Mikseri.net

#2 kirjoitettu 28.01.2012 16:08

Joskus kun soittelin paljon pianoa, niin ranteet lonksu aika ilkeän tuntusesti jonku aikaa. Meni tosin ohi, ja taustalla on myös noin ylipäätään kaikenlaisia nivelongelmia.

Sormien kanssa oli kans joskus isompiakin ongelmia, ne lonksu enkä pystyny muutamaan kuukauteen soittamaan, ku liikuttelu koskettimen painaminen alas sattu. Sekin vaiva meni kyllä itestään ohi kun lepuutteli sormia, mutta tulee kyllä myös nopsaan takas jos soittaa enemmän.

#3 kirjoitettu 28.01.2012 20:12 Muok:28.01.2012 20:13

Saattaisiko koskettimien soitosta johtuvat käsissä ilmenevät vaikeudet johtua istuinpenkin korkeudesta? Pitäisikö käsien pystyä lepäämään tavallaan tietyllä korkeudella? Ainakin rumpujen soitossa virhe ständien sijoittelussa on usein se että pellit ja haitsut sijaitsevat liian korkealla. Kummatkin ovat ainakin istuinhommaa. Penkin ruuvaamisella voi kompensoida soittomukavuutta

Näin joskus Sepulturan rumpalin soittavan jossain viedossa sellaisessa kyyryasennossa jonka pelkkä näkeminenkin jo sattui selkään. Myös yksi Lemmyn tavaramerkki - laulumikin korkeus, ei oi olla mitenkään toimiva, kun se joutuu kurkottamaan siihen jotta ääni kuuluu.

#4 kirjoitettu 29.02.2012 15:09

Rehellisesti sanottuna nostan tämän nyt vain ylös ennen kuin häviää tuonne syvyyksiin.

Oletan että teillä keikkailevilla artisteilla voisi olla ehkä jotain sanottavaa ketjun aiheeseen ja hardwareen liittyen?

Lautajaska?
Karman Hardon?
Vessajono?
Free-Soul?

Huhuu?

#5 kirjoitettu 29.02.2012 17:30

Itse sain lääkäriltä viime viikolla lähetteen fysioterapiaan. Vietän liikaa aikaa koneen ääressä, minkä lisäksi soittoasentoni kitaran kanssa ei ole tehnyt hyvää niskalle ja hartioille. Huomenna ensimmäisen session jälkeen osaan ehkä sanoa vaivastani enemmän.

#6 kirjoitettu 29.02.2012 19:39

Shah kirjoitti:
Rehellisesti sanottuna nostan tämän nyt vain ylös ennen kuin häviää tuonne syvyyksiin.

Oletan että teillä keikkailevilla artisteilla voisi olla ehkä jotain sanottavaa ketjun aiheeseen ja hardwareen liittyen?

Lautajaska?
Karman Hardon?
Vessajono?
Free-Soul?

Huhuu?


Mä oon vielä niin nuori että pystyy huoletta painamaan pitkin maakuntia välittämättä siitä että mahdollisesti tekee vahinkoa itselleen. Oon lähinnä pyrkinyt kiinnittämään huomiota siihen että on tarpeeksi leveät hihnat eikä noi bassotkaan sieltä raskaimmasta päästä oo. Roudaushommissa oon yrittäny muistaa lähinnä sen, että jos se painaa liikaa, älä nosta sitä yksin ja sen että jos ei saa kunnolla kannettua kuin yhden keissin niin sitten kannetaan vaan se yksi keissi. Huomattavasti järkevämpää on antaa itsestään narukätinen vaikutelma kun hajottaa paitsi itsensä, mahdollisesti myös jotain kamoja.

#7 kirjoitettu 29.02.2012 23:59

Itse opetelleilla soittajilla usein tulee juuri noita jännitystiloista ja vääristä asennoista johtuvia ongelmia. Pedagokin tärkein tehtävä oikeastaan on vain opettaa vääristä tavoista pois. Seurata, ettei soittaessa jännitä paikkojaan. Monesti se vaikea kohta biisissäkin on vaikea vain sen tähden, että sitä jännittää. Siitä kun pääsee eroon, sen vetäisee huomaamattaan, mutta muuten vetää sormet koppuraan juuri, kun se vaikea kohta alkaa.
Henkinenkin kantti on asia, joka pitäisi saada jollain suggestiolla kuntoon. Jokainen muistaa, miten vaikeata oli ensimmäisellä keikalla, kun yleisön edessä olo jännitti. Siitäkin voi tulla ongelma, jos opettelee hävittämään esiintymiskammon alkoholilla. Sitä on käytettävä sitten joka kerta. Jos aikoo vetää ammattilaisena vuodessa pari sataa keikkaa, niin alkaa maksa huutaa armoa. Monella kun se annos kokoajan kasvaa.

Varsinaiset fyysiset rajoitteet pitäisi kokea vain haasteina. Aivan käsittämättömiä suorituksia on tehnyt mm. kitaristi, jolla oli vasemmassa kädessä vain kaksi toimivaa sormea. Myös b5_DEhmDAM" target="_blank" class="bb-url">Les Paul oli kolarissa vaurioittanut kättään, mutta hänenkään soolojaan ei vedä kuka tahansa.
Vanhan sanonnan mukaan, kun keinot loppuvat, voi ottaa konstit avuksi. Monesti konsteilla saa jopa peremman jäljen, kuin "oikeilla" menetelmillä.

#8 kirjoitettu 01.03.2012 00:20

Shah kirjoitti:
ÄÄNI & LAULAMINEN

Laulajilla on tähän varmasti monia asiallisia niksejä, tärkeitä treenejä yms. jotta äänenmuodostus ei käy kurkun päälle. EIkös siitä örinälaulamisestakin ole varoiteltu syövän suhteen (Oliko se Deathin laulaja kun kuoli kurkkusyöpään?) Muistelen myös kuuleeni joskus että Testamentin laulaja olisi käynyt kurkkuleikkauksessa.

