Mikseri.net

#922 kirjoitettu 25.06.2025 00:35

Snacke kirjoitti:
art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:

Sen sijaan levyltä Neil Young and The Chrome Hearts - Talkin To The Trees (2025) kuuntelin joka biisistä noin 20 sekuntia alusta, ja se riitti. Ei jatkoon.


kävin pihalla kysymässä puiden mielipidettä, ja niidenkin mielestä Neil Young voisi jo alkaa hiljentyä.


Sähköautolevyn jälkeen en ole enää kuunnellut uusia kuin sattumalta. Ei mikään boikotti mut ei oikein äänilevyä viitsi säilyttää ja hän oli pois striimauspalveluistakin pitkään. Ni jäi sitte.


Mulla on tällainen "out of habit and hope"-asenne papan uusia levyjä kohtaan.

Psychedelic Pill-plätyn (2012) kuuntelin aiemmin tänään. Se on oikeastaan ainoa tämän vuosituhannen levy mitä tulee koskaan kuunneltua. Plus joitain livekeikkoja Archives-sivuston kautta.

Walk Like a Giant

#923 kirjoitettu 25.06.2025 10:10

art074 kirjoitti:
Snacke kirjoitti:
art074 kirjoitti:
cedarbear kirjoitti:

Sen sijaan levyltä Neil Young and The Chrome Hearts - Talkin To The Trees (2025) kuuntelin joka biisistä noin 20 sekuntia alusta, ja se riitti. Ei jatkoon.


kävin pihalla kysymässä puiden mielipidettä, ja niidenkin mielestä Neil Young voisi jo alkaa hiljentyä.


Sähköautolevyn jälkeen en ole enää kuunnellut uusia kuin sattumalta. Ei mikään boikotti mut ei oikein äänilevyä viitsi säilyttää ja hän oli pois striimauspalveluistakin pitkään. Ni jäi sitte.


Mulla on tällainen "out of habit and hope"-asenne papan uusia levyjä kohtaan.

Psychedelic Pill-plätyn (2012) kuuntelin aiemmin tänään. Se on oikeastaan ainoa tämän vuosituhannen levy mitä tulee koskaan kuunneltua. Plus joitain livekeikkoja Archives-sivuston kautta.

Walk Like a Giant


Kävin kattoo psychedelic pill kiertueen keikan ja ramada inn vaikutti ihan hyvältä, sellasta itseä likoon sukupolvensa puolesta - henkeä mikä usein toimii hyvien kirjoittajien teksteissä.

#924 kirjoitettu 25.06.2025 18:58

Kuuntelin putkeen nämä kaksi:

The Smile - Wall Of Eyes (2024)
The Smile - Cutouts (2024)

Samoissa sessioissa äänitetyt plätyt, yksi ilmestyi alku- ja toinen loppuvuodesta. Onhan tämä ns. vaikeata musiikkia (ainakin minulle), mitä Greenwood-Yorke-Skinner työstää. Toisaalta, kyllähän tätä mieluummin kuuntelee kuin jotain liian helppoa, kuten vaikkapa no en nyt viitti sanoo. Ekalla kahdeksan biisiä, vähän pitempiä, toisella kymmenen, vähän lyhyempiä, ja ehkä vähemmän vaikeita, mutta samalla myös huonosti mieleen jääviä. Tulee oikeastaan vähän epämukava olo tällaista kuunnellessa, kun ei oikein saa otetta, mutta samalla kuitenkin ihailee trion ns. suurta musikaalisuutta. No, ensin mainitulta löytyy ainakin aika ovela I Quit, ja tietenkin lähes maaginen Bending Hectic, joka on jo melko lähellä Rrockia.

#925 kirjoitettu 26.06.2025 18:59

Pari vanhaa suosikkia vuosien tauon jälkeen: Alice in Chains: Dirt ja NIN: The Downward Spiral.

Ajalta jolloin vielä vaihtoehtomusa oli listakamaa. NIN varsinkin aika artsua kamaa.

Ehkä tällein keski-ikäisenä molempien maailmakuva melko nihilistisiä, mutta eri ajasta ja osa tekijöistä nuoria narkomaaneja, niin kyllähän tästä pystyy nauttimaan etäältä. vaikkei niin itseä kosketa.

