Mikseri.net

#962 kirjoitettu 17.10.2025 15:13 Muok:17.10.2025 15:40

Pelican - Australasia (2003) (Deluxe Edition)

Chicagolaisen post-metal (tai instru-metal!) bändin esikoispitkäsoitto oli ihan virkistävää kuunneltavaa. Mahdoin takavuosina kuunnella bändiä jonkin verran, kun nimi oli entuudestaan tuttu, ja kävihän se keikalla Suomessa viimeksi v. 2012, ja muuten ensi vuonna tulevat taas. Musiikki on juuri sitä mitä ahdas genreily kertoo, ja miten sen nyt itse kukin tulkitsee.

Nimibiisi on erityisen hieno!

#963 kirjoitettu 17.10.2025 15:41

Thenaria - Rainbow Travel

#964 kirjoitettu 18.10.2025 19:21

Orcutt Shelley Miller - s/t (2025)

Kitaristi Bill Orcutt (63 v.) ja Sonic Youthin ex-rumpali, basistilla täydettynä, siinäpä aika räyhäkäs trio, joka soittaa ns. avant-rockia, eli todella sähköistä kitaramusiikkia.

Yellow6 - Past Preserved (2025)

Kitaramusiikkia tämäkin, lähes ikisuosikiltani, brittiläiseltä Jon Attwoodilta, jonka Bandcamp-sivulta löytyy 84 pitkäsoittoa, eikä siinä kaikki. Atmosfäärikamaa, sanoisin, ehkä ei niin pelkistettyä kuin muutamat viimeisimmät. Ensikuulema ei aivan sykähdytä, mutta tähän varmasti palaan, jos vanhat merkit yhtään mitään ennustavat.

#965 kirjoitettu 20.10.2025 20:14

Yellow6 - Searching For Your Perfect (2025)

Juuri toissa päivänä kuuntelin Yellow6:n ensi kuussa virallisesti ilmestyvän uutuuslevyn, ja tässä on nyt sitten tänään ilmestynyt pitkäsoitto, 8 biisiä ja n. 73 minuuttia. Tuottelias kaveri siis, ja jotta en toistaisi itseäni, en sano tästä mitään. Paitsi sen, että onhan tämä vaan niin hienoa musiikkia.

Levyn nimeen liittyen, eli täydellisyyden tavoitteluun siis, hän kirjoittaa: ” I don't believe I have, or ever will achieve perfection, but all the music I make gives me enjoyment and satisfaction in the creative process, and the end result.” Jotenkin samaistun vahvasti tuohon ajatukseen, vaikkakaan en aina tuohon ”and the end result” -lopukkeeseen.

#966 kirjoitettu 21.10.2025 21:20

Alice Cooper - Billion Dollar Babies

#967 kirjoitettu 21.10.2025 22:45

ZZ Top - Degüello

#968 kirjoitettu 22.10.2025 09:23

Big L - Lifestyles Ov Da Poor & Dangerous

Nas - Illmatic

Liittyy mun kasettihässäköihin.

#969 kirjoitettu 23.10.2025 15:39

Sean Pratt - Prairie Whistle Call (2025)

Kaunista ja liikuttavaa laulelmamusiikkia, vai miten tätä kutsuisi? Vaihtoehtokantria tai folkkia ja erityisen väsyneen oloiset vokaalit, siiinä kai tärkeimmät. Paras levy jonka olen tänään kuullut, toistaiseksi. Anyone there? Snacke?

#970 kirjoitettu 02.11.2025 19:55

Codeine - Barely Real (1992)

Pitkästä aikaa kuuntelussa tämä, alkujaan kuuden biisin EP, tällä kertaa laajennettu painos demoineen ja ylimääräisine kappaleineen. Mukana mm. iki-ihana Broken-Hearted Wine, ja loistava Realize, parasta slowcorea mitä vaan täysillä voi soittaa. Ja pitää soittaa!

