Mikseri.net

#842 kirjoitettu 22.11.2024 19:44

Kanaan - Live @ Freak Valley Festival (2024)

Norjalaisen power tai space rock -trion keikka Saksan festareilta, ei siis mikäään levy, mutta livelevyyn verrattava 50-minuuttinen. Helvetin tiukka bändi, rumpalikin aika hurja tapaus, ja voi olla monelle vähän liian kokeellista, mutta hienoahan tämä on. Bändi on kehittynyt valtavasti siitä kun nuo eka kertaa näin ja kun ensilevyään esittelivät tanskalaisen Papirin lämppärinä Köpiksessä keväällä 2019.

#843 kirjoitettu 01.12.2024 14:26 Muok:01.12.2024 14:53

Shpongle - Tales Of The Inexpressible

Mahtava levy kokonaisuudessaan.


Doonzone muokkasi viestiä 14:53 01.12.2024

#844 kirjoitettu 01.12.2024 22:44

Thåström - Somliga av oss (2024)

Näitä samoja biisejä Thåström on tehnyt jo ainakin 15 vuotta. Paitsi että nämä ovat uusia, ja eiväthän ne huonoja ole, jos tällaisesta tykkää. Soundimaailma entistä hillitympi ja pianovetoisempi, ja vokaalit/lyriikat sitä tuttua tyyliä. Tästä joko pitää, tai… no, voiko tästä olla pitämättä? Ikää on artistilla jo 67, ja onhan se niin, että det finns ingen som Thåström, kuten Aftonbladetinkin arvio asian tiivistää.

#845 kirjoitettu 02.12.2024 15:09

Metallica: Master of Puppets.

Edellisestä pyöräytyksestä onkin aikaa yli 20 vuotta. Onhan tämä oman genrensä uraauurtava teos, mutta ei oikein iskenyt. Hyvin kitarat sahaa ja Jamesin laulu kuulostaa hyvältä ja biiseissä kunnianhimoisia kaaria, mutta muuten jättää kylmäksi. Ei ehkä vaan ole miun mussaa.

#846 kirjoitettu 02.12.2024 16:20

Metallica: Master of Puppets.

Edellisestä pyöräytyksestä onkin aikaa yli 20 vuotta. Onhan tämä oman genrensä uraauurtava teos, mutta ei oikein iskenyt. Hyvin kitarat sahaa ja Jamesin laulu kuulostaa hyvältä ja biiseissä kunnianhimoisia kaaria, mutta muuten jättää kylmäksi. Ei ehkä vaan ole miun mussaa.

#847 kirjoitettu 06.12.2024 10:22 Muok:06.12.2024 10:26

En kuunnellut kuin pari biisiä mutta huomasin että Grateful Dead-bändin konserteista on tarjolla yli 17.000 konserttiäänitystä täällä: https://archive.org/de...

#848 kirjoitettu 11.12.2024 21:59

Ava Mendoza - The Circular Train (2024)

Kylläpä näitä hyviä (nais)kitaristeja taas löytyy. Oikein raikasta revittelyä ja monipuolista soitantaa. Esikuvat kuuluvat läpi, eikä niistä vaatimattomin ole suinkaan Sonny Sharrock. Myös Blind Idiot Godin Andy Hawkins mainittu!

#849 kirjoitettu 14.12.2024 19:02

Bad Sauna: Kerro sille mille susta tuntuu.

Jostain bongasin ja pyöräytin. Vaatii lisäkuuntelua, mutta kyllähän tässä kitaraosastolla oli paljon tuttu. Vokaalitkin oli miksattu pinnan alle kuin My bloody Valentinella konsanaan. Biisit oli soundeiltaan yhtenäiset mutta kuitenkin rakenteellisesti monipuoliset. Ainut mikä paljastaa, että liikkeellä on (ilmeisesti) nuorempaa sukupolvea on sanoitukset jotka tiivistyy hyvin levyn nimeen.

Sen verran tuo ysärindieretroilu upposi että pitää pyöräyttää vielä muutaman kerran, jos sieltä löytyisi joku hyvä sisäänheittobiisi.

#850 kirjoitettu 16.12.2024 19:28

Black Duck - s/t (2023)

Chicagon musiikkiskenen veteraanien trion toistaiseksi ainoa levy, ja onhan se hienoa kun genreksi mainitaan improvised rock. Tunnetuin jäsen on Douglas McCombs, mm. Tortoisen, Brokebackin ja Pullmanin perustajajäsen, ja vielä Eleventh Dream Dayn pitkäaikainen basisti/kitaristi. Parasta mitä olen tällä viikolla kuullut.

