Mikseri.net

#882 kirjoitettu 04.10.2023 09:54

Stereo MC'sin Connected. Vuosiluku on sama kuin tuossa vähän ylempänä House of Loven albumilla, maakin on sama, mutta musiikkityyli aika erilainen. Tämä on... mitenhän tätä luonnehtisi? Hip housea, acid jazzia, elektrofunkia & välillä jopa triphopin sävyä? Jotain sinnepäin. Nimikappale ja Step It Up ovat joka tapauksessa suht' tunnettuja aikansa hittejä ja minulla on mielikuva, että myös Ground Level olisi saattanut soida jossain Radiomafialla. Nuo ovat minusta oikein mainioita biisejä, ja harmi sinänsä, ettei albumin muu sisältö tunnu ainakaan ensikuuntelun perusteella ihan kamalasti innostavan.

#883 kirjoitettu 05.10.2023 23:11

Madhuvanti Pal - The Holy Mother (Madhuvanti Pal plays the Rudra Veena)

Pari ragaa, ensimmäinen vinyyli jolla nainen soittaa Rudra Veenaa. ”The name rudra veena derives from two Sanskrit roots: Rudra - name for Shiva, and veena - instrument.” Ja ”Raga is a melodic framework for improvisation in Indian classical music akin to a melodic mode.”
Yllättävän bassovoittoinen sointi ja hulvatonta venyttelyä ja nuotin taivuttelua, kuten asiaan kuuluu. Hiton kiintoisaa, rauhoittavaa ja ylentävää(?).
Alkujaan tuplavinyylin (nyt Bandcampista kuunneltuna) kesto 93 minuuttia, eli nyt taisi mennä arvostelu kvantitatiiviseksi?

#884 kirjoitettu 07.10.2023 00:00 Muok:07.10.2023 00:00

Haha, no nyt on albumi: Kauniit ja rohkeat -tä(h)ti Joanna Johnson levytti vuonna 1993 albumin suomalais-ruotsalaisen tuotantotiimin kanssa. Tuottajana Cris Owen, tietysti, lol. Albumin nimi on Standing in My Rain. Nimikibale on ihan hyvä, avausraidalla I'll Be Missing You soi jännä hämyisä ysärin alku samalla tavalla kuin Eva Dahlgrenin parhaalla levyllä En blekt blondins hjärta ja Stay (You're Gonna Change) on periaatteessa sama biisi, jonka sekä Hausmylly että Cat Cat (lol taas) levyttivät sittemmin nimellä Yksin sateeseen, vaikka sitä onkin noihin versioihin vähän muunneltu.

#885 kirjoitettu 07.10.2023 01:51

Roger Waters - Dark Side of the Moon Redux (2023)

Mielenkiintoinen, puhutteleva, hämmentävä, rohkea uudelleentulkinta, 50 vuotta enemmän tai vähemmän arvokkaasti vanhenneen taiteilijan näkökulmasta.

Levy näyttää virtuaalista keskisormea niille miljoonille, jotka parhaillaan tai piakkoin itkevät ettei tämä ole yhtä hyvä kuin alkuperäinen. Miten pahasti voi pointti mennäkkään yli hilseen ja ohi maalista...once again.

#886 kirjoitettu 07.10.2023 11:13

Marc Ribot’s Ceramic Dog - Connection (2023)

Tämä levy ilmestyi jo heinäkuulla ja kukaan ei kertonut minulle?? No nyt onneksi Alan Sparhawkin X-tililtä löytyi tieto, joten tässä se nyt on. Varsinainen sillisalaatti eri tyylejä (genrejä, kuten hauskasti sanotaan). En erityisesti pidä Ribot’n laulusta, mutta lyriikka toki (social justice, no bullshit, fuck idiots) on oikean puolella, ja onneksi sitä ei ole liikaa. Tärkeintä ovat kitarat, ja monta hienoa ja pitkää hetkeä levylle mahtuukin. Mielenkiintoinen ja monipuolinen (eli mielipuolinen) kokonaisuus, jolle annan 8,5/10.

