Mikseri.net

#2 kirjoitettu 30.10.2009 18:58

En ole juuri ikinäni tehnyt virallisesti töitä.

olen opiskellut aika pitkän ajan ilman edes kunnon tahtoa saada opintoja loppuun, sukulaisten ja muiden painostuksesta. Siinä välissä toki olen ollut mielenterveyshoidoissa ja sairaslomilla paljon jo fyysistenkin perussairauksien vuoksi.
Jonkinasteinen alkoholiongelma varmaan on pahentanut tilannetta. Muita huumeita, lääkkeitä sun muita joita käytän en ole kokenut ongelmaksi, niiden kanssa olen pysynyt aika kivasti kohtuudessa ja järjissä, yhtä itsemurha-yrityksen omaista yliannostusta lukuunottamatta.
Yksi vvakavimpia ongelmistani on kuitenkin 15-vuotiaasta asti jatkunut unettomuus tai mahdottomuus pitää yllä vuorokausirytmiä. Se tekee väsyneeksi ja masentuneeksi, kun välillä ei voi nukkua (jopa psykoosin omainen tila puhjennut kahdesti tästä, vaatinut laitoshoitoa) ja sitten kun voisi nukuka, ei saa, eli esim. koulunkäynti, minkä lopetin koska olin huolissani noista harhoista ja unettomuudesta.

Olen sitten nyt taas vuioden ajan "hakenut töitä" No, eika kerralla ne eivät tunteneet tapausta, joten oikeasti kai luulivat minua töihin, mutta sitten siirrettiin asiakkuus "ongelmaisten" puolelle, jossa todettiin työkyvyttömyys niin todennäköiseksi, että seuraava askel oli allekirjoittaa papereita, joissa lupaiduin luovuttamaan tarveydstietoni työvoimaviranomaisille.

Olen siis virallisesti työtön, mutta tarkoitus on hoitaa sairaseläke tilalle ensisijaiseksi toimeentuloksi, koska fyysisesti olen romuna, kun huono hoito on vahingoittanut sisäelimiä ja jaksamista ja henkinen puoli... noh, on mitä on.

Ja arki?

Sitä mulla ei ole, siksi en musitakkaan viikonpäiviä tai muita vaan hoidan hommat tuntemusten mukaan, nukun, kun nukuttaa ja syön kun on nälkä, tarkkailen verensokeria.

Kipeä olo on aiak usein.

suurimmaksi osaksi kulutan aikani lukemalla ja tekemällä musiikkia, luen kaikenlaista kirjallisuutta, vähän kausittain, välillä kevyempää, välillä jotain teemaa, vaikka viimeisimmän laman historiaa tai psykologiaa (nyt Jungin hommia menossa). itten tietty näitä nettiforumeita aiak paljon.

Sosiaalisesti olen aina virkeä, tosi paljon ramppaa porukkaaj a on hyviä ystäviä ja kavereita, mutta välillä olen turhankin ystävällinen joillekkin, joita ei niin huvittaisi tässä jatkuvasti nähdä.

#3 kirjoitettu 30.10.2009 19:12

"Ilmoittautuisin työttömäksi" on hyvin usein suustani kuuluva lause työkkärin ihmisille. (Tai oikeastaan en käy enää työkkärissä koska ne kyllästy muhun ja ohjas mut Palvelukeskukseen joka on työkkärin sisarlaitos, siellä pystytään perehtymään vähän paremmin henkilökohtaisesti kuin työkkärissä.) Sen lisäksi osaan myös vastata "ei mitään hajua" kun kysytään tiedänkö mitä tekisin sitten.

Tyypillinen päiväohjelmani on tälläinen:

- herään klo 9-14 (riippuu mm. siitä haluanko hillua kaupungilla, ovatko naapurit herättäneet mut ym.)
- kuuntelen musaa kunnes
- menen klo 15-16 porukoille syömään (ilmaista ruokaa!)
- katson Emmerdalen klo 17.25-18.25
- hillun koneella
- menen saunaan
- syön iltapalaa (ilmaista sekin!)
- lähden omaan kämppään
- mahdollisesti katson illan ohjelmia/leffoja (vakkarit on: ke CSI ja torstaisin aina kulloinkin tuleva klo 21 ohjelmapaikka, eli Teho-osasto, House tai tämänhetkinen Mentalist)
- hillun koneella, kuuntelen musiikkia

Aukot voi sitten täyttää musiikinkuuntelulla ja koneella hillumisella, sillä sitä teen suurimman osan päivästä. Harvoin tapaan kavereita, eilen oli tosin se kuuluisa poikkeus säännöstä kun kaveri poikkes suoraan töistä ja oli 1,5 tuntia täällä, jei!

Elämässäni ei ole oikein mitään mieltä, ja monesti olen ajatellut sitä iillä alkavaa juttua. Joka kerta päädyn kuitenkin kielteiseen tulokseen, mikä on tässä tapauksessa hyvä asia. Kuten Nine Inch Nails sanoo: "Everyday Is Exactly The Same". Oikeastaan ainoa asia mikä minua pitää täällä, on musiikki sekä kaverini joka on uhannut tehdä myös iillä alkavan asian, jos minä teen sen. Vain siksi en tee sitä. En minä halua pilata toisen elämää tekemällä itselleni jotain. Kaverini, anteeksi: ystäväni, ansaitsee edes jotain hyvää elämäänsä.

