#2 kirjoitettu 16.04.2008 03:22

Kitaran soitto tuli kuvioihin, koska ei ollut enää tiloja missä jatkaa soittoa/säilyttää rumpuja. Jo ennen trastista tapahtumaa milloin ryyppäsin uusiin rumpuihin varatut rahat kokonaisuudessaan, olin alkanut rämpyttämään huvikseni akustisia. Pian huomasin kaapanneeni ystävän bändin kitaristin vanhan Arian, sillä soittelin aikani ja ostinpa pari muutakin keppiä ja Marsuja kaveriksi. Ajattelin, että kunhan opettelen Sweet childin ja Don't damn meen ni jatkan rumpujen parissa - näin ei käynyt. Nyt ~10v kitarointia takana ja suurin ambitio on ohitettu, koskaan en tule kokonaan lopettamaan soittamista ja toivon kipinän vielä isommin puraisevan - ehkäpä kunhan taas eksyy johonkin bändiin ni alkaa maistuu..

#3 kirjoitettu 16.04.2008 14:11

En muista vuosilukua. Joskus seitsemännen kouluvuoden puolessa sitä metallicaa tuli riivittyä ihan huvikseen. Pian sen jälkeen tulikin sitten se säveltäminen aiheelliseksi. Mut virallisesti aloitin kunnon treenaamisen 2002-´03 kauhajoen evankelisen opiston pop/jazz linjan viitoittamalla tiellä. Sitä ennen se oli vähän sellaista saappa nähärä soittamista.

#4 kirjoitettu 19.04.2008 15:12

Ihan vastikään heräsin tälle ajatukselle alkaa soittaa kitaraa. Yritin tuossa viime vuoden loppupuolella epätoivoisesti emuloida koneella kelvollista skittaa black metal proggista varten. Sain aikaan ihan mielenkiintoista jälkeä, bläkissä kun nuo soundit eivät ole niin justiinsa.
Tulin kuitenkin siihen tulokseen että oikea kitara voisi olla siistimpi ja siitä se idea sitten lähti. Aluksi soittelin ahkerasti koulussa, välitunnit ja bändivuorot. Hieman ennen joulua päätin sitten ostaa ihan oman kitaran. Kitaristi kaverin kanssa lähdettiin kiertämään helsingin musiikkiliikkeitä. Loppujenlopuksi tämä iski siinä määrin että tuli ostettua. Tuli joku semmoinen himotus olo eikä valinnalle sitten voinut mitään. Hintakaan ei ollut paha. Ensimmäisen vahvarin, Squier SP-10, sain ilmaiseksi entisen bändini kitaristilta.
Joululahjaksi sain Rolandin micro cuben.

Blakkia ei ole vielä tullut tehtyä valmiiksi mutta enpä ole ostosta kertaakaan katunut.

GxBx muokkasi viestiä 15:13 19.04.2008

#5 kirjoitettu 19.04.2008 15:15

Kuulin Smells like teen spiritn joskus kauan sitten, siitä se lähti.

#6 kirjoitettu 19.04.2008 22:10

Olin eräällä vaelluksella 16-vuotiaan ja yhdellä oli mukana balalaika. Opetti minulle sitten sointuja, joista tosin taisin unohtaa kaikki muut paitsi E-mollin ja A-mollin. Oli hienoa rämpytellä sitä kitaraa vaaran laella elokuisessa aurinkonlaskussa. Kun pääsin sieltä kotiin pyysin siskoni kitaraa lainaan, kun hän ei ollut enää pitkään aikaan asunut kotona eikä juurikaan sitä soittanut. Opettelin n. kuukauden perusavosointuja joko päätellen tai sointutaulukosta. Homma jäi sitten kunnes seuraavana kesänä kuulin Led Zeppelinin IV:tä, ja rakastuin musiikkiin. Loppusyksystä kaivoin kitaran vaatehuoneesta ja rupesin opettelemaan lisää tavoitteena osata soittaa jonakin päivä esimerkiksi Since I've Been Loving You alusta loppuun. Olin tuolloin 17 ja vuosi oli 2004.

#7 kirjoitettu 22.04.2008 13:06

Veri kirjoitti:
Kitaran sain vuonna 2002. Olin silloin varma siitä, että kitaristit saa eniten naisia.