#887 kirjoitettu 07.10.2023 12:03

Edsel Axle - Variable Happiness (2023)

Runsaat pari viikkoa olin hieman poissa kotoisista normikuvioista, joten näitä kiintoisia uutuuksia näyttää kasautuvan. Edsel Axle on amerikkalaisen singer-songwriterin Rosali Middlemanin uusin monikeri, ja tällä kertaa kyse on sähkökitarainstrumentaalilevystä. Kotonaan neliraitanauhurille äänitettyjä kappaleita, ja jumalauta miten mahtavalta tämä kuulostaakaan! Aikaisemmin jo yhden instrumentaalilevyn Rosali-nimellä julkaissut ja toisenkin Monocot-duon nimissä eli rumpalin kanssa tehnyt täti innostaisi ylisanoihin, mutta pidättäydyn niistä tällä kertaa, ja tyydyn ilmoittamaan että kappaleet Come Down From The Tree ja Singular Grace ovat ne hurjimmat.

9,5/10.

#888 kirjoitettu 09.10.2023 00:23

Princen Lovesexy, ei hänen paras albuminsa, mutta ihan hyvä. Prince voi olla ylihypetetty artisti (paitsi kitaristina, mikä puoli hänessä on edelleen joillekin ihmisille vieras), mutta kyllä hänellä musiikillinen visionsa oli todellakin.

#889 kirjoitettu 09.10.2023 19:51

Hedvig Mollestad Weejuns - s/t (2023)

Norjalaisen jazz prog kitaristin uusi triokokoonpano, Elephant9-, Supersilent- ja monista muista yhteyksistä tunnetun kosketinsoittajan Ståle Storlökkenin ja nuoren rumpalin Ole Mofjellin kanssa julkaisi alkajaisiksi 80-minuuttisen livelevyn. Aika haastavaa kamaa, eli paikoin aika pahaa jatsia ja eksperimentaalista, mutta myös lopulta palkitsevaa: levyn kuudesta kappaleesta kaksi viimeistä, Stay At Your Peril ja Pity The City ovat todella hienoja kokonaisuuksia, joiden avulla levy nousee kärsimyksestä nautinnon puolelle - It's a fine line between...
Arvosanaksi keskimäärin 8/10.

#890 kirjoitettu 12.10.2023 11:54

Búho Ermitaño - Implosiones (2023)

Kevyttä kuuntelumusaa, välissä välähdyksiä jostain kiintoisammasta. Perulaista psykedeliaa yms., mutta tuo termi (psykedelia) on jo aikoja sitten kärsinyt inflaation, sillä lähes mikä vain Strawberry Alarm Clockista vaikka Carlton Meltoniin on ollut ajan saatossa sitä. Ei siis oikein hetkauttanut, mutta menihän se tuossa taustalla.

#891 kirjoitettu 12.10.2023 23:49

Haa, pääsenpä mainitsemaan ihan uuden vuonna 2023 ilmestyneen albumin, jonka olen kuunnellut viimeksi: Blur, The Ballad of Darren. Äkkiä tulisi mieleen, ettei Blurin uustuotannolla ole mitään funktiota nykyaikana, ellei se onnistu tekemään täydellistä mukaelmaa omasta ysärin meiningistään. Blur oli 1990-luvun juttu. Country House, Beetlebum, Girls and Boys, The Universal, ne jutut. Mutta yllättäen The Ballad of Darren on oikeasti hyvä levy eikä kovin samanlainen kuin mikään Blurin aiempi albumi. Ilman muuta mielestäni parasta, vaikkei välttämättä tärkeintä, Bluria sitten alkuvuonna 1997 julkaistun nimikkolevyn.

#892 kirjoitettu 17.10.2023 16:21

Viime päivien aikana olen kuunnellut useammankin levyn, joista viimeisimpänä

Mark Lanegan - Has God Seen My Shadow? An Anthology 1989 - 2011

joka kuulostaa edelleen mahtavalta kokoelmalta, etenkin ykköslevyn 20 biisiä, jokainen laulu hipoo täydellisyyttä, omassa luokassaan. En nykyään useinkaan tällaista kuuntele, joten välillä tuppaa unohtumaan, minkälaisia ovat hyvät laulut ja minkälaista on hyvä laulaminen. Kakkoslevyn previously unreleased raidat eivät samalla tavalla nappaa, tuttuuden puutteen vuoksi?