#851 kirjoitettu 16.12.2024 20:07

Charalambides - Strangle The Wretched Heavens (2007)

Ja heti perään soi tämä: aika usein näissä kuunteluissani on teemana ”palautanpa mieleen”, ja tämä jos mikä kuuluu siihen kategoriaan.
Periaatteessa duo Texasista, kitaristi Tom Carter ja (silloinen) vaimonsa Christina, ja näitähän tuli kuunneltua intensiivisesti 20 - 30 vuotta sitten. Edelleenkin monessa suhteessa aivan ylittämätöntä kamaa, kokeellista psykedeelistä, improvisoitua, acid folkia ja mitä vielä. Aina en oikein sietänyt Christinan ’laulua’, mutta Tomin kitara kyllä kumosi sen harmin.
Jos ”vaikeampi” (tai kuten nykyään on tapana sanoa ”haasteellisempi”) musiikki kiinnostaa, yhtyeen Bandcampista löytyy runsaasti tutustumisen arvoista.

#852 kirjoitettu 19.12.2024 18:52

MJ Lenderman - Him (2017)

Mielenkiintoista, että tämmönen putkahti YouTubesta, kun kaikkitietävä Wikipediakin kertoo että artisti on ”active 2018 -”. Tätä ei löydy Spotifysta eikä Bandcampista, vaan tässä se on, Lendermanin (synt. 1999) kai eka pitkäsoitto.

#853 kirjoitettu 22.12.2024 14:45 Muok:22.12.2024 14:48

Sattuipa eilen kohdalle TV:sta kanavia plärätessä YLE areenastakin löytyvä Timanttinen Keikka sarja. Tällä kertaa vuorossa oli Olli Soikkeli Trio. Heppu pisteli akustisella kitaralla semmosta settiä, että siinä suurella osalla tiluttelijoista menee jauhot suuhun. Uskomattoman taitava kitaristi.

#854 kirjoitettu 22.12.2024 15:28

Begemot kirjoitti:
Bad Sauna: Kerro sille mille susta tuntuu.

Jostain bongasin ja pyöräytin. Vaatii lisäkuuntelua, mutta kyllähän tässä kitaraosastolla oli paljon tuttu. Vokaalitkin oli miksattu pinnan alle kuin My bloody Valentinella konsanaan. Biisit oli soundeiltaan yhtenäiset mutta kuitenkin rakenteellisesti monipuoliset. Ainut mikä paljastaa, että liikkeellä on (ilmeisesti) nuorempaa sukupolvea on sanoitukset jotka tiivistyy hyvin levyn nimeen.

Sen verran tuo ysärindieretroilu upposi että pitää pyöräyttää vielä muutaman kerran, jos sieltä löytyisi joku hyvä sisäänheittobiisi.


Itselle eniten matoa korvaan ujuttanut SaunaBad on ollut Tehdään jotain tyhmää -piisi, joltain vähän vanhemmalta levyltä..
Muita omaan korvaan jotenkin samanlaisesti (mutta ehkä hieman hitikkäämmin) rämiseviä uudempia bändejä ovat olleet Linkopii, Teini-Pää ja Brian, esim...

#855 kirjoitettu 22.12.2024 18:07

Kiitti vinkistä, pitää pyöräyttää jossain vaiheessa. Teinipää on onkin jo ennestään tuttu.



Hernia kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Bad Sauna: Kerro sille mille susta tuntuu.

Jostain bongasin ja pyöräytin. Vaatii lisäkuuntelua, mutta kyllähän tässä kitaraosastolla oli paljon tuttu. Vokaalitkin oli miksattu pinnan alle kuin My bloody Valentinella konsanaan. Biisit oli soundeiltaan yhtenäiset mutta kuitenkin rakenteellisesti monipuoliset. Ainut mikä paljastaa, että liikkeellä on (ilmeisesti) nuorempaa sukupolvea on sanoitukset jotka tiivistyy hyvin levyn nimeen.

Sen verran tuo ysärindieretroilu upposi että pitää pyöräyttää vielä muutaman kerran, jos sieltä löytyisi joku hyvä sisäänheittobiisi.


Itselle eniten matoa korvaan ujuttanut SaunaBad on ollut Tehdään jotain tyhmää -piisi, joltain vähän vanhemmalta levyltä..
Muita omaan korvaan jotenkin samanlaisesti (mutta ehkä hieman hitikkäämmin) rämiseviä uudempia bändejä ovat olleet Linkopii, Teini-Pää ja Brian, esim...

