Mikseri on musiikkiyhteisö,
jossa voit kuunnella, ladata ja arvostella suomalaista musiikkia,
lisätä rajattomasti biisejä, luoda oman artistisivun, kerätä arvosteluja ja faneja
Pojillani oli Commodore 64 ja sihen peli nimeltä Zorro. Sitä minä pelasin joskus tuntikausia ja sain sen melkein läpikin. Commodoreen pelien lataaminen kasettiasemalta oli tosi jännää puuhaa. Kun oli viisi minuuttia odottanut, tuli kenties ruutuun ilmoitus: "Syntax Error". Ei kun alusta taas. Sitten tuli ne nauha-asemat, joissa oli nuppi äänipään asennon (azzimuutin, kuten se hienosti piti sanoa) korjaamiseen ja voi, kun oltiin iloisia.
Mutta sitä piipotusta kaipaa edelleen...
Lautajaska kirjoitti:
Pojillani oli Commodore 64 ja sihen peli nimeltä Zorro. Sitä minä pelasin joskus tuntikausia ja sain sen melkein läpikin. Commodoreen pelien lataaminen kasettiasemalta oli tosi jännää puuhaa. Kun oli viisi minuuttia odottanut, tuli kenties ruutuun ilmoitus: "Syntax Error". Ei kun alusta taas. Sitten tuli ne nauha-asemat, joissa oli nuppi äänipään asennon (azzimuutin, kuten se hienosti piti sanoa) korjaamiseen ja voi, kun oltiin iloisia.
Mutta sitä piipotusta kaipaa edelleen...
Mulla on varmaan vielä kasettiasemat ja hienostuneempi lerppuasema ja Commodore64 jossakin yläkerran komerossa. Forbidden Forest oli hyvä ja Pitstop.
Mutta näistä pleikka-ajoista hurmioituneimpia hetkiä olen kokenut ajaessani ratilla ja pedaaleilla WRC-rallia ja tavan ohjaimella meni monta yötä noita Lord Of The Rings -levyjä läpi pelatessa. Onneksi koneet on rikki nyt.
iPhonella on hyvä pajatso missä puhelimen kylkeen nepataan sormella ja puhelimen liikkeentunnistin huomaa täräyksen ja ampuu kolikon neppauksen voiman ja kulman suhteessa,
har kirjoitti: Lautajaska kirjoitti:
Pojillani oli Commodore 64 ja sihen peli nimeltä Zorro. Sitä minä pelasin joskus tuntikausia ja sain sen melkein läpikin. Commodoreen pelien lataaminen kasettiasemalta oli tosi jännää puuhaa. Kun oli viisi minuuttia odottanut, tuli kenties ruutuun ilmoitus: "Syntax Error". Ei kun alusta taas. Sitten tuli ne nauha-asemat, joissa oli nuppi äänipään asennon (azzimuutin, kuten se hienosti piti sanoa) korjaamiseen ja voi, kun oltiin iloisia.
Mutta sitä piipotusta kaipaa edelleen...
Mulla on varmaan vielä kasettiasemat ja hienostuneempi lerppuasema ja Commodore64 jossakin yläkerran komerossa. Forbidden Forest oli hyvä ja Pitstop.
Mutta näistä pleikka-ajoista hurmioituneimpia hetkiä olen kokenut ajaessani ratilla ja pedaaleilla WRC-rallia ja tavan ohjaimella meni monta yötä noita Lord Of The Rings -levyjä läpi pelatessa. Onneksi koneet on rikki nyt.
Minulla on pitkään olleet nuo nostalgiapelit kirjanmerkkikansiossa. Ne kaikki ovat hyviä. Ovat samalla opettaneet olemaan koskematta huoltoasemien automaatteihin. Kun en pärjää noilla virtuaalikoneillakaan, tuskin olisi parempi flaksi niiden kolikkopelienkään kanssa.
tuon rinnalla baldur's gatet ja muut (infinity-enginellä tehdyt rpg:t) kalpenee hahmogallerian ja käsikirjoituksen ja vähän kaiken muunkin osalta. ei sillä, ovat hyviä nekin mutta planescape torment on poikkeuksellisen hyvä, jopa niiden poikkeuksellisen hyvien pelien kategoriassa.