Mikseri.net

#1482 kirjoitettu 10.01.2025 16:36 Muok:10.01.2025 16:38

cedarbear kirjoitti:
Madhuvanti Pal - Raag Bhoopali

Olkoon tämäkin 40-minuuttinen Youtubepätkä kuin kokonainen levy… Madhuvanti Pal soittaa rakentamaansa rudra veenaa, ja tämä jos mikä on kaunista musiikkia (siinä missä esim. kaikkien tuntema klassikko Wichita Lineman). Tähän on mukava päättää päivänsä… öö… siis torstaipäivä. Olisi muuten bluesmiehillekin opittavaa tuosta kielten venyttelystä!
10/10

Ihan jees jamittelua ... (en nyt toki kokonaan kuunnellut) ... Wichita Lineman ei taida varsinkaan "nykyräppipoppinuorille" kovin tuttu olla ... Kauniskin voi unohtua ja hautautua määrättömän nykymöykän ääniroinan alle ... Äänikin näköjään voi muodostua ongelmajätteeksi ihmisen toimesta. (Ei koske tätä nimenomaista biisiä)

#1483 kirjoitettu 10.01.2025 19:25

Uppe kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:
Madhuvanti Pal - Raag Bhoopali

Olkoon tämäkin 40-minuuttinen Youtubepätkä kuin kokonainen levy… Madhuvanti Pal soittaa rakentamaansa rudra veenaa, ja tämä jos mikä on kaunista musiikkia (siinä missä esim. kaikkien tuntema klassikko Wichita Lineman). Tähän on mukava päättää päivänsä… öö… siis torstaipäivä. Olisi muuten bluesmiehillekin opittavaa tuosta kielten venyttelystä!
10/10


Ihan jees jamittelua ... (en nyt toki kokonaan kuunnellut) ... Wichita Lineman ei taida varsinkaan "nykyräppipoppinuorille" kovin tuttu olla ... Kauniskin voi unohtua ja hautautua määrättömän nykymöykän ääniroinan alle ... Äänikin näköjään voi muodostua ongelmajätteeksi ihmisen toimesta. (Ei koske tätä nimenomaista biisiä)


Kaunishan tuo Wichita Lineman oli, mutta kuulin biisin nyt tietoisesti varmaankin ekaa kertaa elämässä juurikin Uppe sun linkistä katsottuna.

Se tossa biisissä on, että kun se on Country genreä, niin ei tällainen 80-luvun alussa heavyä kuuntelemaan ruvennut ja myöhemmin enemmän Classic Rockiin siirtynyt ole tuollaisesta tietoinen.

Toki joku Highway Man (ja sen suomenkielinen versio) on tuttu:

Highwayman


Country musiikissakin on kyllä paljon hienoja lauluja ja melodioita, jos siihen vain jaksaisi ajan kanssa paremmin tutustua.

#1484 kirjoitettu 11.01.2025 11:51

The Streets: Original pirate material.

Itsellä on suhteellisen vähän levysuosikkeja rapmusiikin puolella, mutta tämä on kuulunut niihin pitkään. Asan Loppuasukas toimii myös. Tulenkantajista pidin myös sekä Stepan ja Ruudolfin menosta.

Itse levystä. Ehkä tälläinen brittijätkän meno on vaan lähempänä itäsuomalaisen miehen kokemusmaailmaa kun vaikka Atlantin takainen gangstapapatus. Flowsta voisi puhua jopa ns. puhelauluna. Jokainen kappale kertoo eri aheeesta, mutta isosda kuvassa juuri brittijätkän elämästä. Ehkä nykykorvin tässä on turhan simppelit ja ei-musikaaliset taustat. Tuotannossa ei juuri kikkailua, mutta tåmä taisi ollakin aika kotikutoinen projekti.

Hieno depyytti jota tulee kerran viidessä vuodessa pyöräytettyä.

#1485 kirjoitettu 12.01.2025 21:22

ricbay kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?