#971 kirjoitettu 05.11.2025 20:27 Muok:05.11.2025 20:33

cedarbear kirjoitti:
Pelican - Australasia (2003) (Deluxe Edition)

Chicagolaisen post-metal (tai instru-metal!) bändin esikoispitkäsoitto oli ihan virkistävää kuunneltavaa. Mahdoin takavuosina kuunnella bändiä jonkin verran, kun nimi oli entuudestaan tuttu, ja kävihän se keikalla Suomessa viimeksi v. 2012, ja muuten ensi vuonna tulevat taas. Musiikki on juuri sitä mitä ahdas genreily kertoo, ja miten sen nyt itse kukin tulkitsee.

Nimibiisi on erityisen hieno!


Mä kanssa pitkästä aikaa päädyin tän bändin tuotannon pariin, kun huomasin tuon ensikevään keikan!

Ei ehkä ollut itsellä koskaan se kovimmassa toistossa ollut yhtye tosta post-metal -kaanonista, ja jäi ehkä tälläkin kertaa vähän etäiseks aikalailla samojen tekijöiden takia kuin aikanaankin - jotenkin liian sludgea, liian vähän sitä Isis-koulukunnan eteeristä haahuilua. Ehkä Pelican ammentaa enemmän samasta kaivosta kun Neurosis, joka sekin jäi itellä vähän paitsioon.

Mutta merkittävä bändi ehdottomasti! Itselle kiinnostavampi buukkaus oli samaisilla festareilla esiintyvä Russian Circles, joiden Enter-albumi tuli kyllä kulutettua puhki asti.

#972 kirjoitettu 05.11.2025 20:31

Jaa niin ja langan aiheeseen vastaus on varmaaaaaaaaan:

Halkyn - Winterhill EP

kokoelma lyhyitä ja minimalistisia, pääasiassa akustisia ajatuksia. Tämmönen on kiinnostanut jo tovin, tää levy tosin vie konseptin aika äärimmilleen. Ihan hyvä, ei ehkä niin hyvä kun olisin halunnut, mutta tosi hyvä silti.

Kiinnostava label tuo brittiläinen 555 myös - julkaissut vuosituhanteen vaihteessa kaikkea vasemman laidan musaa elektronisesta folkkiin ja kaikkea väliltä. Läheskään kaikesta en pidä, eikä varmaan oo tarkotuskaan, mutta seasta on löytynyt tämän levyn kaltasia helmiä.

#973 kirjoitettu 09.11.2025 14:27

Jaa, varmaankin Heretoir - Solastalgia. Tää on tällaista fiilistelymetallia, joka soljuu korvakäytävistä sisään kuin hunaja jättämättä kuitenkaan mitään muistikuvaa itse biiseistä. Edellinen albumi tuntui vähän sellaselta köyhän miehen korvike-Alcestilta, mutta tässä tämän vuoden pläjäyksessä on vähän parempi ote, ja tämän ihan mielellään valitsee välillä Alcestin tilalta (eikä siis vain niin, että Spotify alkaa soittaa Heretoiria albumin jälkeen kappaleradiosta).

#974 kirjoitettu 10.11.2025 18:53

Agriculture - The Spiritual Sound (2025)

Onpa hupaisa nimi tällä losangeleslaisella bändillä, mutta musiikki ei ole... Yhtye kuvailee sointiaan termillä "ecstatic black metal", eli eihän tämän pitäisi olla ollenkaan minun musiikkiani, mutta miten väärässä taas olinkaan. Ei tässä levyssä joka hetki ole miellyttävä, mutta sekaan mahtuu todella hienoja hetkiä, siis todella. Kuunnelkaa, prkl!
Muiden muassa lopetusbiisi The Reply on... kaunis?

#975 kirjoitettu 11.11.2025 20:11 Muok:11.11.2025 23:03

Kuuntelin pitkästä aikaa amerikkalaisen Steven R. Smithin tuotantoa (ja sitähän on paljon!), tällä kertaa Ulaan Khol -monikerin alla julkaistua. Eilen kuuntelin levyn La Catacomb (2011) ja tänään Salt (2015). Molemmat ovat aika äänekkäitä kitaravetoisia ja jotenkin helpon melodisia teoksia.

Illan päätteeksi vielä samalta esittäjältä levy Milk Thistle (julk. 2023), joka on, jos mahdollista, vieläkin parempi kuin edelliset: ”rock in all flavours with plenty of droning fuzz and crashing guitar”, kirjoittaisi joku. Ja niin kirjoittikin.

