Mikseri.net

#802 kirjoitettu 13.09.2024 19:42

Silver Scrolls - Mind Lines

Ennalta tuntematon bändi ja vähän tympeä nimi, ajattelin. Vasta yhtyeen toinen levy, mutta mukana veteraaneja, mm. v. 1990 Polvo-yhtyeen - math-rockin edelläkävijä…- perustanut Dave Brylawski. Tämä oli yllättävän hyvä levy, monipuolista rockia. Näitä ei usein nykyään tule vastaan (mun poluillani).
8/10

#803 kirjoitettu 13.09.2024 20:06

Mk.gee - Two Star & The Dream Police

Toinen lyhytkestoinen levyuutuus tuli kuunneltua putkeen. Vasta 26-vuotias kaveri, josta kohistaan nyt jonkin verran, jossain. Kuulostaa vähän Princeltä, jota en tosin paljon tunne. Ei ehkä ihan mun musiikkiani, mutta paikoin kiintoisaa. Mielenkiintoista että itse Clapton tuli ulos arkustaan tai ainakin avasi sanaisen arkkunsa ja lausui: ”He plays guitar like nobody else”. No, ehkä se kuuluu vaikka biisissä Candy? Ei paljon muuten?

#804 kirjoitettu 14.09.2024 07:48

cedarbear kirjoitti:
Mk.gee - Two Star & The Dream Police

Toinen lyhytkestoinen levyuutuus tuli kuunneltua putkeen. Vasta 26-vuotias kaveri, josta kohistaan nyt jonkin verran, jossain. Kuulostaa vähän Princeltä, jota en tosin paljon tunne. Ei ehkä ihan mun musiikkiani, mutta paikoin kiintoisaa. Mielenkiintoista että itse Clapton tuli ulos arkustaan tai ainakin avasi sanaisen arkkunsa ja lausui: ”He plays guitar like nobody else”. No, ehkä se kuuluu vaikka biisissä Candy? Ei paljon muuten?


Ei ole minunkaan musiikkiani, mutta en nyt ihan heti pysty sanomaan ketä mies soitossaan apinoi (jos ketään). Ehkä siitä tulee tuo "soittaa skittaa niinkuin ei kukaan muu"; onneksi siinä ei sentään ole sanottu "soittaa skittaa paremmin kuin kukaan muu"

#805 kirjoitettu 14.09.2024 17:37

Peter Gabriel : So
Tämä tuli ostettua silloin heti kun ilmestyi ja on kyllä mun mielestä todella hyvä levy
edelleen.

#806 kirjoitettu 21.09.2024 13:41

Are - Kaiken teoria (2023)

Tää oli aika hyvä levy. Aika perinteistä suomiräppiä, jota Arelta odotankin, höystettynä kovilla fiittaajilla/vierailijoilla. Sanottavaa tuntuu riittävän.

Hyvä levy. Vahva suositus.

#807 kirjoitettu 24.09.2024 16:06 Muok:24.09.2024 16:10

Andy McCoy - Building on Tradition (1996)

Jokseenkin epäuskoisena tuli taas ihmeteltyä miten kova biisintekijä tämäkin tragikomediahahmo oikeasti on (tai ainakin on joskus ollut). Tälläkin levyllä yli tunti musaa mutta ei yhtään ohilaukausta.

vahva 10/11

Love And Hate

Let It Rock

#808 kirjoitettu 25.09.2024 09:43

Saimaa vol. 7

Pitää antaa vielä muutama kierros, mutta ei täysin sytyttänyt.

HIenoa soittoa ja sovituksia ja sävellyksiä. Ja sanoissa on yritystä siihen, ettei ihan tavanomaisia luritella. Monet lyriikkateemoista oli kuin täsmäiskuja omalle ikäluokalleni, mutta ei sitten kuitenkaan jaksaneet innostaa.

Laulajat olivat hyviä, mutta sellaisella tv:n viihdeohjelma -tyylillä ja se vähän häiritsi. Pepe tai Otto olisi toiminut itselle paremmin.

