän se artisti saa tästä kuin jonkin pienen lantin.

Mutta palataanpa itse levyyn. Ice Cube hakee siis Man Up levyllä sitä selkärankaa nykyajan ihmisestä. Historian tuntien tämä on oletettava näkemys tältä artistilta. Kevyttä machoilua ja pienen pientä uhoamista siis esiintyy sanoituksissa. Nyt ekalla kuuntelukerralla ei sanoituksista irronnut vielä kovin paljoa minulle.

Musiikillisesti platta on hyvä. Uutta on sopivasti unohtamatta artistin omia vahvuusalueita. Ice Cube on yhä se Ice Cube jonka me hiphop-tunnustavaiset tunnemme niin kovin hyvin.

Tätä voi suositella, jos Ice Cube:n musasta tykkää. Levyllä on kestoa n. 41 minuuttia.

#965 kirjoitettu 17.09.2025 17:43

Stevie ray vaughan - Live from Austin, Texas

Pitkästä aikaa tuli kuunneltua stevie rayn levy ja oli se vaan pirun taitava kaveri, ei voi muuta todeta. Kitaran soitto on jotain käsittämättömän upeeta ja siihen ei kyllästy kyllä koskaan.

#966 kirjoitettu 19.09.2025 20:22

Kostiainen kirjoitti:
Mikko Kuustonen - Abrakadabra

Sattumalta löysin kirpparilta jatko-osan vaimon levyhyllystä bongaamalleni Mustalle jalokivelle. Vähintäänkin yhtä tiukkaa soitantaa ja huippubiisejä.


Mikko Kuustonen - Aurora

Niinikään kirpparilta löytyi seuraava levy samaan sarjaan. Edelleenkin samat muusikot, sama tuottaja ja samat huippusaundit. Aiemmista poiketen tällä levyllä on valitettavasti vaan useampi tylsä biisi mukana.

#967 kirjoitettu 20.09.2025 19:30

Marco Avitabile - A Few Meaningful Things (2025)

Italialaisen kitaristin portugalilaiselle levymerkille tekemä äänite, helposti lähestyttäviä - heh, ainakin minulle - kitaraimprovisaatioita. Aika roheilla soundeilla toteutettuja meditaatioita ”guided more by instict than technique”, ja sekös erityisesti miellyttää minua.
Ei jää ainoaksi kuuntelukerraksi tämä!

#968 kirjoitettu 21.09.2025 03:41

Astral Projection - For All Mankind

#969 kirjoitettu 21.09.2025 08:57

Teenage Fanclub - Man Made

#970 kirjoitettu 24.09.2025 17:10 Muok:24.09.2025 17:32

Godspeed You! Black Emperor - "NO TITLE AS OF 13 FEBRUARY 2024 28,340 DEAD" (2024)

Noin se nimi oikeasti kirjoitetaan, kapitaalein ja lainausmerkein. Lähes vuosi sitten tämä jo ilmestyi, ja nyt vasta herään tämän äärelle, oh my. Jos tämän levyn nimi päivittyisi, se voisi olla nyt esim. ”No Title as of 17 September 2025 66,054 Dead”.

9/10

#971 kirjoitettu 24.09.2025 17:59 Muok:24.09.2025 18:19

Thought Leadership - IV of Cups (2025)

Heleitä kitaroita ja vähän rumpukoneen rytmejä, 10 biisiä nimetty XXI - XXX, sillä XX ensimmäistä tuli jo tehtyä parilla aikaisemmalla levyllä. Nerokasta? Tästä tulee vahvasti mieleen Durutti Column, ja samoilla seuduillahan Vini Reilly kai edelleen asustelee. Yhden miehen projekti, käsittääkseni, ja erittäin miellyttävää kuunneltavaa.

Ps. Tulipa tuosta Vini Reillystä mieleen n. 17 v. vanha artikkeli Guardianissa otsikolla ”Hendrix, Page, Townshend ... and Vini Reilly - The greatest guitar hero of them all…”

cedarbear muokkasi viestiä 18:16 24.09.2025

#972 kirjoitettu 28.09.2025 12:20

Loren Connors / Vapour Theories - Split (2014)

Ykköspuolella Loren Connors esittelee v. 2011 livenä äänitettyä jäljittelemätöntä äänimaailmaansa ja toisella poskella Bardo Pondista tutut Gibbonsin veljekset kitaroivat 20-minuuttisen ("blues"-pohjaisen) teoksen, joka on paikoin liikuttavan kaunis.