#976 kirjoitettu 12.11.2025 08:55 Muok:12.11.2025 08:55

cedarbear kirjoitti:
Agriculture - The Spiritual Sound (2025)

Onpa hupaisa nimi tällä losangeleslaisella bändillä, mutta musiikki ei ole... Yhtye kuvailee sointiaan termillä "ecstatic black metal", eli eihän tämän pitäisi olla ollenkaan minun musiikkiani, mutta miten väärässä taas olinkaan. Ei tässä levyssä joka hetki ole miellyttävä, mutta sekaan mahtuu todella hienoja hetkiä, siis todella. Kuunnelkaa, prkl!
Muiden muassa lopetusbiisi The Reply on... kaunis?


Tämä oli hyvä suositus, kiitos! Ei ihan sellaista, mitä olisin normaalisti kuunnellut, mutta piti hyvin otteessaan.

#977 kirjoitettu 25.11.2025 19:28

Papir - IX (2025)

Viime viikolla sitten ilmestyi tämä kauan(…) odotettu Tanskan ylpeyden(?) uusi levy. Edellisestä (”7”) pääsi kulumaan lähes neljä vuotta. Jaa, kahdeksas levynsä ei ole kuulemma vielä valmis…
Anyway, post-rock, ambient, psykedelia, krautrock, instrumental, mitä tämä nyt sitten onkaan ja onko sen niin väliä? Kyllä se edelleen minua miellyttää, ei siitä mihinkään pääse, 75 minuuttia ja 7 biisiä, ei voi enempää vaatia.

9/10

#978 kirjoitettu 26.11.2025 11:31

Pläräsin tossa vanhoja lp-levyjä ja tuli Hectorin herra Mirandos levy silmiin ja ei kun kuuntelemaan. Tuo nimikko kappale on kyllä todella hyvä sekä tietysti myös lumi teki enkelin eteiseen.

#979 kirjoitettu 26.11.2025 14:15

yellow6 - LINES (merry6mas 2025)

Tuotteliaan Jon Attwoodin 27. joululevy, eka tuli siis jouluksi 1999. Kitarainstrumentaalia, hidasta, toisteista, hiljaista ja eteeristä. Yksinkertaista, välillä vähän liikaakin... Tätä - kuten niitä lähes sataa muutakin yellow6-levyä - kuuntelee sujuvasti, kun ei mitään mulistavampaa ole tarjolla.

#980 kirjoitettu 09.12.2025 10:57 Muok:09.12.2025 13:19

No niin, vihdoin sain käsiini tämän Uncut-lehden 12/25 mukana tulleen CD-levyn

The Gold Rush - The Songs of Neil Young Reinterpreted…

Eipä ole kummoinen kokoelma, ei. Viisitoista tulkintaa ja suurin osa aika karmeita tai mitättömiä, vaikka melko suuret nimet (esim. J Mascis, Kurt Vile ja Bonnie ’Prince’ Billy) ovatkin asialla. Eikä vika välttämättä ole versioitavissa kappaleissa…

Kolme esitystä on kuitenkin maininnan arvoisia:

MJ Lenderman & The Wind - Lotta Love (Live)
Konstailematon ja rouhea esitys, eipä tästä muuta voi sanoa.

Tired Eyes - Words (Between The Lines of Age) (Live)
Pitkään kasassa ollut duluthilaismuusikoiden tribuuttibändi, jossa nykyään myös Alan Sparhawk soittelee ja laulaa, tekee meluisan ja rosoisen tulkinnan, ja heikosta äänitystasosta huolimatta voin arvata, että solisti saattaa osata laulaa ja kurittaa kitaraansa.

Orcutt Shelley Miller - A Man Needs A Maid
Yllättävä biisivalinta tältä instrumentaalitriolta, ja vielä yllättävämpää, että Ethan Miller tämän laulaa ihan siedettävästi. Bill Orcutt heittää väliin muutaman hienon kitarakuvion, jonka ansiosta tämä kappale nouseekin levyn helmeksi.

cedarbear muokkasi viestiä 13:18 09.12.2025
Ps. Nuo kolme ainakin näyttävät nyt ihan tuoreeltaan löytyvän Youtubestakin.