10. The Strokes: Is This It
9. Bad Bunny: Un Verano Sin Ti
8. Kanye West: My Beautiful Dark Twisted Fantasy
7. SZA: SOS
6. Kendrick Lamar: good kid, m.A.A.d city
5. Taylor Swift: Folklore
4. OutKast: Stankonia
3. Frank Ocean: Blonde
2. Radiohead: Kid A
1. Beyoncé: Lemonade
Törmäsinkin sopivasti netissä listaan jossa pyritään hahmottamaan viime vuosikymmenien parhaimpia levyjä. Itselle noista tutuimmat on Strokes (hyvä depyytti) ja Kid A (kiinnostava kokonaisuus kyllä), mutta saa tuosta vaikutelman myös että vähänkin tuoreemmat klassikot on muualta kuin rockin maailmasta.

Tuo on juurikin se, mitä striimaus ei pysty niin hyvin tarjoamaan. Levyn kansia kiva hypistellä ja tutkailla kansikuvia, sanoja yms. musaa kuunnellessa. Striimipalvelusta tulee toki levyjä kuunneltua, mutta niistä ei jää samanlaista muistijälkeä.

#1486 kirjoitettu 13.01.2025 10:18

Begemot kirjoitti:
Törmäsinkin sopivasti netissä listaan jossa pyritään hahmottamaan viime vuosikymmenien parhaimpia levyjä. Itselle noista tutuimmat on Strokes (hyvä depyytti) ja Kid A (kiinnostava kokonaisuus kyllä), mutta saa tuosta vaikutelman myös että vähänkin tuoreemmat klassikot on muualta kuin rockin maailmasta.

Oletan että:
- edellisen viestin lainauksineen oli tarkoitus näyttää vähän erilaiselta..
- tuo ylläoleva oli Begemotin tuumailua..

Enihuu, tuo sai miettimään että kuinkas kauan siitä nyt onkaan, kun musalehdissä uutisoitiin että hip hop ohitti rockin kuunnelluimpana musiikkina..
Googellus: seitsemän vuotta..
Tai siis esim. Soundi kertoi 2017, että Jenkkilässä on asiat näin, ja alkuvuodesta 2018 että sama juttu muuallakin maailmassa..
Nyt se on virallista: rock ei ole enää Yhdysvaltain suosituin musiikkityyli
Puheet rockin kuolemasta eivät täysin tuulesta temmattuja – Hip hop ja r&b jyräävät tuoreessa kuluttajatutkimuksessa

Ilmeisesti Suomessa mentiin vähän eri tahtiin, ainakin Tilastokeskuksen (rock!) mukaan...

Mutta juu; sukupolvet vaihtuu - niin kuuntelijoissa, kuin musamedioissakin, jotka tärkeimpiä teoksia nimeävät - ja uusilla sukupolvilla on oma soundtrackinsä..
Lienee siis siihen nähden ihan luontevaa, että uusilla listoilla rockin merkitys pienenee, hiphopin ja R'n'B'n kasvaa.

#1487 kirjoitettu 13.01.2025 11:56 Muok:13.01.2025 12:03

Begemot kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?


10. The Strokes: Is This It
9. Bad Bunny: Un Verano Sin Ti
8. Kanye West: My Beautiful Dark Twisted Fantasy
7. SZA: SOS
6. Kendrick Lamar: good kid, m.A.A.d city
5. Taylor Swift: Folklore
4. OutKast: Stankonia
3. Frank Ocean: Blonde
2. Radiohead: Kid A
1. Beyoncé: Lemonade
Törmäsinkin sopivasti netissä listaan jossa pyritään hahmottamaan viime vuosikymmenien parhaimpia levyjä. Itselle noista tutuimmat on Strokes (hyvä depyytti) ja Kid A (kiinnostava kokonaisuus kyllä), mutta saa tuosta vaikutelman myös että vähänkin tuoreemmat klassikot on muualta kuin rockin maailmasta.

Tuo on juurikin se, mitä striimaus ei pysty niin hyvin tarjoamaan. Levyn kansia kiva hypistellä ja tutkailla kansikuvia, sanoja yms. musaa kuunnellessa. Striimipalvelusta tulee toki levyjä kuunneltua, mutta niistä ei jää samanlaista muistijälkeä.



