Mikseri.net

#1002 kirjoitettu 13.05.2024 18:15 Muok:13.05.2024 22:38

Low - Things We Lost In The Fire (2001)

Entistäkin aiheellisempaa ja ajankohtaista kuunnella tämä klasssikko nyt, kun arvostettu ja aivan jumalattoman merkittävä ”tuottajainsinööri”, muusikko ja vaikuttaja Steve Albini poistui viime viikolla keskuudestamme. Hänen tuottamiaan artisteja olivat (tämän lisäksi) vaikka GY!BE, Nirvana, Mogwai, P J Harvey, Dirty Three, Wedding Present, Motorpsycho ja kai satoja muita.

10/10 ja lisäpisteet Albinille.

cedarbear muokkasi viestiä 22:28 13.05.2024
Ps. Mm. Guardianissa on ollut viime päivinä monen artistin testimoniaaleja Albinin ainutlaatuisuudesta.
”He was a human being who elevated the quality of the human experience” - Will Oldham

#1003 kirjoitettu 13.05.2024 22:13

Loren Connors - As Roses Bow: Collected Airs1992-2002

43 pientä kappaletta eli melodiaa sitä (tällä kertaa aivan oikeasti, eli ns. perinteisessä mielessä) kauneinta kitaramusiikkia.

Vai olisko se kauneus taas kuulijan korvassa?

#1004 kirjoitettu 18.05.2024 11:59 Muok:18.05.2024 12:38

Beck: Odelay.

Ei mikään tuore julkaisu, mutta omissa kirjoissa tämä on klassikko, joka on toiminut aina. Tässä on kaikkea mitä hyvä levy vaatii, omana aikanaan uudenlainen kollaasilähestyminen taustoissa, hyviä biisejä ja kaikesta kuuluu leikkisyys ja mielikuvitus.

Sellainen lisäys, että on tyypillistä cd-levyajan musiikille, että levyä voisi moittia korkeintaan hieman ylipitkäksi.

Begemot muokkasi viestiä 12:36 18.05.2024

#1005 kirjoitettu 23.05.2024 23:08

Edsel Axle - Variable Happiness (2023)

Tulinpa taas kuunnelleeksi parhaan viime vuonna ilmestyneen levyn. Tai ehkä toiseksi parhaan? Joka tapauksessa, eli kummassakin tapauksessa, asialla on oikeasti Rosali Middleman, yksin tai yhdessä.

#1006 kirjoitettu 27.05.2024 12:48

Øresund Space Collective - Organic Earthly Flotation (2013)

Tanskalaispainotteinen mutta monikansallinen kollektiivi tekee nimensä mukaista instrumentaalimusiikkia, ja on tehnyt sitä äänitetasolla vuodesta 2006 lähtien noin 70 pitkäsoiton verran. Bändillä on siis tapana nauhoittaa valtaosa keikoistaan, mutta tämä lienee studiotekele, ja vaihtuvassa henkilöstössä vierailee tällä kertaa mm. kitaristi Nicklas Sørensen (mm. Papir- ja Edena Gardens-yhteyksistä tuttu), ja sen kyllä tunnistaa. Grrreat!

#1007 kirjoitettu 27.05.2024 12:56

The Olivia Tremor Control - Music from the Unrealized Film Script: Dusk at Cubist Castle

Tämän yhtyeen biisejä on ollut soittolistalla useita ja nyt tuli kuunneltua kokopitkänä - ja pitkä olikin!

Hienoja biisejä paljon, mutta levyn konsepti, vaikka on mielenkiintoinen, niin on myös melko raskas. Usean vuoden aikana äänitetty biisejä kuvittteelliseen leffaan (?) ja suurinpiirtein kaikki mitä oli äänitetty pistettiin tähän pakettiin. Näin tietysti voi sanoa monesta levystä, mutta olisi ollut ehkä parempi editoida 10 kovimpaan ralliin.

