Mikseri.net

#42 kirjoitettu 09.04.2006 01:13

Itse en näe muiden ihmisten asennetta tuon miehen ongelmana, vaan sen, että ennemmin tai myöhemmin miehelle saattaa koitua ongelmaksi nuken hiljaisuus tai yleensäkin sen nuken nukkemainen olemus. Voiko ihminen oikeasti elää "parisuhteessa" sellaisen asian kanssa, joka ei millään tavoin oikeasti kommunikoi takaisin? Voiko sellainen kestää pitkään ja vielä niin, että miehen mielenterveys ei oikeasti ala reistailla? Uskoisin, että on ihmiselle henkisesti vaarallista omistautua jollekin elottomalle asialle niin kovasti, että uskoo sen olevan aitoa rakkautta. Orgasmintuottajana uskon sen toimivan henkilöstä riippuen hyvin ja siinä ei periaatteessa olekaan mitään ongelmaa, mutta se, että yrittää luoda sen kanssa syvempää parisuhdetta, on selkeästi sellainen asia, jolloin mies selkeästi tarvitsee apua. Pahimmassa tapauksessa sitä voi syrjäytyä muusta maailmasta ja vaikka joku teistä suvaitsevaisista sanoisikin, että eihän sillä ole väliä kunhan ei muita vahingoita, niin kyllä sekin mies aivan varmasti valitsisi sosiaalisemman ja henkisesti terveemmän elämän höyrähtäneen elämän sijaan, jos itse saisi kaukaa tilannetta katsoen päättää.

#43 kirjoitettu 09.04.2006 01:16

JM kirjoitti:
Minun mielestä vika on "ympäristössä" jos ihmiset ei pysty hyväksymään sitä, että joku on rakastunut nukkeen.

Olkoon, mutta nukkeen rakastuneen ihmisen mielenterveydessä on silti vikaa.
Otetaan nyt vertaukseksi, vaikka ihmiset joilla on antisosiaalinen persoonallisuushäiriö (eli siis psykopatia). Ihmiset suhtautuvat heihin suvaitsemattomasti, koska yhdistävät heidät elokuvien psykopaattimurhaajiin, vaikka todellisuudessa harvat psykopaatit ovat murhaajia. Ympäristö siis suhtautuu heihin erittäin epäreilusti ja suvaitsemattomasti. Se ei silti muuta sitä seikkaa miksikään, että heillä on se antisosiaalinen persoonallisuushäiriö. Sama pätee esineisiinrakastujiin. Vaikka se ympäristö on kuinka vittumainen ja suvaitsematon, niin he eivät silti ole terveitä.

Nukkeen rakastunut ihminen voi varmasti ihan hyvin käydä töissä ja harrastuksissa yms. Paitsi jos työkaverit, ihmiset joiden kanssa hän keskustelee yms. ovat niin ahdasmielisiä, että alkavat heti hyljeksiä häntä kun kuulevat hänen "oudosta rakkaudestaan".

Minusta kyllä tuntuu, että siinä vaiheessa kun ihminen rakastuu elottomiin esineisiin (huom. eri asia, kuin niistä seksuaalisesti kiihottuminen), niin kyseessä on aika usein tapaus jolla ei ole edes työkavereiden verran oikeaa sosiaalista kontaktia. No joo, voihan kyseisellä ihmisellä jostain muustakin syystä viirata päässä.

pointti: onko vika tuolloin nukkeen rakastuneessa, vai niissä muissa?

Vika on joko nukkeen rakastuneessa tai nukkeen rakastuneessa ja niissä muissa, mutta jokatapauksessa nukkeen rakastuneessa. Suvaitsevaisuus ei yksin paranna mielenhäiriöitä.

#44 kirjoitettu 09.04.2006 01:21

Airola kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa sitä voi syrjäytyä muusta maailmasta ja vaikka joku teistä suvaitsevaisista sanoisikin, että eihän sillä ole väliä kunhan ei muita vahingoita, niin kyllä sekin mies aivan varmasti valitsisi sosiaalisemman ja henkisesti terveemmän elämän höyrähtäneen elämän sijaan, jos itse saisi kaukaa tilannetta katsoen päättää.

Juuri näin.
Mitä suvaitsevaisuutta se sellainen on, että sanotaan vaan, että annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaasti, ennemmin kuin yritetään auttaa niitä, joilla on ongelmia?

#45 kirjoitettu 09.04.2006 01:29

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Airola kirjoitti:
Pahimmassa tapauksessa sitä voi syrjäytyä muusta maailmasta ja vaikka joku teistä suvaitsevaisista sanoisikin, että eihän sillä ole väliä kunhan ei muita vahingoita, niin kyllä sekin mies aivan varmasti valitsisi sosiaalisemman ja henkisesti terveemmän elämän höyrähtäneen elämän sijaan, jos itse saisi kaukaa tilannetta katsoen päättää.

Juuri näin.
Mitä suvaitsevaisuutta se sellainen on, että sanotaan vaan, että annetaan kaikkien kukkien kukkia vapaasti, ennemmin kuin yritetään auttaa niitä, joilla on ongelmia?


Aivan.
Liika suvaitsevaisuus on välinpitämättömyyttä.

#46 kirjoitettu 09.04.2006 01:35

no voi hemmetti. Eihän se nuken rakastaminen ole mikään ongelma, vaan se, että muut ovat sitä mieltä, että se on sopimatonta.

#47 kirjoitettu 09.04.2006 01:42

JM kirjoitti:
no voi hemmetti. Eihän se nuken rakastaminen ole mikään ongelma, vaan se, että muut ovat sitä mieltä, että se on sopimatonta.

Ja sinun mielestäsi on sitten parempi antaa tuon ihmisen täysin syrjäytyä yhteiskunnasta ja syyttävästi osoitella sormella sitä ympäristöä, kuin yrittää saada hänet sopeutumaan (epätäydelliseen) yhteiskuntaan?

Jos näin, niin mietippä nyt tosiaan onko tuo sitä suvaitsevaisuutta vai sitä välinpitämättömyyttä.

#48 kirjoitettu 09.04.2006 02:19

JM kirjoitti:
no voi hemmetti. Eihän se nuken rakastaminen ole mikään ongelma, vaan se, että muut ovat sitä mieltä, että se on sopimatonta.