#856 kirjoitettu 26.12.2024 21:03

Astrix- Artcore

#857 kirjoitettu 29.12.2024 17:50

Yoo Doo Right - From the Heights of Our Pastureland (2024)

Kanadalaisbändi, joka on jo toki muutaman levyn tehnyt viimeisen vuosikymmenen aikana, mutta josta nyt kuulen ensi kertaa, on saanut aikaan levyn jonka jaksoin kuunnella alusta loppuun. Ja koska tähän on liitetty määreet experimental, kraut-rock, post rock ja shoegaze, niin ei ihme. Ja mikäli bändi on napannut nimensä Thin White Ropen biisistä (levyltä Sack Full of Silver, vuodelta 1985), niin aina parempi.
Rämisee ja jytisee.

#858 kirjoitettu 30.12.2024 17:18

Kuuntelin Zen Cafen Idiootti ja Ua Ua -levyt. Molemmat toimi kyllä tosi hyvin, ensinmainittu jopa hieman paremmin.

Putro sanoitukset oli vielä tuoreita (vaikka oli jo melkein 30v) ja kertoivat juuri nuorten aikuisten elämästä. Rumpali ja basisti pistävät hyvää groove ja Idiootin rumpusoundit uppoaa kympillä. Kitarasäröt kuulostaa kun olisi lainattu Smashing Pumpkinsin pedaaleja 5 vuoden viiveellä. Molemmissa levyissä on vain pari tylsempää täyteraitaa, mikä on saavutus sinänsä.
Putro laulaa näissä muutakin kuin taa-taa-taa-ta. Ua Ua kuulostaa säksätyksineen juuri vuodelta 1999. Ehkä näitä kuuntelee armeliaasti siksi, että nämä herättävät muistoja ajalta jolloin näitä kuunteli tuoreeltaan

#859 kirjoitettu 30.12.2024 20:11

The Bevis Frond - Focus On Nature (2024)

Brittiveteraani (s. 1953) Nick Salomanin luotsaama (ja usein hänen pelkäksi sooloprojektikseenkin mielletty) yhtye on edelleen hyvässä vedossa, ja tämä on laskutavasta riippuen 26. tai 29. levynsä. Kerrassaan loistavia popkappaleita (tai rockiahan tämä on, sellaista, mikä ei ole lainkaan muodikasta eikä massojen suosiossa) eli hienoja ja monipuolisia melodioita ja kauniita ja sulavia kitarasooloja, eli Kunnon (Vanhanaikaista) Musiikkia 75 minuutin verran. Vertailukohteina vaikka Guided By Voices tai Dinosaur Jr, joten suosittelen lämpimästi!

#860 kirjoitettu 31.12.2024 11:21 Muok:31.12.2024 12:26

Kungens Män Starter Kit

Spotifyn soittolista, jonka/jota olen aiemminkin kuunnellut, vaan tähän on hyvä vuosi päättää (ennen kuin lähden Tour de Skille (@SRF via VPN). Kaksi ja puoli tuntia ruotsalaisbändin musiikkia, kitaristinsa Hans Hjelmin valitsemana. Tämä(kin) rokkaa!

cedarbear muokkasi viestiä 12:26 31.12.2024

#861 kirjoitettu 02.01.2025 13:57

The Black Keys: El Camino.

Tälläkin alkaa olemaan jo ikää, mutta hyvältä kuulosti! Sekä biisit että soundit. Kävin tuossa myös miettimään, että mikäköhän on tuorein levykokonaisuus mistä pitäisin? Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?

Amyl and the Sniffers: Cartoon Dark

Hauskaa rokettirollia tämäkin. Soundit aika silotellut ja musiikkia aika perusrokkia, mutta laulajan energinen ulosanti jaksaa kyllä viehättää (olisiko vielä tuo aussiakstentti).

#862 kirjoitettu 02.01.2025 17:48

Begemot kirjoitti:
Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?


Tuo on juurikin se, mitä striimaus ei pysty niin hyvin tarjoamaan. Levyn kansia kiva hypistellä ja tutkailla kansikuvia, sanoja yms. musaa kuunnellessa. Striimipalvelusta tulee toki levyjä kuunneltua, mutta niistä ei jää samanlaista muistijälkeä.

#863 kirjoitettu 04.01.2025 14:27

Astrix- Eye to Eye

https://www.youtube.co...