Nielurisaleikkaus saattaa tuoda yllätyksiä äänen suhteen. Itseltäni leikattiin ne vihdoin ja viimein syksyllä ja äänialani yksipuolistui (en pysty päästämään enää sellaisia korkeampia ääniä mitä ennen pystyin (lue: "pikkuoravaääniä" ).

Laulufysiologiaan perehtyneenä laulupedagogina haluan tarttua muutamaan seikkaan:

Ensinkin: ns. "väärä laulutekniikka" ja kurkkusyöpä ovat kaksi eri asiaa, ja ne pitää myös pitää erillään.

Kurkkusyöpä vaikuttaa kurkun anatomiaan ja voi siksi tietysti vaikuttaa laulutekniikkaa haittaavana tekijänä jo ennen syövän diagnosointia, joten on ymmärrettävää että lauluongelmia kokenut, myöhemmin kurkkusyövän diagnoosin saanut laulaja liittäisi asiat yhteen: tosin luultavasti syöpä on aiheuttanut ne laulutekniset ongelmat eikä toisinpäin.

Jos laulajan ääni on käheänä, se voi johtua monenlaisista eri syistä: Väärästä laulutekniikasta, Äänihuulten turvotuksesta (jota voivat aiheuttaa mm. savu {ärsytys}, tulehdus, refluksi, allergiat ja jotkut lääkitykset), Rakenteellisista muutoksista äänihuulissa (kyhmyjen esiaste, kysta, polyyppi, äänihuulten sisäinen verenvuoto) ja Hermovauriosta (erittäin harvinainen).

Jos ääni on pitkään käheänä, kannattaa käydä äänenhuoltoon erikoistuneen kurkkutautien erikoislääkärin tai foniatrin vastaanotolla. Hänen on voitava tutkia äänihuulesi joko jäykällä endoskoopilla suun kautta, tai taiouisalla kuituoptisella endoskoopilla joka työnnetään nenän kautta kurkkuun. On erittäin tärkeää, että erikoislääkäri osaa tutkia äänihuulten värähtelyä stroboskoopilla, ylinopealla digitaalivideokameralla tai videokymografialla. Tämä tutkimus on hyvä tehdä, jotta voidaan todeta näkyykö äänihuulissa rakenteellisia muutoksia (turvotus, kysta, polyyppi, hermovauriot jne.) ja toivon mukaan lukea ne pois laskuista. Jos äänihuulissa ei näy rakennemuutoksia, käheys mitä luultavimmin johtuu virheellisestä puhe/laulutekniikasta.

Useimmiten käheys johtuu väärästä tekniikasta joka voidaan korjata keskittymällä äänitekniikan ja tuen käytön perusteisiin. Suosittelen tässä avuksi Kokonaisvaltaisen äänenkäytön tekniikan opettajaa.

Äänihuulia rasittava laulutapa voi hoitamattomana johtaa äänihuulten kyhmyihin jotka lopulta estävät äänihuulten toiminnan. Tällöin on turvauduttava täydelliseen kahden viikon äänilepoon. Levon aikana kyhmyt useimmiten katoavat itsestään. Joskus äänilepo ei toimi, ja kyhmyt joutuu poistamaan äänihuulileikkauksella, jonka jälkeen on pidettävä kymmenen päivän äänilepo. Pelkkä äänilepo tai (leikkaus+äänilepo) ei kuitenkaan ole pysyvä ratkaisu ongelmaan. Jos tekniikkaa ei korjaa, kyhmyt tulevat ennemmin tai myöhemmin takaisin. On siis hyvä opetella äänihuulia rasittamaton laulu- ja puhetekniikka, ettei joudu noidankehään jossa ääni lähtee kokonaan säännöllisesti.

Äänihuulikyhmyt ovat yleisin rakennemuutos jonka erikoislääkäri voi stroboskoopilla äänihuulissa havaita. Kyhmyt onneksi poistuvat yleensä äänilevossa. Muut rakennemuutokset kuten polyypit ja kystat pitää poistaa leikkauksella. Tulehtuneiden äänihuulien kanssa ei saisi laulaa, vaan on turvauduttava äänilepoon.

Äänihuulia rasittavan tekniikan voi oppia tunnistamaan, ja sitä voi oppia välttämään. Äänihuulien rasitus johtuu kurojalihasten aktivoitumisesta kurkunpään ympärillä. Kurojalihakset ovat lihakset jotka mm. sulkevat henkitorven kun me nielaisemme ruokaa ja juomaa, ja ovat siis meille elintärkeät lihakset, mutta joiden ei tulisi aktivoitua kun tuotamme ääntä. Tämä kurominen tuntuu siltä kuin kurkkua kuristaisi, kuin pala tulisi kurkkuun, tai kuin kurkkua ärsyttäisi, kutittaisi, yskittäisi, itkettäisi jne. Jos opit välttämään kuromista, voi olla ettei lauluääni petä enää koskaan.

Vinkkejä kuromisen välttämisen opetteluun:
- Kuvittele sirkusareenaa, suurta aukkoa tai linnoituksen muuria äänihuulten ympärillä jotta niillä on tilaa venyä.
- Kurojalihaksia on "huijattava" olemaan aktivoitumatta silloinkaan kun laulaminen on teknisesti vaikeaa tai fyysisesti rankkaa. Tähän on apuna tuki, joka tulee keskivartalon lihaksia oikealla tavalla käyttämällä. Kun tuki on tehokas ja vahva, voi käyttää suurtakin fyysistä voima laulamiseen ilman että kurkkua alkaa kuroa. *
- Vältä leuan työntämistä eteenpäin, sillä se kuroo kurkkua. Samoin huulien jännittäminen ääriasentoihin aiheuttaa kuromista. Vältä huulten supistamista suppuun takavokaaleissa kuten vokaalissa "u" , ja samoin vältä suupielten venyttämistä leveälle etuvokaaleissa kuten vokaalissa "i". Opettele lausumaan ja laulamaan takavokaalit pieni hymy huulilla, ja etuvokaalit niin että pidät suupielet rentoina.