#1008 kirjoitettu 01.06.2024 18:59

Richard Thompson - Ship To Shore (2024)

Nyt soi eilen ilmestynyt Thompsonin (75 v.) 18. soololevy. Vuonna 1971 RT jätti Fairport Conventionin ja Richard & Linda Thompsonin klassikolla ”… Bright Lights…) on ikää 50 v. Eli pitkä on ura singer/songwriter/guitaristilla, joka on yksi (niistä harvoista, hyvin harvoista…) Suurista Nimistä alallaan. Jos on Thompsonin musiikkia enemmän kuunnellut, voi sanoa että onhan hän nämä kaikki tehnyt ennenkin, mutta taso on säilynyt. Hienosti konstruoituja lauluja ja niihin integroituja kitarasooloja monipuolisin soundein?
Välittömästi eniten miellyttivät kappaleet What’s Left To Lose, Lost In The Crowd & The Old Pack Mule. Aloittakaa nyt vaikka niistä!
8/10 (= zombie points?)

#1009 kirjoitettu 01.06.2024 19:19

Rosali - Bite Down (2024)

Tuon ylläolevan Thompsonin uutuuden päälle kuuntelin jälleen - olen näemmä kuunnellut tämän 8 viikkoa sitten! - tämän amerikkalaisen laulaja/lauluntekijä/kitaristin uutuuden, ja tuore vertailu osoittaa nyt, että pidän tätä jopa parempana. Olkoon sitten sukupolvi tai -puolikysymys tai sitten amerikkalainen versus brittiläinen perinne, mutta tämä kestää usean kuuntelun ja taitaa vain parantua. Rosali on todellinen (hhm, pienen piirin) helmi, ei vähiten monipuolisuutensa (josta tässä paljastuu vain yksi kulma) vuoksi.

#1010 kirjoitettu 01.06.2024 19:53

Osuipa silmääni Bandcampista tällainen, kun yllä kuullun Rosalin sivua selasin :

Rosali - Tree Seer (Instrumental Explorations) (2021)

En tiennytkään että hän oli jo tällaisen tehnyt ennen Chokeweed-levyään!? Ilmeisesti nämäkin ovat ns. bedroom recordings, eli jonkun musiikin asiantuntijan sanoin: ”alkeellista kitaranvingutusta, yksinkertaista jammailua ja mitätöntä soittelua”. Tällaista kuuntelisin loputtomiin (ja soittaisin itsekin jos osaisin), eli 9/10. Eiku 9,5/10.

#1011 kirjoitettu 04.06.2024 23:18

Elkhorn - Other Worlds (2024)

Normaalisti Drew Gardnerin (elgtr) ja Jesse Sheppardin (12-s acgtr) duo, nyt rumpalilla lisättynä ja Sheppard bassossa, eli ”perinteinen” rocktrio, ja aivan äärettömän hieno uutuuslevy (ilmestyy heinäkuussa…). Ylisanat loppuu aivan kesken, tää on vaan 10/10.

(Tags: experimental, acid folk, garage, kosmiche, krautrock, psychedelic)

#1012 kirjoitettu 06.06.2024 13:08

The La's: The La's.

Jos pitäisi julkaista vain yksi täydellinen indiepoplevy, niin se olisi tämä. Ja niin bändi tekikin, katalogi koostuu vain tästä yhdestä levystä, joka sisältää vain hyviä biisejä.

Keksiikö joku vastaavaa, että bändi julkaisee vain yhden levyn ja se on jonkinlainen klassikko? Omasta levyhyllystä pääsee lähimmäksi grungeprojekti Tempe of the Dog.

#1013 kirjoitettu 08.06.2024 15:06

Haken: Fauna

Oli viime vuonna sen verran kovaa laittoa Tuskassa, että täytynee järjestää flabari tuonne syksyn Savoyn keikallekin ennen kuin se myydään loppuun.

