Mikseri.net

#922 kirjoitettu 03.07.2008 18:45

dbgirl kirjoitti:
Krista kirjoitti:
Roald Dahl - Nahka ja muita novelleja

Höm, takakannessa luvataan että joka novellissa karmiva yllättävä käänne. Yhessäkään ei tainnu olla mitään yllättävää ja vaan pari oli hitusen karmivia. Pieni pettymys =/ Sitten tuli myös mieleen, että ehkä en kaikista tajunnu koko ideaa, siis kun novelli loppu ja tuntu ettei tässä ollu mitään pointtia, niin ehkä mä vaan missasin sen..? Kun sit taas parissa oli ihan selkee sellanen, että ei suoraan sanottu mutta ymmärs mistä on kyse, ehkä en vaan joka novellissa ymmärtäny. Tai sitten niissä ei tosiaan ollukaan mitään ymmärrettävää ja mä vaan luulen niin.. hmh.

Ihan kiva lukasta läpi silti, oli vielä niin lyhkänen. Yksi tarina jäi hyvin mieleen, jätti pohtimaan että voisko se olla mahollista ja miksei! Itseasiassa tuli jollain tapaa sama olo kun sillon ku luin Italo Calvinon Lastentarinoita (joka oli koulun määräämä ja sekin, ylläripylläri, jäi kesken), jotenkin vähän saman olosta tekstiä.

Teknisesti kirjasta jäi vähän löllö jälkifiilis, se kun vilisi niin runsaasti kirjotusvirheitä että tuntu ettei sen suomentaja oo paljoa kirjaa kunnioittanu kun ei oo ees oikolukea viittiny.

Takakannen sisäpuolella oli lista "muista kauhuklassikoista" joissa mm. Jekyll-hyde, Dracula ja Kärpästen herra jota itseasiassa menin lainaamaankin mutta sitä ei ollu. Jotenkin ei tuntunu että tuo novelikokoelma ois kuulunu siihen listaan, se kun ei mun näkemyksen mukaan ollu klassikko (nevöhöörd) eikä millään muotoa kauhua.


No kyseessä ei olekaan mikään puhdas kauhukirja, vaan pikkukauheuksia. Minä taas rakastan niitä tarinoita, ei niistä jäänyt mitään ihmemakua suuhun. Mutta olen samaa mieltä siitä että siinä oli tajuttoman paljon kirjoitusvirheitä, oli pakko myydä pois kun ei kestäny. Kotona on Dahlin kokoelma, se joku kyyhkyläiseni vai mikä se oli, siinä oli nuo tarinat ja vielä jotain muitakin. Eikä virheitä! Nautinnollisempi lukea. Suosikkejani on kenties se kun vaimo murhaa miehensä eikä poliisit löydä sitä, vaikka oli niitä muitakin hyviä kuten esim. kun yksi kuuntelee miten puut kärsii.

Ehkä tuo kirja ei ollut klassikko, mutta kirjailija on


No musta oli vaan vähän törkeetä ettei takakansitekstissä kerrota muuta kun että sisältää karmivia juonenkäänteitä eikä silti sisältäny kumpiakaan =/
Kun ei se ollu ees sitä luvattua mustaa huumoria (sekin siellä jossain luki) eikä edes sellasta etäisesti horroria, jonain elämää pohdiskelevina novelleina ne oiski menny läpi, mutta ei tuolla lupailulla

Muhun iski se aivojuttu, tosin ei kerronnaltaan (oli jotenkin löyhä, odotin että siinä tulis joku pointti miks se mies suostuki siihen, mut se pointti oliki vaan "no mä sit suostuin". Siihen ois saanu sen juonenkäänteenki tungettuu syyks ku ois yrittäy ja odotin sitä koko ajan..) vaan se idea iski ja se ajatus.. se oli jo vähä karmiva

Se ite Nahkaki oli sentää ees vähä "karmiva", mut niiiiiin ennalta-arvattava =/

Horrorein oli ehkä se vuokraemäntäjuttu kuitenki. Se vihjaili ja siit ymmärs pointinki. Vaikka olihan seki aika selkee.

Ja toi vaimomurhaajajuttu oli kyl ihan hauska, vaik mua kyl jäi vähä häiritsee et miks se sen teki

#923 kirjoitettu 03.07.2008 18:57

Krista kirjoitti:
...


Sää et vaan ymmärrä niitä Kaikkia ei aina sovi selittää, se hauskuus katoaa. Noi oli "pikkunyrjäytyksiä" kuten minä niitä kutsun. Liika äly voi tappaa absurdismin, tai ei voi vaan se tekee niin.

Enpä muista kyllä, voi olla ettei sitä syytä sanottu siinä miehen murhaamisjutussa, mut se saatettiin sanoa epäsuorasti. Jotenkin mulla on sellainen muistikuva et se olis selitetty jollain tapaa.

#924 kirjoitettu 03.07.2008 19:08

dbgirl kirjoitti:
Krista kirjoitti:
...


Sää et vaan ymmärrä niitä Kaikkia ei aina sovi selittää, se hauskuus katoaa. Noi oli "pikkunyrjäytyksiä" kuten minä niitä kutsun. Liika äly voi tappaa absurdismin, tai ei voi vaan se tekee niin.