Eikä tuokaan mitä muut ajattelevat ole se ongelma, vaan se mitä sen miehen mielessä on tapahtunut tai tulee tapahtumaan. Ei ole kyse siis muista, vaan vain ja ainoastaan miehestä itsestään. Olisi erittäin sopivaa mennä sanomaan sille miehelle, että pane sitä nukkea, mutta älä kiinny siihen liikaa.

#49 kirjoitettu 09.04.2006 06:30

Mielestäni tässä on hyvin pitkälle kyse siitä, että yritätte esittää mielipiteitänne psykologisina tosiasioina. Joten mikä tarkkaan ottaen on tämä mielenhäiriö? Miten se voidaan todentaan?

Oma kantani on, että selkeimmissä tapauksissa kyseessä on korkeintaa parafilia, tarkemmin sanottuna fetissismi.

Mutta rakastuminen nukkeen on kuitenkin melko äärimmäistä, entä ne kaikki muut? Onko tervettä jos aikuinen mies leikkii nukella, ostaa tälle lahjoja jne. ?

Pitäisiko mielestänne nämä "sairaat ihmiset" pakottaa hoitoon jos eivät itse haluaisi?

#50 kirjoitettu 09.04.2006 13:03

Mika Björklund kirjoitti:
Mielestäni tässä on hyvin pitkälle kyse siitä, että yritätte esittää mielipiteitänne psykologisina tosiasioina. Joten mikä tarkkaan ottaen on tämä mielenhäiriö? Miten se voidaan todentaan?

Siis kysyt nyt nimitystä tälle kyseiselle mielenhäiriölle? En nyt tuota kategorisoimaan osaa mennä, mutta kyllähän tuossa nyt kuka vaan näkee, että ihminen ei ole ihan terve siinä vaiheessa, kun yrittää mennä naimisiin vaikkapa kaktuksen kanssa.

Oma kantani on, että selkeimmissä tapauksissa kyseessä on korkeintaa parafilia, tarkemmin sanottuna fetissismi.

Mielestäni silloin, jos ihminen oikeasti rakastuu johonkin tiettyyn esineeseen, niin kyseessä ei ole enää fetssismi. Kyseessä kun siis ei ole pelkkä seksuaalinen kiihoittuminen, eikä samanlainen esineiden palvonta, kuin vaikka jollain joka on juuri ostanut uuden urheiluauton.

Mutta rakastuminen nukkeen on kuitenkin melko äärimmäistä, entä ne kaikki muut? Onko tervettä jos aikuinen mies leikkii nukella, ostaa tälle lahjoja jne. ?

Tässä vaiheessa on mielestäni kyse lähinnä erikoisesta harrastuksesta.

Pitäisiko mielestänne nämä "sairaat ihmiset" pakottaa hoitoon jos eivät itse haluaisi?

Kuten aiemmin sanoin, niin ei, jos he eivät ole vaaraksi kellekkään.

#51 kirjoitettu 09.04.2006 14:52

Mielestäni silloin, jos ihminen oikeasti rakastuu johonkin tiettyyn esineeseen, niin kyseessä ei ole enää fetssismi. Kyseessä kun siis ei ole pelkkä seksuaalinen kiihoittuminen, eikä samanlainen esineiden palvonta, kuin vaikka jollain joka on juuri ostanut uuden urheiluauton.

Psykologisen arvioinnin kannalta kyse on pitkälle siitä häiritseekö esine normaalia seksuaalikäyttäytymistä vai ei. Siis voiko henkilö kiihottua normaaleista ihmisistä sen lisäksi, että sattuu tykkäämään nukeista.

#52 kirjoitettu 09.04.2006 16:35

Mika Björklund kirjoitti:
Psykologisen arvioinnin kannalta kyse on pitkälle siitä häiritseekö esine normaalia seksuaalikäyttäytymistä vai ei. Siis voiko henkilö kiihottua normaaleista ihmisistä sen lisäksi, että sattuu tykkäämään nukeista.


Mutta kun kyse ei ollut niinkään siitä pelkästä seksuaalisuudesta, vaan siitä, että ihminen tavallaan pitää tuota elotonta esinettä henkilönä, tai ainakin arvostaa ja rakastaa tätä henkilönä, eikä esineenä ja asettaa myös tämän esineen itsensä ja muiden edelle.

#53 kirjoitettu 09.04.2006 16:50

Rakastaahan monet eläimiäkin (en viittaaa seksiin) ja väittävät niiden olevan "perheenjäseniä"..? Jos joku nukke on maksanu 6000e ja joku paneskelee sitä ja "rakastaa ihan tosissaan" ja naapuri taas pitää koiraa perheenjäsenenään, niin.. olkoot.
Rakastakoot vaikka kahvimittaa, jos se rakkaus ei muuten ala osoittaa "epäterveitä" merkkejä (voihan rakkaus ihmiseenkinn olla mielenterveyden ja elämänhallinnan kannalta tuhoisaa?) eikä häiritse muita. Onko sitä pakko työpaikalla kertoa kavereille, että rakastaa nukkeaan? Tai jos kertoo, niin toivotaan vain, että työtoverit ovat suvaitsevaisia ja ymmärtävät, että toista ihmistä ei voi aina ymmärtää.

#54 kirjoitettu 09.04.2006 17:08

Olen sitä mieltä, että jos taskussani olisi 6000 rahaa niin menisin ostamaan syntikoita. Aika kalliit huvit.

Tärkein asia tässä kai on onni. Itse en pidä itsestäänselvyytenä sitä, että johonkin elottomaan esineeseen rakastuminen johtaa lopulta pelkästään suruun. Muulla ei ole niin väliä.

#55 kirjoitettu 09.04.2006 17:25

JM kirjoitti:
Rakastaahan monet eläimiäkin (en viittaaa seksiin) ja väittävät niiden olevan "perheenjäseniä"..? Jos joku nukke on maksanu 6000e ja joku paneskelee sitä ja "rakastaa ihan tosissaan" ja naapuri taas pitää koiraa perheenjäsenenään, niin.. olkoot.

Rakastamisessa ja rakastumisessa on suuri ero. Lemmikkinsä rakastamisessa ei ole mitään outoa, mutta siihen rakastuminen on täysin eri asia. Nyt ei ole siis kyse sellaisesta rakkaudesta miten sisko rakastaa veljeään tai ystävät toisiaan.