#1014 kirjoitettu 09.06.2024 11:20

Soundgarden: Badmotorfinger

Cornellin elämäkertaa lueskellut. Muutaman vuoden tauko ollut tästä levystä, mutta olipa kova! Harvoin on näin timanttista avajaisviisikkoa levyllä. Innovatiivistä soittoa, kaikenlaista tahtilajikikkailua. Cornell oli sukupolvensa parhaimpia laulajia, ehkä välillä voisi himmailla niin ettei ole urku auki heti alussa.

#1015 kirjoitettu 11.06.2024 18:39

Elkhorn - Distances (2022)

Onko tämä duo nyt viimeisin innostukseni kohde? Saattaapa hyvinkin olla. Olihan tämä kyllä aikaisemmin eli takavuosina jo jotenkin tuttu nimi, mutta kai vasta viime vuosina ovat hieman tukevoittaneet soundiaan ja erkaantuneet folk/primitive American -juuristaan? Biiseissä on useimmiten sama kaava: akustinen kitara introdusoi teeman, sitten vieraileva rumpali tulee pehmeästi sisään ja sähkökitaristi alkaa soitella improvisoiden. Tavallaan yksinkertaista, ja toimii ainakin mulle kybällä.

#1016 kirjoitettu 13.06.2024 09:57

Vähän tälläistä classic rock -osastoa, joista jälkimmäistä hädin tuskin kehtaan tunnustaa:

Pink Floyd: Dark side of the Moon. Albumikokonaisuuksien huippukaudelta. Tällä kertaa kiinnitti huomiota Us and them laulusoundi, taivaallista!

Paul McCartney: Tug of War. En tiedä miksi, mutta tämä on Maccan soololätyistä uponnut parhaiten: koskettava Lennon tribuutti; idearikkaita sovituksia, täytebiiseillä viihdyttävät vierailijat ja tässä ajassa on mukava kuulla musiikkia aikaa ennen digitaalista editointia ja autotunea, missä suurinpiirtein vedetään puhtaasti. Jos jotain kritiikkiä, niin levyllä on kaksi ultralimaista biisiä, joista toinen oli isokin hitti. Nekin toki hyvin esitetty.

#1017 kirjoitettu 19.06.2024 21:39

Simon & Garfunkel: Bookends

Hyvä oli, hyvin laulavat,mutta ei ehkä ilmestymnisvuotensa ykkösjulkaisu, tosin musiikivuotena 1968 top 9999 pääsy olisi jo saavutus.

#1018 kirjoitettu 20.06.2024 21:28

Barbatos - Let's Fucking Die!

Oikein kaunista keskikesän juhlaan sopivaa tunnelmointia.

#1019 kirjoitettu 02.07.2024 22:55

Danny Paul Grody Duo - Arc of Night (2024)

Tämän kuuntelu vaatii kärsivällisyyttä, tai muuten se jää vain miellyttäväksi taustamusiikiksi. Kitaravetoista etten sanoisi tunnelmointia, joka on kuulasta ja kaunista ja pohjimmiltaan simppeliä. Herättää ajatuksia ja välillä herättää minut ajatuksistani. Mainittavin biisi lienee Hawk Hill. Levy on taattua Three Lobed -laatua!

#1020 kirjoitettu 04.07.2024 10:01 Muok:04.07.2024 10:09

Rahman Mammadli - Azerbaijani Gitara, volume 2

Tässäpä pirun mielenkiintoinen levy: nykyisellään 63-vuotiaan veteraanin arkiston helmiä vuosituhannen vaihteesta. Varsin vai olisiko jopa täysin omintakeisella tekniikalla sähkökitaraa soittava patu saa aikaan todella kiehtovaa vingutusta jota ei kitaraksi tunnistaisikaan. Ja miksi tämä taas meni minulta ohi: Mammadli soitti Suomessa kaksi keikkaa tuossa juhannuksen alla! Prkl

cedarbear muokkasi viestiä 10:06 04.07.2024
R?hman M?mm?dli, eli nuo kirjaimet ovat jotain muuta kuin a, lähinnä kuin e nurinpäin