* Huom. Örinälaulua, säröä ja muita lauluefektejä on turha pelätä. Ääni sinällään ei ole vahingollinen; kurominen on se mikä voi olla vahingollista äänihuulille. Kaikenlaiset laulusaundit on mahdollista tuottaa kuromatta ja terveellä laulutekniikalla. Kaikenlaisia laulusaundeja voi myöskin samoin tuottaa kuroen ja vahingollisesti: ei ole väliä oletko örinähevin taitaja tai oopperalaulaja. Jokainen laulaja tyylistä riippumatta hyötyy kehon tuen hallinnasta ja siitä että kuromisesta oppii pois.

#9 kirjoitettu 01.03.2012 12:49

Jatkankin hieman Free Soulin kirjoituksen pohjalta. Oopperalaulajat ovat tuon äänensä huoltamisen kanssa todella tarkkoja. Jos heillä on aamulla kurkku yhtään karheana, he menevät lääkäriin, eivätkä yritä laulaa illalla. Me kevyen musiikin kanssa kiertelijät yleensä yritämme viimeiseen asti tehdä keikan pois kuleksimasta. Se saattaa jatkossa kostautua, jollei muuten, niin viemällä pidemmän ajan, kunnes ääni alkaa korjaantua. Kyllä se tosin tuntuu yllättävän pitkälle rääkkiä kestävänkin. Jopa enemmän, kuin mitä taidelaulajat sen uskovat kestävän. Toisaalta eihän meillä ole samanlainen vaativa kuulijakuntakaan. Tanssilavoilla ei yleensä lauleta "rintarekisteritekniikalla", vaan nenään ja poskeen ja miten kukakin. Samoin, jos lavalla viimekesänä joku särki ikkunan, on se taatusti rikki ensikesänkin keikalla. Siellä vetää ja puhaltaa. Kenties Soile Isokoskelta ääni katoaisi jo kotoisen tanssilavan ovella. Äänikin on kuitenkin työkalu ja sitä kannattaisi yrittää varjella. Häpeäksi on kuitenkin todettava, että itsekin olen monesti vain syänyt koko päivän chiliä ja illalla on painuttu baanalle. Chili on ainakin omalla kohdallani osoittautunut maailman tehokkaimmaksi yskänlääkkeeksi. Niin tulista, kuin suu ikinä kestää ja kernaasti valkosipulia kaveriksi, sillä keinolla yleensä kurkku on illaksi kuntoon tullut. Valkosipuli pitää sitten illalla liian kiltit tytötkin kaukana.

#10 kirjoitettu 01.03.2012 13:04 Muok:01.03.2012 13:05

Hienoa, tehän olette laittaneet valtavan hyvää ja asiallista tekstiä aiheesta!

Ranteiden jännetuppitulehdukset ovat myös yksi tyypillinen muusikoiden vaiva (pääosin talvikausina). Jos sidettä ei ole niin vaikka sukista saa saksimalla ranteisiin sopivat lämmikkeet. Jännetuppitulehdusten ikävin juttu on se että kun se vaivaa ja vaivaa vaan jatkuvasti ja sitä ei hoida, tarvitaan siihen myös vähän erityisempää lääkärin apua.

Sitten lainaus:

Lautajaska kirjoitti:

Siitäkin voi tulla ongelma, jos opettelee hävittämään esiintymiskammon alkoholilla. Sitä on käytettävä sitten joka kerta. Jos aikoo vetää ammattilaisena vuodessa pari sataa keikkaa, niin alkaa maksa huutaa armoa. Monella kun se annos kokoajan kasvaa.


Tästä ei liene koskaan voi liian vähän muistuttaa. Muusikoiden ammattitauteihin pitäisi epävirallisena riskinä lisätä päihteiden käyttäminen. Silloin layer_detailpage&v=u8oT9ag631Q" target="_blank" class="bb-url">on aina riski että käy esimerkiksi näin (kohta 0:24). Myös kun ja jos touraaminen ottaa pannuun, nukutaan säännöllisesti liian vähän ja sotketaan päihteet vielä mukaan, ei siinä ole henkinenkään vointi enää kovin hyvällä mallilla.

PS. Viime minitourilla oltuani eräs bändimme jäsen kestikin vain kaksi päivää koko hommaa ja päätti erota jo bändistä, nukkui yön puistossa ja lähti sitten kuukaudeks Intiaan.

#11 kirjoitettu 01.03.2012 14:18

Alkoholia saa käyttää, ja pitääkin käyttää, kunhan ei käy näin:
http://www.youtube.com...

#12 kirjoitettu 01.03.2012 15:17 Muok:01.03.2012 15:17

Yksi annos alkoholia auttaa juuri niin paljon, kuin siitä aineesta voi apua saada. Vaikka sen jälkeen sitä vetäisi miten paljon, se ei enää jännityksen poistoon vaikuta. Tekee vain sormista nakit. Tuon jos muistaa, niin ei pilaa tulevaa uraansa. Olen kyllä mielissäni siitä, että useat maamme huippumuusikot antavat meille tavallisille pelimanneille reilusti tasoitusta, vetämällä lärvit ennen keikkaa.

Oma paradoksinsa on siinä, että kun aikanaan aloin rockin soitolla, silloin ei niillä keikoilla voinut juoda mitään alkoholipitoista. Humppamiehillä kuului aina olevan "motivaatiopullo". Kun sitten vaihdoin tanssimusiikkiin, on lavoilla tullut tiukka komento, jopa saatetaan tulla mittarin kanssa takahuoneeseen. Positiivista on, että yleisökin on nykyisin siellä selvinpäin. Rock lavoilla sen sijaan on miehillä jo trailerissa, paljonko takahuoneessa pitää löytyä viinaa...
Minulle soittaminen on aina ollut tarpeeksi vaikeaa selvinkin päin, onneksi.

#13 kirjoitettu 01.03.2012 15:31

Lautajaska kirjoitti:
Yksi annos alkoholia auttaa juuri niin paljon, kuin siitä aineesta voi apua saada. Vaikka sen jälkeen sitä vetäisi miten paljon, se ei enää jännityksen poistoon vaikuta. Tekee vain sormista nakit. Tuon jos muistaa, niin ei pilaa tulevaa uraansa.


