Mikseri.net

#42 kirjoitettu 03.12.2004 23:31

lordweird kirjoitti:
Äärimmäisyys on suhteellinen asia ja kuulijasta kiinni.

Olin ehkä turhan jyrkkä tuossa aikaisemmin vaikka itse vankasti olenkin sitä mieltä. Äärimmäisyyskäsitykset nyt tosissaan ovat aikamoisen subjektiivisia, myönnetään.

#43 kirjoitettu 03.12.2004 23:35

Endless kirjoitti:
Vastausten perusteella nyt näyttää siltä että hitaus voittaa nopeuden äärimmäisyysasteikolla. Mutta kun miettii tarkemmin, äärimmäisyyden voi käsittää niin monella tavalla. Kunhan liikutaan äärimmäisen kaukana mainstreamistä ollaan kuitenkin oikeilla jäljillä, eikös?


Totta kai äärimmäisyyden voi käsittää monella tavalla. Olen listannut enimmäkseen Doom Metal-bändejä, koska en ole löytänyt kovin paljoa nopeaa musiikkia, joka saisi minussa aikaan samanlaisen hurmoksen. On olemassa paljon Death/Grind-bändejä, joiden musiikki on äärimmäisen nopeaa ja brutaalia, ja siksi myös todella rankkaa, kun taas näillä Doom-bändeillä se rankkuus ei tarkoita meluisuutta tai nopeutta, vaan raskautta ja ahdistavuutta. Se on rankkaa kuunneltavaa.

#44 kirjoitettu 03.12.2004 23:39

D Fast kirjoitti:
sadomatti kirjoitti:
D Fast kirjoitti:
äärimmäistä funkkia voisi olla vaikka James Brown - Sex Machine tai Joe Thomas - Thank You, joka on remixi Sly & The Family Stonen alkuperäisestä, joka on taidettu äänestää maailman funkeimmaksi lauluksi pariinkin otteeseen alan lehdissä.


Joo. Tämähän on hyvin äärimmäistä musiikkia. Suo anteeksi jos en ymmärrä herran todennäköisesti loistavaa huumorintajua, mutta tällaiset kommentit eivät todellakaan kuulu tähän threadin. Kyllä, olen tosikko. Kyllä, vedän herneet nenään helposti. Mene latelemaan viisauksiasi muualle.


eli musiikki on äärimmäistä vain jos se on vihaista/agressiivista/läskiä/synkkää jne? niin joo, anteeksi. funk ei ole musiikkia. vaikka aloitusviestissä mainittiinkin että hakusessa on juuri nuo "synkän puolen" edustajat, niin viestini kirjoitin otsikko mielessä. toivottavasti et tukehdu herneisiisi.


En tukehdu herneisiini. Minulla on iso nenä.

Jos thread käsittelee synkkää äärimmäistä musiikkia, onko järkeä listata funkkia veisaavia artisteja? Samanlainen turhuus kuin "mitä röökimerkkiä poltat" topikissa jossa moni kertoi ettei polta. Mitä vitun järkeä?

#45 kirjoitettu 03.12.2004 23:39

Siis ihanko oikeasti pitäisi kaikki extreme-bändit listata, jotka tiedän

Huoh, en tosiaan jaksa alkaa floodaamaan. Eiköhän sitä netistä löydy joku äärimusiikki-sivustokin(?), josta saa bändejä tsekkailla.


No voi pyhä karva. Ei todellakaan ole pakko mainita kaikkia. Ota nyt, hyvä ihminen, järki käteen.

#46 kirjoitettu 03.12.2004 23:45

sadomatti kirjoitti:
D Fast kirjoitti:
sadomatti kirjoitti:
D Fast kirjoitti:
äärimmäistä funkkia voisi olla vaikka James Brown - Sex Machine tai Joe Thomas - Thank You, joka on remixi Sly & The Family Stonen alkuperäisestä, joka on taidettu äänestää maailman funkeimmaksi lauluksi pariinkin otteeseen alan lehdissä.