Molemmat lätyt ehkä biisin pari liian pitkiä.

Kuuntelu vahvisti sen mitä olen jälkikäteen lukenut ja katsonut: Dirtillä on hyviä riffejä, monipuolisia tahtilajeja, hienoa stemmalaulantaa ja aika ihanteelliset rokkisoundit!

#926 kirjoitettu 27.06.2025 19:10

Arve Henriksen - Places of Worship (2013)

Mitenkähän tähän päädyin? Jotain rauhallisempaa kai ajattelin kuunnella. Niinpä valitsin tämän norjalaisen trumpetistin… Kas, syksyllä tulee 10 vuotta kun näin Henriksenin ja Fenneszin yhteiskeikan yhellä Hollannin festivaalilla, ja lisäksi Henriksen oli yksi legendaarisen Supersilent-trion jäsen. Siis trion, jonka ensilevy oli tripla-cd ja alusta loppuun improvisoitu. Niin kuin kaikki muutkin bändin n. 15 levyä. Oli muuten vielä norjalaisen Rune Grammofon -levy-yhtiön eka levy, eli siinäpä legendaa kerrakseen…

Tietyssä mielentilassa tämä on 9/10 levy, eikä tämä edes ole oikea(sta)a(n) jazzia.

#927 kirjoitettu 28.06.2025 00:10

Tom Waits - Small Change

1 euron heräteostos. Jees jaatsahtavaa boheemia alkoholisoitumismusaa. Waitsilla on ollut jo 27 vuotiaana raspiääni täydessä iskussa.

Juuri tenorisaksofonin ostaneena on hieno kuunnelle fonisooloilua. Piano on ylllättävänkin taustalla ja lauluääni pinnassa.

Hienoja kielikuvia mitkä toimivat suomeksikin: "Piano oli ryypännyt, en minä." "Huono maksa ja särkynyt sydän."

#928 kirjoitettu 28.06.2025 20:24

Beatlesin Revolverin

#929 kirjoitettu 04.07.2025 20:07

The Deep Bells - Liberté

Kahdeksan teosta ja 75 minuuttia, The Deep Bells on kahden sooloartistin, brittiläisen Jon Attwoodin (= yellow6) ja amerikkalaisen Jason Lamoreauxin (= The Corrupting Sea) yhteistyönä syntynyt kokoelma, tyylilajeina ambientia, electronicaa, post-rockia ja shoegazea. Näin väittävät, mutta ei oikein mitään näistä, tai sitten vähän kaikkea muutakin, melodista ja toisteista musiikkia. Jonkin sortin ideologinen aspekti on mukana, josta ylimääräinen miellyttävyysbuusti. Ihan 8/10.

#930 kirjoitettu 08.07.2025 18:40

T.I. - Paper Trail (2008)

Hyvää saundia. Mumble-räppiä ei tällä levyllä kuulla. Vähän iäkkäämpi levy. Tämä kun tuli ostettua niin kuuntelin. Olin kuullut levyltä ennen ostamista lähinnä kappaleen: Whatever You Like.

Ihan jeppis räppilevy kaiken kaikkiaan...

#931 kirjoitettu 12.07.2025 16:20

Paleface - The Pale Ontologist (2001)

Äsken kuuntelin kokonaan tämän levyn. Biittejä levylle on tehnyt mm. Jonny Bro. Sanoitukset ovat vaikeita, eivätkä avaudu välttämättä edes englantia äidinkielenään puhuville. Kuitenkin aika kova levy kyseessä. Tykkäsin saundeista...Tämähän oli siis Palefacen ensimmäinen levy.

#932 kirjoitettu 13.07.2025 19:48 Muok:13.07.2025 21:16

Sonic Youth - Hold That Tiger

Alkujaan v. 1987 Chicagossa äänitetty live, noin puolet kappaleista on bändin silloisen tuoreen levyn Sister biisejä, mukana myös encorena neljä Ramonesien kappaletta. Aikamoista paahtoa, siis ihan hyvää, mutta tällä helteellä kaipailin jotain, eh, seesteisempää. Kuuntelemani CD on muuten C & P 2025.