Kaksijakoisesti tykkäsin soundista, joka oli 70-lukulaisen älppärimäinen, mutta toisaalta pikkaisen latistaa se että ennen se oli parasta mihin pystyttiin ja nykyisin se syntyy yhtä nappia painamalla.

Arvostan kovasti ja kuulen hienoutta, mutta ehkä kätken tämän sydämeeni ja tarkastelen uudestaan hieman myöhemmin.

#809 kirjoitettu 27.09.2024 20:21

Alan Sparhawk - White Roses, My God

Tänään ilmestyi tämä kauhulla ja jännityksellä odottamani levy. Niukka instrumentaatio, synaa ja rytmikonetta ja prosessoidut vokaalit (pitch shifter, vocoder, whatever). Kappaleessa Brother soi vähän kitaraa, ja se on muutenkin hieman mielenkiintoinen. Melodiikka on outoa, en voi sanoa että köyhää, välillä hienoja ornamentteja.

Onneksi muutaman kuukauden sisällä pitäisi ilmestyä miehen seuraava levy, jonka hän on tehnyt kotikaupunkinsa Duluthin toisen kuuluisuuden, indiefolk- ja alt country bändin Trampled by Turtlesin kanssa. Siinä hän laulanee omalla äänellään.

Kyllähän tätä levyä (ja siinä ohessa tätä artistia) pidettäneen joissain piireissä merkittävänä, sillä esim. New York Times julkaisi pitkän jutun to coincide with this release.

I väntan på bättre tider: 6/10.

#810 kirjoitettu 29.09.2024 13:30

TFS - Tropical Fuck Storm’s Inflatable Graveyard (2024)

Juuri julkaistu australialaiskvartetin 70-minuuttinen livelevy, ja se on todella live, hyvin äänekäs ja meluisa plätty. Toki muutama suvantopaikkakin löytyy, ja yksi jos toinenkin biisi on pohjimmiltaan varsin hieno, vaan hienoudet peittyvät useimmiten totaalisen möykän alle. You Let My Tyres Down, Legal Ghost ja Rubber Bullies ovat parhaimpia, ja Erica Dunnin laulamatkin ovat miellyttäviä. TFS on kuitenkin ensi sijassa Gareth Liddiardin bändi, ja siksi ehkä hyvin ”merkittävä”.

#811 kirjoitettu 29.09.2024 13:40

Kotiteollisuuden tuotanto on nyt kuuntelun alla.

Kotiteollisuus - Tomusta ja tuhkasta

"Jos sanon" on täydellinen biisi. Iskevä, eteenpäin jyräävä ja sanat on täydellisesti rytmitetty kappaleeseen.

Muut biisit ovat taas riffittelyiltään hyviä, mutta sanoitukset ovat jotenkin viimeistelemättömiä. Rivit ovat eri mittaisia, laulumelodia vaihtelee säkeistöissä. Samat sanat kertautuvat liiaksi säkeistössä ja kertsissä. Varmaan normi kuuntelijaa moinen ei häiritse, mutta mutta mua tommonen vaivaa. Kuitenkin suhkoot helposti olisi tommoset jutut saatu korjattua ilman että biisien sanomassa/tarinassa olisi mikään muuttunut.

#812 kirjoitettu 29.09.2024 23:43

Yellow6 - Sometimes It Seems Too Easy, Sometimes It’s Just So Hard

Nyt kuuntelin kokonaan tämän toissa päivänä julkitulleen 77-minuuttisen eepoksen, enkä voi taaskaan olla sanomatta, ja miksi olisinkaan, että tämä on komeaa musiikkia. Heleevetin yksinkertaista minimalistista kitaramusiikkia, erona ehkä kymmeniin ja taas kymmeniin edellisiin teoksiinsa, että tässä on vähän jotain rumpukonetta tai vastaavaa paikoitellen.
Juuri nyt 9/10.

#813 kirjoitettu 04.10.2024 23:33

Globular - Lifts the Curse of the Grey Goo Assimilators..!