Joo. Tämähän on hyvin äärimmäistä musiikkia. Suo anteeksi jos en ymmärrä herran todennäköisesti loistavaa huumorintajua, mutta tällaiset kommentit eivät todellakaan kuulu tähän threadin. Kyllä, olen tosikko. Kyllä, vedän herneet nenään helposti. Mene latelemaan viisauksiasi muualle.


eli musiikki on äärimmäistä vain jos se on vihaista/agressiivista/läskiä/synkkää jne? niin joo, anteeksi. funk ei ole musiikkia. vaikka aloitusviestissä mainittiinkin että hakusessa on juuri nuo "synkän puolen" edustajat, niin viestini kirjoitin otsikko mielessä. toivottavasti et tukehdu herneisiisi.


En tukehdu herneisiini. Minulla on iso nenä.

Jos thread käsittelee synkkää äärimmäistä musiikkia, onko järkeä listata funkkia veisaavia artisteja? Samanlainen turhuus kuin "mitä röökimerkkiä poltat" topikissa jossa moni kertoi ettei polta. Mitä vitun järkeä?


vähintäänkin yhtä järkevää kuin onneton vittuilu. mutta anteeksi että pilasin sysimustan threadinne, jatkakaa synkistelyä. \,,/

#47 kirjoitettu 03.12.2004 23:47

NapalmHead kirjoitti:
Ja kyse on oikeasti äärimmäisestä musiikista, joka todella vaikuttaa psyykkiseen tilaan, eikä mistään pintaraapaisuista, joita kuunnellaan siksi, koska se on kivaa.


Tätä lukiessa tuli mieleen yksi projekti: Stalaggh. Black Metallia ja Noisea sekoitettuna. Etenkin tuleva Projekt Terrror-levy on loistava; puolen tunnin matka mielipuolisen, murhanhimoisen maailman syövereihin. Oikeassa mielentilassa raastava, raiskaava ja runnova kokemus, jonka vain rukoilee loppuvan. Ja heti kun se loppuu, pitää painaa play-nappulaa uudestaan.

#48 kirjoitettu 03.12.2004 23:51

D Fast kirjoitti:
vähintäänkin yhtä järkevää kuin onneton vittuilu. mutta anteeksi että pilasin sysimustan threadinne, jatkakaa synkistelyä. \,,/


Saat anteeksi. Jatkamme lainatakseeni D Fastia synkistelyämme.

#49 kirjoitettu 03.12.2004 23:53

DIAMANDA GALAS
vai voiko sitä sanoa musiikiksi?
ainakin eräänlaista ääripäätä edustaa...

STARTUM TERROR
käsittämätöntä...

#50 kirjoitettu 04.12.2004 00:01

NapalmHead kirjoitti:
Totta kai äärimmäisyyden voi käsittää monella tavalla. Olen listannut enimmäkseen Doom Metal-bändejä, koska en ole löytänyt kovin paljoa nopeaa musiikkia, joka saisi minussa aikaan samanlaisen hurmoksen. On olemassa paljon Death/Grind-bändejä, joiden musiikki on äärimmäisen nopeaa ja brutaalia, ja siksi myös todella rankkaa, kun taas näillä Doom-bändeillä se rankkuus ei tarkoita meluisuutta tai nopeutta, vaan raskautta ja ahdistavuutta. Se on rankkaa kuunneltavaa.


Jos halutaan liikkua suht selkeiden genrejen sisällä ääridoomista todellakin välittyy ehkä parhaiten se todellinen rajojen ylitys, kun taas useimmissa muka-rankoissa (usein metalli)bändeissä se äärimmäisyys on vaan niin keinotekoista, että joskus vaan lähinnä säälittää. Kyllä esim aidonkuuloiset spontaanit kuolonrykäykset yllättävällä, määrittelemättömällä ääni/musiikki taustalla "järkyttävät" ainakin minua enemmän kuin esim perinteitä noudattava "genremusiikki" tarkasti opetellulla tekniikkamurinalla kyllästettynä.

Voikohan tuota enää epäselvemmin selostaa, eipä varmaan..mutta olkoon

#51 kirjoitettu 04.12.2004 00:05

Teclavow kirjoitti:
Mörk Ö kirjoitti:
DIAMANDA GALAS
vai voiko sitä sanoa musiikiksi?
ainakin eräänlaista ääripäätä edustaa...

