Mikseri.net

#762 kirjoitettu 10.07.2024 18:35

Sattuipa nippu mielenkiintoisia arvostelupromoja tuossa Tuska-viikonloppuna kolahtamaan sähköpostiin.

The Eternal: Skinwalker - hyvää death-doomia, välillä hyvinkin vanhan Amorphiksen hengessä, välillä Katatonian ja Swallow the Sun tunnelmissa.

Octoploid: Beyond the Aeons - Amorphis-kytky tässäkin, basistin soolomatskus uuden bändin kera. Välillä hyvinkin Kingston Wall - henkistä psykedeliaa. Amorphiksen Tuonela-levyn tyylisissä tunnelmissa, mut tän päivän soundimaailmalla. Hiton kova! Soittaa elokuussa stadissa. Sille keikalle täytynee mennä!

White Stones: Memoria Viva - suht esoteeristä kevytproge-deathia. Opeth-basisti Martin Mendezin sooloproggis. Yks biisi oli kuin Foo Fightersia kuolonörinällä. Eksoottista, mut omalla tavallaan kiehtovaa.

Sit olin tuossa viikonloppuna yyteröimässä kotimaisen atmosfäärielektroa louhivan duon, Pihka Is My Namen keikan. Vittu, ett oli kova. Nyt fiilistellyt Caller Unkown rieskaa.

#763 kirjoitettu 22.07.2024 14:53

Jim White & Marisa Anderson - Swallowtail (2024)

Australialaisen, mm. Dirty Threen rumpalina tunnetun ja amerikkalaisen primitive guitar - ja Neo Americana -ympyröissä pyörineen kitaristin hyvin vapaamuotoinen ja improvisaatiopainotteinen kollaboraatio, joka osoittautui juuri täydelliseksi ja hyvin viihdyttäväksi taustamusiikiksi (kirjan lukemisen taustalle siis). Toimii varmaan muutenkin, koska on aika hieno ja kompakti kokonaisuus. @Bandcamp

#764 kirjoitettu 22.07.2024 15:44

Elkhorn - The Black River (2017)

Tämä on kyllä kumma duo, vain kaksi kitaraa, akustinen ja sähköinen, mutta miten "täydellistä" musiikkia tämä onkaan! Akustinen luo pohjan, ja sitten sähköinen tulee mukaan, ja useimmiten aivan saatanan "sähköisenä", yltyen välillä melko villiin menoon.

Löytyy Debacle Recordsin Bandcampista, ja myös soittolistana Youtubesta.

#765 kirjoitettu 23.07.2024 04:04

Q-ntelin Amorphisin Karelian Isthmusin.

#766 kirjoitettu 29.07.2024 14:45

Mono - Oath (2024)

Japanin postrock-ylpeyden 25-vuotisen uran 12. virallinen täyspitkä levy on 71-minuuttinen järkäle, jonka Steve Albini vielä ehti tuottaa. Ei ehkä olisi pitänyt tehdä mitään muuta tätä kuunnellessa, ja olis kai kuulokkeetkin olleet paikallaan, sillä ei oikein syvästi vaikuttanut eikä jäänyt mitään mieleen. No, kai se siitä toisella kertaa saattaa avautua…
Eka kerran koin bändin livenä 15 vuotta sitten Frankfurtissa, ja se oli (silloin) yksi vaikuttavimpia kokemuksiani, kenties etenkin siitä syystä, että sain äimistellä kitaristi Takan presenssiä ja arsenaalia parin metrin päästä klubioloissa.
Monesko kerta nyt lieneekään, mutta täytyy se taas mennä tsekkaan; liput ovat jo pitkään olleet hallussa:
”Oct 31, 2024 MONO (ft. Chamber Ensemble) @ House of Culture, Helsinki, Finland”

#767 kirjoitettu 29.07.2024 20:12

Talk Talk - Laughing Stock (1991)

Synth pop -bändinä aloittaneen ja hittejäkin tehtailleen trion viimeinen levy. Tätä ja edellistä (Spirit of Eden, 1988) on ainakin jälkikäteen pidetty ns. post rock -genren uraauurtavina teoksina. Ja hienoa musiikkiahan tämä on, sävyjä jazzista ja improvisoidun oloista, ambienttia ja sen sellaista. Mark Hollisin ääni on (=oli) hieno, ja rummut
”svengaavat”. Kaupallista menestystä ei tälle enää herunut, mikä tietenkin on sääntö mieluummin kuin poikkeus kaiken vähänkin merkittävän musiikin kohdalla.