#1021 kirjoitettu 04.07.2024 10:29

Kaksi kanonisoitua klassikkoa, jotka omassa ajassaan olleet mullistavia, mutta nyt ei sytyttänyt:

Paul Simon: Graceland. Afrobeatit nykyisin niin valtavirtaa että ei sykähdytä. Simonin melodisempi puoli toimii itselle paremmin kun tajunnanvirtapapatus.

The Smiths: The Smiths. Ei huono, kaikki klassiset The Smiths -osaset jo kohdillaan, mutta myöhemmillä levyillä kaikki paremmin. Kolme huippubiisiä. Joskus kuullut Morrisseytä livenä, niin laulaa nykyisin kuin poppavarotti, verrattuna ekaan levyyn.

#1022 kirjoitettu 05.07.2024 12:17

Tony Yayo - Thoughts Of A Predicate Felon (2005)

Tämä levy tarttui mukaan reissulla ollessa käytettynä CD-levynä edulliseen viiden euron hintaan.

Tämä on vähän vanhempaa hiphoppia. Todennäköisesti kappale tai muutamakin tältä levyltä on soinut baareissa ja klubeilla, maailmanlaajuisesti, 2000-luvulla, miksei vähän myöhemminkin.

Tony Yayo kuului G-Unit ryhmään, jonka muita jäseniä ovat ainakin 50 Cent ja Lloyd Banks. Riimittely on vähän samantapaista kuin 50 Centin. Parhaimmillaan kappaleet toimivat hyvin. Räpätään elämästä ja rahasta ja muijista. Mitään hirveän rajuja väkivaltafantasioita ei mielestäni levyllä viljellä. Makeasta elämästä Tony Yayo tuntuu riiminsä pääosin vääntävän.

Levyllä feattaa Eminem, 50 Cent, LLoyd Banks, Spider Loc ja Obie Trice, muiden muassa.

#1023 kirjoitettu 05.07.2024 15:26

Vilma Talvitie - Mistä mihin

Erikoista folkpoppia. Vilma laulaa aika korkealta ja hennosti mikä ehkä vähän haittaa...muuten kuulostaa hyvältä varsinkin erilaiset laulumuodot. Mm. tämän tyyppistä musaa haluaisin tehdä, nimenomaan sävellykset ja soitot ovat tässä parasta antia.

Mukana kanteletaiteilija Maiha Kauhanen, jonka keikoilla on tullut käytyä ja levyt hankittua. Myös kanteletaiteilija Senni Eskelisen puoliso Anssi Salminen on mukana, tutustuin häneen Ilomantsin kanteleleirillä, jossa osallistuin soitinrakennukseen.

Vilma Talvitie - vocals, piano, accordion
Sami Zimmerman - clarinet, harmonium, tin whistle
Maija Kauhanen - kantele
Laura Kuisma - violin
Veera Kuisma - violin
Carolina Stenbäck - cello
Anssi Salminen - guitar
Jesse Ojajärvi - drums

#1024 kirjoitettu 05.07.2024 22:17

cedarbear kirjoitti:
Elkhorn - Other Worlds (2024)

Normaalisti Drew Gardnerin (elgtr) ja Jesse Sheppardin (12-s acgtr) duo, nyt rumpalilla lisättynä ja Sheppard bassossa, eli ”perinteinen” rocktrio, ja aivan äärettömän hieno uutuuslevy (ilmestyy heinäkuussa…). Ylisanat loppuu aivan kesken, tää on vaan 10/10.