Khruangbin - A La Sala (2025)

No tämä Texasin trio ei sitten petä, eli tämä on todella… seesteistä? Toki en voi olla ihailematta Markin ja Lauran telepaattista työskentelyä, ja pisteenä i:n päällä on tietenkin DJ:n kellontarkka nakutus. Tietyssä mielentilassa tätä on ihana kuunnella. (Nyt ei ihan jaksa…) Kai noi taas tulee Flow-festarille, mutta kun siellä muuten on kai ihan paskaa tarjolla, niin ei ole varaa eikä intoa sinne yrittää.

cedarbear muokkasi viestiä 21:15 13.07.2025

#933 kirjoitettu 14.07.2025 20:18 Muok:15.07.2025 18:27

Thalia Zedek Band - The Boat Outside Your Window (2025)

Amerikkalaisen veteraanimuusikon uusin bändilevy, kuuntelemisen arvoista keskitempoista rockia tai miksi tätä nyt kutsutaan, hieman alternatiivia ja bluesia ja kitaraa. Suosittelen!

cedarbear muokkasi viestiä 18:23 15.07.2025
Kuuntelin tämän uudelleen ns. seuraavana päivänä, ja tämä sen kuin vain paranee vanhetessaan (Zedek = 64 v.).

cedarbear muokkasi viestiä 18:27 15.07.2025

#934 kirjoitettu 15.07.2025 18:04 Muok:15.07.2025 22:11

Thurston Moore - rock n roll consciousness (2017)

Tässäpä oikein miellyttävä levy; luulin että en ole tätä aikaisemmin kuullut, mutta tuntuihan se heti tutulta. 5 kappaletta ja 43 minuuttia, ja tässä japsipainosceedeessä vielä kaksi ylimääräistä. Melodisia ja selkeitä kitarasooloja, jotka ns. ryydittävät hyviä melodioita, eihän tässä juuri nyt muuta kaipaa.
8,5/10 eli todella hyvää post-SonicYouthia.

#935 kirjoitettu 24.07.2025 20:09

Pearl Jam - Dark Matter (2024)

Miksiköhän tämän kuuntelin? Taitaa olla P Jamin uusin levy, ja hyvä että kuuntelin, sillä tämähän oli helvetin hyvä levy! Ihan siis 8/10 -luokkaa. Toinen toistaan parempia biisejä, no, omassa lajissaan toki, Vedderin ääni on aivan ennallaan ja soitto on todella rouheaa. Kappaleista jäi ensikuulemalla mieleen Won’t Tell ja Upper Hand, eikä muissakaan ollut ihmeesti vikaa. En tällaista paljon nykyään kuuntele, mutta tämä yllätti myönteisesti.

#936 kirjoitettu 28.07.2025 05:15

Netin kautta tuttu ryhmä suomalaisia räppäreitä POJAT, POJAT julkaisi albumin nimeltään "Rakkausrunoja ja muuta paskaa", joka on tullut siis ulos ihan hiljattain heinäkuussa 2025. Ryhmässä räppäilee sellaiset täysikasvuiset nimet kuin Demus, Massali, Mero ja M.A.K.O, joilla kaikilla löytyy myös soolotuotantoa Spotifyssa ja muissa striimauspalveluissa. Kuten myös löytyy tämä kyseinen levy. Pojat, Pojat summaa sekä kokemusta että sitä tyylitajua, mitä räpissä kaivataan.

Albumina tämä kyseinen levy oli sitä mitä näiltä veijareilta soolotuotantojen summana osasin odottaakin. Nimittäin fanitan jokaista,ja tuotannon laatu on juuri niin nannaa kuin se ug-hiphopissa voi olla. Slurreja tai muuta perseilyä ei levyllä löydy laisinkaan, joten mikään sanailtu ei rupea risomaan eikä rasauta rusinoita, vaikka aika nasevaakin lyriikkaa löytyy.

Levyltä on soinut seuraavat biisit ainakin Lyömättömissä: So What, Suutu jo ja Magneettista, jotka poimin maistiaisiksi.

Mikäli räppi uppoaa ja etenkin jos ysäriräppi on lähtökohta, niin tällä ryhmällä voi olla jotain spessua annettavaa. Suosittelen siis sillä varauksella, että poppiräpin vastaranta ug-osastolla kiehtoo.