#768 kirjoitettu 30.07.2024 21:33 Muok:30.07.2024 21:34

Nicklas Sørensen - Akustisk (2024)

Loistavan tanskalaisen Papir-yhtyeen loistavan kitaristin soololevy. On hän toki aiemminkin sooloillut omillaan, mutta tämä on ensimmäinen pelkän akustisen kuusikielisen paketti, 18 pientä palaa. Vähän haastavalta kuulostaa aluksi, sen verran vaikeata melodiikkaa, mutta kyllä se siitä alun jälkeen helpottaa… Vahvasti sähköisen musiikin ystävä kun olen, niin ei tämä aivan ominta aluettani ole, mutta mitä tahansa projekteja Sørensen tekeekin - yksi hieno esimerkki niistä on Edena Gardens - rocktrionsa ohella, sen täytyy olla mielenkiintoista. Vai mitä?

#769 kirjoitettu 01.08.2024 17:42

Deep Purple =1

Purplen uutukainen on taas varsin pirtsakka kokoelma eläkeläisrokkia.
Uusi kitaristi Simon McBride on suorastaan hämmentävän luova kaveri ja hyvin pitkälle
kantaa tätä show:ta urkurilegenda Don Aireyn kanssa. 70-luvun kitara- ja Hammond-soundin ystäville tätä voikin suositella.

Pictures of You

#770 kirjoitettu 01.08.2024 21:58

Causa Sui - From The Source (2024)

Tanskalaiskvartetin lähes parikymmentävuotisen uran melkein yhtä mones levy, joka jatkaa tutulla, jotenkin helpon melodisella instrumentaalirocklinjallaan. Mm. psykedeeliseksi tuota kutsuvat, ja sehän on aivan ymmärrettävää. Miellyttävää ja rauhoittavaa kuunneltavaa, en tiedä jääkö tämä yhtä hyvin mieleen kuin bändin neljän vuoden takainen "Szabodelico", joka oli erityisen hieno, ja jonka nimi muuten viittasi unkarilaiseen kitaristiin Gabor Szaboon, jonka kappaleesta Gypsy Queen eräs Santana teki hitin.
No, joka tapauksessa ainakin 8/10.

#771 kirjoitettu 10.08.2024 16:13

Blue Öyster Cult - The Columbia Albums Collection

Kuudentoista levyn boksi tuli viimein sahattua läpi pariin kolmeen kertaan tässä about viikon sisällä. Suurin osa albumeista oli itselleni ihan uusia.

Parhaat:

Secret Treaties (1974) 11/11
Spectres (1977) 10/11
Cultösaurus Erectus (1980) 10/11
Fire of Unknown Origin (1981) 10/11

Loput sellaisia 8-9:n lättyjä. Harvinaisen energisille livelevyille erityismaininta.

Joo. Nyt ehkä jotain ihan muuta...

#772 kirjoitettu 10.08.2024 18:05

art074 kirjoitti:

Secret Treaties (1974) 11/11


No joo, tuota vinyyliä tuli tahkottua silloin todella paljon, eihän siitä ole kuin 50 vuotta. Muistan sen kuin eilisen päivän

#773 kirjoitettu 10.08.2024 18:21

cedarbear kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Secret Treaties (1974) 11/11


No joo, tuota vinyyliä tuli tahkottua silloin todella paljon, eihän siitä ole kuin 50 vuotta. Muistan sen kuin eilisen päivän


silloin kun levy julkaistiin mun huomio oli keskittynyt lähinnä tissien imemiseen ja parkumiseen. Ei siis ole paljoa asiat muuttuneet...