On edelleen yksi suosikkilevyistäni psyken saralla, taidettu julkaista 2002.
Toimii todella hyvin ja tää vanhempi Astrix on vaan parasta.

#864 kirjoitettu 05.01.2025 19:50

Black Duck - Black Duck

Tämäkin levy pääsi ilmestymään jo vuonna 2023, ja nyt vasta olen tästä tietoinen. Kolme Chicago-skenen veteraania, kärjessä kitaristi/basisti Douglas McCombs (mm. Tortoise ja 11th Dream Day), toinen kitaristi ja perkussionisti: tässäpä taas lähes täydellinen trio, joka tekee aikalailla genrevapaata, mutta helposti lähestyttävää instrumentaalimusiikkia.

Todella miellyttävä kokemus, 8,5/10.

#865 kirjoitettu 09.01.2025 23:26

Madhuvanti Pal - Raag Bhoopali

Olkoon tämäkin 40-minuuttinen Youtubepätkä kuin kokonainen levy… Madhuvanti Pal soittaa rakentamaansa rudra veenaa, ja tämä jos mikä on kaunista musiikkia (siinä missä esim. kaikkien tuntema klassikko Wichita Lineman). Tähän on mukava päättää päivänsä… öö… siis torstaipäivä. Olisi muuten bluesmiehillekin opittavaa tuosta kielten venyttelystä!
10/10

#866 kirjoitettu 10.01.2025 09:02

cedarbear kirjoitti:
Madhuvanti Pal soittaa rakentamaansa rudra veenaa


Siinä on instrumentilla kokoa ja näköä !. Kyllä sitä on olemassa mielenkiintoisia soittimia.

#867 kirjoitettu 10.01.2025 16:36 Muok:10.01.2025 16:38

cedarbear kirjoitti:
Madhuvanti Pal - Raag Bhoopali

Olkoon tämäkin 40-minuuttinen Youtubepätkä kuin kokonainen levy… Madhuvanti Pal soittaa rakentamaansa rudra veenaa, ja tämä jos mikä on kaunista musiikkia (siinä missä esim. kaikkien tuntema klassikko Wichita Lineman). Tähän on mukava päättää päivänsä… öö… siis torstaipäivä. Olisi muuten bluesmiehillekin opittavaa tuosta kielten venyttelystä!
10/10

Ihan jees jamittelua ... (en nyt toki kokonaan kuunnellut) ... Wichita Lineman ei taida varsinkaan "nykyräppipoppinuorille" kovin tuttu olla ... Kauniskin voi unohtua ja hautautua määrättömän nykymöykän ääniroinan alle ... Äänikin näköjään voi muodostua ongelmajätteeksi ihmisen toimesta. (Ei koske tätä nimenomaista biisiä)

#868 kirjoitettu 11.01.2025 11:51

The Streets: Original pirate material.

Itsellä on suhteellisen vähän levysuosikkeja rapmusiikin puolella, mutta tämä on kuulunut niihin pitkään. Asan Loppuasukas toimii myös. Tulenkantajista pidin myös sekä Stepan ja Ruudolfin menosta.

Itse levystä. Ehkä tälläinen brittijätkän meno on vaan lähempänä itäsuomalaisen miehen kokemusmaailmaa kun vaikka Atlantin takainen gangstapapatus. Flowsta voisi puhua jopa ns. puhelauluna. Jokainen kappale kertoo eri aheeesta, mutta isosda kuvassa juuri brittijätkän elämästä. Ehkä nykykorvin tässä on turhan simppelit ja ei-musikaaliset taustat. Tuotannossa ei juuri kikkailua, mutta tåmä taisi ollakin aika kotikutoinen projekti.

Hieno depyytti jota tulee kerran viidessä vuodessa pyöräytettyä.

#869 kirjoitettu 12.01.2025 21:22

ricbay kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?


10. The Strokes: Is This It
9. Bad Bunny: Un Verano Sin Ti
8. Kanye West: My Beautiful Dark Twisted Fantasy
7. SZA: SOS
6. Kendrick Lamar: good kid, m.A.A.d city
5. Taylor Swift: Folklore
4. OutKast: Stankonia
3. Frank Ocean: Blonde
2. Radiohead: Kid A
1. Beyoncé: Lemonade
Törmäsinkin sopivasti netissä listaan jossa pyritään hahmottamaan viime vuosikymmenien parhaimpia levyjä. Itselle noista tutuimmat on Strokes (hyvä depyytti) ja Kid A (kiinnostava kokonaisuus kyllä), mutta saa tuosta vaikutelman myös että vähänkin tuoreemmat klassikot on muualta kuin rockin maailmasta.