Kuuntelin myös toisen kokoelman: P J Harvey - Stories From The City, Stories From The Sea: Demos (2021), ja siitäkään ei löydy pahaa sanottavaa. Demolaatu - mitä se sitten tässä tapauksessa tarkoittaakin - on aina aidompaa ja kiinnostavampaa kuin loppuun saakka hiottu ’valmis’.

Ennen yllämainittuja sain loppuun n. viiden levyn sarjan intialaisen (lähinnä pohjoisintialaisen) klassisen musiikin levyjä. Siis noita sitar-, sarangi-, sarod-, shehnai- yms. juttuja, tiedättehän? Runsas puoli vuosisataa sitten (…) kun noita myös ahkerasti kuuntelin, veikkaisin että niillä on jokin osuus musiikkini, ainakin musiikkimakuni, kehittymiseen tai kehittymättömyyteen. Raga + blues, eikös siitä tule jonkin sortin psykedeliaa? Ja drone (ei se lentävä) on myös intialaisesta musiikista lähtöisin?

#893 kirjoitettu 18.10.2023 12:02

Earth, Wind & Fire: Heritage. Ilmestysvuosi (sic) 1990. Juttuhan menee niin, että Maa, Tuuli & Tuli yritti aina vuorotellen uusiutua ja tehdä omaa perinnejuttuaan, ja tietysti Heritage on sitä uusiutumisjuttua eli on räppäreitä ja konebiittejä ja muuta kummaa. Itse siinä herkässä ikävaiheessa, kun kiinnostuin kamalasti mitä seitkyt- ja kasikytluvulla oli tehty, törmäsin riittävän monta kertaa EWF:n nimeen ruvetakseni ihmettelemään, mikäs bändi se tämmöinen on. Joltain kirjastosta lainatulta kokoelmalta löysin Septemberit (no sen ilman muuta olin kuullut radiosta lapsena joskus kasarilla), Let's Groovet ja Boogie Wonderlandit ja olin mielissäni, siihen aikaan tuoreinta albumia (taisi olla Millennium) taas ei saanut kuin CD:nä ja minulla/meillä ei ollut soitinta. Niinpä otin kuunteluun Heritagen, mutten tykännyt laisinkaan, kun se oli minusta "pintapaskaa". Ihan jo siksikin kiinnosti kuulla, miltä se nykyään kuulostaa – mutta, ikävä kyllä, Heritage ei vieläkään ole mielestäni kovin hyvä. Biisit eivät ole hääppöisiä, vaikka tyyli- ja soundivalinnoista olisinkin ruvennut tykkäilemään. Millennium on itse asiassa parempi albumi, vuonna 1979 ilmestyneestä I Amista puhumattakaan.

#894 kirjoitettu 19.10.2023 21:55

Thåström - Det är ni som e dom konstiga, det är jag som e normal (1999)

(onpa hyvin sanottu!) Ruotsin ylpeyden Joakim Thåströmin alkuaikojen soololevyistä tämä on se kovin. Tai no, sitten tuli vielä pari kovempaa, eli vuonna 2005 ”Skebokvarnsvägen 209” ja vuonna 2009 ”Kärlek är för dom”. Kaikki muuten Ruotsin listaykkösiä aikoinaan. Outoa, mystistä ja hypnoottista lyriikkaa, toistoa ja thåströmilaista fraseerausta, piilosyvällistäkin, tai sitten banaalia? Ja kaiken tuon lisäksi tämä on hele-vetin hyvä rocklevy.