Elä elä, ei kannata saarnata näitä totuutena, nuoret voi ottaa todesta. Laitetaan nyt tähän vastapainoksi että mie ite oon ottanu n. 2-4 joka kerta. Tämä on riskirajojen sisäpuolella ja hyvät fiilikset ja ei krapulaa. Näähän on hemmetti ihan yksilöllisiä juttuja..

#14 kirjoitettu 01.03.2012 17:13

Zombie Wolf kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Yksi annos alkoholia auttaa juuri niin paljon, kuin siitä aineesta voi apua saada. Vaikka sen jälkeen sitä vetäisi miten paljon, se ei enää jännityksen poistoon vaikuta. Tekee vain sormista nakit. Tuon jos muistaa, niin ei pilaa tulevaa uraansa.


Elä elä, ei kannata saarnata näitä totuutena, nuoret voi ottaa todesta. Laitetaan nyt tähän vastapainoksi että mie ite oon ottanu n. 2-4 joka kerta. Tämä on riskirajojen sisäpuolella ja hyvät fiilikset ja ei krapulaa. Näähän on hemmetti ihan yksilöllisiä juttuja..


Onhan ne joo mutta fakta on kyllä se että humppapuolella suhtautuminen on selkeästi kielteisempi kuin rokkipaikoissa. Ei ennen tanssibändin keikkaa pikkuisen kaljoittelemalla ehkä vielä mainettaan pilaa mutta ainakin antaa muille bändeille epäammattimaisen kuvan.

#15 kirjoitettu 01.03.2012 17:36 Muok:01.03.2012 17:37

Vessajono kirjoitti:
Zombie Wolf kirjoitti:
Lautajaska kirjoitti:
Yksi annos alkoholia auttaa juuri niin paljon, kuin siitä aineesta voi apua saada. Vaikka sen jälkeen sitä vetäisi miten paljon, se ei enää jännityksen poistoon vaikuta. Tekee vain sormista nakit. Tuon jos muistaa, niin ei pilaa tulevaa uraansa.


Elä elä, ei kannata saarnata näitä totuutena, nuoret voi ottaa todesta. Laitetaan nyt tähän vastapainoksi että mie ite oon ottanu n. 2-4 joka kerta. Tämä on riskirajojen sisäpuolella ja hyvät fiilikset ja ei krapulaa. Näähän on hemmetti ihan yksilöllisiä juttuja..


tanssibändin keikkaa pikkuisen kaljoittelemalla ehkä vielä mainettaan pilaa mutta ainakin antaa muille bändeille epäammattimaisen kuvan.


Juu pitänee välttää matin ja tepon kanssa keikkailemista. Onneks ei oo tullu vielä vastaan yhteiskiertuetta..

Zombie Wolf muokkasi viestiä 17:36 01.03.2012

Että kiitos vain neuvosta, nuori herra..

#16 kirjoitettu 01.03.2012 17:48 Muok:01.03.2012 17:52

Alkoholin ja huumeiden kanssa on se ongelma, että itse kyllä kuvittelee kaiken sujuvan loistavasti. Yleisö saattaa olla toista mieltä.
Nuorisopaikoissa tosin taitaa yleisökin olla aika tukossa. Ainakin niihin ravintoloihin, jotka ovat auki puoli neljään, tulee puolen yön jälkeen se toinen yleisö. Tanssimaan tulleet lähtevän viimeistään yhden jälkeen alta pois ja paikalle saapuu jo valmiiksi umpi känninen porukka. Heitä varten yleensä on etukäteen ilmoitettukin, että sitten viimeiset setit pitää olla sellaista bilemusaa. Alkoholilakia tarkkaan noudattaen heitä ei saisi edes päästää sisään. Ei heistä enää ravintolallekaan iloa ole, kun eivät edes kykene enää juomaan mitään. Kaippa rockbändit saavat joka keikalla sellaisen örvelölauman nenänsä eteen. Kukapa sitä selvinpäin katselisikaan...

Tuossa puhuttiin aloitusviestin otsikossa leikkausoperaatiosta... Viimekeikalla rumpalimme oli ollut viikko aikaisemmin sappirakon poistossa. Ei olisi vielä oikein saanut edes olla mukana. Kolmeen viikkoon operaatiosta ei saa nostella mitään. Hänen ei sitten tarvinnut roudata ja otti hän sähköiset rummuttimet, niin ei tarvinnut kovasti huhkia. Soittajilla se on tuo työmoraali melko korkealla. Keikalle lähdetään, vaikka hiukan irvistelisikin.

#17 kirjoitettu 01.03.2012 17:53

Lautajaska kirjoitti:
Alkoholin ja huumeiden kanssa on se ongelma, että itse kyllä kuvittelee kaiken sujuvan loistavasti. Yleisö saattaa olla toista mieltä.


Sellaista on alkoholistien elämä kuulemma. Meillä muilla on itsekontrolli hallussa, ja uskontokin kieltää överit. Mutta tosiaankin, voi VOE sitä kännistä pellelaumaa joka pilaa maineensa alkoholilla..

- Alkoholia saa & pitää juoda!

#18 kirjoitettu 01.03.2012 19:45 Muok:01.03.2012 19:47

Zombie Wolf kirjoitti:
Juu pitänee välttää matin ja tepon kanssa keikkailemista. Onneks ei oo tullu vielä vastaan yhteiskiertuetta..

Zombie Wolf muokkasi viestiä 17:36 01.03.2012

Että kiitos vain neuvosta, nuori herra..


Ei se Mattia ja Teppoa tai Finlandersia vaadi, yhtä lailla se käsitys muodostuu vähemmän tunnettujenkin artistien kanssa samoilla keikkapaikoilla ollessa.

Ja huomaa että puhuin toki ainoastaan humppatouhuista. Kyllä minäkin oon rokki- ja bilekeikkoja vetänyt välillä sellasessa kunnossa ettei viimestä settiä edes muista soittaneensa.

