Mikseri.net

#762 kirjoitettu 10.08.2024 18:21

cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Secret Treaties (1974) 11/11


No joo, tuota vinyyliä tuli tahkottua silloin todella paljon, eihän siitä ole kuin 50 vuotta. Muistan sen kuin eilisen päivän


silloin kun levy julkaistiin mun huomio oli keskittynyt lähinnä tissien imemiseen ja parkumiseen. Ei siis ole paljoa asiat muuttuneet...

#763 kirjoitettu 12.08.2024 10:58

"Tower Of Power: Step Up!" soi parhaillaan kun vihdoin sain sen karvaisiin pikku kätösiini lähes kuukauden odottamisen jälkeen. Taattua TOP-laatua torvilla ryyditetyn funkin ja soulin ystäville. Levy on jo vuodelta 2020 mutta päätin hankkia sen CD:nä TOP-kokoelmaani.

Onneksi sedät jaksavat vielä heilua ... paitsi rumpali David Garibaldi joka päätti jättää raskaaksi kokemansa keikkailun vuoden vaihteessa. Nyt kun bändin kivijalasta on kaksi isoa kulmapalasta pois (basisti Prestia kuoli joitakin vuosia sitten) saa nähdä mihin suuntaan bändi kulkee jatkossa. Puhaltajia ja solistejahan on vaihtunut vuosien (> 50v !) varrella useita ilman että muutokset ovat vaikuttaneet meininkiin juuri mitenkään.

Seuraavaksi soi arvatenkin toinen samassa paketissa tullut fyysisten levyjeni arkiston täydennys eli TOP:n "Soul Side of Town".

Miksi ostin fyysiset levyt? Siksi, että olisi sääli jättää kokoelma puolitekoiseksi ja siksi että TOPn levyjen oheismateriaali tarjoaa erinomaiset tiedot levyn biiseistä ja niiden tekijöistä. Hintaa kahden levyn investoinnille tuli karvan alle 40 Egeä jonka olisin voinut käyttää verrattomasti huonomminkin.

#764 kirjoitettu 15.08.2024 19:46

kuuntelin pitkästä aikaa Gary Mooren varsin mainion Blues-albumin 'Still Got The Blues' vuodelta 1990.

Joo, 16-kesäisinä kaverin kanssa diggailtiin tämän levyn biisiä 'Oh Pretty Woman', jossa vierailee biisin aikoinaan myös levyttänyt Albert King. Biisin puolivälissä King vetää ensin yhden kierron mittaisen hyvin hillityn soolon varsin ohkaisella ja puhtaalla soundillaan, ja heti perään Gary Moore sitten ulvottaa oman hirmuisen tiluli-soolonsa heavy metal-säröllä.

Todettiin sitten siinä kaverin kanssa että kylläpä tämä neverhöörd Albert King sitten on aika paska kitaristi Mooreen verrattuna.

#765 kirjoitettu 18.08.2024 12:20 Muok:18.08.2024 12:20

Globular - Lifts the Curse of the Grey Goo Assimilators..!

#766 kirjoitettu 26.08.2024 18:41

MV & EE - NOISE NY (double rainbow) (Live 2023)

Psykedeelistä jamittelua, näin kai tätä voisi kuvailla. Näitä periaatteessa samoja kappaleita tämä duo ja useimmiten kollektiivi on veivannut lukemattomilla aikaisemmillakin levyillään, mutta aina ne ovat erilaisia. Matt Valentinen kitara soi komeasti ja muutenkin meno on aika tukevaa ja avaruuksellista. Kertakäyttökuuntelumusiikkia, mutta tasolla 9/10. Ja löytyy mvandee Bandcampista!

#767 kirjoitettu 27.08.2024 23:38

Rebekka Holi - Kukkaan

Taitavasti sävellettyä, sanoitettua ja toteutettua folk-rockia.

Jos et ehdi kokonaan, kuuntele Huoleton ja Viisas nuori mies.