Rakastakoot vaikka kahvimittaa, jos se rakkaus ei muuten ala osoittaa "epäterveitä" merkkejä (voihan rakkaus ihmiseenkinn olla mielenterveyden ja elämänhallinnan kannalta tuhoisaa?) eikä häiritse muita.

Mutta kun elottomaan esineeseen rakastuminen on jo itsessään epäterve merkki.

Esitänkin sinulle uudestaan tuon kysymyksen johon jätit aiemmin vastaamatta, eli että onko parempi vain seurata sivusta tätä ihmisen ongelmaa, joka suurella todennäköisyydellä voi johtaa syrjäytymiseen yhteiskunnasta ja pahempiin mielenterveysongelmiin, ja syyttää yhteiskuntaa suvaitsemattomuudesta, kuin yrittää auttaa tätä ihmistä, vaikka hänen elämäntyylinsä ei fyysisesti vahingoittaisi muita ihmisiä?

#56 kirjoitettu 09.04.2006 17:35

Mika Björklund kirjoitti:
Tärkein asia tässä kai on onni. Itse en pidä itsestäänselvyytenä sitä, että johonkin elottomaan esineeseen rakastuminen johtaa lopulta pelkästään suruun.


Mutta eikö ole aika todennäköistä, että ihminen joka korvaa toisten ihmisten kontaktit esineillä ja menee vaikka naimisiin nuken kanssa syrjäytyy yhteiskunnasta jossain vaiheessa? Ja eikö tämä todennäköisesti johtaisi aika usean kohdalla loppujen lopuksi siihen suruun?

Miten sitten, jos joku sinulle läheinen ihminen sekoaisi ja päättäisi mennä naimisiin vaikka puutarhatontun kanssa, niin voitko rehellisesti sanoa, ettet toivoisi hänen saavan minkäänlaista apua tai hoitoa?

#57 kirjoitettu 09.04.2006 18:09

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Mika Björklund kirjoitti:
Tärkein asia tässä kai on onni. Itse en pidä itsestäänselvyytenä sitä, että johonkin elottomaan esineeseen rakastuminen johtaa lopulta pelkästään suruun.


Mutta eikö ole aika todennäköistä, että ihminen joka korvaa toisten ihmisten kontaktit esineillä ja menee vaikka naimisiin nuken kanssa syrjäytyy yhteiskunnasta jossain vaiheessa? Ja eikö tämä todennäköisesti johtaisi aika usean kohdalla loppujen lopuksi siihen suruun?

Uskon, että se riippuu täysin ihmisestä. Tosin tässä tietysti on taustalla se epäilys, että henkilö on saattanut hankkia nuken, koska on kykenemätön suhteeseen ihmisen kanssa, mutta silti haluaa sitä. Siitä ei hyvää seuraisi.
Mutta koska en oikeasti tiedä näistä nukkefanaatikoista paljoakaan niin en osaa sanoa.

Miten sitten, jos joku sinulle läheinen ihminen sekoaisi ja päättäisi mennä naimisiin vaikka puutarhatontun kanssa, niin voitko rehellisesti sanoa, ettet toivoisi hänen saavan minkäänlaista apua tai hoitoa?

Sekoamiseen psykiatri, puutarhatontun kanssa naimisiin menemiseen pappi.
Vitsailu sikseen, kyllä varmasti yrittäisin keskustella henkilön kanssa asiasta. Tai nauraisin.
Ajatukseni ei niinkään ollut se, etteikö sairaita pitäisi auttaa vaan kyseenalaistin sen mikä yleisesti nähdään sairaana. Jos oletettua mielisairautta ei pystytä todentamaan mitenkään niin pidän sitä oikkuna ja kulttuurillisena stigmana.

#58 kirjoitettu 09.04.2006 18:12

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
JM kirjoitti:
Rakastaahan monet eläimiäkin (en viittaaa seksiin) ja väittävät niiden olevan "perheenjäseniä"..? Jos joku nukke on maksanu 6000e ja joku paneskelee sitä ja "rakastaa ihan tosissaan" ja naapuri taas pitää koiraa perheenjäsenenään, niin.. olkoot.

Rakastamisessa ja rakastumisessa on suuri ero. Lemmikkinsä rakastamisessa ei ole mitään outoa, mutta siihen rakastuminen on täysin eri asia. Nyt ei ole siis kyse sellaisesta rakkaudesta miten sisko rakastaa veljeään tai ystävät toisiaan.

Rakastakoot vaikka kahvimittaa, jos se rakkaus ei muuten ala osoittaa "epäterveitä" merkkejä (voihan rakkaus ihmiseenkinn olla mielenterveyden ja elämänhallinnan kannalta tuhoisaa?) eikä häiritse muita.

Mutta kun elottomaan esineeseen rakastuminen on jo itsessään epäterve merkki.

Esitänkin sinulle uudestaan tuon kysymyksen johon jätit aiemmin vastaamatta, eli että onko parempi vain seurata sivusta tätä ihmisen ongelmaa, joka suurella todennäköisyydellä voi johtaa syrjäytymiseen yhteiskunnasta ja pahempiin mielenterveysongelmiin, ja syyttää yhteiskuntaa suvaitsemattomuudesta, kuin yrittää auttaa tätä ihmistä, vaikka hänen elämäntyylinsä ei fyysisesti vahingoittaisi muita ihmisiä?


Tässä kysymyksessä on se ristiriita, että jos tuo henkilö kokee olevan paremmin tasapainossa omien tunteidensa kanssa rakastaessaan tuota nukkea, niin miksi se pitäisi sitten erityisin toimenpitein "parantaa" siitä "taudistaan"? Miksi yhteiskunta ei vain voisi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on, nukkea rakastavana ihmisenä?

#59 kirjoitettu 09.04.2006 18:51

JM kirjoitti:
Tässä kysymyksessä on se ristiriita, että jos tuo henkilö kokee olevan paremmin tasapainossa omien tunteidensa kanssa rakastaessaan tuota nukkea, niin miksi se pitäisi sitten erityisin toimenpitein "parantaa" siitä "taudistaan"?

