Mikseri.net

#42 kirjoitettu 04.05.2005 23:03

Vaikka monista viesteistä se sarkasmi oikein pursuaa, niin oli joukossa kyllä sellaisiakin kommentteja, että meinasi meikäläisellä kahvit purskahtaa suusta moneen otteeseen kun tätä viestiketjua luin.

Käännetäänpä asia näin päin: Tyhmä tekee paljon työtä, fiksu pääsee vähemmällä. Eli kun menet vaikkapa kitaratunnille, niin se opettaja voi näyttää sulle noin x potenssiin miljoona juttua joiden hiffaamiseen itsekseen menisi paljon kauemmin. Mikä järki on yrittää keksiä ruutia uusiksi kun sen sijaan voisi alkaa vanhan pohjalle kehittelemään uutta?

Erittäin kummallista on myös se, että jotkut täällä puhuvat kuinka opistomuusikoilla ei ole luovuutta tai kykyä improvisoida. Improvisointiin ja siihen "tässä ja nyt"-luovuutteen koko jazz-musiikki perustuu. Sen olen kyllä itsekin huomannut, että tuollainen väite voi klassisella puolella olla joskus totta, mutta sekin vain silloin kun "opiskelija" on vanhempien pakosta opistoon mennyt eikä edes vaivaudu yrittämään soveltaa oppimaansa omiin juttuihinsa. Kyllä kuka vain jolla on hieman oma-aloitteisuutta pystyy improvisoimaan, säveltämään ja soveltamaan oppimaansa.

Niin kuin joku varmaan arvasikin, itse olen tuollainen opistomuusikko. Enkä voi millään käsittää väitettä opistomuusikoiden kaavoihin kangistuneisuudesta. Paljon pahemmin kaavoihin kangistuneita ovat kaikki ne "rokkistarat" jotka jaksavat veivata niitä iänikuisia blues skaala-lickejään Em D C D-kierron päälle uusiksi ja uusiksi (eheh, annetaan samalla mitalla takaisin). Mä ainakin sävellän todella paljon ja teoria on avannut pääni siinäkin aivan uusiin maailmoihin. Ainoa tilanne jolloin luovuuteni katoaa totaalisesti on kova stressi joka joskus iskee.

Opistoissahan opiskellaan paljon muutakin kuin tekniikkaa ja teoriaa. Yksi erittäin hyödyllinen aine on transkriptio, suomeksi siisi biisien korvakuulolta blokkaaminen. Paljon kivempaa on muuten säveltääkin ja kokeilla jotain juttua bändin kanssa, kun kaikki pystyvät parilla kuuntelukerralla tajuamaan sen mitä yrittää selittää ja sitten mennään. Tuo ei tietenkään edellytä sitä, että on opistomuusikko, mutta ymmärrettävästi nämä pahamaineiset opistomuusikot ovat siinä yleensä näitä äidin pikku rokkistaroja hieman edellä.

Ja sitten tuohon itse "opistomuusikko" termiin. Ei ole olemassakaan "opistomuusikoita". He ovat vain muusikoita, jotka ovat menneet opiskelemaan opistoon oppiakseen kaiken perin pohjin ja yleensä hieman nopeammin kuin "kantapään kautta" itseoppineet muusikot.

#43 kirjoitettu 04.05.2005 23:26

NapalmHead kirjoitti:
Tuolla tarkoitettiin kai lähinnä sitä, että opiskelun jälkeen säveltäminen perustuu liiallisesti opittuihin kaavoihin ja "sääntöihin", mikä merkitsisi todellisuuden luovuuden häviämistä.


Ja todellista luovuuttahan on se, että räiskii ne nuotit sinne paperille miten sattuu. Mikäpä parempaa improvisaatiota! Eiköhän jokainen ne musiikin perusasiat joudu opettelemaan, jos aikoo tosissaan sitä musiikkia säveltää. Musiikki perustuu tiettyihin säännönmukaisuuksiin, muutoin se on pelkkää meteliä. Opistoissa kyseinen opiskelu vain on perkeleen paljon helpompaa ja nopeampaa kuin kotona kantapään kautta opettelu. Kun perusasiat on jo valmiiksi hallussa, voi keskittyä pelkästään luovaan toimintaan eikä kuluttaa resurssejaan teknisen puolen miettimiseen.

Juu, itseironia puuttunee taaskin, mutta enpä taida olla ainoa tässä threadissa keskustelleista mukaanlukien ne, jotka ovat olleet eri mieltä kanssani.


Swap GSJ muokkasi viestiä 23:28 04.05.2005

Jaahas, taisin ehkä ymmärtää pointtisi väärin. Mutta joka tapauksessa olen sitä mieltä mitä edellä sanoin.

#44 kirjoitettu 04.05.2005 23:35

Musiikkiopiston naiset, ne todella kääntää mun pään!

#45 kirjoitettu 19.05.2005 17:29

Juu, tuohan toi opistokoulutus hyvää tietotaitoa ja kokemusta musiikintekoon, kunhan ei sisäistä duunari- tai koulunpenkkiasennetta musiikkia kohtaan.

#46 kirjoitettu 22.05.2005 13:48

Opistomuusikot osaavat soittaa, opistomuusikot osaavat säveltää mutta opistomuusikot eivät osaa luoda.

Noh tää on vaan kliseinen mielikuva, älkää ottako nokkiinne

#47 kirjoitettu 22.05.2005 14:57

Ruuti kannattaa keksiä aina uudestaan. Se palkitsee. Lisäksi, jos joku kertoo mulle, miten joku homma säveltämisessä toimii, on pintapuolista oppimista. Avoimeksi jää kysymys "miksi"...

Jos sen sijaan käytän 5 vuotta elämästäni tapaillen korvakuulolla nuotteja ja rakentaen jokaikisen käyttämäni soinnun tietämättä sävellajeista mitään, niin vaikka ensin teenkin täyttä paskaa, ymmärrän lopulta paljon syvällisemmin miksi joku sointu ei voi olla missäkin paikassa, jne jne.

Kokeilemalla oppii. Kantapään kautta oppii paremmin.

Enkä siis missään määrin kuitenkaan koe antipatiaa opistomuusikoita kohtaan; mikäs sitä estäis ite kokeilemasta vaikka joku kertoiski teoriaa vähän ensin. Olen tosin muutaman sällin tavannut, jotka vastaavat aivan täysin kliseista mallia opistomuusikosta: ammattitaitoisia, kuivia ihmisiä, joiden kanssa ei voi puhua kuin säästä. Mutta samoin olen myös tavannut joitakin itseoppineita "taiteilijoita", jotka tekevät pelkkää paskaa, koska haluavat särkeä kaikkia musiikin "sääntöjä" itsetarkoituksellisesti... todennäköisesti edes tietämättä mitään näistä "säännöistä".

