Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Vastikään on tullut yyteröityä pari kohtalaisen erilaista elokuvaa, jotka kuitenkin outoudestaan huolimatta jättivät positiivisen jälkimaun.
John Cameron Mitchellin melkoinen pläjäys Shortbus tuli katsottua vaimon kanssa, ja trailerin perusteella odotin kyllä ronskilla huumorilla tehtyä ihmissuhde-seksisoppaa, mut jo alkumetreillä meiningin intensiivisyys yllätti. Harvoinpa ei-pornoelokuvissa kuitenkaan mälli lentää jo ensiminuuteilla - ja se näytetään! Vaikka elokuvassa nussitaankin oikeasti, ei raihna kuitenkaan ole varsinaisesti ns. runkkausmateriaalia. Leffan ei kuitenkaan mielestäni ole tarkoitushakuista eritteillä shokeeraamista, vaan leffassa on oikeasti jotain järkeäkin: hahmot vaikuttavat ihan oikeilta ihmisiltä ja elokuvassa on myös hersyvää huumoria. Sen verran ravisuttavan graafista kuvastoa, ettei sovi ihan tiukkanutturaisimmille - enkä tiedä voiko tätä katsoessa oikein popcorniakaan mussuttaa; ne voi mennä väärään kurkkuun siinä kohtaa kun puppelipojat ottavat toisiltaan kimpassa poskeen
Sitten tuli katsottua melkoisen eksperimentaalilla otteella kasattu The Tracey Fragments. Elokuva on kuulema kuvattu vain kahdessa viikossa - mutta leikkaamiseen kului 9 kuukautta! Sen voin helposti uskoa! Kuvaruutu jakautuu lähes koko kestonsa ajan useisiin pieniin ruutuihin - siihen kesti hieman tottua, mutta ainakaan mua se ei pidemmän päälle ärsyttänyt niinkuin joitakuita. Selitys moiseen tekniseen ratkaisuun paljastuu lopussa, eikä sen arvaamiseen ihan koko elokuvaa tarvitse katsoa: mielestäni ratkaisu kuvastaa hienosti pirstaleiksi hajoavaa psyykeä. Kyllä leffan alkupuolella jo hiffaa, että nuoren Ellen Pagen näyttelemä Tracey ei ole ihan kuosissa - edetessään leffa paljastaa sitten syitä mielen järkkymiselle. Ei tämä kuitenkaan ollut katsomiskokemuksena niin pitkä kuin esim. toinen kokeellinen pläjäys: Waking Life. Hieno leffa sekin, vaan ehkä hieman hitaasti aukeneva - kestää pitkän tovin ennen kuin langat alkavat kietoutua yhteen - toisin kuin tässä pätkässä.
karman hardon kirjoitti:
Vastikään on tullut yyteröityä pari kohtalaisen erilaista elokuvaa, jotka kuitenkin outoudestaan huolimatta jättivät positiivisen jälkimaun.
Visa Mäkisen klassikko Yön saalistajat. Loistava suomalainen. Sisältää myös kuuluisan repliikin, jonka gangsteri Yrjö(Matti Ruohola, Muumipapn ääni) laukoo kultasepänliikkeen myyjälle: "Me ei tultu kuuntelemaan mitään Pikku Kakkosen satuja, RAHAT TÄNNE, LUPPAKORVA!" Elokuvan eeppisyys ja camp-arvo hakee vertaistaan.
- Auch Zwerge haben klein angefangen [Maasta se kääpiökin ponnistaa] (1970)
- Being John Malkovich (1999)
- The Imaginarium of Doctor Parnassus (2009)
- Perfume: The Story of a Murderer (2006)
- La science des rêves [The Science of Sleep] (2006)
- Time Bandits (1981)