Mikseri.net

#2 kirjoitettu 31.05.2009 21:02

Mie olen ehk sitä mieltä, että aina on syy ja seuraus. Että jopa kohtalolta tuntuvat ympäristöseikat johtuu aina jonkun teosta jolla on reaktio johonkin. Mutta joskus näin ei käy, joskus menee vituiks ilman järkevää syy- ja seuraussuhdetta.

Ei ole kohtaloa.

#3 kirjoitettu 31.05.2009 21:15

Voiko paskempaa aihetta keskusteluun löytää?
Olen liian tyhmä, liian humalassa ja liian hylätty.

Vetäkää karvahattu päähänne - saakutti!

#4 kirjoitettu 31.05.2009 21:18

quafka kirjoitti:
Jumalauta! Olen iirun kanssa samaa mieltä. Tämäkin päivä nähtiin.



Älä huoli, tämä tuskin tulee toistumaan, vahingossa aloin asialliseksi. Pyrin saamaan tämän kohtauksen menemään ohi mahdollisimman nopeasti.

#5 kirjoitettu 31.05.2009 21:31

eR3o kirjoitti:
quafka kirjoitti:
Mutta ei kai tuota ohjenuoraa ole tarkoitettukaan kirjaimellisesti tulkittavaksi (paitsi ehkä överissä oikeistodiskurssissa, jossa halutaan osoittaa että vaikkapa kodittomat ovat syypäitä omaan tilanteeseensa).


Niin tuosta tulikin mieleen, että toimiiko tuo otsikko paremmin selittäessä omaa hyvää asemaansa vai selittäessä toisen huonoa asemaa?




Eimutta.
Tämä on kyllä kaikenkaikkiaan ihan hyvä aihe vääntää kättä ja vetää leukaa,

Otsikot toimii ja ajatuskin....

Mutta saako tähänkohtaan esittää kysymyksen: ONNELLISUUS?!

#6 kirjoitettu 31.05.2009 21:36

har kirjoitti:
Mutta saako tähänkohtaan esittää kysymyksen: ONNELLISUUS?!


Viitsitkö vähän tarkentaa?

#7 kirjoitettu 31.05.2009 21:43

Ambrosia kirjoitti:
har kirjoitti:
Mutta saako tähänkohtaan esittää kysymyksen: ONNELLISUUS?!


Viitsitkö vähän tarkentaa?



Mä en itse jaksa tässä ihmissuhdekeitoksessa.

Kysynvaan!
Mistä saa onnea, pillua, viinaa, tupakkaa ja huumeita?!

#8 kirjoitettu 31.05.2009 21:56

Ambrosia kirjoitti:
har kirjoitti:
Mutta saako tähänkohtaan esittää kysymyksen: ONNELLISUUS?!


Viitsitkö vähän tarkentaa?

Mulla oli elämänkatsomustiedon kokeissa aina tollasia kysymyksiä. Vitun hauska kirjoittaa esseevastaus, kun kysymys on "Etiikka?" tai "Kestävä kehitys?" Mun mielestä vastauksen ei tulisi olla kolme kertaa pidempi/selkeämpi kuin kysymys. Kokeissa siis.

#9 kirjoitettu 31.05.2009 22:00

har kirjoitti:
Ambrosia kirjoitti:
har kirjoitti:
Mutta saako tähänkohtaan esittää kysymyksen: ONNELLISUUS?!


Viitsitkö vähän tarkentaa?



Mä en itse jaksa tässä ihmissuhdekeitoksessa.

Kysynvaan!
Mistä saa onnea, pillua, viinaa, tupakkaa ja huumeita?!


Emmä tosta ekasta tiedä.

Ambrosia muokkasi viestiä 22:01 31.05.2009
Voi ei, myöhästyin mukahauskan vastaukseni kanssa.

#10 kirjoitettu 31.05.2009 22:10

Aika outo maailmankuva pitää olla, että näkee itsensä joinkinlaisena kokonaisuuden ulkopuolisena toimijana.. tai en oikein pysty kuvittelemaan sitä, ainakaan enää. Ehkä joskus ihan pikkupenskana oli enemmän sellainen minä sitä ja tätä juttu, mutta nyt tulee luotettua enemmän sellaiseen ajelehtimiseen ja asioiden sutviutumiseen kunhan vain muistaa pitää muutamasta hyvästä ohjenuorasta kiinni noin ainakin suurinpiirtein. Metsä vastaa niinkuin sinne huudetaan, mutta kun tämä on niin perkeleen kokoinen metsä, että se vastaus kolahtaa niskaan vasta vuosituhansien kuluttua pallon kierrettyään..

#11 kirjoitettu 31.05.2009 22:13

Elämä on vähän sellanen juttu, että ensin synnytään ja sitten jossain vaiheessa kuollaan. Se mitä siinä välissä tekee, tai yrittää tehdä, on loppupeleissä aivan sama, koska kuolema on väistämätön. Jokaiselle.


http://www.youtube.com...

