#2 kirjoitettu 17.02.2009 10:07

Ei mitään rutiineja, laiska kun on...

-treenaan yleensä samalla kun äänitän
-Rockwayn kitaratunteja käyn läpi välillä päivittäin välillä viikottain...
-yleinen treeniaika kerrallaan 15-30 min.
-soittelen kun huvittaa ja aikaa liikenee

Haluaisin keskittyä ensin soolosoitoissa melodioihin ja soundeihin, sitten tekniseen puoleen (mahdollisimman nopeasti tuhatta ja sataa!!!). Komppipuolessa KISS-menetelmällä.

Sitä soittaa mitä osaa, kömpelö hidaskäsi kun on...

#3 kirjoitettu 25.08.2009 23:56

Mä ajattelin tuossa vuosi sitten että nyt tarttee pentele alkaa taas treenaamaan kitaransoittoa. Vähintään tunti täytyis tilutella päivässä, jos enää paremmaksi haluais tulla. Ei kuitenkaan kannata tilutella ihan mitä sattuu, mullakin on jotain netistä poimittuja harjoituksia paperille tulostettuna. Ja ei kannata väkisin, jos ei ole motivaatiota mihinkään metronomijuttuihin..

Jos sen kitaran sattuu ottamaan käteen niin sitten sitä tulee soitettua, koska onhan se niin kivaa. Yleensä tulee soiteltua tällä hetkellä ainakin joka toinen päivä, tunti pari, kiireistä ja motivaatiosta riippuen.

#4 kirjoitettu 27.10.2009 23:45

Treenaaminen ja kuunteleminen käy mulla käsi kädessä. Paremminkin treenaan melodioita joista diggaan (joskus jamman radion kanssa, mitä sieltä sitten tuleekin), kun sahaan skaaloja yksioikoisesti vain skaalojen tähden. Uskon että tällainen (voit käyttää klassista musaa, mitä tahansa melodiaa) treenaus on mielekkäämpää. Legenda Shawn Lane sanoi joskus, että arpeggioiden ja muiden skaalojen treenaus saa luonnollisemman rakenteen kun se tehdään melodian sisällä. Olen tällä kannalla.

Toki teen lämmittely treenejä ja yleensä hieman "jammittelu" hengessä, sahaan kaulaa edes takaisin.

Mutta sellainen kauhean systemaattinen skaalojen jauhaminen, ei ainakaan mulle sovi.
Luovuutta kannattaa suosia ja olla rohkea ja kokeilla kaikkea.

Soittamisessa täytyy säilyä se "lapsenomainen" hulluus ja lio....

PETRI WOZNIAK

#5 kirjoitettu 28.10.2009 01:08

Oikeestaan telkkari on syynä mun treenitaukoon. Olin tottunu soittamaan aina ku katoin telkkuu, mut nyt ei o ollu telluu aikoihin - jos pitää kuulla ääni sielt simpsoneist ilman tekstitystä niin ei voi soittaa samalla..
Vihdoin oon saanu vähän yritystä päälle, soitan kunnes ei o hauskaa, ees kerran viikossa - yleensä pari. Jollain alle 2 tuntia sessiosta en o mielestäni mitään oppinu, mieluummin sit vetää pissee siin ku soittelee ja sit lähtee frendeille tai baarii tai jotai - mut ees se pari tuntii ku jaksais, ees kerran viikos.

Just on pari helppoo biisii pitäny opetella livekuntoon, mut siinä eniten aikaa menee et hakee nuotit - mun taitoihin ei luoteta - mut sentäs pääsee jotai rääpimää..

#6 kirjoitettu 31.10.2009 02:30

Korjaan, nyt kun ilmeisesti oikeasti joudun soittamaan - niin treeni määrä on noussut johonkin 3 tuntiin per päivä. On vitun ärsyttävää kuulla neljä päivää etukäteen mitä soitetaan - vaikka vain yksi biisi olisi semmonen mitä ei koskaan ole soittanut..Ei niitä kaikkia vanhoja muista, varsinkin kun itselläni on tapana soitella vähän sinne päin ja rytmityksellä korjata virheitä - niitä vitun takapotkuja muista kun pari kertaa vuodes vetää..