Enpä muista kyllä, voi olla ettei sitä syytä sanottu siinä miehen murhaamisjutussa, mut se saatettiin sanoa epäsuorasti. Jotenkin mulla on sellainen muistikuva et se olis selitetty jollain tapaa.


Se selitettiin nii net se mies sano et "mun pitää kertoo yks juttu" ja sit sanottii et sit se mies kerto sen juttunsa. Mut ei sitä mitä se kerto Mut siis juu kyl mää älysin mihin tossa pyrittii ja muutenki minkätyyppisii noi niinku oli, mut silti.

#925 kirjoitettu 06.07.2008 01:43

The Salmon of Doubt: Hitchhiking the Galaxy One Last Time

Paljon tietoa Douglas Adamsista, lyhyitä irrallisia tarinoita, haastatteluja jne. Hieman surulliseksi tulin kun luin sen kuudennen kirjan "palasen" ja muistokirjoitukset, niin arvaamatta kuoli Adams ja kaikki jäi kesken. Suosittelen kuitenkin niille jotka haluavat tietää Adamsista enemmän ja lukea noita julkaisemattomia tai keskenjääneitä juttuja eivätkä ole vielä jostain syystä tätä lukeneet.

#926 kirjoitettu 08.07.2008 11:28

Nikki Sixxin Heroiinipäiväkirja tuli juuri luettua. Ei voi kuin ihmetellä miten sekaisin se mies on ollut, pystynyt hoitamaan joten kuten työnsä ja on ylipäätään hengissä.
Jos joku vielä luulee että päihteiden täyttämässä elämässä on jonkilaista glamouria, niin suosittelen lukemaan. Ja miksen muutenkin. Ei kuitenkaan mikään kaikkein helpoin ja kevyin lukukokemus (sisältönsä puolesta).

#927 kirjoitettu 08.07.2008 12:37

Please Kill Me - Punkin sensuroimaton esihistoria

Erittäin viihdyttävä kirja jossa pitkälti seurataan Iggy Popin, Ramonesin, Heartbreakersin ja muiden NY-scenen bändien vaiheita ja punk-kulttuurin syntymistä.

#928 kirjoitettu 08.07.2008 22:56

Kärpästen Herra

Mä ilmeisesti missasin jonkun suuren pointin mutta ei se musta ollu kovin kummonen. Ei tosiaan sellanen joka ois pakko lukea. Ilmeisesti siinä on jotain syvällistäkin sanomaa, mutta pitää kyllä aika syvältä sitten tonkia kun se tuollalailla ihan vaan luettuna ei ainakaan auennu..

Vasta vika kappale oli jollain tapaa mielenkiintonen.



Mutta mitä mä SEURAAVAKS luen!? En ollu varautunu et toi menee noin nopee..

#929 kirjoitettu 30.07.2008 11:47

Krista kirjoitti:
Mutta mitä mä SEURAAVAKS luen!? En ollu varautunu et toi menee noin nopee..


Rääväsuu kirjoitti:
Lue WIlliam S. Burroughsia, John Fantea, Charles Bukowskia, Jack Kerouacia ja Allen Ginsbergiä. Väliin voit lukea Kafkaa ja Poeta. Siinä on hyvä setti.


Kerropa vielä vähän tarkemmin että minkä tyyppistä ja miksi, niin ois ehkä vähän helpompi innostu..


Mutta kyllä mä löysin lukemista:

Torey Hayden - Häkkipoika

Mielenkiintonen tositarina pojasta joka ei puhu ja kyyristelee vaan pöydän alla tuolien suojissa. Torey kertoo kirjassaan minämuodossa omista kokemuksistaan yrittäen auttaa tuota poikaa ja onnistuukin aika pian saamaan sen puhumaan. En nyt sanoisi että tuossa kovin paljoa on juonta, enemmänkin on vaan mielenkiintonen kuvaus siitä mitä ihmiselle voi käydä ja miksi. Torey selvittelee syitä pojan käytöksen takana samalla kun koitta auttaa tätä eroon kaikenlaisista peloistaan ja kiinni elämänsyrjään.

Kirja on vissiin uusin suomennos, mikä ensin hieman hämäsi kunnes katsoin kirjoitusvuotta. Se olikin 15 vuotta sitten kirjotettu, tapahtunut varmaan vieläkin aijemmin.

Suosittelen.

juoni ++++ mukaansatempaavuus ++++ jälkifiilis +++½


Torey Hayden - Aavetyttö

Löysin vihdoin yhen kirjastostakin (Häkkipojan sain lahjaksi), oli psykologian tietoteosten joukossa.

Taas Toery kertoo omista kokemuksistaan kohdatessaan opettamallaan erityisluokalla tytön jolla on ilmeisen suuria ongelmia. Tämäkään tyttö ei puhu aluksi mitään kenellekään mutta pikkuhiljaa Torey saa tytöstä irti syitä tämän outoon käytökseen.