Sitten minulla on myös päiviä, jolloin aurinko paistaa kirkkaasti, silloin unohdan kaikki tuollaiset edellä mainitut asiat. Silloin kaikki on hyvin, loistavasti ja upeasti: mikään ei mene pieleen ja jos menee niin oikeasti se ei mene, niin sanon itselleni. Se on vain ilkeä sattuma. Paha, paha sattuma. Silloin kaikki on yhtä hymyä.

Minua vaivaa päämäärättömyys sekä minä itse. En halua töihin, ja haluan töihin. En halua mitään liian helppoa enkä mitään vaikeaa. Liian helpossa nukahtaa seisaalleen (koettu, sic) ja keskivaikeassa minä en pärjää. En tiedä mikä työ olisi minua varten.

Ummm... tämä taisi mennä jo liian henkilökohtaiseksi?

#4 kirjoitettu 30.10.2009 19:13

sv kirjoitti:
olin pari kuukautta niin, etten nähny päivänvaloa. muutenkin päivänvaloa tulee pääsääntösesti nähtyä röökillä ollessa.


Mulla on ollut parina viime jouluna suunnilleen sama homma. Asiaa ei ainakaan paranna se että mulle diagnosoitiin masennukseen taipuvainen persoonallisuus ja jotain persoonallisuuden heikkouksia. Jonkinasteinen masis tässä on ollutkin pari vuotta päällänsä.

Mielenkiintoinen bermudankolmio asioista syntyy kun otetaan huomioon se että mulla ei ole muuta kuin peruskoulupohja tänä lama-aikana jolloin koulutetuillekaan ihmisille ei ole töitä. Lukiossa homehduin yli neljä vuotta mutta ei siitäkään mitään tullut. Sen jälkeen alkoi puskea se mainittu masennus ja meni pitkän aikaa ettei ollut edes työkykyisessä kunnossa. Nyt kun olisi, ei niitä töitä sitten ole ja sekin ajatus että menis 21-vuotiaana jonnekin toisen asteen kouluun 16-vuotiaiden sekaan tuntuu hieman vastenmieliseltä.

Että lähinnähän tämä on mennyt ryyppäämiseksi. Onko joku ei-absolutisti selvinnyt pitkästä työttömyydestä ilman minkäänlaisia haitallisia muutoksia alkoholinkäytössä?

#5 kirjoitettu 30.10.2009 19:15

dbgirl kirjoitti:

Ummm... tämä taisi mennä jo liian henkilökohtaiseksi?


Ei lainkaan, koska useinhan jonkintasoiset mielenterveyden heilahtelut ja työttömyys kulkevat käsikkäin.

#6 kirjoitettu 30.10.2009 19:55

Joo noista psyykkisistä häiriöistä, niin aluksi aloitettiin ADHD diagnoosilla, mutta tutkimuksissa se vaihtui...

Maanisdepressiivisyys
Antisosiaalinen persoonallisuushäiriö.

#7 kirjoitettu 30.10.2009 20:06

E.I Ota Eteen kirjoitti:

Kyllähän töitä on tarjolla, jos on vaan oma-aloitteinen ja innokas oppimaan, asenne kohdallaan. No ainakin pk-seudulla. Kyse on usein enemmänkin siitä, että nykyduunihakijat ovat vaan liian ronkeleita ja itsetunnottomia. Jonkun laman tai taantuman taakse on myös kovin helppo piiloutua.

Sinänsä kyllä hyvä aihe.


Ainakin pk-seudulla, niin. Omasta puolestani voin sanoa ettei kyse ole ronkeliudesta vaan siitä ettei täällä Etelä-Pohjanmaalla todellakaan ole niitä töitä. Rakentaminen on pysähtynyt laman takia ja jos sitä tehdään, sitä tehdään mahdollisimman halvalla eli mitään ylimääräisiä raksahanslankareita ei oteta. Toinen vallitseva ala on metalliteollisuus pienten nyrkkipajojen muodossa ja sieltä laitetaan tällä hetkellä pihalle sitä nuorinta porukkaa jolla on kyllä koulutus mutta joita ei ole varaa pitää töissä.

Tietysti yksi vaihtoehto olisi muuttaa töiden perässä etelämmäksi, parhaaseen 60-luvun malliin, mutta sekin on helpommin sanottu kuin tehty. Kun saa 150 euroa kuukaudessa toimeentulotukea niin ei sillä kyllä muuteta yhtään mihinkään.

#8 kirjoitettu 30.10.2009 20:25

Montin kirjoitti:

Suomessa toki halutaan luoda sellaista kuvakäsitettä että elämän suurin tarkoitus olisi tehdä työtä ja perustaa se perhe, niin ja olla sitten onnellinen. Jos olet töissä olet se kunnon kansalainen, jos olet työtön, olet automaattisesti ongelmallinen/raukka..näinhän osa ihmisistä tykkää ajatella.



Juuri näin. Mulla se suurin ongelma on nimenomaan siinä että tuntuu ettei työkkäriinkään kehtaa mennä haukuttavaksi kun ei oikein koskaan oo tullu noita töitä tehtyä. Tulee helposti todella yhteiskuntakelvoton olo kun asuu aikuisena vanhempiensa luona ja pummaa äidiltä rahaa ryyppäämiseen.

#9 kirjoitettu 30.10.2009 22:10

Mitäs sitä työttömänä, pyöri netissä, koulutti itse itseään lueskelemalla kaikenlaista, opiskeli uusia softia, soitteli musaa, demotteli juttuja, kävi kaupungilla kaupoissa toisinaan ja muutenkin kaikin puolin piti itsensä tekemässä jotain ettei liika saamattomuus ala masentamaan. Päivittäisiin rutiineihin kuului herääminen klo 8-11 aikoihin päivästä riippuen ja sitten aamukahvit. Jossain välissä jotain ruokaa ja 23-03 välillä nukkumaan.