#774 kirjoitettu 12.08.2024 10:58

"Tower Of Power: Step Up!" soi parhaillaan kun vihdoin sain sen karvaisiin pikku kätösiini lähes kuukauden odottamisen jälkeen. Taattua TOP-laatua torvilla ryyditetyn funkin ja soulin ystäville. Levy on jo vuodelta 2020 mutta päätin hankkia sen CD:nä TOP-kokoelmaani.

Onneksi sedät jaksavat vielä heilua ... paitsi rumpali David Garibaldi joka päätti jättää raskaaksi kokemansa keikkailun vuoden vaihteessa. Nyt kun bändin kivijalasta on kaksi isoa kulmapalasta pois (basisti Prestia kuoli joitakin vuosia sitten) saa nähdä mihin suuntaan bändi kulkee jatkossa. Puhaltajia ja solistejahan on vaihtunut vuosien (> 50v !) varrella useita ilman että muutokset ovat vaikuttaneet meininkiin juuri mitenkään.

Seuraavaksi soi arvatenkin toinen samassa paketissa tullut fyysisten levyjeni arkiston täydennys eli TOP:n "Soul Side of Town".

Miksi ostin fyysiset levyt? Siksi, että olisi sääli jättää kokoelma puolitekoiseksi ja siksi että TOPn levyjen oheismateriaali tarjoaa erinomaiset tiedot levyn biiseistä ja niiden tekijöistä. Hintaa kahden levyn investoinnille tuli karvan alle 40 Egeä jonka olisin voinut käyttää verrattomasti huonomminkin.

#775 kirjoitettu 15.08.2024 19:46

kuuntelin pitkästä aikaa Gary Mooren varsin mainion Blues-albumin 'Still Got The Blues' vuodelta 1990.

Joo, 16-kesäisinä kaverin kanssa diggailtiin tämän levyn biisiä 'Oh Pretty Woman', jossa vierailee biisin aikoinaan myös levyttänyt Albert King. Biisin puolivälissä King vetää ensin yhden kierron mittaisen hyvin hillityn soolon varsin ohkaisella ja puhtaalla soundillaan, ja heti perään Gary Moore sitten ulvottaa oman hirmuisen tiluli-soolonsa heavy metal-säröllä.

Todettiin sitten siinä kaverin kanssa että kylläpä tämä neverhöörd Albert King sitten on aika paska kitaristi Mooreen verrattuna.

#776 kirjoitettu 18.08.2024 12:20 Muok:18.08.2024 12:20

Globular - Lifts the Curse of the Grey Goo Assimilators..!

#777 kirjoitettu 26.08.2024 18:41

MV & EE - NOISE NY (double rainbow) (Live 2023)

Psykedeelistä jamittelua, näin kai tätä voisi kuvailla. Näitä periaatteessa samoja kappaleita tämä duo ja useimmiten kollektiivi on veivannut lukemattomilla aikaisemmillakin levyillään, mutta aina ne ovat erilaisia. Matt Valentinen kitara soi komeasti ja muutenkin meno on aika tukevaa ja avaruuksellista. Kertakäyttökuuntelumusiikkia, mutta tasolla 9/10. Ja löytyy mvandee Bandcampista!

#778 kirjoitettu 27.08.2024 23:38

Rebekka Holi - Kukkaan

Taitavasti sävellettyä, sanoitettua ja toteutettua folk-rockia.

Jos et ehdi kokonaan, kuuntele Huoleton ja Viisas nuori mies.

#779 kirjoitettu 28.08.2024 16:09

Holi ja Lyyti soineet täälläkin (uusimmat). Sanoituspuoli mielenkiintoinen, kun jos radiosta soi itseäni nuorempia artisteja, niin 90% niistä on paskasti tehtyä itkuvirsiä sydänsuruista - mikä on kyllä hyvä laulunaihe sinänsä - niin näillä on sentään jotain kulmaa (vaikka kaikki laulunaiheet eiväy liippaisi omaa elämäntilanetta. Ja onhan näissäkin se tietty myös minä-keskeisyys. Samasta sarjasta Arppa (livenä kova) ja Antti Autio toimii myös.