Tässä kirjassa ärsytti suuresti se, että se on todella mielenkiintonen, jännä ja jopa karmea, ja koko ajan odottaa että mites tämä ratkeaa, ja sitten mitään ratkaisua ei olekaan! Jälkisanoissa Hayden kertookin että olisi voinut jonkun ratkasun kirjottaa, mutta sitten se olisi mennyt fiktioksi. Muutama vaihtoehto siinä kuitenkin tarjotaan, jotka kuullostavat ihan mahdollisilta.

Tätä suosittelen jopa eemmän kun edellistä, mutta ehkä se kannattaa lukea ensin.

juoni ++++ mukaansatempaavuus ++++½ jälkifiilis +++ (turhautuminen loppuratkasun puutteeseen)

#930 kirjoitettu 30.07.2008 16:59

Krista kirjoitti:


Torey Hayden - Aavetyttö

Tässä kirjassa ärsytti suuresti se, että se on todella mielenkiintonen, jännä ja jopa karmea, ja koko ajan odottaa että mites tämä ratkeaa, ja sitten mitään ratkaisua ei olekaan! Jälkisanoissa Hayden kertookin että olisi voinut jonkun ratkasun kirjottaa, mutta sitten se olisi mennyt fiktioksi. Muutama vaihtoehto siinä kuitenkin tarjotaan, jotka kuullostavat ihan mahdollisilta.

Tätä suosittelen jopa eemmän kun edellistä, mutta ehkä se kannattaa lukea ensin.

juoni ++++ mukaansatempaavuus ++++½ jälkifiilis +++ (turhautuminen loppuratkasun puutteeseen)


No tietenkään mitään huippuloppuratkaisua ei ole kun se kertoo todellisista tapahtumista, se ei ole romaani, fiktiota. Ovat muuten molemmat sikahyviä kirjoja.

#931 kirjoitettu 30.07.2008 17:06

Dean Koontz (tms.): Kuolleiden kasino (tms.)

Jatko-osa Odd Thomas-nimisestä tyypistä, joka näkee kuolleita. Esim. itkevän Elviksen.

Tällä kertaa jahdattiin täyssekoa murhaajaa aavikolla sijaitsevassa entisessä kasinossa jossa kummittelee kun siellä oli tulipalo muutamia vuosia sitten.

Huumoripitoisesti kirjoitettu, nopeasti luettavaa kamaa, mikä ei tästä silti mitään huonoa kirjaa tee. Vaikka ei tämä kyllä mikään huipputasoakaan ole. Puhdasta viihdettä, jossa ei ole koskaan mitään vikaa.

3/5

#932 kirjoitettu 30.07.2008 22:01

dbgirl kirjoitti:
Krista kirjoitti:


Torey Hayden - Aavetyttö

Tässä kirjassa ärsytti suuresti se, että se on todella mielenkiintonen, jännä ja jopa karmea, ja koko ajan odottaa että mites tämä ratkeaa, ja sitten mitään ratkaisua ei olekaan! Jälkisanoissa Hayden kertookin että olisi voinut jonkun ratkasun kirjottaa, mutta sitten se olisi mennyt fiktioksi. Muutama vaihtoehto siinä kuitenkin tarjotaan, jotka kuullostavat ihan mahdollisilta.

Tätä suosittelen jopa eemmän kun edellistä, mutta ehkä se kannattaa lukea ensin.

juoni ++++ mukaansatempaavuus ++++½ jälkifiilis +++ (turhautuminen loppuratkasun puutteeseen)


No tietenkään mitään huippuloppuratkaisua ei ole kun se kertoo todellisista tapahtumista, se ei ole romaani, fiktiota. Ovat muuten molemmat sikahyviä kirjoja.


Ei se tarkota mitään "ei tietenkään" -tilannetta vaan siks jos on tositapahtuma, olihan Häkkipojassakin loppuratkasu. Odotin vaan että niille ois lopulta selvinny mikä niistä teorioista ois ollu oikee (se Amber ois vaikka voinu paikata ne puuttuvat osat ni ne ois siitä saanu tietää mikä oli totta), mutta kun ei siinä sit ollukaan.

Vähän kummasti kyllä ajateltu että jos se on totta niin siinä ei millään voi olla jotain ratkasua

#933 kirjoitettu 31.07.2008 18:11

Coivisto kirjoitti:
Varjojen marssi osa 1-2.
Luin molemmat kirjat noin kolmessa päivässä. (noin 500s per kirja)
Loistaviahan nuo olivat ja fantasia kirjallisuuden parhaimmistoa mitä olen tähän mennessä törmännyt. No tottakai siinä on jotain pahoja ökkömönkiäisiä jotka koettavat tuhota ihmisten maailman ja linnoja, ja kuninkaita, ja kuningattaria, prinssejä, ja prinsessoja, ritareita unohtamatta, mutta onneksi missään vaiheessa teksti ei mene lapsellisuuden puolelle.
Odotan innolla kun seuraavat osat tulevat muutaman kuukauden päästä.


Itsekkin olen nuo lukenut, mutta maistuivat hieman puulta.. Eivät ole kummoisia Williamsin mahtavaan Taru Kolmesta Miekasta -sarjaan.

#934 kirjoitettu 31.07.2008 18:24

Miika Nousiaisen Vadelmavenepakolainen.
Mainio kirja, suosittelen.