No, sitten sain töitä ja osa siitä johtui mm. tuosta aiemmin mainitusta omatoimisesta opiskelusta vaikka se päälle päin on saattanut vaikuttaa siltä että roikun netissä tekemättä mitään. Ja vieläpä sellainen duuni jota olen jo pidemmän aikaa miettinyt että olisipa kiva ja sitten se tippuu sähköpostiin yksi kaunis päivä.

#10 kirjoitettu 31.10.2009 04:08

Olin joskus työtön. En pitänyt siitä. Nyt en enää ole neljään vuoteen ollut työtön.

#11 kirjoitettu 31.10.2009 13:14

Työttömänä on ihan kivaa lukuunottamatta ettei massit tahdo riittää. Olen tehnyt kaikenlaisia "paskaduuneja" pitkillä 8-14 tunnin vuoroilla muutama vuosi sitten. Rahat riitti muttei ollut hauskaa, nyt on hauskaa muttei rahat riitä. Se on jännä kun on aikaa itselleen niin oppii kaikenlaisia elämän saloja. Itsestäni on tullut ystävällisempi ja kaikinpuolin parempi ihminen työttömyyden aikana. Juomista tulee harrastettua ehkä vähän liiankin kanssa...mutta en ole sellainen joka yksin kämpässäni juon ja itken, vaan hauskaa pisaa! (ja rahaa prkl menee liikaa...) Olen siis luuseri joittenkin mielestä mutta ei voi mitään. Toisaalta olen myös tullut vastuuntuntoisemmaksi. Eli siis maksan laskut, vuokran ja netin...loppu meneekin sitten enemmän tai vähemmän kurkusta alas. En vain osaa ottaa elämää vakavasti...pienenä löin pääni patteriin aika pahasti joten oisko silloin voinut mennä entzyymit päässä jotenkin sekaisin?
Menen sitten töihin kun löytyy sellainen duuni jossa oikeasti tykkään olla. Tykkään myös tehdä ns. kotitöitä. Varsinkin maanantaisin kun kämppä on eeppisen huonossa kunnossa

#12 kirjoitettu 31.10.2009 13:27 Muok:31.10.2009 13:31

Työtön sitä tässäkin osoitteessa ollaan.

Kuten atheos tossa mainitsi tuosta itsensä kouluttamisesta yms - sitä tässä harjoitetaan ja todella aktiivisesti - päivittäin melkein poikkeuksetta musiikin parissa vierähtää melkeinpä työpäivän verran aikaa.

Työkkärissä eivät enään jaksa edes udella työ tilannettani, olen sen verran selväksi tehnyt että mä meen töihin sitten kun siltä tuntuu, ja tällä hetkellä ei siltä tunnu, nimittäin miellän omat aktiviteettini jo jonkin asteen duuniksi - vaikkakin palkattomaksi sellaiseksi toistaiseksi. ( tiedä häntä, kohtapa tuo voi jopa korjaantua ^^ )

Mulle duuni ei oo kovinkaan korkealle priorisoitu asia, ainakaan jos se mielletään toimena, jota teet rahaa ansaitaksesi - vaikka se vituttaisi suo kuinka ( jotenkin en moiseen muottiin taivu, en taida arvostaa rahaa niin paljon että uhraisin leijonan osan omasta vapaa-ajastani sen vuoksi )

Onnellinen myös tilanteeseeni olen, kaikki on kondiksessa - rahaa nyt ei liikoja oo, mut siltikin saan tehdä sitä mistä diggaan - ja sekös valtiota vituttaa.

Lunar Vegetarian muokkasi viestiä 13:31 31.10.2009

#13 kirjoitettu 31.10.2009 13:28 Muok:31.10.2009 13:29

"Onnellinen myös tilanteeseeni olen, kaikki on kondiksessa - rahaa nyt ei liikoja oo, mut siltikin saan tehdä sitä mistä diggaan - ja sekös valtiota vituttaa. "


Aamen!

Bad Dog muokkasi viestiä 13:28 31.10.2009

#14 kirjoitettu 31.10.2009 16:54

Olen periaatteessa työtön; korvaan sen opiskelemalla. Olen alkanut pitää opiskelua ikäänkuin työnäni, koska se on arkipäivien 6-8 tunnin rutiini josta saa opintotuen+asumislisän muodossa rahaa. Tätä ennen olin pitkään ihan vaan kotona nukkumassa myöhään iltapäivään, syömässä vanhempien laskuun ja istumassa koneella lopun aikaa. Työmarkkinatuet käytin peleihin ja toisinaan eri tapahtumiin matkustamiseen. Jos niitä erilaisia mielenkiintoisia tapahtumia olisi ollut enemmän, olisin varmaan mielellään jatkanut sillä linjalla loputtomiin. Mutta kun ei ollut enkä millään saanut mistään töitä vaikka hain monen monesta paikasta, niin kyllästyin. Hain ja pääsin kouluun, vaikka olen jo monet eri koulut kolunnut läpi ja vaikka minulla on jo ennestään media-assistentin tutkinto.

