Minkä kirjan luit viimeksi?

Kirjoittaja	Minkä kirjan luit viimeksi?
dbgirl 4818 viestiä	#1001 kirjoitettu 23.07.2009 15:29 Ray Bradbury: Varhaiset varjot Tämäkin kirjaston poistohyllystä 50 sentillä. Kokoelma. * Vihani polttaa! (It Burns Me Up!, 1944) Tarinan kertoo kuollut mies, joka vielä makaa olohuoneessa (vai mikä huone se nyt olikaan) ja lehdistö, poliisi ja vaimo häsläävät ympärillä. Vaimo oli murhaaja mutta kukaan ei tajunnut sitä sillä vaimo esitti. Ihan ok. * Hymyileviä ihmisiä (The Smiling People, 1946) Tarina kertoo miehestä, joka on murhannut perheensä ja sen jälkeen muovannut heidät hymyilemään ja istuttanut heidät keittiön pöydän ääreen. Mies oli vain kertakaikkisen vihainen siitä ettei talossa kukaan koskaan hymyillyt. Tuli asettelusta vähän mieleen Psykon Norman Bates. Hyvä. * Maailmanpyörä (The Black Ferris, 1948) Tarina kertoo kahdesta pikkupojasta jotka huomaavat rosvon nuorentuvan ja vanhentuvan maailmanpyörässä joten hän voi rauhassa ryövätä lapsena ja palatessaan muuttua aikuiseksi eikä kukaan epäile häntä! Tämä oli niin lapsekas tarina että vallan sulostutti, pidin * Yö (The Night, 1946) Kuvaus äidin huolesta lapseen, liikuttava. * Kirkuva nainen (The Screaming Woman, 1951) Tyttö väittää että maan alla kirkuu haudattu nainen, mutta eihän kukaan häntä usko, tietenkään. Ennen kuin on melkein liian myöhäistä. Lapsuus kuvattu hyvin. Aikuiset ei koskaan usko lasten sepityksiä. Vaikka ne olisivat tosia. * Leikitään 'myrkkyä' (Let's Play 'Poison', 1946) Miesopettaja vihaa lapsia ja saa ansionsa mukaan. Tässäkin kuvattu hyvin lapsuutta, miten julmia he voivat olla mutta myös erittäin haavoittuvia. * Kuollut mies (The Dead Man, 1945) Odd Martin väittää olevansa kuollut, mutta kukaan ei usko häntä vaan häntä pidetään kylähulluna. Ehkä olisi kannattanut uskoa. Oikein hyvä. * Naiset (The Women, 1948) Kaksi naista taisteli miehestä, miehen vaimo ja viettelevä meri. Meri voitti, mies kuoli ja vaimo jäi leskeksi. Persoonallistamalla meren kirjoittaja sai tästä mielenkiintoisen hellepäivän kuvauksen ja kauhutarinan samassa paketissa. Oikein hyvä. * Sokerikallo (The Candy Skull, 1948) Kirjailija matkustaa Meksikoon sekä kirjoittaakseen kirjaansa että löytääkseen vuosi sitten samaiseen kylään kadonnutta ystäväänsä. Hyvä, kuolemankatkuinen tarina. * Arkku (The Coffin, 1947) On kaksi veljestä: vanhempi ja viisas sekä nuorempi ja tyhmä. Vanhempi antaa opetuksen ja rakentaa muka arkun itselleen, ennakoiden sen että nuorempi veli päättääkin haudata veljensä tavalliseen arkkuun. Ja ennakoiden sen, että tyhmä veli päättää mennä tutustumaan, mitä niin erikoista siinä arkussa oli. Kirjaimellisesti asettui sisälle. Ehkä ei olisi kannattanut mennä. Mustaa huumoria, pidin tästä tarinasta kenties eniten vaikka kirjoitusteknillisesti ei paras ollutkaan. * Hautakivi (The Tombstone, 1945) Nainen ihan piruuttaan väittää, että heidän naapurissaan alakerrassa joku koputtaa muka haudasta, ihan vain ärsyttääkseen miestään. Ja vie "haudalle" kukkia. Ja lopulta naapurin setä todellakin kuolee. Tarina kuvaa hyvin sitä, miten ei kannata leikkiä kuolemalla. Tai sitten se kertoo siitä, miten sattuma voi joskus olla julma. Hassu tarina. * Matkaaja (The Traveler, 1946) Kertoo suvusta, jonka kaikilla henkilöillä on jonkinlainen lahja. Yhdellä tytöistä on "matkaajan kyky", hän on paikoillaan sängyssä mutta mieli on irrallaan ruumiista milloin missäkin. Hän päättää kostaa miehelle, joka on jo vuosikymmeniä koittanut paljastaa suvun poliisille, ja tekee hänet hulluksi matkustamalla hänen päähänsä. Hyvä. Lopetus yllätti. * El día de muerte (El día de muerte, 1947) Minä luin tämän väkisin läpi, se vei tosin monta päivää vaikka ei ollut pitkä. Uuvuttava ja sekava. Ilmeisesti jokin meksikolainen poika kuoli auton alle, tai sitten ei. * Kuumeuni (Fever Dream, 1948) Pojalle nousi kuume, ja tulirokko ja flunssa vielä siihen päälle. Pojan valtasi toinen minä, hän ei pystynyt liikuttamaan aluksi kättään ja lopulta se valtasi hänet kokonaan niin ettei häntä enää ollut. Vain terve poika, joka näytti häneltä ulkoapäin, mutta se oli vain kopio pojasta jota ei enää ollut. Kukaan ei tietenkään uskonut pojan valituksia siitä että joku kävi hänen kurkkuunsa käsiksi, joten hänet sidottiin sänkyyn. Ja kas, terve kuin pukki! Tämä oli levottomia ajatuksia herättävä tarina. Avonainen loppu sai miettimään vaikka mitä kauheuksia. * Lokakuun leikki (The October Game, 1948) Miehellä ja hänen vaimollaan ei ole mennyt hyvin vuosikausiin, ja sitten Halloweenina mies päättää tehdä jotain, antaa opetuksen. Mielikuvitukselle runsaasti tilaa jättävä tarina, mikä on sinänsä hyvä, mutta lopetus on kökkö ja lapsellinen. Tai miten kukin sen ottaa. * Pam! Sinä kuolit! (Bang! You're Dead!, 1944) Amerikkalaiset sotilaat taistelevat tällä hetkellä Italiassa, mutta he ovat käyneet läpi jo monia maita. Johnny on selvinnyt tähän saakka naarmuitta, sillä hän kuvittelee kaiken olevan vain leikkiä. Sitten joku kertoo hänelle että sota on totta, ja Johnny haavoittuu. Ja sitten kaveri kertoo, että se oli vain leikkiä tuo puhe, ja sitten kaikki on taas hyvin. Ihana kuvaus, pidin. Joskus maailmassa pärjää vain lapsenmielisenä (se on auttanut minua monta kertaa, mutta myös haavoittanut). * Tarkkailijat (The Watchers, 1945) Kertomus miehestä, joka pelkää että hyönteiset, kuten kärpäset ja perhoset, ovat perkeleen sanansaattajia ja tappaa niitä. Sitten "totuus" paljastuu hänelle, hän onkin tappanut hyviksiä. Todelliset sanansaattajat ovatkin mikrobit, niitä on enemmän kuin mitään kärpäsiä. Vaikka kaikki kärpäset ja muurahaiset saataisiin hävitettyä maapallolta, jäljelle jäävät mikrobit joita ei koskaan saada tuhottua. Mutta hän päättää aloittaa itsestään ja ottaa tulikuuman suihkun... Hyvä kertomus vainoharhaisuudesta, peloista ja pakkomielteistä. * Sumusireeni (The Fog Horn, 1951) Kaksi miestä työskentelevät majakassa, jonka sumusireenin ääni herättää miljoonia vuosia sitten maate menneen hirviön. Se nousee syvyyksistä, vastaa kutsuhuutoihin mutta koska ei saa "rakastaan", se tuhoaa sen. Kenties teknisesti taidokkain teksti kokoelmassa ja oikein hyvä päätös. Yhteisarvio: Tätä kokoelmaa yhdisti lapsellisuus, joko itse tarinoissa tai niiden päähenkilöissä. Bradbury on tavoittanut aikuisena sen, mitä lapset ajattelevat. Se on harvinainen taitolaji. Joskus kuitenkin tarinat ovat hieman liian lapsellisia. Annan ne kuitenkin anteeksi sillä tarinat olivat kuitenkin hyviä ja ennen kaikkea persoonallisia, vaikka kaikki eivät suinkaan täysin uniikkeja aiheiltaan olleetkaan. 3,5/5
^
dbgirl 4818 viestiä	#1002 kirjoitettu 11.08.2009 21:06 Aarni Korpela: Pieni kuolema http://www.wsoy.fi/ind... Kyseessä on siis yksiruutuisia strippejä luurankojen elämästä (helvetissä). Jotkut ovat hauskoja ja jotkut sitten vähemmän hauskoja. Sellainen hyvä vessa- tai bussimatkalukeminen, nopea. Ja kätevänkokoinen noihin tarkoituksiin! 3/5
^