#768 kirjoitettu 28.08.2024 16:09

Holi ja Lyyti soineet täälläkin (uusimmat). Sanoituspuoli mielenkiintoinen, kun jos radiosta soi itseäni nuorempia artisteja, niin 90% niistä on paskasti tehtyä itkuvirsiä sydänsuruista - mikä on kyllä hyvä laulunaihe sinänsä - niin näillä on sentään jotain kulmaa (vaikka kaikki laulunaiheet eiväy liippaisi omaa elämäntilanetta. Ja onhan näissäkin se tietty myös minä-keskeisyys. Samasta sarjasta Arppa (livenä kova) ja Antti Autio toimii myös.

Edellinen kuunneltu oli Hesarissa mainittu Fontaines DC uusin, joka ensikuulemalta oli sarjassamme yllättävän. Oli aika kiilotettua indieränkkäystä ja pari hyvää biisiä. Mutta tässäkin se haaste, kun on kuunnelllut paljon musaa niin vaikea hullaantua bändistä joka iskee tehosekoittimeen kaikki aikaisempien vuosikymmenien itselle tutut ja rakkaat indiebändit.

#769 kirjoitettu 28.08.2024 21:49

Teenage Fanclub - Bandwagonesque

Tästä muutama eteenpäin mulla levynä onkin, mutta tätä ei. Spotifystä kuuntelin ihan luureilla vaan. Todella mahtava levy, eräs aikakautensa ja tyylilajinsa huipuista. Keikkatallenteista parhaat on kans tätä aikaa ja varhaista Grand Prixia, youtubessa muutama japanilaisen kameraryhmän tallentama New Yorkin keikka, vahva suositus niistäkin.

#770 kirjoitettu 28.08.2024 23:24

Snacke kirjoitti:
Teenage Fanclub - Bandwagonesque

Tästä muutama eteenpäin mulla levynä onkin, mutta tätä ei. Spotifystä kuuntelin ihan luureilla vaan. Todella mahtava levy, eräs aikakautensa ja tyylilajinsa huipuista. Keikkatallenteista parhaat on kans tätä aikaa ja varhaista Grand Prixia, youtubessa muutama japanilaisen kameraryhmän tallentama New Yorkin keikka, vahva suositus niistäkin.


Sattuipa sopivasti, vaikka en tähän lankaan aikonutkaan postata, mutta kun juuri (ja jälleen kerran) katsoin Youtubesta 15-minuuttisen taltioinnin Teenage Fanclubin Readingin festivaalin keikasta vuodelta 1992: Jotenkin vaan niin hieno ja kaoottinen pätkä!
Näin bändin livenä v. 1998 Brixton Academyssa, kun satuin tuolloin olemaan sopivasti
”opintomatkalla” Lontoossa.

#771 kirjoitettu 29.08.2024 10:59

Slayer - Reign In Blood vuosimallia 1986. Oikeastaan mun Slayerin kuuntelu keskittyy vain tähän levyyn. Iski tajuntaan ensikosketuksella ja iskee vielä tänäänkin. Avausbiisi Angel Of Death nostaa kylmiä väreitä. 10 biisin albumilla on mittaa noin 29 min, mutta tempo on sen verran tiukka, että ei edes tunnu lyhyeltä.

#772 kirjoitettu 29.08.2024 13:31

Elkhorn - Sun Cycle / Elk Jam (2019)

Aika ajoin käyn läpi tämän maineikkaan amerikkalaisen kitaraduon varhaisempaa tuotantoa, ja tällä kertaa vuorossa oli tämä tupla tai kahden levyn yhdistelmä, jolla mukana myös perkussionisti ja kolmas kitaristi. Tasokasta ja viihdyttävää psykedeelistä folkrockia - se on yksi määritelmä tästä... - joka jaksaa pitää mielenkiinnon yllä koko 71 minuutin keston ajan. Häpeämättömästi Captain Beefheartia lainaten: "If you got ears, you gotta listen!"