(Tags: experimental, acid folk, garage, kosmiche, krautrock, psychedelic)


Kas, kuuntelin tämän levyn uudelleen, nyt kun se tänään virallisesti ilmestyi. Edelleen omalla sarallaan ylivoimainen tuotos. Kuulevista korvista ja viime kädessä aivoista kai on kyse; en ihmettelisi vaikka jonkun/monen/useimman mielestä tämä olisi ihan tyhjänpäiväistä kamaa.

#1025 kirjoitettu 10.07.2024 18:35

Sattuipa nippu mielenkiintoisia arvostelupromoja tuossa Tuska-viikonloppuna kolahtamaan sähköpostiin.

The Eternal: Skinwalker - hyvää death-doomia, välillä hyvinkin vanhan Amorphiksen hengessä, välillä Katatonian ja Swallow the Sun tunnelmissa.

Octoploid: Beyond the Aeons - Amorphis-kytky tässäkin, basistin soolomatskus uuden bändin kera. Välillä hyvinkin Kingston Wall - henkistä psykedeliaa. Amorphiksen Tuonela-levyn tyylisissä tunnelmissa, mut tän päivän soundimaailmalla. Hiton kova! Soittaa elokuussa stadissa. Sille keikalle täytynee mennä!

White Stones: Memoria Viva - suht esoteeristä kevytproge-deathia. Opeth-basisti Martin Mendezin sooloproggis. Yks biisi oli kuin Foo Fightersia kuolonörinällä. Eksoottista, mut omalla tavallaan kiehtovaa.

Sit olin tuossa viikonloppuna yyteröimässä kotimaisen atmosfäärielektroa louhivan duon, Pihka Is My Namen keikan. Vittu, ett oli kova. Nyt fiilistellyt Caller Unkown rieskaa.

#1026 kirjoitettu 22.07.2024 14:53

Jim White & Marisa Anderson - Swallowtail (2024)

Australialaisen, mm. Dirty Threen rumpalina tunnetun ja amerikkalaisen primitive guitar - ja Neo Americana -ympyröissä pyörineen kitaristin hyvin vapaamuotoinen ja improvisaatiopainotteinen kollaboraatio, joka osoittautui juuri täydelliseksi ja hyvin viihdyttäväksi taustamusiikiksi (kirjan lukemisen taustalle siis). Toimii varmaan muutenkin, koska on aika hieno ja kompakti kokonaisuus. @Bandcamp

#1027 kirjoitettu 22.07.2024 15:44

Elkhorn - The Black River (2017)

Tämä on kyllä kumma duo, vain kaksi kitaraa, akustinen ja sähköinen, mutta miten "täydellistä" musiikkia tämä onkaan! Akustinen luo pohjan, ja sitten sähköinen tulee mukaan, ja useimmiten aivan saatanan "sähköisenä", yltyen välillä melko villiin menoon.

Löytyy Debacle Recordsin Bandcampista, ja myös soittolistana Youtubesta.

#1028 kirjoitettu 23.07.2024 04:04

Q-ntelin Amorphisin Karelian Isthmusin.

#1029 kirjoitettu 29.07.2024 14:45

Mono - Oath (2024)

Japanin postrock-ylpeyden 25-vuotisen uran 12. virallinen täyspitkä levy on 71-minuuttinen järkäle, jonka Steve Albini vielä ehti tuottaa. Ei ehkä olisi pitänyt tehdä mitään muuta tätä kuunnellessa, ja olis kai kuulokkeetkin olleet paikallaan, sillä ei oikein syvästi vaikuttanut eikä jäänyt mitään mieleen. No, kai se siitä toisella kertaa saattaa avautua…
Eka kerran koin bändin livenä 15 vuotta sitten Frankfurtissa, ja se oli (silloin) yksi vaikuttavimpia kokemuksiani, kenties etenkin siitä syystä, että sain äimistellä kitaristi Takan presenssiä ja arsenaalia parin metrin päästä klubioloissa.
Monesko kerta nyt lieneekään, mutta täytyy se taas mennä tsekkaan; liput ovat jo pitkään olleet hallussa:
”Oct 31, 2024 MONO (ft. Chamber Ensemble) @ House of Culture, Helsinki, Finland”