STARTUM TERROR
käsittämätöntä...




No vittulai, luulin EXTREMEN tarkoittavan sita aaripaata.

Jos et Diamandaa musiikiksi miella, niin omapa on ongelmasi.









miellän miellän...
mielellänikin miellän ja sehän onkin nimenomaan oma ongelmani...

#52 kirjoitettu 04.12.2004 00:05

Endless kirjoitti:
Jos halutaan liikkua suht selkeiden genrejen sisällä ääridoomista todellakin välittyy ehkä parhaiten se todellinen rajojen ylitys, kun taas useimmissa muka-rankoissa (usein metalli)bändeissä se äärimmäisyys on vaan niin keinotekoista, että joskus vaan lähinnä säälittää. Kyllä aidonkuuloiset spontaanit kuolonrykäykset yllättävällä, määrittelemättömällä ääni/musiikki taustalla "järkyttävät" ainakin minua enemmän kuin esim perinteitä noudattava "genremusiikki" tarkasti opetellulla tekniikkamurinalla kyllästettynä.

Voikohan tuota enää epäselvemmin selostaa, eipä varmaan..mutta olkoon


Tuo on totta; mutta kuinka äärimmäistä on toistaa samaa vanhaa kaavaa miljoonatta kertaa? Vaikka musiikkia kutsuttaisiin "extremeksi", ei se minusta ole sitä jos toistetaan jo kliseiksi muodostuneita juttuja. "Rankkaa" se saattaa olla, mutta minusta oikea äärimmäisyys on odottamatonta, kaavoista välittämätöntä spontaania, väkivaltaista energiaa. Ei sitä, että kopioi mitä joku Marduk on tehnyt jo kymmenen vuotta.

#53 kirjoitettu 04.12.2004 00:09

Tai no tiedän, Cradle Of Filth. Tosin truu-norwegian-blackmetalhemmojen mielestä tuo on ihan kaupallista poppia, mutta whatever. Aika sairaita videoita, enkä ole kuullut montaa biisiä mutta Funeral In Carpathia lumoaa minut täysin. Vähän kuin Ajattaran Antakaa elää.


Ei voi olla totta. Kun kerroin kaverilleni laittavani tällaisen threadin pystyyn, hän sanoi että "varmasti joku pistää jossain vaiheessa jonkun Cradle Of Filhtin tai vastaavan", ja minä olin varma, ettei niin tapahtuisi, koska minähän nimenomaan alleviivasin sitä, että tässä treadissa kyse on oikeasti rankasta musiikista eikä mistään... popista, suoraan sanottuna.

#54 kirjoitettu 04.12.2004 00:11

Teclavow kirjoitti:
Tsekkaa Merzbow. Jos kuuntelet sita levyllisen yhteen menoon niin hattua nostan.



Merzbowtahan kuuntelee vaikka pari kolme levyä putkeen.

#55 kirjoitettu 04.12.2004 00:14

kudusai kirjoitti:
Teclavow kirjoitti:
Tsekkaa Merzbow. Jos kuuntelet sita levyllisen yhteen menoon niin hattua nostan.


Merzbowtahan kuuntelee vaikka pari kolme levyä putkeen.


Ja niitä levyjähän Merzbow`lla riittää! Kuuntele ne kaikki putkeen, niin kunnioitan sinua syvästi.

#56 kirjoitettu 04.12.2004 00:18

lordweird kirjoitti:
mutta kuinka äärimmäistä on toistaa samaa vanhaa kaavaa miljoonatta kertaa?

Mutta esim noisessa, harsh industrialissa ym vastaavissa kaavojen kierrätys ei pilaa äärimmäisyyttä samoin tavoin kun äärimmäisemmissä metalligenreissä. Toisaalta mielipiteeni saattaa johtua siitä, etten ole elektronista/soitinvapaata riehnausta kovinkaan kauaa aikaa/paljon kuullut (verrattuna metalliin)

Ainiin, krautrock on jäänyt vielä täysin mainitsematta tässä, mutta joku jatkakoon siitä jos huvittuu...