#19 kirjoitettu 01.03.2012 19:54

Vessajono kirjoitti:
Zombie Wolf kirjoitti:
Juu pitänee välttää matin ja tepon kanssa keikkailemista. Onneks ei oo tullu vielä vastaan yhteiskiertuetta..

Zombie Wolf muokkasi viestiä 17:36 01.03.2012

Että kiitos vain neuvosta, nuori herra..


Ei se Mattia ja Teppoa tai Finlandersia vaadi, yhtä lailla se käsitys muodostuu vähemmän tunnettujenkin artistien kanssa samoilla keikkapaikoilla ollessa.

Ja huomaa että puhuin toki ainoastaan humppatouhuista. Kyllä minäkin oon rokki- ja bilekeikkoja vetänyt välillä sellasessa kunnossa ettei viimestä settiä edes muista soittaneensa.


jep, hurraa alkkiksille sitten. joo mie huomasin nuo humppahommat. Meinasin itseasiassa liittyä paikalliseen. Mutta en osannu muuta ku öristä nurmiota ja soittaa melkei ku pill.. pulliaine. se jäi siihe. mieluummi alice cooperia, jeba.

#20 kirjoitettu 03.03.2012 16:37 Muok:03.03.2012 16:46

Ensiksi linkki josta saattaa runsaammin soittaville olla hyötyä: http://www2.siba.fi/ha...

Pianonsoitosta:

Lähes joka toisen taustamusiikkikeikan jälkeen saan lupailla itselleni, että en enää koskaan jätä omaa kokoontaittuvaa soittotuolia kotiin silloin kun tiedän soittavani istuma-asennossa. Sen verran herkästi saan kärsiä seuraavana päivänä hartiakivuista mikäli joudun istuskelemaan koko keikan tavallisessa kahvilatuolissa. Korkeuden ei tarvitse olla ihan millilleen oikea, mutta ihmeen harvoin tuntuvat normituolit osuvan sinne päinkään.
Tällä viikolla soitin tiistaina bänditreeneissä kolmisen tuntia syntikkaa hyvin epämääräisessä asennossa, koska en jaksanut ruveta venkslaamaan päin helvettiä säädettyä keyboard-telinettä. Laiskuudesta ja tyhmyydestä sakotetaan: kolme päivää olkapäätä vihlaisi joka kerta kun oikeaa kättä nosti. Taas lupaus, "ei enää ikinä", mutta saas nähdä milloin taas unohtuu...

Kyllähän tuohon ergonomiaan ja lihaskuntoon olisi hyvä jokaisen soittajan kiinnittää huomiota, mutta erityisesti keikkailevien ja päivittäin useita tunteja treenaavien soittajien on ihan pakko miettiä vähän miten soittaa, ellei sitten nauti kivusta, kivun aiheuttamasta unettomuudesta ja pakollisista parin kuukauden soittolomista.

Lähipiirissä on erityisesti viimeisen vuoden sisällä alkanut yhä useammilla ilmenemään kaikenlaisia vaivoja kun on alettu pikkuhiljaa pääsemään kiinni säännöllisempään harjoittelurytmiin ja soittorutiiniin. Monille vaivat ovat tulleet yllätyksenä, kun ovat saattaneet soitella helposti 15 vuotta ilman sen kummempia kipuja ja yhtäkkiä ollaan sairaslomalla. Talviaikaan vaivat lisääntyvät: tullaan pakkasesta treeniluokkaan ja lähdetään heti paiskomaan täysillä ilman minkäänlaista lämmittelyä. 5-10 minuuttia yksinkertaisia harjoituksia voisi säästää kuukausien kivuilta.

Välillä syy voi olla rakenteellinen, toiset ovat alttiimpia tietyille vaivoille, mutta yhden yhdistävän tekijän olen huomannut parilla isommista vaivoista kärsineellä: jatkuva täydellisyyteen pyrkiminen ergonomiassa ja siitä aiheutuva jäykkyys soittoasennossa. Keskitien löytäminen tuntuu hankalalta: jatkuva kumartelu ja ylimääräinen vääntelehtiminen rasittavat ja hankaloittavat soittoa, mutta toisaalta eipä tunnu täydellinen liikkumattomuuskaan tekevän hyvää. Vaivojen syyt löytyvät yllättävistä paikoista: toisella lamaannuttavien käsikipujen syy löytyi alaselästä (yliryhti soittaessa), itselläni vasen käsi kipeytyi pari vuotta sitten koska kallistin herkästi päätäni oikealle keskittyessäni (teen sitä edellee, mutta huomattavasti vähemmän). Yleissääntöni mitä tahansa soitinkin: annan itseni liikkua mikäli siltä tuntuu, mutta harjoitellessani vältän ylimääräistä liikettä. Ergonomiasta tulee pitää huolta, mutta ei sen takia turhaan jännittää kannata, se muuttuu yllättävän helposti epäergonomiseksi!

Shah kirjoitti:
Saattaisiko koskettimien soitosta johtuvat käsissä ilmenevät vaikeudet johtua istuinpenkin korkeudesta? Pitäisikö käsien pystyä lepäämään tavallaan tietyllä korkeudella?
Jep, perusasia johon aivan liian moni opettaja ei kiinnitä tarpeeksi huomiota. Ja se etäisyys pianosta! Soitossa hyvin pitkälle ehtineen kaverini koko yleissoundi pianolla muuttui, kun hän siirtyi 30-40cm kauemmas pianosta. Näyttäähän se todella lähellä koskettimia soittaminen joidenkin mielestä hyvinkin coolilta, mutta samalla sitä tulee pidettyä kädet totaalisen lukossa koko ajan. Koitapa siinä sitten vaikka tiluttaa. Sointi on epätasainen ja dynamiikkakontrolli heikko. Kaikki koskettimet eivät mene pohjaan asti.

