Mikseri.net

#42 kirjoitettu 26.12.2010 00:45

Aloitin musiikin kuuntelun wanhalla hevillä, pääasiassa Black Sabbathilla. Sitten jostain kaivoin Rammsteinin ja Fear Factoryn ja tappi pystyssä fanitin niitä. Olin kauppiksessa, oisin halunnut tehdä INDUSTRIAL METALLIA!!11 vaikka en edes tajunnut mitä vittua syntikat tekee ja niissä biiseissä oli ÄÄNIÄ XD. Luulin myös että musiikkia pitää tehdä bändissä. Ongelma oli, että olin erittäin epäsosiaalinen ja pelkäsin että vanhempani potkivat minut kotoa jos pyydän heitä ostamaan minulle kitaran. Kaverin kanssa oltiin kuunneltu jotain ILOISTA PASKAA konemusiikkia yläasteelle ja kai jollain paskasoftalla itte koetin tehdä jotakin. Mutta unohdin koko konemusiikin koska luulin että se on kaikki iloista musiikkia ja minä olin vakava ja tuskainen ihminen.

Olin toisin sanoen ihan helvetin tyhmä ja tynnyrissä kasvanut.

Sitten jossain välissä olin lähdössä oppilasvaihtoon Sloveniaan ja saksalainen nettituttu suosittele Laibachia. Olin suunnileen OLEN 18 MITÄ TÄMÄ ON!? O___O kun kuulin SYNKKÄÄ! KONEMUSIIKKIA! MITÄ HELVETTIÄ. ehdoton vaatimus tuolloin oli HRHGHGNGH SYNKKYYS. Erinäisten internet ulottuvuuswarppien kautta päädyin muistaakseni kuuntelemaan ensin Kraftwerkkiä joka availi hieman päätäni ja sitten päädyin kuuntelemaan oldschool arpeggiobassoo EBMää ja indukstrial nyrkkinaintiteknoa. Sitten tajusin että ei vittu voisin kokeilla itsekkin tehdä jotain tälläistä tietokoneella. Ja minähän aloin tekemään.

Tästä myös alkoi kausi jonka aikana hotkin sisääni joka ikisen vastaan tulevan uuden genren, bändin ja musiikillisen jutun. Jossain vaiheessa aloin myös opiskelemaan hieman musiikin teoriaa itsekseni. Olin ug sirkus jeesus ja puhuin inter netsissä suu vaahdossa joittenkin neverheard artistien mahtavuudesta. paistattelin oman eksentrisyyteni mahtavuudessa.

sitten tapahtui sellaista että kaksoistutkinnon puitteissa menin lukioon. Nkyiseen kitaristiin tutuistuin silleen että jätin Experiment CD-EPn lukion poikien vessaan, cue ulottuvuusWARPPI -> tutustuin tyyppiin, sain uusia musiikillisia vaikutteita ja lopulta alettiin säätämään yhdessä.

Olin joskus jossain välissä ostanut sellaisen homo pop ar tistin kuin NIN Year Zero albumin sen takia että eihän kitara musiikki voi olla industrial ja ostin levyn jotta voisin haukkua sen pystyn. Yllätyksekseni levy ei ollut ollenkaan kitaramusiikkia ja se oli vain tylsä + jotkut siistit jutut. sit tapasin lukiossa semmosen naisen mikä oli nin fani ja oisin vain halunnut pan...paijata sitä ;_; ja perustaa kahden hengen boneko kollektiivin helsinkiin ja sit NIM oli julkassu ne ilmaisjutut just niihi aikoihin ni latasin ja kuuntelin ne jotta voisin ymmärtää tämän henkilön PSYYKETTÄ. Huomasin että ei vittu tämähän on ihan oikeasti hyvää musiikkia, ja sitten menin kirjastoon ja lainasin levyjä ja tykkäsin ja sitten The Downward Spiral EI VITTU MINUN MAAILMANKUVANI ON TUHOTTU TÄSSÄ ON VITUSTI SÄRÖÄ JA HÄRÖÄ JA TÄMÄ ON MYYNYT IHAN VITUSTI EI MITÄ TÄMÄ ON EN OLE OLLENKAAN ERIKOINEN ;___________________;

toki edelleen joskus nauran ja kyseenalaistan koko helvetin nim fanitukseni alkulähteen mutta kun näen lastiksessa yli 6000 soittoa niin totean vain että joo, kyllä minä näköjään oikeasti siitä tykkään .ja sit jossai välis kävin sen kaa jrock keikal ja mul oli hauskaa ja tajusin miten vitun perseestä mun ug jeesustelu oli ollut ja sit tutuistuin viel enemmä juttuihin.