#981 kirjoitettu 09.12.2025 15:19

Arjen Anthony Lucassen - Songs No One Will Hear (2025)

tämä konseptilevy julkaistiin syyskuussa, ja on tainnut kiriä vuoden -25 eniten kuuntelemakseni levyksi. Otanta tosin oli poikkeuksellisen pieni. Tulikohan edes kolminumeroista määrää uusia julkaisuja kuunneltua tämän vuoden aikana, ja niistäkin valtaosa vain kerran. No, vielähän tässä ehtii.

The Clock Ticks Down

#982 kirjoitettu 10.12.2025 22:25

The Durutti Column - The Return of the Durutti Column (Expanded & Remastered) (2025)

Runsaasti yli kaksituntinen paketti, 38 kappaletta, kitaristi Vini Reillyn taidetta. 80-luvulla taisin kuunnella näitä enemmänkin, eikä se taika ole siitä mihinkään kadonnut. Edelleenkin täysin poikkeuksellista ja kiehtovaa musiikkia.

#983 kirjoitettu 21.12.2025 13:11

Vapour Theories - Celestial Scuzz

Joulumusiikkia tämäkin!

#984 kirjoitettu 25.12.2025 19:45 Muok:25.12.2025 20:14

Vapour Theories - Decant (2003)

Loistavaa…

#985 kirjoitettu 25.12.2025 22:44

Ursus factory: Itua

Tykkään tämän bändin livemenosta ja nippu hyviä biisejäkin löytyy, mutta ei iskenyt tämäkään ihan levynmitassa. Tuntuu että monella bändillä on sellainen levy, joka asettuu alkukohkaamisen ja kaupallisen läpimurron väliin, niistä levyistä usein tykkään ja näyttää, että se jäi tältä bändiltä omissa korvissa tekemättä.

Mutta hienoa, että on edes bändejä joita kehtaa käydä live katsomassa.

#986 kirjoitettu 26.12.2025 11:32 Muok:26.12.2025 11:33

Olkoon tämä nyt kokonainen levy, vaikka onkin livetaltiointi lokakuun alkupuolelta Hardly Strictly Bluegrass -festivaalilta San Franciscosta:

Alan Sparhawk with Trampled by Turtles

Runsaassa tunnissa bändi soittaa yllämainitun nimisen levyn biisit ja muutaman ylimääräisen. Tämä on erittäin korkeatasoinen taltiointi, ja monella tasolla liikuttavan hieno kokonaisuus.

(Jos nyt sattuu tällaisesta pitämään, yeah I know, I know.)

#987 kirjoitettu 27.12.2025 15:08 Muok:27.12.2025 15:09

Helloween - Keeper Of The Seven Keys Part 1 ja 2
Näillä levyillä tämä orkka tuli minun elämään on ja kuuntelussa edelleen. Lempibiisini Twilight Of The Gods iski sieluun kasarilla ja on edelleen lempparini. Youtubessa on paljon tuoreita livevideoita. Ikää alkaa ukolla ukoilla, mutta bändi on kovassa vedossa. Kolmen kitaristin ja kahden laulajan voimin painavat. Kiske kuitenkin on se numero 1.
Otti silmään tuo Sascha Gerstnerin kitara. Mikä ihmeen kallistuksen vakaaja siinä on

https://www.youtube.co...

ricbay muokkasi viestiä 15:08 27.12.2025

#988 kirjoitettu 31.12.2025 19:56 Muok:31.12.2025 20:04

Emahoy Tsege Mariam Gebru - Church of Kidane Mehret

Wilco HQ:sta tuli emailia, jossa suosittelivat suuren määrän musiikkia. Täytyihän sieltä poimia tämä vanha suosikkini, joka soittaa tällä julkaisulla pianon lisäksi harmoonia ja urkuja. Tämä on hieno tapa lopettaa musiikkivuosi 2025, jos sen nyt tähän malttaa lopettaa; onhan ilta vielä nuori, vaikka minä en.

Kuunnelkaapa vaikka nelosraita!