Eli mielummin pitäisi ottaa se riski, että hän vieraantuu yhteiskunnasta ja mahdollisesti kehittää itselleen vakavampia mielenterveysongelmia tätä kautta, kuin yrittää saada se tasapaino keinoin, jotka ovat todennäköisesti pitemmän päälle kestävämpiä?

Miksi yhteiskunta ei vain voisi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on, nukkea rakastavana ihmisenä?

Tuo nyt on aivan epärealistinen tavoite.

#60 kirjoitettu 09.04.2006 18:56

Mika Björklund kirjoitti:
Uskon, että se riippuu täysin ihmisestä.

Riippuu kyllä, mutta eiköhän keskimääräisellä ihmisellä tuo syrjäytyminen toisi sitä surua pitemmän päälle.

Tosin tässä tietysti on taustalla se epäilys, että henkilö on saattanut hankkia nuken, koska on kykenemätön suhteeseen ihmisen kanssa, mutta silti haluaa sitä. Siitä ei hyvää seuraisi.

Uskoisin, että juuri tuosta on useimmiten kysymys.

Jos oletettua mielisairautta ei pystytä todentamaan mitenkään niin pidän sitä oikkuna ja kulttuurillisena stigmana.

No eiköhän joku psykologian ammattilainen osaisi tuon johonkin mielisairauteen yhdistää. Näin ainakin uskoisin.

#61 kirjoitettu 09.04.2006 19:46

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
JM kirjoitti:
Tässä kysymyksessä on se ristiriita, että jos tuo henkilö kokee olevan paremmin tasapainossa omien tunteidensa kanssa rakastaessaan tuota nukkea, niin miksi se pitäisi sitten erityisin toimenpitein "parantaa" siitä "taudistaan"?

Eli mielummin pitäisi ottaa se riski, että hän vieraantuu yhteiskunnasta ja mahdollisesti kehittää itselleen vakavampia mielenterveysongelmia tätä kautta, kuin yrittää saada se tasapaino keinoin, jotka ovat todennäköisesti pitemmän päälle kestävämpiä?

Miksi yhteiskunta ei vain voisi hyväksyä häntä sellaisena kuin hän on, nukkea rakastavana ihmisenä?

Tuo nyt on aivan epärealistinen tavoite.


Kysymyshän on, että MIKSI me emme voi hyväksyä nukkea rakastavaa ihmistä ihmisenä keskuudessamme? Mikä meissä on vikana, kun tuollaiset ihmiset joutuvat yhteiskunnan ulkopuolelle?
perversio mikä perversio, mutta kun se nyt vain on harmiton perversio, rinnastaisin tämän puheisiin homojen "parantamisesta" - ei homouskaan ole luonnollista ja monien mielestä ei hyväksyttävääkään, joidenkin mielestä todella sairastakin, mutta pikkuhiljaa enemmistö ollaan saatu edes sietämään homoja niin, että homotkin voivat osallistua homoina työelämään, sosiaaliseen elämään yms. Ennen vanhaanhan homot monesti vieraantuivatkin yhteiskunnasta ja kärsivät juuri sen vuoksi niistä psyykkisistä ongelmista. Se homous tai nuken rakastaminen ei siis aiheuta mielenterveysongelmia (ja nyt puhun sellaisista ongelmista joihin oikeasti tarvitaan apua - masennusta yms.) vaan se ympäröivän yhteiskunnan suhtautuminen.

Olisiko sinusta parmepi suuntaus yrittää parantaa homoja homoudesta kuin hyväksyä heidät yhteiskuntaan mukaan sellaisina kuin ovat?

#62 kirjoitettu 09.04.2006 20:49

JM kirjoitti:
Olisiko sinusta parmepi suuntaus yrittää parantaa homoja homoudesta kuin hyväksyä heidät yhteiskuntaan mukaan sellaisina kuin ovat?

Ensinnäkään en usko, että homoutta voi oikeasti "parantaa".
Toiseksi homoseksuaalit eivät enää vieraannu yhtä helposti yhteiskunnasta kuin nukkeihin rakastuneet.
Kolmanneksi seksuaalisen suuntauksen "parantaminen" ja mielenhäiriön parantaminen ovat eri asioita.
Neljänneksi nukenrakastajien kohdalla kyse ei ole pelkästään siitä, ettei yhteiskunta hyväksy heitä. Korvaamalla sosiaaliset suhteet elottomilla esineillä he itse eristäytyvät yhteiskunnasta riippumatta yhteiskunnan suhtautumisesta heihin.

Sinun vastauksesi tuohon kysymykseen jota kiertelet ja kaartelet on ilmeisesti, että on parempi antaa tuon ihmisen täysin syrjäytyä yhteiskunnasta ja syyttävästi osoitella sormella sitä ympäristöä, kuin yrittää saada hänet sopeutumaan (epätäydelliseen) yhteiskuntaan?

Esitän nyt sinullekkin tuon kysymyksen, että jos joku sinulle läheinen ihminen sekoaisi ja päättäisi mennä naimisiin vaikka puutarhatontun kanssa, niin voitko rehellisesti sanoa, ettet toivoisi hänen saavan minkäänlaista apua tai hoitoa?

#63 kirjoitettu 09.04.2006 22:07

Kuolleet Kekkoset kirjoitti:
Esitän nyt sinullekkin tuon kysymyksen, että jos joku sinulle läheinen ihminen sekoaisi ja päättäisi mennä naimisiin vaikka puutarhatontun kanssa, niin voitko rehellisesti sanoa, ettet toivoisi hänen saavan minkäänlaista apua tai hoitoa?