#57 kirjoitettu 04.12.2004 00:21

NapalmHead kirjoitti:
kudusai kirjoitti:
Teclavow kirjoitti:
Tsekkaa Merzbow. Jos kuuntelet sita levyllisen yhteen menoon niin hattua nostan.


Merzbowtahan kuuntelee vaikka pari kolme levyä putkeen.


Ja niitä levyjähän Merzbow`lla riittää! Kuuntele ne kaikki putkeen, niin kunnioitan sinua syvästi.


Vaikka minulla olisikin kaikki Merzbown levyt, niin tuohon en ryhtyisi. Tuossa menisi koko loppuelämä ja terveys lopullisesti.

#58 kirjoitettu 04.12.2004 03:10

Cradle Of Filth.

Nay-sayers: Teidän on aivan helvetin turha alkaa ns. "keskustelemaan" "kaupallisuudesta". Kuunnelkaapa kerrankin COF:iä kontekstistaan irrallaan arvioiden pelkkiä riffejä ja sanoituksia.

Asiansa paremmin perustelevat Ney-sayers: Go and fuck yourself! Minun mielipiteeni on tämän asian suhteen vankkumaton.

#59 kirjoitettu 04.12.2004 03:40

Dj krushin tuotannosta on kyllä melkoisen äärimmäistä musiikkia. Mahtavia fiiliksiä herättää ainakin. Tietysti voisin luetella tuhottoman monta eri trance artistia tähän, mutta jätämpä sen nyt välistä, sillä ketjun aloittaja tuskin piittaisi mitenkään ko. genrestä. Dj krush on vähän samaa luokkaa, kuin prodigy - melkeempä kaikki pitävät.

#60 kirjoitettu 04.12.2004 03:53

Näkökulmasta ja maustahan se on kiinni mikä on äärimmäistä ja mikä ei .. mutta joo asiaan.

Monet avantgardistiset ja 'modernit' säveltäjät ovat aiheuttaneet pahoja aivokramppeja ja pahoinvointia, esimerkiksi Krzysztof Pendereckin, Mike Pattonin, Otomo Yoshiden, Rik Ruen, Arne Nordheimin tai edellä mainitun Gyorgy Ligetin materiaalia en suosittelisi ihan heti edes pahimmalle vihamiehelleni.

#61 kirjoitettu 04.12.2004 03:55

Melkeinpä voisin sanoa että trancessa ei ole mitään aarimmäistä; trance on tavallisuutta tavallisuudessa. Onhan noita tietysti alagenrejäkin jne... Mutta puhdas nykytrance on kyllä niin kaluttua että ihan harmittaa.

#62 kirjoitettu 04.12.2004 04:18

Moondust kirjoitti:
Melkeinpä voisin sanoa että trancessa ei ole mitään aarimmäistä

Se on ihan vain miten määrittelee sanan äärimmäinen. Kyllä itse ainakin löydän trancesta paljon äärimmäisiä elementtejä.

Moondust kirjoitti:
trance on tavallisuutta tavallisuudessa.

Riippuu miten tavallisuus määritellään. Kyllä tuo genre tuntuu kokoajan muuntautuvan, kuten kaikki muutkin, joten paha alkaa sanomaan pelkästään juuri sitä tavalliseksi.

Moondust kirjoitti:
Mutta puhdas nykytrance on kyllä niin kaluttua että ihan harmittaa.

Ainakin suurinosa nykytrenditrancesta on sontaa, mutta onneksi sinne mahtuu joukoon hyviäkin biisejä. Nykyään tuntuu olevan taas muodissa tietynlaiset soundit ja todella yksinkertainen melodia yms. heikko meno, joka on todella harmittavaa. Jos genre jatkaa samaan suuntaan, niin siltä kyllä katoaa kuuntelijoita rutkasti.

#63 kirjoitettu 04.12.2004 07:56

Teclavow kirjoitti:
Tsekkaa Merzbow. Jos kuuntelet sita levyllisen yhteen menoon niin hattua nostan.

Suosittelen visiittia osoitteeseen www.ant-zen.com

Juuh, Diamanda Galas on kanssa yksi tutustumisen arvoinen.


Hail Hombre Muerto!