#989 kirjoitettu 12.01.2026 19:53

Kuuntelin toistamiseen levyn

Orcutt Shelley Miller - s/t (2025)

jota pidin ainakin vähän aikaa sitten viime vuoden parhaana levynä, ja onhan se kai sitä edelleenkin, paremman puutteessa: tiukka viiden biisin runsas 30-minuuttinen annos, joka ei jätä kylmäksi. Rankkaa kitaranvääntöä ja pahasti nyrjähtänyttä bluesia, josta esimerkkinä käy

An L. A. Funeral

#990 kirjoitettu 15.01.2026 17:21

Tinyhawk & Bizzarro - Neko-A-Sekai (2025)

Instrumentaalibändin toinen pitkäsoitto ei tee ensi kuulemalla ihan yhtä suurta vaikutusta kuin esikoisensa, mutta on tää kai ihan hyvä, niinku suomalaiseks?
Esimerkiksi biisi Ramen Break on aika kova!

#991 kirjoitettu 15.01.2026 19:52

Jesse Sykes & The Sweet Hereafter - Forever, I’ve Been Being Born (2025)

Tässäpä löytö, bändin edellinen levy ilmestyi v. 2011, ja silloin, vuosituhannen alkupuolella kuuntelin paljonkin tätä musiikkia. ”Yhtye” on ehkä supistunut nyt singer-songwriterin ja kitaristin kaksikoksi, mutta se ei konseptia kaada. Ok, voihan tätä kutsua kantriksi, mutta miekuummin alternatiiviseksi sellaiseksi ja vähän psykedeeliseksi. Ja rokiksi.

Miellyttävää kuunneltavaa!

#992 kirjoitettu 18.01.2026 19:40 Muok:18.01.2026 20:11

Kuuntelin juuri ruotsalaisen Kungens Män -yhtyeen levyn ”Diskbänksockultism” vuodelta 2015. Saman tien huomasin että bändiltä ilmestyi nelisen kuukautta sitten uusi levy
”Resande i rockmusik”, jonka ajattelin kuunnella tähän jatkoksi, ihan sujuvasti.

”Respekt för naturen” on hyvä biisi viimeksimainitulta.

#993 kirjoitettu 03.02.2026 08:37

Creon - Ensimmäinen askel

Tämän CD-R-/omakustanne-julkaisun n. 20 vuoden takaa kuuntelin eilen kokonaan.

Hienoa, että tämä levy on säilynyt mun levykokoelmassa näin pitkään. Oli pieniä vaikeuksia saada levy toimimaan, koska mun pääasiallinen CD-soitin on välillä nirso soittamaan varsinkin CD-R-levyjä. Löytyi kuitenkin lopulta keinot lukea levyä ja rippasin saman tien mp3-muotoon koko levyn, niin ehkä pysyy kauemmin kuuntelukelpoisena.

Itse levyn musiikista pitää varmaan sanoa jotakin. Levyllä on 7 raitaa. Mukana on itse pääasiallisen räppärin/vokalistin lisäksi useiden eri tuottajien biittejä ja äänessä taas ovat mm. Kfied, TKK ja Casper. Lavis oli tehnyt jonkin biitin myös.

Reipasta, kesäisen oloista, musiikkia. Sanottavaakin on. Eniten kappaleista mieleen jää "Pelkkää toimintaa", joka kuullaan heti toisena "intro"-raidan jälkeen. Tämä on hyvin nostalgista vanhempaa suomihiphoppia.

#994 kirjoitettu 08.02.2026 23:12

Wet Tuna - Rural Glam EP

Jo kolmas kolmen biisin EP lyhyen ajan sisällä, tältä periaatteessa Matt Valentinen sooloprojektilta. Kullakin levyllä on yksi kappale tulevalta (ilmestyy 13.2.) Vast -pitkäsoitolta, ja pari pitkää ekstrabiisiä. Tämän viimeisimmän ekstrat Garbage King ja Bay Fruit ovat kuunneltavimmat; jokin näissä vähän tökkii nykyisellään, mutta ovathan nämä toki ainutlaatuisia. Näinä aikoina…

#995 kirjoitettu 23.02.2026 16:58

Yawning Man - Pavement Ends (2025)

Kalifornialaisen, jo v. 1986 perustetun, desert rock genren konkaribändin uusin on taattua keskitempoista ja melodista nonstopkitaraa. Bändillä on oudohkoja käänteitä historiassaan, mutta tästä peruspaahdon soundista pidän kyllä - öö - aika paljon.