Mutta vielä sen verran, että se joka sanoo ettei itseoppineet amatöörimuusikot ei voi menestyä koko ajan bisnesmäisemmäksi muuttuvassa musamaailmassa on todella väärässä. Todella monet rock/pop -bändit on oikeesti ihan paskoja soittamaa eikä tajua teoriasta mitään, mutta jos on visiota ni sillä mennää. Eikä kannata laittaa tän jälkee esimerkiks, että Ville Valo on opistomuusikko, koska HIM tekee musaa vain rahankiilto silmissä, vailla mitään oikeeta luovuutta. Siinä on oikea elävä esimerkki siitä pahamaineisesta ammattimuusikosta jos missään. Kaikki taito löytyy mutta ideat pummataan täysin jostain muualta.

Silti tykkään kyllä joistain niitten biiseistä ihan kivasti

#48 kirjoitettu 23.05.2005 18:18

Ööh, jos nyt se karkea yleistäminen täällä on IN, niin omalta kohdalta voin sanoa että se nyt on ihan sama onko opistomuusikko vai ei. Joka tapauksessa se "oma juttu" syntyy siitä kun kopioidaan tietoisesti tai alitajuisesti kaikkea sitä mistä itse tykkää, nuoteista tai korvalla.

Ammattimuusikko on ammattilainen ja tekee työtä siinä missä bussikuskit ja insinööritkin; asiakkaiden toiveiden mukaan. Jos joku känninen äijäporukka polttareissa vaatii virtuosiporukkaa soittamaan Dirlandaata, niin ne joko soittaa ja saa palkan tai ei soita ja ei saa palkkaa. Vastavaasti jos ostetaan bändiltä tiluttamista niin siitä myös maksetaan eikä kellarihumpasta.

Siinä vaiheessa kun ei miellytä enää soittaa "paskamusaa" Marita Taavitsaisen taustabändissä, niin voi perustaa oman bändin ja tehdä omia biisejä. Mutta jos haluaa taata ansion (rahan) niin on varmaan kuitenkin tehtävä edes jollain tapaa biiseistä sellasia että ne menee valmiille markkinoille jo ennestään ostaville asiakkaille. Jos kompromissit omissa teoksissa ei ole vaihtoehto niin voi sitten ruveta tekee sitä "täysin omaa juttuu" ja ottaa riski ja yrittää seuraavaksi Metallicaksi/Michael Jacksoniksi.

Niin tai näin, tätä ajattelumallia noudattaessani se on oikeastaan yks ja sama onko koulutusta alalle vai ei.

#49 kirjoitettu 24.05.2005 23:42

Kyllä opistomuusikoissa tai ylipäätään musiikkia enemmän opiskelleissa on se hyvä puoli että ne osaa soittaa. Rockbändissä on hyvä olla 1-2 "opistomuusikkoa", niin homma alkaa toimimaan. Enemmistöksi oppineita ei kannata päästää, koska silloin alkaa se "hiplaaminen" ja kallistutaan toteuttamaan vain "oikeita ja opistomuusikkopiireissä yleisesti hyväksyttyjä" ratkaisuja. Kaavasta ei saa poiketa

Minä kun en hirveitä teorioista tiedä, niin on ihan mukava kun bändissä on tyyppi joka kertoo että mistä se terssi nyt sitten menikään vai oliko se kvintti. On niissä sekin hyvä puoli että niille voi sanoa että soitappa näin niin ne osaa sen myös soittaa niin. Skaala on laajempi kuin meikäläisillä itseoppineilla, joten voi toteuttaa ajatuksia joihin ei itse kykene.

#50 kirjoitettu 25.05.2005 16:06

Ammattimuusikko on ammattilainen ja tekee työtä siinä missä bussikuskit ja insinööritkin; asiakkaiden toiveiden mukaan.


Nyt meni minulta kyllä pointti ohi. Se että opiskelee soittoa jossain ja hankkii siitä vaikka ammattin ei tarkoita sitä, että se olisi pelkkä ammatti. Jos bussikuski opettelee ammattinsa ja ajaa tosi hyvin, niin se ei tarkoita sitä, että se ei sitten vapaa aikanaan ajele itse ollenkaan tai ajelee vaan muiden toiveiden mukaan. Kun opettelee soittamaan/ajamaan bussia/ihan mitä vaan, niin siitä on kyllä hyötyä ihan muuallakin kuin vain omassa ammatissa.

Siinä vaiheessa kun ei miellytä enää soittaa "paskamusaa" Marita Taavitsaisen taustabändissä, niin voi perustaa oman bändin ja tehdä omia biisejä. Mutta jos haluaa taata ansion (rahan) niin on varmaan kuitenkin tehtävä edes jollain tapaa biiseistä sellasia että ne menee valmiille markkinoille jo ennestään ostaville asiakkaille. Jos kompromissit omissa teoksissa ei ole vaihtoehto niin voi sitten ruveta tekee sitä "täysin omaa juttuu" ja ottaa riski ja yrittää seuraavaksi Metallicaksi/Michael Jacksoniksi.


Voi voi...iskelmälauajan taustabändissä soittaminen ei onneksi ole ainoa tapa tienata leipäänsä musiikilla. Sitä voi vaikkapa soittaa jossain jazz-poppoossa. Joidenkin mielestä muukin musiikki kuin Metallica ja Michael Jackson on hyvää musiikkia. Tai entäpä jos sitten tykkää soittaa sitä iskelmää?

En oikein käsitä mitä tuolla hait, puolustitko vai vastustitko.

Kyllä opistomuusikoissa on sellainenkin hyvä puoli, ettei tarvitse tankata kaikkea vaan voi lukea suoraan nuoteista ja soittaa jos on tarvis. Olin eilen soittamassa Tampereen Klubilla opiston keikkaa jossa oli jouset ja torvet sovitettu parin kitaran, basson, rumpujen, koskettimien ja perkussioryhmän kanssa. Kahdet treenit koko porukalla pidettiin, ja vaikka itse sanonkin, soitto kuulosti paljon paremmalta kuin monilla rokkibändeillä jotka monet kymmenet treenit hiovat biisejään. Toki tunnen paljon tyyppejä joiden soitto kuulostaa hyvältä ja jopa paremmalta kuin monien opistomuusikkojen vaikkeivät ole ikinä mitään opiskelleetkaan.

#51 kirjoitettu 25.05.2005 16:16

firebird kirjoitti:
Ruuti kannattaa keksiä aina uudestaan. Se palkitsee. Lisäksi, jos joku kertoo mulle, miten joku homma säveltämisessä toimii, on pintapuolista oppimista. Avoimeksi jää kysymys "miksi"...

Jos sen sijaan käytän 5 vuotta elämästäni tapaillen korvakuulolla nuotteja ja rakentaen jokaikisen käyttämäni soinnun tietämättä sävellajeista mitään, niin vaikka ensin teenkin täyttä paskaa, ymmärrän lopulta paljon syvällisemmin miksi joku sointu ei voi olla missäkin paikassa, jne jne.

Kokeilemalla oppii. Kantapään kautta oppii paremmin.