Edellinen kuunneltu oli Hesarissa mainittu Fontaines DC uusin, joka ensikuulemalta oli sarjassamme yllättävän. Oli aika kiilotettua indieränkkäystä ja pari hyvää biisiä. Mutta tässäkin se haaste, kun on kuunnelllut paljon musaa niin vaikea hullaantua bändistä joka iskee tehosekoittimeen kaikki aikaisempien vuosikymmenien itselle tutut ja rakkaat indiebändit.

#780 kirjoitettu 28.08.2024 21:49

Teenage Fanclub - Bandwagonesque

Tästä muutama eteenpäin mulla levynä onkin, mutta tätä ei. Spotifystä kuuntelin ihan luureilla vaan. Todella mahtava levy, eräs aikakautensa ja tyylilajinsa huipuista. Keikkatallenteista parhaat on kans tätä aikaa ja varhaista Grand Prixia, youtubessa muutama japanilaisen kameraryhmän tallentama New Yorkin keikka, vahva suositus niistäkin.

#781 kirjoitettu 28.08.2024 23:24

Snacke kirjoitti:
Teenage Fanclub - Bandwagonesque

Tästä muutama eteenpäin mulla levynä onkin, mutta tätä ei. Spotifystä kuuntelin ihan luureilla vaan. Todella mahtava levy, eräs aikakautensa ja tyylilajinsa huipuista. Keikkatallenteista parhaat on kans tätä aikaa ja varhaista Grand Prixia, youtubessa muutama japanilaisen kameraryhmän tallentama New Yorkin keikka, vahva suositus niistäkin.


Sattuipa sopivasti, vaikka en tähän lankaan aikonutkaan postata, mutta kun juuri (ja jälleen kerran) katsoin Youtubesta 15-minuuttisen taltioinnin Teenage Fanclubin Readingin festivaalin keikasta vuodelta 1992: Jotenkin vaan niin hieno ja kaoottinen pätkä!
Näin bändin livenä v. 1998 Brixton Academyssa, kun satuin tuolloin olemaan sopivasti
”opintomatkalla” Lontoossa.

#782 kirjoitettu 29.08.2024 10:59

Slayer - Reign In Blood vuosimallia 1986. Oikeastaan mun Slayerin kuuntelu keskittyy vain tähän levyyn. Iski tajuntaan ensikosketuksella ja iskee vielä tänäänkin. Avausbiisi Angel Of Death nostaa kylmiä väreitä. 10 biisin albumilla on mittaa noin 29 min, mutta tempo on sen verran tiukka, että ei edes tunnu lyhyeltä.

#783 kirjoitettu 29.08.2024 13:31

Elkhorn - Sun Cycle / Elk Jam (2019)

Aika ajoin käyn läpi tämän maineikkaan amerikkalaisen kitaraduon varhaisempaa tuotantoa, ja tällä kertaa vuorossa oli tämä tupla tai kahden levyn yhdistelmä, jolla mukana myös perkussionisti ja kolmas kitaristi. Tasokasta ja viihdyttävää psykedeelistä folkrockia - se on yksi määritelmä tästä... - joka jaksaa pitää mielenkiinnon yllä koko 71 minuutin keston ajan. Häpeämättömästi Captain Beefheartia lainaten: "If you got ears, you gotta listen!"

#784 kirjoitettu 31.08.2024 11:02

Shackleton & Six Organs of Admittance - Jinxed By Being (2024)

Sam Shackleton on brittiläinen elektronisen musiikin tuottaja, omin sanoin ”the maverick psychedelic ritual trance maestro”. SOoA on taas amerikkalainen Ben Chasny, useimmiten psykedeelisen folkin esittäjäksi mainittu kitaristi. (Chasny on yksi suuria suosikkejani, myönnettäköön. Ainakin osa tuotannostaan on ns. hyvää…) Omintakeinen yhdistelmä siis, ja melko haastavaa on myös musiikkinsa. Eihän tätä meikäläinen ”ymmärrä”, mutta mielenkiinnolla kuuntelen, ja välillä jopa hyväksyvästi nyökkäilen. Vaatii varmaan useamman kuuntelun, että aukeaisi. Jos on sitten auetakseen.