#996 kirjoitettu 27.02.2026 08:34

Big L - Lifestylez ov da Poor & Dangerous

Kuuntelin tämän kokonaan läpi eilen illalla. Tämä on jonkin sortin klassikko tässä genressä. Levy on julkaistu vuonna 1995. Jos haluat perehtyä tämän artistin musiikkiin suosittelen aloittamaan tämän levyn sijaan myöhemmin julkaistusta The Big Picture -levystä. Sen biitit on menevämpiä vaikka läpät ovat ihan yhtä iskeviä. Pakko sanoa, että liian aikaisin poistui tämä räp-artisti keskuudestamme. Olisi varmasti ollut vielä paljon annettavaa.

Big L ilmestyi viime vuonna vielä julkaisematon albumillinen uutta musiikkia. Tietääkseni ei ollut tässä kohtaa tekoälyllä generoitua vaan kappaleet olivat tosiaankin julkaisemattomia.

#997 kirjoitettu 03.03.2026 11:54

my bloody valentine - mbv (2013)

Pitkästä aikaa kuuntelin taas tämän bändin viimeisimmän eli viidennen albumin, joka ilmestyi 12 vuotta edellisen julkaisun jälkeen. Turhan tiheään ei näitä tule, joten olisi jo aika seuraavalle? Kevin Shieldsillä kuulemma vielä virtaa riittää. No, tämä on yllättävän miellyttävää kuunneltavaa; soundihan on ainutlaatuinen.

#998 kirjoitettu 10.03.2026 19:25 Muok:10.03.2026 22:11

Verity Den - wet glass (2025)

Mielenkiintoinen uudehko jenkkiyhtye, joka tekee monipuolista popmusiikkia kuulostaen välillä shoegazelta, noiselta ja ambientilta, ja välillä vaikka Yo La Tengolta, ja se se onkin suuri kohteliaisuus ja melkoinen harvinaisuus näinä päivinä. Ja kun alkuun pääsin niin kuuntelin saman tien kvartetin ekan pitkäsoiton edellisvuodelta, ja sekin oli melkoisen onnistunut kokoelma lauluja. Ja se, mikä alkujaan johdatti minut tämän bändin ääreen oli Three Lobed Recordingsilta pudonnut ilmoitus jo ensi kuussa ilmestyvästä bändin seuraavasta levystä, joka kantaa nimeä IX XVI MMXXV Instrumentals: Live and Improvised. Sehän nosti odotukseni aivan tappiin: levy sisältänee ymmärrettävästi kaksi pitkää kokonaisuutta viime vuoden syyskuun 16. päivän sessiosta.

cedarbear muokkasi viestiä 22:10 10.03.2026

#999 kirjoitettu 12.03.2026 16:35

Softsun - Eternal Sunrise (2025)

Yawning Man -yhtyeen (hidasta, raskasta ja yksinkertaista) kitaristi Gary Arce ja norjalainen basisti/vokalisti Pia Isaksen (slow heavy dronegaze soolona ja bändiyhteyksissään) ovat yhdessä ja triomuodossa juuri sitä mitä taustoistaan saattaa olettaa. Mm. kappale Cremation Sunlight on aika komea.

Buck Curran - Far Driven Sun (2025)

on sitten ihan jotain muuta, vaikka aurinkoinen on tämäkin. 20 vuotta sitten folk-duo Arborean perustanut amerikkalainen kitaristi on tässä omillaan ja enimmäkseen akustisena. Erittäin taidokas soittaja lienee hän, sellaisia määreitä kuin psykedeelinen ja vaihtoehtoinen folk on häneen liitetty, ja ehkä niitä sävyjä tästäkin löytyy.

#1000 kirjoitettu 13.03.2026 19:12

Kim Gordon - Play Me (2026)

Gordonin (of SY fame; 73 v. ensi kuussa) kovasti (?) odotettu kolmas sooloalbumi on tiukka alle 30-minuuttinen paketti, jolla hän prosessoi ”the collateral damage of the billionaire class: the demolition of democracy, technocratic end-times fascism, the A.I.-fueled chill-vibes flattening of culture…”. Aha. Siitä huolimatta mielestäni musiikillisesti lähes mielenkiinnoton kokonaisuus.