#7 kirjoitettu 18.11.2009 14:13

Eipä tule treenattua, rämpyttelen ehkä päivittäin, välillä pidempi tauko. Ja jos hyvä idea lähtee siinä, niin eikun nauhoitus päälle ja biisin tekoon...

#8 kirjoitettu 22.11.2009 00:02

Koetan joka päivä jaksaa vetää oman bändin settilistan läpi ainakin kertaalleen ja sitten vaihtelevasti 0-3 tuntia päivässä viikolla rämpyttelen/kirjoitan/opettelen muiden biisejä. Viikonloppuisin mielialoista riippuen joko en soita lainkaan tai sitten viihdyn kitaran varressa lähes koko viikonlopun.

#9 kirjoitettu 09.10.2010 16:11 Muok:10.10.2010 00:21

Sweetie kirjoitti:
Millaisia treenirutiineja teillä on?

Kertokaatten toki mikä on päivittäinen kitaransoittorutiini/millaiseen musiikilliseen ulosantiin tähtäätte tällä?


Soitan 2-3 kertaa viikossa n. 4:n tunnin ajan. Aluksi aloitan soittaen kaksi rauhallista näppäilybiisiä, jotta saan hieman tuntumaa otelautaan, enkä riko paikkoja heti kättelyssä. Nämä biisit ovat yleensä Stairway To Heaven ja Nothing Else Matters. Näiden jälkeen vedän jälleen kaksi rauhallisempaa biisiä, joissa tosin on jo hieman enemmän menoa paikoitelleen. Yleensä nämä ovat Fade To Black ja One. Soolot soitan aina uudelleen soitettuani biisin ensin kokonaisuudessaan läpi. Sitten soitan kaksi omaa rauhallisemmasta päästä olevaa biisiä. Tämän jälkeen soitan rytmikitaraosiot lopuista omista biiseistä yleensä rumpukoneen säestämänä. Yleensä nostan hieman tempoa, jotta harjoite olisi parempi; jos pystyn ne sujuvasti soittamaan nopeammalla temmolla, niin sitten se sujuu varmasti myös hieman matalemmalla temmolla. Tässä kohtaa onkin sitten jo pari tuntia saatu kulumaan ja aika pitää tupakkitauko. Tauon jälkeen teen yleensä lämmittelyharjoitteen metronomin kanssa. Aluksi hitaammalla temmolla ja sitten hieman nopeammalla. Välissä soitan kaksi opettelemaani jazzdoodlea (toinen Four On Sixin inspiroimana ja toinen Stang's Swangin inspiroimana). Sitten siirryn soolojen soittoon. Pyrin soittamaan kaikki osaamani soolot kahteen kertaan ja omat kolmeen kertaan. Jos aikaa jää, soitan CD:n mukana lempparibiisieni tahtiin.

Ensisijaisena tavoitteena tässä on pitää hauskaa ja toissijaisena tavoitteena omien biisien laittaminen mieluusti mahdollisimman virheettömästi soitettuna tänne mikseriin.

garageaholic muokkasi viestiä 00:21 10.10.2010

#10 kirjoitettu 28.07.2011 13:53

Skaaloja tulee treenattua erilaisilla sequensseilla 3-4 tuntia vko parina päivänä. Arpeggioita pyrin liittämään aina kyseisiin skaaloihin ja treenaan niitä myös sequenssityyliin. Käytin ennen klikkiä, mutta nykyään mun lähtökohta on ollut jo pitempääkin fraseerata jokainen nuotti mahdollisimman groovaten ja olen oikeastaan sen myötä alkanut pysyä taimissa aika hyvin ilman klikkiäkin. Se myös tekee helpommaksi ei tasan menevien tahtilajien soiton. Toki klikki voi antaa tähän myös oman ulottuvuutensa. Esim. ns 7/8-osa, jossa joka toisen tahdin tai kolme neljästä tahdista joutuu soittamaan ulkopuolella.