dbgirl 4818 viestiä	#1003 kirjoitettu 12.08.2009 16:17 Juba: - Viivi ja Wagner: Pannaan haisemaan, elämä on lyhyt! - Viivi ja Wagner: Rakas siankärsämöni Kyl kai te kaikki, ainakin suurin osa, tiedätte mitkä sarjakuvahahmot on kyseessä. Sellasta hyväntuulista pikkuhassuttelua joita on kiva lukea pikaisesti bussimatkalla töihin ja takaisin. Varsinkin sateisena päivänä. 3/5
^
medical grounds 11 viestiä	#1004 kirjoitettu 13.08.2009 13:59 Mark Oliver Everettin (E yhtyeestä Eels) Things Grandchildren Should Know. Todella hauska kirja huolimatta lukuisista vähemmän hauskoista asioista joita hänen elämäänsä mahtuu. Ei haittaa vaikkei tuntisi Eelsin tuotantoa, itse en ollut kuullut yhtään miehen levyä ennen tämän lukemista.
^
dbgirl 4818 viestiä	#1005 kirjoitettu 13.08.2009 16:30 Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot 2 Alaotsikkona Kaikki lisäseikkailut kertoo nimenä jo paljon, mutta ei kaikkea. Yleensä kaikki extrakama on todella turhaa mutta tässä kaikki tarinat ovat yhtä laadukkaita kuin oikeat osat. Mikäs sen mukavampaa! Minä olen niitä jotka pitävät Rosan pikkutarkasta ja yksityiskohtia täynnä olevasta tyylistä. Kaikki eivät tykkää, mutta se on niiden pulma. Sitä paitsi tätä pystyy silti lukemaan jäämättä tuijottamaan lukemattomia pieniä taustan sivunäytelmiä, tarina on niin hyvä että kaiken turhan voi jättää taustalle jos haluaa. Uskokaa pois, se on mahdollista. Ilman kantavaa tarinaa se tuskin onnistuisikaan. Taidolla tehtyä, huumoria unohtamatta. Hirnuin eilen aamulla tolle viimeselle tarinalle kun Aku uhkailee Karhukoplaa paukkumaissilla kun sen piti olla konekivääri. Joo, randomia ja hirnuin täysillä 5-/5
^
dbgirl 4818 viestiä	#1006 kirjoitettu 18.08.2009 18:59 Frank Miller: Batman - Yön ritari Hyvin piirretty ja ihanan synkkätunnelmainen. En kuitenkaan pitänyt tästä, niin hajanainen tarina ja sekavaa kuvakerrontaa. 2,5/5
^
dbgirl 4818 viestiä	#1007 kirjoitettu 26.08.2009 18:28 Muok:26.08.2009 18:31 Alan Moore, Alan Davis: Kapteeni Britannia http://www.egmontshop.... "Velho Merlin siirtää Kapteeni Britannian vääristyneeseen rinnakkaismaailmaan, jossa kaikki supersankarit on tapettu... ja siellä myös Kapteeni kohtaa oman kuolemansa. Ja tämä on vasta tarinan alku! Kapteenia odottavat oudot ulottuvuudet, kiehtovat tuttavuudet, vertahyytävät kauhut sekä... kaiken olevaisen tuho?" Tässä oli seikkailua kerrakseen, mutta erilaiseksi tämän teki sen humoristisuus. Nyt ei oltu niin vakavia. Laadusta ei silti pahemmin tingitty. Komeaa jälkeä. 3/5 Barry Windsor-Smith: Wolverine: Ase-X http://www.egmontshop.... "Mutantti, hirviö vai tappokone? Logan on siepattu. Häneltä on riistetty ihmisyys. Häntä on piinattu ja kidutettu, ja hirveiden kokeiden kautta hänestä on muokattu elävä ase... ASE-X!" Pidin tässä siitä, miten tässä käsiteltiin ihmisten moraalia kun he tieteellisissä tarkoituksissa tekevät... noh, kaikenlaista. Muuten tämä olikin sitten sekava, sillisalaattia. Ja suomennokset olivat todella kökköjä. Ei vain toiminut sitten lainkaan. Ainahan alkukielellä kaikki toimii paremmin, mutta hyviäkin suomennoksia (tai ainakin kelpoja) on olemassa. Ei tämä silti mikään maailman huonoin kirja ole minkä olen lukenut. 2,5/5 dbgirl huomasi painovirhepaholaisen kirjan nimessä
^
JM 18460 viestiä	#1008 kirjoitettu 28.08.2009 12:18 Mauno Saari - Näkymätön käsi Ihan hyvä kirja 90-luvun alun pankkikriisistä ja siellä hääränneistä henkilöistä, heidän ajatuksistaan ja tekemisistään. Kannattaa lukaista jos aihe vähänkään kiinnostaa.
^
Pohjois-Korea 10911 viestiä	#1009 kirjoitettu 28.08.2009 18:23 Pekka Siitoimen muistelmat luin parin päivän aikana iha nvaan silkkaa sosiaalipornonhimoani.
^