Kumpikin on tuttuja ja vitun ahdistavia...

#64 kirjoitettu 04.12.2004 12:07

Lisäystä edelliseen...

Melko varma alan tästä jo olla, mutta hip-hop ja kristillinen musiikki menee niihin äärimmäisyyksiin, niinkuin keskustelun osalta...

Eli, pitihän mun sekoittaa nuokin tähän soppaan... prkl

#65 kirjoitettu 04.12.2004 12:37

NapalmHead kirjoitti:


Suosittelen ainakin alkajaisiksi Esotericia. Kuuntele sitä yöllä noin kolmisen tuntia, kuten itse kerran tein. Sillä tavalla saat ajatuksesi mädäntymään.




Minun ajatuksiani tämä ei saanut mädäntymään, enkä voinut mitenkään pahoin tätä kuunnellessani. Kyseinen yhtye onnistui jopa saamaan minussa varsin positiivisia aistimuksia kasaan, ja koin jopa hentoja valaistuksen tyyppisiä tuntemuksia tiettyjä asioita miettiessäni. Tiedän että olen muutenkin hieman kummallinen ihminen tunteideni kanssa, mutta minuun tämä musiikki vaikutti varsin positiivisesti.

#66 kirjoitettu 04.12.2004 12:45

Endless kirjoitti:
Mutta esim noisessa, harsh industrialissa ym vastaavissa kaavojen kierrätys ei pilaa äärimmäisyyttä samoin tavoin kun äärimmäisemmissä metalligenreissä. Toisaalta mielipiteeni saattaa johtua siitä, etten ole elektronista/soitinvapaata riehnausta kovinkaan kauaa aikaa/paljon kuullut (verrattuna metalliin)

Ainakin minun veikkaukseni on, että se johtuu tietystä uutuudenviehätyksestä, ja siitä ettei ole kuullut sen kaltaista musiikkia yhtä paljon (kuin Metallia, siis).

Aivan sama fiilis minulla oli kun ensi kerran aloin kuuntelemaan rankempaa Metallia; kaikki tuntui todella rankalta ja äärimmäiseltä. Nyt kun kuuntelen samoja bändejä, mietin miten ikinä pystyinkään pitämään niitä "extremenä", kun ne oikeastaan ovat täysin geneerisiä bändejä, jotka vain toistavat musiikkityyliensä kliseitä. Poikkeuksia tietenkin löytyy, ja vieläkin tulee vastaan Metallibändejä jotka kuullostavat todella "extremeltä", vaikka harvemmin kuin ennen. Mitä enemmän kuulen tietyn genren musiikkia, sitä korkeammalle rima nousee.

Loppujen lopusta, 99% artisteista, genreen katsomatta, ovat mitäänsanomattomia ja/tai matkijoita. Hyvin harvoilla on oikeasti kyky tehdä jotain oikeasti ja rehellisesti äärimmäistä.

#67 kirjoitettu 04.12.2004 14:01

Maldoror.

#68 kirjoitettu 04.12.2004 14:17

Foetopsy (ihan helvetin nopeaa goregrindia)
Brodequin (über blastfestiä)

#69 kirjoitettu 04.12.2004 14:27

Suosittelen ainakin alkajaisiksi Esotericia. Kuuntele sitä yöllä noin kolmisen tuntia, kuten itse kerran tein. Sillä tavalla saat ajatuksesi mädäntymään.

Minun ajatuksiani tämä ei saanut mädäntymään, enkä voinut mitenkään pahoin tätä kuunnellessani. Kyseinen yhtye onnistui jopa saamaan minussa varsin positiivisia aistimuksia kasaan, ja koin jopa hentoja valaistuksen tyyppisiä tuntemuksia tiettyjä asioita miettiessäni. Tiedän että olen muutenkin hieman kummallinen ihminen tunteideni kanssa, mutta minuun tämä musiikki vaikutti varsin positiivisesti.


Musiikki vaikuttaa jokaiseen eri tavalla, eikä tuossa mitään kummallista ole. Minulla itsellänikin nuo "mädäntymisen" tunteet tuottavat lähinnä mielihyvää.