#15 kirjoitettu 31.10.2009 17:38

Sorsamies kirjoitti:
Olen ollut useita vuosia työtön. Tällä hetkellä olen 4 vuotta tosin putkeen jo koulussa, mutta enköhän taas ensi vuonna kunhan valmistun jää taas työttömäksi. Miksi?
Koska minä voin, ja sitä rakastan suomessa. Ei mua kiinnosta mikään töiden tekeminen kun voin olla tekemättäkin.
Täälä saat päivät pitkät kotona musisoida,maalailla,lukea, heilua niinkun mieli tekee. Enköhän sen aikani jatkossakin tule lähinnä soittamissen käyttämään niin kuin nytkin, ja saahan sitä työttömänä vielä vähän isompaa palkkakin kun opiskelijana.


Oikea asenne ))))

#16 kirjoitettu 31.10.2009 18:55

Mä luulen että työttömäksi valokuvaajaksi valmistun ja aika hyvin olen sellasen ajatuksen hylännyt että musta joskus sellanen vastuullinen kansalainen sikiäisi.

#17 kirjoitettu 01.11.2009 03:51

Kaksi viikkoa olin työtön elo-syyskuussa 2005 ja oli kyllä helvetin tylsää. Sitten meninkin kivasti työharjoitteluun ja alkoi kivasti arki.

#18 kirjoitettu 01.11.2009 16:55

Yhdeksästoista vuosi työttömänä putkeen menossa.. Peruskoulun jälkeen kävin lukion ja sain lakin ja nyt menossa välivuosi.

Välillä on aavistuksen tylsää ja olen itsekin huomannut, että välillä pitää tehdä jotain muutakin, kuin vain surffailla internetissä, katsella telkkaria ja kuunnella musiikkia. Tein mm. pelin G-Makerilla tossa ja nauhotttelin biisejä. Myös bassokitaraa rakentelin (tai olen jo vuoden rakennellu, hiljaa hyvä tulee) ja huomasin, että lehtien haravoiminen ei ollut ollenkaan niin perberistä, kuin olisi voinut kuvitella. Käyn myös 3 kertaa viikossa salilla. Toistaiseksi alkoholin kulutus on pysynyt hallinnassa.

#19 kirjoitettu 02.11.2009 02:51

Sorsamies kirjoitti:
Koska minä voin, ja sitä rakastan suomessa. Ei mua kiinnosta mikään töiden tekeminen kun voin olla tekemättäkin.
Täälä saat päivät pitkät kotona musisoida,maalailla,lukea, heilua niinkun mieli tekee. Enköhän sen aikani jatkossakin tule lähinnä soittamissen käyttämään niin kuin nytkin, ja saahan sitä työttömänä vielä vähän isompaa palkkakin kun opiskelijana.


Oletko somali? Kuullostat ainakin sellaiselta.

#20 kirjoitettu 02.11.2009 04:09

Without a Name kirjoitti:
Oletko somali? Kuullostat ainakin sellaiselta.

Kuuletko ääniä päässäsi? Vaikutat ainakin siltä.

#21 kirjoitettu 02.11.2009 07:03

Ajattelin alkaa työttömäksi.

Opiskelija toki vielä olen, mut nuo duunit ei paljo kiinnosta ku sieltä on tullu vaan paskaa niskaan sen jälkeen ku menin kouluun ja jäin osa-aikaseks duuniin...

Et jos jollain on jotain kivaa duunia tarjolla ni ottakaa yhteyttä!

#22 kirjoitettu 02.11.2009 11:45 Muok:02.11.2009 11:48

Olen nyt ollu (jälleen) työtön tän vuoden heinäkuusta alkaen. Lama + intti = Ei mikään paras combo, jos käy kuten minulle (jos siis haluaisi käydä töissä): Sovin työsopimuksen määräaikaiseksi heinäkuuhun asti YT-neuvotteluiden etc pelossa, jonka jälkeen oli palvelukseen astuminen. Duuni loppui, menin inttiin, menin veksiin, sain 2 vuotta lykkäystä.

Tämän topikin replyjen myöte uskallan tulla ulos kaapistani, enkä aio mielistellä yhteiskunnallisia hyvän-ihmisen-kriteerejä: Pidän elämäntilanteestani erittäin paljon, eikä minulla ole mitään todellista intressiä mennä duuniin taikka kouluun. Edes raha ei motivoi: Luopuen rahasta saan aikaa. Olen ollut monissa eri paikoissa duunissa, ja joka paikassa olen saanut ikäiselleni normaalia palkkaa -- Saan lähes yhtä paljon rahaa tekemättä mitään. Luopuen palkkakuitista jään toki vähemmälle, mutta jos saan maalailla, soittaa kitaraa, tutustua itseeni ja maailmaan paremmin, luoda itseäni ja tehdä ajallani mitä haluan sillä hinnalla ettei mulla ole hitech-materiaa enkä syö pippuripihviä joka päivä, niin valinta ei todellakaan ole vaikea. Jos kävisin koulua tai kouluttaisin itseäni kursseilla, saisin vielä vähemmän rahaa. Joutuisin myös juoksemaan KELAssa ja työkkärissä entistä enemmän -- Ei kiitos.

Se, että pidän työttömyydestä ym, ei toki kumminkaan tarkoita ettenkö tykkäisi myös tehdä duunia. Olen pitänyt duuneistani, joistakin vähemmän ja joistakin enemmän. Itse näen työttömyyteni yhtenä ongelmana täysin oman päättömyyteni: "Mitä vittua sitä tekis?". Duuni joka kuulostaa työltä jossa saattaisin viihtyä, on mulle ulottumattomissa mahdollisesti typerien "requirements"ien vuoksi, tai työaikojen takia. Jotkut kutsuvat työajoista valittelua nirsoudeksi, mä sanon sitä priorisoimiseksi. Joku jo ylempänä totesi: Mikään työpaikka ei ole mielenterveyden arvoinen. Mä haluan olla onnellinen ja tyytyväinen.