Night Child 1798 viestiä	#1010 kirjoitettu 29.08.2009 14:28 Muok:29.08.2009 14:28 Viimeksi luin Jean M. Untinen-Auelin Mammutin metsästäjät. Koko Maan Lapset-sarja on mielestäni parhaita ikinä lukemiani kirjoja. Oikein alkaa kaipaamaan niitä aikoja, jolloin ei ollut teollisuutta ja luonto vielä mahtava ja saastumaton. Sarjassa minua viehättää juuri se, miten ihminen saa kaiken tarvittavansa luonnosta ja elää sen ehdoilla. Täytyy myöntää, että minulla on ollut aika alkeellinen käsitys kivikauden ihmisten elämästä, mutta kirjasarja on antanut siihen aivan uutta näkökulmaa. Vielä olisi kaksi viimeistä osaa lukematta, mutta taidan vähän säästellä niitä. Ei makeaa mahan täydeltä siis. Tällä hetkellä työn alla on Anne Ricen Interview with the Vampire. Olen lukenut elämäni aikana tasan yhden englanninkielisen kirjan (Love Story, jonka luin harjoitukseksi ennen kirjoituksia). Teksti on mielestäni aika ymmärrettävää, vaikka jotkut sanat ovatkin jäänet hämäräksi (kun en jaksa sanakirjasta niitä katsoa). Kun pääsee yli siitä vaiheesta, jolloin haluaisi pitäytyä suomenkielisessä kirjassa, Interview with the Vampire on todella mielenkiintoista ja kiehtovaa luettavaa. Itse en tahtoisi päästää sitä enää käsistäni.
^
Pohjois-Korea 10911 viestiä	#1011 kirjoitettu 29.08.2009 19:29 Outo Tuttava kirjoitti: Hyppymiina kirjoitti: Pekka Siitoimen muistelmat luin parin päivän aikana iha nvaan silkkaa sosiaalipornonhimoani. Hittolainen Pitäisiköhän itsekin tutustua! Netistä latasin. http://www.punkinfinla... Varoitan sit, et on aika paskasti kirjoitettua ja tylssä tekstiä. Mut myös sen verta helppolukuista ettei päätä rasita.
^
pieslice 3287 viestiä	#1012 kirjoitettu 07.09.2009 22:49 Yann Martelin Piin Elämä, englanninkielisenä versiona The Life of Pi. Pii haaksirikkoutuu rahtilaivan upottua pelastusveneeseen hyeena, seepran, orangin ja bengalintiikerin kanssa ja yrittää selvitä hengissä. Mielenkiintoinen kirja uskonnon, järjen, tekniikan ja luonnon tasapainosta. Sortuu viimeisen sadan sivun aikana melko absurdeihin tapahtumiin mutta ovelasti kirjoitettu epilogi paikkaa järjettömyydet hyvin.
^
dbgirl 4818 viestiä	#1013 kirjoitettu 08.09.2009 19:14 Mark Haddon: Harmin paikka http://www.otava.fi/ki... Humoristinen kirja tavallisesta työluokan perheestä, joka tulee hulluksi (tai no oikeastaan vain aviomies). Mukaan mahtuu niin pettämistä, homoilua kuin häitä. Ja lapsen kakkaa. Hyvin realistisesti ja lämpimästi kirjoitettu ivailu normaaliperheen arjesta, värikkäästi kerrottuna. En olisi, suoraan sanottuna, ikinä uskonut pitäväni tälläisestä kirjasta. Mutta niin vain kävi. 5/5
^
sipulipekka 1367 viestiä	#1014 kirjoitettu 08.09.2009 19:27 dbgirl kirjoitti: Mark Haddon: Harmin paikka http://www.otava.fi/ki... Humoristinen kirja tavallisesta työluokan perheestä, joka tulee hulluksi (tai no oikeastaan vain aviomies). Mukaan mahtuu niin pettämistä, homoilua kuin häitä. Ja lapsen kakkaa. Hyvin realistisesti ja lämpimästi kirjoitettu ivailu normaaliperheen arjesta, värikkäästi kerrottuna. En olisi, suoraan sanottuna, ikinä uskonut pitäväni tälläisestä kirjasta. Mutta niin vain kävi. 5/5 Ittiäki huvittais kovasti lukea tuo. Toistaseks oon tyytyny hiplaamaan kirjakaupassa ja kiristelemään hampaita hivenen suolaisen hinnan takia. Saman häiskän kirja Yöllisen koiran merkillinen tapaus on myöskin loistavuutta. Suosittelen, jos ei oo vielä tuttu kirja.
^
dbgirl 4818 viestiä	#1015 kirjoitettu 08.09.2009 20:18 sipulipekka kirjoitti: dbgirl kirjoitti: Mark Haddon: Harmin paikka http://www.otava.fi/ki... Humoristinen kirja tavallisesta työluokan perheestä, joka tulee hulluksi (tai no oikeastaan vain aviomies). Mukaan mahtuu niin pettämistä, homoilua kuin häitä. Ja lapsen kakkaa. Hyvin realistisesti ja lämpimästi kirjoitettu ivailu normaaliperheen arjesta, värikkäästi kerrottuna. En olisi, suoraan sanottuna, ikinä uskonut pitäväni tälläisestä kirjasta. Mutta niin vain kävi. 5/5 Ittiäki huvittais kovasti lukea tuo. Toistaseks oon tyytyny hiplaamaan kirjakaupassa ja kiristelemään hampaita hivenen suolaisen hinnan takia. Saman häiskän kirja Yöllisen koiran merkillinen tapaus on myöskin loistavuutta. Suosittelen, jos ei oo vielä tuttu kirja. Kiitoksia, täytynee katsoa jos jostain löytyisi. Minä vastaavasti suosittelen tota Kirjastosta löyty "uutuuskärrystä" (2006 on ilmestyny). En minä luultavasti muuten olisi tuohon törmännyt mutta kun se osui suoraan silmien kohdalle. Ei ne mitkään kärryt oo vaan sellaset pyörivät jutskat. Joo...
^
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#1016 kirjoitettu 09.09.2009 19:40 Karin Fossum - Marraskuun neljännen vastainen yö Älyttömän tiukka. Väkevä ihmiskuvaus perheen sisäisestä dynamiikasta ja kommunikaatiosta. Aidosti tiukka ihmiskuvaaja tuo Fossum. Ihan vapisutti tämä.
^

MKDELTA 11907 viestiä	#1017 kirjoitettu 10.09.2009 22:25 Norman Spinrad - Jack Barron Vitun kova asennekirja jossa oli ihanaa kielenkäyttöä ja ihania henkilöhahmoja. Tekeekö Spinrad edes paskoja kirjoja? Kaikki lukemani Spinrad-kirjat ovat olleet kaikki omalla tavallaan loistavia.
^
JM 18460 viestiä	#1018 kirjoitettu 22.09.2009 13:58 Jari Tervo - Koljatti Joo, alkuun tässä tympäisi vähän se pieru-tissi -huumorin yliannostus, mutta kirja parani loppua kohti. Ihan hauskasti siinä käytettiin karikatyyrejä ja sillai noista karikatyyreistä ja kliseistäå rakentuikin ihan jännä tarina. Aika traaginen. Ehkä hauskinta lukemisen kannalta oli ne kohdat, kun pääministeri alkoi hallusinoimaan tai jotain (niitä ei missään vaiheessa kyllä selitelty halluiksi, mutta näin tulkitsin) ja kaikki muuttui ihan oudoksi, siis niinkuin realistisesta kuvauksesta liu'uttiinkin sellaiseen hallumaailmaan. Ja sitten kun koko tarina tuli luetuksi niin noista absurdeimmsita kohdista osa alkoi toimia paremmin. Ei yhtään paska kirja, vaikka arvostelijat eivät ole tykänneet.
^
dbgirl 4818 viestiä	#1019 kirjoitettu 05.10.2009 22:13 Muok:05.10.2009 22:15 Catherine Sanderson: Petite Anglaise Kirja on tositarina naisesta, joka muutti Iso-Britanniasta Pariisiin, rakastui siellä mieheen ja sai hänen kanssaan lapsen. Jonkin ajan kuluttua hän keksi bloggaamisen, joka melkein tuhosi hänen elämänsä. Kirja oli erittäin hauska, viihdyttävä ja koskettava. Välillä täytyi oikein muistuttaa itseään siitä, että luki hyvin intiimiä kirjaa jonkun oikean ihmisen elämästä. Kirja on siitä neutraali, että lukija voi mielensä mukaan joko pitää hänestä tai sitten ei. Hän ei pahemmin puolustele tekojaan vaikka silti katuukin. Aivan varmasti kirjaa on muokattu ja jätetty arimpia kohtia pois, mikä on aivan ymmärrettävää kun on kyse hänen läheisistään jotka joutuvat kestämään sekä hänen tekonsa että sen että kirja on tehty heidän elämästään. Kirjaa voisi syyttää pahvisista sivuhahmoista, mutta tämä ei ole romaani. Sen kirjoittaja sattuu olemaan tarinan päähenkilö eikä hän millään voi päästä muiden ihmisten pään sisään toisin kuin fiktiivisten hahmojen kirjoittaja. Tästä syystä häntä saattaa joku pitää itsekeskeisenä. Ristiriitainen lukukokemus. Minä tuomitsen hänen tekonsa, mutta en häntä. Mutta vielä kirjan kirjoittaminen siitä... Noh sanotaanko että minä en pitäisi siitä jos joku läheiseni kirjoittaisi elämästämme julkisesti. Kai se on tuo eurooppalainen tapa olla avoin. Niin ja petite anglaise oli Catherinen bloginimi, se löytyy edelleenkin googlettamalla, heti ekana. 3/5 dbgirl muokkasi viestiä 22:15 05.10.2009
^
dbgirl 4818 viestiä	#1020 kirjoitettu 05.10.2009 22:57 quafka kirjoitti: Hemingway: Vanhus ja Meri Kun lukuaikani tuntuu olevan nykyisin kovin rajallista, niin olen romaanien osalta rajoittunut klassikoihin. Nyt jälkeenpäin huomaan lukeneeni paljon ns. sodan jälkeistä tavaraa. Kaikki tietävätkin jo, että Vanhus ja meri on ns. vitunhyvä, joten ei siitä sen enempää. Tämä kirja on analysoitu puhki, mutta mielestäni se toimii loistavasti vain kivana ja erinomaisesti kerrottuna tarinana, ilman vaikkapa allegorista luentaakin. Sen verran sanotaan, että Hemmingwayn maskuliinisuus ja äijjyys tuntuu tosiaankin 50 vuotta vanhalta. Mää en ainakaan tiedä tosta kirjasta yhtään mitään muuta kuin kirjoittajan ja sen, että kirja on klassikko. Juonesta en ole mitään ikinä kuullu.
^
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#1021 kirjoitettu 06.10.2009 07:53 dbgirl kirjoitti: Juonesta en ole mitään ikinä kuullu. Jotenkin minulla on kyllä aavistus miksi juuri tämän kirjan kohdalla hyvin harva on siitä juonesta mitään kuullut.
^
Chadonna Lesbian Pain 5665 viestiä	#1022 kirjoitettu 06.10.2009 08:41 Haava kirjoitti: Jotenkin minulla on kyllä aavistus miksi juuri tämän kirjan kohdalla hyvin harva on siitä juonesta mitään kuullut. Älä, se juonihan on oikein monisyinen ja vaikea. On muuten hauskaa, ku vähänki ku alkaa kertomaa kirjasta, ni mitä siitä sanoa? No. Ukko lähti merelle, sai ison kalan, mut sit hait söi sen ja se anto sen pään jollekki pojalle. Aijoo, se on klassikko. Ja hyvä
^
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#1023 kirjoitettu 06.10.2009 08:50 Chadonna kirjoitti: Chadonna kirjoitteli tuhmuuksia ÄLÄ SPOILAA! Kerroit koko juonen! PALJASTIT LOPPURATKAISUNKIN!?!!?!? Mulkkua?
^