#973 kirjoitettu 28.09.2025 14:30

Sonic Youth: Dirty

Positiivinen yllätys: välillä kun laittaa vanhoja suosikkeja soimaan, niin välillä pettyy, kun ei saa sitä alkuperäistä ihastumisfiilistä. Mutta tässä kävi melkein päinvastoin! Korkeintaan voi sanoa, että levy on ylipitkä, mutta hienoa (melu)rokkia: oivaltavia kitarakuvioita, suorastaan sinfonisia biisin rakenteita, kolme eri laulajaa, sanoituspuoli pelilttää, hyviä biisejä...

#974 kirjoitettu 03.10.2025 12:16

Posti toi ton The Butterfly Effect: Final Conversation of Kings -lätyn ja onhan se edelleen yhtä kova kuin silloin kun sitä ekaa kertaa kuunteli Spottarista joskus back in the day. Tämäkin bändi on taas yks kevytmetalli-aussiprogebändi, joilla on tapana hajota ennen kuin niistä tulee tarpeeksi isoja nimiä, ett tänne asti päätyis. Tai noh, Twelve Foot Ninja ehti käymään Tavastialla kerran, ja Karnivool kävi tääl peräti kahdesti ennen kuin katosi tutkasta - nyt niiltä on tulossa ens vuoden alussa uus levy. Twelve Foot Ninja levisi totaalisesti, mutta bändin perustaja aikonee ilmeisesti jatkaa täysin uudella miehityksellä viel.

Muita kokonaan kuunnelltuja rieskoja:

Oenos: Mavro V - Bandcampista pandemian aikoihin löytämäni post-bläkkis-projekti; uusin lätty on kovaa laittoa.

Der Weg einer Freiheit: Innern - saksalaista bläkkis-döödis-post-mitälie. Uus levy on yks tän vuoden kovimpiä metallirykäisyjä

David Bowie: Outside - tämäkin lätty täytti just 50 vuotta, ja vieläkin toimii. Yks meikän lempparilevyjä Bowien laajassa tuotannossa. Mut tää onkin näit Bowie-Eno-kollaboraatioita, jotka on kaikki aika timanttisia. Muistaakseni jossain elämäkerrassa paljastettiin levyn sessioista sen verran, että käytössä oli samat Oblique Strategies -kortit kuin sen kuuluisan "Berliini-trilogian" aikaan. Just noista korteista sain inspiraation alkaa koodaamaan Pythonilla musageneraattoria - alkuperäinen idis oli, että se olis yhdistellyt eri moodeissa generoituja pätkiä hieman samalla tavalla villisti kuin noiden korttien aforistiset ohjeistukset, mut lopulta päädyin sitten koodaamaan äpin niin, ett melodiat arpoutuu eri moodien ominaissoundiin eniten vaikuttavien sävelten perusteella laadittujen todennäköisyysmatriisien mukaan - ja rytmisekvenssit sit ihan arvalla. Eli semi-randomisti mut vähän säännönmukaisemmin.

Visitant: Rubidium - uus löytö, jotain atmosfäärisynkistelyä, mut toimii hienosti!

Esoterica: Ether Metal - eteeristä, joo, aika hyvää, vaik paikoin vähän emo-fiilis tuleekin

#975 kirjoitettu 13.10.2025 15:08

Viimeisen viikon aikana olen kuunnellut muutaman levyn, mm. nämä:

Godspeed You! Black Emperor - "NO TITLE AS OF 13 FEBRUARY 2024 28,340 DEAD" (2024)
Kuuntelin jo toistamiseen, ja edelleenkin tämä säväyttää orkestraalisella mahtipontisuudellaan ja lyyrisellä (?!) kauneudellaan.

MJ Lenderman - Manning Fireworks (2024)
Ties kuinka mones kerta, ja edelleenkin on hauska seurata hulvattomia lyriikoita levykannesta ja samalla kuunnella artistin flegmaattista tapaa fraseerata, rytmittää ja nieleskellä sanojaan.