Jos olen treeniksellä ja aivot eivät jaksa ottaa vastaan enempää, olen havainnut hyväksi taukojumpaksi rumpujen soiton. Niiden osalta mulla ei ole sen ihmeempiä tavoitteita, mutta kyllä siinäkin tulee kaikkea uutta kokeiltua ihan fiilistelymielessä. Sitten jaksaa taas palata kitaran ääreen. Vaikeammin korvakuulolta hahmotettavat skaalat, esim. dimi, kokonuotti ja jazzmollin moodit tulee myös laulettua unisonossa, mikä aika hyvin mittaa onko ymmärtänyt miltä skaala kuulostaa.

Sointukäännöksiä viljelin omiin biiseihin muutama vuosi taaksepäin niin rutkasti, että ne olivat aikamoisia tilkkutäkkejä. Hyödynsin niissä tosi paljon erilaisia inversioita/asemia ja hyvä puoli asiassa oli se, että treeneissä jouduin jatkuvasti aika tiukoille myös vanhempien kappaleiden kanssa. Olen myös tehnyt tusinan verran jazzetydejä sointumelodiatyyliin, joita soittelen läpi. Standardit tarjoavat myös hyvää matskua sointumelodian (ja kaiken muunkin) harjoitteluun. Enivei, soinnut hahmottaa aika hyvin arpeggioiden kautta, joten treenailen nykyään lähinnä niitä sointujen sijasta.

Treenaamisessa yritän tiedostaa mahdollisimman paljon asioita, mutta sooloillessani mietin oikeastaan aika vähän. Soittelen suurimmaksi osaksi korvakuulolla ja välillä skarpaan, että saan muutamat tarvittavat intervallit kohdalleen. Eri moodien hinkkaaminen antaa vähitellen enemmän mahdollisuuksia tehdä "vääristä" äänistä oikeita. Myös tietoisesti voi riskata ja mennä välillä vähemmän tai enemmänkin ulkopuolelle. Riskaamista se on siksi, että sieltä täytyy osata tulla takaisinkin vielä.

#11 kirjoitettu 17.08.2011 00:37

olli.teirikko kirjoitti:
Skaaloja tulee treenattua erilaisilla sequensseilla 3-4 tuntia vko parina päivänä. Arpeggioita pyrin liittämään aina kyseisiin skaaloihin ja treenaan niitä myös sequenssityyliin. Käytin ennen klikkiä, mutta nykyään mun lähtökohta on ollut jo pitempääkin fraseerata jokainen nuotti mahdollisimman groovaten ja olen oikeastaan sen myötä alkanut pysyä taimissa aika hyvin ilman klikkiäkin. Se myös tekee helpommaksi ei tasan menevien tahtilajien soiton. Toki klikki voi antaa tähän myös oman ulottuvuutensa. Esim. ns 7/8-osa, jossa joka toisen tahdin tai kolme neljästä tahdista joutuu soittamaan ulkopuolella.

Jos olen treeniksellä ja aivot eivät jaksa ottaa vastaan enempää, olen havainnut hyväksi taukojumpaksi rumpujen soiton. Niiden osalta mulla ei ole sen ihmeempiä tavoitteita, mutta kyllä siinäkin tulee kaikkea uutta kokeiltua ihan fiilistelymielessä. Sitten jaksaa taas palata kitaran ääreen. Vaikeammin korvakuulolta hahmotettavat skaalat, esim. dimi, kokonuotti ja jazzmollin moodit tulee myös laulettua unisonossa, mikä aika hyvin mittaa onko ymmärtänyt miltä skaala kuulostaa.