Chadonna Lesbian Pain 5665 viestiä	#1024 kirjoitettu 06.10.2009 08:53 Haava kirjoitti: Mulkkua? Ei kiitos nyt. Oon töissä.
^
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#1025 kirjoitettu 06.10.2009 08:57 Chadonna kirjoitti: Ei kiitos nyt. Oon töissä. Sä oot tymä. Mä en enää puhu sulle.
^
Chadonna Lesbian Pain 5665 viestiä	#1026 kirjoitettu 06.10.2009 09:11 Haava kirjoitti: Sä oot tymä. Mä en enää puhu sulle. Ei tarvikkaan. Tää on kirjottamista D
^
BVR 20425 viestiä	#1027 kirjoitettu 06.10.2009 09:13 quafka kirjoitti: Hemingway: Vanhus ja Meri Kun lukuaikani tuntuu olevan nykyisin kovin rajallista, niin olen romaanien osalta rajoittunut klassikoihin. Nyt jälkeenpäin huomaan lukeneeni paljon ns. sodan jälkeistä tavaraa. Kaikki tietävätkin jo, että Vanhus ja meri on ns. vitunhyvä, joten ei siitä sen enempää. Tämä kirja on analysoitu puhki, mutta mielestäni se toimii loistavasti vain kivana ja erinomaisesti kerrottuna tarinana, ilman vaikkapa allegorista luentaakin. Sen verran sanotaan, että Hemmingwayn maskuliinisuus ja äijjyys tuntuu tosiaankin 50 vuotta vanhalta. Tuohan on ihan törkeää paskaa. Blaa blaa blaa, ikävä kalaonni, blaa blaa blaa.
^
MKDELTA 11907 viestiä	#1028 kirjoitettu 06.10.2009 11:27 ray bradburyn paha saapuu portin taa tylsää jenkkinostalgiaa joillain kielellisillä meriiteillä.
^
Without a Name 49 viestiä	#1029 kirjoitettu 07.10.2009 06:23 Vuorisen unblogged.
^
J-Salminen 1238 viestiä	#1030 kirjoitettu 17.10.2009 00:38 Margaret Weis ja Tracy Hickman - Profeetan ruusu: Akhranin profeetta Omasta mielestä kaksikon parhaimpia kirjasarjoja. Suurin osa kaksikon tuotoksista kun sattuu olemaan lisenssikirjoja...
^

LivedNatas 143 viestiä	#1031 kirjoitettu 17.10.2009 00:57 Kirjaa luin viimeksi muutama vuosi sitten. En muista tarkalleen mitä.
^
Unni 19 viestiä	#1032 kirjoitettu 25.10.2009 13:15 Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu ja Tabu, samoissa kansissa. Mahtava teos, ei voi muuta sanoa. Tykkään himmeenä.
^
näisten lentöpällö 1536 viestiä	#1033 kirjoitettu 08.11.2009 22:52 Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua ei voi. Aluksi vähän öö mitä, mutta loppua kohden paranee oudohkosta retoriikasta huolimatta. Khaled Hosseinin Tuhat Loistavaa Aurinkoa nyt työn alla. Tähän asti vaikuttaa abt yhdeltä parhaista kirjoista mitä olen tähän asti lukenut.
^
Haava Jumalan nyrkki 43152 viestiä Ylläpitäjä	#1034 kirjoitettu 17.11.2009 09:00 Jukka Kemppinen käännös Guillaume Apollinairen Alcools teoksesta. Hyviä runoja useita. Yksi jopa erityisen pysäyttävä.
^
Pseudonyymi 356 viestiä	#1035 kirjoitettu 21.11.2009 23:29 Orhan Pamukin Uuden elämän sain loppuun juuri muutama tunti sitten. Todella monitahoinen kirja, tulkintaa vaikeuttaa tosin se, että luin kirjan noin kolmen kuukauden aikana. Eniten siitä saisi irti kun lukisi yhdellä luvulla... Koska en saa näköjään ajatustani kulkemaan niin analysoin teoksen tarkemmin edittinä myöhemmin.
^
Pohjois-Korea 10911 viestiä	#1036 kirjoitettu 21.11.2009 23:33 Stewart Home - Käkimassaa Yllättävän viihdyttävä plp-henkinen satiiri punk-liikkeestä. Oli sopivan paljon pornoa, väkivaltaa ja tiukkoja lyriikkalainauksia. Ja vähän niinku Vonnegut-henkeä mukana. Välillä kyllä ropa rasitti tuo seksin määrä. olis ottanut Bukowskista mallia. Väkivalta oli välillä sellasta että sai ajattelemaan omia ajatusmallejaan. Tässä kun esiintyi aika paljon ekoterrorismia ja anarkismia väkivaltaisemmillaan. 4/5
^
dbgirl 4818 viestiä	#1037 kirjoitettu 22.11.2009 17:18 unnecrobutcher kirjoitti: raamatun kannesta kanteen oliko hyvä?
^

psychosocial 2 viestiä	#1038 kirjoitettu 28.11.2009 15:39 Muok:28.11.2009 15:40 luin viimeksi Nancyn jo toista kertaa :----D suosittelen. nytte on menossa Please Kill Me puolessa välissä, hyvä on ollut tähän mennessä 8) psychosocial muokkasi viestiä 15:40 28.11.2009
^
Sackgasse 2026 viestiä	#1039 kirjoitettu 29.11.2009 11:31 psychosocial kirjoitti: luin viimeksi Nancyn jo toista kertaa :----D suosittelen. nytte on menossa Please Kill Me puolessa välissä, hyvä on ollut tähän mennessä 8) psychosocial muokkasi viestiä 15:40 28.11.2009 Nancy on aivan järjettömän hieno. Pelottava ja ahdistava ja shokeeraava, mutta hieno. Pidän siitä kovin. Please Kill Me:tä olen aloittanut joskus, mutta siihen se sitten jäikin. Kiinnostus kirjaa kohtaan ei lopahtanut, vaan lukemista yleensä, nah. Mutta aion tuon vielä lukea joskus kokonaan (: Itselläni on Törkytehdas menossa juuri nyt. Onhan se todella peruskamaa, mutta pidän siitä. Tuollaisista elämäkerrallisista rokkari-kirjoista voin suositella myös Marilyn Mansonin omaelämäkertaa Helvettiin ja takaisin. Jos sen pystyy lukemaan loppuun, niin luulen, että mikään ei enää tunnu shokeeraavalta.
^
Free-Soul Soldier of Love 9011 viestiä Luottokäyttäjä	#1040 kirjoitettu 28.12.2009 15:19 Luin Lordi Kultainen - sarjan kolmannen ja viimeisen kirjan nimeltä Narrin Kohtalo. Toki olen lukenut kaksi edellistä kirjaa aiemmin myös. Näissä kirjoissa on se ovela juttu, että ne on nimetty Lordi Kultaisen eli "Narrin" mukaan, vaikka päähenkilö onkin jokaisessa kirjassa Fitz Uljas, ja "Narri" - vaikka tärkeä hahmo onkin - on vain sivuhenkilö. Tätä viimeistä osaa vaivaa sama syndrooma kuin kahta edellistäkin osaa, eli kestää aika kauan ennenkuin lukija pääsee "maailmaan sisälle". Sitten kuin se tapahtuu, niin se tarinan mukaan tempautuminen on kuitenkin niin voimakasta, että sen pitkän alustuksen lukeminen osoittautuu sen arvoiseksi, ja lopun kirjaa sitä suorastaan haluaa ahmia, eikä kirjaa malttaisi laskea alas lainkaan. Näin kävi minulle jokaisen kolmen kirjan kohdalla. Näissä kirjoissa piirtyy todella taidokkaasti kehitelty ja yksityiskohtaisesti mietitty fantasiamaailma, ja nautin kovasti näiden kirjojen lukemisesta. En yleensä lue paljon fantasiaa, mutta tämä trilogia oli niin nautinnollista luettavaa, että suosittelen sitä myös muille kuin vain fantasiakirjallisuuden ystäville.
^

dbgirl
4818 viestiä

#1001 kirjoitettu 23.07.2009 15:29

Ray Bradbury: Varhaiset varjot

Tämäkin kirjaston poistohyllystä 50 sentillä. Kokoelma.