#814 kirjoitettu 09.10.2024 17:10

Windy & Carl - Live at ”Under The Couch” (1997, released Oct 4, 2024)

Taustamusiikkia eli seinäpaperia, mutta tätä voi ja pitääkin kuunnella. Dream pop, shoegaze, ambient etc. on tyylilaji, ja veteraaniduolla on homma hallussa.

Kuuntelin myös levyn ”The Messthetics & James Brandon Lewis”, tänä vuonna ilmestyneen, ja olihan se vähän liikaa (?) jatsia, viimeksimainitun fonistin vuoksi. Muuten ensiksimainittu trio olisi enemmän punk, kuten Wikipedia niin hauskasti muistaa mainita, vaikka jätkillä ei ole mitään muuta tekemistä punkin kanssa kuin että rytmiryhmä on postpunk-straightedgebändi Fugazin peruja viime vuosisadalta. Bändin keulahahmohan on kova kitaristi Antony Pirog.
Tulisivat muuten Helsinkiin keikalle 2.11. mutta silloin kuun vaihteessa on muutenkin monenmoista konserttia… Ei jaksa.
Ensi vuonna, toukokuussa, tulisikin sitten muuten BÖC soittamaan Tampereelle, joten silloinko pitäisi mennä katsomaan kasikymppisiä rokkareita??

#815 kirjoitettu 09.10.2024 18:24 Muok:09.10.2024 18:25

MJ Lenderman - Manning Fireworks

Nuori kaveri vetää tyylikkään yhtyeensä kanssa alt katria, joka hurmaa varsinais-suomalaisen(kin) aluksi-ei-kauhean-vakavastiotettavilla teksteillä, jotka avautuvat koskettavan syvällisiksi, lähestulkoon hullun hevosen laukatessa. Plussat riimistä, joita en ole kumpaakaan kokeillut; Kahlua shooter - DUI-scooter.

Ainakin cedarbear ja begemot vois tykätä.

Snacke muokkasi viestiä 18:25 09.10.2024

Smakprov

#816 kirjoitettu 09.10.2024 19:18

Pyöräytin, sehän oli ihan all right kantria. Hyvä huomio sanoista, pintapuolisesti kuin stand uppia, mutta perimmäinen ajatus on hyvä huomio nykyajasta. Hyvää rouhintaa avosoinnuilla Fenderin vahvarilla.

#817 kirjoitettu 09.10.2024 19:23

ML Buch - Suntub (2024)

Kovasti on kasautunut kuunneltavaa, ja ihan hyvää sellaista, siksi tämänkin joudun teille jakamaan. Tanskalainen Marie Louise Buch tekee ihan kiintoisaa ja monipuolista dream poppia, art rockia tai jotain sellaista, jonka luonne vain kuulemalla selviää. Ken mahtaisi tästä pitää?

#818 kirjoitettu 09.10.2024 20:08

Snacke kirjoitti:
MJ Lenderman - Manning Fireworks


Ehdinpä tuon kans jo tsekata, ja kyllä, kovasti oli mieleeni. Heti jäivät mieleen ja soimaan biisit On My Knees, She’s Leaving You ja Wristwatch. Lyriikkaan en kovasti paneutunut, musiikki itsessään säväytti. Jostain biisistä tuli mieleen legendaarinen Joel RL Phelps & The Downer Trio, ei toki kaikista. Hieno lätty (ja Phelps on myös tutustumisen arvoinen…).

#819 kirjoitettu 11.10.2024 12:01

Otherworlders - Hidden Energy / Positive Light (2024)

Yksi Daniel Huffmanin projekteista, tämä trio saa aikaan tosi monipuolista menoa, tagattu kymmenellä eri määreellä bandcampissa. Perkussiot kolisee, ja muutakin räminää riittää, samoin ambienttia…

#820 kirjoitettu 11.10.2024 19:05 Muok:12.10.2024 08:23

Kuuntelin Wet Tuna -yhtyeen viime kuussa julkaistun ja elokuussa äänitetyn 36-minuuttisen levyn Sweet Pond Nugs. Sille pohjustuksena kuuntelin saman ”yhtyeen” levyn Warping All By Yourself (2022). Wet Tuna on periaatteessa (nykyään) Matt Valentinen projekti vaihtuvien kanssamuusikoiden kera. Musiikkiaan en jaksa enempää lokeroida kuin että se saattaa olla välillä jamipohjaista psykedeliafunkia, jota ajoittain värittää Valentinen ekstaattinen ja hysterinen kitarointi.