Onko toi olettamus pitänyt paikkansa? Itellä ainakaan ei pahemmin, pahus kun basistit on aina jotenkin haalinut ne neitokaiset ittelleen

#8 kirjoitettu 25.04.2008 08:42

Nuorena 16-vuotiaana kelasin että haluan sitten aikuisena vaan pillua ja rahaa. Sitten alotin kitaransoiton.

Nyt olen avoliitossa ja opiskelen diplomi-insinööriksi.

Vittu.

#9 kirjoitettu 29.04.2008 11:43

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Nuorena 16-vuotiaana kelasin että haluan sitten aikuisena vaan pillua ja rahaa. Sitten alotin kitaransoiton.

Nyt olen avoliitossa ja opiskelen diplomi-insinööriksi.

Vittu.


Täydellinen repeäminen.

#10 kirjoitettu 06.05.2008 13:31

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Nuorena 16-vuotiaana kelasin että haluan sitten aikuisena vaan pillua ja rahaa. Sitten alotin kitaransoiton.

Nyt olen avoliitossa ja opiskelen diplomi-insinööriksi.

Vittu.


Oma moka Sano vielä että tietotekniikan di niin vahingon ilo on rajaton xD

* Tämä koodari tietää sen karvaasta kokemuksesta *

#11 kirjoitettu 26.08.2009 23:35

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Nuorena 16-vuotiaana kelasin että haluan sitten aikuisena vaan pillua ja rahaa. Sitten alotin kitaransoiton.

Nyt olen avoliitossa ja opiskelen diplomi-insinööriksi.

Vittu.




Toisaalta, tunnen tuskasi..

#12 kirjoitettu 27.08.2009 01:32

mie vissiin 13-vuotiaana aloin kitaraa rämpytellä. Sit ostettiin basso. Sit opiskelin kitaraan pari vuotta ja sit kaks vuotta bassoa. Nyt mie osaan vähän soittaakkin.

Syyt haluille olivat semmoset bändit kuin Dissect, Cause for effect, Extreme noise terror, Oi polloi, Mayhem, Burzum, Black Sabbath ja Electric Wizard.

ja pillun ja rahan kaipuu ei ollut syynä. Lähinnä halu irtautua todellisuudesta musiikin voimin.

#13 kirjoitettu 27.08.2009 23:07

Soittelin kitaraa jo joskus aika pienenä (varmaan joku 10v en muista tarkkaan) paikallisessa musiikkiopistossa jonkinlaisessa ryhmässä. En tiedä miksi halusin kitaraa soittaa.. Myöhemmin teini-ikäisenä innostuin kitarasta taas uudestaan, pääsyynä taisi olla seattle grunge bändit ja Metallica. Joissakin bändeissäkin tuli rämpyteltyä jo nuorena jos jonkinlaista sontaa ja tulee rämpyteltyä vieläkin. Rokkitähteä ei musta oo tullut ainakaan vielä, mutta perhana asenne on rock ainakin!

#14 kirjoitettu 28.09.2009 22:08

Lapsi_ajassa kirjoitti:
Nuorena 16-vuotiaana kelasin että haluan sitten aikuisena vaan pillua ja rahaa. Sitten alotin kitaransoiton.

Nyt olen avoliitossa ja opiskelen diplomi-insinööriksi.

Vittu.



Mulla taisi lähteä innostus pitkäaikaiseen rakkauteeni Opethiin tutustuttuani. En oikeastaan ymmärtänyt murinan/huutamisenkaan päälle ennen tätä bändiä.

#15 kirjoitettu 27.10.2009 23:53

Mulle faija täsmäs Fender Stratocasterin käteen 14-vuotiaana ja yhdessä jauhettiin Shadowsin biisejä LP:ltä. Hammasta purren ja veri ylähuulesta valuen yritin korvakuulolla saada melodiat päähäni.

Rokki humut katos kuin pieru saharaan, kun tuli pikku-vauva ja vaimokin siinä sivussa, tärkeässä roolissa silti...

Edelleen soitellaan, ja vaimoa on kiva kiusata kun pussailee kitaroita, siitä se tulee aina mustasukkaiseksi.... Eikä se edes tuu sänkyyn kun mä olen siellä kitaran kanssa, taitaa olla vähän kade !!!!