Yksi typerimmistä asioista mihin törmää tässä aiheessa, on syyllistäminen: "Kelaa ku kaikki ois tommosii ku sä! Kaikki vaa soittais yksiöissään kitaraa ja polttais tupakkaa! Mut kenelt sä sit ostaisit sitä röökii ku se kaupan täti ois soittamas kitaraa?" -- Ihmiset ovat erilaisia, ihmisillä on eri motiiveja, ja asiat eri tärkeysjärjestyksessä. Toinen haluaa sen hienon asunnon jossa hänen perheensä olisi hyvä olla, mä en halua perhettä enkä hienoa asuntoa. Jos/kun oikeasti sitä haluan, teen vaikka hanttihommia alkuun päästäkseni -- En mä ole nirso.

En ole somali, olen yhteiskunnallisesti luuseri. Sen nimikkeen alla hoidan itseäni, ja ai että mä olen onnellinen!

ekse muokkasi viestiä 11:47 02.11.2009

#23 kirjoitettu 02.11.2009 15:01

Tuossa oltiin tän vuoden alussa pari kuukautta työttömänä ja toinen mokoma kesällä. Sillon päivät kulu aika normaalisti niin, että heräsi kovin myöhään, meni istumaan koneelle, kävi lenkillä jossain vaiheessa, teki pari tuntia jotain tosi hienoa ruokaa ja palasi istumaan seuraavaksi 8 tunniksi koneelle. Sit nukkumaa taas ja herätää millo herätää. Multa meinas jossain vaiheessa alkaa pää räjähtään siihen, ettei oo mitää merkitystä elämällä. Onneks sain töitä juuri aina oikeaan aikaan.

Ekan työttömyysvaiheen vietin myös autokoulussa. Tokan aikana taasen kävin pääsykokeissa ja muutenkin kattelin kavereita ees vähän enemmä. Vie jotenkin puhdin kokonaan, kun ei ole syytä miksi herätä aamuisin. En minä pystyis tekemään tuota joka päivä. Mielummin paska työ kuin ei työtä ollenkaa. Tosin olenhan minä nytkin vain jossain työelämävalmennuksessa, mutta parempi sekin kuin ei mitään. Välillä tosin verottaa työmotivaatiota, kun tietää, ettei kauheasti vähemmän rahaa tule vaikka jäisi makaamaan sänkyyn jokapäiväisesti.

#24 kirjoitettu 02.11.2009 15:03

Elokuun lopussa olin lomamatkalla Benalmadenassa, kun eräänä aamuna työpaikan sihteerityttö soitti, että talo on haettu konkurssiin. Lomafiilis katosi kyllä laakista. Vuoroviikoin oltiin tosin oltu lomautettuna jo koko kesä, ettei asia ihan nurkan takaa tullut, mutta juuri piti homman lähteä taas kulkemaan.
Olen koittanut ottaa ilon irti vapaapäivistä, mutta kyllähän tuo talous hiukka hirvittää. Onneksi sentään on keikkoja jonkin verran, niin tuntee edes jotain tekevänsäkin.
Työtäkin on sentään lupailtu yrityksestä, joka osti koneet, joilla työskentelin. Heidän pitää ensin saada riittävästi tekemistä, että on mitä mennä tekemään. Toivossa on sentään hyvä elää. Pyöritellään sen aikaa näitä musiikkiohjelmia, voihan se tuleva vauraus tärpätä sitäkin kautta. Voittaahan ne jotkut Lotossakin.

#25 kirjoitettu 02.11.2009 17:41

Sorsamiehellä on hieno asenne. Jos voi elää ulkomaihin verrattuna ja pienituloisiin verrattuna suhteellisen hyvällä tuella tekemättä ollenkaan töitä, niin miksei? Tekisin itse samoin, mutta minua masensi etenemättömyys, kun olin 2007-2008 talven työttömänä. Siispä opiskelen nykyään, koska kaltaiselleni ammattimiehelle ei ole sitä työvoimakysyntää jota toivon seuraavaksi ~40 vuodeksi.

..

Alkoi masentaa tuo nelkyt.
Tee töitä ja kuole.

#26 kirjoitettu 02.11.2009 19:53

Twight kirjoitti:
Sorsamiehellä on hieno asenne. Jos voi elää ulkomaihin verrattuna ja pienituloisiin verrattuna suhteellisen hyvällä tuella tekemättä ollenkaan töitä, niin miksei?


Aivan. Kaikki vois lopettaa työnsä samantien. Sit kaikki vois syljeskellä kattoon ja tehdä musaa mikseriin. Oisko vähä siistii?

#27 kirjoitettu 02.11.2009 19:58

Without a Name kirjoitti:
Aivan. Kaikki vois lopettaa työnsä samantien. Sit kaikki vois syljeskellä kattoon ja tehdä musaa mikseriin. Oisko vähä siistii?


Samalla tais olla kysees myös se, et jos kerta tykkää tehdä niin niin tehkööt. Kaikki siihen ei pysty.

#28 kirjoitettu 02.11.2009 20:12

Without a Name kirjoitti:
Twight kirjoitti:
Sorsamiehellä on hieno asenne. Jos voi elää ulkomaihin verrattuna ja pienituloisiin verrattuna suhteellisen hyvällä tuella tekemättä ollenkaan töitä, niin miksei?


Aivan. Kaikki vois lopettaa työnsä samantien. Sit kaikki vois syljeskellä kattoon ja tehdä musaa mikseriin. Oisko vähä siistii?