#821 kirjoitettu 14.10.2024 11:13

Elkhorn - The Red Valley

Pari kuukautta sitten julkaistu kitaraduon uusin tuotos, eikä tämäkään petä. Kielisoittimia ja muita instrumentteja on tällä levyllä aikamoinen määrä ja lisänä vielä kolmas muusikko, joten varsin runsas sointi on kaksikolla tällä kertaa. Kokonaissoundi on pehmeän monipuolinen ja akustisvoittoinen, eli sähkökitararevittelyä on totuttua vähemmän. Ei haittaa! 9/10

#822 kirjoitettu 15.10.2024 23:17

The Janitors - An Error Has Occured (2024)

Parikymmentä vuotta kasassa ollut ruotsalainen nevöhööd bändi, joka tekee aika monipuolista ja melko miellyttävää musiikkia. Vähän laimea maku tästä siis jää, vaikka joku neropatti levyn esittelyssä vetää esiin sävyjä yhtyeistä Melvins, Stooges, Jesus and Mary Chain, Velvet Underground, Massive Attack ja Swans!? Well well, kuuntelin läpi, en ehkä toistamiseen.

#823 kirjoitettu 16.10.2024 19:50

FluFlaFen - Sorcery Sauce (2024)

Tässäpä mielenkiintoinen levy ja trio: kitara, rummut ja klarinetti, ja kaiken lisäksi yhtye on Pekingistä (eli Beijingistä). Yksikään jäsen ei taida olla kiinalainen, ja vasenkätinen kitaristi on Jukka Ahonen. Vuonna 2011 opintojen perässä Kiinaan muuttanut, ja ilmeisesti sille tielleen jäänyt, ja on muuten kova kitaristi! Jossain lehdessä taisi olla hänestä (toki paljon käytetty) otsikko ”The best guitarist you’ve never heard of”.
Tägejä ovat mm. free jazz, punk jazz ja improvised music, joten ei tämä kai ns. suureen yleisöön uppoa. Levy julkaistaan virallisesti itsenäisyyspäivänä(!) ja sen julkaisee australialainen Ramble Records.
Kappale nimeltä ”Esa” on hieno, ja onhan siellä myös biisi nimeltään ”Vidu Vidu Viddu”.

8,5/10

Ps. Jukka Ahosen kitarointia löytyy muutama pätkä YouTubesta. Kannattaa katsoa!

#824 kirjoitettu 20.10.2024 15:36

Songs: Ohia - Live: Vanquishers

Neljä päivää sitten julkaistu levy, mutta Hollannin Tilburgissa 24 vuotta sitten äänitetty live.
Songs: Ohia oli Jason Molina-vainaan eka bändi, joka sitten muokkautui Magnolia Electric Co.:ksi. Paikoin vähän ns. väljää soittoa, eli myöhemmät versiot soivat tiukemmin. Joka tapauksessa taas yksi kokoelma Molinan tunnetuimpia lauluja, ja kyllähän nämä hakkaavat laadukkuudessaan - whatever it is - useimmat saman genren - mikähän se olisi? - yrittäjät.

8/10

#825 kirjoitettu 21.10.2024 13:07

Ultra Bra: Vesireittejä

Vaimon seuraksi tulee lähdettyä tulevalle keikalle. Voisin veikata, että tämä yhtyeä ei ole mikseriläisten suosiossa.

Itselle on käynyt niin, että nämä omana aikanaan ärsytti kirjallisilla teksteillään ja muutenkin oli jonkinlaista nuoruuden taustamusiikkia. Sittemmin on arvostus noussut, sillä onhan parhaimmat biisit (melko määrä hittejä!) hienosti sanoitettu, sävelletty ja sovitettu.