Sanonta pianistien "painovoimaa uhmaavista" käsistä on mielestäni melko hyvä ohjenuora. Soittaessa pitäisi todella tuntua siltä että kädet lepäävät ilmassa ilman kannattelua ja olkapäät ovat täysi vapaina. Soittajilla joille ihan perustekniikkaa ei ole missään vaiheessa opetettu ranteet kohoilevat ja hartiat jännittyvät hyvin herkästi. Yllättävän pitkälle voi päästä soittajana täysin "omalla tekniikalla", mutta yleensä huomaa sen rajallisuuden joko siinä vaiheessa kun ei yksinkertaisesti pysty oppimaan jotain teknisesti haasteellisempaa juttua tai kun alkaa sattua joka paikkaan. Ja niin kuin kaikki tietävät: pahoista tavoista on pirullisen hankala luopua.

Shah kirjoitti:
Olen kuullut että jollain ammattirumpaleilla homma on pahimmassa tapauksessa tyssänyt siihen ja rumpujen soittoa ei ole voinut jatkaa ilmaa jonkinlaista leikkausta. Mm. Miles Davisin joku rumpali joutui käymään sellaisen leikkauksen.
Vielä useampi vaihtaa alaa. Aika surullinen syy ammattilaisuran tyssäämiselle.

tahtila muokkasi viestiä 16:43 03.03.2012

tahtila muokkasi viestiä 16:46 03.03.2012

#21 kirjoitettu 03.03.2012 17:31 Muok:03.03.2012 17:32

Shah kirjoitti:
Olen kuullut että jollain ammattirumpaleilla homma on pahimmassa tapauksessa tyssänyt siihen ja rumpujen soittoa ei ole voinut jatkaa ilmaa jonkinlaista leikkausta. Mm. Miles Davisin joku rumpali joutui käymään sellaisen leikkauksen.


Ainakin Carl Palmer on saanut puukkoa ranteeseen joskus 90-luvulla juurikin sen takia että soittaminen olisi muuten tyssännyt siihen paikkaan. Phil Collinsilla oli vastikään vielä pahempi tilanne, kävi kirurgin pöydällä mutta ei ainakaan toistaiseksi ole pystynyt ilmeisesti soittamaan lainkaan. Kiipparipuolella ainakin Keith Emersonia on kuulemma myös leikelty.

#22 kirjoitettu 03.03.2012 17:39

Vessajono kirjoitti:

Phil Collinsilla oli vastikään vielä pahempi tilanne, kävi kirurgin pöydällä mutta ei ainakaan toistaiseksi ole pystynyt ilmeisesti soittamaan lainkaan.


Miettii vielä miten uskomatonta soittoa Philillä oli Brand X:n aikana. Joidenkin sanojen mukaan jopa paras.

Kyllähän tuo ongelma on myös itse asiassa muillakin ammattialoilla joissa koko duunin käytännöllinen toteuttamisen idea on käsin työskentelyssä. Vanhan koulukunnan vedostajilla esimerkiksi.

#23 kirjoitettu 04.03.2012 04:35

Johtuu kyllä aivoista ilmeisesti mutta kerron silti kädet ei aina saa käskyjä perille (päätöksen tekevä osuus toimii mutta se joka lähettää käskyn "pätkii"). sama kyllä koskee lievemmin jalkojakin. ps. välillä myös niska ja selkä liian kipeät soittamiseen pitäs syödä ehkä särkylääkettä......

#24 kirjoitettu 07.03.2012 23:58

Vastikään palailin Milenkasta jameista. Perinteinen "sähköpiano katossa, baarituoli lattiassa" -asetelma. Tavallaan hienoinen itsetunnon kohotus tuli siitä että näytti kaikilla muillakin pianisteilla homma hankaloituvan ihan huomattavasti sillä istumakorkeudella.

#25 kirjoitettu 08.03.2012 09:17 Muok:08.03.2012 09:18

Tahtila, kirjoituksesi on mielenkiintoista luettavaa ja olit paneutunut aiheeseen myös.

Olen joskus pohtinut että pitäisi kokeilla soittosessioita ennen jotain Vogelin luontaista tippatuotetta, joka parantaa raajojen verenkiertoa. Eroa soiton aikana ei luultavasti ensin huomaa, mutta jos kokeilisi käyttää täsmäannoksina aina ennen soittoa, voisi kokemuksesta ehkä sanoa jotain jälkeenpäin.

Musiikkipedagogin asialla käynti ei pitäisi olla mikään muusikon häpeä. Mikäli tällaisella olisi aikaa ja kiinnostusta keskittya kuuntelemaan asiakkaansa soittoa erilaisissa tilanteissa: treeneissä, keikoilla, sekä esim. duo'na yhteisjameissa, voisi hän oletettavasti muodostaa jonkinlaista käsitystä henkilön soittotavasta, kuinka hän purkaa mahdolisia olotilojaan ja paineitaan soittoon, kuinka eläytyy jne. Mielestäni suurennuslasin alle pitäisi pystyä laittamaan soittajan eräänlainen "ankaruus" instrumenttia kohtaan, kuinka hän käsittelee sitä, pelkääkö sitä, tai yrittääkö hallita, "selättää" sen (eli loppupeleissä: itsensä). Juttu on psykologinen nimenomaan, kuten Lautajaskakin sen tuolla mainitsi. Se voi kuitenkin olla keino muuttaa soittotapaa, kehittyä instrumentissaan ja alkaa nauttimaan siitä uudella tavalla.

#26 kirjoitettu 10.03.2012 13:06

Mainio esimerkki tuosta psyykisestä rajoitteesta: Meillä erään usein säestämämme solistin ohjelmistossa on humppakompilla menevä biisi, jonka loppuun hän haluaa kiihdytyksen. Sellaisen ripaska osuuden. Parinkin rumpalin kanssa kävi niin, että jotenkin se vaan ei alkanutkaan kiihtyä tarpeeksi ja kun vilkaisi kaveria kesken soiton, hänellä oli hirmuinen tuskan irvistys päällä. Menin sitten treeneissä patterin taakse ja kysyin, että mikä siinä oikein mättää, kun eikö tällaista vuorotahdin poti potia mätä miten nopeasti tahansa. Tässä vaiheessa kaverikin älysi, että jotain aivan järjetöntähän hänen krampissaan on ollut. Eikä homma sitten vaivannut koskaan enää. Siitä biisin kohtaa, kun alkoi pelätä, niin kiristi itse lihaksensa jumiin.
Psyykkinen este on usein paljon pahempi, kuin se, että puuttuu vaikkapa pari sormea. Jos kertakaikkiaan uskoo sisimmässään, ettei selviä jostain, niin sitten ei silloin voikaan selvitä. Ei edes opi uutta "liian vaikeaa" biisiä, jollei itse usko, että vielä kerran se menee ja komeasti.