Minkähän takia nimenomaan pohjoismaista nousee niin paljon kaikenlaisten marginaalisten musiikinlaijien mestareita? no kun ei ole pakko alkaa veivaamaan sitä mitä yleisö ostaa, vaan ihan rauhassa väsäillä mitä itse huvittaa ilman pelkoa nälkäkuolemasta tai kodittomuudesta!?

tässä maailmassa on jo tarpeeksi materiaa, juuri niitä tyyppejä nyt tarvitaan, jotka luo niitä muita arvoja. kännyköitä voi koota melkein kuka vain, kellä on näppärät käet, tai parhaassa tapauksessa roboti, mutta voiko olla hyvä lähimmäinen ystäville ja sukulaisille, tehdä erikoisia taideteoksia tai jotain muuta?

Ihan sairas tämä ajatus, että joka on työttömänä on jotenkin vähemmän tärkeä ja huonompi kuin joku joka siivoaa, hoitaa sairaita tai johtaa suuryritystä. Jokainen näistä voi olal huono tai hyvä. Se suuryrityskin voi tehdä suurta vahinkoa ympäristölle tai se hoitaja olla huono ja aiheuttaa suurta vahnikoa. Ei näitä asioita voi arvostella mitenkään pätevästi sen mukaan, mikä status lapuissa lukee.

#29 kirjoitettu 02.11.2009 20:35

JM kirjoitti:
Minkähän takia nimenomaan pohjoismaista nousee niin paljon kaikenlaisten marginaalisten musiikinlaijien mestareita? no kun ei ole pakko alkaa veivaamaan sitä mitä yleisö ostaa, vaan ihan rauhassa väsäillä mitä itse huvittaa ilman pelkoa nälkäkuolemasta tai kodittomuudesta!?


Onko sulla osoittaa jotenkin, et mitennii just pohjoismaista, ku uskoisin et kaikkialla muualla tehään ihan yhtä paljon ja se on ihan yhtä pinnalla, mut tiedetää lähinnä vaa tästä pohjoismaista, koska ei se leviä tänne niin helposti joltain toiselta mantereelta. Ja Irlannissa tekevät aika paljon vaihtoehtoista, vaikka siellä ei oo tietookaa tuista.

tässä maailmassa on jo tarpeeksi materiaa, juuri niitä tyyppejä nyt tarvitaan, jotka luo niitä muita arvoja. kännyköitä voi koota melkein kuka vain, kellä on näppärät käet, tai parhaassa tapauksessa roboti, mutta voiko olla hyvä lähimmäinen ystäville ja sukulaisille, tehdä erikoisia taideteoksia tai jotain muuta?


Hmm, siis vihjaat, että työttömänä on hyvä, koska kännykänkokoomisen voi tehä robotti ja se on turhaa? Eikait nyt kaikkien pitäis jäädä kotiin väsäämään paskaa, ku vois hankkii samalla elämänkokemuksia työstä ja sellasesta normaalista elämästä ja tehä sen jälkee poppispaskaa omanikäiselleen valtaväestölle. Ja kai tajuat, et tää kuulostaa siltä, että yksikään tehdastyöläinen ei osaa rakastaa?

Ihan sairas tämä ajatus, että joka on työttömänä on jotenkin vähemmän tärkeä ja huonompi kuin joku joka siivoaa, hoitaa sairaita tai johtaa suuryritystä. Jokainen näistä voi olal huono tai hyvä. Se suuryrityskin voi tehdä suurta vahinkoa ympäristölle tai se hoitaja olla huono ja aiheuttaa suurta vahnikoa. Ei näitä asioita voi arvostella mitenkään pätevästi sen mukaan, mikä status lapuissa lukee.


Tässä on hyvä ajatus, mut menee vähän ylitte. Kyllä musta kaikki mitä ihminen tekee on tarpeellista, mutta kyllä persiillään istuminen ihan persiilläänistumisen ilosta on vähän ikävää. Lähinnä tosin siks et tiedän, ettei se oo kovin kivaa. Mutta toki jos kokee tekevänsä jotain suurta elämällään nostaessaan samalla kelan rahoitusta, niin hyvä. Itsensäkehittäminen on kaunista.

#30 kirjoitettu 02.11.2009 20:39

Ihan tälleen oftopicina: jokainen ihminen joka minua vähänkin tuntee aivan varmasti toivoo etten minä ihan oikeasti menisi hoitoalalle. (nimimerk. "Oho, olikse morfiinia? Miten niin suonensisäsenä?")

#31 kirjoitettu 02.11.2009 20:45 Muok:02.11.2009 20:48

Chadonna kirjoitti:
..mutta kyllä persiillään istuminen ihan persiilläänistumisen ilosta on vähän ikävää. Lähinnä tosin siks et tiedän, ettei se oo kovin kivaa. Mutta toki jos kokee tekevänsä jotain suurta elämällään nostaessaan samalla kelan rahoitusta, niin hyvä. Itsensäkehittäminen on kaunista.