#937 kirjoitettu 13.08.2025 23:44 Muok:14.08.2025 09:01

Rosali - Live and Solo from Drop of Sun (2025)

Huhtikuun lopulla äänitettyä elävää musiikkia ja singer/songwriterkamaa pelkistetyimmillään. Viimeisimmän levynsä kappaleita hän tässä esittää akustisina versioina kitaransa säestyksellä, ja siinä kaikki. Se riittää. @Bandcamp

#938 kirjoitettu 15.08.2025 13:24

Guns N Roses - Use Your Illusion I

Klassikkokamaa alusta loppuun. Piti ostaa ihan fyysisenä cd:nä kun kirpparilta kerrankin löytyi.

#939 kirjoitettu 15.08.2025 13:59

Tropical Fuck Storm - Fairyland Codex (2025)

Käänteentekevän aussikvartetin neljäs pitkäsoitto on ensikuulemalla paikoin häiritsevän kaoottinen, mutta kokonaisvaikutelma on lopulta erittäin miellyttävä. Monipuolista melodisuutta ja äärimmäisiä sointeja, to say the least; tällaista musiikkia ei kukaan kai nykyään tee. Anarkistista sanaleikkiä, ja etenkin Erica Dunnin hienoa laulua, ja tietenkin Gareth Liddiardin uskomatonta kitarointia: siitä syntyy tämä ”psykedeelinen dadaistinen spektaakkeli”.
@ Bandcamp

#940 kirjoitettu 16.08.2025 12:31

Ava Mendoza - The Circular Train (2024)

Sähkökitaralevy, jolla sähkökitara kuulostaa enemmän sähkökitaralta kuin mitä se on viime aikoina monien sähkökitaristien levyillä kuulostanut. Malliksi tuosta vaikka Dust from the Mines, joka on todella hieno, ja ihan hieno on koko levykin.

#941 kirjoitettu 18.08.2025 16:49

:Wumpscut:Siamese oli viimeisin kokonaan kuunneltu levy, muutama päivä sitten.

#942 kirjoitettu 24.08.2025 14:43

Matt Valentine - Grateful (2025)

Keväällä ja vain digitaalisena julkaistu viiden biisin runsas nelikymmenminuuttinen teos, joka on... siis helevetin hyvä. Käy ihan kuuntelukuuntelukäyttöön mutta myös taustamusiikiksi ja voisin kuvitella että johonkin muuhunkin nautintotilanteeseen. Psykedeelistä dubjamia, väittävät, voisi olla myös vaikka spacefunkkia. Matt soittaa kaikki instrumentit - joita onkin melkoisesti - itse. Rise Above on yksi biiseistä, ehkä paras.

#943 kirjoitettu 31.08.2025 22:37

Slowdive - Everything Is Alive (2023)

Marissa Nadler - New Radiations (2025)

Slowdive julkaisi 90-luvulla kolme pitkäsoittoa, tämä on bändin viides, ja edellinen oli vuodelta 2016. Aika harvakseen niitä on siis tullut, ja kai tätä edelleen voi shoegazeksi kutsua, mutta kovin on kesyä ja siloiteltua. Pystyin kuuntelemaan, mutta en ehkä toista kertaa viitsi. Onko tämä vain siistiä poppia?

Nadler on puolestaan julkaissut viimeisen parinkymmenen vuoden aikana ainakin kymmenen isoa levyä, ja onhan tämä persoonallista singer/songwriterkamaa. Nämä biisit eivät kuitenkaan jää päähän soimaan niin kuin monet aikaisemmat, ehkä vaatisi toisenkin kuuntelun? Soundit ovat eteeriset ja laulu on hienoa, mutta jotain jää puuttumaan…

Kaiken kaikkiaan tästä kehkeytyi siis vähän keskitason kuuntelusessio.