#935 kirjoitettu 31.07.2008 18:25

Krista kirjoitti:


Ei se tarkota mitään "ei tietenkään" -tilannetta vaan siks jos on tositapahtuma, olihan Häkkipojassakin loppuratkasu. Odotin vaan että niille ois lopulta selvinny mikä niistä teorioista ois ollu oikee (se Amber ois vaikka voinu paikata ne puuttuvat osat ni ne ois siitä saanu tietää mikä oli totta), mutta kun ei siinä sit ollukaan.

Vähän kummasti kyllä ajateltu että jos se on totta niin siinä ei millään voi olla jotain ratkasua


No en nyt just muista mitä niissä tapahtu, mutta tosielämässä ei vain aina tapahdu sellaista, jota voisi sanoa loppuratkaisuksi. Asioita jää ilmaan, sellaista se on. Kirjassa se toki voi turhauttaa.

#936 kirjoitettu 31.07.2008 23:04

Vuosi sitte luin intissä Lords of Chaoksen, oli niin saatanan tylsää että tuota meni enemmän kuin leipää.

#937 kirjoitettu 01.08.2008 11:52

dbgirl kirjoitti:
Krista kirjoitti:


Ei se tarkota mitään "ei tietenkään" -tilannetta vaan siks jos on tositapahtuma, olihan Häkkipojassakin loppuratkasu. Odotin vaan että niille ois lopulta selvinny mikä niistä teorioista ois ollu oikee (se Amber ois vaikka voinu paikata ne puuttuvat osat ni ne ois siitä saanu tietää mikä oli totta), mutta kun ei siinä sit ollukaan.

Vähän kummasti kyllä ajateltu että jos se on totta niin siinä ei millään voi olla jotain ratkasua


No en nyt just muista mitä niissä tapahtu, mutta tosielämässä ei vain aina tapahdu sellaista, jota voisi sanoa loppuratkaisuksi. Asioita jää ilmaan, sellaista se on. Kirjassa se toki voi turhauttaa.


No mutta mähän vertasin tota Häkkipokaan, joka SEKIN on tositapahtuma ja siinä tuli sentään jotain ratkasuakin. Harmitti vaan että tossa toisessa ei tullu. Ei se siltikään tarkota sitä, että jos se on totta niin siinä ihan automaattisesti ei voi millään olla itään ratkasua. En mä tarkota että se ois pitäny kirjottaa fiktiiviseks vaan että siinä ois ratkasu, vaan että oiso llu kiva että se juttu ois oikeestiki selvinny joskus ja nyt mä oisin saanu lukee että miten.

#938 kirjoitettu 01.08.2008 19:21

Krista kirjoitti:

No mutta mähän vertasin tota Häkkipokaan, joka SEKIN on tositapahtuma ja siinä tuli sentään jotain ratkasuakin. Harmitti vaan että tossa toisessa ei tullu. Ei se siltikään tarkota sitä, että jos se on totta niin siinä ihan automaattisesti ei voi millään olla itään ratkasua. En mä tarkota että se ois pitäny kirjottaa fiktiiviseks vaan että siinä ois ratkasu, vaan että oiso llu kiva että se juttu ois oikeestiki selvinny joskus ja nyt mä oisin saanu lukee että miten.


Joo joo kyllä mää tajuan mitä sää tarkoitat mutta ei voi edelleenkään mitään. Peace!

#939 kirjoitettu 01.08.2008 21:29

dbgirl kirjoitti:
Krista kirjoitti:

No mutta mähän vertasin tota Häkkipokaan, joka SEKIN on tositapahtuma ja siinä tuli sentään jotain ratkasuakin. Harmitti vaan että tossa toisessa ei tullu. Ei se siltikään tarkota sitä, että jos se on totta niin siinä ihan automaattisesti ei voi millään olla itään ratkasua. En mä tarkota että se ois pitäny kirjottaa fiktiiviseks vaan että siinä ois ratkasu, vaan että oiso llu kiva että se juttu ois oikeestiki selvinny joskus ja nyt mä oisin saanu lukee että miten.


Joo joo kyllä mää tajuan mitä sää tarkoitat mutta ei voi edelleenkään mitään. Peace!


Vaadinko mä että sille jotain pitäs voida? Kuhan ilmasin harmistukseni siitä että loppu nyt meni noin. Ei se musta mitenkään väärin ollu, vähän harmillista vaan.

#940 kirjoitettu 05.08.2008 22:17

Aristoteles : Runousoppi


Animaatioalalla tässä alotellessa, tästä yli 2300 vuotta vanhasta teoksesta löytyi hyödyllisiä perusjuttuja tarinankerrontaan ja hahmojen suunnitteluun.




rawhead muokkasi viestiä 22:20 05.08.2008

#941 kirjoitettu 06.08.2008 09:54

Taru Sormusten Herrasta.

Oon lukenu vaan muutaan kirjan elämäni aikana ja tuostakin on aikaa jo muutama vuosi. TOSIN, luen sitä edelleen joka ehtoo aina palan kerrallaan sieltä sun täältä. Nyt on menossa Boromirin kuoleman jälkeiset takaa-ajot ja Rohirrim -kohtaamiset.

#942 kirjoitettu 13.08.2008 19:44

Dodii.