#895 kirjoitettu 20.10.2023 14:44

Fugazi - The Argument (2001)

Tämä on ehkä bändin viimeinen levy, ovat näet olleet ’määrittelemättömällä tauolla’ vuodesta 2003. Who knows? Suomenkielinen Wikipedia kertoo hauskasti bändin edustavan genrejä jazz, hiphop ja rap, mikä ei pidä alkuunkaan paikkansa, vaan mieluummin (engl.kiel. vastaavan) post-hardcore, art punk ja alternative sekä experimental rock. Nämä määreet myös kuvaavat jokseenkin bändin kehitystä 80-luvun lopulta 2000-luvulle.
Yhtyeen periaatteet, liittyen musiikkibisnekseen ja elämään yleensä, ovat aina olleet tiukat. Kerrotaan, että joskus 90-luvun alussa ATLANTIC-levy-yhtiön pomo Ahmet Ertegun tarjosi bändille 10 milj. dollaria kaiken muun hyvän lisäksi, mutta kaverit eivät suostuneet lähtemään suuren yhtiön leipiin.
Rytmiryhmä on viime vuosina soittanut paremmin jazz-kitaristina pidetyn Anthony Pirogin Messthetics-triossa.
Mitäpä tästä levystä sanoisi? Monipuolista ja menevää musiikkia, esimerkkinä vaikka kappale Ex-Spectator.

#896 kirjoitettu 21.10.2023 14:25

No nyt on kova: Paul Oxley's Unit – Living in the Western World. Mitähän tämän ilmestymisestä on, 42 vuotta? Edelleen pelittää kympillä. Levyn on tuottanut joku Jan Askelind!? Hälvetin hyvät soundit. Tämä albumi on niiden joukossa, jotka itsekin mainitsisin omien tyylivalintojeni referenssilistaan.

#897 kirjoitettu 21.10.2023 18:23

aurinkoP kirjoitti:
No nyt on kova: Paul Oxley's Unit – Living in the Western World. Mitähän tämän ilmestymisestä on, 42 vuotta? Edelleen pelittää kympillä. Levyn on tuottanut joku Jan Askelind!? Hälvetin hyvät soundit. Tämä albumi on niiden joukossa, jotka itsekin mainitsisin omien tyylivalintojeni referenssilistaan.


Hui. tämä oli ensimmäinen ostamani kasetti (vuonna 81??). Ja luonnollisesti edelleen aina huikean mukava nostalgiatrippi. Hyvin kestänyt aikaa. Spanish Barsia kuulemma soitetaan edelleen radiossa (äiti kertoi )

Omat kuunteluni tietysti ovat viimeisen vuorokauden keskittyneet eläkeläisrokin puolelle, eli eilen ilmestyneeseen Rolling Stones albumiin "Hackney Diamonds".

Muistan hyvin kun Stones julkaisi 'Voodoo Lounge'-albumin vuonna 1994. Silloin varsin yleisesti päiviteltiin miten hyvältä levy kuulostaa viisikymppisten 'over the hill'-raakileiden tekeleeksi. Sama ihmettely on sitten toistunut jokaisen uuden Stones-levyn kohdalla ja epäilemättä tapahtuu myös tämän uusimman tekeleen kohdalla, kun pääukot nyt polkee menemään yhdeksänsiä vuosikymmeniään.

'Hackney Diamonds'illa kuuluu erittäin vahvasti tuottaja Andrew Wattin kädenjälki varsinkin rumpu- ja bassosoundien puolella, joissa Stonesin peruspoljentoon on haettu pieniä moderneja vivahteita, ja pientä autotunea (hui!) ja turhahkoa(?) siloittelua muutenkin . Tämä luonnollisesti jakanee mielipiteet hyvin vahvasti.

Muutaman soittokerran jälkeen tämän on erittäin vahva 8/11. Mukavan tukevat soundit ja pääosin hyviä, tyylillisesti erilaisia biisejä. Some Girls-aikojen diskoilua jopa muistellaan välillä. Levyn pituus vaihteeksi maltilliset 48 minsaa. Wattin tuottamat levyt vaatii aina melkoisen kovaa soittovolyymia jostain syystä. Tämä ei ole poikkeus.