#785 kirjoitettu 31.08.2024 16:30

Nick Cave & The Bad Seeds - Wild God (2024)

Tämä julkaistiin eilen. Bändin edelliset levyt alkoivat olla enemmän
perhetragedioitaan käsittelevän Caven runonlausuntaa Warren Ellisin laahaavien luuppidemojen päälle kuin varsinaista biisintekoa, mutta tässä uudessa on taas sävelkynä hyvässä terässä ja rytmiryhmälle annettu roolia.

Elämä on taas pikkaisen parempaa.

Wild God

Final Rescue Attempt

#786 kirjoitettu 31.08.2024 19:24

Fleetwood Mac: Rumours
Tämä se kuullostaa vaan aina aika hyvältä

#787 kirjoitettu 02.09.2024 12:51 Muok:02.09.2024 12:52

Kuuntelin kaksi kokonaista levyä:

Lukaisin Soundi-lehdestä Ride-yhtyeen viime viikon Huvilateltta-keikan arvostelun, ja sehän innosti minua kuuntelemaan putkessa ne samat levyt, jotka bändi tuolla soitti. Kyllä nyt harmittaa että en ollut paikalla!

Ride - Nowhere (1990)
Ride - Going Blank Again (1992)

Tämä musiikki oli aikanaan hienoa, ja on sitä vieläkin. Molemmat levyt ovat lähes täydellisiä kokonaisuuksia, ja etenkin jälkimmäinen on melko osuvaa tykitystä alusta loppuun. Levyjen arvostus on kohdallani muuttunut ehkä sen verran, että mahtavien kitaravallien ja makeiden lauluharmonioiden lisäksi huomioni kiinnittyi nyt kerrassaan upeaan rumpalointiin. Bandcampista löytyy.

(Ei kai tällä sitten ole tarpeeksi rikastunut, koska kitaristi Andy Bell on taas basistina ensi vuonna comebackin tekevässä Oasiksessa. Fuck.)

cedarbear muokkasi viestiä 12:52 02.09.2024

#788 kirjoitettu 02.09.2024 15:33

The Drones - Wait Long By the River and the Bodies of Your Enemies Will Float By (2005)

”Recorded 100% Live” on tämä rockmusiikin merkkiteos. Aloituskappale on Shark Fin Blues, joka sai v. 2009 tittelin ”The Greatest Australian Song Of All Time”, ja joka sittemmin on luonnollisesti noussut klassikoksi. Levyn nimi jo yksistään on vanha kiinalainen viisaus, ja levy muutenkin sitä luokkaa, että jos joku teistä, rakkaat Mikseriläiset, ei ole vielä tätä kuullut, niin nyt olisi korkea aika. Tai sitten aika on ajanut ohi…

Kuunneltavissa Youtubesta soittolistana tai vaikkapa Spotifysta.

#789 kirjoitettu 05.09.2024 13:25

Magnolia Electric Co. - Live at Cat’s Cradle, September 25th, 2007

Loistava kokoelma Jason Molinan parhaita ja unohtumattomia kappaleita rouhealla liveotteella. Steelkitara dominoi monessa biisissä, siksipä tässä on myös vahvoja countryviboja. Molina (1973 - 2013) oli/on yksi viimeisten vuosikymmenten merkittävimpiä amerikkalaisia singer-songwritereita, ja myös tämä levy sen todistaa. Keikan yleisfilistä ja bändin sointia voisi verrata vaikka Neil Youngin Tonight’s The Night -levyyn, paitsi että Molina on parempi laulaja ja biisit ovat parempia ja… No, taitaa taas olla makuasioita. Pakahduttavia fiiliksiä: 9/10.