#773 kirjoitettu 31.08.2024 11:02

Shackleton & Six Organs of Admittance - Jinxed By Being (2024)

Sam Shackleton on brittiläinen elektronisen musiikin tuottaja, omin sanoin ”the maverick psychedelic ritual trance maestro”. SOoA on taas amerikkalainen Ben Chasny, useimmiten psykedeelisen folkin esittäjäksi mainittu kitaristi. (Chasny on yksi suuria suosikkejani, myönnettäköön. Ainakin osa tuotannostaan on ns. hyvää…) Omintakeinen yhdistelmä siis, ja melko haastavaa on myös musiikkinsa. Eihän tätä meikäläinen ”ymmärrä”, mutta mielenkiinnolla kuuntelen, ja välillä jopa hyväksyvästi nyökkäilen. Vaatii varmaan useamman kuuntelun, että aukeaisi. Jos on sitten auetakseen.

#774 kirjoitettu 31.08.2024 16:30

Nick Cave & The Bad Seeds - Wild God (2024)

Tämä julkaistiin eilen. Bändin edelliset levyt alkoivat olla enemmän
perhetragedioitaan käsittelevän Caven runonlausuntaa Warren Ellisin laahaavien luuppidemojen päälle kuin varsinaista biisintekoa, mutta tässä uudessa on taas sävelkynä hyvässä terässä ja rytmiryhmälle annettu roolia.

Elämä on taas pikkaisen parempaa.

Wild God

Final Rescue Attempt

#775 kirjoitettu 31.08.2024 19:24

Fleetwood Mac: Rumours
Tämä se kuullostaa vaan aina aika hyvältä

#776 kirjoitettu 02.09.2024 12:51 Muok:02.09.2024 12:52

Kuuntelin kaksi kokonaista levyä:

Lukaisin Soundi-lehdestä Ride-yhtyeen viime viikon Huvilateltta-keikan arvostelun, ja sehän innosti minua kuuntelemaan putkessa ne samat levyt, jotka bändi tuolla soitti. Kyllä nyt harmittaa että en ollut paikalla!

Ride - Nowhere (1990)
Ride - Going Blank Again (1992)

Tämä musiikki oli aikanaan hienoa, ja on sitä vieläkin. Molemmat levyt ovat lähes täydellisiä kokonaisuuksia, ja etenkin jälkimmäinen on melko osuvaa tykitystä alusta loppuun. Levyjen arvostus on kohdallani muuttunut ehkä sen verran, että mahtavien kitaravallien ja makeiden lauluharmonioiden lisäksi huomioni kiinnittyi nyt kerrassaan upeaan rumpalointiin. Bandcampista löytyy.

(Ei kai tällä sitten ole tarpeeksi rikastunut, koska kitaristi Andy Bell on taas basistina ensi vuonna comebackin tekevässä Oasiksessa. Fuck.)

cedarbear muokkasi viestiä 12:52 02.09.2024

#777 kirjoitettu 02.09.2024 15:33

The Drones - Wait Long By the River and the Bodies of Your Enemies Will Float By (2005)

”Recorded 100% Live” on tämä rockmusiikin merkkiteos. Aloituskappale on Shark Fin Blues, joka sai v. 2009 tittelin ”The Greatest Australian Song Of All Time”, ja joka sittemmin on luonnollisesti noussut klassikoksi. Levyn nimi jo yksistään on vanha kiinalainen viisaus, ja levy muutenkin sitä luokkaa, että jos joku teistä, rakkaat Mikseriläiset, ei ole vielä tätä kuullut, niin nyt olisi korkea aika. Tai sitten aika on ajanut ohi…

Kuunneltavissa Youtubesta soittolistana tai vaikkapa Spotifysta.