* Vihani polttaa! (It Burns Me Up!, 1944)

Tarinan kertoo kuollut mies, joka vielä makaa olohuoneessa (vai mikä huone se nyt olikaan) ja lehdistö, poliisi ja vaimo häsläävät ympärillä. Vaimo oli murhaaja mutta kukaan ei tajunnut sitä sillä vaimo esitti.

Ihan ok.

* Hymyileviä ihmisiä (The Smiling People, 1946)

Tarina kertoo miehestä, joka on murhannut perheensä ja sen jälkeen muovannut heidät hymyilemään ja istuttanut heidät keittiön pöydän ääreen. Mies oli vain kertakaikkisen vihainen siitä ettei talossa kukaan koskaan hymyillyt. Tuli asettelusta vähän mieleen Psykon Norman Bates.

Hyvä.

* Maailmanpyörä (The Black Ferris, 1948)

Tarina kertoo kahdesta pikkupojasta jotka huomaavat rosvon nuorentuvan ja vanhentuvan maailmanpyörässä joten hän voi rauhassa ryövätä lapsena ja palatessaan muuttua aikuiseksi eikä kukaan epäile häntä!

Tämä oli niin lapsekas tarina että vallan sulostutti, pidin

* Yö (The Night, 1946)

Kuvaus äidin huolesta lapseen, liikuttava.

* Kirkuva nainen (The Screaming Woman, 1951)

Tyttö väittää että maan alla kirkuu haudattu nainen, mutta eihän kukaan häntä usko, tietenkään. Ennen kuin on melkein liian myöhäistä.

Lapsuus kuvattu hyvin. Aikuiset ei koskaan usko lasten sepityksiä. Vaikka ne olisivat tosia.

* Leikitään 'myrkkyä' (Let's Play 'Poison', 1946)

Miesopettaja vihaa lapsia ja saa ansionsa mukaan.

Tässäkin kuvattu hyvin lapsuutta, miten julmia he voivat olla mutta myös erittäin haavoittuvia.

* Kuollut mies (The Dead Man, 1945)

Odd Martin väittää olevansa kuollut, mutta kukaan ei usko häntä vaan häntä pidetään kylähulluna. Ehkä olisi kannattanut uskoa.

Oikein hyvä.

* Naiset (The Women, 1948)

Kaksi naista taisteli miehestä, miehen vaimo ja viettelevä meri. Meri voitti, mies kuoli ja vaimo jäi leskeksi.

Persoonallistamalla meren kirjoittaja sai tästä mielenkiintoisen hellepäivän kuvauksen ja kauhutarinan samassa paketissa. Oikein hyvä.

* Sokerikallo (The Candy Skull, 1948)

Kirjailija matkustaa Meksikoon sekä kirjoittaakseen kirjaansa että löytääkseen vuosi sitten samaiseen kylään kadonnutta ystäväänsä.

Hyvä, kuolemankatkuinen tarina.

* Arkku (The Coffin, 1947)

On kaksi veljestä: vanhempi ja viisas sekä nuorempi ja tyhmä. Vanhempi antaa opetuksen ja rakentaa muka arkun itselleen, ennakoiden sen että nuorempi veli päättääkin haudata veljensä tavalliseen arkkuun. Ja ennakoiden sen, että tyhmä veli päättää mennä tutustumaan, mitä niin erikoista siinä arkussa oli. Kirjaimellisesti asettui sisälle. Ehkä ei olisi kannattanut mennä.

Mustaa huumoria, pidin tästä tarinasta kenties eniten vaikka kirjoitusteknillisesti ei paras ollutkaan.

* Hautakivi (The Tombstone, 1945)

Nainen ihan piruuttaan väittää, että heidän naapurissaan alakerrassa joku koputtaa muka haudasta, ihan vain ärsyttääkseen miestään. Ja vie "haudalle" kukkia. Ja lopulta naapurin setä todellakin kuolee.

Tarina kuvaa hyvin sitä, miten ei kannata leikkiä kuolemalla. Tai sitten se kertoo siitä, miten sattuma voi joskus olla julma. Hassu tarina.

* Matkaaja (The Traveler, 1946)

Kertoo suvusta, jonka kaikilla henkilöillä on jonkinlainen lahja. Yhdellä tytöistä on "matkaajan kyky", hän on paikoillaan sängyssä mutta mieli on irrallaan ruumiista milloin missäkin. Hän päättää kostaa miehelle, joka on jo vuosikymmeniä koittanut paljastaa suvun poliisille, ja tekee hänet hulluksi matkustamalla hänen päähänsä.

Hyvä. Lopetus yllätti.

* El día de muerte (El día de muerte, 1947)

Minä luin tämän väkisin läpi, se vei tosin monta päivää vaikka ei ollut pitkä. Uuvuttava ja sekava.

Ilmeisesti jokin meksikolainen poika kuoli auton alle, tai sitten ei.

* Kuumeuni (Fever Dream, 1948)

Pojalle nousi kuume, ja tulirokko ja flunssa vielä siihen päälle. Pojan valtasi toinen minä, hän ei pystynyt liikuttamaan aluksi kättään ja lopulta se valtasi hänet kokonaan niin ettei häntä enää ollut. Vain terve poika, joka näytti häneltä ulkoapäin, mutta se oli vain kopio pojasta jota ei enää ollut. Kukaan ei tietenkään uskonut pojan valituksia siitä että joku kävi hänen kurkkuunsa käsiksi, joten hänet sidottiin sänkyyn. Ja kas, terve kuin pukki!

Tämä oli levottomia ajatuksia herättävä tarina. Avonainen loppu sai miettimään vaikka mitä kauheuksia.

* Lokakuun leikki (The October Game, 1948)

Miehellä ja hänen vaimollaan ei ole mennyt hyvin vuosikausiin, ja sitten Halloweenina mies päättää tehdä jotain, antaa opetuksen.

Mielikuvitukselle runsaasti tilaa jättävä tarina, mikä on sinänsä hyvä, mutta lopetus on kökkö ja lapsellinen. Tai miten kukin sen ottaa.

* Pam! Sinä kuolit! (Bang! You're Dead!, 1944)

Amerikkalaiset sotilaat taistelevat tällä hetkellä Italiassa, mutta he ovat käyneet läpi jo monia maita.

Johnny on selvinnyt tähän saakka naarmuitta, sillä hän kuvittelee kaiken olevan vain leikkiä. Sitten joku kertoo hänelle että sota on totta, ja Johnny haavoittuu. Ja sitten kaveri kertoo, että se oli vain leikkiä tuo puhe, ja sitten kaikki on taas hyvin.

Ihana kuvaus, pidin. Joskus maailmassa pärjää vain lapsenmielisenä (se on auttanut minua monta kertaa, mutta myös haavoittanut).

* Tarkkailijat (The Watchers, 1945)

Kertomus miehestä, joka pelkää että hyönteiset, kuten kärpäset ja perhoset, ovat perkeleen sanansaattajia ja tappaa niitä. Sitten "totuus" paljastuu hänelle, hän onkin tappanut hyviksiä. Todelliset sanansaattajat ovatkin mikrobit, niitä on enemmän kuin mitään kärpäsiä. Vaikka kaikki kärpäset ja muurahaiset saataisiin hävitettyä maapallolta, jäljelle jäävät mikrobit joita ei koskaan saada tuhottua. Mutta hän päättää aloittaa itsestään ja ottaa tulikuuman suihkun...

Hyvä kertomus vainoharhaisuudesta, peloista ja pakkomielteistä.

* Sumusireeni (The Fog Horn, 1951)

Kaksi miestä työskentelevät majakassa, jonka sumusireenin ääni herättää miljoonia vuosia sitten maate menneen hirviön. Se nousee syvyyksistä, vastaa kutsuhuutoihin mutta koska ei saa "rakastaan", se tuhoaa sen.

Kenties teknisesti taidokkain teksti kokoelmassa ja oikein hyvä päätös.

Yhteisarvio:

Tätä kokoelmaa yhdisti lapsellisuus, joko itse tarinoissa tai niiden päähenkilöissä. Bradbury on tavoittanut aikuisena sen, mitä lapset ajattelevat. Se on harvinainen taitolaji. Joskus kuitenkin tarinat ovat hieman liian lapsellisia. Annan ne kuitenkin anteeksi sillä tarinat olivat kuitenkin hyviä ja ennen kaikkea persoonallisia, vaikka kaikki eivät suinkaan täysin uniikkeja aiheiltaan olleetkaan.