R Cut - Space Jazz (2024)
R Cut lienee joku suomalainen turntablisti, ja triossa on mukana myös kitaristi Raoul Björkenheim. Ainuttakaan kitaraa muistuttavaa ääntä ei kuulunut, joten ei jatkoon.

Shellac - To All Trains (2024)
Trion tod.näk. viimeiseksi jäänyt levy on sitä post-punkkia, math rockia tai jotain, joka ei ihan ole mieleeni, vaikka suuresti kunnioitankin kitaristina toimivaa Steve Albinia (joka siis kuoli 10 päivää ennen tämän levyn julkaisua).

Jeff Parker ETA IVtet - The Way Out of Easy (2024)
Tortoisen kitaristin jazzkvartetin levytyksestä ei jää paljon käteen, sillä se on liikaa jatsia, if you know what I mean.

#976 kirjoitettu 13.10.2025 17:53

Michael Grigoni & Pan*American - New World, Lonely Ride (2025)

Kaunista ja puhdasta musiikkia, joka kestää useamman kuuntelun:

Michael Grigoni - pedal steel guitar, lap steel guitar, and dobro
Mark K. Nelson - guitar, mandolin, and synthesizer

#977 kirjoitettu 13.10.2025 19:44

Edena Gardens - Dispossessed (2025)

Tässä on miellyttävä uutuus tanskalaistriolta, joka parisen vuotta sitten julkaisi putkeen neljä levyllistä, enimmäkseen improvisoidusta materiaalista kokoonkyhättyjä teoksia. Hienoja levyjä kaikki, ja nyt kolmikko - rumpali Causa Sui-yhtyeestä, baritonikitaristi/basisti Sun River-kokoonpanosta ja kitaristi Papir-triosta - palaa astialle, ja meno on ennallaan. Malliesimerkki on lopetusbiisi Aftenstjerne, jossa ”ei tapahdu oikein mitään”, mutta loppujen lopuksi melko paljon, jos nyt tällaisesta sattuu pitämään. Well, I do.

#978 kirjoitettu 17.10.2025 15:13 Muok:17.10.2025 15:40

Pelican - Australasia (2003) (Deluxe Edition)

Chicagolaisen post-metal (tai instru-metal!) bändin esikoispitkäsoitto oli ihan virkistävää kuunneltavaa. Mahdoin takavuosina kuunnella bändiä jonkin verran, kun nimi oli entuudestaan tuttu, ja kävihän se keikalla Suomessa viimeksi v. 2012, ja muuten ensi vuonna tulevat taas. Musiikki on juuri sitä mitä ahdas genreily kertoo, ja miten sen nyt itse kukin tulkitsee.

Nimibiisi on erityisen hieno!

#979 kirjoitettu 17.10.2025 15:41

Thenaria - Rainbow Travel

#980 kirjoitettu 18.10.2025 19:21

Orcutt Shelley Miller - s/t (2025)

Kitaristi Bill Orcutt (63 v.) ja Sonic Youthin ex-rumpali, basistilla täydettynä, siinäpä aika räyhäkäs trio, joka soittaa ns. avant-rockia, eli todella sähköistä kitaramusiikkia.

Yellow6 - Past Preserved (2025)

Kitaramusiikkia tämäkin, lähes ikisuosikiltani, brittiläiseltä Jon Attwoodilta, jonka Bandcamp-sivulta löytyy 84 pitkäsoittoa, eikä siinä kaikki. Atmosfäärikamaa, sanoisin, ehkä ei niin pelkistettyä kuin muutamat viimeisimmät. Ensikuulema ei aivan sykähdytä, mutta tähän varmasti palaan, jos vanhat merkit yhtään mitään ennustavat.

#981 kirjoitettu 20.10.2025 20:14

Yellow6 - Searching For Your Perfect (2025)

Juuri toissa päivänä kuuntelin Yellow6:n ensi kuussa virallisesti ilmestyvän uutuuslevyn, ja tässä on nyt sitten tänään ilmestynyt pitkäsoitto, 8 biisiä ja n. 73 minuuttia. Tuottelias kaveri siis, ja jotta en toistaisi itseäni, en sano tästä mitään. Paitsi sen, että onhan tämä vaan niin hienoa musiikkia.