#778 kirjoitettu 05.09.2024 13:25

Magnolia Electric Co. - Live at Cat’s Cradle, September 25th, 2007

Loistava kokoelma Jason Molinan parhaita ja unohtumattomia kappaleita rouhealla liveotteella. Steelkitara dominoi monessa biisissä, siksipä tässä on myös vahvoja countryviboja. Molina (1973 - 2013) oli/on yksi viimeisten vuosikymmenten merkittävimpiä amerikkalaisia singer-songwritereita, ja myös tämä levy sen todistaa. Keikan yleisfilistä ja bändin sointia voisi verrata vaikka Neil Youngin Tonight’s The Night -levyyn, paitsi että Molina on parempi laulaja ja biisit ovat parempia ja… No, taitaa taas olla makuasioita. Pakahduttavia fiiliksiä: 9/10.

#779 kirjoitettu 09.09.2024 19:17

Viime viikolla kuuntelin enimmäkseen Billie Eilishin viimeisintä albumia 'Hit Me Hard And Soft'ia 10/11 , mutta tänne varmaan on sopivampaa kertoa tämän viikon pappaenergia-annoksesta eli

David Gilmourin tuoreesta albumista 'Luck And Strange'.

David itse on sanonut että tämä on paras levy missä hän on ollut osallisena sitten Dark Side of the Moonin. No vitut on. Mutta on tämä parempi kuin ukon aiemmat soolot, ja parempi kuin yksikään Roger Watersin lähdön jälkeinen Pink Floyd-albumi.

Kun Gilmourista on kyse niin biisit ei tietenkään ole mitään parasta A-ryhmää, mutta kitara soi yhä perkeleen komeasti, ja soundit muutenkin on suurin piirtein täydelliset omaan makuuni. Erinomaista taustamusaa.

8,5/11

#780 kirjoitettu 10.09.2024 18:35

Uriah Heep - Look at Yourself (1971)

Tarkastin kesällä pätkissä Heepin koko diskografian ja löytyihän sieltä muutama helmi, jotka tuli sitten ihan omaksi ostettua, kuten tämä bändin kolmas albumi. Vuoden 2017 version nyt korkkasin muoveista ja tämä remaster potkii kajareista kuin muuli. Sinänsä harvinaista että ikivanhan levyn remasterointi minun makuuni parantaa sitä.

Jos David Byron jättäisi noloimmat epävireiset falsettikiekumisensa pois niin tämä olisi täyden yhdentoista lätty, mutta tällaisenaan:

10,25/11

#781 kirjoitettu 11.09.2024 19:59

Bardo Pond - Volume 8 (2018)

Pitkästä aikaa, ihan totta, kuuntelin tämän 40-minuuttisen paketin, joka löytyy myös Spotifysta, jos ei Bandcamp innosta. Tuolta - kämpistä löytyy toki hulvattomia kriitikoiden näkemyksiä, mutta nehän eivät tee tätä levyä yhtään paremmaksi. Se on jo nimittäin aivan huippu. Kerroinko jo että pidän (myös) äänekkäästä ja jopa meluisasta musiikista?

#782 kirjoitettu 12.09.2024 17:10

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Uriah Heep - Look at Yourself (1971)

Tarkastin kesällä pätkissä Heepin koko diskografian ja löytyihän sieltä muutama helmi, jotka tuli sitten ihan omaksi ostettua, kuten tämä bändin kolmas albumi. Vuoden 2017 version nyt korkkasin muoveista ja tämä remaster potkii kajareista kuin muuli. Sinänsä harvinaista että ikivanhan levyn remasterointi minun makuuni parantaa sitä.

Jos David Byron jättäisi noloimmat epävireiset falsettikiekumisensa pois niin tämä olisi täyden yhdentoista lätty, mutta tällaisenaan:

10,25/11


Ihanko koko tuotannon kuuntelit läpi? Ja mitäpä hankit sitten itsellesi, jos saa kysyä?



Look at Yourself (2001 ja 2017 julkaisut )
Demons and Wizards
The Magician's Birthday
Abominog
Very 'eavy Very 'umble

Abominog on popahtavassa erikoisuudessaan enemmänkin sellainen vähän hassu 'guilty pleasure'. Ja tuo debyytti löytyi halvalla muiden yhteydessä. Se ei kovin kummoinen kokonaisuus ole. Poimin varmaan muutkin 70-luvun levyt jos ja kun edullisesti tulee käytettyinä oikeat versiot tarjolle.