Tuo on juurikin se, mitä striimaus ei pysty niin hyvin tarjoamaan. Levyn kansia kiva hypistellä ja tutkailla kansikuvia, sanoja yms. musaa kuunnellessa. Striimipalvelusta tulee toki levyjä kuunneltua, mutta niistä ei jää samanlaista muistijälkeä.

#870 kirjoitettu 13.01.2025 10:18

Begemot kirjoitti:
Törmäsinkin sopivasti netissä listaan jossa pyritään hahmottamaan viime vuosikymmenien parhaimpia levyjä. Itselle noista tutuimmat on Strokes (hyvä depyytti) ja Kid A (kiinnostava kokonaisuus kyllä), mutta saa tuosta vaikutelman myös että vähänkin tuoreemmat klassikot on muualta kuin rockin maailmasta.

Oletan että:
- edellisen viestin lainauksineen oli tarkoitus näyttää vähän erilaiselta..
- tuo ylläoleva oli Begemotin tuumailua..

Enihuu, tuo sai miettimään että kuinkas kauan siitä nyt onkaan, kun musalehdissä uutisoitiin että hip hop ohitti rockin kuunnelluimpana musiikkina..
Googellus: seitsemän vuotta..
Tai siis esim. Soundi kertoi 2017, että Jenkkilässä on asiat näin, ja alkuvuodesta 2018 että sama juttu muuallakin maailmassa..
Nyt se on virallista: rock ei ole enää Yhdysvaltain suosituin musiikkityyli
Puheet rockin kuolemasta eivät täysin tuulesta temmattuja – Hip hop ja r&b jyräävät tuoreessa kuluttajatutkimuksessa

Ilmeisesti Suomessa mentiin vähän eri tahtiin, ainakin Tilastokeskuksen (rock!) mukaan...

Mutta juu; sukupolvet vaihtuu - niin kuuntelijoissa, kuin musamedioissakin, jotka tärkeimpiä teoksia nimeävät - ja uusilla sukupolvilla on oma soundtrackinsä..
Lienee siis siihen nähden ihan luontevaa, että uusilla listoilla rockin merkitys pienenee, hiphopin ja R'n'B'n kasvaa.

#871 kirjoitettu 13.01.2025 11:56 Muok:13.01.2025 12:03

Begemot kirjoitti:
ricbay kirjoitti:
Begemot kirjoitti:
Syntyykö striimiaikoina enää sellaisia albumeita, joita kuunneltaisiin kokonaisina taideteoksina?


10. The Strokes: Is This It
9. Bad Bunny: Un Verano Sin Ti
8. Kanye West: My Beautiful Dark Twisted Fantasy
7. SZA: SOS
6. Kendrick Lamar: good kid, m.A.A.d city
5. Taylor Swift: Folklore
4. OutKast: Stankonia
3. Frank Ocean: Blonde
2. Radiohead: Kid A
1. Beyoncé: Lemonade
Törmäsinkin sopivasti netissä listaan jossa pyritään hahmottamaan viime vuosikymmenien parhaimpia levyjä. Itselle noista tutuimmat on Strokes (hyvä depyytti) ja Kid A (kiinnostava kokonaisuus kyllä), mutta saa tuosta vaikutelman myös että vähänkin tuoreemmat klassikot on muualta kuin rockin maailmasta.

Tuo on juurikin se, mitä striimaus ei pysty niin hyvin tarjoamaan. Levyn kansia kiva hypistellä ja tutkailla kansikuvia, sanoja yms. musaa kuunnellessa. Striimipalvelusta tulee toki levyjä kuunneltua, mutta niistä ei jää samanlaista muistijälkeä.



Haiskahtaa aika vahvasti Rolling Stonen toimituksen tekemältä listalta. Musiikkiosionsa puolesta RS on tällä vuosituhannella linjautunut voimakkaasti mainstream pop-, r&b ja hip-hop-väen julkaisuksi, joten heidän toimittajiensa laatimat listat aina myös heijastelevat tätä.

Rock-levyjen puuttumisen ihmettely RS:n listoilta on vähän sama kuin ihmettelisi miksei taylorswiftiä näe vaikkapa Kerrangin, Revolverin, tai Metal Hammerin vastaavilla listoilla.