Yhtään liioittelematta persiillään istuminen ja rauhoittuminen, 'irtautuminen' oli ja on just se mitä nykyisessä elämäntilanteessani tarvitsen. Ennen inttiä (jonka myöte olen nyt työtön) ravasin tietyt arvot korkealla ja toiset taas matalalla lekurissa ja makasin himassa "stressi-sairaslomalla", sekoamisenpelkoa, psykiatriaa, alkoholin liikakäyttöä, parisuhde alamäessä, depressiivisinä kausina itsemurha-ajatuksia ja -haluja, seuraavana aamuna mania, seuraavana sekamuotoinen jakso kumpaakin ja taas vitusti keittoa. Siinä sitte miettii, mikä/kumpi on tärkeämpää

ekse muokkasi viestiä 20:46 02.11.2009

Niin ja en siis tarkoita viestiäni hyökkäävänä ja pahoittelen mahdollista syyllistävää hehkua. Yritän vaan valaista työttömyyden eri puolia ja kantoja omiin kokemuksiin nojautuen, väsyneenä maanantai-iltana.

#32 kirjoitettu 02.11.2009 20:52

Chadonna kirjoitti:
Onko sulla osoittaa jotenkin, et mitennii just pohjoismaista, ku uskoisin et kaikkialla muualla tehään ihan yhtä paljon ja se on ihan yhtä pinnalla, mut tiedetää lähinnä vaa tästä pohjoismaista, koska ei se leviä tänne niin helposti joltain toiselta mantereelta. Ja Irlannissa tekevät aika paljon vaihtoehtoista, vaikka siellä ei oo tietookaa tuista.

No on niinllä varmaan aika paljon enemmän tietoa jopa irlannissa kuin monessa muussa paikassa. mutta toki ei, ei nämä asiat korreloi ihan yksi yhteen, mutta nämä tuet ovat mahdollsitaneet monen hienon artistin työskentelyn. Nytj oku Työn Sankari tulee tietty kertomaan miten hän tekee palkkatöitä 16h päivässä ja sitten 8h taidetta, mutta kaikki ei siihen pysty ja tietyissä jutuissa se ei edes onnistu. Ja toisekseen, se ei ole tärkeää. Koska kaikkien ei tarvi tehdä töitä. Sinä olet esim. kertonut nauttivasi töistä, joten toivon todella, että löydät niitä ja saat tehdä mielesistäsi - ihminen on muuten tehokkaimmillaan, kun hän tekee sitä mitä haluaa ja osaa (no shit sherlock!). Mutta miksi pitäisi ottaa tavoitteeksi, että kaikki olisivat palkattuna palkkatöihin, kun joillekkin ja joillekkin aloille selkeästi sopii paremmin muunlainen työskentely? tärkeintähän on, että pidetään ihmiset hengissä ja hyvinvoivina riippumatta siitä, mitä he haluavat tehdä, mistä he unelmoivat, mitä he tällä hetkellä tekevät tai muuta. Että yhteiskunta antaa mahdollsiuuden toteuttaa itseään, koska silloin myös tulokset ovat yleensä parhaita. Ja kaikkai tuloksia ei voi mitata rahassa saati nyt. Joidenkin artistien työt on "löydetty" vasta satojen tai kymmenien vuosien vuosien päästä tekohetkestä, eikä artisti saanut niistä eläessään mitään. Tämän ei ole tarkoitus ruokkia kenenkään makkarimuusikon suuruuskuvitelmia, vaan muistuttaa siitä, että tärkeintä on tehdä kutsumustensa mukaan, ei miettiä, mitä siitä kukaan hyötyy ja milloin.
Hmm, siis vihjaat, että työttömänä on hyvä, koska kännykänkokoomisen voi tehä robotti ja se on turhaa?

Kännyköiden kokoaminen oli satunnainen esimerkki, mutta se ei ole turhaa, jos meilä on liian vähän kännyköitä. Jos sen sijaan meillä on niitä jo jokaiselle niin tehdas heti seis, tai kunnon tuomiot sille, joka tahallsiesti haaskaa luonnonvaroja tekemällä tarpeettomia tuotteita kalliista (yhteisistä) luonnonvaroistamme!
Eikait nyt kaikkien pitäis jäädä kotiin väsäämään paskaa, ku vois hankkii samalla elämänkokemuksia työstä ja sellasesta normaalista elämästä ja tehä sen jälkee poppispaskaa omanikäiselleen valtaväestölle. Ja kai tajuat, et tää kuulostaa siltä, että yksikään tehdastyöläinen ei osaa rakastaa?

Ei, vaan tahdoin kertoa, että pitäisi olla vapaus päättää myös tästä. En minä koe mitään muuta kuin negatiivista, jos minut pakotetaan maalailemaan aitoja, kun voisin olla kotona lukemassa jotain mielenkiintoista tai tekemässä musaa, sairaalassa hoitamassa ukkiani (auttaisin hoitajapulaa) tai sukulaisiani isojen perheidensä kanssa, tai ihan vain vaikka viettämässä aikaa mietiskelleen mitä jännää keksisin seuraavaksi. Koska sen aidanmaalauksen voisi varmaan joko antaa jollekkin, joka halaua sen (sillä palkalla) tehdä tai automatisoida.
Tässä on hyvä ajatus, mut menee vähän ylitte. Kyllä musta kaikki mitä ihminen tekee on tarpeellista, mutta kyllä persiillään istuminen ihan persiilläänistumisen ilosta on vähän ikävää.

No, voi olla, että iso osa työttömistä ei ole niinkuin minä ja he ihan oikeasti tahtoisivat töihin ja kokevat pitkästymistä ja ikävää työttömyydestään, mutta minä kyllä sanon ihan rehellsiesti, että minulle on paljon parempaa, hyödyllisempää ja tuottavampaa tekemistä, kuin yksikään niistä työpaikoista, joita on tarjottu tai joita olen kokeillut. Ruuvinpussitusta, aidanmaalausta tai sellaista ruumiillsita työtä missä minulle heti ilmoitettiin, että olen enemmän haittana kuin hyödyksi, kun en ole terve.
Siksipä minut kai aiotaankin laittaa eläkkeelle.
Lähinnä tosin siks et tiedän, ettei se oo kovin kivaa. Mutta toki jos kokee tekevänsä jotain suurta elämällään nostaessaan samalla kelan rahoitusta, niin hyvä. Itsensäkehittäminen on kaunista.