tämän seuraukseni mulla oli järjetön luova kriisi kun tuntui etten tule ikinä tekemään enää mitään mitä oikeasti jaksaisin kuunnella. Jossain välissä sivarin alettua kaivoin homeet perseestä, lopetin angstaamisen ja rupesin tekemään. ja tuota noin, tässä on jotain helmikuusta lähtien väännetty musiikkia pää punasena ja olen alkanut tajuamaan kai ensimmäistä kertaa juttuja kunnolla, tai silleen jos aloitan tekemään jotain niin todennäköisesti siitä tulee jotain mitä jaksan itse kuunnella. johtuu varmaan kaikista niistä viikonlopuista jollon olen lippu tangossa säätänyt jotain biisiä 7 tuntia. räjäytin myös tajuntaani muutaman kerran ja se vaikutti musiikkiini aika paljon koska aloin miettimään oikeasti esim ääniä kunnolla.

kaiken oon opetellut ite tai kysymällä yuri stardustilta. nykyään kuuntelen melkein vain trent_____reznoria koska se tekee suunnilleen kaikkea mitä haluan kuulla ja joskus joy division on myös jeeeees ja monet muut kivat jutut mut ei kukaan oo nii kiva ja hyvä ku reznor, vihaajat vihaa _:_:_:_:_: mutta en minä jaksa olla ekletik hipster sen jälkeen kun oon 8 tuntia toimistolla, joskus kuuntelen jopa jotain uusia (20 vuotta vanhoja) artisteja. cubanate, skinny puppyn hyvät jutut ja FLAn tuotannon keskivälin albumit oli vuoden parhaat löydökset. joskus vituttaa ja väsyttää kun tuntuu etten vieläkään oo tarpeeks hyvä kun en saa tehtyä perus rock riffiä vaikka helvetti yrittäisin ja pitäis opetella soittamaan jotain oikeesti kunnolla ja en ehkä käytä vitun kalliita lelujani tarpeeksi silleen silleen mutta en osaa ilman säätökään olla.

KETJUN REHELLISIN TEKSTI
ETTE VOI KIISTÄÄ

#43 kirjoitettu 27.12.2010 19:21

Ketään perheessäni ei ole musiikkia harrastanut, joskin taiteellinen näkemys on aina ollut läsnä mm. piirtämisen muodossa. Muksuna oli myös pakko kokoajan luoda jotain, oli se sitten piirrustuksen, "elokuvan" tai pelin muodossa.

Musiikkia olen aina kuunnellut todella paljon, ala-asteella tosin mm. räpin sekä ysäri jumputuksen tahdissa... Apulannasta siirryin ylä-asteella heviin kun sattumoisin Children of bodomin musiikkiin törmäsin. Tämän kautta avautui kokonaan uusi maailma musiikissa ja kitaran nappasin käteen ylä-asteen lopussa. Niin ja rummuista tuli ala-asteella haaveiltua.

Kitaratunneilla kävin puoli vuotta jonka jälkeen totesin etten siellä mitään oppinut. Eli tabien sekä erilaisten tekniikka reenien avulla olen soittamaan oppinut.

Bänditouhut tuli amiksen ykkösellä kun tutustuin uusiin ihmisiin. Tätä touhua kestikin sitten kolmisen vuotta. Yksi keikka vedettiin.

Teoriaa tiedän harvinaisen vähän, nuotteja ymmärrän heikosti ja skaalat osaan tyylillä "mikä kuulostaa hyvältä ja/tai oikealta". Mutta näillä mennään. Jatkossa tarkotus opiskella enemmän.