3,5/5

dbgirl
4818 viestiä

#1002 kirjoitettu 11.08.2009 21:06

Aarni Korpela: Pieni kuolema

http://www.wsoy.fi/ind...

Kyseessä on siis yksiruutuisia strippejä luurankojen elämästä (helvetissä). Jotkut ovat hauskoja ja jotkut sitten vähemmän hauskoja. Sellainen hyvä vessa- tai bussimatkalukeminen, nopea. Ja kätevänkokoinen noihin tarkoituksiin!

3/5

dbgirl
4818 viestiä

#1003 kirjoitettu 12.08.2009 16:17

Juba:

- Viivi ja Wagner: Pannaan haisemaan, elämä on lyhyt!
- Viivi ja Wagner: Rakas siankärsämöni

Kyl kai te kaikki, ainakin suurin osa, tiedätte mitkä sarjakuvahahmot on kyseessä.

Sellasta hyväntuulista pikkuhassuttelua joita on kiva lukea pikaisesti bussimatkalla töihin ja takaisin. Varsinkin sateisena päivänä.

3/5

medical grounds
11 viestiä

#1004 kirjoitettu 13.08.2009 13:59

Mark Oliver Everettin (E yhtyeestä Eels) Things Grandchildren Should Know. Todella hauska kirja huolimatta lukuisista vähemmän hauskoista asioista joita hänen elämäänsä mahtuu. Ei haittaa vaikkei tuntisi Eelsin tuotantoa, itse en ollut kuullut yhtään miehen levyä ennen tämän lukemista.

dbgirl
4818 viestiä

#1005 kirjoitettu 13.08.2009 16:30

Don Rosa: Roope Ankan elämä ja teot 2

Alaotsikkona Kaikki lisäseikkailut kertoo nimenä jo paljon, mutta ei kaikkea. Yleensä kaikki extrakama on todella turhaa mutta tässä kaikki tarinat ovat yhtä laadukkaita kuin oikeat osat. Mikäs sen mukavampaa!

Minä olen niitä jotka pitävät Rosan pikkutarkasta ja yksityiskohtia täynnä olevasta tyylistä. Kaikki eivät tykkää, mutta se on niiden pulma. Sitä paitsi tätä pystyy silti lukemaan jäämättä tuijottamaan lukemattomia pieniä taustan sivunäytelmiä, tarina on niin hyvä että kaiken turhan voi jättää taustalle jos haluaa. Uskokaa pois, se on mahdollista. Ilman kantavaa tarinaa se tuskin onnistuisikaan.

Taidolla tehtyä, huumoria unohtamatta. Hirnuin eilen aamulla tolle viimeselle tarinalle kun Aku uhkailee Karhukoplaa paukkumaissilla kun sen piti olla konekivääri. Joo, randomia ja hirnuin täysillä

5-/5

dbgirl
4818 viestiä

#1006 kirjoitettu 18.08.2009 18:59

Frank Miller: Batman - Yön ritari

Hyvin piirretty ja ihanan synkkätunnelmainen. En kuitenkaan pitänyt tästä, niin hajanainen tarina ja sekavaa kuvakerrontaa.

2,5/5

dbgirl
4818 viestiä

#1007 kirjoitettu 26.08.2009 18:28 Muok:26.08.2009 18:31

Alan Moore, Alan Davis: Kapteeni Britannia

http://www.egmontshop....

"Velho Merlin siirtää Kapteeni Britannian vääristyneeseen rinnakkaismaailmaan, jossa kaikki supersankarit on tapettu... ja siellä myös Kapteeni kohtaa oman kuolemansa. Ja tämä on vasta tarinan alku! Kapteenia odottavat oudot ulottuvuudet, kiehtovat tuttavuudet, vertahyytävät kauhut sekä... kaiken olevaisen tuho?"

Tässä oli seikkailua kerrakseen, mutta erilaiseksi tämän teki sen humoristisuus. Nyt ei oltu niin vakavia. Laadusta ei silti pahemmin tingitty. Komeaa jälkeä.

3/5

Barry Windsor-Smith: Wolverine: Ase-X

http://www.egmontshop....

"Mutantti, hirviö vai tappokone? Logan on siepattu. Häneltä on riistetty ihmisyys. Häntä on piinattu ja kidutettu, ja hirveiden kokeiden kautta hänestä on muokattu elävä ase... ASE-X!"

Pidin tässä siitä, miten tässä käsiteltiin ihmisten moraalia kun he tieteellisissä tarkoituksissa tekevät... noh, kaikenlaista. Muuten tämä olikin sitten sekava, sillisalaattia. Ja suomennokset olivat todella kökköjä. Ei vain toiminut sitten lainkaan. Ainahan alkukielellä kaikki toimii paremmin, mutta hyviäkin suomennoksia (tai ainakin kelpoja) on olemassa. Ei tämä silti mikään maailman huonoin kirja ole minkä olen lukenut.

2,5/5

dbgirl huomasi painovirhepaholaisen kirjan nimessä

JM
18460 viestiä

#1008 kirjoitettu 28.08.2009 12:18

Mauno Saari - Näkymätön käsi

Ihan hyvä kirja 90-luvun alun pankkikriisistä ja siellä hääränneistä henkilöistä, heidän ajatuksistaan ja tekemisistään. Kannattaa lukaista jos aihe vähänkään kiinnostaa.

Pohjois-Korea
10911 viestiä

#1009 kirjoitettu 28.08.2009 18:23

Pekka Siitoimen muistelmat luin parin päivän aikana iha nvaan silkkaa sosiaalipornonhimoani.

Night Child
1798 viestiä

#1010 kirjoitettu 29.08.2009 14:28 Muok:29.08.2009 14:28

Viimeksi luin Jean M. Untinen-Auelin Mammutin metsästäjät.

Koko Maan Lapset-sarja on mielestäni parhaita ikinä lukemiani kirjoja. Oikein alkaa kaipaamaan niitä aikoja, jolloin ei ollut teollisuutta ja luonto vielä mahtava ja saastumaton. Sarjassa minua viehättää juuri se, miten ihminen saa kaiken tarvittavansa luonnosta ja elää sen ehdoilla. Täytyy myöntää, että minulla on ollut aika alkeellinen käsitys kivikauden ihmisten elämästä, mutta kirjasarja on antanut siihen aivan uutta näkökulmaa. Vielä olisi kaksi viimeistä osaa lukematta, mutta taidan vähän säästellä niitä. Ei makeaa mahan täydeltä siis.

Tällä hetkellä työn alla on Anne Ricen Interview with the Vampire.

Olen lukenut elämäni aikana tasan yhden englanninkielisen kirjan (Love Story, jonka luin harjoitukseksi ennen kirjoituksia). Teksti on mielestäni aika ymmärrettävää, vaikka jotkut sanat ovatkin jäänet hämäräksi (kun en jaksa sanakirjasta niitä katsoa). Kun pääsee yli siitä vaiheesta, jolloin haluaisi pitäytyä suomenkielisessä kirjassa, Interview with the Vampire on todella mielenkiintoista ja kiehtovaa luettavaa. Itse en tahtoisi päästää sitä enää käsistäni.

Pohjois-Korea
10911 viestiä

#1011 kirjoitettu 29.08.2009 19:29

Outo Tuttava kirjoitti:
Hyppymiina kirjoitti:
Pekka Siitoimen muistelmat luin parin päivän aikana iha nvaan silkkaa sosiaalipornonhimoani.

Hittolainen
Pitäisiköhän itsekin tutustua!

Netistä latasin.
http://www.punkinfinla...

Varoitan sit, et on aika paskasti kirjoitettua ja tylssä tekstiä. Mut myös sen verta helppolukuista ettei päätä rasita.

pieslice
3287 viestiä

#1012 kirjoitettu 07.09.2009 22:49

Yann Martelin Piin Elämä, englanninkielisenä versiona The Life of Pi.

Pii haaksirikkoutuu rahtilaivan upottua pelastusveneeseen hyeena, seepran, orangin ja bengalintiikerin kanssa ja yrittää selvitä hengissä.
Mielenkiintoinen kirja uskonnon, järjen, tekniikan ja luonnon tasapainosta. Sortuu viimeisen sadan sivun aikana melko absurdeihin tapahtumiin mutta ovelasti kirjoitettu epilogi paikkaa järjettömyydet hyvin.

dbgirl
4818 viestiä

#1013 kirjoitettu 08.09.2009 19:14

Mark Haddon: Harmin paikka

http://www.otava.fi/ki...