Haiskahtaa aika vahvasti Rolling Stonen toimituksen tekemältä listalta. Musiikkiosionsa puolesta RS on tällä vuosituhannella linjautunut voimakkaasti mainstream pop-, r&b ja hip-hop-väen julkaisuksi, joten heidän toimittajiensa laatimat listat aina myös heijastelevat tätä.

Rock-levyjen puuttumisen ihmettely RS:n listoilta on vähän sama kuin ihmettelisi miksei taylorswiftiä näe vaikkapa Kerrangin, Revolverin, tai Metal Hammerin vastaavilla listoilla.

Mulla on aina ollut pienimuotoinen fetissi tämän tyyppisille "best albums" listoille. Osa siitä on ihan aitoa kiinnostusta, ja osa taas sitä että saa jotain uutta pään puistelun ja silmien pyörittelyn aihetta.

Sen olen pistänyt merkille, että kun lehdet listaavat kaikkien aikojen musa-albumeita, niin 60- ja 70-lukujen levyistä siellä yleensä pyörivät samat levyt, tai ainakin samat artistit joka listalla, mutta tämän vuosituhannen "parhaat" albumit vaihtuvat ja uudistuvat koko ajan. Jotain kai sekin kertoo...

-------------------------------
Niin, ja viimeksi kuuntelin hi-ressukkana Gene Clarkin albumin "No Other" vuodelta 1974. En huomannut eroa cd-levyyn.

Mutta bittiraattien määrästä riippumatta jokseenkin täydellinen kantrirockpopsingersongwriter-albumi.

11/11 ilman muuta.

#1488 kirjoitettu 13.01.2025 12:17 Muok:13.01.2025 12:24

art074 kirjoitti:
Haiskahtaa aika vahvasti Rolling Stonen toimituksen tekemältä listalta.

Itselle listaus tuli vastaan Soundissa, joka puolestaan oli sen napannut juurikin Rolling Stonelta..

Pienen ankkalammikon musamedia uutisoi sen mitä isomman jorpakon musamedia kirjoitteli: sehän on jo tiedonvälitystä, ehkä jopa enemmän kuin se, että raportoidaan notta mitäs n vuosikymmentä sitten merkittävä muusikko tällä kertaa aivopiereskeli aiheesta ö epäsosiaalisessa mediassa...

#1489 kirjoitettu 14.01.2025 23:08

Yellow6 - Orphan Songs

Vuonna 2011 julkaistu ”a collection of tracks from compilations, split singles and albums, and limited cdr releases”, taitaa olla yli kaksituntinen paketti, joten en ihan kokonaan tänä iltana kuunnellut. Olen toki aikaisemmin kuunnellut.

Äärettömän yksinkertaista ja toisteista kitaravoittoista ja melko hiljaista musiikkia. Bandcampistaan näitä levyjä löytyy n. 80, joten ei ihan kesken lopu.

Kuuntele vaikka ”i know i shouldn’t but i do”!

#1490 kirjoitettu 23.01.2025 23:47

Mogwai - The Bad Fire (2025)

Huomenna ilmestyvän - bändin 11. pitkäsoiton - ns. Listening Party oli tänä iltana Bandcampissa, eli levy, 10 biisiä ja n. 55 min., soi kokonaisuudessaan, ja jengi siinä samalla chattaili ja Stuart Braithwaite vähän kommentoi. Hieno levy, ei siinä mitään, ja kun juhlan kunniaksi vielä sai digiversionkin puoleen hintaan, niin kannatti hankkia. Erityisesti mieleen jäivät ainakin kappaleet Pale Vegan Hip Pain ja osuvasti nimetty If You Find This World Bad, You Should See Some Of The Others.