En minä voisi hänelle mennä sanomaan että minkälaiset tunteet ja mitä kohtaan ovat terveitä ja mitkä epäterveitä. Jos henkilö ei siitä sen kummemmin muuttuisi..noh, tottakai olisin hämmästynyt ja se olisi mielestäni perverssiä, mutta ei kait sille nyt sitten mitään voisi. Sillä henkilöllä olisi varmasti kyseessä voimakkaat tunteet jne. joten tuntuisi hiukan röyhkeältä mennä sanomaan hänellä, että hänen pitää saada "apua".
Yritän siis samaistua tähän henkilöön kuvittelemalla itseni rakastumaan elottomaan esineeseen niinkuin ihmiseen. Se on hankalaa kuvitella ja päällimmäinen ajatus tosiaan on, että "sekaisinhan minä olisin jos niin kävisi.." mutta toisaalta.. hankala sanoa, tahtoisinko tai edes tarvitsisinko sitä apua. Itse sanoisin, että en tarvisi. Tiedostaisin toki asian "perverssiksi" joten pysyttelisin ehkä tästä pienestä kummallisuudestani aika hiljaa. Mutta en usko, että se itsessään vielä tekisi minusta syrjäytynyttä jos olisin noin rakastunut esineeseen. Se voisi sitten syrjäyttää minut ja saada sairastumaan, jos kaikki ystäväni ja perheeni hylkäisivät minut sen asian vuoksi.

#64 kirjoitettu 09.04.2006 22:26

MetroTVPlus kirjoitti:
Ja onko teillä itsellänne mitään valtaväestön toiminnasta poikkeavia tapoja (epänormaali unirytmi, aktoriteetteja kyseenalaistava persoonallisuus, tuhlaileva elämäntyyli, epänormaalit seksuaaliset viehtymykset... nämä ehkä voisivat olla mm.) joihin katsotte että muilla ihmisillä on oikeus vaatia muutosta vaatimalla teille pakkohoitoa?

Eihän täällä kukaan ole mitään pakkohoitoa vaatinut.

Rakastukoon kunhan ei päivittäistä elämää haittaa.

Siinä on vain se, että se mitä todennäköisemmin haittaa.

Aiemmin rinnastettiin joku sarjamurhaaja tähän asiaan, mielestäni ero on pitkälle siinä aiheuttaako se haittaa muille.

Jos viittaat joko tuohon minun "Eihän sarjamurhaajiakaan pidettäisi mielenvikaisina, jos ympärillä ei olisi kulttuuria, johon verrata hänen tekojaan." tai "Ei varmaan Charles Mansonkaan pitänyt itseään sairaana.", niin noissa en verrannut nukkeen rakastunutta ihmistä sarjamurhaajaan. Ensimmäisessä oli pointtina, että mielenvikaisuuden määrittää enemmistön käytös ja toisessa pointtina, että mielenvikainen ihminen ei ole aina paras arvioimaan onko hän mielenvikainen vai ei.

#65 kirjoitettu 09.04.2006 22:53

MetroTVPlus kirjoitti:
Eli nukkeen rakastuneelle hoitoa jos hän sellaista tahtoo ja tarvitsee? Eikös tämä nyt ole tasa-arvon nimissä ihan itsestäänselvyys?

Tottakai. Kyse oli siitä kannattaako yrittää auttaa tälläistä ihmistä.

Miksi?

No siis vähintäänki se muiden ihmisten suhtautuminen ja syrjintä.

#66 kirjoitettu 09.04.2006 23:14

MetroTVPlus kirjoitti:
Eihän se itse rakkaus aiheuta juurikaan ongelmaa vielä sinällään. Enemmänkin sen voisi olettaa tuottavan onnea, mikäpä sen turvallisempi rakastumiskohde kun täysin omassa hallinnassa oleva nukke.


Mutta tuohan siinä vasta ongelma onkin. Voiko todella rakastaa jotain, jota totaalisesti hallitsee? Eihän siinä kehity minkäänlaiset sosiaaliset kyvyt. Tai ehkä kehittyy, mutta pelottavaan suuntaan. Saatan olla hyvinkin ahdasmielinen, mutta minua vähän pelottaisi sellaisen naisen puolesta, joka alkaa seurustella miehen kanssa, joka on omasta mielestään rakastanut nukkea ja vielä pitänyt sitä turvallisena vaihtoehtona, kun voi sitä täydellisesti hallita.

#67 kirjoitettu 10.04.2006 02:09

Turhia ovat mustavalkoiset kärjistykset. Pointti on siinä että kuka sen rajan määrittelee, missä mielenterveys kulkee ja missä yksilön toimiin tulee puuttua. Eli kenellä on valta päättää siitä mikä on normaalia, ja mikä ei. Isoveli valvoo -tyylisen systeemin välttämiseksi, ihmiset tässäkin ketjussa haluavat nostaa esiin yleistyksien heikkouksia.

Miettikääpä puolestaan, että jos se nukkeen rakastunut tyyppi on pahasti kehitysvammainen. Onko se sitten ok rakastua nukkeen, jos kaikki muut kokevat sinut vastenmieliseksi?

#68 kirjoitettu 10.04.2006 09:06

MetroTVPlus kirjoitti:
Niin, voiko vaiko eikö, mitä se rakkaus on jne... ei ole vastauksia olemassa ja minusta se on vähä epäolennaistakin nyt tässä. Eikö teinirakkaus ole todellista? Voiko joku sivullinen sanoa onko tunne todellinen tai oikeanlainen tms...


Tunteet varmasti ovat kovat, mutta rakkautta en usko sen olevan.

En usko että rakkaussuhteiden on tarkoitus kehittää sosiaalisia kykyjä, enkä ainakaan itse ole seurustelusuhteitani tällä perustella valinnut, joskin hyvin haasteellisiin tapauksiin olen päätynyt Sosiaalisia suhteitahan käytetään elämässä paljon muutenkin, enkä näe että niitä harjoittava ihmissuhde olisi välttämätön. Uskallan jopa väittää tuntevani jotain sinkku-ihmisiä joilla on vähintään riittävät sosiaaliset taidot.


Ei sen tarkoitus se olekaan, mutta sitä se kuitenkin kehittää. Nuken kanssa vakavasti seurustelevaa ei kannata verrata sinkkuihin. Ne ovat kaksi aivan totaalisen eri asiaa. Tarkoitinkin, että tuonkaltainen suhde kehittää niitä taitoja epäilyttävään suuntaan.

Myöskin tuo tulevan tyttöystävän tapaus on sikäli vähän huono peruste syytellä, että tässä skenaariossa sitä ei ole vielä tapahtunut. Hieman sama kuin "tuo hevari/hoppari pitäisi pistää putkaan kun se saattaa ryöstää kioskin". Enkä minä nyt tiedä sitten siirtyisikö se... Enemmän ehkä voisi jos tahtoo sille tielle lähteä että kyseinen herra ei uskaltaisi seurustella itsenäisen naisen kanssa, mutta sekin on ihan puhdasta arvailua.