Nuo listan kolme ensimmäistä ovat minusta melkeinpä vertailukelpoisia niin sanottujen "a-luokan rinnakkaisartistien" (Sabbath, Purple, Zeppelin) tekemisiin.

#783 kirjoitettu 12.09.2024 17:27

art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Uriah Heep - Look at Yourself (1971)

Tarkastin kesällä pätkissä Heepin koko diskografian ja löytyihän sieltä muutama helmi, jotka tuli sitten ihan omaksi ostettua, kuten tämä bändin kolmas albumi. Vuoden 2017 version nyt korkkasin muoveista ja tämä remaster potkii kajareista kuin muuli. Sinänsä harvinaista että ikivanhan levyn remasterointi minun makuuni parantaa sitä.

Jos David Byron jättäisi noloimmat epävireiset falsettikiekumisensa pois niin tämä olisi täyden yhdentoista lätty, mutta tällaisenaan:

10,25/11


Ihanko koko tuotannon kuuntelit läpi? Ja mitäpä hankit sitten itsellesi, jos saa kysyä?



Look at Yourself (2001 ja 2017 julkaisut )
Demons and Wizards
The Magician's Birthday
Abominog
Very 'eavy Very 'umble

Nuo listan kolme ensimmäistä ovat minusta melkeinpä vertailukelpoisia niin sanottujen "a-luokan rinnakkaisartistien" (Sabbath, Purple, Zeppelin) tekemisiin.

Joo, hyvin onnistui Heep noilla levyillä, legendaarista matskua noiden kolmen muun mainitsemasi legendaarisen kokoonpanon rinnalla.

#784 kirjoitettu 12.09.2024 18:44 Muok:12.09.2024 18:51

IT kirjoitti:

No joo, kyllä nuo sun hankkimasi albumit on varmaankin sieltä parhaasta päästä... Itsehän vaikka Uriah Heeppiä olenkin kuunnellut pitkään, niin en ole koskaan kuunnellut koko tuotantoa läpi...



kieltämättä nuo post-Hensley albumit jäivät usein sellaiseksi kivaksi taustameluksi treenin yhteydessä, eli et varmaan ole niiden osalta hirveästi menettänyt.

Mulla on yleensä aina joku potentiaalisesti kiinnostava diskografia työn alla, kaiken muun musakuuntelun ohella. Ehkä se on sellainen '1001 bands you should hear before you die"- idea siinä takana.

Heepin levyjä oli pari tusinaa, mitkä tuli plärättyä läpi noin neljän kuukauden aikana.

--------------------------
ja ehdotuksia tutustumisen arvoisista bändeistä ja artisteista otetaan aina mielenkiinnolla vastaan. Tyylilaji saa olla extreme metallista poppiin. Ja harrastelijabändeistä musiikillansa toimeentuleviin, eli cedarinkin suositukset otetaan ilolla vastaan (muttei Low:ta koska se on jo pääosin käyty läpi).

#785 kirjoitettu 12.09.2024 19:36

Jostain syystä en ole ikinä kuunnellut yhtään UH:n älppäriä kokonaan vaikka niitä tunnetuimpia hittejä tuli kuunneltua ja soitettua mm. keskarikantabaarin levyautomaatista aina kun siellä oltiin (lue: aika usein). Mitään syytä moiseen ohipeliin en kuitenkaan osaa sanoa.

No, vielähän tässä ehtii ... ehkä.