#1491 kirjoitettu 26.01.2025 11:06

cedarbear kirjoitti:
Mogwai - The Bad Fire (2025)

Huomenna ilmestyvän - bändin 11. pitkäsoiton - ns. Listening Party oli tänä iltana Bandcampissa, eli levy, 10 biisiä ja n. 55 min., soi kokonaisuudessaan, ja jengi siinä samalla chattaili ja Stuart Braithwaite vähän kommentoi. Hieno levy, ei siinä mitään, ja kun juhlan kunniaksi vielä sai digiversionkin puoleen hintaan, niin kannatti hankkia. Erityisesti mieleen jäivät ainakin kappaleet Pale Vegan Hip Pain ja osuvasti nimetty If You Find This World Bad, You Should See Some Of The Others.

Kiitokset muistutuksesta (ja täkybiiseistä).. Eräänkin streamauspalvelun algoritmi oli unohtanut tätä tyrkyttää minulle.. ja ihan itse olin jättänyt huomiotta Bandcampin muistutukset..
Enihuu, pitipä sitten pitkästä aikaa kuunnella joku albumijulkaisu alusta loppuun kerralla, meinasi tällainen extremeurheilu vetää vähän hapoille..
Mutta kuulostaa oikein toimivalta Mogwailta, pitää syventyä asiaan jatkossakin..

#1492 kirjoitettu 03.02.2025 19:03

Ullalintulampi: Kannattelen

Oli Hesarin arviossa ja pitkästä aikaan uppoasi tälläinen indiesuositus. Kova depyytti ilmeisesti hyvinkin nuiorelta tekijältä. Pidin monista asioista: levyssä oli jonkinlainen yhtenäinen teema, miksauksessa oli monia valloittavia ääniratkaisuja ja kierrätyksiä menneiden vuosien indiekolinoista ja vaikka kyseessä nuori tekijä, niin sanat olivat ajattomia aiheiltaan sekä sanastoltaan - ei siis mitään Ellinooran fraasiluetteloa.

Tuo hissuttelu ei ehkä maistu kaikille...mutta oon mie kuunnellut Panteraakin tällä viikolla

#1493 kirjoitettu 08.02.2025 05:16

Riverside - Live ID (2025)

Mainiota yö-fiilistelyä uunituoreen ploglessiivisen lokin tahdeissa.

Olen muuten kehittänyt sellaisen juomaleikin, että aina kun progebändin live-videon yleisössä näkee naispuolisen immeisen, niin pitää ottaa yksi shotti.

Kaksituntinen setti enkä taaskaan humaltunut. Someday, baby...

Post-Truth (live)

#1494 kirjoitettu 21.02.2025 13:48

Täs on ehtinyt kuunnella tän vuoden puolella kokonaisia levyjä jo aika paljonkin. Uusista levyistä on uponnut erityisen hyvin Saran "Hallava", joka ilmestyi tossa tammikuussa. Hiton kovaa atmosfäärimetallia - yks kovimmista bändeistä sillä saralla (sic!) Suomessa. Tykkäsin ton uuden levyn Sleep Token -vaikutteista tosi paljon. Kävin levynjulkkarikeikallakin Stadissa ja näin muuten bändin ekaa kertaa livenä. Kannatti mennä!

Harakiri For the Sky'n uus levy "Scorched Earth" on myös tosi hyvä. Ei ehkä mitään uutta auringon alla, verrattuna bändin aikaisempiin tuotoksiin, mutta omassa lajissaan kyllä timanttista meininkiä.

Sit pari kotimaista uudempaa tulokasta on ollut kuuntelussa: Rioghan ja Keoma. Kummaltakin pätkähti uus levy tässä justiinsa ja näistä bändeistä tullaan kyl kuulemaan vielä isomminkin. Monipuolista, kevyesti progeilevaa metallimusaa. Rioghanin tapauksessa tulee mieleen ehkä paikoin In This Moment, mut se viba tulee ehkä naislaulajasta - musiikki on pääosin paljon monipuolisempaa. Uuden levyn triphop-vaikutteista tykkäsin erityisen paljon. Näin bändin viime vuonna Wheelin lämppärinä ja tämäkin retkue oli tiukka lavalla. Jatkoon! Keomaa olen seuraillut nyt jo parin levyn verran ja diggaan bändin progevaikutteista - tietenkin, oonhan diggaillut progea jo yli 30 vuotta!