Se olikin vain yksi esimerkki. Parisuhteen pitäisi aina olla ottava ja antava. Kun ei toinen osapuoli kykene kommunikoimaan, on todennäköistä, että kommunikoimaan kykenevän osapuolen empatiapuolella tapahtuu jotain, joka ei ainakaan paranna tämän henkilön sosiaalisia taitoja.

Ja muuten, tuo ylläoleva skenaario toteutuu myös ihan oikeiden elävien ihmisten kanssa ajoittain... Onhan niitä suhteitten valta-jakoja monenlaisia perheissä.


Ja sellainen pariskunta, jossa toinen osapuoli on selvästi henkisesti ja fyysisesti hallitseva, kaipaakin apua suhteeseensa.

#69 kirjoitettu 10.04.2006 09:50

Airola kirjoitti:
Tunteet varmasti ovat kovat, mutta rakkautta en usko sen olevan.

Tuollainen julistus vaatii raukkauden käsitteen typistämistä joksikin tavoittavattomissa olevaksi ideaaliksi, romanttiseksi fiktioksi. Määrittelemisestä puhumattakaan.
Sama pätee mielenterveyteen. Tietenkin joku psykologi voisi analysoida tuollaista ihmistä ja todeta hänet hulluksi jos oikein haluaisi, mutta miten (ja kuinka todellisesti) se sitten peilaisi todellisuutta onkin ihan eri asia.
Viime kädessä kukaan ei tiedä toisten tunteista mitään, koska niitä ei voi mitata. Neurologisissa tutkimuksissa voidaan havaita, esimerkiksi että niitä on, mutta kukaan ei voi tietää miltä jokin asia toisesta tuntuu. Sama asia kuin ei voi tietää miten eri ihmiset näkevät värit.
Jos ei aikaisemmin niin ainakin nyt homma meni osaltani täysin filosofiseksi. Eli nämä ovat tosiaan mielipiteitäni.

#70 kirjoitettu 10.04.2006 10:19

Mika Björklund kirjoitti:
Tuollainen julistus vaatii raukkauden käsitteen typistämistä joksikin tavoittavattomissa olevaksi ideaaliksi, romanttiseksi fiktioksi. Määrittelemisestä puhumattakaan.


Ei vaadi sillä uskon, että näissä teinirakkaustapauksissa nuorilla yleensä on fiktiivisistä jutuista tullut romantisoitu käsitys rakkaudesta. Samalla tavalla uskon olevan nukkeen rakastuneen kanssa.

#71 kirjoitettu 10.04.2006 12:45

kysymys: ketä se haittaa jos joku (amerikkalinen) mies on rakastunut omaan seksileluunsa? kenelle muulle siitä on haittaa kun miehen tyttöystävälle, mikäli hänellä sellainen on? ja kävinpä huvikseni katselemassa noitten realdollien nettisivuja, ja sanonpa vaan että ei ole ihme jos joku jolla on henkinen tasapaino hiukka epävakaa rakastuu noin aidon näköiseen nukkeen. toki kasvot nyt eivät kaikilla olleet niin häävit, mutta se minkälaisiin.... en taida kirjoittaa tähän threadiin enempää. saan pian nukkerakastajan leiman otsaani.

#72 kirjoitettu 10.04.2006 12:55

Miner69er kirjoitti:
kysymys: ketä se haittaa jos joku (amerikkalinen) mies on rakastunut omaan seksileluunsa? kenelle muulle siitä on haittaa kun miehen tyttöystävälle, mikäli hänellä sellainen on? ja kävinpä huvikseni katselemassa noitten realdollien nettisivuja, ja sanonpa vaan että ei ole ihme jos joku jolla on henkinen tasapaino hiukka epävakaa rakastuu noin aidon näköiseen nukkeen. toki kasvot nyt eivät kaikilla olleet niin häävit, mutta se minkälaisiin.... en taida kirjoittaa tähän threadiin enempää. saan pian nukkerakastajan leiman otsaani.


Onhan se jo tässä lukuisia kertoja mainittu, että häntä itseään se eniten haittaa. Nuken käyttäminen seksiin onkin sitten aivan eri asia, kuin se väitös, että todella rakastaa sitä nukkea.

Miksi ihmeessä pitäisi ajatella, että joku saa vahingoittaa itseään kunhan ei vahingoita muita? Suvaitsevaisuuden kaapuun sonnustautunutta välinpitämättömyyttä se on.

Airola muokkasi viestiä 12:56 10.04.2006

Mielestäni jokainen ansaitsee parisuhteen, jossa saa rakkautta osakseen muutenkin, kuin omassa mielessään. Esineen kanssa ei sellaista parisuhdetta voi olla.

#73 kirjoitettu 10.04.2006 13:06

minusta se että "rakastaa" jotain, oli se sitten ihminen tai esine ei minun mielestäni vahingoita ko. henkilöä. en sano että "rakstakoot sitä jossei se vahingoita muita", vaan jos mies todellakin tuntee vahvoja tunteita nukkea kohtaan, niin mikä siinä mättää? yhtä "epänormaalia" se on kun joku 29 v. nainen oli aikoinaan rakstunut gorillazin laulajaan joka on piirretty hahmo (oliko uutta?). toki monet pitävät sitä outona. en vain käsitä sitä mitä pahaa se tälle kyseiselle henkilölle tekisi?

#74 kirjoitettu 10.04.2006 13:13

Miner69er kirjoitti:
minusta se että "rakastaa" jotain, oli se sitten ihminen tai esine ei minun mielestäni vahingoita ko. henkilöä. en sano että "rakstakoot sitä jossei se vahingoita muita", vaan jos mies todellakin tuntee vahvoja tunteita nukkea kohtaan, niin mikä siinä mättää? yhtä "epänormaalia" se on kun joku 29 v. nainen oli aikoinaan rakstunut gorillazin laulajaan joka on piirretty hahmo (oliko uutta?). toki monet pitävät sitä outona. en vain käsitä sitä mitä pahaa se tälle kyseiselle henkilölle tekisi?


Vähintäänkin etäännyttää sitä naista todellisista kahden ihmisen vuorovaikutukseen perustuvista rakkaussuhteista. Muuttaa entistäkin epärealistisemmaksi hänen käsitystään rakkaudesta.