Kjell Westön "Missä kuljimme kerran" luettu. Oli mielenkiintoista lukea Helsingin historiasta, etenkin kun tapahtumat sijoittuvat kotiseudulle. Kannattaa lukea!

#943 kirjoitettu 15.08.2008 17:48

Luin sitten vikoina työpäivinä kolme Neiti Etsivää Ne oli sellaset kun Kummitusjahdissa, Morsiushunnun arvoitus ja Kadonnut elokuva. Ai että! Joo, jostain syystä niitä oli edelleenkin ihan kiva lukee, mut onhan ne aika hepposia. "Oumaikaad, järvellä menee kummituskanootti, mennää kattoo. Ai se onki moottorisoitu ja kauko-ohjattava, next!". Hih. Niin ja koko ajan sitä Paulaa kolkataan ja tönitään ja huumataan ja silti sille ei oikeesti tehä mitään eikä siinäkään oo yleensä mitää järkee et niin ees tehää.

Löysin vikasta kirjasta sieltä kirjalistasta jotain omia ala-asteaikasia kommenttejani että mikä on hyvä. Olin ilmeisesti lukenu vaan niitä tylsimpiä. Tekis mieli lukee ne "ihan huippuhyvä"t, vai mitä olikaan, mut ku niitä ei oo omana ja työtki jo loppu.

#944 kirjoitettu 18.08.2008 15:12

Krista kirjoitti:
Neiti etsivät...


Heh, ne oli sillon lapsena aivan tajuttoman hyviä ja jänniä, nykyään ne aiheuttais varmaan suurta hilpeyttä Pitääpä lukea tässä joku kerta.

******

Tess Gerritsen: Luutarha

Jos et halua menettää ruokahaluasi tai yöuniasi, älä lue tätä jos olet herkkävatsainen

Paljon yököttäviä yksityiskohtia ja ruumiinavauksia 1800-luvun Bostonissa. Enpä minä mitään juonipaljastuksia tässä viitsi kertoa. Sanonpa vain että on erittäin jännä kirja. Ja huokaisin helpotuksesta kun nykyhetkeä ja tri Islesiä ei käytetty juurikaan tässä kirjassa vaan oli melko lailla oma teoksensa.

3/5

http://www.otava.fi/ki...

#945 kirjoitettu 24.08.2008 15:01

Anthony Kiedis/Larry Sloman - Arpikudos
Kirjan kaikki yli 400 sivua olivat mielenkiintoista luettavaa. Anthony osaa kertoa elämästään kiinnostavasti. Kuten kirjan takakannessa sanotaankin: Tyrmäävät muistelmat. Mustaa huumoria ja itseironiaa.
"Kyllä nyt kelpaisi...parin tonnin satsi kamaa, vilkaisen vain koiraani ja muistan, ettei Buster ole koskaan nähnyt minua pöllyssä"

J.K Juntunen: HIM - Synnin viemää
Tuli taas luettua tämäkin kirja hieman viiveellä. Jotenkin mulla ei vaan aiemmin ollu aikaa/kiinnostusta tarttua tähän ah_niin_epäkäytännöllisiin kansiin laitettuun kirjaan. Tätä ei ehkä olisi pitänyt lukea heti Anthonyn muistelmien jälkeen, sillä nyt tää tuntui niin laimealta ja ah_niin_suomalaiselta. Odotinko mä taas kerran kirjalta liikaa? No olihan kirjassa jotain mielenkiintoisia faktoja HIMin levyn teosta ja silleen. Luettava kirja, mutta ei kyllä yhtään harmita että luin tämän vasta nyt..

Lionel Shriver - Syntymäpäivän jälkeen
Mikä muhun on menny kun luin kirjan yli nelikymppisten ihmisten rakkaudesta? Kirja oli sinänsä mielenkiintoinen, kun se kertoi samanaikaisesti kahta tarinaa, tyyliin miten yksi valinta/siirto voi vaikuttaa elämään. Kirja huononi loppua kohden, menetti jotenkin loistonsa. Aika plaah teos siis lopulta. En tykännyt.

#946 kirjoitettu 24.08.2008 15:29

Olen MELKEIN lukenut Tuntemattoman Sotilaan loppuun. Mitä tähän voi oikein sanoa, oletin että kirja olisi samanlaista septitankin täytettä kuin wanhat Suomi-filmit ja täynnä patrioottista hapatusta ja naivia sotilaskuvausta, mutta olin ihan positiivisesti yllättynyt räkäisestä, niskuroivasta ja täitä kuhisevasta sotilaskuvauksesta.

Kirja ei myöskään repostele sodan surkeudelle vaan vaikuttaa oikeastaa hyvin neutraalilta kuvaukselta. Ottaen huomioon miten surkeaksi kirja kuvaa jatkosodan ajan armeijan sotilaskurin, moraalin ja varustuksen on varmaankin ollut vaikeaa välttää tälläisessä kurjuudessa rypemistä.

Kirja ei etsi syyllisiä vaikka siinä upseeristo usein kuvataankin todellisuudesta vieraantuneiksi paskantarkeiksi patsastelijoiksi. Pistää miettimään koko jatkosodan järkevyyttä ja oikeutusta entisestään.