Tuo väite on mielestäni vähän samaa sarjaa kuin lentävä lause "Vain lahjattomat treenaa." Eikö ole helpompaa, jos joku kertoo ensin mitä se ruuti on, mihin sitä on käytetty ja sitten voikin ruveta tutkimaan jo paljon syvemmin sen olemusta. Btw. Aika kova jätkä on jos 5 vuodessa oppii skaalat, miten eri soinnut käyttäytyy missäkin, miten päästään luonnollisesti mihinkin sävellajiin jne.

Enkä siis missään määrin kuitenkaan koe antipatiaa opistomuusikoita kohtaan; mikäs sitä estäis ite kokeilemasta vaikka joku kertoiski teoriaa vähän ensin. Olen tosin muutaman sällin tavannut, jotka vastaavat aivan täysin kliseista mallia opistomuusikosta: ammattitaitoisia, kuivia ihmisiä, joiden kanssa ei voi puhua kuin säästä.


Kysymys: Miten IHMEESSÄ ihmiset kokevat jonkin alan, tässsä tapauksessa musiikin, perusteellisen opiskelemisen vaikuttavan ihmisen sosiaalisiin taitoihin yhtään mitenkään. Jos jonkun kanssa ei voi puhua muusta kuin säästä, niin se ei varmasti ole seurausta siitä, että ko. tyyppi on opiskellut musiikkia ammatikseen.

Mutta samoin olen myös tavannut joitakin itseoppineita "taiteilijoita", jotka tekevät pelkkää paskaa, koska haluavat särkeä kaikkia musiikin "sääntöjä" itsetarkoituksellisesti... todennäköisesti edes tietämättä mitään näistä "säännöistä".


Nämä tapaukset ovat mielestäni tuhat kertaa ärsyttävämpiä.

Mutta vielä sen verran, että se joka sanoo ettei itseoppineet amatöörimuusikot ei voi menestyä koko ajan bisnesmäisemmäksi muuttuvassa musamaailmassa on todella väärässä.


Onko täällä joku näin väittänyt?

Terv. Opistomuusikko joka kokee olevansa tuon sinun stereotypiasi täydellinen vastakohta.

#52 kirjoitettu 09.06.2005 19:23

Mitä enemmän syvennyn musiikin teoriaan ja opintoihin, sitä useammin tulee mieleen, että "miks perkele en oo alottanut tätä aiemmin...". Nuorempana sitä oli mitä merkillisimpiä stereotypioita opistomuusikoista (joitain tässäkin threadissä mainittuja).

Nyttemmin oma käsitykseni musiikista ja sen opiskelusta on, että musiikki alana ei juurikaan eroa muista aloista. Ajatellaanpa esim. neljää sähkömiestä, joista yhdelläkään ei ole alan koulutusta. Niinpä, voihan kaiken opetella itsekkin kotona, mutta miksi ihmeessä, kun tätä varten on oma koulutus systeeminsä.

Jos haluat oppia nopeammin ja ja kokonaisvaltaisemmin, niin mene kouluun. Musiikkiluokka, musiikkilukio, kansanopisto jne. Näillä pääsee jo pitkälle ja bänditouhuihin tulee aivan toinen meininki, jos useammalla jäsenistä on em. koulutusta takataskussa. Samaan hengenvetoon täytyy tietysti mainita, että pieni osa meistä on niin pirun onnekkaita paskiaisia, että ovat saaneet musikaalisuuden ja soittotaidon jo suunnilleen äidinmaidosssa. Mutta nämä hemmot ovat erittäin harvassa. Minä en todellakaan kuulu heihin, todennäköisesti et sinäkään.

Kyllä, musiikkiopistoissakin esiintyy sitä "tietyt hommat tehdään niin ja näin, koska niin on aina tehty ja niin se kuuluu tehdä..." asennetta. Tämä luullakseni enemmänkin tiedostamattomalla tasolla. Kun on kyse isosta instituutiosta, joka vuodesta toiseen rullaa suurinpiirtein samoilla rutiineilla, niin väkisinkin astuu se inhimillinen "tehdään näin, se on tuttu ja turvallinen.." ajattelu arkipäivään. Jatkuva muutoksen haku ja ajan hermolla pysytteleminen on pidemmän päälle ajoittain raskasta hommaa.

Tässä kohtaa tarvitaan sitä maalaisjärkeä ja nuoruuden uhmaa, joilla suodattaa pois tällaiset vaikutteet. Ja ei siinä, enemmän näihin asioihin tuntuu törmäävän ei-koulutettujen muusikoiden parissa, kuin opistoissa.

Tuosta luovuuden katoamisesta, come on! Mutta se täytyy sanoa, että oma kokemus opistossa oli, että siellä oli yllättävän paljon porukkaa, joille se oman musiikin tekeminen ei ollut niin tärkeää ja sellaista muskettisoturimaista bändin nimeen vannomista ne vieroksuivat. Enimmäkseen pirun mukavia tyyppejä, jotka diggasivat soittamista ja haaveilivat joskus tulevaisuudessa elättävänsä itsensä sillä. Vähän sellaisella "Ei niin tarkkaa miten ja missä, kaikkea pitää kokeilla..." - asenteella.

#53 kirjoitettu 09.06.2005 19:35

Haava kirjoitti:
Jos ihminen opiskelee yhtään teoriaa hän muuttuu heti epäluovaksi zombieksi joka ei osaa käyttää aivojaan mihinkään. Hän alkaa välittömästi tehdä niinkuin teorissa on opetettu ja kaikki luovuus katoaa täysin....


Oho! Enpä nyt ainakaan haavalta olis odottanut moista möläytystä. Nyt suoraan sanottuna yllätyin.

#54 kirjoitettu 09.06.2005 20:06

passe kirjoitti:
Kyllä, musiikkiopistoissakin esiintyy sitä "tietyt hommat tehdään niin ja näin, koska niin on aina tehty ja niin se kuuluu tehdä..." asennetta. Tämä luullakseni enemmänkin tiedostamattomalla tasolla. Kun on kyse isosta instituutiosta, joka vuodesta toiseen rullaa suurinpiirtein samoilla rutiineilla, niin väkisinkin astuu se inhimillinen "tehdään näin, se on tuttu ja turvallinen.." ajattelu arkipäivään. Jatkuva muutoksen haku ja ajan hermolla pysytteleminen on pidemmän päälle ajoittain raskasta hommaa.


Tämä taitaa olla yksi asia mikä niitä stereotypioita luo. Itseäni musiikkiopistossa nimenomaan tämä piirre kaikista eniten ärsytti. Koulussa oli jääty jonnekin 1800-luvulle opetusmenetelmissä ja sana luovuus/tulkinta oli joillekin vanhanaikaisille opettajille punainen liina. Onneksi itselleni sattui todella hyvät ja taitavat opettajat jotka eivät olleet kaavoihinsa kangistuneita.