Goatsemencommando muokkasi viestiä 22:13 31.05.2009


Pistetään vielä niin on parempi.

#12 kirjoitettu 31.05.2009 22:24

Goatsemencommando kirjoitti:
Elämä on vähän sellanen juttu, että ensin synnytään ja sitten jossain vaiheessa kuollaan. Se mitä siinä välissä tekee, tai yrittää tehdä, on loppupeleissä aivan sama, koska kuolema on väistämätön. Jokaiselle.


http://www.youtube.com...

Goatsemencommando muokkasi viestiä 22:13 31.05.2009


Pistetään vielä niin on parempi.


Tää tiivistää asian vähän paremmin.

siellä on sun matkas pää
sinne sut jätetään mätänemään
ja ehkä sun ruumis ryöstetään
et joudu paljoo kärsimään

mikä meitä kaikkia odottaa - ydinaseeton hautausmaa
ruumiitten ikioma isänmaa - ydinaseeton hautausmaa

siellä sun ei anneta valittaa
ehkä sua joskus paleltaa
kyllä mua alko lämmittää
että sairasta vituttaa

mikä meitä kaikkia odottaa - ydinaseeton hautausmaa
ruumiitten ikioma valtakunta - ydinaseeton hautausmaa

#13 kirjoitettu 31.05.2009 22:53

sv kirjoitti:
Hyppymiina kirjoitti:
Goatsemencommando kirjoitti:
Elämä on vähän sellanen juttu, että ensin synnytään ja sitten jossain vaiheessa kuollaan. Se mitä siinä välissä tekee, tai yrittää tehdä, on loppupeleissä aivan sama, koska kuolema on väistämätön. Jokaiselle.


http://www.youtube.com...


Tää tiivistää asian vähän paremmin.

siellä on sun matkas pää
sinne sut jätetään mätänemään
ja ehkä sun ruumis ryöstetään
et joudu paljoo kärsimään

mikä meitä kaikkia odottaa - ydinaseeton hautausmaa
ruumiitten ikioma isänmaa - ydinaseeton hautausmaa

siellä sun ei anneta valittaa
ehkä sua joskus paleltaa
kyllä mua alko lämmittää
että sairasta vituttaa

mikä meitä kaikkia odottaa - ydinaseeton hautausmaa
ruumiitten ikioma valtakunta - ydinaseeton hautausmaa

eihän tää nyt liity asiaan mitenkään. sitäpaitsi varmasti huonompi biisikin mikäli tosta ois mitään selvää saanu.


Liittypä. Tosin eri tavalla kun toi toinen biisi. TOsin tää ei ollut hassun kuulosia riitasointuriffejä, vaan kunnon punkeroa ja pexin kännistä örinää. Tuossa on tollanen "no vittu siinäpä kuolet ja mätänet. Ihan vitun sama muuten" - tunnelma koko ajan.

Hyppymiina muokkasi viestiä 23:24 31.05.2009
tossol parempi versio

#14 kirjoitettu 31.05.2009 23:47

eR3o kirjoitti:
Hyppymiina kirjoitti:
sv kirjoitti:
Hyppymiina kirjoitti:
Goatsemencommando kirjoitti:
Elämä on vähän sellanen juttu, että ensin synnytään ja sitten jossain vaiheessa kuollaan. Se mitä siinä välissä tekee, tai yrittää tehdä, on loppupeleissä aivan sama, koska kuolema on väistämätön. Jokaiselle.


http://www.youtube.com...


Tää tiivistää asian vähän paremmin.

siellä on sun matkas pää
sinne sut jätetään mätänemään
ja ehkä sun ruumis ryöstetään
et joudu paljoo kärsimään

mikä meitä kaikkia odottaa - ydinaseeton hautausmaa
ruumiitten ikioma isänmaa - ydinaseeton hautausmaa

siellä sun ei anneta valittaa
ehkä sua joskus paleltaa
kyllä mua alko lämmittää
että sairasta vituttaa

mikä meitä kaikkia odottaa - ydinaseeton hautausmaa
ruumiitten ikioma valtakunta - ydinaseeton hautausmaa

eihän tää nyt liity asiaan mitenkään. sitäpaitsi varmasti huonompi biisikin mikäli tosta ois mitään selvää saanu.


Liittypä.


Ei oikeestaan. Kuitenki sen verta löyhästi että sulle tuli tsäänsi toteuttaa tota mielihaluas vastata asioihin biisin sanoilla.

Todellisen ymmärryksen korvaa aina sitaatti.


niinpä

#15 kirjoitettu 31.05.2009 23:58

tätäkö tässä ketjussa nyt haettiin, vai?

Joo varmaan.

no mites tää liittyy aiheeseen "Elämä on sellainen minkä teet siitä"?