#27 kirjoitettu 10.03.2012 13:08

L3fti kirjoitti:
Kovin mielenkiintoista tekstiä tämä. Tahtoisin kysyä että miten voi tunnistaa käyttääkö niitä kurojalihaksia vai ei, muuta ku että menee ääni sököksi pitemmällä aikavälillä?

Kun kurojalihakset aktivoituvat, sen useimmiten huomaa siltä että laulaminen tuntuu vaikealta, ahdistavalta, ei pääse ylemmäs jne. Se voi tuntua siltä kuin kurkkua kuristaisi, kuin pala tulisi kurkkuun, tai kuin kurkkua ärsyttäisi, kutittaisi, yskittäisi, itkettäisi jne. Pahimmillaan se voi sattua niin paljon että laulaminen on pakko keskeyttää.

Tosin olen myös törmännyt sellaisiin laulajiin jotka ovat niin tottuneet ja turtuneet tähän kuromisen tunteeseen, että eivät huomaa siinä mitään häiritsevää; he ajattelevat että "tältä se laulaminen tuntuu", vaikka laulamisen ei pitäisi tuntua kurkussa yhtään miltään. Heille saattaa se äänen menetys tulla yllätyksenä. Mutta myöskin tällaiset laulajat voivat oppia laulamaan oikealla tekniikalla.

Ja mitä tarkoitan oikealla tekniikalla, se ei tarkoita sitä että laulusaundi muuttuisi. Se tarkoittaa sitä että oppii laulaman niin, että saa aikaan kaikki samat saundit kuin ennenkin, mutta ilman että kurojalihakset aktivoituvat. Tämä kuromisesta pois oppiminen usein myös laajentaa sitä rekisteriä millä pystyy tulkitsemaan, oppii laulamaan "rajumman kuuloisesti" kuin ennen (jos niin tahtoo), korkeammalle kuin ennen, matalammalle jne. Yksinkertaisesti pystyy tekemään äänellään enemmän kuin ennen, eikä saundista tarvitse tinkiä.

#28 kirjoitettu 11.03.2012 02:35

Free-Soul kirjoitti:
... he ajattelevat että "tältä se laulaminen tuntuu", vaikka laulamisen ei pitäisi tuntua kurkussa yhtään miltään.


Tohon kohtaan on kyllä pakko sanoa että kunnon murina tuntuu kyllä aina kurkussa. Ei missään tapauksessa pidä sattua tai edes tuntua häiritsevältä, mutta kyllä se vaan tuntuu JOLTAIN. Jos ei tunnu yhtään miltään, niin ei myöskään kuulu yhtään mitään. Enkä nyt sekaannu välimerkkiin, vaan ihan perus puhtaaseen lauluun vertaan.

#29 kirjoitettu 13.03.2012 00:55

Mulla on usein voimakasta ahdistuneisuutta, joka estää soittamisen ja laulamisen oikeastaan kokonaan. Viulua ja pianoa soittaessa sormissa ei ole voimaa ja nopeita kohtia on mahdotonta soittaa. Muutenkin soitto on ahdistuneena ihan kamalan kuuloista (ei pysy rytmissä ym..). Jos sattuu hyvä päivä kohdalle, käytän sen hyväkseni ja soitan sydämeni kyllyydestä Laulaessa tuntuu, ettei saa happea ja laulu jää pinnalliseksi. Ero normaalitilaan on huomattava.

Pääsispä tästä yli (kestäny vuosia jo..), niin vois alkaa treenata kunnolla :/ Ja vaikka taas esiintymään ym..

#30 kirjoitettu 13.03.2012 13:05

Eveliina Korhonen kirjoitti:
Mulla on usein voimakasta ahdistuneisuutta, joka estää soittamisen ja laulamisen oikeastaan kokonaan. Viulua ja pianoa soittaessa sormissa ei ole voimaa ja nopeita kohtia on mahdotonta soittaa. Muutenkin soitto on ahdistuneena ihan kamalan kuuloista (ei pysy rytmissä ym..). Jos sattuu hyvä päivä kohdalle, käytän sen hyväkseni ja soitan sydämeni kyllyydestä Laulaessa tuntuu, ettei saa happea ja laulu jää pinnalliseksi. Ero normaalitilaan on huomattava.

Pääsispä tästä yli (kestäny vuosia jo..), niin vois alkaa treenata kunnolla :/ Ja vaikka taas esiintymään ym..


Ahdistuneisuuteen en osaa ottaa kantaa, mutta voimattomuudesta tuli mieleen, että usein julkisuudessa väitetään, ettei soittaja saisi tehdä mitää raskasta. että muka sitten sormet jäykistyvät. Soittajan nimenomaan pitää tehdä myös raskaita asioita, sillä sormissa pitää olla myös voimaa. Varsinkin piano vaatii sormiin voimaa, juuri nopeiden asioiden soittamiseen ja siitä pitää muutenkin saada tarvittaessa paljon ääntä. Se on kuitenkin suhteellisen raska soitin. Voimatreenin vastapainoksi pitää sitten soittaa paljon nopeita harjoituksia, että notkeus säilyy.
Voiman ja nopeuden lisäksi pitää sitten vielä olla sitkeyttä, että jaksaa nakuttaa boogie woogieta kolme varttia putkeen. Sitä ei saa muulla, kuin soittamalla sitä kolme varttia putkeen. Tai siis mitä muutakin tahansa se soitettava onkin, mutta jaksaakin pitää. Boogie on hyvä esimerkki, siinä menee pianisti nopeasti hapoille, ellei sitä pidä jatkuvasti yllä.