Bändiprojektit:
Fatal Punishment 2007-2010 / Kitara, laulu, sanoitus, sävellys.
Painaja 2008-2009(?) / Kitara, laulu, sanoitus, sävellys.
Ridere Deus 2009 - present / Kitara, basso, koskettimet, laulu, sanoitus, sävellys yms. kaikki paitsi rummut koneella.
Cataha (oma aikani yhtyeessä kesti muutaman kuukauden) / Kitara, laulu.

Lisäksi kävin vierailemassa mikseristäkin tutulle kaverilleni Touhulle kitarat tulevaan kappaleeseen. Siitä lisää myöhemmin.
Liityin myös trash metallia soittavaan yhtyeeseen, siinä olisi tarkoitus basso sekä laulu hoitaa. Covereilla lähdetään liikenteeseen.

#44 kirjoitettu 27.12.2010 20:38

Kyseessä oli kieltämättä iso ryhmä ja kitaraopettajani soitteli lähinnä yksinään opettamatta oikeasti mitään. Lähinnä antoi nuotteja ja piirsi taululle muutaman soinnun otteen. Myönnetään että muutaman soinnun opin sekä kaulan ote korjattiin kuntoon.

#45 kirjoitettu 27.12.2010 20:53

Ala-asteella kuuntelin pääosin hieman jumputusmusaa, hieman poppia ja hieman rap-musiikkia, mikä siihen aikaan ei ollut ns. suosittua Suomessa.. Osa oli silloin kovaa huutoa. Neljännellä siirryin rockin suuntaan.
Viidennellä luokalla törmäsin kaverin kautta Arch Enemy -nimiseen bändiin, josta alkoi raskaamman musiikin kuuntelu, jättäen muun taakse. Nykyään kuuntelen joko vanhaa rokkia (esim. ZZ-Top), sekalaisia kappaleita 80-luvun metalli- ja rockbändien, kuten esim. Black Sabbathin, Metallican, Iron Maidenin, Cinderellan ja Guns 'N Rosesin tuotosta.
Nykyään kuuntelen aika laajalti pelkkää metallia, toki joitain poikkeuksiakin on, kuten jotkut rock bändit (esim. ZZ-Top, toistamiseen).

Viidennellä luokalla, kun tuli tutustuttua muutamiin bändeihin, joita kaveri ehdotteli, alkoi myös omalta osin pieni reenaus mörinälaulun kannalta, kun sen handlasin jotenkin, posiitivisella mielellä. Yläasteella kuitenkin iski kova kurkkukipu, kuumeen johdattamana, jonka jälkeen mörinälaulu on jouduttu hieman kuin aloittamaan alusta, koittaen erilaisia tyylejä, löytämättä sitä "oikeaa". Jossain vaihetta yläastetta haaveilin kitaran saantia, jonka kuitenkin ostin heti kun yhdeksänneltä luokalta pääsin. En ole mitään tunteja ottanut (miksi ihmeessä, kun voi itse oppia, vaikkakin ehkä ns. kantapään kautta). Tabien kautta opetellut hieman soittamaan joitain kappaleita.

Yläasteella myös törmäsin FL Studioon, jolloin aloin hieman musiikkia tekemään. Aluksi vain joitain sekalaisia testauksia (sienimusiikkia, kun instrumentit oli, mitä oli), itsenäisesti oppien perusteita. "Lisäosien" kautta sitten laatu parantui ja soittimet lisääntyivät.
Nykyään soittelen kitaraa, luoden melodioita ja hieman riffejä, käyttäen FL Studiota apuna.

Mitään bändiprojekteja ei ole, mutta ns. "sooloprojekti" on, joka on täynnä instrumentaalista paskaa ja pari testausta.

#46 kirjoitettu 28.12.2010 22:58

Minun musikaalinen historia on vain kuuntelijana. 18vuotta musiikkia kuunnellut ensiksi lastenlaulu ja nyt tänäpäivänä räppii ja rokkii.