Se, että joku opiston käynyt ei osaa säveltää tuskin johtuu siitä, että on käynyt sen musiikkikoulun. Jos ei ole lahjoja säveltämiseen, se tuskin onnistuu yhtään sen paremmin vaikkei sitä koulua olisi käynyt. Jos lahjoja löytyy, ei teorian opetteleminen vaikuta luovuuteen mitenkään, mutta oppimisnopeuteen kyllä. Jotkut myös pitävät enemmän soittamisesta kuin säveltämisestä, se ei kai ole väärin? Näihin ihmisten vääristyneisiin käsityksiin vaikuttaa varmasti myös se, että teoriaa opistoissa opiskelleet ovat ikänsä soittaneet jotain instrumenttia. Kun he (me) sitten haparoiden aloittavat musiikin säveltämisen, jokainen odottaa heidän suoltavan jotain vähintäänkin Beethovenin tasoisia kipaleita. Ei ei, samalla tavalla tarvitaan aikaa myös säveltämisen harjoitteluun vaikka luovuutta ja teoreettista tietoa löytyisikin. On myös helpompaa antaa krediittiä sellaisille säveltäjille, jotka eivät ole kouluja käyneet ("Aika hyvin ku et oo ikinä käyny missää musiikkikoulussa!") kuin sellaisille jotka ovat musiikkia opiskelleet. Rima asetetaan heti korkeammalle, jos saadaan kuulla että kymmenen vuotta on musiikkia opiskeltu. "Ja silti teet tällaista kuraa".

#55 kirjoitettu 09.06.2005 20:07

Haava kirjoitti:
Jos ihminen opiskelee yhtään teoriaa hän muuttuu heti epäluovaksi zombieksi joka ei osaa käyttää aivojaan mihinkään. Hän alkaa välittömästi tehdä niinkuin teorissa on opetettu ja kaikki luovuus katoaa täysin....

Passe kirjoitti:
Oho! Enpä nyt ainakaan haavalta olis odottanut moista möläytystä. Nyt suoraan sanottuna yllätyin.


Eiköhän tuo ollut aika läpällä heitettyä...

Swap GSJ muokkasi viestiä 20:12 09.06.2005

#56 kirjoitettu 09.06.2005 22:45

Opintomuusikot on nähny koivikot ja kuusikot.

#57 kirjoitettu 10.06.2005 08:12

passe kirjoitti:

Oho! Enpä nyt ainakaan haavalta olis odottanut moista möläytystä. Nyt suoraan sanottuna yllätyin.


Minä suorastaan yllätyin, että kukaan voi tuollaista ottaa tosissaan, sanoi sen kuka tahansa. Lueppas nyt vielä kerran ajatuksella mitä siinä tarkalleen sanotaan.

#58 kirjoitettu 10.06.2005 17:06

Haava kirjoitti:
passe kirjoitti:

Oho! Enpä nyt ainakaan haavalta olis odottanut moista möläytystä. Nyt suoraan sanottuna yllätyin.


Minä suorastaan yllätyin, että kukaan voi tuollaista ottaa tosissaan, sanoi sen kuka tahansa. Lueppas nyt vielä kerran ajatuksella mitä siinä tarkalleen sanotaan.


Huh (pyyhkäisee kylmänhikeä otsalta ja viskaa sen samaan paikkaan josta...)

Sua on välillä niin vaikea lokeroida... Välillä kuivakasta huumoria ja välillä taas enemmän twilight zone... Hyvä näin!

#59 kirjoitettu 12.07.2005 00:30

Fum kirjoitti:
puhut kyllä asiaa mutta äläs nyt enempää energiaa tuhlaa tähän aiheeseen. Maailmassa on paljon typeryyttä jolle ei vaan yksinkertaisesti voi tehdä mitään

Opistomuusikkous on typeryyttä?

#60 kirjoitettu 12.07.2005 15:57

Sen verran ovat meikäläiselläkin silmät avartuneet, etten enää vaahto suussa pilkkaa tätä musiikkia opiskellutta väkeä. Sen sijaan haluaisin tietää kuinka paljon he todella ankkuroituvat opetuksiinsa ja asettuvat junan lailla raiteilleen tekemään juuri sitä mitä heille on opetettu tai kärjistetymmin, käsketty.

Eli jos otan tarkastelun alle tässä threadissa jo aiemmin mainitun esimerkin siitä, ettei ruutia kannata uudestaan keksiä. Omien kokemuksieni mukaan enemmistö ottaa opiskelussa - aivan missä tahansa opiskelussa - sen asenteen, että koska ruuti on jo keksitty, siihen ei kannata tuhlata sen enempää resursseja. Tämä johtaa väistämättä ongelmiin ja kyvyttömyyteen.

Osaajat erottuvat sillä, että he tutustuvat ruutiin ja muihinkin vastaaviin asioihin syvällisesti ja näiden komponenteista ajattelemalla innovoivat syöpälääkkeet, aikakoneet ja luovan musiikin.

Jotkut papereiden perässä, jotkut tiedon.

#61 kirjoitettu 12.07.2005 18:54

Gotta know the rules to break the rules, man!

Ite en oo mitään opiskellu enkä sen puoleen paljon mitään osaakkaan. (hah, oikeinkirjoitusvirhe jota en suostu korjaamaan)(ja sain sen rimmaamaan). Eipä kai siitä opiskelusta mitään haittaakaan ole.

Kvintin mä tiedän. Neljä sointua (E,G,A ja D) ja peruskomppi riittää, senhän tietää AC/DC:kin. (Tosin bassolla ei soiteta G:tä, koska basistin oikea käsi voi vaurioitua jos soittaa liian ohuita vapaita kieliä ja nauhoista ei saa painaa vasurilla tai sormiin sattuu)

Kellekkään en vittuillut (<----ja taas sama kirjotusvirhe)

Damn I'm good

#62 kirjoitettu 13.07.2005 17:53

Mikäs siinä on jos haluaa mennä opistolle ja tulla hyväks ja kokeneeks muusikoks..
Ite oon ollu musiikkiopistolla pop/jazz linjalla kohta 3 vuotta ja oon oppinu paljon paremmin ku yksityistunneilla. Tässä nyt pari esimerkkiä niille jotka ei vieläkään usko ettei musiikkiopisto oo mikään helvatan kurikoulu.


a)Teoria.
Useet varmaan ajattelee että se on jotain pelkkää funktiomerkkisössötystä ja sinne menee kaikki musiikkinörtit. Okei, ittekki luulin ennen ku tutustuin.
Tällä hetkellä en todellakaan jättäis kesken. Itse toi "musiikkiopiston teoria" on aika harhaanjohtava käsite. Tottakai siellä kerrotaan myös teoriaa ja tällästä, mut sieltä saa myös ihan yleistä musiikkitietoa ja kaikkee vinkkejä soittamiseen. Ja jos haluutte saada apua kappaleiden tekemiseen ja rakentamiseen niin oikee paikka on siellä.
Eikä se oo pelkkää saarnausta ja muistiinpanoja. Ei itseasiassa just yhtään. Niitä juttuja tehään siellä käytännössä. Oon esimerkiks pelkän teorian kautta kehittyny rytmeissä ja musiikissa paljon.