#898 kirjoitettu 22.10.2023 18:17 Muok:22.10.2023 18:20

Little Steven & The Disciples of Soul: Men Without Women vuodelta 1982. Little Steven teki kasarilla neljä albumia, tämä on niistä ensimmäinen ja minulle viimeinen. "Ameriiikan äänen" (1984) olen tuntenut ns. iät & ajat, "Vapautta, ei kompromissia" (1987) myös jo jonkin aikaa ja "Vallankumoutta" (1989) olen ihmetellyt ja vähän ihastellutkin kompromissittomassa poikkeavuudessaan ja erilaisuudessaan. Mutta entäs tämä eka, "Akattomat miehet"? Pikaisen tutkiskelun perusteella kyseessä on Little Stevenin arvostetuin albumi ja jees – tämmöisistähän ne rockin paavit tykkäävät, ois vielä mollissa nii lol. Steven oli aikoinaan E-Street Bandin jäsen ja se kuuluu. Puhaltimia on käytetty tuomaan soulahtavaa fiilistä, ilman niitä levy olisi hetkittäin aika suoraa Brucea. Biisit kulkevat uljaasti duurissa, mistä siis ihan tykkään, mutta duurisointujen kanssakin Men Without Women on aavistuksen verran sillä lailla tylsää kuin miehen elämä ilman naista tuppaa olemaan.

#899 kirjoitettu 22.10.2023 23:04

Comco - Schmomco

Olen nähnyt valon, tämä on parasta mitä olen kuullut kymmeniin vuosiin.

#900 kirjoitettu 23.10.2023 17:04

Snacke kirjoitti:
Comco - Schmomco

Olen nähnyt valon, tämä on parasta mitä olen kuullut kymmeniin vuosiin.


No joo, todella mielenkiintoista. Luulin että tällaista slowcorea tms. ei enää kukaan tee. Täytyypä tsekata kans bändin (community college?) eka levy comco.

Edellämainitun innoittamana otin kuunteluun Codeinen What About The Lonely? -kokoelman, syyskuussa ilmestyneen, mutta 30 v. vanhan livesetin. Jotenkin samansukuista soitantaa kuin comco, mutta biisit ovat pidempiä ja kitarat raskaampia. Nautin tästäkin!

#901 kirjoitettu 23.10.2023 22:03

Sparks: no1 in heaven ja Pekka Pohjola: Keesojen lehto. Nämä tuli kuunneltua tänään.

#902 kirjoitettu 23.10.2023 23:13 Muok:23.10.2023 23:13

Olen tämän enklantilaisen Suede-orkesterin kanssa varsin epäortodoksinen, ja niinpä minusta hävyttömän aliarvostettu A New Morning (2002) on heidän paras albuminsa. Obsessions, Lost in TV, Beautiful Loser, Astrogirl, sikahienoja biisejä! No joo, oikeasti kuuntelin viimeisimpänä Syvän Purppuran ysärilevyn Abandon (tai ABandOn, A.Band.On, whatevva) ja oli silläkin ainakin yksi kiva biisi, mutta se edellinen kuuntelukohde oli parempi. Nyt soikin sitten jo Regina.

#903 kirjoitettu 24.10.2023 01:31

Snacke kirjoitti:
Comco - Schmomco

Olen nähnyt valon, tämä on parasta mitä olen kuullut kymmeniin vuosiin.


Kuuntelin pari kertaa viime yönä, kiitos tästä! Kiva yhdistelmä tollasta nynnypoppia ja ööh, kai se on sitten sitä slowcorea. Oon myös pitkään ollu viihdyttyny tosi lyhyistä biiseistä ja ylipäätään ideasta koostaa albumeja sellasista, niin tää osu monella tapaa maaliin.

#904 kirjoitettu 24.10.2023 12:15

J. Karjalainen: Electric Sauna (1996). Olin levyn ilmestyessä vielä (?) sen verran herkässä iässä, etten alun perin tykännyt Tyttöni mun -biisistä, kun siinä oli jotain outoa ja vierasta kuuskytlukulaista hippipsykedeelistä jamikaaosta, mutta seuraavana vuonna (?) yhtäkkiä tykkäsinkin ja nykyään se on ehkä lempparini Jiin koko tuotannossa. Väinönhuutelubiisi luonnollisesti oli kiva alusta asti ja on vieläkin. Do the Kaivinkone, Mä voin, Hallapojat... paljon hyvää meininkiä. Jiin 1980-luvun jutut ovat meicälle jotenkin vähän liian boomeria, lännenjukkahommat taas eivät oikein kiinnostaneet ja uudemmat ovat Et ole yksin -albumin jälkeen jääneet hiucca välimalleiksi, mutta tämä 1996-1998-vaihe on aika kultaa. Muistot.