No tuo biisi tiivisti aika hyvin kuitenkin. Käytännössä ihan sama mitä teet, mutta hautaan päädyt kuitenkin. Siinä syntymän ja elämän välissä voikin sitten hengissä mahdollisimman itseään miellyttävällä tavalla. Jos huvittaa. Kuolleena (eli 'Ydinaseeton hautausmaa') Siellä ei millään ole enää mitään väliä kuitenkaan.

ilmeisesti kuultunakin huonompi biisi ku toi goatsen linkittämä klassikko.

on toikin klassikko.

Hyppymiina korjasi lainaukset 23:58 31.05.2009

#16 kirjoitettu 01.06.2009 00:21

sv kirjoitti:
Hyppymiina kirjoitti:
No tuo biisi tiivisti aika hyvin kuitenkin. Käytännössä ihan sama mitä teet, mutta hautaan päädyt kuitenkin. Siinä syntymän ja elämän välissä voikin sitten hengissä mahdollisimman itseään miellyttävällä tavalla. Jos huvittaa. Kuolleena (eli 'Ydinaseeton hautausmaa') Siellä ei millään ole enää mitään väliä kuitenkaan.


aikamoinen aasinsilta kyl.


No olisin mä voinut pistää jokun Terveiden Käsienkin biisin. Tai GG Allinia.

Nalle Virolainen tiivistää tossa dokumetnissa jossain välissä kanssa aika hyvin sen mitä ajan takaa. "Kuolleena kuolee ja mitään ei jää henkiin. Ainoo mikä voi jäädä henkiin on joku mitä on tehnyt itse. Esimerkiks mulla maalaukset ja kirjoitusket. Mut mikään muu osa ei jää henkiin. Mä olisi äärimmäisen pettynyt jos huomaisin että olis joku sielu joka jää henkiin"


..on muuten typerän näköstä, kun koko ajan hoetaan 'jää henkiin'...

#17 kirjoitettu 01.06.2009 01:04

-iiru- kirjoitti:
No periaatteessa on ja ei. Omaan elämänlaatuun voi vaikuttaa pitkälti valinnoillaan, mutta ympäristötekijät tekevät tästäkin joskus helvetin vaikeaa.

Joo näin.

#18 kirjoitettu 01.06.2009 06:46

Aina tätä kysymystä pohtivalle olen pyrkinyt suosittelemaan Kafkan keskenjäänyttä ja omituista "Amerikka"-teosta.

Se on lopulta hyvin surullinen kertomus idealistisesta pojasta, joka hajoaa suurten mahdollisuuksien maahan samalla kun Franz Kafkalla hajoaa tämän "romaanin" käsikirjoitukset pieniksi katkelmiksi.

(Jos siis omassa ekstistenssissänne uskallatte kohdata mahdollisen totuuden, suosittelen tätä Kafkaa. Onkin myös vähemmän ahdistava kuin muut Franzin työt.)

#19 kirjoitettu 01.06.2009 18:13

Sunt1o kirjoitti:
Mitenkäs ihmisen oma tahto? Miten riippumattomaksi ajattelet sen ympäristöstä?


Absoluuttinen tahdonvapaus on kyllä mahdoton käsite. Siis absoluuttisella tahdonvapaudella haen sitä, että ihminen ei olisi edes välillisesti ympäristönsä ja geeniensä tuotetta.

Jos henkilö väittää että hänen tahtonsa on vapaa, voidaan sitten kysyä häneltä, että mitkä tekijät puolestaan ovat luoneet tämän henkilön joka on vapaa. Jos vastaus on, että tämä henkilö on luonut itse itsensä niin voidaan edelleen kysyä: Mikä loi tämän henkilön, joka loi tämän henkilön?

Kun tätä menetelmää jatketaan niin tullaan siihen lopputulokseen että ihmisen absoluuttisen vapaan tahdon olisi pitänyt joko syntyä itsestään (ei kovin loogista), tai olla olemassa ikuisesti (ei tämäkään), jotta se voisi olla oikeasti vapaata. Muutenhan tahto on välillisesti riippuvainen ympäristöstä, sillä ympäristö oli olemassa ennen tahtoa ja määräsi minkälainen tästä tahdosta tulee.

Jos tämmöisen esimerkin tempaisisin:

Olen kävelyllä ja huomaan pallon, joka pyörii itsestään tiellä, vastustaen ympärillä vaikuttavia tekijöitä, koska sillä hetkellä ei vallitse enää mikään voima, mikä pitäisi palloa liikkeessä. Näyttäisi siis siltä, että pallo on vapaa ympäristön luomista kahleista.