#31 kirjoitettu 14.03.2012 01:26

yliaktiivinen virtsarakko estää keikkailun ja mm. normaalin elämisen aika tehokkaasti.

#32 kirjoitettu 14.03.2012 02:45

MKDELTA kirjoitti:
yliaktiivinen virtsarakko estää keikkailun ja mm. normaalin elämisen aika tehokkaasti.

vaipat?

#33 kirjoitettu 14.03.2012 07:15

Nizzine kirjoitti:
Noi sun kommenttis on usein aika turhia ja lapsellisia. Kuten tämäkin.

haluaisin lukea selityksen, miksi toi oli sun mielestä turha ja lapsellinen viesti.

#34 kirjoitettu 14.03.2012 14:21

MKDELTA kirjoitti:
yliaktiivinen virtsarakko estää keikkailun ja mm. normaalin elämisen aika tehokkaasti.


Sitä vaivaa voidaan hoitaa, siispä lääkärille!. Noihin naisten virtsankarkailuihinkin, joita TV toitottaa mainoskanavillaan, oli tutun lääkärin mielipide sama. Pitäisi mennä lääkärille, eikä fyllata housujaan joutavuuksilla.

#35 kirjoitettu 14.03.2012 14:51

Lautajaska kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
yliaktiivinen virtsarakko estää keikkailun ja mm. normaalin elämisen aika tehokkaasti.


Sitä vaivaa voidaan hoitaa, siispä lääkärille!. Noihin naisten virtsankarkailuihinkin, joita TV toitottaa mainoskanavillaan, oli tutun lääkärin mielipide sama. Pitäisi mennä lääkärille, eikä fyllata housujaan joutavuuksilla.


Aloitin lääkityksen tuohon n. 1½ viikkoa sitten. Saa nähdä toimiiko.

#36 kirjoitettu 14.03.2012 16:33

Nizzine kirjoitti:
Ajattele nyt ite jos sun pitää jatkuvasti käydä kusella, niin olisko susta siistiä että sulta kyseltäis "mikset käytä vaippoja?"?
Toi on nöyryyttävä kysymys, siksi.

ei se musta ole erityisen siisti eikä erityisen nöyryyttäväkään kysymys. se on vaan kysymys. vaikka pitäisit itse vaippoja nöyryyttävänä, ei muut niin välttämättä ajattele.

vaiva kannattaa tietty yrittää hoitaa lääkityksellä pois niin kuin ilmeisesti tehdäänkin, mut se ei ole mikään tae siitä, että se auttais just silloin kun on keikalla. ajattelinkin, että onko vaiva tai keikkailunhalu niin paha, että vaippojen käyttö ois tarpeellista.

#37 kirjoitettu 29.03.2012 21:40

Fyysiset esteet ovat yllättävän usein voitettavissa, vaikka päällisin puolin voisi olettaa, että kaikki on menetetty. Tässä hyvä esimerkki!

#38 kirjoitettu 29.03.2012 21:48

Jos soitat DJ-keikkoja läppäriltä ilman kontrolleria niin varmista että näet hyvin. Esimerkiksi karsea karsastusongelma ei auta asiaa.

T: kokemusta.

#39 kirjoitettu 01.04.2012 16:06 Muok:01.04.2012 16:16

Shah kirjoitti:
Mielestäni suurennuslasin alle pitäisi pystyä laittamaan soittajan eräänlainen "ankaruus" instrumenttia kohtaan, kuinka hän käsittelee sitä, pelkääkö sitä, tai yrittääkö hallita, "selättää" sen (eli loppupeleissä: itsensä). Juttu on psykologinen nimenomaan, kuten Lautajaskakin sen tuolla mainitsi. Se voi kuitenkin olla keino muuttaa soittotapaa, kehittyä instrumentissaan ja alkaa nauttimaan siitä uudella tavalla.

Kenny Werner: Effortless Mastery
Toiset ohittavat olankolautuksella, toiset "tulevat uskoon" Werneriä lukiessaan. Kirja jossa on mielestäni paljon hyviä pointteja. New age -allergikot saattavat lukiessaan saada ajoittain pieniä näppylöitä, mutta pääosin pitäisi sopia luettavaksi kenelle tahansa soittajalle. Löytynee kirjastosta.
Eveliina Korhonen kirjoitti:
Mulla on usein voimakasta ahdistuneisuutta, joka estää soittamisen ja laulamisen oikeastaan kokonaan. Viulua ja pianoa soittaessa sormissa ei ole voimaa ja nopeita kohtia on mahdotonta soittaa. Muutenkin soitto on ahdistuneena ihan kamalan kuuloista (ei pysy rytmissä ym..). Jos sattuu hyvä päivä kohdalle, käytän sen hyväkseni ja soitan sydämeni kyllyydestä Laulaessa tuntuu, ettei saa happea ja laulu jää pinnalliseksi. Ero normaalitilaan on huomattava.

Pääsispä tästä yli (kestäny vuosia jo..), niin vois alkaa treenata kunnolla :/ Ja vaikka taas esiintymään ym..

Juuri tällaisiin ongelmiin tuo Wernerin kirja yrittää erityisesti tarjota ratkaisua. Suosittelen tutustumaan.

#40 kirjoitettu 03.04.2012 20:40 Muok:03.04.2012 20:41

tahtila kirjoitti:

Toiset ohittavat olankolautuksella, toiset "tulevat uskoon" Werneriä lukiessaan. Kirja jossa on mielestäni paljon hyviä pointteja.

Vaikutti mielenkiintoiselta amazon.comin jutun pohjalta. 77 lukija-arviota sivun alalaidassa kertonee myös että vaikuttava opus on.

New age -allergikot saattavat lukiessaan saada ajoittain pieniä näppylöitä, mutta pääosin pitäisi sopia luettavaksi kenelle tahansa soittajalle.


Hmm. Tuosta olisi mielenkiintoista kuulla lisää. Ottaako Werner soittamisen harrastus- ja ammattitoiminninan lisäksi mukaan jonkinlaista filosofisempaa näkökantaa ylipäänsä luovuuden kannalta?