Levyn nimeen liittyen, eli täydellisyyden tavoitteluun siis, hän kirjoittaa: ” I don't believe I have, or ever will achieve perfection, but all the music I make gives me enjoyment and satisfaction in the creative process, and the end result.” Jotenkin samaistun vahvasti tuohon ajatukseen, vaikkakaan en aina tuohon ”and the end result” -lopukkeeseen.

#982 kirjoitettu 21.10.2025 21:20

Alice Cooper - Billion Dollar Babies

#983 kirjoitettu 21.10.2025 22:45

ZZ Top - Degüello

#984 kirjoitettu 22.10.2025 09:23

Big L - Lifestyles Ov Da Poor & Dangerous

Nas - Illmatic

Liittyy mun kasettihässäköihin.

#985 kirjoitettu 23.10.2025 15:39

Sean Pratt - Prairie Whistle Call (2025)

Kaunista ja liikuttavaa laulelmamusiikkia, vai miten tätä kutsuisi? Vaihtoehtokantria tai folkkia ja erityisen väsyneen oloiset vokaalit, siiinä kai tärkeimmät. Paras levy jonka olen tänään kuullut, toistaiseksi. Anyone there? Snacke?

#986 kirjoitettu 02.11.2025 19:55

Codeine - Barely Real (1992)

Pitkästä aikaa kuuntelussa tämä, alkujaan kuuden biisin EP, tällä kertaa laajennettu painos demoineen ja ylimääräisine kappaleineen. Mukana mm. iki-ihana Broken-Hearted Wine, ja loistava Realize, parasta slowcorea mitä vaan täysillä voi soittaa. Ja pitää soittaa!

#987 kirjoitettu 05.11.2025 20:27 Muok:05.11.2025 20:33

cedarbear kirjoitti:
Pelican - Australasia (2003) (Deluxe Edition)

Chicagolaisen post-metal (tai instru-metal!) bändin esikoispitkäsoitto oli ihan virkistävää kuunneltavaa. Mahdoin takavuosina kuunnella bändiä jonkin verran, kun nimi oli entuudestaan tuttu, ja kävihän se keikalla Suomessa viimeksi v. 2012, ja muuten ensi vuonna tulevat taas. Musiikki on juuri sitä mitä ahdas genreily kertoo, ja miten sen nyt itse kukin tulkitsee.

Nimibiisi on erityisen hieno!


Mä kanssa pitkästä aikaa päädyin tän bändin tuotannon pariin, kun huomasin tuon ensikevään keikan!

Ei ehkä ollut itsellä koskaan se kovimmassa toistossa ollut yhtye tosta post-metal -kaanonista, ja jäi ehkä tälläkin kertaa vähän etäiseks aikalailla samojen tekijöiden takia kuin aikanaankin - jotenkin liian sludgea, liian vähän sitä Isis-koulukunnan eteeristä haahuilua. Ehkä Pelican ammentaa enemmän samasta kaivosta kun Neurosis, joka sekin jäi itellä vähän paitsioon.

Mutta merkittävä bändi ehdottomasti! Itselle kiinnostavampi buukkaus oli samaisilla festareilla esiintyvä Russian Circles, joiden Enter-albumi tuli kyllä kulutettua puhki asti.

#988 kirjoitettu 05.11.2025 20:31

Jaa niin ja langan aiheeseen vastaus on varmaaaaaaaaan:

Halkyn - Winterhill EP

kokoelma lyhyitä ja minimalistisia, pääasiassa akustisia ajatuksia. Tämmönen on kiinnostanut jo tovin, tää levy tosin vie konseptin aika äärimmilleen. Ihan hyvä, ei ehkä niin hyvä kun olisin halunnut, mutta tosi hyvä silti.

Kiinnostava label tuo brittiläinen 555 myös - julkaissut vuosituhanteen vaihteessa kaikkea vasemman laidan musaa elektronisesta folkkiin ja kaikkea väliltä. Läheskään kaikesta en pidä, eikä varmaan oo tarkotuskaan, mutta seasta on löytynyt tämän levyn kaltasia helmiä.