#1030 kirjoitettu 29.07.2024 20:12

Talk Talk - Laughing Stock (1991)

Synth pop -bändinä aloittaneen ja hittejäkin tehtailleen trion viimeinen levy. Tätä ja edellistä (Spirit of Eden, 1988) on ainakin jälkikäteen pidetty ns. post rock -genren uraauurtavina teoksina. Ja hienoa musiikkiahan tämä on, sävyjä jazzista ja improvisoidun oloista, ambienttia ja sen sellaista. Mark Hollisin ääni on (=oli) hieno, ja rummut
”svengaavat”. Kaupallista menestystä ei tälle enää herunut, mikä tietenkin on sääntö mieluummin kuin poikkeus kaiken vähänkin merkittävän musiikin kohdalla.

#1031 kirjoitettu 30.07.2024 21:33 Muok:30.07.2024 21:34

Nicklas Sørensen - Akustisk (2024)

Loistavan tanskalaisen Papir-yhtyeen loistavan kitaristin soololevy. On hän toki aiemminkin sooloillut omillaan, mutta tämä on ensimmäinen pelkän akustisen kuusikielisen paketti, 18 pientä palaa. Vähän haastavalta kuulostaa aluksi, sen verran vaikeata melodiikkaa, mutta kyllä se siitä alun jälkeen helpottaa… Vahvasti sähköisen musiikin ystävä kun olen, niin ei tämä aivan ominta aluettani ole, mutta mitä tahansa projekteja Sørensen tekeekin - yksi hieno esimerkki niistä on Edena Gardens - rocktrionsa ohella, sen täytyy olla mielenkiintoista. Vai mitä?

#1032 kirjoitettu 01.08.2024 17:42

Deep Purple =1

Purplen uutukainen on taas varsin pirtsakka kokoelma eläkeläisrokkia.
Uusi kitaristi Simon McBride on suorastaan hämmentävän luova kaveri ja hyvin pitkälle
kantaa tätä show:ta urkurilegenda Don Aireyn kanssa. 70-luvun kitara- ja Hammond-soundin ystäville tätä voikin suositella.

Pictures of You

#1033 kirjoitettu 01.08.2024 21:58

Causa Sui - From The Source (2024)

Tanskalaiskvartetin lähes parikymmentävuotisen uran melkein yhtä mones levy, joka jatkaa tutulla, jotenkin helpon melodisella instrumentaalirocklinjallaan. Mm. psykedeeliseksi tuota kutsuvat, ja sehän on aivan ymmärrettävää. Miellyttävää ja rauhoittavaa kuunneltavaa, en tiedä jääkö tämä yhtä hyvin mieleen kuin bändin neljän vuoden takainen "Szabodelico", joka oli erityisen hieno, ja jonka nimi muuten viittasi unkarilaiseen kitaristiin Gabor Szaboon, jonka kappaleesta Gypsy Queen eräs Santana teki hitin.
No, joka tapauksessa ainakin 8/10.

#1034 kirjoitettu 10.08.2024 16:13

Blue Öyster Cult - The Columbia Albums Collection

Kuudentoista levyn boksi tuli viimein sahattua läpi pariin kolmeen kertaan tässä about viikon sisällä. Suurin osa albumeista oli itselleni ihan uusia.

Parhaat:

Secret Treaties (1974) 11/11
Spectres (1977) 10/11
Cultösaurus Erectus (1980) 10/11
Fire of Unknown Origin (1981) 10/11

Loput sellaisia 8-9:n lättyjä. Harvinaisen energisille livelevyille erityismaininta.

Joo. Nyt ehkä jotain ihan muuta...