#70 kirjoitettu 04.12.2004 14:31

NapalmHead kirjoitti:


Musiikki vaikuttaa jokaiseen eri tavalla, eikä tuossa mitään kummallista ole. Minulla itsellänikin nuo "mädäntymisen" tunteet tuottavat lähinnä mielihyvää.



Aivan, aivan.

#71 kirjoitettu 04.12.2004 15:08

Punkki kirjoitti:
Ööh... (Dougleutf? ) Sex Pistols?


No... ehkä punk bändit menevät äärimmäisyyksiin imagollisesti tai mielipiteiltään tätä muuta maailmaa kohtaan...

Hyvä postaus silti ja onhan sitä ääripäitä punkissakin, en kiellä sitä

#72 kirjoitettu 04.12.2004 16:48

lordweird kirjoitti:
Mitä enemmän kuulen tietyn genren musiikkia, sitä korkeammalle rima nousee.

Todella osuvasti ilmaistu. Juuri tuon vuoksi vihaan huonoa metallimusiikkia yli kaiken ja toisaalta hyvää, autenttista, omalaatuista rakastan sydämeni pohjasta.

lordweird kirjoitti:
Loppujen lopusta, 99% artisteista, genreen katsomatta, ovat mitäänsanomattomia ja/tai matkijoita. Hyvin harvoilla on oikeasti kyky tehdä jotain oikeasti ja rehellisesti äärimmäistä.

Siksipä on joskus parasta unohtaa kaikki säännöt ja luoda kaikkea sitä mikä on yleisesti ns kiellettyä.

Modernit/avantgarde säveltäjät ovat myös sopiva lisäys tähän. En moniakaan tiedä, mutta eiköhän tuossa aikaisemmin tullut asiallisia nimiä. Tosin esim jo Cagen ja Stockhausenin (ja vielä heitä aiempienkin) kokeilut ovat vielä tänäpäivänäkin äärimmäisiä ainakin rinnastettuna ihmisten yleisiin musiikkikäsityksiin.

#73 kirjoitettu 04.12.2004 17:19

Otsikon mukaan täällä pitäisi keskustella äärimmäisestä musiikista, mutta heti, kun joku laittaa jotain muuta, kuin metallia (mitä ei edes ollut pakko olla), niin tulee kommenttia, että "Mitä äärimmäistä tässä muka on?". Esimerkiksi erää henkilön ahdasmielisyyttä kuvaa hyvin D Fastin postausta lainanneet tekstit.

NapalmHead kirjoitti:
... musiikin rankkuuden, synkkyyden tai muun vastaavan äärimmäisyyttä.

Sen ei tarvitse olla metallia.


Minun mielestä aloitusviesti sallii vallan mainiosti maailman funkimmaksi biisiksi äänestetyn kappaleen maininnan. Ei se ole synkkää eikä raakaa, vaan muuta vastaavaa äärimmäistä musiikkia oleva. "Vastaavakaan" ei tarvitse tarkoittaa negatiivista adjektiivia, vaan juuri näitä ääripäitä. Ääripäitä löytyy muualtakin kuin metallista.

Luulen että tämän jälkeen ei edes se iso nenä enään auta.

Kukkonen muokkasi viestiä 17:20 04.12.2004
Njoo, mainittiinkin siellä muutama säveltäjäkin ilman nurinoita.

#74 kirjoitettu 04.12.2004 17:30

Anthouse kirjoitti:
GG Allin
Sanoituksissaan ja performansseissaan todella äärimmäinen. Ne jotka tietävät jätkän, tietävät mitä tarkoitan äärimmäisyydellä.

Now playing: GG Allin - Kill thy father, rape thy mother!


Miehellä on aivan loistavaa tuotantoa! Olen nähnyt pari DVD:tä herran keikoista ja dokumentin hänen elämästään. Hulvatonta meininkiä.

Now playing: Die, When You Die.

#75 kirjoitettu 04.12.2004 17:36

Anthouse kirjoitti:
GG Allin
Sanoituksissaan ja performansseissaan todella äärimmäinen. Ne jotka tietävät jätkän, tietävät mitä tarkoitan äärimmäisyydellä.

Now playing: GG Allin - Kill thy father, rape thy mother!