On kuitenkin pakollista, että pallon liikkeen on aiheuttanut joku tämän pallon ympäristöstä (sillä ympäristö oli ennen palloa), mutta jos keskitymme vain nykyhetkeen, niin voitaisiin ehkä sanoa että pallo ei ole riippuvainen ympäristöstään pyörimisensä osalta. Eli vapaa tahto on tavallaan vapaa, jos unohdetaan sen perusta.

#20 kirjoitettu 02.06.2009 07:06

Veri kirjoitti:
Mun mielestä tää ketju on yks vitun itsestäänselvyys. Kuka sun oman elämäsi valinnoista voi määrätä, ellet sä itse?


Se bakteeri joka aiheuttaa sen kokoraaja halvaukseen johtavan tilan, se isä joka pieksi pienenä kännissä niin, että tuli korvien väliin pysyviä vaurioita tai vaikka se koulusurmaaja joka ampui sun lasta pistoolillä päähän niin että siitä traumasta saa toipua vuosia.

Onhan noita sinun elämästäsi päättäjiä, joiden päätöksiä sinun on vaikea olla ottamatta huomioon.

#21 kirjoitettu 02.06.2009 12:28

Sunt1o kirjoitti:
Hei unohit ehkä yhen tärkeimmistä: isi ja äiti jotka pienenä opetti mitä siun pitää päättää.


Unohdin sen itseasiassa ihan tahallani. Kävi kyllä mielessä, mutta minsuta ei edes tarvitse heittäytyä noin syvälliseksi.

Kukatahansa ihmismieltä vähänkään tunteva tietää, että ei omien tunteiden kontrollointi ole "päätöksen asia". Jos esim. ihminen sairastuu masennukseen, niin ei sitä voi vain päättää että "nyt olen onnellinen, enkä yhtään masentunut".

#22 kirjoitettu 02.06.2009 13:02

HAAVA kirjoitti: "Kukatahansa ihmismieltä vähänkään tunteva tietää, että ei omien tunteiden kontrollointi ole "päätöksen asia". Jos esim. ihminen sairastuu masennukseen, niin ei sitä voi vain päättää että "nyt olen onnellinen, enkä yhtään masentunut"


Olen täysin eri mieltä.

Itse lopetin oman vakavan masennuksen juuri niin että sanoin itselleni "että vittu loppu tää paha olo" ja heti tuntui paremmalta, ja heitin mieli-ala lääkkeet roskiin ja lähdin ihmisten ilmoille. Ihminen pystyy vaikuttamaan omalla asenteella omiin tunteisiinsa.

#23 kirjoitettu 02.06.2009 13:07

Bad Dog kirjoitti:

Itse lopetin oman vakavan masennuksen juuri niin että sanoin itselleni "että vittu loppu tää paha olo" ja heti tuntui paremmalta, ja heitin mieli-ala lääkkeet roskiin ja lähdin ihmisten ilmoille.


Se mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi toiselle.

Sinulla oli siis virallinen "vakava masennus"-diagnoosi ja se loppui kuin seinään pelkästään omasta päätöksestäsi?

Ihminen todellakin pystyy vaikuttamaan omalla asenteella omiin tunteisiinsa.


Ilan muuta pystyy, mutta ei pysty määrilemään niitä aivan miten tahtoo. Jos pystyisi, niin miksi maailmassa sitten on epäonnellisia ihmisiä? Eivätkö he vain voisi päättää että elämä on kivaa?

#24 kirjoitettu 02.06.2009 13:12

Tämä koko jutska on aika yksilöllinen...

Minulla oli diagnoosi vakavasta masennuksesta, ja sen lisäksi vielä posttraumaattinen stressi.

Olin jo siinä pisteessä että seuraava etappi olisi ollut kuolema. Yksi päivä vaan yksinkertaisesti päätin että "vittu nyt tää loppu". Ja siihen se loppuikin...tosin hitaasti mutta varmasti. Kyllä loppupeleissä jokainen on oman itsensä herra ja oman elämänsä sankari.

#25 kirjoitettu 02.06.2009 13:47

Bad Dog kirjoitti:

Minulla oli diagnoosi vakavasta masennuksesta, ja sen lisäksi vielä posttraumaattinen stressi.


Kaunako ehdit kärsiä siitä ennekuin teit tämän päätöksen?

#26 kirjoitettu 02.06.2009 14:10

Haava kirjoitti:
Se mikä toimii toiselle ei välttämättä toimi toiselle.

Sinulla oli siis virallinen "vakava masennus"-diagnoosi ja se loppui kuin seinään pelkästään omasta päätöksestäsi?


Mä voisin kyllä kuvitella, että kyllä se joillain voi noinkin onnistua. Enkä usko, että se päätös Bad Dogilla oli kuitenkaan ihan niin simppeli, että vaan päättää sen asian. Uskon, että kyllä siinä silti käytiin jotain pientä sisäistä vääntöä. Tai ehkä sitä vääntöä oli käyty jo aikaisemminkin.