#905 kirjoitettu 24.10.2023 12:19

Kalle Kinos - Oloasu Business

Kinoksen uusin levy on viimeisin albumi jonka olen kuunnellut kokonaan. Idänihmeenä aiemmin tunnettu räppäri tekee laadukasta jälkeä tälläkin levyllä. Tykkäilin. Tätä voi suositella niin vanhan koulukunnan hoppipäille kuin myös nuoremmille hoppidiggareille. Ei mulla oikeastaan oo tästä levystä muuta sanottavaa.

#906 kirjoitettu 24.10.2023 23:21

community college - comco

Tämä lienee combon eka levy (v. 2019) ja kuulostaa korvaani jopa paremmalta kuin schm…whatever. (Tuosta nimestä tulee mieleen wilco - schmilco… omaperäistä, öh?) Musiikki on siis mukavaa, hauskaa ja oivaltavaa. Ja onhan se hidasta ja pelkistettyä, kerrassaan tarttuvia biisejä ja lakonista lyriikkaa.

#907 kirjoitettu 25.10.2023 03:54

cedarbear kirjoitti:
community college - comco

Tämä lienee combon eka levy (v. 2019) ja kuulostaa korvaani jopa paremmalta kuin schm…whatever. (Tuosta nimestä tulee mieleen wilco - schmilco… omaperäistä, öh?) Musiikki on siis mukavaa, hauskaa ja oivaltavaa. Ja onhan se hidasta ja pelkistettyä, kerrassaan tarttuvia biisejä ja lakonista lyriikkaa.


Luulen, että innoittajana molemmissa on Nilsson Schmilsson, joka on myös hyvä.

#908 kirjoitettu 26.10.2023 20:22

Pitkästä aikaa kuuntelin live-albumin, brittiläisen Neon Fieldsin uuden livelätyn, joka oli ilmaiseksi ladattavissa jonkun aikaa. Levy, jolta suurin osa näistä biiseistä on, taisi ilmestyä viime vuonna ja se oli yks vuoden kovimmista julkaisuista - utuista, vähän triphopahtavaa indie-electronica-rockia pirun kovalla laulajalla.

#909 kirjoitettu 27.10.2023 11:18

Moon: Yours Sincerely (1991)

Tätä levyä kuunnellessa tulee aina fiilis, että bändistä olisi luullut olevan enempäänkin kuin mitä Moon Cakesista sitten ikinä tuli. Ainon ääni oli kyllä ihan mieletön.

#910 kirjoitettu 28.10.2023 11:21

Löysin kirppikseltä McCartney II-levyn. Sitä on nyt tullut pyöritettyä pari päivää. Muistan kakarana kun se haukuttiin maanrakoon, mutta se vaan on parantunut ajan myötä.

#911 kirjoitettu 28.10.2023 19:49

larthvolos kirjoitti:
Löysin kirppikseltä McCartney II-levyn. Sitä on nyt tullut pyöritettyä pari päivää. Muistan kakarana kun se haukuttiin maanrakoon, mutta se vaan on parantunut ajan myötä.

Jännä, itsekin olen tänään kuunnellut samaa musaa, en tosin omista levyä vaan olen ainoastaan poiminut joskus ikiaikoja sitten sen parhaimmiston (?) joltain kirjaston CD:ltä. En toistaiseksi oikein syty.

Oma viimeisin kuunteluni: Slowdiven nimikkoalbumi, comeback-levy vuodelta 2017. Ajattelin, että kannattaa tutustua tähän ennen kuin yritän kuunnella sitä uutuutta. Bändin klassikko, 1993 julkaistu Souvlaki löytyy hyllystä vinyylinä, sitä seuraavalle Pygmalionille en sen sijaan lämmennyt laisinkaan. Sikäli on ollut epäselvää, tykkäänkö Slowdiven nykymuodosta. Mutta Slowdive-albumin viisi ekaa biisiä ovatkin tosi hyviä ja loppujakin sietää. Ilman muuta uusi Everything Is Alive pääsee myös kuunteluun.