No sitten..

b)Yhteismusisointi/bändit.
Oppii soittamaan bändissä OPETUKSEN AVULLA ja saa ihan perusvinkkejä soittamiseen jotka saattaa auttaa huomattavasti. Toisinsanoen saa samalla hiottua soittotyyltä. Musiikkiopiston bändissä on opettaja joka OHJAA JA AUTTAA soitossa. Ja siitä bändityöskentelystä tehokasta tekee just se opettaja. 30 vuoden kokemuksella se saattaa tietää jotain musiikista.. Ei oo nyt mitenkään tarkoitus kritisoida omia bändejä missä mahdollisesti soitatte..
Näitä bändejä tarkoittaessani en puhu mistään hervottomasta orkesterista. On siellä toki big-bandejä ja puhallinorkestereita (6-13 henkilöä) mutta myös perus bändejä. (4-7 henkilöä.. Tää ei mee todellakaan silleen et meet bändiin ja sulle ladotaan joka päivä nuotteja eteen jota sun pitää soittaa virheettömästi ja heti.
Tottakai siellä soitetaan myös nuoteista (yleensä tunnettuja bändejä tai artisteja) ja joskus kun on vähän vielä aikaa niin soitetaan huvin vuoks joku prima vista nopeesti..
Mutta suurin osa ajasta tehdään omaa biisiä. Se biisi tehdään bändin kanssa melkeimpä kokonaan. Opettaja vaan ehdottaa jotain ideoita jos sopii. Ja jos ei omaa biisiä soitella niin sitten saatetaan harjotella jotain coveria improvisoiden.. Ja ne kappaleet ei todellakaan välttämättä oo mitään poppia tai jazzia. Esim. bändi jossa minä soitan, ollaan soitettu musiikkiopiston keikoilla funkkia, jazz-tyyppistä funkkia, hard rockia ja progemetallia.. Musiikkiopisto luokitellaan liian usein tiettyyn genreen. Että siellä ei tehdä muuta kuin tuota eikä soiteta kuin tuota.

c)Itse soittotunnit.
Jälleen kerran moni luulee että kaikki on niin tiukkaa ja pakollista. Siis siellä tunnilla saatetaan ihan hyvin ensin vaikka kattoa jotain hyvää musiikkivideoo vähän aikaa, sitten kattoo pari biisiä ja sitte opettaja näyttää sulle jonku hienon kikan mikä on ollu niissä biiseissä ja jota voi käyttää soitossa..
Ja itte oon ainaki saanu suurimman osan soittovinkeistä ja soittotyyleistä ja kikoista sieltä.. Onhan siellä sitten sitä nuoteista soittamistakin. No sitähän on yksityistunnitkin. Eikä siinä oo mun mielestä mitään vikaa. Ja yleensä nekin soitetaan taustanauhan kanssa tai opettajan kanssa. Ja sen nyt varmaan kaikki tietää että soittaminen on kivaa. Eli se nyt on perjaatteessa sama kuin yksityisopettajalla mutta teet paljon muutakin kun soitat.

d)Ihmiset. Musiikkiopistolaiset ovat suurimmaksi osaksi mahtavaa porukkaa. Opettajat samoin.

Eli. The pointti. Musiikkiopisto ei todellakaan ole mitään koulun penkillä istumista. Musiikkiopistoon vaan jos on musiikista kiinnostunut ja haluu ammatillista opetusta soittoon ja musiikin tekemiseen.



Kiitos. Piste.

#63 kirjoitettu 15.07.2005 19:53

Mickila kirjoitti:
pelkkää asiaa..


Olen täysin samaa mieltä Mickilan kanssa. Ja sitä en tosiaan käsitä, miten kukaan VOI ajatella, että opistomuusikoilla ei oo luovuutta. Mun luovuus on nimenomaan kehittyny sen jälkeen ku menin musaopistoon..

#64 kirjoitettu 18.07.2005 22:55

Fum kirjoitti:
täytyypä viilata vähän pilkkua. Luovuus on luonteenpiirre joka johtunee siitä että alitajunta on enemmän pinnassa. se ei kyllä kehity suuntaan jos toiseenkaan minkäänlaisella opistolla tai itseoppineisuudella. se on perustavanlaatuinen luonteenpiirre.

huumeilla sitä voi tosin vähän tuoda vielä enemmän pintaan mutta toisaalta se on vähän nihkeetä. Jos ei luonnostaan ole omalaatuista ajatuksenjuoksua niin se on voi voi...

No, voihan se siinä mielessä kehittyä, ku oppii uutta, ni inspiroituu usein säveltään uutta.

#65 kirjoitettu 25.07.2005 11:30

Fum kirjoitti:


täytyypä viilata vähän pilkkua. Luovuus on luonteenpiirre joka johtunee siitä että alitajunta on enemmän pinnassa. se ei kyllä kehity suuntaan jos toiseenkaan minkäänlaisella opistolla tai itseoppineisuudella. se on perustavanlaatuinen luonteenpiirre.



Jos olet huomannut, länsimaisessa musassa on paljon lainalaisuuksia ja kliseitä, joiden perusteella musiikkia tehdään. Ei musiikki tai säveltäminen ole mitään salatiedettä. Olen jutellut säveltämisen opiskelusta parin proffan kanssa ja kyllä he ovat ainakin vakuuttuneita, että sitä voi ja kannattaa opettaa.
Ja onhan esim lähes kaikki klassisen musiikin huiput Beethovenista Sibeliukseen opiskelleet säveltämistä ulkomaita myöten. Luulisi tämän jo jotain todistavan.

#66 kirjoitettu 30.07.2005 19:03

No huh huh.

Tästä tosiaan on sanottu jo paljon, mutta tuosta luomisesta haluan vielä kirjoittaa oman mielipiteeni.

Musiikin opiskelu ei tukahduta luovuutta, päinvastoin. Kun alitajunta käyttää luomisprosessissa jo opittuja tietoja, taitoja ja kuulokuvia, ei haittaa yhtään se, että sitä materiaalia on siellä aivoissa enemmän ja monipuolisemmin.
Opiskellessa sitä tulee tutustuttua musiikkiin laajemmin kuin sitä koskaan tulisi itsenäisesti... niin se vain on.

#67 kirjoitettu 30.07.2005 20:49

Pakko sanoa mielipiteeni, koska minulla on kaveri joka on kouluttautumassa muusikoksi, ja minä olen itseopetellut. Musiikkia pitäisi opiskella, ihan sama missä ja miten, koulussa tai kotona. Jos opettelee itse kaiken, se voi kestää kauemmin ja olla vaikeampaa, mutta se ei tarkoita että se olisi yhtään huonompaa kuin koulussa käyminen, jos on määrätietoinen. Ja ei se opisto mitään luovuutta tapa, mutta siellä voi olla sellainen ilmapiiri että "täällä tiedetään paremmin, mitä me sanotaan on laki", jonka tietyt henkilöt luovat. Ja ne henkilöt opettavat esimerkiksi että "Malmsteen on huono, Led Zeppelin on hyvä", vaikka sellaiset asiat ovat makuasioita. Siten ne ohjaavat muita pelkäämään kaikkea muuta kuin "hyvää musiikkia", mikä rajoittaa heidän luovuutta. Tällaista voi tapahtua... ehkä. En ole mikään asiantuntija.

