|
Lautajaska
4034 viestiä
|
#85 kirjoitettu
04.11.2010 14:29
En ole koskaan ymmärtänyt, mitä leuhkimista on absoluuttisessa päihteettömyydessä, sen paremmin, kuin onko leuhkimisen aihetta juopottelussakaan. Jos ei halua juoda, niin ei sitä ole pakko tehdä. Jos käyttää alkoholia, niin käyttää, muttei sen tarvitse tulla huomatuksi. Monet kun ovat sitäkin mieltä, että viina menee hukkaan, ellei kukaan huomaa.
Juopoista soittokavereista on puolestaan inhottavia muistoja. On rasittavaa jännittää aina ennen keikkaa, onko kaverit soittokunnossa. Alkoholisoituneella kun ei tunnu olevan mitään käsitystä siitä, missä kunnossa on. Miltei sammumassa oleva kaveri väittää olevansa ihan vesiselvä. "En minä ole kännissä, minua vaan väsyttää perkeleesti". Parissa aikaisemmassa bändissä oli tuota ongelmaa ja sitten totesin, että on parempi vaikka rikkoa tyystin välit sellaisen kaverin kanssa, joka ei kykene ruodussa pysymään. Keikalla kuitenkin ollaan töissä.
Valitettavasti viraapelimuusikko ei sitten tahdo löytää vapaa-aikaa, jolloin kännätä. Niinpä on parempi, että kykenee olemaan myös ilman vaikka pidemiäkin aikoja, jos aikoo keikoilla kulkea, tai sitten pitää harkita, onko ryypiskely haluttavampaa ja keskittyä siihen soittamisen sijaan.
Tiedän, että Suomen eturivin bändeistä osa tekee keikkojaan viinan avulla ja on se ehdottomasti hyvä, että antavat siten tasoitusta meille viraapelimiehille.
Sitten kun on taukoa keikoissa, niin sitten otan napanterit itsekin. Kyllä olut ja viskipaukku saunomisen päälle tekee elämästä lähestulkoon siedettävän.
|