#2 kirjoitettu 27.01.2016 12:52

uninen runoilija kirjoitti:
Kirjat on ollut osa elämääni siitä lähtien kun aloin itse kirjoittamaan runoja, mutta lukeminen oli vähäistä. Syksyllä tein pienen elämänmuutoksen: lopetin itseni tuhoamisen ja aloin puhumaan asioistani, ennen kaikkea aloin lukemaan. Hain kirjoista/kirjallisuudesta lohtua ja tukea. Olen myös saanut sitä.
mm. Eeva-Liisa Manner on ollut hyvä mentori minulle ja runoilleni. Syksyllä osallistun työväenopiston järjestämälle runokurssille sekin tuo eloa ja iloa arkeeni.


Olen iloinen että olet saanut uuden suunnan ja tukea ja toivoa elämässäsi

Mitä kirjat sinulle merkitsee, millainen paikka niillä on elämässäsi?

Kirjat ovat minulle viihdykettä mutta ennen kaikkea pakotie arjesta toiseen maailmaan. Samaistun yleensä aina johonkin kirjan henkilöön jota symppaan. Luen yleensä ennen nukkumaanmenoa, koska se rauhoittaa, mutta välillä kun ahdistaa oikein pahasti, nappaan kirjan käteen ja syvennyn siihen kunnes huomaan ahdistumisen lieventyneen.

Olen vanhaa kansakuntaa siinä asiassa että en suostu lukemaan teoksia tietokoneelta tai puhelimesta, koska siinä tapauksessa en ole lukenut varsinaista fyysistä kirjaa. Äänikirjojakin olen vältellyt koska silloinkaan en ole lukenut kirjaa vaan kuunnellut sen. Kirjat kirjana minulle kiitos.

Rakastan kirpputorien ja antikvariaattien penkomista (harmi vain ettei siihen ole ollut lähivuosina paljoakaan mahdollisuutta), jos sieltä sattuisi löytymään joku vanha klassikko ja jos se löytyisi vieläpä vanhana painoksena, niin oi sitä iloa