Sointukäännöksiä viljelin omiin biiseihin muutama vuosi taaksepäin niin rutkasti, että ne olivat aikamoisia tilkkutäkkejä. Hyödynsin niissä tosi paljon erilaisia inversioita/asemia ja hyvä puoli asiassa oli se, että treeneissä jouduin jatkuvasti aika tiukoille myös vanhempien kappaleiden kanssa. Olen myös tehnyt tusinan verran jazzetydejä sointumelodiatyyliin, joita soittelen läpi. Standardit tarjoavat myös hyvää matskua sointumelodian (ja kaiken muunkin) harjoitteluun. Enivei, soinnut hahmottaa aika hyvin arpeggioiden kautta, joten treenailen nykyään lähinnä niitä sointujen sijasta.

Treenaamisessa yritän tiedostaa mahdollisimman paljon asioita, mutta sooloillessani mietin oikeastaan aika vähän. Soittelen suurimmaksi osaksi korvakuulolla ja välillä skarpaan, että saan muutamat tarvittavat intervallit kohdalleen. Eri moodien hinkkaaminen antaa vähitellen enemmän mahdollisuuksia tehdä "vääristä" äänistä oikeita. Myös tietoisesti voi riskata ja mennä välillä vähemmän tai enemmänkin ulkopuolelle. Riskaamista se on siksi, että sieltä täytyy osata tulla takaisinkin vielä.


Hyvä kirjoitus. Itse aika lailla samoilla kaavoilla menettelen. Sointukäännöksiin en ole paljoa jaksanut vielä uppoutua niin että niitä otelaudalla kokeilisi itse. Keskityn yleensä hiomaan teknistä tarkkuutta eri rutiineilla (tosin usein laiminlyöden metronomin käytön), ja toisaalta soittelen muuten vain eri skaaloja ja moodeja, yhdistelen juttuja ja löydän välillä mielenkiintoisia sointuja ja sointukulkuja joita mahdollisesti voisin hyödyntää säveltämisessä. Symmetriset skaalat (esim juuri joku dimi) on muuten hauskoja joista on kiva haarautua välillä muualle.

Sitten kun homma alkaa jostain syystä maistua puulta tai tarvitsen muuten taukoa, paukuttelen rumpuja aina kun mahdollista.

#12 kirjoitettu 09.11.2014 23:12

Soittelen mitä soittelen. Uutta pyrin luomaan.

#13 kirjoitettu 11.11.2014 00:15 Muok:11.11.2014 00:16

En tiiä et kuinka paljon soittelen päivässä. Aika paljon tulee ihan omia juttuja kehtieltyä, mutta toki tykkään opetella muiden tekemiä kivoja biisejä jos sellaisia tulee vastaan. Aika harva meikän musamaun sisällä oleva kappale on sekä kiva soittaa, että just tarpeeksi haastava et sitä jaksaa ees opetella. Lähinnä tommosta punkkirässi-myllytystä tulee hakattua ja stoneria.

Kunnon delta blues meininkeihin haluaisin päästä sisälle silleen et onnistuis tommosen Skip James -henkisen räminän soittaminen automaattisesti. On muuten yllättävänkin kovia kitaramiehiä siinä sarassa. Jazz ei sinänsä kiinnosta vaikka siit tykkäänkin ja kaikenlaiset Toolit nyt on ihan tautisen tylsää paskaa soittaa kaikessa monimutkaisuudessaan.

En mä tiedä, että onks tää oikee tapa opetella kitaraa soittamaan, mutta toisaalta mun intressit on aika selkeästi just tietynlaisessa musassa niin omaan jo käytännössä ihan tarpeeksi soittotaitoa niiden toteuttamiseen. Lähinnä oon ajatellut että laaja-alainen vaikuteiden ottaminen nyt on etu musiikissa aina. Enemmän kuin tahtilajipelleilyt niin uudenlaisten sointujen ja skaalojen löytäminen kiinnostaa, mut luultavasti ois järkevämpää jos tottuisi opettelemaan juttuja ihan korvakuulolta. Tärkeintä on musta se, että mä saan tätä nykyä aika vaivattomasti toteutettua kitaralla kaikki jutut just niin kuin ne mun päässä menee.

Pohjois-Korea muokkasi viestiä 00:15 11.11.2014