#1035 kirjoitettu 10.08.2024 18:05

art074 kirjoitti:

Secret Treaties (1974) 11/11


No joo, tuota vinyyliä tuli tahkottua silloin todella paljon, eihän siitä ole kuin 50 vuotta. Muistan sen kuin eilisen päivän

#1036 kirjoitettu 10.08.2024 18:21

cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Secret Treaties (1974) 11/11


No joo, tuota vinyyliä tuli tahkottua silloin todella paljon, eihän siitä ole kuin 50 vuotta. Muistan sen kuin eilisen päivän


silloin kun levy julkaistiin mun huomio oli keskittynyt lähinnä tissien imemiseen ja parkumiseen. Ei siis ole paljoa asiat muuttuneet...

#1037 kirjoitettu 12.08.2024 10:58

"Tower Of Power: Step Up!" soi parhaillaan kun vihdoin sain sen karvaisiin pikku kätösiini lähes kuukauden odottamisen jälkeen. Taattua TOP-laatua torvilla ryyditetyn funkin ja soulin ystäville. Levy on jo vuodelta 2020 mutta päätin hankkia sen CD:nä TOP-kokoelmaani.

Onneksi sedät jaksavat vielä heilua ... paitsi rumpali David Garibaldi joka päätti jättää raskaaksi kokemansa keikkailun vuoden vaihteessa. Nyt kun bändin kivijalasta on kaksi isoa kulmapalasta pois (basisti Prestia kuoli joitakin vuosia sitten) saa nähdä mihin suuntaan bändi kulkee jatkossa. Puhaltajia ja solistejahan on vaihtunut vuosien (> 50v !) varrella useita ilman että muutokset ovat vaikuttaneet meininkiin juuri mitenkään.

Seuraavaksi soi arvatenkin toinen samassa paketissa tullut fyysisten levyjeni arkiston täydennys eli TOP:n "Soul Side of Town".

Miksi ostin fyysiset levyt? Siksi, että olisi sääli jättää kokoelma puolitekoiseksi ja siksi että TOPn levyjen oheismateriaali tarjoaa erinomaiset tiedot levyn biiseistä ja niiden tekijöistä. Hintaa kahden levyn investoinnille tuli karvan alle 40 Egeä jonka olisin voinut käyttää verrattomasti huonomminkin.

#1038 kirjoitettu 15.08.2024 19:46

kuuntelin pitkästä aikaa Gary Mooren varsin mainion Blues-albumin 'Still Got The Blues' vuodelta 1990.

Joo, 16-kesäisinä kaverin kanssa diggailtiin tämän levyn biisiä 'Oh Pretty Woman', jossa vierailee biisin aikoinaan myös levyttänyt Albert King. Biisin puolivälissä King vetää ensin yhden kierron mittaisen hyvin hillityn soolon varsin ohkaisella ja puhtaalla soundillaan, ja heti perään Gary Moore sitten ulvottaa oman hirmuisen tiluli-soolonsa heavy metal-säröllä.

Todettiin sitten siinä kaverin kanssa että kylläpä tämä neverhöörd Albert King sitten on aika paska kitaristi Mooreen verrattuna.

#1039 kirjoitettu 18.08.2024 12:20 Muok:18.08.2024 12:20

Globular - Lifts the Curse of the Grey Goo Assimilators..!

#1040 kirjoitettu 26.08.2024 18:41

MV & EE - NOISE NY (double rainbow) (Live 2023)

Psykedeelistä jamittelua, näin kai tätä voisi kuvailla. Näitä periaatteessa samoja kappaleita tämä duo ja useimmiten kollektiivi on veivannut lukemattomilla aikaisemmillakin levyillään, mutta aina ne ovat erilaisia. Matt Valentinen kitara soi komeasti ja muutenkin meno on aika tukevaa ja avaruuksellista. Kertakäyttökuuntelumusiikkia, mutta tasolla 9/10. Ja löytyy mvandee Bandcampista!