#944 kirjoitettu 01.09.2025 21:26

Mark Pritchard & Thom Yorke - Tall Tales (2025)

Elektronisen musiikin tekijä Pritchard ja aika monenlaisessa hommassa mukana oleva Yorke - mielenkiintoinen yhdistelmä. Kuitenkin näitä kappaleita voi lähestyä samalla tavalla kuin Radioheadin biisejä. Laulu on sitä samaa, ja biisitkin tod.näk. ainakin osittain Yorken tekemiä. Eihän tämä ole ”mun musiikkiani” mutta ei tästä muuta voi sanoa kuin että kiehtovaa musiikkia. Hienoin biisi minun makuuni on The White Cliffs, aivan maaginen. Tämä koukutti. 8,5/10.

(Suosittelen kokeilemaan…)

#945 kirjoitettu 05.09.2025 21:08

Kaiser Chiefs on jo aikaisemmasta tuttu ja minulla oli joku levy hyllyssä ennestäänkin. Tampereella käyn aika usein ja koluan levydivareita ja totta kai ÄX:ssä pitää käydä. Tälläkin kertaa tuli saaliiksi muutama CD - vinyylit jäi nyt levykaupan hyllyyn, kun ei oikein mahtunut kyytiin. Ja se viimeisin levykuuntelu - saaliiksi saatu Kaiser Chiefs: The Future is Medieval. Oikein positiivinen yllätyshän tämä oli, joten menee kuunteluun varmaan tässä useampiakin kertoja lähipäivien aikana

#946 kirjoitettu 05.09.2025 21:48 Muok:05.09.2025 21:50

Hayley Williams - Ego Death at a Bachelorette Party

Pitkästä, ilmeisen ahdistavasta, levydiilistä (ja avioliitosta?) irti päässyt kokenut bändikeulakuva tekee All Things Must Pass - tyylisen ähkynpäästön sen verran vakuuttavasti, että kaltaiseni 25min konseptialbumidiggari kuunteli toisen, ja kolmannenkin kerran. Samaan aikaan yhtä sydäntä riipivä kuin Alex Chilton, ja yhtä charmikkaasti kännistä persettä heiluttavan ei. Lisäpiste siitä, että ymmärsin kovan ysäripastissin nimen aluksi väärin, ”Kill Me in the Garden” olikin vain versio joka esitettiin puutarhassa.

Seuraavaa Phoebe Bridgersiä odotellessa tässä onkin sitten nautiskeltavaa.

Snacke muokkasi viestiä 21:50 05.09.2025

Ja neljännen

#947 kirjoitettu 09.09.2025 11:34 Muok:09.09.2025 11:36

Z?M - Nemesis (2025)

Kitaravirtuoosi Anthony Pirogin - joka keulii myös Messthetics-triossa - johtaman trion kakkoslevy, joka on vuorotellen ”sekä vangitseva että vaikea”, kuten joku kriittinen kuvaili bändin ykköslevyä, ja olen tästä toisesta vähän samaa mieltä. Enimmäkseen kuitenkin erittäin mielenkiintoista ja osin perin miellyttävää musiikkia.
Australialaisen Ramble Recordsin julkaisut ylipäätään ovat innostavia, ja tämä ’intense fusion of noise, rock, ambient, glitch, drone, hardcore, sludge, psychedelic, electronica, and free music’ on viime aikojen parhaita. Vielä kun tämän saa digitaalisena downloadina hintaan 8 Australian dollaria (eli noin 4,50 €!) niin ei voi valittaa.

cedarbear muokkasi viestiä 11:34 09.09.2025
Bändin nimi on siis ZAM ja joku aksentti A:n päällä

#948 kirjoitettu 14.09.2025 15:29

Elastinen - EK2 (2024)

Kuuntelinpa tämän kokonaisen levyn viimeksi. Ihmettelin yllättävän pitkään levyn nimeä. Onko kyseessä viittaus ralliautoiluun ("erikois koe")? Sitten, kun olin hyvää matkaa kuuntelemassa levyä, ymmärsin, että kyseessä on viittaus Elastisen 2004 ilmestyneeseen Elaksis Kivi levyyn ja levyn nimeen. Eli EK2 tarkoittaa Elaksis Kivi 2.