Ei vaan, miksi siis soitan ? Itseni tähden ja koska se on kivaa. Jos ei olis kivaa en soittais. Fuck yeah !!

Soitellen sotaan siis ja kitarat kohti taivasta !!

PETRI WOZNIAK

#16 kirjoitettu 02.11.2009 19:45 Muok:02.11.2009 19:52

Mä alotin soittamaan joskus 16 vuotiaana kun innostuin musiikista muutenkin. Ei kait ollu mitään järkevää tekemistä saati muuta harrastusta ni jotenki piti päivät täyttää. Sain tutuilta halvalla Squierin.

John Frusciante on se eka kitarasankari josta kaikki läks, nyt soittoon vaikuttaa JFän lisäks varmaan myös Neil Young jota kuuntelin joskus ihan pentuna isän kanssa, Billy Corgan, Rory Gallagher, Jimmy Page, Jimi, Tony Iommi Funkadelicin, ukot Hazel ja Hampton, Buddy Guy.

Onhan näit vaik ketä. Musaa kuuntelen laidasta laitaan mut lähinnä -90 -80 lukujen vaihtoehdot, grunge yms ja -70-60 lukujen hard rock, psykedeelinen, metalli.
List goes on and grows all the time...

Omaksi iloksi joutuu soittamaan kun ei oikeen muita harrastajia tunne. =(
Imbala muokkasi viestiä 19:47 02.11.2009
Imbala muokkasi viestiä 19:52 02.11.2009
Ei tuu kirjottamisesta kyl nyt mitää.

#17 kirjoitettu 13.04.2010 21:24

Taisi olla seiskaluokalla kun Linkin Park oli vielä kovin bändi maailmassa ja huomasin, että niitä riffejähän oli aikas helppo loppuunsa etsiskellä äidin vanhasta akustisesta. Sitten siitä normaalit metallica-vaiheet läpikäytyäni tykästyin Deftonesin Stephen Carpenterin orgaaniseen ja simppeliin riffittelytyyliin (joka luultavasti vieläkin kuultaa päällimmäisenä soitossani). Siitä sitten siirryin In Flamesin ja kumppaneiden kautta nopeampaan riffittelyyn, jota bänditoiminnassa tulee nykyään eniten sovellettua ja jossain siinä välissä tuli poimittua Toolilta ja Meshuggahilta rakkaus polyrytmeihin.

Tunteja ei ole tullut koskaan otettua, eikä musisointi ole oikeastaan koskaan vaikuttanut musiikkimakuuni, ennemmin toisin päin. Kuuntelen kaikkea mikä omaan korvaan hyvältä kuulostaa ja poimin sieltä täältä siistin kuuloisia tekniikoita, harmonioita, rytmejä yms. ja koetan sitten parhaani mukaan soveltaa niitä omaan soittooni.

#18 kirjoitettu 26.09.2010 00:50 Muok:26.09.2010 01:10

J-Salminen kirjoitti:
Elikkä miten, miksi ja miten aloitit kitaran soiton. Ja onko kitaran soitto vaikuttanut mitenkä musiikki makuusi?

Kitaransoittoni lähti liikkeelle siitä, kun löysin varastosta vanhan isoveljeni nouruusvuosina käyttämän nailonkielisen akustisen. Olin tällöin n. 15-vuotias. Siitä sitten asiat lähtivät kehittymään, vaikka tuo nailonkielinen akustinen kitara - näin jälkikäteen ajateltuna - olikin ehkä kitaroista se vähiten minun tyyliini sopiva. Halusin tällöin ilmeisesti löytää itselleni jonkin yksilöharrastuksen, jossa voisi olla oman itsensä herra ja jota voisi tehdä vuoden ympäri. Sählyn olin noihin aikoihin lopettanut pelimatkoja kohtaan enenevässä määrin syntyneen äärimmäisen vitutuksen johdosta. "Musiikki pelasti minut urheilulta." Soittaminen suosikkibiisieni mukana tuntui erityisen kiehtovalta. Opettelin biisit tabulatuureja apunani käyttäen, joita sitten tulostelinkin netistä suuret kasat. En tiedä, onko kitaran soitto paljoa vaikuttanut musiikilliseen suuntautumiseeni, mutta siitä olen varma, ettei musiikki olisi niin suuri osa elämääni, jos en olisi aloittanut soittamista.