Muutenkin kirjaan valitut tapahtumat vaikuttavat ihan fiksusti ja kerronan kannalta oleellisesti poimituilta.

Alku oli aika ankeaa luottavaa - tähän varmaan vaikutti ennakko-asenteeni - mutta nyt kun olen lukenut kirjaa jo lähes neljän sadan sivun verran niin void todeta että kirja on hyvä. Ei nyt ihan samanlainen kirjallinen orgasmi kuin jotkut muut teokset mutta hyvä.

Jotenkin alitajuisesti peilasin tätä kirjaa aikaisemmin lukemaani historialliseen asiateokseen Ihminen sodassa. Mielenkiintoista kyllä TS heijastelee tuossa kirjassa kuvattua suhtautumista vihollisten tappamiseen: viholliset ovat vihollisia, ryssiä, eivätkä ihmisiä. Ihminen sodassa tosin kertoi että lopulta sotilaiden suhtautminen viholliseen vain vihollisena alkoi murtua...saa nähdä tuleeko Tuntemattomassa Sotilaassakin lopussa jonkin sortin moraalipaniikki lopussa. Äärimmillään tämä asenne ilmenee tietty Rokassa joka toteaa ettei ole tappanut ihmisiä vaan vihollisia, ja ilmeisesti tämän ajattelumallin takia kykeneekiin toimimaan ehkäpä lähes epärealistisen rationaalisesti sotatilanteissa.

Yleisesti ottaen TS:n sotilaiden lähessoikoon väliinpitämätön asenne sotaa kohtaan on kiinnostava. Nykyään kuolemaa ja sotaa pidetään kauheina asioina, mutta TS:n sotilaat tuntuvat lähinnä ylimielisesti halveksuvan olosuhteitaan. En sitten tiedä onko tämä jonkinlaista snakarillista idealismikuvausta vai oliko sotilaiden asenne oikeasti tälläinen...1940-luvun suomessahan oli siviilissäkin hyvin mahdollista kuolla vaikka mihin tauteihin ja lipeänjuomiseen ennen aikuisikää. Ehkäpä tuon ajan ihmisllä oli tuollainen neutraalin halveksiva asenne kuolemaa ja kärsimystä kohtaan. En osaa sanoa. Kiehtovaa.

Ajatuksia herättävä kirja joten se ei voi olla huono.

4/5

#947 kirjoitettu 25.08.2008 10:33

MKDELTA kirjoitti:

Yleisesti ottaen TS:n sotilaiden lähessoikoon väliinpitämätön asenne sotaa kohtaan on kiinnostava. Nykyään kuolemaa ja sotaa pidetään kauheina asioina, mutta TS:n sotilaat tuntuvat lähinnä ylimielisesti halveksuvan olosuhteitaan. En sitten tiedä onko tämä jonkinlaista snakarillista idealismikuvausta vai oliko sotilaiden asenne oikeasti tälläinen...


Ei se ole sankarillista idealismikuvausta. Se ei myöskään ollut sitä, että sota tai kuolema eivät olisi olleet kauheita, vaan kyse on yksikertaisesti selviytmismetodista. Samanlaista ulkoista "asennetta" löytää nykyaikaisemmistakin sodan kuvauksista.

1940-luvun suomessahan oli siviilissäkin hyvin mahdollista kuolla vaikka mihin tauteihin ja lipeänjuomiseen ennen aikuisikää.


Kyllä siihen maailman aikaan kuolema oli varsin ikävä vieras, eikä varmastikkaan tuosta ollut kyse. Ihan perus sairauksia oli oltu jo osattu hoitaa jonkun aikaa ja lapsikuolleisuus oli kaikkea muuta kuin pilvissä.

#948 kirjoitettu 26.08.2008 16:02

impronen kirjoitti:
MKDELTA kirjoitti:
Tuntemattoman Sotilaan
4/5


Sit vaan seuraavaksi Kansallisteatteriin.


Ajattelin itse aivan samaa! Mut en jostain syystä löytänyt näytösaikataulua Kansallisteatterin verkkosivuilla. :/

#949 kirjoitettu 26.08.2008 17:12

Matt Groening: The Huge Book of Hell

Sarjakuvakokoelma siis. Poliittiset vitsit oli pääosin tylsiä (politiikka on tylsää) mutta muuten melko nerokasta.

3/5

http://www.amazon.com/...

#950 kirjoitettu 30.08.2008 13:54

Sophie Kinsella - Salaisuuksia ilmassa
Kirjauutuudet taas kiinnosti neitiä, ja kirjan takakansikin jo lupaili hyvää tyyliin: "Huippuviihdyttävä..niin hauska, että saa nauramaan ääneen". Kirjailijan Himoshoppaaja -teokset ovat ainakin saaneet nauramaan. Tämä ei kyllä saanut, mutta oli samanlainen "aivot narikkaan" lukukokemus. Juoni oli tyypillinen mies-nainen-mies ja väärinkäsityksiä -asetelma onnellisine loppuineen. No ainakin kirja lupaili et hölmöihinkin naisiin ihastutaan..

#951 kirjoitettu 31.08.2008 19:53

Mankelin Kiinalainen.