#68 kirjoitettu 30.07.2005 22:35

Itse olen opiskellut rytmimusiikkia ammattikseni vuodesta 2001 lähtien ja sitäkin ennen opiskellut noin harrastuksena monta vuotta, enkä vielä tähän päivään mennessä ole tavannut opettajaa joka olisi tuputtanut mielipidettään ainoana oikeana. Pikemminkin päinvastoin, opettajat ovat aina kannustaneet minua kuuntelemaan ennakkoluulottomasti kaikkea musiikkia ja muodostamaan siitä omat mielipiteeni...
Ehkä olen onnekas.

Ilman musiikinopintoja tietämykseni musiikin maailmasta olisi varmasti paljon kapoisempi.
Huom. en väitä että koulussa opiskelu toimisi kaikille, puhun vain omista kokemuksistani.
Maailmassa kun on niin paljon musiikkia, josta ammentaa uusia ideoita ja inspiraatiota.

Välillä ärsyttää, kun musiikkimakua kysyttäessä melkein kaikki vastaavat "kuuntelen kaikenlaista" kun todellisuudessa se kuuntelu rajoittuu lähinnä valtakunnallisien radiokanavien soittolistoihin. Todellinen "kaikkiruokainen" musiikinkuuntelija kuuntelisi KAIKKEA Destinys Childista Dizzy Gillespieen, Mozartista Metallicaan, Värttinästä Ville Valoon ja Hank Williamsista Lauryn Hilliin.

Ja muodostaisi kaikesta mielipiteensä itse.

Sori, meni vähän aiheen ohi...

#69 kirjoitettu 15.08.2005 23:43

Miksi opistomuusikoiden kouluttautuminen vaikuttaisi heidän luovuuteensa?

Minä määrittelen musiikillisen luovuuden hänen soittamansa musiikin kautta, en hänen soittonsa kautta. "Luovia" soittajia on siis yhtä paljon kuin soittajiakin ja minusta olisi äärimmäisen absurdia väittää koulutetun (=teknisesti lahjakkaan) muusikon soittavan epäluovasti vain siksi, että hän ei ole itse oivaltanut soittotekniikkaansa.

Valtaosassa Suomen musiikkiopistoista ja muissa oppilaitoksia joissa musiikkia opetetaan, opetus pohjautuu valtaosaltaan soittimen soitolle, musiikkikasvatukseen tai musiikkiteknologiaan.

Ainoa oppilaitos, jossa opetetaan sävellystä (luovaa musiikintekoa), on Sibelius-akatemia (tietääkseni) ja sille linjalle otetaan vuodessa yksi opiskelija. "Opetettujen säveltäjien" marginaali on siis äärimmäisen pieni.

Humoristisinta tässä keskustelussa on se, että usein ne henkilöt jotka ovat tälläisia idealistisia itseoppineisuuden lipunkantajia ovat musiikilliselta kannalta paljon yksinkertaisempia kuin nämä opetetut yksilöt joiden nimeen itseoppineet niin vuolaasti kiroavat.

Termi "itseoppinut" on oikeastaan yleisesti ottaen absurdi, sillä harva sitä oikeastaan musiikkia itseltään oppii (tyhmän kuuloinen lause). Oletko ikinä tavannut soittajaa joka ei olsi ikinä kuunnellut musiikkia?

Näin ollen itseoppinut tarkoittaakin oikeastaan sitä, että soittaja imee itseensä hänelle mielekkäitä vaikutteita (Teinihevari tiluttamassa huonosti Children of Bodomia, yläasteikäinen soittelemassa Apulantaa, aloitteleva hoppari leikkimässä eJay:lla.)
Ja koska valtaosa populaarimusiikista on musiikillisesti sangen yksinkertaista ja rajoittunutta (kuluneita sointukiertoja, helppoja melodioita), saa pakostakin heidän musiikkinsa näitä sangen harmillisia elementtejä.

Kun hallitsee soittimensa olemuksen niin teknisesti, henkisesti kuin myös teoreettisesti, on itseään paljon helpompi toteuttaa. Musiikillinen koulutus siis päinvastoin avaa uusia ovia sen sijaa, että sulkisi niitä. Kun tuntee skaalat ja musiikin teorian hyvin, on helpompi oivaltaa, että "Kas! Maailmassa on muitakin sointuja kuin Em - D - C!?, Mitäh!!? Eivätkö terssi ja kvintti olekkaan ainoita olemassa olevia intervalleja!?"

Pohjimmainen ero siis koulutetun muusikon ja itseoppineen välillä on se, että koulutetulla on ollut joku häntä lahjakkaampi näyttämässä kuinka se homma kannattaa tehdä. Se ei tarkoita, että niin pitäisi välttämättä tehdä, mutta koska monipuolisesta osaamisesta on ollut haittaa musiikille?

Lopuksi voisi vielä esittää kysymyksen, että jos opiskelu kerran tuhoaa innovatiivisuuden musiikista, niin minkä takia lähes poikkeuksetta kaikki rockin, jazzin, metallin, popin, bluesin ja hip hopin innovatiivisimmat ja taidokkaimmat tekijät ovat musiikillisen koulutksen omaavia..? Sattumaako?

#70 kirjoitettu 16.08.2005 01:54

Saastara kirjoitti:
Miksi opistomuusikoiden kouluttautuminen vaikuttaisi heidän luovuuteensa?

Minä määrittelen musiikillisen luovuuden hänen soittamansa musiikin kautta, en hänen soittonsa kautta. "Luovia" soittajia on siis yhtä paljon kuin soittajiakin ja minusta olisi äärimmäisen absurdia väittää koulutetun (=teknisesti lahjakkaan) muusikon soittavan epäluovasti vain siksi, että hän ei ole itse oivaltanut soittotekniikkaansa.

Valtaosassa Suomen musiikkiopistoista ja muissa oppilaitoksia joissa musiikkia opetetaan, opetus pohjautuu valtaosaltaan soittimen soitolle, musiikkikasvatukseen tai musiikkiteknologiaan.

Ainoa oppilaitos, jossa opetetaan sävellystä (luovaa musiikintekoa), on Sibelius-akatemia (tietääkseni) ja sille linjalle otetaan vuodessa yksi opiskelija. "Opetettujen säveltäjien" marginaali on siis äärimmäisen pieni.

Humoristisinta tässä keskustelussa on se, että usein ne henkilöt jotka ovat tälläisia idealistisia itseoppineisuuden lipunkantajia ovat musiikilliselta kannalta paljon yksinkertaisempia kuin nämä opetetut yksilöt joiden nimeen itseoppineet niin vuolaasti kiroavat.

Termi "itseoppinut" on oikeastaan yleisesti ottaen absurdi, sillä harva sitä oikeastaan musiikkia itseltään oppii (tyhmän kuuloinen lause). Oletko ikinä tavannut soittajaa joka ei olsi ikinä kuunnellut musiikkia?