Humoristinen kirja tavallisesta työluokan perheestä, joka tulee hulluksi (tai no oikeastaan vain aviomies). Mukaan mahtuu niin pettämistä, homoilua kuin häitä. Ja lapsen kakkaa.

Hyvin realistisesti ja lämpimästi kirjoitettu ivailu normaaliperheen arjesta, värikkäästi kerrottuna.

En olisi, suoraan sanottuna, ikinä uskonut pitäväni tälläisestä kirjasta. Mutta niin vain kävi.

5/5

sipulipekka
1367 viestiä

#1014 kirjoitettu 08.09.2009 19:27

dbgirl kirjoitti:
Mark Haddon: Harmin paikka

http://www.otava.fi/ki...

Humoristinen kirja tavallisesta työluokan perheestä, joka tulee hulluksi (tai no oikeastaan vain aviomies). Mukaan mahtuu niin pettämistä, homoilua kuin häitä. Ja lapsen kakkaa.

Hyvin realistisesti ja lämpimästi kirjoitettu ivailu normaaliperheen arjesta, värikkäästi kerrottuna.

En olisi, suoraan sanottuna, ikinä uskonut pitäväni tälläisestä kirjasta. Mutta niin vain kävi.

5/5

Ittiäki huvittais kovasti lukea tuo. Toistaseks oon tyytyny hiplaamaan kirjakaupassa ja kiristelemään hampaita hivenen suolaisen hinnan takia. Saman häiskän kirja Yöllisen koiran merkillinen tapaus on myöskin loistavuutta. Suosittelen, jos ei oo vielä tuttu kirja.

dbgirl
4818 viestiä

#1015 kirjoitettu 08.09.2009 20:18

sipulipekka kirjoitti:
dbgirl kirjoitti:
Mark Haddon: Harmin paikka

http://www.otava.fi/ki...

Humoristinen kirja tavallisesta työluokan perheestä, joka tulee hulluksi (tai no oikeastaan vain aviomies). Mukaan mahtuu niin pettämistä, homoilua kuin häitä. Ja lapsen kakkaa.

Hyvin realistisesti ja lämpimästi kirjoitettu ivailu normaaliperheen arjesta, värikkäästi kerrottuna.

En olisi, suoraan sanottuna, ikinä uskonut pitäväni tälläisestä kirjasta. Mutta niin vain kävi.

5/5

Ittiäki huvittais kovasti lukea tuo. Toistaseks oon tyytyny hiplaamaan kirjakaupassa ja kiristelemään hampaita hivenen suolaisen hinnan takia. Saman häiskän kirja Yöllisen koiran merkillinen tapaus on myöskin loistavuutta. Suosittelen, jos ei oo vielä tuttu kirja.

Kiitoksia, täytynee katsoa jos jostain löytyisi.

Minä vastaavasti suosittelen tota Kirjastosta löyty "uutuuskärrystä" (2006 on ilmestyny). En minä luultavasti muuten olisi tuohon törmännyt mutta kun se osui suoraan silmien kohdalle. Ei ne mitkään kärryt oo vaan sellaset pyörivät jutskat. Joo...

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#1016 kirjoitettu 09.09.2009 19:40

Karin Fossum - Marraskuun neljännen vastainen yö

Älyttömän tiukka. Väkevä ihmiskuvaus perheen sisäisestä dynamiikasta ja kommunikaatiosta. Aidosti tiukka ihmiskuvaaja tuo Fossum. Ihan vapisutti tämä.

MKDELTA
11907 viestiä

#1017 kirjoitettu 10.09.2009 22:25

Norman Spinrad - Jack Barron

Vitun kova asennekirja jossa oli ihanaa kielenkäyttöä ja ihania henkilöhahmoja. Tekeekö Spinrad edes paskoja kirjoja? Kaikki lukemani Spinrad-kirjat ovat olleet kaikki omalla tavallaan loistavia.

JM
18460 viestiä

#1018 kirjoitettu 22.09.2009 13:58

Jari Tervo - Koljatti

Joo, alkuun tässä tympäisi vähän se pieru-tissi -huumorin yliannostus, mutta kirja parani loppua kohti. Ihan hauskasti siinä käytettiin karikatyyrejä ja sillai noista karikatyyreistä ja kliseistäå rakentuikin ihan jännä tarina. Aika traaginen.

Ehkä hauskinta lukemisen kannalta oli ne kohdat, kun pääministeri alkoi hallusinoimaan tai jotain (niitä ei missään vaiheessa kyllä selitelty halluiksi, mutta näin tulkitsin) ja kaikki muuttui ihan oudoksi, siis niinkuin realistisesta kuvauksesta liu'uttiinkin sellaiseen hallumaailmaan.

Ja sitten kun koko tarina tuli luetuksi niin noista absurdeimmsita kohdista osa alkoi toimia paremmin.

Ei yhtään paska kirja, vaikka arvostelijat eivät ole tykänneet.

dbgirl
4818 viestiä

#1019 kirjoitettu 05.10.2009 22:13 Muok:05.10.2009 22:15

Catherine Sanderson: Petite Anglaise

Kirja on tositarina naisesta, joka muutti Iso-Britanniasta Pariisiin, rakastui siellä mieheen ja sai hänen kanssaan lapsen. Jonkin ajan kuluttua hän keksi bloggaamisen, joka melkein tuhosi hänen elämänsä.

Kirja oli erittäin hauska, viihdyttävä ja koskettava. Välillä täytyi oikein muistuttaa itseään siitä, että luki hyvin intiimiä kirjaa jonkun oikean ihmisen elämästä. Kirja on siitä neutraali, että lukija voi mielensä mukaan joko pitää hänestä tai sitten ei. Hän ei pahemmin puolustele tekojaan vaikka silti katuukin. Aivan varmasti kirjaa on muokattu ja jätetty arimpia kohtia pois, mikä on aivan ymmärrettävää kun on kyse hänen läheisistään jotka joutuvat kestämään sekä hänen tekonsa että sen että kirja on tehty heidän elämästään.

Kirjaa voisi syyttää pahvisista sivuhahmoista, mutta tämä ei ole romaani. Sen kirjoittaja sattuu olemaan tarinan päähenkilö eikä hän millään voi päästä muiden ihmisten pään sisään toisin kuin fiktiivisten hahmojen kirjoittaja. Tästä syystä häntä saattaa joku pitää itsekeskeisenä.

Ristiriitainen lukukokemus. Minä tuomitsen hänen tekonsa, mutta en häntä. Mutta vielä kirjan kirjoittaminen siitä... Noh sanotaanko että minä en pitäisi siitä jos joku läheiseni kirjoittaisi elämästämme julkisesti. Kai se on tuo eurooppalainen tapa olla avoin.

Niin ja petite anglaise oli Catherinen bloginimi, se löytyy edelleenkin googlettamalla, heti ekana.

3/5

dbgirl muokkasi viestiä 22:15 05.10.2009

dbgirl
4818 viestiä

#1020 kirjoitettu 05.10.2009 22:57

quafka kirjoitti:
Hemingway: Vanhus ja Meri

Kun lukuaikani tuntuu olevan nykyisin kovin rajallista, niin olen romaanien osalta rajoittunut klassikoihin. Nyt jälkeenpäin huomaan lukeneeni paljon ns. sodan jälkeistä tavaraa. Kaikki tietävätkin jo, että Vanhus ja meri on ns. vitunhyvä, joten ei siitä sen enempää. Tämä kirja on analysoitu puhki, mutta mielestäni se toimii loistavasti vain kivana ja erinomaisesti kerrottuna tarinana, ilman vaikkapa allegorista luentaakin. Sen verran sanotaan, että Hemmingwayn maskuliinisuus ja äijjyys tuntuu tosiaankin 50 vuotta vanhalta.

Mää en ainakaan tiedä tosta kirjasta yhtään mitään muuta kuin kirjoittajan ja sen, että kirja on klassikko. Juonesta en ole mitään ikinä kuullu.

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#1021 kirjoitettu 06.10.2009 07:53

dbgirl kirjoitti:

Juonesta en ole mitään ikinä kuullu.

Jotenkin minulla on kyllä aavistus miksi juuri tämän kirjan kohdalla hyvin harva on siitä juonesta mitään kuullut.

Chadonna
Lesbian Pain
5665 viestiä

#1022 kirjoitettu 06.10.2009 08:41

Haava kirjoitti:
Jotenkin minulla on kyllä aavistus miksi juuri tämän kirjan kohdalla hyvin harva on siitä juonesta mitään kuullut.