#790 kirjoitettu 09.09.2024 19:17

Viime viikolla kuuntelin enimmäkseen Billie Eilishin viimeisintä albumia 'Hit Me Hard And Soft'ia 10/11 , mutta tänne varmaan on sopivampaa kertoa tämän viikon pappaenergia-annoksesta eli

David Gilmourin tuoreesta albumista 'Luck And Strange'.

David itse on sanonut että tämä on paras levy missä hän on ollut osallisena sitten Dark Side of the Moonin. No vitut on. Mutta on tämä parempi kuin ukon aiemmat soolot, ja parempi kuin yksikään Roger Watersin lähdön jälkeinen Pink Floyd-albumi.

Kun Gilmourista on kyse niin biisit ei tietenkään ole mitään parasta A-ryhmää, mutta kitara soi yhä perkeleen komeasti, ja soundit muutenkin on suurin piirtein täydelliset omaan makuuni. Erinomaista taustamusaa.

8,5/11

#791 kirjoitettu 10.09.2024 18:35

Uriah Heep - Look at Yourself (1971)

Tarkastin kesällä pätkissä Heepin koko diskografian ja löytyihän sieltä muutama helmi, jotka tuli sitten ihan omaksi ostettua, kuten tämä bändin kolmas albumi. Vuoden 2017 version nyt korkkasin muoveista ja tämä remaster potkii kajareista kuin muuli. Sinänsä harvinaista että ikivanhan levyn remasterointi minun makuuni parantaa sitä.

Jos David Byron jättäisi noloimmat epävireiset falsettikiekumisensa pois niin tämä olisi täyden yhdentoista lätty, mutta tällaisenaan:

10,25/11

#792 kirjoitettu 11.09.2024 19:59

Bardo Pond - Volume 8 (2018)

Pitkästä aikaa, ihan totta, kuuntelin tämän 40-minuuttisen paketin, joka löytyy myös Spotifysta, jos ei Bandcamp innosta. Tuolta - kämpistä löytyy toki hulvattomia kriitikoiden näkemyksiä, mutta nehän eivät tee tätä levyä yhtään paremmaksi. Se on jo nimittäin aivan huippu. Kerroinko jo että pidän (myös) äänekkäästä ja jopa meluisasta musiikista?

#793 kirjoitettu 12.09.2024 17:10

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Uriah Heep - Look at Yourself (1971)

Tarkastin kesällä pätkissä Heepin koko diskografian ja löytyihän sieltä muutama helmi, jotka tuli sitten ihan omaksi ostettua, kuten tämä bändin kolmas albumi. Vuoden 2017 version nyt korkkasin muoveista ja tämä remaster potkii kajareista kuin muuli. Sinänsä harvinaista että ikivanhan levyn remasterointi minun makuuni parantaa sitä.

Jos David Byron jättäisi noloimmat epävireiset falsettikiekumisensa pois niin tämä olisi täyden yhdentoista lätty, mutta tällaisenaan:

10,25/11


Ihanko koko tuotannon kuuntelit läpi? Ja mitäpä hankit sitten itsellesi, jos saa kysyä?



Look at Yourself (2001 ja 2017 julkaisut )
Demons and Wizards
The Magician's Birthday
Abominog
Very 'eavy Very 'umble

Abominog on popahtavassa erikoisuudessaan enemmänkin sellainen vähän hassu 'guilty pleasure'. Ja tuo debyytti löytyi halvalla muiden yhteydessä. Se ei kovin kummoinen kokonaisuus ole. Poimin varmaan muutkin 70-luvun levyt jos ja kun edullisesti tulee käytettyinä oikeat versiot tarjolle.

Nuo listan kolme ensimmäistä ovat minusta melkeinpä vertailukelpoisia niin sanottujen "a-luokan rinnakkaisartistien" (Sabbath, Purple, Zeppelin) tekemisiin.