garageaholic muokkasi viestiä 00:57 26.09.2010

garageaholic muokkasi viestiä 01:08 26.09.2010

#19 kirjoitettu 22.09.2011 18:22

Joskus yläasteella vuonna -98-99. Se vain alkoi kiinnostaa. Jos muutkin niin miksen minäkin. Siinäpä se

#20 kirjoitettu 22.09.2011 22:08

60-70 luvun taitteessa tuli suht paljon Elvis leffoja tv:stä siitä alkoi innostus kitaran soittoon olin tuolloin n.4v. niinpä missä milloinkin kitaran näin sormet syyhysi hipeloimaan,ensimmäisen Leningrad matkamuisto skeban sain 7,v. Noin vuotta myöhemmin kuulin kuitenkin Ganesin Tallahassee Lassien ja olin myyty kannujen kolisteluun sitä kesti aina vuoteen -95 tommoset parikyt vuotta. Eihän se kitaran rämpytttely täysin pois suljettu ollut tuonakaan aikana kannut vain kiinnosti enemmän.
-95 aloin vaan opetella kitaran soittoa enempi tehdä omia biisejä yms. Sitä kautta aloin ymmärtää myös rumpujen paukuttelusta enemmän.

#21 kirjoitettu 22.09.2011 23:21

Mun on pitänyt ostaa kitara... olen ollut ostamassa sitä kaksi vuotta.. Enköhän mä kohta sen saa ostettua.

#22 kirjoitettu 27.09.2011 21:33 Muok:27.09.2011 21:34

Vuosi taisi olla -94, kun koulussa lyötiin akkari käteen. Käänsin sen tietenkin heti tietämättömyyttäni "oikeinpäin", eli selvisi samalla sekin että vasurina mennään. Ensimmäisen oman kitaran sain -96: Myin PV:n, ostin Les Paulin

Suurin syy aloittamiselle, sukurasitteen lisäksi, oli -92 aloittamani lauluntekeminen. Soittotaidoton kun olin, äänitin acapella-versioita tekeleistäni c-kasetille. Etsin niihin soinnut sitten, kun kitara oli tullut edes jollain tavalla tutuksi.

Tyylillisesti on menty folkin, punkin, grungen ja metallin kautta nykyiseen, juuri mitään kaihtamattomaan, sekakäyttöön omien taitojen puitteissa. Soolokitarismi ei ole koskaan kiinnostanut, eli komppijuntta-osastossa ollaan.

Rambleon muokkasi viestiä 21:34 27.09.2011

#23 kirjoitettu 08.04.2013 21:50

Joskus pienenä oli jo haave tulla rokkitähdeksi. Kitaran kuitenkin ostin vasta varsin myöhään n. 19-vuotiaana intin jälkeen.
Kait se vitutti, että ylipäätään menin inttiin puoleksi vuodeksi? Aluksi opettelin Metallicaa ja sen jälkeen kun biisit tuntuivat liian
vaikeilta niin siirryin suoraan norjalaiseen black metalliin mm. Darkthrone, Mayhem ja Satyricon. Sen jälkeen
kokeilin death metallia mm. Cannibal Corpse, mutta biiseissä ei ollut soittamisen nautintoa. Soittaminen tuntui
vain suorittamiselta. Nyt soittelen edelleen black metallia, stoneria ja akustista pitkällä kaiulla varustettua fiilistelyä.
Nykyään kitaransoittaminen on parhaimmillaan kuin terapiaa ja todellisuuspakoa. Ulkomaailma hämärtyy ja olet yhtä
kitarasi kanssa. Pitempään suhteet kestävät kitaroiden kanssa kuin naisten tai autojen, jotka temppuilevat jatkuvasti

#24 kirjoitettu 06.01.2022 23:21

20 vuotta sitten. Halusin soittaa rumpuja, mutta ei ollut rumpuja eikä paikkaa missä sellaisia soitella. Ja jotain teki kuitenkin mieli soittaa. Aluksi en ollut innostunut kitarasta ollenkaan. Innostuin vasta sitten, kun eräs kaveri osasi soittaa pari riffiä, ja tuli sellainen tunne että ''jos tuo osaa, niin kyllä minäkin!''. heh