Onko oikeasti kulunut 20 vuotta näiden levyjen välissä? Kun kuuntelee Elastisen ulosantia ja kuinka kokeneemmalta, mutta samalla ehkä hieman hillitymmältä sanat kuulostavat tämä käy ilmi, vahvasti. Puhutaan esim. lapsista, arjesta kotona ja siitä, miten Elastinen on välttynyt kunnioitettavasti yli 40-vuoden ikään koskematta kovempiin huumausaineisiin. Hän puhuu kokemuksesta kokemuksella.

Tunnen kylmiä väreitä, kun kuulen levyn lopulla samplejä alkuperäiseltä Elaksis Kivi -levyltä... "Anna mun jatkaa"...kaikuu biitin tiputtua vielä kerran...

Toivon mukaan Elastiselta tipahtaa vielä monen monta levyä. Sen verran laadukasta tavaraa tämäkin albumi on. Mainittakoon myös, että tämä levy on aika lailla ja kaiken kaikkiaan todellakin "hiphop".

#949 kirjoitettu 17.09.2025 14:21

Ice Cube - Man Up

Ice Cube:n tuorein albumi-julkaisu, jonka kuuntelin Spotifyssa. Albumien julkaisuun liittyvä jänntys on muuttunut paljon, kun joskus muinaishistoriassa ostettiin tai ostin levyn n. 20 eurolla ja nyt reaktio asiaan on: "Aha. Tällänen tuli. Laitetaan soimaan Spotifyssa." Ei mitään tätä vastaan, toisaalta, mutta eihän se artisti saa tästä kuin jonkin pienen lantin.

Mutta palataanpa itse levyyn. Ice Cube hakee siis Man Up levyllä sitä selkärankaa nykyajan ihmisestä. Historian tuntien tämä on oletettava näkemys tältä artistilta. Kevyttä machoilua ja pienen pientä uhoamista siis esiintyy sanoituksissa. Nyt ekalla kuuntelukerralla ei sanoituksista irronnut vielä kovin paljoa minulle.

Musiikillisesti platta on hyvä. Uutta on sopivasti unohtamatta artistin omia vahvuusalueita. Ice Cube on yhä se Ice Cube jonka me hiphop-tunnustavaiset tunnemme niin kovin hyvin.

Tätä voi suositella, jos Ice Cube:n musasta tykkää. Levyllä on kestoa n. 41 minuuttia.

#950 kirjoitettu 17.09.2025 17:43

Stevie ray vaughan - Live from Austin, Texas

Pitkästä aikaa tuli kuunneltua stevie rayn levy ja oli se vaan pirun taitava kaveri, ei voi muuta todeta. Kitaran soitto on jotain käsittämättömän upeeta ja siihen ei kyllästy kyllä koskaan.

#951 kirjoitettu 19.09.2025 20:22

Kostiainen kirjoitti:
Mikko Kuustonen - Abrakadabra

Sattumalta löysin kirpparilta jatko-osan vaimon levyhyllystä bongaamalleni Mustalle jalokivelle. Vähintäänkin yhtä tiukkaa soitantaa ja huippubiisejä.


Mikko Kuustonen - Aurora

Niinikään kirpparilta löytyi seuraava levy samaan sarjaan. Edelleenkin samat muusikot, sama tuottaja ja samat huippusaundit. Aiemmista poiketen tällä levyllä on valitettavasti vaan useampi tylsä biisi mukana.

#952 kirjoitettu 20.09.2025 19:30

Marco Avitabile - A Few Meaningful Things (2025)

Italialaisen kitaristin portugalilaiselle levymerkille tekemä äänite, helposti lähestyttäviä - heh, ainakin minulle - kitaraimprovisaatioita. Aika roheilla soundeilla toteutettuja meditaatioita ”guided more by instict than technique”, ja sekös erityisesti miellyttää minua.
Ei jää ainoaksi kuuntelukerraksi tämä!

#953 kirjoitettu 21.09.2025 03:41

Astral Projection - For All Mankind

#954 kirjoitettu 21.09.2025 08:57

Teenage Fanclub - Man Made

#955 kirjoitettu 24.09.2025 17:10 Muok:24.09.2025 17:32

Godspeed You! Black Emperor - "NO TITLE AS OF 13 FEBRUARY 2024 28,340 DEAD" (2024)

Noin se nimi oikeasti kirjoitetaan, kapitaalein ja lainausmerkein. Lähes vuosi sitten tämä jo ilmestyi, ja nyt vasta herään tämän äärelle, oh my. Jos tämän levyn nimi päivittyisi, se voisi olla nyt esim. ”No Title as of 17 September 2025 66,054 Dead”.