Mulla on aina ollut pienimuotoinen fetissi tämän tyyppisille "best albums" listoille. Osa siitä on ihan aitoa kiinnostusta, ja osa taas sitä että saa jotain uutta pään puistelun ja silmien pyörittelyn aihetta.

Sen olen pistänyt merkille, että kun lehdet listaavat kaikkien aikojen musa-albumeita, niin 60- ja 70-lukujen levyistä siellä yleensä pyörivät samat levyt, tai ainakin samat artistit joka listalla, mutta tämän vuosituhannen "parhaat" albumit vaihtuvat ja uudistuvat koko ajan. Jotain kai sekin kertoo...

-------------------------------
Niin, ja viimeksi kuuntelin hi-ressukkana Gene Clarkin albumin "No Other" vuodelta 1974. En huomannut eroa cd-levyyn.

Mutta bittiraattien määrästä riippumatta jokseenkin täydellinen kantrirockpopsingersongwriter-albumi.

11/11 ilman muuta.

#872 kirjoitettu 13.01.2025 12:17 Muok:13.01.2025 12:24

art074 kirjoitti:
Haiskahtaa aika vahvasti Rolling Stonen toimituksen tekemältä listalta.

Itselle listaus tuli vastaan Soundissa, joka puolestaan oli sen napannut juurikin Rolling Stonelta..

Pienen ankkalammikon musamedia uutisoi sen mitä isomman jorpakon musamedia kirjoitteli: sehän on jo tiedonvälitystä, ehkä jopa enemmän kuin se, että raportoidaan notta mitäs n vuosikymmentä sitten merkittävä muusikko tällä kertaa aivopiereskeli aiheesta ö epäsosiaalisessa mediassa...

#873 kirjoitettu 14.01.2025 23:08

Yellow6 - Orphan Songs

Vuonna 2011 julkaistu ”a collection of tracks from compilations, split singles and albums, and limited cdr releases”, taitaa olla yli kaksituntinen paketti, joten en ihan kokonaan tänä iltana kuunnellut. Olen toki aikaisemmin kuunnellut.

Äärettömän yksinkertaista ja toisteista kitaravoittoista ja melko hiljaista musiikkia. Bandcampistaan näitä levyjä löytyy n. 80, joten ei ihan kesken lopu.

Kuuntele vaikka ”i know i shouldn’t but i do”!

#874 kirjoitettu 23.01.2025 23:47

Mogwai - The Bad Fire (2025)

Huomenna ilmestyvän - bändin 11. pitkäsoiton - ns. Listening Party oli tänä iltana Bandcampissa, eli levy, 10 biisiä ja n. 55 min., soi kokonaisuudessaan, ja jengi siinä samalla chattaili ja Stuart Braithwaite vähän kommentoi. Hieno levy, ei siinä mitään, ja kun juhlan kunniaksi vielä sai digiversionkin puoleen hintaan, niin kannatti hankkia. Erityisesti mieleen jäivät ainakin kappaleet Pale Vegan Hip Pain ja osuvasti nimetty If You Find This World Bad, You Should See Some Of The Others.

#875 kirjoitettu 26.01.2025 11:06

cedarbear kirjoitti:
Mogwai - The Bad Fire (2025)

Huomenna ilmestyvän - bändin 11. pitkäsoiton - ns. Listening Party oli tänä iltana Bandcampissa, eli levy, 10 biisiä ja n. 55 min., soi kokonaisuudessaan, ja jengi siinä samalla chattaili ja Stuart Braithwaite vähän kommentoi. Hieno levy, ei siinä mitään, ja kun juhlan kunniaksi vielä sai digiversionkin puoleen hintaan, niin kannatti hankkia. Erityisesti mieleen jäivät ainakin kappaleet Pale Vegan Hip Pain ja osuvasti nimetty If You Find This World Bad, You Should See Some Of The Others.

Kiitokset muistutuksesta (ja täkybiiseistä).. Eräänkin streamauspalvelun algoritmi oli unohtanut tätä tyrkyttää minulle.. ja ihan itse olin jättänyt huomiotta Bandcampin muistutukset..
Enihuu, pitipä sitten pitkästä aikaa kuunnella joku albumijulkaisu alusta loppuun kerralla, meinasi tällainen extremeurheilu vetää vähän hapoille..
Mutta kuulostaa oikein toimivalta Mogwailta, pitää syventyä asiaan jatkossakin..