#794 kirjoitettu 12.09.2024 17:27

art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:

Uriah Heep - Look at Yourself (1971)

Tarkastin kesällä pätkissä Heepin koko diskografian ja löytyihän sieltä muutama helmi, jotka tuli sitten ihan omaksi ostettua, kuten tämä bändin kolmas albumi. Vuoden 2017 version nyt korkkasin muoveista ja tämä remaster potkii kajareista kuin muuli. Sinänsä harvinaista että ikivanhan levyn remasterointi minun makuuni parantaa sitä.

Jos David Byron jättäisi noloimmat epävireiset falsettikiekumisensa pois niin tämä olisi täyden yhdentoista lätty, mutta tällaisenaan:

10,25/11


Ihanko koko tuotannon kuuntelit läpi? Ja mitäpä hankit sitten itsellesi, jos saa kysyä?



Look at Yourself (2001 ja 2017 julkaisut )
Demons and Wizards
The Magician's Birthday
Abominog
Very 'eavy Very 'umble

Nuo listan kolme ensimmäistä ovat minusta melkeinpä vertailukelpoisia niin sanottujen "a-luokan rinnakkaisartistien" (Sabbath, Purple, Zeppelin) tekemisiin.

Joo, hyvin onnistui Heep noilla levyillä, legendaarista matskua noiden kolmen muun mainitsemasi legendaarisen kokoonpanon rinnalla.

#795 kirjoitettu 12.09.2024 18:44 Muok:12.09.2024 18:51

IT kirjoitti:

No joo, kyllä nuo sun hankkimasi albumit on varmaankin sieltä parhaasta päästä... Itsehän vaikka Uriah Heeppiä olenkin kuunnellut pitkään, niin en ole koskaan kuunnellut koko tuotantoa läpi...



kieltämättä nuo post-Hensley albumit jäivät usein sellaiseksi kivaksi taustameluksi treenin yhteydessä, eli et varmaan ole niiden osalta hirveästi menettänyt.

Mulla on yleensä aina joku potentiaalisesti kiinnostava diskografia työn alla, kaiken muun musakuuntelun ohella. Ehkä se on sellainen '1001 bands you should hear before you die"- idea siinä takana.

Heepin levyjä oli pari tusinaa, mitkä tuli plärättyä läpi noin neljän kuukauden aikana.

--------------------------
ja ehdotuksia tutustumisen arvoisista bändeistä ja artisteista otetaan aina mielenkiinnolla vastaan. Tyylilaji saa olla extreme metallista poppiin. Ja harrastelijabändeistä musiikillansa toimeentuleviin, eli cedarinkin suositukset otetaan ilolla vastaan (muttei Low:ta koska se on jo pääosin käyty läpi).

#796 kirjoitettu 12.09.2024 19:36

Jostain syystä en ole ikinä kuunnellut yhtään UH:n älppäriä kokonaan vaikka niitä tunnetuimpia hittejä tuli kuunneltua ja soitettua mm. keskarikantabaarin levyautomaatista aina kun siellä oltiin (lue: aika usein). Mitään syytä moiseen ohipeliin en kuitenkaan osaa sanoa.

No, vielähän tässä ehtii ... ehkä.

#797 kirjoitettu 12.09.2024 19:38

art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:

No joo, kyllä nuo sun hankkimasi albumit on varmaankin sieltä parhaasta päästä... Itsehän vaikka Uriah Heeppiä olenkin kuunnellut pitkään, niin en ole koskaan kuunnellut koko tuotantoa läpi...



ja ehdotuksia tutustumisen arvoisista bändeistä ja artisteista otetaan aina mielenkiinnolla vastaan. Tyylilaji saa olla extreme metallista poppiin. Ja harrastelijabändeistä musiikillansa toimeentuleviin, eli cedarinkin suositukset otetaan ilolla vastaan …


Jos joitain kuuntelujani tänne joihinkin lankoihin postailen, niin ottakoon ne suosituksina ken haluaa, sillä luonnollisesti haluan jonkun muunkin kuulevan musiikkia jonka koen tärkeäksi(?). Joskus (eli harvoin, kun joku kommentoi) tulee yllätyksenä, että vuosikymmeniä laajaa kulttisuosiota nauttineet artistit, joita olen seurannut, voivat ollakin tuikituntemattomia useimmille. Eihän sitä itse aina tajua että ne ovat kuitenkin jotain ns. marginaalikamaa.