Tosi mielenkiintoinen. Nyt luen jotain scifin ja fantasian sekotusta. En saa just nyt opuksen nimeä päähäni :'(

#952 kirjoitettu 31.08.2008 21:42

Ian McEwan - Rannalla
Sovituksen luettuani piti vielä antaa kirjailijalle mahdollisuus. Rannalla oli sit ihan kepeää luettavaa (ja ah_niin_ohut teos->nopealukuinen). Teos käsitteli lähinnä viattomuutta, sattumanvaraisuutta, rakkautta ja valintoja. Ehkä mä vielä voisin lukea muitakin kirjailijan teoksia.

Ja ihan unohdin, luinhan mä tämänkin:

Jennifer Woric - Miehen kanssa voi elää!
Naisellisten niksien manuaali. Ihan kiinnostavia näkökulmia miehen ja naisen yhteiselosta höystettynä vanhoilla kuvilla. Ehkä tän lukemisesta on joskus tulevaisuudessa hyötyä tai ehkä tää pitää lainata vielä uudestaan, kun tuo muisti on sen verran huono x).

rokkineiti muokkasi viestiä 18:47 05.09.2008
Ja viimeisin:
Harriet Lerner - Kiukku on voimaa
Voiko kirjan luettua tulla kiukkuiseksi? Ehkä tää oli hieman negatiivista luettavaa. Kirja kertoi lähinnä esimerkein siitä kuinka käyttää suuttumisenergiaa hyödyksi. Ehkä tästä oppi jotain..

#953 kirjoitettu 06.09.2008 09:41

quafka kirjoitti:

Sain myös jonkinlaisen kipinän tarkastaa muita klassikkosatuja


En tiedä laskeeko kukaan tätä saduksi, mutta "muumipappa ja meri" on kova.

#954 kirjoitettu 10.09.2008 20:38

Sven Pahajoki - Hirviön tarina
No piti sit tääkin lukea. Kauhean ohut teos,
mikä laittoi vähän ajattelemaan et koottiinko tää kirja nyt hieman liian aikaisin. Jotenki jäi sellanen fiilis et liian vähän sisältöä :/. Ihan mielenkiintoista oli kuitenkin lukea jotain asioita Lordista, mutta silti oisin odottanut vähän laadukkaampaa ensiteosta kyseisestä bändistä.

#955 kirjoitettu 12.09.2008 14:49

Kauhujen Kirja 3 (toim. Gary Raisor) (1991)

30 kauhunovellia eri kirjailijoilta, jotkut ei niin varsinaista kauhua mutta hyytäviä silti jollain tapaa. Tunnetuilta ja ei-niin-tunnetuilta kirjailijoilta, tunnetuimpia kenties Dean R. Koontz, Joe R. Lansdale ja Dan Simmons. Pituudet 16 rivistä noin 30 sivuun (arvio). Keskimäärin 10-20-sivuisia tarinoita. Ensimmäinen puoli kokoelmasta oli huippu, mutta sitten se hiukan lässähti kunnes, onneksi!, viimeinen tarina oli hieno päätös.

Parhaiten mieleeni jäivät seuraavat tarinat:

* Dean R. Koontz: Kuulustelu

- jossa miestä kuulustellaan vaimonsa murhasta

* John Shirley: Tatuoinnit

- omalaatuinen tarina kateudesta ja tatuoinneista

* Nicholas Royle: Siistejä seteleitä

- tragikoominen tarina siisteysintoilijasta

*Bill Crider: Franklin ja läiskis-pylly-tölkki

- humoristinen ja julma tarina koulukiusatusta, plussaa erityisen oudosta nimestä jonka tarkoitus selviää vasta viimeisillä sivuilla

* Ed Gorman: Katea tappamassa

- harhauttava tarina epätavallisesta sarjamurhaajasta

* Kevin J. Anderson: Metsästäjänkuu

- julma tarina lapsuuden traumoista kärsivästä miehestä

* Kristine Kathryn Rusch: Itsesuojelua

- erittäin ällöttävä ja julma tarina asiasta, jonka kenties vain naiset tajuavat, 2 ½ sivua (tarinan pituus) on outo lukukokemus

* Dan Simmons: Koulukuraattori

- tarina kostajakuraattorista, joka on lasten puolella ja jossa kaikki aikuiset ovat käsittämättömän pahoja, loistava päätös kirjalle

Melko tasalaatuinen kokoelma, tietenkin oli huippuja ja ei-niin-hyviä, mutta yhtäkään täysin surkeaa ei ollut joukossa mikä on yleensä niin tavallista kauhugenressä että siihen on turtunut ja niitäkin lukee mielellään. Tämä oli loistava poikkeustapaus. Ja ai niin, se 16-rivinen taisi olla ainut kauhuruno jonka olen lukenut, sulattelen sitä vieläkin, en tiedä mitä mieltä olen siitä.

3,5/5

#956 kirjoitettu 28.09.2008 23:16

Kauhujen kirja 8 (toim. Martin H. Greenberg)

Ei läheskään niin hyvä kuin aiemmin täällä kehumani osa (olikohan se nyt sit kolmonen?). Siis sinällään hyvä, mut ei siinä kyllä mitään kauhua ollut missään kohdin.