On näissä "nyt päätän, että..." -jutuissa kuitenkin jotain perää. Se ei kuitenkaan (kai) ikinä ole niin helppoa miltä sen kokeneet sen saavat kuulostamaan.

En voi omalta kohdaltani varmaksi sanoa, että onko mulla ikinä ollut semmosta virallista masennusta, kun en ole ikinä käynyt sitä testauttamassa. Muistellen menneitä ja vertaamalla sitä masentuneilta ja lääkäreiltä kuultuihin ja luettuihin juttuihin voisin kuitenkin pitää sitä todennäköisenä, että mullakin oli aikoinaan ainakin jonkinasteinen masennus.
Huomasin joskus, että niinä hetkinä, kun se ahdistus tuntui lamauttavalta ja vatsassa ja rinnassa oli sellanen aivan hirmuisen epämiellyttävä kivuntapainen tunne ja maailma oli päälle kaatuneena, suurimman kivun lopulta aiheutti se, jos yritti ajatella positiivisesti ja päästä pois siitä tunteesta. Tavallaan sitä halusi ennemmin tuudittautua siihen omaan suruunsa ja ikäviin tunteisiin, kuin edes harkita yrittävänsä päästä pois siitä. Vaikka samanaikaisesti kuitenkin oikeastaan koki, että kamala se on näinkin olla.

Pääsin noista jutuista sitte ajan myötä melkolailla hyvin eroon. Jonkinlainen alttius helpostikin sinne ahdistuksen puolelle menemiseen kuitenkin jäi.

Nykyään huomaan, että kun ahdistus, alakulo ja stressi nostaa päätään, niissä tunteissa vellominen tuntuu samalla sekä ikävältä että houkuttavalta. Pyrkiminen ajatuksissa toiseen suuntaan taas tuo erilaisen ikävältä tuntuvan tunteen ja jotenkin tuntuukin, että siihen suuntaan meneminen vaatii paljon enemmän ponnisteluja. Siinä pitää sekä yrittää ajatella asioita mahdollisimman järkevästi että voittaa fyysinen huono olo. Tuntea se kipu ja nousta lopulta sen päälle.

Masentuneita ihmisiä kehottaisinkin tarkkailemaan niitä tunteitaan enemmän ja etenkin tarkkailemaan sitä, että millainen olo tulee siitä, jos yrittää väkisin koittaa nähdä jotain hyvää siellä ahdistuksen keskellä. Ja että miksi mieluummin pysyy siellä masennuksen puolella, kuin menisi sinne paremman olon puolelle. Että tuntuuko se ajatus paremmasta ihan fyysisestikin niin kamalalta, että se saattaa tehdä olon hyvinkin ärtyneeksi ja kamalaksi.

Itelläni se on ollut iso juttu ymmärtää, että ainakin omalla kohdallani homma menee jotakuinkin näin. Ei se välttämättä muilla näin ole, mutta ainakin yksi ihan "virallisesti" masentunut ihminen on kertonut samasta asiasta. Ehkä se ei kaikilla mene näin, mutta ainakin joillain menee.

Joskus se onnistuu helpommin ja joskus vaikeammin. Ehkä oikein pahasti masentuneilla ne kemialliset hommat tekevät olon niin tukalaksi, että se tuntuu jopa mahdottomalta. En kuitenkaan usko, että masennuksesta pääseminen kellekään mahdotonta on. Ikinä se ei kuitenkaan aivan helppoa ole. Se vaatii vähintäänkin paljon aikaa, vaikka siitä pääseminen lopulta tuntuisikin tapahtuneen nopeasti ja vain ajattelemalla, että nyt loppuu.

#27 kirjoitettu 02.06.2009 14:16

Airola kirjoitti:

Enkä usko, että se päätös Bad Dogilla oli kuitenkaan ihan niin simppeli, että vaan päättää sen asian. Uskon, että kyllä siinä silti käytiin jotain pientä sisäistä vääntöä. Tai ehkä sitä vääntöä oli käyty jo aikaisemminkin.


Nimeomaan. En usko päivääkäämn, että jos joku esim. on kärsinyt masenjnuksesta puoli vuotta ja sitten "päättää" iloistua, niin että hän olisi voinut tehdä sitä "päätöstä" jo kahta kuukuukautta aiemmin.

On näissä "nyt päätän, että..." -jutuissa kuitenkin jotain perää. Se ei kuitenkaan (kai) ikinä ole niin helppoa miltä sen kokeneet sen saavat kuulostamaan.


Jeps. Tunteitaan ei voi käskeä. Niitä voi toki yrittää käskeä ja sitten ne sattavat totella tai sitten eivät.