Itse levystä. Tämä oli vika (neljästä?) ja yllätti, että sisälsi ajalle tyypillistä säksätystä (2000-luvun alku). Mainitsin hiteistä, niin tälläkin bändillä on tyypillinen tilanne, että piilotettuja helmiä on niukassa. Muutama huippubiisi, pari oman musiikin pastissia, ja pari täytehassuttelua. Konsamuusikot kun soittaa poppia, niin välillä jutut kuulostaa muusikkovitsiltä ja jonkinlainen hevirunttaus ei kaikkiin biiseihin sovi.

Tälläinen määrä taitoa ei tuota huonoa levyä, mutta levyn kokeellinen puoli on osittain menettänyt parasta ennen -päiväyksen. Pitää siirtyä kuuntelemaan seuraavia. Niissä varmaan taas se probleema, että sisältää kaikki hitit.

#826 kirjoitettu 21.10.2024 16:11

Tom Waits - Real Gone (2004)

Tomppa hiipii takaisin levylautaselle kummasti aina syksyn tullen. Real Gone on varmaan eksentrisimpiä ja samalla kiinnostavimpia ukon levyjä vuoden 1990 Bone Machinen ohella. Rytmisoittimien virkaa hoitavat pääosin joko Waitsin itsensä tekemät beatboxing-luupit, tai sitten kaikenlainen jokamiehen autotallista löytyvä hassusti koliseva roina.
Mutta biisithän tässä on suurimmaksi osaksi ihan helvetin hyviä. Vuoden 2017 remix kannattaa tsekata mikäli alkuperäinen versio oli 'bit too much'.

Hoist That Rag

Nyt laitoin soimaan pari vuotta vanhemman 'Blood Money'-albumin, joka edellisen jäljiltä kuulostaa jopa aika sovinnaiselta.

10/10 kamaahan tämä kaikki on. Se kai lienee sanomattakin selvää.

#827 kirjoitettu 22.10.2024 18:15 Muok:24.10.2024 18:18

Recording Josephine: Magnolia Electric Company at Electrical Audio

Menköön nyt tähän lankaan, sillä tämä on 70-minuuttinen video Youtubesta, jonka kuuntelin, mutta myös katselin, tavallaan ns. ”making of” -juttu Magnolia Electric Companyn Josephine-levyn sessiosta Steve Albinin Electrical Audio -studiolta Chicagosta loppuvuodesta 2008. Levystä tuli tribuutti edellisvuonna tapaturmaisesti kuolleelle bändin basistille Evan Farrellille, ja Jason Molina kirjoitti biisit parissa viikossa ja ne myös saman tien äänitettiin.
Video valoittaa myös hieman Steve Albinin työskentelyfilosofiaa, sisältää tietenkin kaunista musiikkia - loads of sad shit - ja Molinan jäljittelemätöntä tulkintaa.
Jossain haastattelussa bändin kitaristi mainitsee että ”Molina and the bottle had a complicated relationship" jo vuosikausia. Vain runsas neljä vuotta tämän filminteon jälkeen, maaliskuussa 2013, Molina "cashed out… …in Indianapolis with nothing but a cell phone in his pocket".

Edit: Laitetaanpa tuohon vielä linkki pienestä haastattelupätkästä "Steve Albini on Jason Molina", kun se liittyy aiheeseen: https://www.youtube.co...

#828 kirjoitettu 23.10.2024 15:37

Elkhorn - Lagniappe Sessions (2023)

Taattua laatua pukkaa: kitarakaksikon tukena on parilla raidalla vokalisti, ja ihan mallikas versio on vaikkapa tämä Star Power, alkujaan Sonic Youthin biisi.

#829 kirjoitettu 23.10.2024 16:25

Iron Maiden - Killers (1981)

Maidenin kahdella ensimmäisellä albumilla laulanut Paul Di'Anno poistui juuri keskuudestamme, joten sen kunniaksi kaivoin tämän (varsin pölyttyneen) levyn soimaan. Suurin osa Maidenin tuotannosta on tätä nykyä jokseenkin tuskallista kuunneltavaa, mutta näissä ensimmäisissä levyissä on mukavasti hieman punkahtava meininki, eikä laulaja kuulosta mahtailevalta sireeniltä.