Älä, se juonihan on oikein monisyinen ja vaikea. On muuten hauskaa, ku vähänki ku alkaa kertomaa kirjasta, ni mitä siitä sanoa? No. Ukko lähti merelle, sai ison kalan, mut sit hait söi sen ja se anto sen pään jollekki pojalle. Aijoo, se on klassikko. Ja hyvä

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#1023 kirjoitettu 06.10.2009 08:50

Chadonna kirjoitti:

Chadonna kirjoitteli tuhmuuksia

ÄLÄ SPOILAA! Kerroit koko juonen! PALJASTIT LOPPURATKAISUNKIN!?!!?!?

Mulkkua?

Chadonna
Lesbian Pain
5665 viestiä

#1024 kirjoitettu 06.10.2009 08:53

Haava kirjoitti:
Mulkkua?

Ei kiitos nyt. Oon töissä.

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#1025 kirjoitettu 06.10.2009 08:57

Chadonna kirjoitti:

Ei kiitos nyt. Oon töissä.

Sä oot tymä. Mä en enää puhu sulle.

Chadonna
Lesbian Pain
5665 viestiä

#1026 kirjoitettu 06.10.2009 09:11

Haava kirjoitti:
Sä oot tymä. Mä en enää puhu sulle.

Ei tarvikkaan. Tää on kirjottamista D

BVR
20425 viestiä

#1027 kirjoitettu 06.10.2009 09:13

quafka kirjoitti:
Hemingway: Vanhus ja Meri

Kun lukuaikani tuntuu olevan nykyisin kovin rajallista, niin olen romaanien osalta rajoittunut klassikoihin. Nyt jälkeenpäin huomaan lukeneeni paljon ns. sodan jälkeistä tavaraa. Kaikki tietävätkin jo, että Vanhus ja meri on ns. vitunhyvä, joten ei siitä sen enempää. Tämä kirja on analysoitu puhki, mutta mielestäni se toimii loistavasti vain kivana ja erinomaisesti kerrottuna tarinana, ilman vaikkapa allegorista luentaakin. Sen verran sanotaan, että Hemmingwayn maskuliinisuus ja äijjyys tuntuu tosiaankin 50 vuotta vanhalta.

Tuohan on ihan törkeää paskaa. Blaa blaa blaa, ikävä kalaonni, blaa blaa blaa.

MKDELTA
11907 viestiä

#1028 kirjoitettu 06.10.2009 11:27

ray bradburyn paha saapuu portin taa

tylsää jenkkinostalgiaa joillain kielellisillä meriiteillä.

Without a Name
49 viestiä

#1029 kirjoitettu 07.10.2009 06:23

Vuorisen unblogged.

J-Salminen
1238 viestiä

#1030 kirjoitettu 17.10.2009 00:38

Margaret Weis ja Tracy Hickman - Profeetan ruusu: Akhranin profeetta

Omasta mielestä kaksikon parhaimpia kirjasarjoja. Suurin osa kaksikon tuotoksista kun sattuu olemaan lisenssikirjoja...

LivedNatas
143 viestiä

#1031 kirjoitettu 17.10.2009 00:57

Kirjaa luin viimeksi muutama vuosi sitten. En muista tarkalleen mitä.

Unni
19 viestiä

#1032 kirjoitettu 25.10.2009 13:15

Timo K. Mukan Maa on syntinen laulu ja Tabu, samoissa kansissa. Mahtava teos, ei voi muuta sanoa. Tykkään himmeenä.

näisten lentöpällö
1536 viestiä

#1033 kirjoitettu 08.11.2009 22:52

Johanna Sinisalon Ennen Päivänlaskua ei voi. Aluksi vähän öö mitä, mutta loppua kohden paranee oudohkosta retoriikasta huolimatta.

Khaled Hosseinin Tuhat Loistavaa Aurinkoa nyt työn alla. Tähän asti vaikuttaa abt yhdeltä parhaista kirjoista mitä olen tähän asti lukenut.

Haava
Jumalan nyrkki
43152 viestiä
Ylläpitäjä

#1034 kirjoitettu 17.11.2009 09:00

Jukka Kemppinen käännös Guillaume Apollinairen Alcools teoksesta.

Hyviä runoja useita. Yksi jopa erityisen pysäyttävä.

Pseudonyymi
356 viestiä

#1035 kirjoitettu 21.11.2009 23:29

Orhan Pamukin Uuden elämän sain loppuun juuri muutama tunti sitten.

Todella monitahoinen kirja, tulkintaa vaikeuttaa tosin se, että luin kirjan noin kolmen kuukauden aikana. Eniten siitä saisi irti kun lukisi yhdellä luvulla...

Koska en saa näköjään ajatustani kulkemaan niin analysoin teoksen tarkemmin edittinä myöhemmin.

Pohjois-Korea
10911 viestiä

#1036 kirjoitettu 21.11.2009 23:33

Stewart Home - Käkimassaa

Yllättävän viihdyttävä plp-henkinen satiiri punk-liikkeestä. Oli sopivan paljon pornoa, väkivaltaa ja tiukkoja lyriikkalainauksia. Ja vähän niinku Vonnegut-henkeä mukana. Välillä kyllä ropa rasitti tuo seksin määrä. olis ottanut Bukowskista mallia. Väkivalta oli välillä sellasta että sai ajattelemaan omia ajatusmallejaan. Tässä kun esiintyi aika paljon ekoterrorismia ja anarkismia väkivaltaisemmillaan.

4/5

dbgirl
4818 viestiä

#1037 kirjoitettu 22.11.2009 17:18

unnecrobutcher kirjoitti:
raamatun kannesta kanteen

oliko hyvä?

psychosocial
2 viestiä

#1038 kirjoitettu 28.11.2009 15:39 Muok:28.11.2009 15:40

luin viimeksi Nancyn jo toista kertaa :----D suosittelen.
nytte on menossa Please Kill Me puolessa välissä, hyvä on ollut tähän mennessä 8)

psychosocial muokkasi viestiä 15:40 28.11.2009

Sackgasse
2026 viestiä

#1039 kirjoitettu 29.11.2009 11:31

psychosocial kirjoitti:
luin viimeksi Nancyn jo toista kertaa :----D suosittelen.
nytte on menossa Please Kill Me puolessa välissä, hyvä on ollut tähän mennessä 8)

psychosocial muokkasi viestiä 15:40 28.11.2009

Nancy on aivan järjettömän hieno. Pelottava ja ahdistava ja shokeeraava, mutta hieno. Pidän siitä kovin. Please Kill Me:tä olen aloittanut joskus, mutta siihen se sitten jäikin. Kiinnostus kirjaa kohtaan ei lopahtanut, vaan lukemista yleensä, nah. Mutta aion tuon vielä lukea joskus kokonaan (:

Itselläni on Törkytehdas menossa juuri nyt. Onhan se todella peruskamaa, mutta pidän siitä. Tuollaisista elämäkerrallisista rokkari-kirjoista voin suositella myös Marilyn Mansonin omaelämäkertaa Helvettiin ja takaisin. Jos sen pystyy lukemaan loppuun, niin luulen, että mikään ei enää tunnu shokeeraavalta.

Free-Soul
Soldier of Love
9011 viestiä
Luottokäyttäjä

#1040 kirjoitettu 28.12.2009 15:19

Luin Lordi Kultainen - sarjan kolmannen ja viimeisen kirjan nimeltä Narrin Kohtalo. Toki olen lukenut kaksi edellistä kirjaa aiemmin myös.

Näissä kirjoissa on se ovela juttu, että ne on nimetty Lordi Kultaisen eli "Narrin" mukaan, vaikka päähenkilö onkin jokaisessa kirjassa Fitz Uljas, ja "Narri" - vaikka tärkeä hahmo onkin - on vain sivuhenkilö.

Tätä viimeistä osaa vaivaa sama syndrooma kuin kahta edellistäkin osaa, eli kestää aika kauan ennenkuin lukija pääsee "maailmaan sisälle". Sitten kuin se tapahtuu, niin se tarinan mukaan tempautuminen on kuitenkin niin voimakasta, että sen pitkän alustuksen lukeminen osoittautuu sen arvoiseksi, ja lopun kirjaa sitä suorastaan haluaa ahmia, eikä kirjaa malttaisi laskea alas lainkaan. Näin kävi minulle jokaisen kolmen kirjan kohdalla.

Näissä kirjoissa piirtyy todella taidokkaasti kehitelty ja yksityiskohtaisesti mietitty fantasiamaailma, ja nautin kovasti näiden kirjojen lukemisesta. En yleensä lue paljon fantasiaa, mutta tämä trilogia oli niin nautinnollista luettavaa, että suosittelen sitä myös muille kuin vain fantasiakirjallisuuden ystäville.

Mikseri.net

Showcase