#47 kirjoitettu 31.12.2010 15:51

hehe.

minä kasvoin perheessä jossa isä lauloi kuorossa ja loput olivat musiikillisia kuuroja. meillä oli balalaikka ja mandoliini seinälle ryssälän käyneistä.
Näin 1972 kun olin 9 vuotta Uriah Heepin tv:ssä ja ajattelin että onpa makeita jätkiä ja hirvee mökä, tollasta mäkin haluun tehdä. paikallisen kansalaisopiston tarjonta oli klassinen kitara ja päädyin musiikin teorian opintoihin ja sittemmin trumpetin soittoon. Olin jo saanut koulussa siinä vaiheessa kummallisen typin maineen kun kuuntelin Uriah Heepiä, Deep Purplea ha Black Sabbathia vaikka Sweet ja Mud oli yleisesti rautaa.
1974 kyllästyin musiikin teoriaan, trumpettiin ja Iron Manin soittamiseen mandoliinilla. Isä veisti mulle kitaran, köyhä perhe kun oltiin.
Eka "oikean" skitson sain 1976 joululahjaksi, se oli sellanen pahvinen Stagg. Ja vuotta myöhemmin 15W styrkkari sekä Little Big Muff ja johan alkoi soida naapureiden iloksi.
Mä en oikeestaan ole saanut muuta koulutusta kuin että yx vanhempi kundi joka oli perheen tuttuja näytti mulle barre-otteen. Virityshän oli jo opittu kitarakoulusta joka meni tv:ssä. Ihan vaan kuuntelemalla, aluksi Richie Blackmorea ja Jimi Paigea. 1978 tuntu Blackmore liian helpolta mutta onnex tuli Eddie Van Halen ja sai uusia rimoja ylitettäväksi.
Mä oon aina ollut matkassa jonku lajin bändissä ja siellä oon matskuni oppinut. Yhdessä veivaamalla omia biisejä sekä omia versioita toisten jutskista. Luultavasti paras tapa välttyä tulemasta copycatiksi. Olen elämässäni tuntenut monia hemmoja joilta lähtee van Halen niskan takaa mutta omaa juttua eivät osaa keitellä. Kai se on henkilökohtaista, sekä vanhan toistajilla että uuden luojilla on omat paikkansa. Luultavasti vanhan toistajien keikan santi on helpompaa.
mutta en kadu, on ollut värikäs musiikki- ja muukin elämä!
[kuva]
[kuva]

#48 kirjoitettu 31.12.2010 16:38

En pitänyt ihan pienenä hirveästi musiikista, mikä johtui varmastikin siitä että olin kuullut lähinnä vanhemmille rakasta suomipoppia/rockia. Joskus ala-asteella Jyrki-ohjelman myötä selvisi että on olemassa myös konemusiikkia ja Era. Metallimusiikista aloin pitämään Rammsteinin myötä. Siitä lähti hieman epälooginen progressio ensin power metalliin ja sitten doomiin.

Oma musiikkipuuhasteluni alkoi kai joskus 2005 tienoilla. Sitä ennen en ollut koulun musiikkitunteja lukuun ottamatta saanut minkäänlaista musiikkiopetusta. Väsäsin tuolloin Anvil Studiolla lyhyitä midibiisejä. Inspiraationa toimi Final Fantasy 7: n soundtrack, joka on epäilemättä hienointa MIDI-musiikkia koskaan. 2006 mukaan kuvioon astui mm. FL Studio, Guitar Pro ja henkilökohtainen softasuosikkini Reason. Hankin ensin kankean MIDI-keyboardin, ja vuosi sen jälkeen Korg X-50 -syntikan. 2008 kitarapohjaiseen ambienttiin ja drone doomiin hullaantuneena ostin sähkökitaran, ja nyt 2010 loppupuolella basson. Näillä mennään, silloin tällöin teoriaa opiskellen ja uusia juttuja kehitellen.

#49 kirjoitettu 11.01.2011 11:39

Pitkä, musta ja verinen.

Kaikki alkoi siitä, kun soitin 6-vuotiaana korvakuulolta "tuiki tuiki tähtösen" yhdellä sormella.

Pianolla.

Pienestä asiat riippuu. Joskus pieninkin voi olla suurin. Niinku TSH:ssa velho viisaasti toteaa.