Näin ollen itseoppinut tarkoittaakin oikeastaan sitä, että soittaja imee itseensä hänelle mielekkäitä vaikutteita (Teinihevari tiluttamassa huonosti Children of Bodomia, yläasteikäinen soittelemassa Apulantaa, aloitteleva hoppari leikkimässä eJay:lla.)
Ja koska valtaosa populaarimusiikista on musiikillisesti sangen yksinkertaista ja rajoittunutta (kuluneita sointukiertoja, helppoja melodioita), saa pakostakin heidän musiikkinsa näitä sangen harmillisia elementtejä.

Kun hallitsee soittimensa olemuksen niin teknisesti, henkisesti kuin myös teoreettisesti, on itseään paljon helpompi toteuttaa. Musiikillinen koulutus siis päinvastoin avaa uusia ovia sen sijaa, että sulkisi niitä. Kun tuntee skaalat ja musiikin teorian hyvin, on helpompi oivaltaa, että "Kas! Maailmassa on muitakin sointuja kuin Em - D - C!?, Mitäh!!? Eivätkö terssi ja kvintti olekkaan ainoita olemassa olevia intervalleja!?"

Pohjimmainen ero siis koulutetun muusikon ja itseoppineen välillä on se, että koulutetulla on ollut joku häntä lahjakkaampi näyttämässä kuinka se homma kannattaa tehdä. Se ei tarkoita, että niin pitäisi välttämättä tehdä, mutta koska monipuolisesta osaamisesta on ollut haittaa musiikille?

Lopuksi voisi vielä esittää kysymyksen, että jos opiskelu kerran tuhoaa innovatiivisuuden musiikista, niin minkä takia lähes poikkeuksetta kaikki rockin, jazzin, metallin, popin, bluesin ja hip hopin innovatiivisimmat ja taidokkaimmat tekijät ovat musiikillisen koulutksen omaavia..? Sattumaako?


Yeah mutta nämä karvalakkioopperoita isoilla verorahoista maksetuilla palkkioilla säveltäviä pikkutakkisäveltäjiä ei ole Suomessa paljon. Itse en voi käsittää että joku herra X menee Sibelius-Akatemiaan ja säveltää höyryveturilla solistisen modernin karvalakkioopperan ja saa tästä 7.000 euron stipendin verorahoista ja herra X elää sitten tällä summalla seuraavan vuoden jonka jälkeen pääsee hiplaamaan uusia muhkeita klassisen musiikin tuen apurahoja. Samalla kun joku luova jazz-muusikko saa 200 € apurahan siitä että on harjoitellut jazz-skaaloja viimeiset 10-vuotta sekä julkaissut marginaalilevy-yhtiön jazz-albumin jota ostetaan vain 369 kpl... ja lisäksi tämä 200 euron apurahan saaja on ollut samalla täysi akateeminen Sibiksen jazz-osaston jazz-musiikin opiskelija. Tällainen kun on aivan täyttä todellisuutta.

Teemujazz muokkasi viestiä 02:02 16.08.2005

#71 kirjoitettu 16.08.2005 08:07

Original Free Soul kirjoitti:

musiikkimakua kysyttäessä melkein kaikki vastaavat "kuuntelen kaikenlaista" kun todellisuudessa se kuuntelu rajoittuu lähinnä valtakunnallisien radiokanavien soittolistoihin. Todellinen "kaikkiruokainen" musiikinkuuntelija kuuntelisi KAIKKEA Destinys Childista Dizzy Gillespieen, Mozartista Metallicaan, Värttinästä Ville Valoon ja Hank Williamsista Lauryn Hilliin.


Niimpä ja tuossakin on vasta kaikkea populääriä. Minimalistiset teoksiet, Noise ja kaikki muu maailman undergroundimpi musiikki puuttuu vielä tuosta sinunkin listastasi.

Mutta siis Jos ihminen kuuntelee käytännössä kaikkia genrejä, niin minsuta se, että ei satu tykkämäään juuri Mozertista ei tee hänestä "epäkaikkiruokaista". Henkilö, joka tykkää käytännössä kaikista mahdollisista genreistä on oikeasti kaikkiruokainen. Kaikista artisteistä ei tarvitse pitää.

#72 kirjoitettu 16.08.2005 10:02

Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.

#73 kirjoitettu 17.08.2005 01:11

Verenn kirjoitti:
Tuli on hyvä renki, mutta huono isäntä.


kiitos tästä, tämä ikään kuin avasi koko threadin idean minulle. Loistavaa!

#74 kirjoitettu 17.08.2005 04:52

Tourette kirjoitti:
Teemujazz kirjoitti:
Yeah mutta nämä karvalakkioopperoita isoilla verorahoista maksetuilla palkkioilla säveltäviä pikkutakkisäveltäjiä ei ole Suomessa paljon. Itse en voi käsittää että joku herra X menee Sibelius-Akatemiaan ja säveltää höyryveturilla solistisen modernin karvalakkioopperan
Teemujazz muokkasi viestiä 02:02 16.08.2005

Karvalakkiooppera-sanaa käyttivät juuri nämä pikkutakkisäveltäjät (kuten Esa-Pekka Salonen ja Magnus Lindberg) 70-luvun lopulla kuvaamaan Sallisen ja Kokkosen säveltämiä kansantajuisia ei-niin-moderneja oopperoita, joten haukut väärää puuta. Postmoderni ooppera voisi sopia tarkoitusperiisi paremmin.

Useimmin kyllä tuollaiset apurahat tulevat säätiöiltä, eikä valtiolta.

Säveltäjien tulot tulevat säveltämisestä (apurahat) ja teostolta. Jazz-puolen kavereilla tuloja tulee tämän lisäksi myös esiintymisestä ja hyvät sellaiset tienaavat varmasti sen 7000 vuodessa. Aivan yhtä paljon kuin yhtä lahjakkaat sibis-säveltäjät siis. 7000 euroa on muuten niin iso apuraha että sellaisia saa vain aivan huiput.


Jep näin se olikin...

pikkutakkisäveltäjiä ovat todellakin Esa-Pekka Salonen ja Magnus Lindberg ja monet muut mm. Kalevi Aho.

#75 kirjoitettu 03.02.2008 13:27

Original Free Soul kirjoitti:
Opiskellessa sitä tulee tutustuttua musiikkiin laajemmin kuin sitä koskaan tulisi itsenäisesti... niin se vain on.


100 % oikein. Itsekin opistossa 8 vuotta opiskelleena, olen huomannut, ettei siitä ole koskaan ollut mitään haittaa. En käsittele musiikkia tapaan: "Tuo on väärin. Ei noin saa tehdä, koska niin ei ole opetettu." Päinvastoin, opisto-opiskelu on vain avartanut tapaa jolla katson, kuulen, arvioin ja teen musiikkia.

Ja opiskelen vielä klassisella puolella, joskaan en usko sillä olevan mitään merkitystä aiheeseen liittyen.

#76 kirjoitettu 03.02.2008 17:14

Opistomuusikot.