#28 kirjoitettu 02.06.2009 15:25

Homma oli se että todellakin oli sitä sisäistä vääntöä. Tein sen päätöksen että "nyt tää loppuu" joka antoi sen tärkeän sysäyksen parempaan. Asiat eivät todellakaan menneet heti kuntoon vaan koko prosessi kesti about puoli vuotta. sitten aloin jo tuntemaan itseni ihmiseksi ja uskalsin jopa jälleen olla sosiaalinen. Olen usein miettinyt missä olisin nyt jos olisin jättänyt tekemättä sen käynnistävän päätöksen. Nyt jälkeenpäin tulee vielä pientä masennusta silloin tällöin mutta se ei haittaa koska osaan jotenkin kummasti "käsitellä" masennusta niin ettei samaa paskaa enään tulisi uudestaan.

Yksi lääke jota määrättiin oli ketipinor niitä kahta muuta en muista...mutta tämä kyseinen ketipinor pisti nuppini melkein lopullisesti vituilleen...onko ylipäätänsä järkevää tarjota masentuneelle lääkeitä jotka on tarkoitettu skitsofrenian hoitoon?
Missään vaiheessa ei ollut kyllä puhe lääkärin kanssa mistään skitsofreniasta.
Vaikka kyllä niiä skitso-elementtejä löytyy varsinkin biisejä tehdessä

#29 kirjoitettu 02.06.2009 15:32

Bad Dog kirjoitti:

Homma oli se että todellakin oli sitä sisäistä vääntöä. Tein sen päätöksen että "nyt tää loppuu" joka antoi sen tärkeän sysäyksen parempaan. Asiat eivät todellakaan menneet heti kuntoon vaan koko prosessi kesti about puoli vuotta.


Joo. Sitä minä vähän ajattelinkin, että ei niitä tunteita niin vaan käsketä.

Ylipäätänsä voisin sanoa, että se "päätös" oli varsin pieni osa sitä prosessia. Toki tärkeä, mutta tuskin sitä "päätöstä" olisit voinut tehdä aiemmin ja vaikka joku toin en kuinak yrittäisi tehdä tuota "päätöstä", niin silti se ei välttämättä yksin riitä.

Kiva kun selvisit.

#30 kirjoitettu 02.06.2009 15:40

Sunt1o kirjoitti:
Bad Dog kirjoitti:
Olen täysin eri mieltä.

Itse lopetin oman vakavan masennuksen juuri niin että sanoin itselleni "että vittu loppu tää paha olo" ja heti tuntui paremmalta, ja heitin mieli-ala lääkkeet roskiin ja lähdin ihmisten ilmoille. Ihminen pystyy vaikuttamaan omalla asenteella omiin tunteisiinsa.


Miksi sinä sitten ensin masennuit?


Ehkä tässä on nyt kyse siitä ettei vaan muistanu psyykata itteään/päättää olevansa masentumatta.

Vois kyllä kokeilla seuraavassa aallonpohjassa että miten tuo toimii, että päättää vaan että nyt on hyvä jees elämä..

#31 kirjoitettu 02.06.2009 16:08

En ole muuten ikinä kuullut mitään hyvää ketipinorista (seroquel ja muut). Melkein kaikki kuurin saaneet, jotka ovat pystyneet, ovat lopettaneet.

Siis ainoa joka tuota syö ihan säännöllisesti onkin henkisesti siinä tilassa ettei juuri mitään omaa tahtoa tai järkeä enää ole.. Hyvin lääkitty kaveri, saaneet ainakin rauhoitettua ja lamaannutettua ihan totaalisesti.

#32 kirjoitettu 02.06.2009 16:38

Itse olin pitkään, eli muutaman vuoden lievän masennuksen kourissa. Se ei ollut vakavaa, eikä mitään suurempia nukkumisongelmia tai muitakaan pahoja oireita ollut. Pystyin käsittelemään asian aika hyvin. Sitten tuli eräs kohtalokas helmikuu jolloin tapahtui monta todella ikävää asiaa, joka edesauttoi päätymistä todella pahaan tilanteeseen. Käsittääkseni taustalla oli jokin "piilevä" masennus joka sitten puhkesi täyteen kukkaan kaikkine varjopuolineen kuten unettomuus, joka entisestään lisäsi ärtyneisyyttä ja hermoilua. Ruoka ei maistunut. Alkoholi sen sijaan maistui joka luonnollisesti pahensi oireita. Ja näin kierre oli valmis. Se maailma vaan alkoi käymään liian pieneksi ja ahdistavaksi paikaksi. Itse en muista koskaan edes harkinneeni itsemurhaa mutta toisaalta minulle oli yks hailee jos joku olisi ampunut minut, tai olisin jäänyt auton alle. Se on kyllä uskomaton tunne kun maailma alkaa pienentymään ympärillä ja lopulta se alkaa käydä niin pieneksi että kirjaimellisesti tunnet räjähtäväsi kappaleiksi. Siinä pisteessä ollessani tajusin että se on joko/tai-tilanne. Se kuinka kauan tätä pahinta vaihetta kesti on aika vaikea sanoa, mutta sitä kesti tarpeeksi kauan.