#912 kirjoitettu 01.11.2023 13:28

Tänään kuuntelin, putkeen, ohukaisten paiston, jauhelihakastikkeen valmistuksen ja syömisen ohessa kolme viimeisintä Bandcampista hankkimaani digijulkaisua:

MV & EE - Green Ark
Bushman’s Revenge - All The Better for Seeing You
Edsel Axle - Variable Happiness

Mitäpä niistä sen enempää mitä ei olisi jo sanottu. Kuuntelin (ja katselin) myös eilen, monen muun ohella, Youtubesta Ustad Noor Bahkshin konsertin (1h25min), taisi olla jostain Liettuasta, korvikkeena sille kun mukavuudenhaluni esti eilen illalla konserttiin menon. Onhan tuo kyllä aikamoinen virtuoosi, jotenkin helposti lähestyttävää melodiikkaa ja improvisointia.

#913 kirjoitettu 02.11.2023 17:13 Muok:02.11.2023 17:13

Olen tässä hakenut inspiraatiota sanoittamiseen kuuntelemalla arvostamieni kotimaisten bändien/artistien tuotantoa.

Ensimmäisenä oli vuorossa Atomirotta - I.

Musiikillisesti 5+/5 , mutta sanoituksissa riimit vähän ontuilevat. Toki en ihan kaikkea stadi-osastoa edes ymmärrä. Levyn 2 hittibiisiä erottuvat selvästi joukosta.

#914 kirjoitettu 02.11.2023 17:44

R.E.M.: Reveal. Aika se kulua puksuttaa, mutta vuonna 2001 ilmestynyt, silloin ihan tykätty mutta myöhemmin väheksytty Reveal on minusta edelleen REMmin paras albumi. Automatic for the People on varmaan toiseksi paras, että silleen.

Olisi kiinnostavaa päästä käymään menneisyyden hetkissä uudelleen. Saisin esimerkiksi tietää, soittiko joku radiokanava tosiaan Summer Turns to High -biisin näytteenä uudelta albumilta, kun olin jonkun tuntemattoman autokyydissä toukokuun lopussa 2001. Miksi ne sen olisivat soittaneet, eihän se ollut single eikä hitti. Mutta niin muistikuvani silti väittää. Summer Turns to High'sta tuli minulle vuosikausiksi semmoinen "yksi maailman parhaista biiseistä ikinä". Ei se enää ole, mutta hyvä se on.

#915 kirjoitettu 03.11.2023 20:07

Viimeisen vajaan viikon aikana olen kuunnellut Kungens Män -yhtyeen albumi-per-kuukausi -projektin 12 levyä, ajalta lokakuu 2013 - syyskuu 2014. Joka levyltä löytyy omat helmensä, joskus kaksikin, mutta muuten anti on pääasiassa vain oivallista improvisoitua pitkän kaavan (psykedeelistä? space? kraut?) rockia.

#916 kirjoitettu 04.11.2023 15:05

Kuuntelin italialaisen post-black-metal duon Kintsukuroin vastikään ilmestyneen debyyttilevyn "About Emotions" tässä muutamaan kertaan läpi. Vaikka tyyli on vähän raaempaa kuin vaikkapa Novembrella, niin jotain peri-italialaista melodraamaa näissä kummassakin bändissä on - ja itse diggailen kyllä. soundit ovat ug-bläkkistyyliin vähän rosoiset, mut ei sentään ihan metsäbläkkisosastoa. Tää kaksikko on väsännyt musaa yhdessä jo 10 vuotta, tosin tuossa pandemian aikoihin vaihtoivat nimeä, aikaisemmasta tyylistä mulla ei oo hajua. Paremmalla tuotantojäljellä tässä olis kyllä ainesta vaikka mihin, mut en sit tiiä miten bläkkispiireissä ajatellaan sliipatusta studiomeiningistä - se on kai liian kaupallista hapatusta

Samaan syssyyn fiilistelin viime vuonna ilmestynyttä Somehow Jo -progepumpun rieskaa "Scales and Details" ja on kyllä asiallisen kimuranttia, mut kuitenkin aika tarttuvaa rokkailua - huutolaulut välillä vihjaisilis ett ollaan jotain metallia mukamas, mut kyl mä lasken tän enempi rock-karsinaan - yksi levyn biiseistä oli suorastaan poppia! Asialliasta laittoa kaikin puolin.