#786 kirjoitettu 12.09.2024 19:38

art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:

No joo, kyllä nuo sun hankkimasi albumit on varmaankin sieltä parhaasta päästä... Itsehän vaikka Uriah Heeppiä olenkin kuunnellut pitkään, niin en ole koskaan kuunnellut koko tuotantoa läpi...



ja ehdotuksia tutustumisen arvoisista bändeistä ja artisteista otetaan aina mielenkiinnolla vastaan. Tyylilaji saa olla extreme metallista poppiin. Ja harrastelijabändeistä musiikillansa toimeentuleviin, eli cedarinkin suositukset otetaan ilolla vastaan …


Jos joitain kuuntelujani tänne joihinkin lankoihin postailen, niin ottakoon ne suosituksina ken haluaa, sillä luonnollisesti haluan jonkun muunkin kuulevan musiikkia jonka koen tärkeäksi(?). Joskus (eli harvoin, kun joku kommentoi) tulee yllätyksenä, että vuosikymmeniä laajaa kulttisuosiota nauttineet artistit, joita olen seurannut, voivat ollakin tuikituntemattomia useimmille. Eihän sitä itse aina tajua että ne ovat kuitenkin jotain ns. marginaalikamaa.

#787 kirjoitettu 12.09.2024 20:13

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:

No joo, kyllä nuo sun hankkimasi albumit on varmaankin sieltä parhaasta päästä... Itsehän vaikka Uriah Heeppiä olenkin kuunnellut pitkään, niin en ole koskaan kuunnellut koko tuotantoa läpi...



kieltämättä nuo post-Hensley albumit jäivät usein sellaiseksi kivaksi taustameluksi treenin yhteydessä, eli et varmaan ole niiden osalta hirveästi menettänyt.

Mulla on yleensä aina joku potentiaalisesti kiinnostava diskografia työn alla, kaiken muun musakuuntelun ohella. Ehkä se on sellainen '1001 bands you should hear before you die"- idea siinä takana.

Heepin levyjä oli pari tusinaa, mitkä tuli plärättyä läpi noin neljän kuukauden aikana.

--------------------------
ja ehdotuksia tutustumisen arvoisista bändeistä ja artisteista otetaan aina mielenkiinnolla vastaan. Tyylilaji saa olla extreme metallista poppiin. Ja harrastelijabändeistä musiikillansa toimeentuleviin, eli cedarinkin suositukset otetaan ilolla vastaan (muttei Low:ta koska se on jo pääosin käyty läpi).


Tuli tässä mieleen, että oletko sä koskaan kuunnellut Nazarethia kunnolla?



vähän sama juttu kuin Heepillä, eli ne tunnetuimmat biisit on tullut kuultua.

Näin Nazarethin livenä pienessä klubissa Oulussa joskus 90-luvun alussa. Muistaakseni soittelivat paljon covereita ja ehkä tuosta kaikesta jäi sellainen mielikuva että kyse on lähinnä menneen talven "baaribändistä".
Samanlainen penskana syntynyt mielikuva varmaan myös Heeppiin tutustumista pitkään hillitsi. Aikoinaan ei niin helppoa ollut bändeihin muutenkaan tutustua.

#788 kirjoitettu 13.09.2024 07:55

Tästähän voisi hyvinkin jatkaa listauksella bändeistä jotka jäivät aikanaan diggailussa B-kehälle ja joita kuuntelen häpeäkseni nykyisin varsin harvoin. Tuossa ensiksi mieleen tulleet kolme isohkoa nimeä.
- Slade (vaikka oman bändin ohjelmistossa oli joitakin Sladen biisejäkin)
- Genesis (vaikka hyllyssä on uran alkupään älppäreistä osimoilleen kaikki)
- Pink Floyd (puuttukohan älppäreistä joku? Ensimmäinen ostos "Dark side of the moon" sentään soi vieläkin)

En osaa enää kuunnella musiikkia "taustamusiikkina" mikä on vähentänyt levyjen soittamista merkittävästi ja jos kirjoitan (kuten nyt) niin musiikki tuntuu suorastaan häiritsevälle, mikä on sinällään hyvinkin ikävää. Levyjen soiton tilalle ovat muutenkin tulleet tuubi ja YLEn Areena joista yritän löytää lähinnä vain live-konsertteja.