#33 kirjoitettu 03.06.2009 13:38

Sunt1o kirjoitti:
Joo, paitsi tuossa on yks toinenkin juttu: se että mitään ei voi syntyä itsestään, niin minun käsittääkseni se voi ihan hyvin olla mahdollista että jotain on ilman mitään edeltäviä tapahtumia.


Vaikka se olisikin mahdollista niin en silti pidä sitä millään muotoa loogisena. Jos on asia x, joka ei ole olemassa, niin miten se voi synnyttää itsensä, jos se kerta ei ole olemassa?

Syy: Asia x luo itse itsensä
Seuraus: Asia x on olemassa

Jos se menee kutakuinkin noin niin eikö seuraus tule ennen syytä, koska x:n on jo oltava olemassa, jotta se voi luoda mitään? Eikö tuommoinen kausaliteetin hämärtyminen kuitenkin ole aika epäloogista?

#34 kirjoitettu 03.06.2009 14:07

poppanaattori kirjoitti:

Vaikka se olisikin mahdollista niin en silti pidä sitä millään muotoa loogisena.


Eipäs sekoiteta logiikkaa tähän. Se on loogista. Eriasia sopiiko se sinun arkijärkeesi.

"Terve järki on maallikoiden metafysiikkaa." - Bertrand Russell

Jos se menee kutakuinkin noin niin eikö seuraus tule ennen syytä, koska x:n on jo oltava olemassa, jotta se voi luoda mitään? Eikö tuommoinen kausaliteetin hämärtyminen kuitenkin ole aika epäloogista?


Ei ole. Se on hyvinkin loogista. Logiikalla ei ole mitään tekemistä sen kanssa. Kausaliteetin murtuminen voidaan aivan hyvin esittää loogisesti.

Se onko kausaliteetti absoluuttisen tosi aina ja jokaisessa tilanteessa on aivan toinen kysymys. Terve maailaisjärki sanoo toki helposti, että on. Sitten tuleekin mieleen David Humen kanahäkki vertaus:

Kana istuu häkissään ja aina kun se kotkottaa, niin isäntä laittaa luukusta tulemaan jyviä. Kana siis oppii, että kotkottamisen ja jyvien ilmaantumisen välillä on kausaalinen suhde. Kaikki jatkuu näin kunes isäntä kuolee. Kanan mielestä jyvien tulo oli yhtä "loogista" kuin ihmisestä on se, että "mitään ei voi syntyä tyhjästä". Mitään muuta syytä, että "mitään ei voi syntyä tyhjästä" ei ole olemassakaan kuin havainnot siitä, että niin ei ole koskaan missään käynyt. Muuten tyhjästä syntymienn on ihan yhtä loogista kuin vaikkapa se, että kun kiven halkaisee kahtia, niin saa kaksi pienempää kiveä. Jos mikään aine ei hajoaisi, niin olisi ihmestä hyvinkin "epäloogista" (=lue vastoin arkijärkeä) että kiviä voisi hajoittaa.

#35 kirjoitettu 06.06.2009 00:13

JM kirjoitti:
Siis ainoa joka tuota syö ihan säännöllisesti onkin henkisesti siinä tilassa ettei juuri mitään omaa tahtoa tai järkeä enää ole.. Hyvin lääkitty kaveri, saaneet ainakin rauhoitettua ja lamaannutettua ihan totaalisesti.


Mutta onko tuo automaattisesti huono asia?

Et toki väittänyt sen olevan, monet ihmiset vain pitävät vaikkapa em. tilaa jotenkin huonompana.
En tietenkään tiedä mitä ko. hepun päässä liikkuu, mutta jos ei esimerkiksi tuntisi mitään tai ajattelisi, niin voisihan sekin olla ihan mukava tila. Saisi suunnatonta nautintoa pelkästä sohvalla istumisesta. Heppu olisi niin pöllyissä ettei välittäisi mistään. Huumaavista aineista kuten alkoholista ja huumeista tulee tiettävästi hyvä olo, mutta miksi? Siksi, että ne lamaannuttavat aivoja yms. Itsellänihän ei ole kokemusta tai mainittavaa tietopohjaa muista aineista kuin alkoholista. Kuitenkin voisin olettaa että huumepöllyjen loputtua olo ei ole mitenkään mairitteleva. Ainakaan jos on riippuvainen. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kysymykseen: Entä jos huumaavatila ei koskaan loppuisi? Jos valtio kustantaisi sinulle kunnon tropit, kuten ilmeisesti JMn esimerkissä. Se ei ehkä olisi hyvää elämää valtavirran mielestä, mutta mitä väliä. Ei tarvitsisi ajatella valtavirtaa, kipuja, tunteita, ylipäätänsä mitään kattolamppua ihmeellisempää.

