Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Yläasteaikoina parilla kaverilla oli tapana mennä iltaisin soittelemaan paikallisen kirkon urkuja, siis ihan luvan kanssa. Itse koin vastaavan ilon vasta lukiossa, kun pääsin kerran kokeilemaan sellaisia vanhoja jykeviä pilliurkuja. Fiilis oli hieno. Sen jälkeen kontaktit tuollaisiin massiivisiin soittokoneisiin onkin jääneet vähäisiksi.
Onko sinulla kokemusta kirkko- tms. uruista? Haluaisitko? Minkä biisin tiluttaisit ekana ilmoille aution katedraalin lehteriltä? Bachia vai Bodomia? Mitä kautta tuollaisia soitto-oikeuksia ylipäätään saa?
Ainoa kokemus kirkkouruista on kun yläasteella käytiin musiikintunnilla tutustumassa niiden tekniikkaan ja jokainen sai n. 2 sekuntia painella koskettimia. Ärsyttävää härnäämistä sellainen.
Totta maar tarttuisin tilaisuuteen jos sellainen tarjottaisiin. Täräyttäisin ilmoille pari Drown Me Bluen "klassikkoa" ja laulaisin samalla. Kirkko ei olisi enää entisensä sen kuultuaan.
Luulisin, että kanttorin tunteminen auttaisi mahdollisuuksia tuollaisen toteutumiseen; tuskin heitä on ehdottomasti kielletty päästämästä ketään ulkopuolisia soittamaan tai mitään. Varma nakki tietysti on mennä konservatorioon opiskelemaan kirkkomusiikkia.
Haluaisin joskus kokeilla. Esim. Samuel Barberin Adagio jousille kuulostaa ihan näppärältä uruillakin, ja ehdottomasti tyypata pitäisi Bachin Toccata ja Fuuga D-mollissa.
Ensimmäisenä kokeilussa olisi ainakin loppupuolen töksäyttely "The Court Of The Crimson Kingistä" ja "Whiter shade of pale". Sen jälkeen voisi siirtyä kokeilemaan Bachia.
Pääsin 15 vuotiaana rippikoululaisena kokeilemaan Paraisten harmaakivikirkon kirkkourkuja. Harmi vain, etten silloin vielä osannut soittaa muuta kuin omia "sävellyksiä" ja Iron Maidenin kappaleita. Esitin rippikoululuokallemme katkelmia Iron Maidenin kappaleesta Hallowed Be Thy Name. Kanttori suorastaan hämmästeli soittotekniikkaani, mutta ymmärsi yskän, kun kerroin olevani itseoppinut kosketinsoittaja. Oli hieno tunne soittaa oikeita kirkkourkuja. En tosin kehdannut käyttää niitä jalkapedaaleja, koska muutenkin hapuileva esitykseni olisi päättynyt lyhyeen. Nykyään esittäisin luultavasti entisen Neuvostoliiton kansallislaulun tms. mahtipontista, neliraajaisesti tottakai.
testaamaan en ole päässyt, mutta pari kertaa olen käynyt kirkossa kuuntelemassa jotain Bach-konsertteja ja kyllä siinä tällainen rokkispede on ihmeissään kun kanttori pistää menemään alarekisteristä niin että amalgaamit tärisee!
Muutaman kerran oon päässy kirkkourkuja soittelemaan, viimeksi viimeviikolla. Käytännössä kaikki kerrat on liittynyt joko hautajaisbiisien harjoitteluun tai niitten esittämiseen. Harmittaa joka kerta kun ei pysty rauhassa testailla ja soitella omia Jalkioihinkin olisi mahtavaa päästä tutustumaan.
Olen itse aloittanut treenaamaan urkuja tämän vuoden helmikuusta alkaen. Tämä siksi, että minua on pyydetty säestämään hautajaisiin uruilla.
Urut on yllättävän rajoittunut soitin, sillä toisin kuin pianossa, jossa äänen saa jatkumaan kaikupedaalilla, ääni katkeaa uruissa samalla hetkellä, kun nostat sormen pois koskettimelta. Eli et pysty soittamaan enempää ääniä yhtä aikaa, kuin mitä sormilla ja jaloilla on mahdollista painaa alas. Jalkojen käyttäminen soittamiseen on myös todella vaikeaa pianistille ja vaatiikin todennäköisesti useamman kuukauden harjoittelun ennen kuin se rupeaa sujumaan ainakin omalla kohdallani.
Urkuja voi päästä treenamaan esim. konservatoriossa tai musiikkiopistossa tai vaihtoehtoisesti omien kontaktien kautta jossain paikallisessa seurakunnassa.