Wrathchild

classic/10

#830 kirjoitettu 23.10.2024 17:15 Muok:23.10.2024 17:20

Ultra Bra: Kalifornia

Yhä avekkikeikkaa varten, ja yhä sillä uhalla ettei poinsteja heru. Muuten olen kuunnellut Disco Rock -nimistä soittolistaa, kun pitäisi pölliä jostain bassolinja uuteen joulubiisiin.

Tämä oli kai se prime UB. Onhan levyllä 4(+2) biisiä eli puolet jotka soi radiossa yhä ja ne on ne just popbiisit. Ja ne on aika samanlaisia rakenteeltaan ja sovituksiltaan. Inhosin joskus Jäätelöauto-biisiä, mutta se ja Kirjoituksia oli vallan mainioita esityksiä. Loput on vähän sellaista mitä kutsuttiin ennen tissijatsiksi. Parhaimmillaan hyvää runoutta ja hienoja sävellyksiä, mutta ei tyylillisesti iske. Köörilaulu on yksi näiden jutuista ja välillä se on kyllä komiaa, mutta välillä tulee koulun kevätjuhlan musiikkiluokkaesityksen mieleen (tarkennetaan ettei ole positiivinen kuulokuva). Ja vaikka tässä lasketellaan popbiiseissä bossanovaa useampaan otteeseen, niin kuulostaa vähemmän muusikkovitsiltä, kun seuraavalla levyllä

Jos muistelin mitä samaan aikaan oli, niin vähän samaa edusti Tehosekoitin, ja sama homma, että ovat parhaimmat biisit kestäneet hyvin aikaa. Don Huonojen hittilevy oli pari vuotta aiemmin. Mutta onhan tämä ajalta kun oli vielä bändejä ja soiteltiin studiossa instrumentteja.

Begemot muokkasi viestiä 17:16 23.10.2024

Begemot muokkasi viestiä 17:18 23.10.2024

Begemot muokkasi viestiä 17:19 23.10.2024

#831 kirjoitettu 24.10.2024 22:51

Songs: Ohia - Magnolia Electric Co. (2003)

Kuuntelinpa vielä tämän, varsinaisen klassikon. Levyn, jonka myötä yhtyeen nimi muuttui tämän levyn nimen mukaiseksi. (Simple, eh?) Tämä on se alkuperäinen kahdeksan kappaleen paketti, v. 2013 julkaistiin sitten Deluxe Edition, jolla on 11 biisiä lisää, bonusraitoja ja demoja. Levy äänitettiin kesällä 2002 Steve Albinin Electrical Audio -studiolla kolmessa päivässä, ”live in studio”. Levyn aloittaa maaginen Farewell Transmission, ja kokonaisuutta ehkä vain hieman särkee pari kappaletta, joissa laulun hoitaa joku muu kuin Jason Molina. Musiikkia on luonnehdittu mm. termein alt-country ja americana, ja mikäs siinä, mutta etenkin tämä on vahvan laulaja-lauluntekijän tuotos.

Muistuu mieleen valitettavan hämärästi kesän 2005 Accelerator-festivaali Tukholmassa, jolloin silloin siis jo nimellä Magnolia Electric Co. esiintynyt yhtye jäi varsin lyhyen kuuntelun varaan, kun jollain toisella lavalla oli kai sitten jotain tärkeämpää: Colleen, Teenage Fanclub, Sonic Youth??? Sen kuitenkin muistan että bändin vakirumpalia tuolla keikalla tuurasi jostain syystä Jim White, Dirty Threestä ym. aussiyhteyksistä tuttu legenda.

Niin, tälle levylle annan 9,5/10.

#832 kirjoitettu 26.10.2024 16:25

Bardo Pond - Melt Away (2024)

Taas näitä: ”a new double LP compilation of late -’90s rarities and outtakes from a creative apex in Bardo Pond’s career”, eli ajalta kun eivät vielä viitsineet virittää kitaroitaan.
Kuuntele vaikka Shadow Puppet tai majesteettinen The Trail.