#50 kirjoitettu 15.02.2011 09:54

No tuata lähetään liikkeelle taustajoukoista. Vanhempien musikaalisuudess ei paljon kehuttavaa ole. Äitee joskus kakarana harrastanu pianoilua jollakin tasolla, mutta nykyään ei varmaan ymmärtäisi mistään mitään. Isän musikaalisuus toisaalta, kännissä singstaaria monotonisesti mutta tunteella! Vasta tällä sukupolvella ollaan musiikinmaailmaan tutustuttu oikeen koko suvun voimin.

Itse aloitin musiikkileikikoulussa 5 vuotiaana, tarhan aikana järjestettiin kyseistä toimintaa. Tätä seurasi kanteleen soittoa ryhmässä 6 vuotiaasta 9 vuotiaaksi, jonka jälkeen liityin koulun kautta orkesteriin ja aloitin käyrätorven soiton. Kyseistä soitinta soitin 7 vuotta tunneilla ja orkesterissa, mutta sitten se jäi liian vähäisen motivaation ja harjoittelun vuoksi. Nykyään oon monta kertaa jo ajatellu ostavani käyrätorven itselleni, mutta koska halvimmat liikkuu siinä 1500€ paikkeilla.. sain siis koko harrastus aikani lainata opistolta torvea, koska kuten mainitsin, ei ole ihan halvin soitin käyrätorvi.

5 luokalla kokeilin musantunnilla bassoa, joka tuntui sitten sujuikin niin hyvin, että serkkuni (kitaristi) kysyi jos perustettais bändi ja treenattais välitunneilla koulun musaluokassa. Otettiin mukaan samalta luokalta rumpali ja kolmestaan lähettiin sitte treenaamaan koulun laulukirjoista kappaleita koko ala-asteen ajan. Kesällä, vitos ja kutos luokan välissä, ilmottauduttiin sitten serkun kanssa vaasalaisen Rokkikoulun kesäleirille ja todellakin tykättiin! Ja leirin lupussa tulikin Rokkikoulun "Rexi" kysymään meiltä, jos haluttais jatkaa syksyllä Rokkikoululaisina bändissä joka tarvitsi kitaristin ja basistin. Siinä sitten parin viikon miettimisen jälkeen, että uskaltaako, päätettiin että kyllä me mennään Rokkikouluun.

Rokkikouluhan on siis Vaasan nuoriso-osaston ja vapaa-aikaviraston järjestämä "koulu", missä saa soittotunteja ja siellä myös treenaa useampia bändejä ohjattuna. "Rokkikoulu tarjoaa sinulle musiikin opiskeluun vaihtoehdon, joka keskittyy olennaiseen ja ottaa huomioon juuri sinun toiveesi ja tavoitteesi rock-musiikissa. Ja aina hyvällä fiiliksellä."-Rokkikoulun sivuilta.

Rokkikoulussa aloittaminen onkin ollu sitte mun elämän paras päätös! Tällä hetkellä jatkamme serkun kanssa edelleen samalla paikalla rokkikoulussa, tiistaina klo. 17-21, mutta muut bändin jäsenet ovat vaihtuneet. Jäsenten vaihtumisen myötä on muodostunut bändi nimeltä Standard Time, joka on treenannut rokkikoululla n. 1,5 vuotta. Rokkikoulun kautta ollaan saatu ilmainen studio päivä ja sitten viime kesänä käytiin tutustumassa Lontoolaiseen Tech Music School:iin, joka on siis Euroopan johtava nykymusiikin koulu, ainakin heidän omien sanojensa mukaan. Nykyään rokkikoulu tekee yhteistyötä Tech Music School:in kanssa siten, että rokkikoulun ohjaajat kouluttautuvat ottamaan vastaan alustaviahakemuksia Guitar-X osastolle Lontooseen. Mutta takaisin Standard Timeen. Minä ja serkkuni sävelletään suurin osa bändin biiseistä joita onki tässä ajan myötä kertynyt jo useampiakin.