Mutta eipä sitä tiedä. Ehkä sellainen suhde ja siitä lopulta irtautuminen saattaa kehittääkin ihmistä ihan positiiviseen suuntaan.

#75 kirjoitettu 10.04.2006 13:45

MetroTVPlus kirjoitti:
Hirvittävän monella on näkemys siitä mitä parisuhteen pitäisi olla. Kuitenkaan ihan aukotonta määritelmää siitä mikä on hyväksyttävä parisuhde, on vaikea muodostaa. Ilman muuta suhde nukkeen on varmasti monessa mielessä erilainen laadultaan kuin ihmiseen. Mutta tiedostaahan tuo ihminen silloin että tässä on kuitenkin kyseessä nukke eikä ihminen ja niin ollen osaa nämä erityispiirteet tiedostaa. Jos ei sitä nukeksi tunnista niin sitten lienee kyse psykoosista. Tällaisessa tapauksessa siis pointti menisi: Sinä et saa rakastaa nukkea, koska se ei harjoita sosiaalisia taitojasi.


Kyse ei periaatteessa ole minkään asian hyväksymisestä, vaan siitä koituuko asiasta asianomaiselle vahinkoa. Edelleenkin ehdottaisin mielelläni antoisampaa parisuhdetta oikean ihmisen kanssa nuken kanssa elävälle. Vaikka nukke ei ikinä nalkutakaan eikä pane vastaan missään asiassa ja kaikki menee siinä suhteessa helposti, niin menettää se mies silti erittäin paljon elämästä.

Ja kyse ei ole siitä, että ei saisi rakastaa nukkea, koska se ei harjoita sosiaalisia taitoja. Se nimenomaan harjoittaa niitä, mutta kertakaikkisen väärään suuntaan.

Ei minusta, jos molemmat osapuolet ovat suhteeseen tyytyväisiä, eikä lapsille koidu vahinkoa (niinkuin nuken kanssa, jolloin niitä ei ole). On muuten joissain kulttuureissa kuulemma yleistäkin että mies on ehdoton perheen pää. Kontrolli elävään ihmiseen ei tietenkään edes voi olla yhtä ehdotonta kuin nukkeen. Toisaalta nukke taas ei kärsi tästä kontrollista.


Joissakin kulttuureissa nainen ei saa paljastaa kasvojaan vieraille ihmisille tai tulee turpiin. Ja sehän on tietenkin täysin hyväksyttävää, koska kyseessä on niin eksoottinen toinen kulttuuri...

Ja edelleen tuossa nukketilanteessa siitä voi koitua miehelle vahinkoa, vaikka kukaan muu ei siitä kärsisikään.

Yleisesti tulee helposti tässä se kuva että pointti on: Sinä et saa rakastaa nukkea, koska me emme pidä siitä.


En minä voi ketään estää tekemästä mitään. Voin tarjota vain apuani.


Toisaalta en ole itse kokenut tuon kaltaista syvää rakkaussuhdetta nuken kanssa, joten en voi sanoa miten hyvältä se tuntuisi. Jos kuitenkin joskus retkahtaisin johonkin nukkeen niin sanon nyt, että tulkaa kertomaan minulle toisestakin vaihtoehdosta. Ihan oman itseni vuoksi. Ärisen ehkä siinä tapauksessa vastaan, mutta uskon, että lopulta se on parempi luopua esineen palvomisesta ja kohdistaa sosiaaliset suhteet vuorovaikutteisiin ihmisiin.


Airola muokkasi viestiä 13:45 10.04.2006

#76 kirjoitettu 10.04.2006 14:13

MetroTVPlus kirjoitti:
Ok, mitä se niille sosiaalisille taidoille sitten tapahtuu? Mitä jos ihmisellä olisi muuten toimiva kaveripiiri jne. Kävisi töissä ja kaikkea? Tuhoutuisivatko hänen sosiaaliset taitonsa silti?


Veikkaan, että kyse on yleensä siitä, ettei ihmisellä ole sitä toimivaa kaveripiiriä, eikä muutakaan oikeaa sosiaalista kontakstia siinä vaiheessa, kun alkaa käyttää nukkea ihmissuhteen korvikkeena. Jos hänellä on kuitenkin hyviä sosiaalisia kontakteja, niin voi vaan arvailla miten tuo vaikuttaa niihin. Todennäköisesti läheisimmät ystävät yrittävät auttaa häntä (uskoisin, että suurin osa teistä jotkä täällä puolustelee nukkejenrakastajia yrittäisi auttaa, eikä vain olla suvaitsevainen, jos joku itselleen oikeasti läheinen ihminen rakastuisi elottomaan esineeseen) ja monet muut ystävät sitten alkaisivat vieroksumaan tätä henkilöä.

#77 kirjoitettu 10.04.2006 19:52

MetroTVPlus kirjoitti:
No missäs kohtaa se ongelma sitten on? Eikös se ole sitten enemmän sen toimivan sosiaalisen verkoston puute tai ympäristön hyljeksintä eikä niinkään se että rakastaa nukkea?

...joka joko ilmenee nuken rakastamisesta tai aiheutuu siitä.
Niin en nimenomaan usko, että suurimmassa osassa tälläisistä tapauksista se itse nuken rakastaminen on se ongelma, vaan se on se miten kyseisen henkilön (vakavemmat) ongelmat ilmenevät. Tällöin tietysti silloin kun ihminen saa hoitoa niihin todellisiin ongelmiin ja saa ne parannettua, niin tuo tapa miten ne ilmenevät katoaa myös niiden ongelmien myötä.

Mitä jos itse vaikka rakastuisitte johonkin ihmiseen ja kaverinne alkaisivat hyljeksiä teitä koska eivät pidä tästä ihmisestä, siinähän on jossain määrin sama asia.

Nämä kaksi tapausta on kyllä todella pitkällä toisistaan. Yleisesti ottaen kaverit todennäköisesti hyväksyisivät tuon, vaikkei siitä kyseisestä ihmisestä pitäisikään ja jos joku ei hyväksyisi, niin helppohan sitä on hankkia kavereita joita se rakastumisen kohde ei häiritsisi. Vaikeampi löytää sitten uusia kavereita, jotka oikeasti lähtisivät vapaaehtoisesti ja ennakkoluulottomasti ystävystymään ihmisen kanssa joka on naimisissa nuken kenssa.