#798 kirjoitettu 12.09.2024 20:13

IT kirjoitti:
art074 kirjoitti:
IT kirjoitti:

No joo, kyllä nuo sun hankkimasi albumit on varmaankin sieltä parhaasta päästä... Itsehän vaikka Uriah Heeppiä olenkin kuunnellut pitkään, niin en ole koskaan kuunnellut koko tuotantoa läpi...



kieltämättä nuo post-Hensley albumit jäivät usein sellaiseksi kivaksi taustameluksi treenin yhteydessä, eli et varmaan ole niiden osalta hirveästi menettänyt.

Mulla on yleensä aina joku potentiaalisesti kiinnostava diskografia työn alla, kaiken muun musakuuntelun ohella. Ehkä se on sellainen '1001 bands you should hear before you die"- idea siinä takana.

Heepin levyjä oli pari tusinaa, mitkä tuli plärättyä läpi noin neljän kuukauden aikana.

--------------------------
ja ehdotuksia tutustumisen arvoisista bändeistä ja artisteista otetaan aina mielenkiinnolla vastaan. Tyylilaji saa olla extreme metallista poppiin. Ja harrastelijabändeistä musiikillansa toimeentuleviin, eli cedarinkin suositukset otetaan ilolla vastaan (muttei Low:ta koska se on jo pääosin käyty läpi).


Tuli tässä mieleen, että oletko sä koskaan kuunnellut Nazarethia kunnolla?



vähän sama juttu kuin Heepillä, eli ne tunnetuimmat biisit on tullut kuultua.

Näin Nazarethin livenä pienessä klubissa Oulussa joskus 90-luvun alussa. Muistaakseni soittelivat paljon covereita ja ehkä tuosta kaikesta jäi sellainen mielikuva että kyse on lähinnä menneen talven "baaribändistä".
Samanlainen penskana syntynyt mielikuva varmaan myös Heeppiin tutustumista pitkään hillitsi. Aikoinaan ei niin helppoa ollut bändeihin muutenkaan tutustua.

#799 kirjoitettu 13.09.2024 07:55

Tästähän voisi hyvinkin jatkaa listauksella bändeistä jotka jäivät aikanaan diggailussa B-kehälle ja joita kuuntelen häpeäkseni nykyisin varsin harvoin. Tuossa ensiksi mieleen tulleet kolme isohkoa nimeä.
- Slade (vaikka oman bändin ohjelmistossa oli joitakin Sladen biisejäkin)
- Genesis (vaikka hyllyssä on uran alkupään älppäreistä osimoilleen kaikki)
- Pink Floyd (puuttukohan älppäreistä joku? Ensimmäinen ostos "Dark side of the moon" sentään soi vieläkin)

En osaa enää kuunnella musiikkia "taustamusiikkina" mikä on vähentänyt levyjen soittamista merkittävästi ja jos kirjoitan (kuten nyt) niin musiikki tuntuu suorastaan häiritsevälle, mikä on sinällään hyvinkin ikävää. Levyjen soiton tilalle ovat muutenkin tulleet tuubi ja YLEn Areena joista yritän löytää lähinnä vain live-konsertteja.

#800 kirjoitettu 13.09.2024 09:43

Mariska - Mäihä (2022)

Mariskan uusin, tosin jo kaksi vuotta vanha, levy. Oli hyviä ja diippejä sanoituksia, jotka resonoi aika hyvin.

Hiphop-levy tämä ei tosiaan ole. Muistan hyvin Mariskan 2000-luvun alun levyn, Memento Mori, joka oli sitä hiphoppia, sitten ja täysin.

Eipä tästä muuta. Voin suositella.