#917 kirjoitettu 04.11.2023 17:46

Monocot - Leave To Cool (2023)

No nyt on kova, kirjoittaisin, jos sortuisin latteuksiin. Kitara+rumpu-duon tuore sophomore julkaisu löytyi bandcampin syövereistä. Rumpali on Jayson Gerycz ja kitaristi Rosali Middleman. Jälkimmäisestä, vähän kesystä ja lähes keski-ikäisestä laulaja-lauluntekijästä on kehkeytynyt melkoinen revittelijä, kaksi (kitara)soololevyäkin (joista toinen parin kuukauden takainen, monikerilla Edsel Axle, ja ensimmäinen vain nimellä Rosali) jo julkaissut taitaja. Kuuntele vaikka The Voice Came, levyltä, joka on siis ”A wild free improvisational ride that melds free jazz, black metal, noise rock, and lounge into one vision”.
4,75/5.

#918 kirjoitettu 05.11.2023 10:05

Ringo Starr: Choose Love, tämä ilmestyi 2005. Minulla ei ollut mitään käsitystä Ringon albumien Vertical Man (1998) ja Ringo Rama (2003) ilmestymisestä silloin aikanaan, mutta Choose Loven olemassaolo jäi sentään mieleen ja Liverpool 8:aan (2008) sitten jo tutustuin. Kai minä tuossa välissä rupesin seurailemaan intohimoisemmin musamediaa? Olen todella pikku hiljaa noita pykälää vanhemman (mutta uudehkon) kauden Ringoja kuunnellut, varmaan se laimea kiinnostus meinaa johtua 2010-luvun Ringo-albumien hienoisesta tyhjänpäiväisyydestä. Nämä nollarin (ja ysärin, todellakin mukaan lukien 1992 julkaistu Time Takes Time, joka on kaikkein paras) Ringo-levyt ovat kuitenkin ihan eri asia. Näissä on vielä meininkiä, sykettä ja elämää. Olen ison osan niistä seitkytluvun albumeistakin kuullut, ja ovathan ne varsin siedettäviä, mutta ne ovat sitä omaa aikaansa. Choose Lovella jyrisevät 2000-luvun alkuvuosille aika tunnusomaiset altsuhenkiset kitarat ja biisit ovat parhaimmillaan kiinnostavia, erityisesti Oh My Lord, joka alkaa ja loppuu mukavan köppäisenä demona ja Sly & the Family Stonen Rose vierailee laulukuoroineen. Ihan jees.

#919 kirjoitettu 05.11.2023 15:07

Flower-Corsano Duo - The Halcyon

Michael Flowerin ja Chris Corsanon viimeisin viime vuodelta, vähän sitä samaa mitä aikaisemmatkin... Tämä täytyi vain tsekata siksi, että tuo Flower (mm. Vibracathedral Orchestra) on jo kohta parinkymmenen vuoden ajan soittanut shahi baaja -nimistä instrumenttia, joka tässä viimeisellä on nimetty Japan Banjo. Kas kun kyseessä on sama instrumentti, jota mm. Roskildessa tänä vuonna vieraillut pakistanilainen Ustad Noor Bakhsh, nimellä benju, soittaa. Ja itse asiassa soitin on sähköistetty versio vanhasta intialaisesta Bulbul Tarang -soittimesta. No, Bakhshin soittimesta on myös sanottu että se on alunperin japanilainen Taish?goto-lelu, joten ota nyt näistä selvää.

#920 kirjoitettu 06.11.2023 16:01

Coriky - s/t (2020)

Fugazin kitaristi Ian MacKaye ja basisti Joe Lally ja rummuissa ensiksimainitun vaimo Amy Farina, siinä trio Coriky ja bändin kai ainoa levy. Ja on muuten hyvä, aloitusbiisi todella tarttuva Clean Kill, ja monta muuta mukavaa, yleisesti ottaen vähän pehmitettyä ja menevämpää variaatiota vanhasta menosta. Kannattaa tutustua!