#876 kirjoitettu 03.02.2025 19:03

Ullalintulampi: Kannattelen

Oli Hesarin arviossa ja pitkästä aikaan uppoasi tälläinen indiesuositus. Kova depyytti ilmeisesti hyvinkin nuiorelta tekijältä. Pidin monista asioista: levyssä oli jonkinlainen yhtenäinen teema, miksauksessa oli monia valloittavia ääniratkaisuja ja kierrätyksiä menneiden vuosien indiekolinoista ja vaikka kyseessä nuori tekijä, niin sanat olivat ajattomia aiheiltaan sekä sanastoltaan - ei siis mitään Ellinooran fraasiluetteloa.

Tuo hissuttelu ei ehkä maistu kaikille...mutta oon mie kuunnellut Panteraakin tällä viikolla

#877 kirjoitettu 08.02.2025 05:16

Riverside - Live ID (2025)

Mainiota yö-fiilistelyä uunituoreen ploglessiivisen lokin tahdeissa.

Olen muuten kehittänyt sellaisen juomaleikin, että aina kun progebändin live-videon yleisössä näkee naispuolisen immeisen, niin pitää ottaa yksi shotti.

Kaksituntinen setti enkä taaskaan humaltunut. Someday, baby...

Post-Truth (live)

#878 kirjoitettu 21.02.2025 13:48

Täs on ehtinyt kuunnella tän vuoden puolella kokonaisia levyjä jo aika paljonkin. Uusista levyistä on uponnut erityisen hyvin Saran "Hallava", joka ilmestyi tossa tammikuussa. Hiton kovaa atmosfäärimetallia - yks kovimmista bändeistä sillä saralla (sic!) Suomessa. Tykkäsin ton uuden levyn Sleep Token -vaikutteista tosi paljon. Kävin levynjulkkarikeikallakin Stadissa ja näin muuten bändin ekaa kertaa livenä. Kannatti mennä!

Harakiri For the Sky'n uus levy "Scorched Earth" on myös tosi hyvä. Ei ehkä mitään uutta auringon alla, verrattuna bändin aikaisempiin tuotoksiin, mutta omassa lajissaan kyllä timanttista meininkiä.

Sit pari kotimaista uudempaa tulokasta on ollut kuuntelussa: Rioghan ja Keoma. Kummaltakin pätkähti uus levy tässä justiinsa ja näistä bändeistä tullaan kyl kuulemaan vielä isomminkin. Monipuolista, kevyesti progeilevaa metallimusaa. Rioghanin tapauksessa tulee mieleen ehkä paikoin In This Moment, mut se viba tulee ehkä naislaulajasta - musiikki on pääosin paljon monipuolisempaa. Uuden levyn triphop-vaikutteista tykkäsin erityisen paljon. Näin bändin viime vuonna Wheelin lämppärinä ja tämäkin retkue oli tiukka lavalla. Jatkoon! Keomaa olen seuraillut nyt jo parin levyn verran ja diggaan bändin progevaikutteista - tietenkin, oonhan diggaillut progea jo yli 30 vuotta!

Vanhoista klassikoista on ollut levylautasella rieskoja, jotka täyttävät pyöreitä tänä vuonna:

Tricky: Maxinquaye
Radiohead: The Bends
Porcupine Tree: Deadwing
Queens of the Stone Age: Lullabies to Paralyze
Karnivool: Themata
Collective Soul: Collective Soul
Faith No More: King For A Day...

ja sit tietty muutamia 50-v juhliaan täyttäviä lättyjä:

Goblin: Profondo Rosso
Alice Cooper: Welcome to My Nightmare
Led Zeppelin: Physical Graffiti

Toi Zepukoiden lätty on kyl vähän ailahtelevaa matskua, mut toisaalta just tolla levyllä on "Kashmir", joka on ehkä "Stairway to Heaven"-biisiäkin kovempi.

#879 kirjoitettu 23.02.2025 17:56

karman hardon kirjoitti:
Täs on ehtinyt kuunnella tän vuoden puolella kokonaisia levyjä jo aika paljonkin. Uusista levyistä on uponnut erityisen hyvin Saran "Hallava", joka ilmestyi tossa tammikuussa. Hiton kovaa atmosfäärimetallia - yks kovimmista bändeistä sillä saralla (sic!) Suomessa. Tykkäsin ton uuden levyn Sleep Token -vaikutteista tosi paljon. Kävin levynjulkkarikeikallakin Stadissa ja näin muuten bändin ekaa kertaa livenä. Kannatti mennä!