Juuh, hyvä esimerkki kieltämättä...

#76 kirjoitettu 04.12.2004 17:41

Osaisiko kukaan mainita sellaista biisiä, jossa esittäjän tunnetila (viha, suru jne.) välittyy kuuntelijalle niin hyvin, että se tuntuu suorastaan henkilökohtaiselta, ikään kuin lukisi esittäjän päiväkirjaa tai kuuntelisi vierestä, kuinka hän purkaa tuntemuksensa suoraan päin naamaa?

#77 kirjoitettu 04.12.2004 17:47

NapalmHead kirjoitti:
Osaisiko kukaan mainita sellaista biisiä, jossa esittäjän tunnetila (viha, suru jne.) välittyy kuuntelijalle niin hyvin, että se tuntuu suorastaan henkilökohtaiselta, ikään kuin lukisi esittäjän päiväkirjaa tai kuuntelisi vierestä, kuinka hän purkaa tuntemuksensa suoraan päin naamaa?


Ööh... Muuta kun metallia, tai jotenkin muuten aggressiivistä musiikkia?

Serkkupojat - Ikävä



Effekt lisäsi vielä 17:50 04.12.2004

RATMin biiseissä minun on aina ollut helppo aistia Zach de la Rochan aggressio ja raivo.

#78 kirjoitettu 04.12.2004 17:48

NapalmHead kirjoitti:
Osaisiko kukaan mainita sellaista biisiä, jossa esittäjän tunnetila (viha, suru jne.) välittyy kuuntelijalle niin hyvin, että se tuntuu suorastaan henkilökohtaiselta, ikään kuin lukisi esittäjän päiväkirjaa tai kuuntelisi vierestä, kuinka hän purkaa tuntemuksensa suoraan päin naamaa?


Jedi Mind Tricks feat. Des Devious - The Verses Of Bleeding

Vitun vihaista. Helvetin kaunista. Ja kaikenlisäks RÄPPIÄ.

Ylipäänsä tän uusimman JMT-levyn lähes kaikki biisit on vitun vihaisia tai surullisia. Saan aina vitunmoisen agressiohumalan. Onn huomannu, et kun tätä kuuntelee kovalla lapuista ihmismassan keskellä tulee ihan oikeesti hirvee murhanhimo päälle ja hengitys kiihtyy. Ens it tiedä käykö muilla näin.

#79 kirjoitettu 04.12.2004 18:00

KiEw:
http://www.kiew.org/do...

Tämä on aivan tarpeeksi äärimmäistä musiikkia minulle, konemusiikkia oudoimmasta päästä. Jos tästä mennään vielä äärimmäisempään, se ei ole enää musiikkia, vaan rätinää ja suhinaa... Taiteilijan "tuskaa" tai jotain muuta sellaista tämä ei kuitenkaan oikein kuvaa, joten anteeksi häiriö...

#80 kirjoitettu 04.12.2004 18:01

NapalmHead kirjoitti:
Osaisiko kukaan mainita sellaista biisiä, jossa esittäjän tunnetila (viha, suru jne.) välittyy kuuntelijalle niin hyvin, että se tuntuu suorastaan henkilökohtaiselta, ikään kuin lukisi esittäjän päiväkirjaa tai kuuntelisi vierestä, kuinka hän purkaa tuntemuksensa suoraan päin naamaa?

En nyt tiiä haetko tämäntapaista, mutta kyseinen kappale aikoinaan ravisteli emotionaalisesti tavallista vahvemmin. Pidän sitä edelleen yhtenä surumielisimmistä kappaleista, ehkä jopa surumielisimpänä kappaleena, mitä olen kuullut. Ikävä kyllä teho ryytyi huomattavasti, kun sitä harjoitellessa – kuten tavallista – rupesi tursuamaan ulos joka ruumiinaukosta.

Rachmaninov – Etude-tableau in A minor Op.39 No.2

Tämä nyt ei ole mitenkään äärimmäistä, joten ei ehkä kuulu tähän viestiketjuun. Ja minun ensireaktiotani kyseiseen kappaleeseen saattoi ohjata silloinen astetta haikeampi elämäntilanne.