Vanhoista klassikoista on ollut levylautasella rieskoja, jotka täyttävät pyöreitä tänä vuonna:

Tricky: Maxinquaye
Radiohead: The Bends
Porcupine Tree: Deadwing
Queens of the Stone Age: Lullabies to Paralyze
Karnivool: Themata
Collective Soul: Collective Soul
Faith No More: King For A Day...

ja sit tietty muutamia 50-v juhliaan täyttäviä lättyjä:

Goblin: Profondo Rosso
Alice Cooper: Welcome to My Nightmare
Led Zeppelin: Physical Graffiti

Toi Zepukoiden lätty on kyl vähän ailahtelevaa matskua, mut toisaalta just tolla levyllä on "Kashmir", joka on ehkä "Stairway to Heaven"-biisiäkin kovempi.

#1495 kirjoitettu 23.02.2025 17:56

karman hardon kirjoitti:
Täs on ehtinyt kuunnella tän vuoden puolella kokonaisia levyjä jo aika paljonkin. Uusista levyistä on uponnut erityisen hyvin Saran "Hallava", joka ilmestyi tossa tammikuussa. Hiton kovaa atmosfäärimetallia - yks kovimmista bändeistä sillä saralla (sic!) Suomessa. Tykkäsin ton uuden levyn Sleep Token -vaikutteista tosi paljon. Kävin levynjulkkarikeikallakin Stadissa ja näin muuten bändin ekaa kertaa livenä. Kannatti mennä!

Harakiri For the Sky'n uus levy "Scorched Earth" on myös tosi hyvä. Ei ehkä mitään uutta auringon alla, verrattuna bändin aikaisempiin tuotoksiin, mutta omassa lajissaan kyllä timanttista meininkiä.

Sit pari kotimaista uudempaa tulokasta on ollut kuuntelussa: Rioghan ja Keoma. Kummaltakin pätkähti uus levy tässä justiinsa ja näistä bändeistä tullaan kyl kuulemaan vielä isomminkin. Monipuolista, kevyesti progeilevaa metallimusaa. Rioghanin tapauksessa tulee mieleen ehkä paikoin In This Moment, mut se viba tulee ehkä naislaulajasta - musiikki on pääosin paljon monipuolisempaa. Uuden levyn triphop-vaikutteista tykkäsin erityisen paljon. Näin bändin viime vuonna Wheelin lämppärinä ja tämäkin retkue oli tiukka lavalla. Jatkoon! Keomaa olen seuraillut nyt jo parin levyn verran ja diggaan bändin progevaikutteista - tietenkin, oonhan diggaillut progea jo yli 30 vuotta!

Vanhoista klassikoista on ollut levylautasella rieskoja, jotka täyttävät pyöreitä tänä vuonna:

Tricky: Maxinquaye
Radiohead: The Bends
Porcupine Tree: Deadwing
Queens of the Stone Age: Lullabies to Paralyze
Karnivool: Themata
Collective Soul: Collective Soul
Faith No More: King For A Day...

ja sit tietty muutamia 50-v juhliaan täyttäviä lättyjä:

Goblin: Profondo Rosso
Alice Cooper: Welcome to My Nightmare
Led Zeppelin: Physical Graffiti

Toi Zepukoiden lätty on kyl vähän ailahtelevaa matskua, mut toisaalta just tolla levyllä on "Kashmir", joka on ehkä "Stairway to Heaven"-biisiäkin kovempi.


Siellähän on soinut laadukkaat klassikot!

Keikkoja varten olen kahlannut Pauli Hanhiniemen perunateatteria ja Smashing Pumpkinsin tuotantoa läpi.

Perunateatteri on pidemmän päälle vähän liikaa keskitempoa ja liikaa pyyhkäistyjä sähkökitaran avosointuja. Kokonaisuutena esim. Kaupunkitarinoita toimii. En muistanutkaan kuinka kireä virvelisoundi oli ysärillä.