#989 kirjoitettu 09.11.2025 14:27

Jaa, varmaankin Heretoir - Solastalgia. Tää on tällaista fiilistelymetallia, joka soljuu korvakäytävistä sisään kuin hunaja jättämättä kuitenkaan mitään muistikuvaa itse biiseistä. Edellinen albumi tuntui vähän sellaselta köyhän miehen korvike-Alcestilta, mutta tässä tämän vuoden pläjäyksessä on vähän parempi ote, ja tämän ihan mielellään valitsee välillä Alcestin tilalta (eikä siis vain niin, että Spotify alkaa soittaa Heretoiria albumin jälkeen kappaleradiosta).

#990 kirjoitettu 10.11.2025 18:53

Agriculture - The Spiritual Sound (2025)

Onpa hupaisa nimi tällä losangeleslaisella bändillä, mutta musiikki ei ole... Yhtye kuvailee sointiaan termillä "ecstatic black metal", eli eihän tämän pitäisi olla ollenkaan minun musiikkiani, mutta miten väärässä taas olinkaan. Ei tässä levyssä joka hetki ole miellyttävä, mutta sekaan mahtuu todella hienoja hetkiä, siis todella. Kuunnelkaa, prkl!
Muiden muassa lopetusbiisi The Reply on... kaunis?

#991 kirjoitettu 11.11.2025 20:11 Muok:11.11.2025 23:03

Kuuntelin pitkästä aikaa amerikkalaisen Steven R. Smithin tuotantoa (ja sitähän on paljon!), tällä kertaa Ulaan Khol -monikerin alla julkaistua. Eilen kuuntelin levyn La Catacomb (2011) ja tänään Salt (2015). Molemmat ovat aika äänekkäitä kitaravetoisia ja jotenkin helpon melodisia teoksia.

Illan päätteeksi vielä samalta esittäjältä levy Milk Thistle (julk. 2023), joka on, jos mahdollista, vieläkin parempi kuin edelliset: ”rock in all flavours with plenty of droning fuzz and crashing guitar”, kirjoittaisi joku. Ja niin kirjoittikin.

#992 kirjoitettu 12.11.2025 08:55 Muok:12.11.2025 08:55

cedarbear kirjoitti:
Agriculture - The Spiritual Sound (2025)

Onpa hupaisa nimi tällä losangeleslaisella bändillä, mutta musiikki ei ole... Yhtye kuvailee sointiaan termillä "ecstatic black metal", eli eihän tämän pitäisi olla ollenkaan minun musiikkiani, mutta miten väärässä taas olinkaan. Ei tässä levyssä joka hetki ole miellyttävä, mutta sekaan mahtuu todella hienoja hetkiä, siis todella. Kuunnelkaa, prkl!
Muiden muassa lopetusbiisi The Reply on... kaunis?


Tämä oli hyvä suositus, kiitos! Ei ihan sellaista, mitä olisin normaalisti kuunnellut, mutta piti hyvin otteessaan.

#993 kirjoitettu 25.11.2025 19:28

Papir - IX (2025)

Viime viikolla sitten ilmestyi tämä kauan(…) odotettu Tanskan ylpeyden(?) uusi levy. Edellisestä (”7”) pääsi kulumaan lähes neljä vuotta. Jaa, kahdeksas levynsä ei ole kuulemma vielä valmis…
Anyway, post-rock, ambient, psykedelia, krautrock, instrumental, mitä tämä nyt sitten onkaan ja onko sen niin väliä? Kyllä se edelleen minua miellyttää, ei siitä mihinkään pääse, 75 minuuttia ja 7 biisiä, ei voi enempää vaatia.

9/10

#994 kirjoitettu 26.11.2025 11:31

Pläräsin tossa vanhoja lp-levyjä ja tuli Hectorin herra Mirandos levy silmiin ja ei kun kuuntelemaan. Tuo nimikko kappale on kyllä todella hyvä sekä tietysti myös lumi teki enkelin eteiseen.

#995 kirjoitettu 26.11.2025 14:15

yellow6 - LINES (merry6mas 2025)

Tuotteliaan Jon Attwoodin 27. joululevy, eka tuli siis jouluksi 1999. Kitarainstrumentaalia, hidasta, toisteista, hiljaista ja eteeristä. Yksinkertaista, välillä vähän liikaakin... Tätä - kuten niitä lähes sataa muutakin yellow6-levyä - kuuntelee sujuvasti, kun ei mitään mulistavampaa ole tarjolla.