#789 kirjoitettu 13.09.2024 09:43

Mariska - Mäihä (2022)

Mariskan uusin, tosin jo kaksi vuotta vanha, levy. Oli hyviä ja diippejä sanoituksia, jotka resonoi aika hyvin.

Hiphop-levy tämä ei tosiaan ole. Muistan hyvin Mariskan 2000-luvun alun levyn, Memento Mori, joka oli sitä hiphoppia, sitten ja täysin.

Eipä tästä muuta. Voin suositella.

#790 kirjoitettu 13.09.2024 10:46

Shane MacGowan - The Snake (1994)

Tästä sitten saikin kipinän perjantaipullon hakuun. Korkeamman voiman johdatusta ihan selvästi.

That Woman's Got Me Drinking

10/11

#791 kirjoitettu 13.09.2024 19:42

Silver Scrolls - Mind Lines

Ennalta tuntematon bändi ja vähän tympeä nimi, ajattelin. Vasta yhtyeen toinen levy, mutta mukana veteraaneja, mm. v. 1990 Polvo-yhtyeen - math-rockin edelläkävijä…- perustanut Dave Brylawski. Tämä oli yllättävän hyvä levy, monipuolista rockia. Näitä ei usein nykyään tule vastaan (mun poluillani).
8/10

#792 kirjoitettu 13.09.2024 20:06

Mk.gee - Two Star & The Dream Police

Toinen lyhytkestoinen levyuutuus tuli kuunneltua putkeen. Vasta 26-vuotias kaveri, josta kohistaan nyt jonkin verran, jossain. Kuulostaa vähän Princeltä, jota en tosin paljon tunne. Ei ehkä ihan mun musiikkiani, mutta paikoin kiintoisaa. Mielenkiintoista että itse Clapton tuli ulos arkustaan tai ainakin avasi sanaisen arkkunsa ja lausui: ”He plays guitar like nobody else”. No, ehkä se kuuluu vaikka biisissä Candy? Ei paljon muuten?

#793 kirjoitettu 14.09.2024 07:48

cedarbear kirjoitti:
Mk.gee - Two Star & The Dream Police

Toinen lyhytkestoinen levyuutuus tuli kuunneltua putkeen. Vasta 26-vuotias kaveri, josta kohistaan nyt jonkin verran, jossain. Kuulostaa vähän Princeltä, jota en tosin paljon tunne. Ei ehkä ihan mun musiikkiani, mutta paikoin kiintoisaa. Mielenkiintoista että itse Clapton tuli ulos arkustaan tai ainakin avasi sanaisen arkkunsa ja lausui: ”He plays guitar like nobody else”. No, ehkä se kuuluu vaikka biisissä Candy? Ei paljon muuten?


Ei ole minunkaan musiikkiani, mutta en nyt ihan heti pysty sanomaan ketä mies soitossaan apinoi (jos ketään). Ehkä siitä tulee tuo "soittaa skittaa niinkuin ei kukaan muu"; onneksi siinä ei sentään ole sanottu "soittaa skittaa paremmin kuin kukaan muu"

#794 kirjoitettu 14.09.2024 17:37

Peter Gabriel : So
Tämä tuli ostettua silloin heti kun ilmestyi ja on kyllä mun mielestä todella hyvä levy
edelleen.

#795 kirjoitettu 21.09.2024 13:41

Are - Kaiken teoria (2023)

Tää oli aika hyvä levy. Aika perinteistä suomiräppiä, jota Arelta odotankin, höystettynä kovilla fiittaajilla/vierailijoilla. Sanottavaa tuntuu riittävän.

Hyvä levy. Vahva suositus.

#796 kirjoitettu 24.09.2024 16:06 Muok:24.09.2024 16:10

Andy McCoy - Building on Tradition (1996)

Jokseenkin epäuskoisena tuli taas ihmeteltyä miten kova biisintekijä tämäkin tragikomediahahmo oikeasti on (tai ainakin on joskus ollut). Tälläkin levyllä yli tunti musaa mutta ei yhtään ohilaukausta.

vahva 10/11

Love And Hate

Let It Rock

#797 kirjoitettu 25.09.2024 09:43

Saimaa vol. 7

Pitää antaa vielä muutama kierros, mutta ei täysin sytyttänyt.