Sama homma kooman kanssa. Jos koomassa ollessaan siis näkee edes unia tjsp. se voisi olla aika siistiä. Nukkuminenhan on aika siistiä, sikäli kun sitä unta saa..

Tässä pureuduin nyt lähinnä "mitä on onnellinen elämä?" -kysymykseen, eikä varsinaisesti liity aiheeseen tuo ylempi. Paitsi että ihmiset vissiin haluavat tehdä onnellisen elämän itselleen.

Aiheeseen liittyen, mitä tuo "elämä on sitä mitä siitä teet" pitää sisällään luonnollisestikkin yksilöllistä: mitä kukin haluaa elämältään. Jos tämä todellisuus ei miellytä, niin en näe siinä mitään väärää koittaa jotain toista. Se on ihan sama mitä laki tai joku muu sanoo. Itsemurhakin on vaihtoehto ja oma asia. Ihmisellä on oikeus päättää ruumiistaan, elämästään ja kuolemastaan.

Kuolema ei ole automaattisesti huono asia. Näen sen pikemminkin seikkailuna. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää mitä kuollessa tapahtuu, joten miksi tuomita? Pelätä toki saa. Tuntemattoman pelkohan on inhimillistä.

En toki kannusta ketään mihinkään. Nämä ovat vain omia mielipiteitäni.

GxBx muokkasi viestiä 00:15 06.06.2009

tulipas essee kirjotettua vaikka lomaillahan tässä pitäisi

#36 kirjoitettu 06.06.2009 00:22

GxBx kirjoitti:
JM kirjoitti:
Siis ainoa joka tuota syö ihan säännöllisesti onkin henkisesti siinä tilassa ettei juuri mitään omaa tahtoa tai järkeä enää ole.. Hyvin lääkitty kaveri, saaneet ainakin rauhoitettua ja lamaannutettua ihan totaalisesti.


Mutta onko tuo automaattisesti huono asia?

Et toki väittänyt sen olevan, monet ihmiset vain pitävät vaikkapa em. tilaa jotenkin huonompana.
En tietenkään tiedä mitä ko. hepun päässä liikkuu, mutta jos ei esimerkiksi tuntisi mitään tai ajattelisi, niin voisihan sekin olla ihan mukava tila. Saisi suunnatonta nautintoa pelkästä sohvalla istumisesta. Heppu olisi niin pöllyissä ettei välittäisi mistään. Huumaavista aineista kuten alkoholista ja huumeista tulee tiettävästi hyvä olo, mutta miksi? Siksi, että ne lamaannuttavat aivoja yms. Itsellänihän ei ole kokemusta tai mainittavaa tietopohjaa muista aineista kuin alkoholista. Kuitenkin voisin olettaa että huumepöllyjen loputtua olo ei ole mitenkään mairitteleva. Ainakaan jos on riippuvainen. Tästä päästäänkin mielenkiintoiseen kysymykseen: Entä jos huumaavatila ei koskaan loppuisi? Jos valtio kustantaisi sinulle kunnon tropit, kuten ilmeisesti JMn esimerkissä. Se ei ehkä olisi hyvää elämää valtavirran mielestä, mutta mitä väliä. Ei tarvitsisi ajatella valtavirtaa, kipuja, tunteita, ylipäätänsä mitään kattolamppua ihmeellisempää.

Sama homma kooman kanssa. Jos koomassa ollessaan siis näkee edes unia tjsp. se voisi olla aika siistiä. Nukkuminenhan on aika siistiä, sikäli kun sitä unta saa..

Tässä pureuduin nyt lähinnä "mitä on onnellinen elämä?" -kysymykseen, eikä varsinaisesti liity aiheeseen tuo ylempi. Paitsi että ihmiset vissiin haluavat tehdä onnellisen elämän itselleen.

Aiheeseen liittyen, mitä tuo "elämä on sitä mitä siitä teet" pitää sisällään luonnollisestikkin yksilöllistä: mitä kukin haluaa elämältään. Jos tämä todellisuus ei miellytä, niin en näe siinä mitään väärää koittaa jotain toista. Se on ihan sama mitä laki tai joku muu sanoo. Itsemurhakin on vaihtoehto ja oma asia. Ihmisellä on oikeus päättää ruumiistaan, elämästään ja kuolemastaan.

Kuolema ei ole automaattisesti huono asia. Näen sen pikemminkin seikkailuna. Kukaan ei voi kuitenkaan tietää mitä kuollessa tapahtuu, joten miksi tuomita? Pelätä toki saa. Tuntemattoman pelkohan on inhimillistä.

En toki kannusta ketään mihinkään. Nämä ovat vain omia mielipiteitäni.

GxBx muokkasi viestiä 00:15 06.06.2009

tulipas essee kirjotettua vaikka lomaillahan tässä pitäisi


komps