11/10

- the best band of all time. period. - satunnainen kuuntelija

#833 kirjoitettu 26.10.2024 19:16

The Dare: Whats wrong with New York

Hesarissa oli pieni juttu, niin pitihän se pyöräyttää mielenkiinnosta.

En nyt sanoisi tätä discorockin pelastajaksi, mutta ihan mielenkiintoista musaa nuori kaveri vääntää. Crashin ja Rat-säröpedaalin sijaan kertsit polkastaan usein käyntiin soundeilla, mikä tuo itseasiassa mielleyhtymän että olisi vuosi 2008 ja Thomannilla olisi ale, eli jopa Mikseri-viboja!

Hauskoja sanoja nuorten newyorkkilaisten elämästä, mihin ei monesta syystä voi täysin samaistua. Tempot on kohillaan, sillä yleisin biisin kesto on kakspuoliminuuttia, joka sisältää yleensä vain puhelaulumaisen -a-osan ja hokemakertsin edellä mainitulla synasoundeilla.

Puolessa välissä alkaa toivomaan vaihtelua ja sitten kun sitä tulee niin kuulostaa vähän kuin olisi eri albumilta. Voihan olla, että levy on kasattu ep:n ympärille ja uudet biisit on sitten melodisempia. Tuotanto tosi hiottua, tasapainoilin sen välillä että olisiko voinut olla kokeellisempaa, mutta toisinaa tuleekin äkkiväärää kilkatusta.

Jos vetää suuria linjoja, niin 2000-luvun alussa tuli retrohenkisiä discorock biisejä esim. vaikka Frand Ferdinandia yms. niin ehkä tämä 2020-luvun versio discorockista.

#834 kirjoitettu 02.11.2024 15:52

Kanaan & Ævestaden - Langt, langt vekk (2024)

Norjalaisen psych rock trion ja modernin kansanmusiikkitrion yhteislevy, jossa tyylit vuorottelevat ja välillä sekoittuvat. Osin mielenkiintoinen hybridi, välillä vähän korni, mutta Kanaanin kitaristin sisko soittaa Ævestadenissa, niin pitihän tämä tehdä. Ajoittain levy kuulostaa siltä kuin se olisi Kaukana, kaukana poissa, jos nyt tiedätte mitä tarkoitan.

#835 kirjoitettu 02.11.2024 18:45 Muok:02.11.2024 18:50

Kaksi Suomi-indien kärkinimeä:

Arppa: Muovipussi kummittelee

Tästä tuli innostuttua kahden ekan levyn ja keikkojen perusteella, mutta olisiko itse Arppa sen verran rajoittunut tulkitsija, että vahvat maneerit käy levymitassa häiritsemään (äänensävy, sävelkorkeudet ja sanojen rytmitys). Mutta onpa levyllä hieno tunnelma, huippusoittajat vetää näennäisen luonnosmaisesti. Minäkeskeiset tuokiokuvat,jotka usein mennyttä muistelevat ovat Arpan se juttu. Parilla kuuntelulla ei oikein jäänyt mitään huippubiisiä mieleen. Vastapainoksi pari heikompaa, joissa tosin pääsee muusikot loistamaan. Mitään hittimusaahan tämä ei ole, joten vaatii kai lisää kuuntelua. Ehkä tästäkin sitten joku pääsee keikkojen kohokohdaksi.


Litku Klemetti: Funny Girl

Aavistelen, että tämä artisti on tuskin mikseriläisten tehosoitossa, mutta itse arvostan kovastikin tätä artistia/bändiä. Livenä jopa parempi kuin levyllä, parhaimpia nykysanoittajia, laadukkaita sävellyksiä ja sovituksia. Edellinen levy oli ehkä kuitenkin parempi tai tämä edustaa retrodiscohassuttelua, mutta on kyllä vastustamattomasti tehty. Mutta ehkä se vakavampi ja henkilökohtaisempi ote toimii usein paremmin. Muutama huippubiisi (kaksi ekaa), mutta sitten taas pari jotka tulee skipattua heti (laulu koirasta).