Olisiko silloin teidän mielestänne ongelma siinä että rakastatte sitä ihmistä vai siinä että kaverit on idiootteja?

Sillon ongelma on kavereissa, mutta tämä ei ole mielestäni hyvä vertaus, sillä tuo nukkeen rakastuminen ei ole yhtä yksinkertainen asia.

Niin, en minä oikein usko että tahtoisin auttaa jos siitä aiheutuisi vaan haittaa kyseiselle henkilölle.

Katsoisit siitä, että esim keskustelisit asiasta hänen kanssaan olevan enemmän haittaa, kuin siitä, että antaisit asian vaan olla silläkin riskillä, että henkilöllä viiraa pahemminkin päässä ja että hänellä on mahdollisesti syrjäytyminen edessä tai mitä todennäköisemmin jopa käynnissä ja niin pahassa vaiheessa vielä, että hän joutuu korvaamaan sosiaalisen kontaktin elottomilla esineillä? Vai eikö mielessäsi edes kävisi mahdollisuus, että tuollaisessa tilanteessa kysymys saattaa olla jostain vähän vakavemmasta asiasta?

#78 kirjoitettu 10.04.2006 20:26

Siis tässähän vain Kuolleet Kekkoset ja kumppanit puhuvat vankasti sen puolesta, että jos henkilö rakastuu kumibeibiin, niin sitä pitää yrittää auttaa, koska se on epänormaalia ja mitä todennäköisimmin syrjäyttää henkilön koko yhteiskunnasta.

Kyllä tätä voisi verrata suoraan homoudesta "parantamiseen". Olkoon rakastumisen kohde eloton tai ei. Jos nyt unohdetaan uskonnolliset rakkauden määrittelemiset, niin ihminenhän voi rakastua mihin vaan.

Ja mielipiteitä ei tarvitsisi esittää psykologisina totuuksina, vaan mielipiteinä. Eihän sitä voi tietää mitä tällaisen henkilön päässä liikkuu. Se on minusta jo paha, että yleisen käsityksen mukaan aletaan rakentamaan totuutta, minkä mukaan tämä olisi jotenkin "mitä todennäköisemmin" paha juttu, sillä tosiaan sen henkilön omaa päätä ei voi päättää. Siinä on vähän sellainen muu maailma vs. kumibeibiin rakastunut.

#79 kirjoitettu 10.04.2006 21:11

Miksi tätä asiaa homouteen rinnastetaan tai ylipäätään mihinkään suhteeseen elävän ihmisen kanssa? Elottomalla ja elävällä on vissi ero. Jos joku todella haluaa parisuhteen, jossa vain omalla itsellä on valta, niin eikö se muka kerro jotain henkilön psyykkeestä? Ehkä hän on aikaisemmassa parisuhteessa kokenut suuren pettymyksen ja siksi ei voi enää luottaa ihmiseen elämänkumppanina. Kuitenkin hän haluaa jonkun, jota voi rakastaa. Eikö teidän mielestä tällä ihmisellä ole oikeus saada tilanteeseensa apua vaikka juttelukumppanilta? Uskon, että olette kuitenkin sitä mieltä, että tällä henkilöllä olisi mahdollisuus parempaankin suhteeseen, vai väitättekö tosissanne, että on aivan sama onko ihmisellä suhde toiseen elävään ihmiseen vai elottomaan nukkeen?

Ja tässä ei edelleenkään ole kyse mistään "hyi, yök, perverssi" -asiasta.

#80 kirjoitettu 10.04.2006 21:20

MetroTVPlus kirjoitti:
Olen samaa mieltä, mutta edelleenkään nuken rakastaminen ei ole tässä se ongelma mihin pitäisi puuttua vaan ne löytyvät muualta, eikö?

Kyllä, juuri näin. Olen ehkä hiukan epäselvästi ilmaissut asiani, mutta en tuolla auttamisella ole tarkoittanut, että tarkotus olisi lähinnä erottaa nukke ja ihminen toisistaan, vaan että siihen todelliseen ongelmaan joka ilmenee nuken rakastamisena saisi sitä apua ja tätä kautta myös tuo nuken rakastaminen katoaisi sen ongelman mukana.

Minä en kuitenkaan siihen ole niinkään ottanut kantaa vaan siihen että onko nuken rakastaminen sinällään psyykkinen ongelma.

Uskoisin sen olevan suurimmassa osassa tapauksista valmiin psyykkisen ongelman ilmenemismuoto.


Kun minusta tässä nyt edelleen on pointti: Älä rakasta sitä, koska se on muista vastenmielistä.

No jos otetaan huomioon ainoastaan se puoli, ettei muut hyväksy tätä ja sitä kautta syntyvät ongelmat.

Huomaa että minä en puhu mistään muusta ongelmasta kun siitä että on rakastunut nukkeen, en mistään psyykkisistä ongelmista.

Niin, kuinka usein uskot, että tälläisessä tapauksessa ei ole mitään muuta takana, kuin pelkkä rakastuminen? Itse uskoisin suurimmassa osassa tapauksista taustalla on esimerkiksi syrjäytymistä ja sosiaalisen kontaktin pelkoa.

Hyvin paljon ihmisen toiminnasta on selitettävissä erilaisilla mielen rakenteilla, traumoilla ja ehdollistumisella yms. Minusta se ei suoraan tarkoita että näitä asioita pitäisi käydä tuomitsemaan.

Mihin nyt viittaat tuomitsemisella? Eihän täällä olla juurikaan keskusteltu siitä onko asia oikein vai väärin.

Homoudestakin on lapsuuden kokemuksiin liittyviä teorioita kuulemma jotka aika hyvin täsmäävät tilastoihin (en tiedä mitä) ja minusta pitivät ne paikkansa tai ei, ne eivät tee homoudesta sairautta tai tuomittavaa.

Tässä on juuri se ero, etten usko nukkeen rakastumisen olevan niinkin yksinkertainen asia, kuin seksuaalinen suuntautuminen, vaan mm syrjäytymisestä johtuvien ongelmien ilmentymä.