No minulle on ihan yksi hailee, mistä rahoista vuokrat ja ruoat tulee, sitäpaitsi miksi niistä ylipäätään pitää maksaa, siis liikutella rahoja, kun samoja eväitähän tässä syödään ja samoissa taloissa asutaan? no, siksi se onkin se ja sama. Minulle on tärkeintä se, että koenko tekeväni mitään hyvää tai kehittävää muita tai itseäni ajatellen. jos en niin kokisi, lähtisin pussittamaan ruuveja tai maalailemaan aitoja, koska sekin olisi parempi, kuin istua vain. mutta minä en vain istu, tässä on monta rautaa tulessa ja kaikenlaista tekemistä aamusta iltaan.

Lisäksi että sille eläkkeelle on kyllä perusteitakin ja siksi en oikein ihan kaikkeen sovellu.

#33 kirjoitettu 04.11.2009 14:33

samalla kannalla..!,.töihin pitäisi päästä pelkästään henkilökohtaisten velkojen takia.motivaatio on todellakin työntekoon nolla,ketuttaa se että liian moni asia on sidottuna rahaan ja rahajärjestelmä perustuu pidemmällä tähtäimellä valheisiin..monesta suunnasta saa sellaisen vaikutelman että Työ =tietynlainen status symbooli..ulkopuolisen silmissä työtön on jotenkin "alempikastinen" .mutta sillähän ei ole väliä mitä naapurin annikki ajattelee..pääasia etta saa ja pystyy tehdä sitä mistä pitää itse!

#34 kirjoitettu 04.11.2009 16:52

Olen elämässäni tehnyt puoli vuotta virallisia töitä. Loput kokemukset ovat harjoitteluita ynnämuita vastaavia. Vasta nyttemmin rupeaa tulemaan sellaisia "turhia" päivä, kun tuo musiikin tekeminen on vähän niinku jäänyt.

Eli, ensimmäiset kymmenen työttömyysvuotta meni mukavasti. Nyt vähän tökkii.

#35 kirjoitettu 04.11.2009 19:31

Viimeinen vuosi on ollut varsin mielenkiintoinen. Olin työtön/sairaslomalla koko vuoden ja asuin pienessä mökissä, jossa tein musiikkia suurimman osan ajastani. Unirytmi oli paljon monimutkikkaampi kuin Meshuggahin tuotanto yhteensä ja ruokaa syötiin silloin, kun tuntui siltä, että "kai sitä on välillä pakko jotain syödä". Nälkää ei oikeastaan ollut koskaan vaan sellainen heikko tunne, jonka tunnisti ravinnonpuutteen aiheuttamaksi. Vuosi "rytmiliiterissä" on antanut aikaa ajatella kaikenlaisia asioita kaikesta ja musiikilliset taidot ovat parantuneet siinä samalla mukavasti myös. Nettipokerillakin tienattiin muutama roponen.

Nyt onkin sitten sellainen tilanne, että olen jälleen palannut vanhaan kämppääni, tuonut tänne osan muusikkilaitteista. Ja en ole pystynyt tekemään yhtään biisiä viimeiseen pariin kuukauteen. Luovuus täysin kateissa.

Aloitin siis vaihteeksi opiskelun tänä syksynä ja ajattelin, että tällä kertaa voisin ihan hyvin numeroin jopa valmistua. Tästä tietysti seurasi vähän järkevämpi unirytmi ja innostuin myös muuttamaan ruokavalion terveellisemmäksi. Lisäaineita koitan välttää mahdollisimman paljon ja koitan nykyään valmistaa niin paljon ruokaa itse tuoreista raaka-aineista kuin mahdollista. Olo on parantunut reilusti ja kokkailu on ihan mukavaa noin muutenkin. Kokeileva kokkaus on jopa verrattavissa "kokeilevaan fl studion rämpytykseen" silloin musiikinteon alkuaikoina muutama vuosi sitten. Ei ollut mitään hajua, mitä tekee ja lopputulos oli omasta mielestään joko hyvä tai huono tai TODELLA huono. Silloin tällöin lopputulos oli jopa lähes täydellinen. Mutta joka tapauksessa oli kuitenkin aivan sama, mikä se lopputulos näistä oli, sen kuitenkin jaksoi alusta loppuun nauttia.

Olo on terveempi kuin aikoihin, mutta MUSIIKIN TEKEMINEN on jotenkin täysin lamaantunut. Soittaminen on mukavaa ja "hypnoottista", mutta softapuoli tökkii ja pahasti. Puuttuu se kokeilemisen into kokonaan. Olisikohan nyt oikea aika ostaa levarit ja opetella miksailemaan?

Mutta samapa tuo toistaiseksi, tällä hetkellä keskityn täysin tähän ihmeelliseen, superenergiseen opiskelumotivaatiohulluustilaani ja koitan nauttia tästä, koska tosiaan viime vuonna poistuin rytmiliiteristä vain, jos oli pakko mennä johonkin virastoon, lääkäriin tms. Pari kertaa kävin kahvilassakin.


Sama ruutu se siinä nenän edessä vieläkin kökkii, mutta onneksi seinät ovat muuttuneet