Edit:
Tuli pyöräytettyä keikkaa varten myös Atomirotan Femma-levy (uusin). Tämä oli muutama vuosi sitten mieluisa bändi tsekata keikalla, mutta nyt ei levy tai keikkoja säväyttänyt. Ehkä olen vain kuluttanut tämän bändin ja biisien ideat loppuun. Samaa laatua tämä kai on ollut tai ehkä se alun selvempi räppihenkisyys oli freessimpi yhtälö kuin härmäläinen rollarirokki räppärin tulkitsemana.

Begemot muokkasi viestiä 18:47 02.11.2024

#836 kirjoitettu 02.11.2024 21:52 Muok:02.11.2024 21:53

CCR - Cosmo's Factory

No ihan timangia tämä. Ylivoimainen svengi, ylivoimaiset biisit ja ylivoimainen soundi, joka hakkaa 10-0 nykyajan turboahdetun äänimössön.

#837 kirjoitettu 07.11.2024 11:40 Muok:07.11.2024 11:41

Kolmas nainen - Linjassa

Huippu sävellykset, huippu saundit ja Hanhiniemen ääni on ennallaan. Mutta sanoitukset eivät lähde, eivät sitten millään. Puuttuu ne 80-90 luvun hienot tarinat ja oivallukset. Tämä sama ongelma on itseasiassa olemassa Perunateatterin ja Pauli Hanhiniemen soolotuotannonkin puolella.

#838 kirjoitettu 08.11.2024 18:50

Idaho - Lapse (2024)

1990-luvulla viisi albumia julkaissut bändi, ja 2000-luvun alussa vielä nelisen levyä, oikeastaan Jeff Martinin sooloja, joista viimeisin oli vuoden 2011 ”You Were A Dick”. Nii-in. Ja nyt heti uusi levy, mukana vain Martin ja toinen kitaristi. Tätä on odotettu, ja tämähän ei petä: tuttu slowcore-soundi ja Martinin kuiskaava/nariseva laulu. Kuuntelin levyn, runsaan 30-minuuttisen, kahdesti putkeen, ja tuntuu että tämä vain paranee (lyhyenkin) ajan saatossa. Biisit Snakes, Across The Sky ja Throw The Game muodostavat maukkaan trilogian.
9/10

#839 kirjoitettu 12.11.2024 18:22 Muok:13.11.2024 09:20

Keiji Haino, Jim O’Rourke, Oren Ambarchi - In the past only geniuses were capable of staging the perfect crime (also known as a revolution) Today anybody can accomplish their aims with the push of the button (2019)

Palautin mieleen tämän hauskasti nimetyn levyn, n. 77-minuuttisen ja viiden ”kappaleen” kokonaisuuden, joka on äänitetty livenä Tokiossa tasan 9 vuotta (ja yksi päivä) sitten. Samalla lueskelin tuoreehkon The Wire -lehden (Oct ’24) varsin kiintoisan artikkelin Keiji Hainosta.

Tätä musiikkiahan ei pysty kuvailemaan, se täytyy kuulla ja kokea. Albumin kohokohdat löytyvät ehkä nimikappaleen kakkososasta (= Part 2) ja yhtä kauniisti nimetystä lopetusbiisistä I always walk around with a ”tranquil void” in my pocket, one that I may pull out at any given moment.

Ps. Hiljaisuuden jälkeen sanoinkuvaamatonta ilmaisee parhaiten musiikki.

#840 kirjoitettu 15.11.2024 19:02

Rosali - No Medium (2021)

Singer-songwriter(-guitarist)kamaa parhaasta päästä, vähän countryfiiliksiä. ja americanaa, ehkä myös paikoin kevyitä crazy horse -viboja. Ja muutenkin, Rosali Middleman on viime vuosien suurimpia ”löytöjäni”, eikä vähiten a) varhaisen soolokitaralevynsä ja b) Edsel Axle -monikerinsa ja c) Monocot-duon ansiosta.