Semmoinen yleisajatus tuli mieleen, että laulaapa Hanhiniemi hyvin ja puhtaasti ennen autotuneaikaa (toki sanoittaja mestari, mutta sama kuin laulussa - ei liikaa riskejä). Ja radiota kun kuuntelee, niin tuntuu että viritys on täysin normi. Suurin osa niistä jotkaa pääsee levylaulajaksi osaavat varmasti nykyisin laulaa ja tarvitsevat hyvin vähän viritystä. Sitten on niitä (esim. suomenkielisiä nuoria räppäripoikia), joissa ei kai edes yritetä päästä puhtauteen, vaan muljautellaan autotunella koko biisi. Voihan se olla jollain Drakella tehokeino, mutta omaa korvaa häiritsee. Sitten on niitä tulkitsijoita, jotka laulaa hyvin ja persoonallisesti, mutta sitten on kuitenkin viritetty optimaaliseen vireeseen, mikä heikentää omaa kuuntelukokemusta. En ole kuullut, mutta lukenut että Patekin nykyisiin viritetään. Sitten on vielä se käänteinen ilmiö, että jotkut vanhat artistit alkavat kuulostamaan epävireiseltä, kun alkaa tottumaan täydelliseen vireeseen.

#1496 kirjoitettu 11.03.2025 19:54

Fennesz - Mosaic

Itävaltalaissyntyisen kitaristin ja elektronisen musiikin (electronica, ambient, noise) artistin Christian Fenneszin viime vuonna ilmestyneen levyn juuri kuuntelin. En osaa tuosta oikein mitään sanoa kuin että kuulostaa mahtavalta, niin kuin valtaosa aikaisemmista tuotoksistaankin. En tunne terminologiaa enkä ymmärrä hienouksia enkä subgenrejä, mutta mahtavia orkestraalisia harmonioita, tai jotain, olen kuulevinani.
Siitä lähtien kun Fenneszin näin livenä v. 2015 Hollannin Tilburgissa (ja satuimmepa vielä hotellin aamupalallekin samaan aikaan…) olen hänen harvakseen ilmestyneet levynsä tsekannut, eikä tämäkään tuottanut pettymystä.

#1497 kirjoitettu 19.03.2025 09:56

Maija Vilkkumaa - Pitkä ihana leikki (1999)

Pirteätä suomenkielistä rock-musiikkia, jossa otetaan myös kantaa asioihin. Laulajana ja sanoittajana Vilkkumaa on lahjakas. Tää albumi ilmestyi ysärillä ja nyt kuuntelin sen uudestaan. Levyllä on 12 kappaletta, joiden joukossa ovat myös hitit "Tähti" ja "Satumaa-tango".

#1498 kirjoitettu 22.03.2025 15:39

cedarbear kirjoitti:
Fennesz - Mosaic

Itävaltalaissyntyisen kitaristin ja elektronisen musiikin (electronica, ambient, noise) artistin Christian Fenneszin viime vuonna ilmestyneen levyn juuri kuuntelin. En osaa tuosta oikein mitään sanoa kuin että kuulostaa mahtavalta, niin kuin valtaosa aikaisemmista tuotoksistaankin. En tunne terminologiaa enkä ymmärrä hienouksia enkä subgenrejä, mutta mahtavia orkestraalisia harmonioita, tai jotain, olen kuulevinani.
Siitä lähtien kun Fenneszin näin livenä v. 2015 Hollannin Tilburgissa (ja satuimmepa vielä hotellin aamupalallekin samaan aikaan…) olen hänen harvakseen ilmestyneet levynsä tsekannut, eikä tämäkään tuottanut pettymystä.


Fennesz on kovaa kamaa! Itse löysin hepun muistaakseni Ulverin kautta: sillä Norjan kansallisoopperassa nauhoitetulla livellä, joka on julkaistu DVD:näkin, heppu feattaa setin viimeisellä biisillä “Not Saved", joka on aivan huikea. Sit löysin myöhemmin internetin levybasaareilta jonkun levynkin - sellaista ambient-juttua mut hemmetin hyvää sellaista.

sit noit levyjä joita on tullut kuunneltua täs viime päivinä kokonaan; kaikki nää on tietty levyjä, joita oon arvostellut tonne Tuonela Magazinen sivuille - eihän tätä nykyä meinaa enää riittää aikaa kuunnella musaa ihan vain "huvikseen" - onneks saan itse valkata arvostelulevyt, joten tulee pääasiassa valittua sellaisia, joiden ounastelen maistuvan meikäläiselle - eikä oo kovin usein tarvinnut pettyä.