9/10

#956 kirjoitettu 24.09.2025 17:59 Muok:24.09.2025 18:19

Thought Leadership - IV of Cups (2025)

Heleitä kitaroita ja vähän rumpukoneen rytmejä, 10 biisiä nimetty XXI - XXX, sillä XX ensimmäistä tuli jo tehtyä parilla aikaisemmalla levyllä. Nerokasta? Tästä tulee vahvasti mieleen Durutti Column, ja samoilla seuduillahan Vini Reilly kai edelleen asustelee. Yhden miehen projekti, käsittääkseni, ja erittäin miellyttävää kuunneltavaa.

Ps. Tulipa tuosta Vini Reillystä mieleen n. 17 v. vanha artikkeli Guardianissa otsikolla ”Hendrix, Page, Townshend ... and Vini Reilly - The greatest guitar hero of them all…”

cedarbear muokkasi viestiä 18:16 24.09.2025

#957 kirjoitettu 28.09.2025 12:20

Loren Connors / Vapour Theories - Split (2014)

Ykköspuolella Loren Connors esittelee v. 2011 livenä äänitettyä jäljittelemätöntä äänimaailmaansa ja toisella poskella Bardo Pondista tutut Gibbonsin veljekset kitaroivat 20-minuuttisen ("blues"-pohjaisen) teoksen, joka on paikoin liikuttavan kaunis.

#958 kirjoitettu 28.09.2025 14:30

Sonic Youth: Dirty

Positiivinen yllätys: välillä kun laittaa vanhoja suosikkeja soimaan, niin välillä pettyy, kun ei saa sitä alkuperäistä ihastumisfiilistä. Mutta tässä kävi melkein päinvastoin! Korkeintaan voi sanoa, että levy on ylipitkä, mutta hienoa (melu)rokkia: oivaltavia kitarakuvioita, suorastaan sinfonisia biisin rakenteita, kolme eri laulajaa, sanoituspuoli pelilttää, hyviä biisejä...

#959 kirjoitettu 13.10.2025 15:08

Viimeisen viikon aikana olen kuunnellut muutaman levyn, mm. nämä:

Godspeed You! Black Emperor - "NO TITLE AS OF 13 FEBRUARY 2024 28,340 DEAD" (2024)
Kuuntelin jo toistamiseen, ja edelleenkin tämä säväyttää orkestraalisella mahtipontisuudellaan ja lyyrisellä (?!) kauneudellaan.

MJ Lenderman - Manning Fireworks (2024)
Ties kuinka mones kerta, ja edelleenkin on hauska seurata hulvattomia lyriikoita levykannesta ja samalla kuunnella artistin flegmaattista tapaa fraseerata, rytmittää ja nieleskellä sanojaan.

R Cut - Space Jazz (2024)
R Cut lienee joku suomalainen turntablisti, ja triossa on mukana myös kitaristi Raoul Björkenheim. Ainuttakaan kitaraa muistuttavaa ääntä ei kuulunut, joten ei jatkoon.

Shellac - To All Trains (2024)
Trion tod.näk. viimeiseksi jäänyt levy on sitä post-punkkia, math rockia tai jotain, joka ei ihan ole mieleeni, vaikka suuresti kunnioitankin kitaristina toimivaa Steve Albinia (joka siis kuoli 10 päivää ennen tämän levyn julkaisua).

Jeff Parker ETA IVtet - The Way Out of Easy (2024)
Tortoisen kitaristin jazzkvartetin levytyksestä ei jää paljon käteen, sillä se on liikaa jatsia, if you know what I mean.

#960 kirjoitettu 13.10.2025 17:53

Michael Grigoni & Pan*American - New World, Lonely Ride (2025)

Kaunista ja puhdasta musiikkia, joka kestää useamman kuuntelun:

Michael Grigoni - pedal steel guitar, lap steel guitar, and dobro
Mark K. Nelson - guitar, mandolin, and synthesizer