Seuraavat jäivät mieleeni:

* Harlan Ellison: Pirstapäivä

- Kertoo miehestä joka soittaa itselleen ja puhuu itselleen ja yrittää järjestää toista itseään liemeen

* Allan Brennert: Parantaja

- Kertoo murtovarkaasta joka tekee parannuksen parantamalla sairauden runtelemia ihmisiä vohkimallaan Maya-esineellä

* William F. Wu: Wongin löytötavaratalo

- Mies on jostain syystä löytötavaratalon "myyjänä". Talo muuttaa muotoaan jatkuvasti. Taloon tupsahtaa silloin tällöin ihmisiä eri puolilta maata jotka tulevat hakemaan hukkaamiaan esineitä tai vaikka luonteenpiirteitään, kuten hanskoja tai huumorintajuaan, ja mies etsii ne ihmisille. Hän ei pääse pois sillä hän on hukannut jotain mutta ei voi etsiä sitä itselleen. Kukaan ei voi hakea omaansa vaan siihen tarvitaan toista.

* Theodore Sturgeon: Eilen oli maanantai

- Mies menee nukkumaan maanantaina ja herää toisen maailman keskiviikkona eikä tiistaita ole olemassa kuin näytöksessä, jonka näyttelijä hän ei ole vaikka onkin.

* Greg Bear: Sieluja kyytimässä

- Kertoo miehestä, jonka ammattina on olla rekkakuski joka vie sieluja Helvettiin. Sitten kerran tapahtuu virhe, yhden sielun pitäisi olla Yläkerrassa ja sitten tapahtuu kapina Helvetissä. Lopussa Helvetti on korruptoitunut.

Ihan ok tarinoita, mutta jos on kyse kauhukokoelmasta niin se on täysin epäonnistunut sillä kauhua näissä ei tainnut olla yhdessäkään. Jos se unohdetaan, niin kelpo tarinoita

3/5

#957 kirjoitettu 28.09.2008 23:24

Henry Bacon: Audiovisuaalisen kerronnan teoria

Huh, sainpas sen luettua! Kesti ainakin kaks vuotta mut nyt olen onnellinen. Ei noin vaikeita kirjoja sais tehdä :/

Noh, se olikin tarkoitettu yliopistolliseksi oppikirjaksi ja viestinnän opiskelijoille eikä sitä ollut siis tarkoitettukaan yleistajuiseksi kirjaksi. Mutta kyllä monet asiat selvisivät sitten toiston ja hyvien esimerkkien kautta. Mää vihaan sivistyssanoja

Toi ei olis auennu mulle ehkä niin paljoa jollen olis ollu sillon pari vuotta sitten puolen vuoden ajan videopajalla. Kokemus auttoi sisäistämään paljon tätä tekstiä. Painavaa tekstiä lyhyessä sivumäärässä (243 + lähteet yms.).

Oli kivoja mutta käsittämättömiä kaavioita, mutta teksti ja esimerkit kuvin leffoista auttoivat.

On pakko tunnustaa että olen tyhmä, mutta nyt ymmärrän jo paljon enemmän. Nyt vain katsastamaan lisää leffoja!

5/5

#958 kirjoitettu 04.10.2008 19:45

Aku Ankan taskukirja numero 172: Operaatio Kaktus

Olen aina pitänyt enemmän taskareista kuin lehdistä, mutta tämä on lukemistani taskareista paras tai ainakin se joka on jäänyt parhaiten mieleen Toki on olemassa muitakin hyviä.

4/5

#959 kirjoitettu 15.10.2008 16:48

Neil Gaiman:

The Sandman: The Season Of Mists

Odottelin tämän kirjan tuloa painosta puoli vuotta ja se oli sen arvoista

Tämä on Sandman-sarjan neljäs osa. Yritän hankkia nämä järjestyksessä, tosin minulla on 1,2 ja nyt tämä 4. Näitä on harmittavan vaikeaa löytää mistään

Niille, jotka eivät tiedä mistä on kyse, niin Sandman on graafinen novelli, josta on täälläkin olemassa ketju. Toisin sanoen vähän kuin sarjakuvakirja mutta mistään stripeistä ei ole kyse. Laadukasta jälkeä käsikirjoitusta, piirroksia, tussausta ja kaikkea mahdollista muuta myöten. Hahmovalikoima on suuri mutta silti mikään ei ole pahvista tehty vaan kaikilla on selkeä oma luonteensa josta heidät erottaa.

Tässä osassa Dream-lord lähtee matkalle Helvettiin hakeakseen sieltä jotain, mutta Lucifer päättääkin ottaa lopputilin, tyhjentää paikan demoneista ym. jotka jäävät ilman asuinpaikkaa ja luovuttaa Helvetin avaimen Dreamille. Hän saa kannettavakseen suuren vastuun: hänen pitää valita kenelle luovuttaa avaimen.

4/5

Wikipedia

#960 kirjoitettu 19.10.2008 12:27

Paulo Coelho - Yksitoista minuuttia
Kirja kertoo Mariasta joka menettää uskonsa rakkauteen ja ryhtyy seksityöläiseksi ansaitakseen rahaa. Kirjasta löytyy tietenkin se onnellinen loppukin. Pidin kirjasta. Mieskirjailijoiden teoksia on aina antoisa lukea.