Thomas Barrandon: Remembrance
- hyvää elektronista maalailua Ranskan suunnalta

Lasse Soundblaster: On Tapahtumassa Räjähdys
- Pihka Is My Name -elektropoppiduon Lassen sooloproggis, joka peittoaa Pariisin Kevään sen omassa geimissä

Unreqvited: A Pathway to the Moon
- huikean kaunista post-black-metallia tai jotain sellasta

Coheed and Cambria: Vaxis Act III - The Father of Make Believe
- näiden newyorkilaisten progeilijoiden konseptuaalisen scifi-saagan uusin osa, joka on yllättävän viriiliä kevytprogeilua, väliin tulee Rush mieleen

Hanging Garden: The Unending EP
- kotimaista death-doomia sieltä herkemmästä päästä, toimii!

sit sain arvosteluun promon brasilialaiselta progebändiltä:
Maestrick: Espresso Della Vita - Lunare
aika eeppistä ja elokuvamaista progeilua, jossa välillä koukataan brasilialaisen sambankin puolelle; levy ilmestyy kyl vasta toukokuun alussa, mut kun oon erikoistunut progelevyjen arvosteluun Tuonela Magazinessa, sain levyn jo hyvissä ajoin arvosteluun, jotta bändi vois sit käyttää arviota promoamisessaan; oli helppo kehua, koska aivan älyttömän hyvä levy kaikin puolin!

Rootbrain: Mothertomb EP
- suomalais-saksalaista grungella sävytettyä metallia, välil aika vahvastikin akustisesti; bonarina Garbage-cover "#1 Crush" grungeviboilla! Toimii!

Moonshot: Broken Bones EP
- tätä uutukaista oon ehtinyt vasta pari kertaa pyöräyttää läpi, mut bändi jatkaa tutulla ja hyväksi havaitulla linjallaan

#1499 kirjoitettu 29.03.2025 20:09

Viime päivinä olen kuunnellut paljon intialaista musiikkia:

Bismillah Khan - The Shehnai’s Humble Master (2CD)
Shehnai on puusta tai metallista tehty pieni puhallin, vähän bretagnelaisen bombardin kaltainen, ja Bismillah Khan oli puolestaan ”a musician as important to Indian classical music as John Coltrane was to jazz”. No joo.

Sabri Khan - Best of Indian Sarangi
Tästä pidin vähän enemmän. Sarangi on vähän viulun kaltainen, vanhin intialainen jousisoitin, ja siinähän on pirusti niitä resonanssikieliä.

Munir Khan - Ananda : Classical Sarangi Music of North India
Tämä oli helpommin lähestyttävä kuin edellinen, välillä liiankin toisteinen. Eihän tästä sarangista mitään tavanomaista viulun vingutusta irtoa, ehei!

Debashish Bhattacharya -O Shakuntala!
Tällä levyllä soi sitten intialainen slide kitara, joka sekin näyttää aika erilaiselta länsimaisiin variantteihin verrattuna. Ja kuulostaa! Tämän levyn olen kuullut aiemminkin, mahtaa olla siis kuulemisen arvoinen.

Tällaista musiikkia on ihan mukava kuunnella taustalla vaikka sanaristikkoa täytellessä. Kirjastosta näitä löytyy, jos kiinnostaa.

#1500 kirjoitettu 01.04.2025 08:59

Stepa - Rakkaus ylivoimainen (2021)

Albumi, joka pitää sisällään 13 kappaletta. Levy löytyy multa Spotifyn lisäksi vinyylinä.

Kaiken kaikkiaan rentouttavaa sekä positiivisista ajatuksista ammentavaa suomenkielistä, modernia, hiphop-musiikkia.