Harakiri For the Sky'n uus levy "Scorched Earth" on myös tosi hyvä. Ei ehkä mitään uutta auringon alla, verrattuna bändin aikaisempiin tuotoksiin, mutta omassa lajissaan kyllä timanttista meininkiä.

Sit pari kotimaista uudempaa tulokasta on ollut kuuntelussa: Rioghan ja Keoma. Kummaltakin pätkähti uus levy tässä justiinsa ja näistä bändeistä tullaan kyl kuulemaan vielä isomminkin. Monipuolista, kevyesti progeilevaa metallimusaa. Rioghanin tapauksessa tulee mieleen ehkä paikoin In This Moment, mut se viba tulee ehkä naislaulajasta - musiikki on pääosin paljon monipuolisempaa. Uuden levyn triphop-vaikutteista tykkäsin erityisen paljon. Näin bändin viime vuonna Wheelin lämppärinä ja tämäkin retkue oli tiukka lavalla. Jatkoon! Keomaa olen seuraillut nyt jo parin levyn verran ja diggaan bändin progevaikutteista - tietenkin, oonhan diggaillut progea jo yli 30 vuotta!

Vanhoista klassikoista on ollut levylautasella rieskoja, jotka täyttävät pyöreitä tänä vuonna:

Tricky: Maxinquaye
Radiohead: The Bends
Porcupine Tree: Deadwing
Queens of the Stone Age: Lullabies to Paralyze
Karnivool: Themata
Collective Soul: Collective Soul
Faith No More: King For A Day...

ja sit tietty muutamia 50-v juhliaan täyttäviä lättyjä:

Goblin: Profondo Rosso
Alice Cooper: Welcome to My Nightmare
Led Zeppelin: Physical Graffiti

Toi Zepukoiden lätty on kyl vähän ailahtelevaa matskua, mut toisaalta just tolla levyllä on "Kashmir", joka on ehkä "Stairway to Heaven"-biisiäkin kovempi.


Siellähän on soinut laadukkaat klassikot!

Keikkoja varten olen kahlannut Pauli Hanhiniemen perunateatteria ja Smashing Pumpkinsin tuotantoa läpi.

Perunateatteri on pidemmän päälle vähän liikaa keskitempoa ja liikaa pyyhkäistyjä sähkökitaran avosointuja. Kokonaisuutena esim. Kaupunkitarinoita toimii. En muistanutkaan kuinka kireä virvelisoundi oli ysärillä.

Semmoinen yleisajatus tuli mieleen, että laulaapa Hanhiniemi hyvin ja puhtaasti ennen autotuneaikaa (toki sanoittaja mestari, mutta sama kuin laulussa - ei liikaa riskejä). Ja radiota kun kuuntelee, niin tuntuu että viritys on täysin normi. Suurin osa niistä jotkaa pääsee levylaulajaksi osaavat varmasti nykyisin laulaa ja tarvitsevat hyvin vähän viritystä. Sitten on niitä (esim. suomenkielisiä nuoria räppäripoikia), joissa ei kai edes yritetä päästä puhtauteen, vaan muljautellaan autotunella koko biisi. Voihan se olla jollain Drakella tehokeino, mutta omaa korvaa häiritsee. Sitten on niitä tulkitsijoita, jotka laulaa hyvin ja persoonallisesti, mutta sitten on kuitenkin viritetty optimaaliseen vireeseen, mikä heikentää omaa kuuntelukokemusta. En ole kuullut, mutta lukenut että Patekin nykyisiin viritetään. Sitten on vielä se käänteinen ilmiö, että jotkut vanhat artistit alkavat kuulostamaan epävireiseltä, kun alkaa tottumaan täydelliseen vireeseen.

#880 kirjoitettu 11.03.2025 19:54

Fennesz - Mosaic

Itävaltalaissyntyisen kitaristin ja elektronisen musiikin (electronica, ambient, noise) artistin Christian Fenneszin viime vuonna ilmestyneen levyn juuri kuuntelin. En osaa tuosta oikein mitään sanoa kuin että kuulostaa mahtavalta, niin kuin valtaosa aikaisemmista tuotoksistaankin. En tunne terminologiaa enkä ymmärrä hienouksia enkä subgenrejä, mutta mahtavia orkestraalisia harmonioita, tai jotain, olen kuulevinani.
Siitä lähtien kun Fenneszin näin livenä v. 2015 Hollannin Tilburgissa (ja satuimmepa vielä hotellin aamupalallekin samaan aikaan…) olen hänen harvakseen ilmestyneet levynsä tsekannut, eikä tämäkään tuottanut pettymystä.