Muusikoita siinä mitkä muutkin. Ehkä pohjaavat enemmän teoriaan kuin intuitioon, joskin teoria vahvistaan intuitiota ja toistepäin.

Jos pitäisi jotain hölmöhköä yleistystä vääntää niin ne niiden kapean pop/jazz/klasari/whatever-katselu & kuunteluvektorin läpi tehdyt havainnoinnit ja ajatelmat musiikista on välillä todella huvittavia.

Jos et osaa teoriaa ja et osaa tehdä asiaa X ja Y etkä osaa rudimentteja niin olet rumpujen omistaja etkä rumpali!1 Vaikka vääntäisitkin jotain tyyliin sopivaa kamaa vaikka ääööö black metal bändissä ja tekisit sen hyvin.

Populääri&kitaramuusiiki vs Jazz vs Klasari mittelöt joita olen joskus seurannut ovat kuin jotain avaruusolioiden kaukaisia sotia koskien sitä onko Orthlorng Muzork aurinkokunnan keskustähdessä enemmän litiumia vai halonia.

Toisaalta, ihan yhtä typerryttäviä ja muukalaismaisia mielipiteitä löytyy niin hevareilta (tai no ne laskeutuu tohon pop & skittamusaan), räppäreillä kuin konepuolen palikkamuusikoiltakin.

Itse olen kiinnostunut musiikin teoriasta (ja olen sitä itseopiskellut jonkin verran) mutta pääni luultavasti räjähtäisi miljooniksi vitun sirpaleiksi jos pitäisi opiskella paikassa jonka nimi on "pop & jazz konservatorio". Mut ei mulla ole mitään ihmisiä vastaan jotka ko. laitoksissa opiskelevat. Musiikin tehokas opiskelu itseään miellyttävässä ympäristössä on varmasti todella hedelmällistä.

MKDELTA muokkasi viestiä 17:18 03.02.2008

#77 kirjoitettu 03.02.2008 17:32

Haava kirjoitti:
Jos ihminen opiskelee yhtään teoriaa hän muuttuu heti epäluovaksi zombieksi joka ei osaa käyttää aivojaan mihinkään. Hän alkaa välittömästi tehdä niinkuin teorissa on opetettu ja kaikki luovuus katoaa täysin....


Tästä olen kyllä täysin samaa mieltä. Komppaan.

#78 kirjoitettu 03.02.2008 17:38

Tämmöisen threadnekrofilian voi viellä ymmärtää..Joten asiaan:
Itsellä ei ole kokemuksia sibikseen kuulumattomista opistoista, mutta kaikki oppihan ei kuitenkaan ojaan kaada - mutta harmikseni olen todennut tosiasiaksi sen, että überkoulutetut ihmiset ovat ihmeissään yksinkertaisimmastakin sävellyksestä, jonka suollan ilmoille. Tämä johtuu heidän täydellisestä kyvyttömyydestä ajatella boxin ulkopuolelta. Se, että joku voi primavistana soittaa jonkun kappaleen, ei saa minulta aplooderausta - varsinkin kun kappale ei ole edes oma. Suomen musiikkioppilaitokset mielestäni menevät metsään jo perusasioista lähtien, realismi on asia joka on täysin tuntematon näitten laitosten johtajille. Jos on kapellimestari, niin ei välttämättä ole hyvä lehtori! Jos "opettajat" eivät tunne asiaa jota opettavat oppilaita paremmin, niin oppi on huonoa. Musiikin tekniikan ja sääntöjen sijaan pitäisi ensin osata tuntea ja ymmärtää se tunne, joka ihmisen ajaa pakonomaisesti "tekemään" musiikkia. Ei ole hyötyä osata soittaa jos ei ymmärrä miksi soittaa..

#79 kirjoitettu 03.02.2008 22:49

Solid_ kirjoitti:
Jaa a, itse olen opiskellut musiikin teoriaa 2/3 asti, eikä mulla kyllä henkilökohtaisesti luovuus kadonnut. Tosin voisin sanoa että tuolla teoriaopiskelulla en ole oikeastaan tehnyt paskaakaan. En kyllä voi näin suoralta kädeltä sanoa mihin olisin tuota opiskelua hyödyntänyt. Roudauksen "opiskelu" oli kyllä antavaa, sekä rytmiikan.

Itseäni mitenkään mainostamatta mainitsisin, että olen suorittanut teoriaa (ja soittoa) musiikkiopiston päättötodistukseen asti.

Tekeekö se minusta sitten vähemmän luovan? Ei mielestäni, ottaen huomioon että en viimeisien vuosien aikana soittanut varsinaisia läksyjä lainkaan. Kaikki aika meni omien biisien ja improvisaation parissa.

Artistisivuni perusteella ei kannata tuomita. Olen paininut kaikenlaisten julkaisuun liittyvien ongelmien kanssa.

Musiikin (teorian) opiskelu ei vaikuta luovuuteen. Sinä joko olet luova tai et. Se ei muutu siitä mihinkään.
Muuta hyötyä teorian opiskelusta saattaa kuitenkin olla. Ainakin ensimmäistä astetta suosittelen musiikin sävellyksestä kiinnostuneille hyvänä peruskoulutuksena.

Enkä minä niistä jutuista kuitenkaan niin paljoa muista. Musiikkia olen aina tehnyt fiilispohjalta.

#80 kirjoitettu 04.02.2008 04:00

Allekirjoittanutta on aina kiinnostanut opiskella tuota teoriapuolta, mutta opiskelematta on jäänyt kun epäilyttää opistomuusikoilta tuleva palaute omista sävellyksistä (ei mikseristä tms. toistaiseksi löytyvistä) kun sanovat että "ei noin voi tehdä" ja itse meilummin sitten on juntti joka ei tajua teoriaa mutta tekee mikä kuulostaa omaan korvaan hyvältä. Jos joku kirja sanoo että se on väärin niin sitä kirjaa en sitten halua lukea, mikä on sinänsä perseestä kun niistä saisi varmana todella paljon hyvääkin irti. Tuo niiden mukanaan kaupanpäällä tuoma asennevamma vaan ahdistaa. Plus itse myös arvostan taitoa säveltää pikkuisen enemmän kuin kykyä soittaa jotain skaaloja, tai tietää mikä on jonkun epämääräisemmän soinnun nimi. Mielestäni musiikin opiskelu on vähän sama kuin kirjoitustaidon opettelu. Vaikka kuinka osaisi kaikki sijamuodot ja possessiivisuffiksit, tai kvintit ja terssit, ei vielä tee suurta kirjailijaa/säveltäjää ja herraa ynnä hidalgoa, kuten tuntemieni opistomuusikoiden luulo tuntuu olevan. En tosin tunne hirveän montaa opistomuusikkoa (juurikin siksi että ne harvat jotka tunnen ovat melko ylenkatsovia ummikkoa kohtaan) joten tämä voipi olla vai vääristynyt ja ahdasmielinen avautuminen jonka joku voi todistaa vääräksi. *odottaa*