Kitara tunneilla kävin rokkikoululla n. 4 vuotta mutta tällä hetkellä mulla kokeillaan uutta "biisi-kurssia". Elikkä siis istutaan Logic pro nauhotus ohjelman edessä ja tehdään biiseistä raakaversioita, kokeillaan erillaisia tyylejä/eri genrejä. Kokeillaan eri tapoja sovittaa, säveltää, löytää inspistä ja sanoittaa.

Käyn myös Kuula-opistolla kitaratunneilla toista vuotta ja laulutunneilla oon käyny vasta vuoden. Tutkintoja oon ehtiny suorittaan tässä vuoden aikana, laulusta 1/2 perustason ja kitarasta 2/3 perustason. Tarkoituksena olis saada ens syksynä suoritettua molemmista soittimista perustasot pois alta, että voi ehkä myöhemmin lähteä opiskelemaan soitinopettajaksi tai muuta vastaavaa musiikkiin liittyvää ammattia.

Toimin myös vaasan suomalaisella seurakunnalla rumpu-opettajana toistavuotta ja kitara-opettajana ekaa vuotta. Oppilaina on enimmäkseen ala-asteikäisiä juuri aloittaneita tai muutaman vuoden soittaneita.

Siinä tais olla koko tarina suurinpiirtein.

#51 kirjoitettu 10.03.2011 11:22

Jo toukka-asteelta asti on musiikki ollut merkittävä osa elämääni. Isäni oli keikkamuusikko ja molemmat veljeni olivat myös musiikin parissa jo nuoresta pitäen.

Oma tausta:

Viulu 3/3
Musiikin teoria 3/3 + säveltapailu

Itseoppineena:
Rummunsoitto n. 12 vuotta
Piano/koskettimet noin 10 vuotta
Laulu 13 vuotta

Musiikki on voimavara ja parasta terapiaa harmaassa arjessa.

#52 kirjoitettu 10.03.2011 19:09

13-vuotiaana otin kitaran kouraan. Luin nuottikirjaa noin 15 minuuttia ja sitten heitin nuottikirjan roskiin. Nyt 15 vuotta myöhemmin menee vielä vähän heikommin.

#53 kirjoitettu 13.03.2011 15:29 Muok:13.03.2011 15:29

Musikaalisesta, klasaripainotteisesta perheestä lähtöisin. Rumpalin kehityskaareni on jotakuinkin 5v - 10v itseoppinut, 10-15v musiikkiopisto jonka jälkeen, juuri ennen 3/3 -tutkintoa ns. ragequittasin, eipä kiinnostanut klassinen enää Sen jälkeen kansalaisopistoon ja nyt ollaan tässä. Teoriaa käyty 3/3 ja yleinen musiikkitieto. Bändikuviot tulivat mukaan lukion ensimmäisellä oikein tosissaan, kun kesän painoi töitä ja sai ostettua omat rummut, vihdoin Nykyään soitan 4 projektissa + random jamit.

9 -vuotiaana diggailin Fintelligenssiä ja Scooteria, 10 -vuotiaana napsahti Children of Bodom ja se oli menoa. 11 -vuotiaana äiti ihmetteli kun huudatin Rotten Soundia tyytyväisenä Pakollisen pelkkää-heviä-vaiheen jälkeen Pendulum vei takaisin electroon, nykyään musamaku onkin sitten laidasta laitaan. Konemusiikin tekemiseni lähti Fruity Loops 2.8 demosta - sääli kun niitä kappaleita ei ole tallella! Itseoppinut olen FL:n käytössä, paljon löydettävää jäljellä.

Eipä siinä kai muuta.

Arhebeatz muokkasi viestiä 15:29 13.03.2011

#54 kirjoitettu 11.04.2011 11:13 Muok:11.04.2011 11:15

4+ musiikin teoria kokeesta ja miinus pisteet kitaransoitosta ja yks nokkahuilu esitelmä ala-asteella ja koulun bändistä poistaminen (soitin rumpuja silloin ja sähläsin niin heitettiin pois).joo tommonen mun historia musiikista. nytten kyl teen sanoja ja kohta ruven väsää biitteei.

ntm97 muokkasi viestiä 11:14 11.04.2011