HIenoa soittoa ja sovituksia ja sävellyksiä. Ja sanoissa on yritystä siihen, ettei ihan tavanomaisia luritella. Monet lyriikkateemoista oli kuin täsmäiskuja omalle ikäluokalleni, mutta ei sitten kuitenkaan jaksaneet innostaa.

Laulajat olivat hyviä, mutta sellaisella tv:n viihdeohjelma -tyylillä ja se vähän häiritsi. Pepe tai Otto olisi toiminut itselle paremmin.

Kaksijakoisesti tykkäsin soundista, joka oli 70-lukulaisen älppärimäinen, mutta toisaalta pikkaisen latistaa se että ennen se oli parasta mihin pystyttiin ja nykyisin se syntyy yhtä nappia painamalla.

Arvostan kovasti ja kuulen hienoutta, mutta ehkä kätken tämän sydämeeni ja tarkastelen uudestaan hieman myöhemmin.

#798 kirjoitettu 27.09.2024 20:21

Alan Sparhawk - White Roses, My God

Tänään ilmestyi tämä kauhulla ja jännityksellä odottamani levy. Niukka instrumentaatio, synaa ja rytmikonetta ja prosessoidut vokaalit (pitch shifter, vocoder, whatever). Kappaleessa Brother soi vähän kitaraa, ja se on muutenkin hieman mielenkiintoinen. Melodiikka on outoa, en voi sanoa että köyhää, välillä hienoja ornamentteja.

Onneksi muutaman kuukauden sisällä pitäisi ilmestyä miehen seuraava levy, jonka hän on tehnyt kotikaupunkinsa Duluthin toisen kuuluisuuden, indiefolk- ja alt country bändin Trampled by Turtlesin kanssa. Siinä hän laulanee omalla äänellään.

Kyllähän tätä levyä (ja siinä ohessa tätä artistia) pidettäneen joissain piireissä merkittävänä, sillä esim. New York Times julkaisi pitkän jutun to coincide with this release.

I väntan på bättre tider: 6/10.

#799 kirjoitettu 29.09.2024 13:30

TFS - Tropical Fuck Storm’s Inflatable Graveyard (2024)

Juuri julkaistu australialaiskvartetin 70-minuuttinen livelevy, ja se on todella live, hyvin äänekäs ja meluisa plätty. Toki muutama suvantopaikkakin löytyy, ja yksi jos toinenkin biisi on pohjimmiltaan varsin hieno, vaan hienoudet peittyvät useimmiten totaalisen möykän alle. You Let My Tyres Down, Legal Ghost ja Rubber Bullies ovat parhaimpia, ja Erica Dunnin laulamatkin ovat miellyttäviä. TFS on kuitenkin ensi sijassa Gareth Liddiardin bändi, ja siksi ehkä hyvin ”merkittävä”.

#800 kirjoitettu 29.09.2024 13:40

Kotiteollisuuden tuotanto on nyt kuuntelun alla.

Kotiteollisuus - Tomusta ja tuhkasta

"Jos sanon" on täydellinen biisi. Iskevä, eteenpäin jyräävä ja sanat on täydellisesti rytmitetty kappaleeseen.

Muut biisit ovat taas riffittelyiltään hyviä, mutta sanoitukset ovat jotenkin viimeistelemättömiä. Rivit ovat eri mittaisia, laulumelodia vaihtelee säkeistöissä. Samat sanat kertautuvat liiaksi säkeistössä ja kertsissä. Varmaan normi kuuntelijaa moinen ei häiritse, mutta mutta mua tommonen vaivaa. Kuitenkin suhkoot helposti olisi tommoset jutut saatu korjattua ilman että biisien sanomassa/tarinassa olisi mikään muuttunut.